*

Valtteri Aaltonen

Apulaisoikeuskansleri ja suvivirsi

Varma kevään merkki Suomessa on heräävä keskustelu siitä, saako koulussa laulaa suvivirttä. Jo joutui armas apulaisoikeuskanslerikin tällä kertaa ottamaan asiaan kantaa lausunnollaan (OKV/230/1/2013).

Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalaisen lausunto on annettu vastauksena kanteluun, joka on tehty uskonnollisten tilaisuuksien järjestämisestä kouluissa. Kantelija esittää tällaisina uskonnollisina tilaisuuksina jumalanpalveluksiin osallistumisen kouluaikana, sekä keskusradiosta lähetettävät uskonnolliset aamunavaukset. Näihin osallistuminen ei ole muihin uskontokuntiin kuuluville, tai uskonnottomille pakollista, vaan heille järjestetään jotain muuta toimintaa vastaavasti. Kantelija pitää tätä uskonnonvapauden vastaisena ja syrjivänä, koska tällainen oppilaitten jakaminen voi aiheuttaa ryhmäpainetta osallistua uskonnollisiin tilaisuuksiin muitten mukana ja toisaalta koska se pakottaa oppilaan ilmaisemaan uskonnollisen vakaumuksensa.

Tähän väliin täytyy sanoa, että itse oikein en osaa nähdä ongelmaa siinä, jos jouluna ja pääsiäisenä koulupäivän aikana on vapaaehtoinen kirkkovierailu. Keskusradiosta tulevat tunnustukselliset aamunavaukset sen sijaan voisi jo mielestäni päästää historiaan. Ainakin jos kantelussa väitetyllä tavalla muihin uskontokuntiin kuuluvien lasten vaihtoehto on edelleen seistä kerran viikolla käytävällä odottamassa, että aamunavaus loppuu, niin ymmärrän kyllä mikä niissä hiertää. Eri uskontokunnille erilliset koulujen uskonnonopetusryhmät voitaisiin myös hyvin korvata kaikille yhteisellä ei-tunnustuksellisella maailmanuskontojen ja etiikan oppiaineella.

Apulaisoikeuskansleri Puumalainen, kanteluun vastatessaan, menee kuitenkin paljon pitemmälle kuin mitä kantelussa vaaditaan. Apulaisoikeusasiamiehelle osoitetussa kantelussa ei puhuta mitään koulujen kevätjuhlan tai joulujuhlan kaltaisista tapahtumista, joissa traditionaalisiin ja kulttuurisiin perinteisiin sisältyy myös uskonnollisia tai mytologisia elementtejä, kuten suvivirsi tai tonttuja. Apulaisoikeuskansleri kuitenkin lausuu vastauksena kanteluun, että uskonnonvapauden nimissä perustelluinta olisi, ettei kouluissa järjestettäisi ollenkaan tilaisuuksia, joissa on uskonnollisia tai uskontoon liittyviä elementtejä. Tällaisena erikseen mainitaan koulujen kevätjuhlat, joissa lauletaan "yksittäinen virsi".

Koulujen kevätjuhlista ja joulujuhlista ovat sekä eduskunnan apulaisoikeusasiamies (eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen lausunto 2488/4/2013), että perustuslakivaliokunta (PeVM 10/2002 vp) tahoillaan katsoneet, että ne eivät ole uskonnon harjoittamista. Vaikka esim. koulun kevätjuhlaan sisältyy suvivirren kautta kristillistä perinnettä, on uskonnollinen osuus niin pienessä roolissa, ettei juhlaa perustuslakivaliokunnan ja apulaisoikeusasiamiehen kannan mukaan voida pitää uskonnon harjoittamiseksi katsottavina tilaisuuksina, eikä niitten järjestämistä kouluaikana täten uskonnonvapauden vastaisina. Ainakaan jos ketään ei niihin pakoteta vastoin vakaumustaan osallistumaan.

Apulaisoikeuskansleri näkee nyt kuitenkin tarpeelliseksi lähteä lausunnossaan linjaamaan vastoin ylimpänä perustuslaintulkitsijana toimivan perustuslakivaliokunnan kantaa ja tulkitsemaan, että myös vähäisessä määrin uskontoon liittyviä elementtejä tai traditioita sisältäviä tilaisuuksia kouluissa olisi pidettävä uskonnonvapauden vastaisina. Tältä osin apulaisoikeuskanslerin lausuntoa on pidettävä ideologisena, ei juridisena kannanottona. Siinä viitataan useisiin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuihin, mutta tämän tyyppisiä tilaisuuksia koskevan kannan tueksi vain yleisellä tasolla niissä esiintyviin oikeusperiaatteisiin, kuten uskonnonvapauteen, moniarvoisuuteen ja suvaitsevaisuuteen, ei konkreettisiin EIT:n ratkaisuista johdettaviin oikeus- tai tulkintaohjeisiin. Päinvastoin, esim. lausunnossa usempaan kertaan viitatussa Lautsi vs.Italia- ratkaisussa EIT:n suuri jaosto on nimenomaisesti katsonut, että Italiassa perinteenä oleva krusifiksien pitäminen koululuokkien seinällä ei loukkaa oppilaitten uskonnonvapautta, eikä ole syrjivää. Valtiolla siis oli Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaan oikeus tämänkaltaisen tradition ylläpitämiseen.   

Apulaisoikeuskanslerin lausunnon lähtökohta on, että julkisen vallan on käsiteltävä tasapuolisesti kaikkia uskonnollisia yhdyskuntia ja tästä on helppo olla samaa mieltä. Suomen valtion ei ole minkään tietyn uskonnon valtio. Suomen valtio kuitenkin on, ja sillä on oikeus olla Suomen valtio ja sillä on oikeus vaalia suomalaiseen kulttuuriperintöön kuuluvia traditioita, ihan samalla tavalla kuin muilla valtioilla, kansoilla ja kulttuureilla on oikeus vaalia omiaan. Ja johtuen likimain tuhannesta vuodesta kristillisen kirkon vaikutuspiirissä suomalaiseen kulttuuriin ja perinteisiin kuuluu myös lukuisia elementtejä kristinuskosta ihan valtion lippua myöten.

Apulaisoikeuskanslerin kannanotossa viitataan siihen, kuinka Suomi on muuttunut monikulttuurisemmaksi ja täällä on enemmän eri uskontokuntia. Uskonnonvapautta ja monikulttuurisuutta koskevassa keskustelussa esiintyy usein vahvana mielikuva herkästi loukkaantuvista vähemmistöuskonnon edustajista. Mutta onko tälle mielikuvalle oikeasti mitään katetta? Oikeasti joulujuhlista ja suvivirrestä tuntuvat hernettä nenään ottavan vain ihan supisuomalaiset tahot. Ainakin ne muiden kulttuurien ja uskontojen edustajat joiden itse olen kuullut kysymykseen ottavan kantaa tuntuvat pitävän koko kysymystä järjettömänä; Ei suomalaisten tietenkään kuulu luopua perinteistään, eiväthän hekään luopuisi omistaan (tätä muuten kutsutaan suvaitsevaisuudeksi).

Apulaisoikeuskanslerin kannanotto suvivirttä ja vastaavia kulttuuriperinteitä koskien ei perustu Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen linjaukseen ja on vastakkainen perustuslakia korkeimpana elimenä tulkitsevan perustuslakivaliokunnan kannan kanssa. Lausunnossa ei esitetä mitään sellaista kovaa juridista argumentaatiota, joka loisi perusteen kyseenalaistaa perustuslakivaliokunnan ja apulaisoikeusasiamiehen kannat. Näin ei ole mitään syytä, miksi apulaisoikeuskanslerin lausunnon pitäisi näiltä osin johtaa joihinkin toimenpiteisiin tai uudelleenarviointeihin. Ja ihan noin reaalimaailmassa voimme rauhassa todeta, ettei suvivirsi ole edelleenkään ihmisoikeusongelma. Kulttuuriperinteissä nyt on kuitenkin vielä se puoli, ettei kenenkään odoteta suhtautuvan niihin vakaumuksellisesti. Tonttuleikkejä voi leikkiä, vaikka ei uskoisi tonttuihin. Suvivirttä voi veisata, vaikka ulkona olisi takatalvi, linnut eivät visertäisi ja vaikka ei tuntisi tarvetta kiittää armon herraa yhtään mistään. Ketään ei koulussa edelleenkään pakoteta suvivirttä laulamaan tai kuuntelemaan, jos ei se omaan maailmankuvaan sovi. Silti minusta on arvokasta, että lapset voivat sen edelleen halutessaan laulaa, miettimättä yhtään sitä millaisia intohimoja tuo vanha ruotsalainen kansansävelmä ehkä heidän vanhemmissaan herättää.

 

Kirjoittaja ei ole koskaan kuulunut kirkkoon, eikä osallistunut uskonnonopetukseen.

www.valtteriaaltonen.fi

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän kalevikamarainen kuva
Kalevi Kämäräinen

Lieköhän Puumalainenkin kirkkoon kuulumaton, kun ratkaisuteksti välillä siltä haiskahtaa.

Terveisin Kalevi Kämäräinen

Käyttäjän valtteriaaltonen kuva
Valtteri Aaltonen

Sillä ei sinänsä pitäisi olla mitään vaikutusta silloin kun toimitaan apulaisoikeuskanslerina. Silloin kun toimitaan Mikko Puumalaisena, saavat omat mielipiteet ja arvot taas näkyä vapaasti. Näitä kahta roolia ei vaan pitäisi sotkea.

Käyttäjän kalevikamarainen kuva
Kalevi Kämäräinen

Aivan niin, mutta kun nyt vähän haiskahti.

Terveisin Kalevi Kämäräinen

Käyttäjän ilarikiema kuva
Ilari Kiema

Hienoa argumentaatiota!

”…sisältyy myös uskonnollisia tai mytologisia elementtejä, kuten suvivirsi tai tonttuja.”

Mytologisia elementtejä on syytä puolustaa.

Puumalaisen keskeisenä argumenttina taas näyttää olevan ” yhteiskunnan monikulttuuristuminen”:

”Erityisesti yhteiskunnan monikulttuuristumisen myötä julkisen vallan käyttäjiin kohdistuu valtiokirkkojärjestelmästä huolimatta velvollisuus huolehtia siitä, ettei valtiokirkkojen erityisasema heijastu esimerkiksi virallisiin juhlatilaisuuksiin tavalla, joka johtaisi uskonnon ja omantunnon vapauden loukkaamiseen.” (OKV/230/1/2013)

”Yhteiskunnan monikulttuuristuminen” ei voi olla juridinen käsite ja peruste, vaan se viittaa tiettyyn poliittiseen ideologiaan ja ihmistieteiden koulukuntaan, josta ei vallitse mitään yksimielisyyttä. Olisi outoa, jos apulaisoikeuskansleri vastaavalla tavalla lausunnossaan perustelisi oikeudellisia ratkaisuja ”yhteiskunnan poststrukturalisaatiolla” tai ”homosaatiolla”.

Toimituksen poiminnat