Valtteri Aaltonen

SDP:n kannatuksesta

YLE julkaisi 31.7. gallupmittauksen, jossa on saatu SDP:lle historiallisen alhainen kannatus 13,8 %. Tämä on valitettavasti jatkoa jo pitkään jatkuneelle kannatuksemme putoamiselle.

Olen lykännyt kirjoitusta siitä, mitkä henkilökohtaisesti näen SDP:n kipupisteiksi ja kannatuksen heikkenemisen syiksi. Ehkä koska siitä on kirjoitettu niin paljon viime aikoina, että se tuntuu puhki kalutulta. On kuitenkin muutama näkökulma, jotka näin yksittäisen demariaktiivin näkökulmasta on syytä ottaa esiin. (Sivuutan tässä tarkoituksellisesti kevään puheenjohtajakamppailun, koska katson, että sen mahdolliset vaikutukset ovat korkeintaan tilapäisiä. SDP:n kannatuksen määrää tehty politiikkaa.)

SDP:ssä tehdään todella paljon hyvää ruohonjuuritason työtä ja myös valtakunnan politiikassa on saatu merkittäviä voittoja yksittäisten asioiden ja päätösten kohdalla. Mutta politiikan ylätasolla SDP:llä ei mielestäni ole pitempään aikaan ollut riittävän selkeää kokonaisviestiä siitä, mihin suuntaan maatamme tarkalleen haluttaisiin viedä ja millä keinoin. Politiikan teossa on siis menetetty aloite ja jouduttu liikaa reagoimaan muiden aloitteisiin. Tästä on seurannut ”ei-puolueen” imago ja tilanne, jossa muut puolueet ovat saaneet liiaksi määritellä politiikan suunnan ja SDP on päässyt vaikuttamaan vain siihen, millä vauhdilla tuohon suuntaan edetään. On juututtu torjuntataisteluun, ja silloin on paha saada omia asioitaan eteenpäin.

Aloitteen katoaminen näkyy poliittisen retoriikan hallinnassa. Kokoomus hallitsee tällä hetkellä julkista keskustelua. Vaikka oikeistolaisen supistavan talouspolitiikan teoreettiset perustelut ovat monesti hyvin hatarat ja näytöt heikkoja, ei SDP tai vasemmisto laajemmin ole kyennyt haastamaan sitä riittävästi, koska meiltä on puuttunut selkeä vaihtoehto, jota esittää tilalle. Olemme turhan helposti nielleet kurjistavan ”tarjonnan taloustieteen” aksioomat, jolloin nyt valittu suunta näyttää ikävältä, mutta ainoalta mahdolliselta. Siihen valtavaan vallitsevan talousajattelun haaksirikkoon, jota rahoitusmarkkinakriisi ja eurokriisi ovat edustaneet, ei ole isketty kiinni sillä tarmolla jolla olisi pitänyt.

Pohjoismainen sosialidemokraattinen hyvinvointivaltiomalli on kiistatta valtava menestystarina. Varsin vaikeisiin olosuhteisiin on onnistuttu luomaan joukko maailman hyvinvoivimpia ja kilpailukykyisimpiä valtioita, jotka ovat olleet maapallon mittakaavassa poikkeuksellisen mukavia paikkoja asua. Meillä demareilla ei siis ole mitään syytä häpeillä omaa linjaamme. Vaikka sellaiset asiat kuin vahva julkinen sektori ovat poliittisessa retoriikassa tällä hetkellä epämuodikkaita, on niillä tukenaan vahvat näytöt. On kuitenkin samaan aikaan selvää, ettei hyvinvointivaltio voi 2010-luvun ympäristössä toimia 1980-luvun mallin mukaisesti, vaan sitä pitää jatkuvasti uudistaa. Se, että julkinen sektori saadaan toimimaan mahdollisimman tehokkaasti ja myös näyttäämään ulospäin tehokkaalta, on paras puolustus julkisten tehtävien yksityistämistä vastaan. Hyvinvointivaltion uudistaminen ei kuitenkaan saa tarkoittaa hyvinvointivaltion alasajoa niin kuin asia tähän asti valitettavan usein on ollut.

Työ ja työelämä on perinteisesti ollut SDP:n ydinosaamista. Tämä hallinta ollaan kuitenkin vaarassa menettää. Työelämä on muuttumassa ja muuttunut, mutta olemme olleet liian hitaita reagoimaan tähän muutokseen, joka kuitenkin tulee, halusimme tai emme. Kysymys on siitä, kuka pääsee määrittelemään pelisäännöt ja toimintatavat 2010-luvun työelämässä ja millaisiksi ne muodostuvat. Jos SDP ei ota tässä roolia, niin löytyy varmasti paljon muita tahoja, jotka oikein mielellään tuon vastuun kantavat.

Kuten usein demarien kannatuksen putoamisesta puhuttaessa muistetaan mainita, yhtenäistä työväenluokkaa ei enää ole. Henkilöstöfiman kautta työskentelevä sairaanhoitaja, akateeminen pätkätyöläinen tai luovan alan pienyrittäjä ovat aivan samalla tavalla työn tekijöitä kuin perinteisten duunariammattien edustajat. SDP:llä ei ole varaa valittaa, että jotkut palkansaajaryhmät eivät ole löytäneet meitä. Vika on siinä, että me emme ole riittävästi löytäneet heitä. Jotta voimme menestyä, meillä pitää olla tarjottavaa kaikille omalla työllään itsensä elättäville tai siihen pyrkiville työn tekemisen muodosta riippumatta. Työelämän suurimmat korjaustarpeet liittyvät tällä hetkellä pätkätöihin, nollasopimuksiin ja yksinyrittämiseen, epävarmuuteen ja jaksamiseen. Näihin SDP:n pitää reagoida. SDP:n tähänastiset saavutukset työelämän kehittämisessä ovat olleet merkittäviä, mutta jos juutumme vain puolustamaan niitä, nakertaa työelämän murros ne hitaasti mutta varmasti tyhjiksi. Pätkätyöläinen ei ole kovin kiinnostunut irtisanomissuojasta, eikä freelancer tee mitään lakko-oikeudella.

Väistämättä SDP:n on selvennettävä myös suhdettaan työmarkkinaosapuoliin. AY-liike on meille yhteistyökumppaneista tärkein ja vahva ay-liike on hyvinvointivaltion merkittävä elementti. Mutta siinä missä ay-liikkeen kuitenkin kuuluu aina olla jäsentensä edunvalvoja, on puolueen toiminnassaan taas edustettava koko kansaa. Se, että ay-liikeen ja SDP:n tavoitteet eivät aina voi olla yhteneväiset ei saa olla tabu, eikä sen kuulu olla edes ongelma. Sellaiset tilanteet nyt vain kuuluvat hyväänkin yhteistyöhön. Ja vaikka työmarkkinaosapuolet edustavat korkeaa asiantuntemusta työelämän asioista, ei lainsäätäjälle kuuluvaa päätösvaltaa saa niille ulkoistaa, vaan päätöksiä on viime kädessä kyettävä tekemään niiden, joille äänestäjät ovat mandaatin antaneet. Päätöksenteko ei saa lamaantua sen vuoksi, että työmarkkinaosapuolet eivät pääse jostain sopuun. Kolmikanta, jossa sekä työntekijä-, että työnantajapuolella on asioihin veto-oikeus, on historiallisesti palvellut työelämän kehittämisen tavoitteita hyvin, mutta tällä hetkellä se tuntuu palvelevan enemmän Elinkeinoelämän Keskusliiton tavoitetta jäädyttää työelämän kehittäminen.

Kriisi on aina myös mahdollisuus. Nykysissä asemissa ei SDP:llä ole enää niin paljon puolustettavaa, että sen tarvitsisi olla päällimmäinen huolenaiheemme. Olemme siis vapaita uudistumaan. Tällä hetkellä maailmalla vaihtoehdot yksisuuntaiselle leikkauspolitiikalle ovat saavuttamassa jalansijaa. Tähän SDP:n pitää tarttua. Meidän pitää löytää oma vahva linjamme, jolla erotumme. Muutoksen jarruttajien eme saa olla, vaan juuri nyt meidän pitäisi olla sen kärjessä. Sillä ensimmäisenä kulkeva lopulta aina määrää sen, mihin suuntaan mennään.

www.valtteriaaltonen.fi

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (46 kommenttia)

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Luku-urakkani tyssäsi toisen kappaleen toiseksi viimeiseen virkkeeseen, joka kaiken lisäksi oli sulkumerkeissä. Inhimillinen uteliaisuuteni lopahti, kun ymmärsin ettei kirjoitus ottaisi kantaa siihen kaikkein kiinnostavimpaan kysymykseen.

Urpilaisen missattua duunarimiehet menetti Rinne toimihenkilönaiset. Jäljellä ovat aatteen veteraanit ikäryhmässä 60+, ja se ei tietenkään riitä suurpuolueiden sarjassa pysymiseen.

Käyttäjän valtteriaaltonen kuva
Valtteri Aaltonen

En halua ajatella, että puolueen kannatus olisi pitemmän päälle kiinni puheenjohtajan sukupuolesta tai iästä. Kyllä sen tehdyn politiikan pitäisi ratkaista.

Tietenkin aina henkilövaalin jälkeen on pettyneitä ihmisiä, joiden reaktiot varmaan näkyvät gallupeissa jonkin aikaa. Mutta uskon, että jos teemme asiat oikein he palaavat. Ja toisaalta jos teemme asiat väärin olisimme menettäneet heidät joka tapauksessa.

Mika Samuel Kiekkijev

Kiva lukea asiallisesti kirjoitettua kritiikkiä "itsestään" ja ellei siihen pysty on peli menetetty.

Käyttäjän marttiissakainen kuva
Martti Issakainen

Työväenliikkeellä tänä päivänä on kaksi perusongelmaa.
Ei ole työtä eikä liikettä.
Asia kouraisee syvältä SDP:tä. Retoriikalla eivät kannatuskäyrät lähde nousuun. Uudet ajat vaativat uusia ajatuksia ja ideoita, joihin nykydemarit eivät näytä pystyvän. Heistä on tullut konservatiiveja!
Ay-pomot pitävät kiinni jäykästi saavutetuista eduista kunnes viimeinen teollinen työpaikka on siirtynyt maamme rajojen ulkopuolelle. Sitten SDP:n johto voikin laskea punalipun salosta,arkistoida kaikki Marxin kuvat ja peruttaa vappumarssit-lopullisesti.

Käyttäjän janimakela kuva
Jani Mäkelä

Tuossa "ei ole työtä eikä liikettä" kiteytyy ongelma. Vasemmisto on ollut voimaton puolustamaan suomalaista työtä globalisaation edessä. Duunarihommat on viety pois ja takaisin tuskin tulevat. Mitäs siinä enää pyristelet, kun on tuhkatkin pesästä?

Martti Laines

Pohjoismainen sosialidemokraattinen hyvinvointivaltiomalli on kiistatta valtava menetystarina. Menetystarina yksilöllisyydelle, valinnanvapaudelle, ja oman työn hedelmille.

Koska koko kansan poliittista yhteistä etua ei ole, kuin hyvin kapeasti määriteltynä - tarkoittaa sosiaalidemokraattinen tulonsiirtoihin porustuva hyvinvointivaltio nimensä mukaisesti ensisijaisesti hyvin voivaa valtiota. Kansalainen on sosiaalidemokratiassa väline valtiota varten.

Käyttäjän marttiissakainen kuva
Martti Issakainen

Demareitten valtionhoitajakausi on ohi. Valtio velassa korvia myöten. Yli 93 mrd.euroa ja kasvaa yli 500 milj.euroa kuukaudessa.

Nykyinen valtionhoitajapuolue, kokoomus, johtaa ylivelkaantunutta valtiota.
Hyvinvointi rapisee silmissa.
Jyrki Kataisen valtiovarain- ja pääministerikausien aikana valtion velka hypähti 40 mrd.eurosta lähes 100 mrd:iin ja nousukiito jatkuu!

Täytyy vain ihmetellä kuinka kokoomuksen kannatus keikkuu yli 21%:n tasolla.
Ehkä vanha sanonta pitää sittenkin paikkansa." Politiikassa on tärkeintä olla esillä, ei se mitä sanotaan".

Silti odottelen kokoomuksen kannatuksen romahdusta lähemmäs 15 %:ia, jolle se kuuluisi tekojensa perustella.Ehkä se vaatii ensin Suomen talouden romahdusta, joka lähestyy kiihtyvällä vauhdilla.

Matias Härkönen

Jos SDP saa kannatuksensa nousuun ja yli 15 prosentin enää ikinä, niin lupaan syödä hattuni. Ja jos mennään SDP:n ongelmiin, niin tässä oma lyhyt analyysini miksi aikoinaan lopetin äänestämisen.

* Petetyt lupaukset

* Täysin pihalla työelämästä ja yrittämisestä (esim. nollatyösopimukset ei ole mikään suurempi ongelma. Heillä on sentään vielä töitä toistaiseksi, aivan kuten pätkätyöntekijöilläkin. Monet näistä on opiskelijoita ja muita, jotka tekevät töitä saadakseen lisätienestejä)

* Hyysääminen ja jatkuva kieltojen määrä.

* Julkisen sektorin kasvattaminen ja sen puolustaminen kaikissa tilanteissa.

* Urpilaisen, Rinteen ja muun johdon osaamattomuus ja linjattomuus.

En vain yksinkertaisesti keksi yhtään syytä, miksi SDP:tä voisin enää äänestää kun parempiakin vaihtoehtoja löytyy lähes jokaiselle.

Martti Laines

Tuohon Matiaksen listaan voisi lisätä SDP:n aatetoveruus ammattiyhdistysliikkeen kanssa - joka on toinen reliikki maapalloistuneessa työ- ja talouselämässä. SDP ja AY lähinnä sahaavat suomalaisen työntekijän oksaa juuttumalla laput silmillä 70-luvun ajatuksiin ja menetelmiin. Pj Rinne AY-miehenä esimerkillisesti taitaa menneisyyden menetelmät nykypäivän ongelmien ratkaisuiksi.

Matias Härkönen

Juuri näin. AY-liikkeet oli aikanaan tervetullut lisä suomalaiseen kulttuuriin, mutta nykyään niistä on melkeinpä enemmän haittaa kun hyötyä. Pitää myös huomioida, että AY-liike ajaa vain jäseniensä etua (jos asian haluaa nähdä etujen ajamisella) kun poliittisen puolueen tulisi ajatella koko suomen etua. Se että joukolla valtion työntekijöitä on hyvät oltavat, pitkät lomat ja kunnon irtisanomissuojat ei auta jos puolet kansasta on työttömänä ja eletään velaksi.

Käyttäjän vylitalo kuva
Ville Ylitalo

Tarkoitatko tuossa profiilikuvassa näkyvää hattua?

Matias Härkönen

Käytän nykyään lippistä, joten laitetaan se likoon. Mutta en pelkää että tuo toteutuu koskaan :D

Käyttäjän valtteriaaltonen kuva
Valtteri Aaltonen

Myönnän, että jo pelkästään tuon hattujuttu on hyvä syy yrittää entistä kovemmin.

Tarkoitetaanko yli 15 prosentin kannatuksella galluplukuja, vai vaalitulosta?

Nollatyösopimuksissa olet samaan aikaan oikeassa (siinä, että tietenkin työttömyys on huonompi vaihtoehto), että väärässä. Nollatyösopimukset eivät ole enää mikään opiskelijoiden yksinoikeus, vaan ovat tulleet vauhdilla ihan normaaliin työelämään.

Matias Härkönen

No jottei taloustutkimus saa päähänsä väärentää galluplukuja vain nähdäkseen minut syömässä kuivaa lippistä, niin mennään sitten vaikka ensi kevään vaalituloksen mukaan :D

Se että nollatyösopimuksia on työelämässäkin, ei minusta siltikään ole ongelma. Kuten sanoin, niin parempi että on töitä kuin olla työttömänä. Ymmärrän kyllä, että ei nämä parhaita mahdollisia sopimuksia ole työntekijän kannalta, mutta juuri SDP:n takia yrittäjien on nykyään pakko tuollaisia solmia. Varsinkin pienyrittäjien, jotka eivät aina saa omaakaan palkkaa maksettua jos töitä ei ole.

Miksi sitten puolustan nollasopimuksia?

Töitä ei aina ole tarjolla, joten nollasopimus tuo yrittäjälle joustovaraa työntekijän suhteen. Joskus tarvitaan kiireapua tai myynti voi olla kiinni vaikkapa säästä. Jokainen osaa itse päättää suostuuko nollasopimukseen vai ei. Minusta on aina parempi jos ihmiselle on töitä vaikka vähäsenkin. JOUSTAVUUS on se, mitä työmarkkinoille kaivataan tänä päivänä. SDP taas tekee kaikkensa, jotta työmarkkinoilla ei olisi joustoa.

Käyttäjän valtteriaaltonen kuva
Valtteri Aaltonen Vastaus kommenttiin #13

Seuraavat eduskuntavaalit it is. Jos syöt hattusi, niin lupaan tarjota kossupullon kyytipojaksi.

Mitä tulee nollasopimuksiin, niin en vastusta tilapäistyön teettämistä silloin kun tarjolla on vain tilapäistyötä.

Ongelma onkin se, että nollasopimuksia käytetään esim. kaupan alalla ihan vakituisen työn teettämiseen. Nollasopimus kun kätevästi "joustaa" työntekijän sairastuessa tai tullessa vaikka raskaaksi. Työntekijä taas ei tiedä työvuoroista tai tuloistaan ehkä päivää eteenpäin. Ei ole ihan helppoa esim. perheelliselle. Tällaisissa tehtävissä nollasopimuksen työntekijälle aiheuttama haitta on täysin suhteeton työnantajan siitä samaan etuun.

Vähän vanhempia kirjoituksia tuosta aiheesta:

http://valtteriaaltonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1...
http://valtteriaaltonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1...

Käyttäjän JoonasHelander kuva
Joonas Viktor Vastaus kommenttiin #16

Millä tavoin SDP olisi valmis saamaa joustoa työmarkkinoille? Siis juuri näihin pienyrittäjiin ja työllistämiseen liittyviin asioihin?

Käyttäjän TimoSotikoff kuva
Timo Sotikoff

Demareilta puuttuu uusi ajattelu koskien kansantalouden työn -ja tulonjakoa. Kun esim.Ihalaiselta joku vuosi taaksepäin tv:ssä kysyttiin, pitäisikö yleistä työaikaa suunnitella laskettavan vaikka 6 tuntiin ja työtä ja tuloja jaettavan järkevämmin, Ihalainen vanhana ay-demarina kiemurteli ja vastaili kielteisesti jonninjoutavuuksia tyyliin kuinka meillä on paljon tekemätöntä työtä eikä tällaista toimenpidettä voida lainkaan miettiä.

Tekemätöntä työtä on varmasti, mutta samaan aikaan tulee miettiä onko tulonjaossa vakavia ongelmia, ja onko perustulon kaltaisia ratkaisuja syytä alkaa hyödyntämään jotta saataisiin uudenlaista joustavaa pienyrittäjyyttä, paikallisia toimintaverkostoja ja sitämyötä uutta työllisyyttä, jota demari-eliitti ja virkamiessäännökset ei verota kuoliaaksi.

Käyttäjän valtteriaaltonen kuva
Valtteri Aaltonen Vastaus kommenttiin #15

Myönnän heti, että kritiikissäsi on paljon perää. Sekä puolueemme, että ay-liike on ollut hyvin konservatiinen näissä asioissa. Ehkä on pelätty, että avataan pandoran lipas, jos esim. työn jakamiseen ja osa-aikatyöhön suhtauduttaisiin avoimemmin.

Osa-aikatyö ei ole huono asia silloin jos sen vaihtoehtona on työttömyys ja esim. Ruotsissa tehdään kokonaisuutena suhteessa sama määrä työtä kuin meillä, mutta työllisyys on korkeampi, koska osa-aikatyötä tehdään enemmän. Korkeampi työllisyys taas ehkäisee syrjäytymistä ja laskee yhteiskunnan kustannuksia monella tapaa. Mielestäni sosiaalidemokratiaan sopisi erittäin hyvin ajatus, että mahdollisimman moni pyritään saamaan mukaan työelämään tällä tavoin.

Perustulo on myös yksi malli, josta on puhuttu liian vähän.

Risto Koivula

Suomen SDP:n rooli on ollut tehdä päinvastoin kuin puhuu ja puhua päinvastoin kuin tekee siitä asti, kun yksi punaisten johtajista Kulutusosuuskuntien keskusliiton toimitusjohtaja Väinö Tanner ilmoittautui saksalaisten miehittäjien palvelukseen keväällä 1918. Tanner ei ollut vastustanut aseelliseen kumoukseen ryhtymistä kuten tuossa suhteessa jyrätty SDP:n puheenjohtaja Matti Paasivuori. Tämä isku tuli puskista. Tanner ei ollut muodollisesti ollut punaisten poliittisen eikä sotilaallisen organinsaation johdossa, jota johti kolmas oikeistodemari herännäisuskovainen ja mahdollisesti USA:lta ohjeita ottanut Oskari Tokoi (USA:n intressi oli sotia Saksaa vastaan). Tannerin peukalon alla olivat kuitenkin suuressa määrin työväenliikkeen järjestöjen rahat ja muu omaisuus.

SDP on tuosta asti ollut "Tannerin puolue", eikä tyyli ole muuttunut minnekään Koiviston, Ahtisaa- ren eikä Halosen aikana, kierommaksi vain muuttunut. Suomen SDP on ollut eri asia kuin esimer- kiksi Ruotsin demarit, joiden ansiolla SDP:kin on yrittänyt ratsastaa. SDP tuli kansanrintamapuo- lueista VIIMEISENÄ hyvinvointivaltiotunnusten taakse Rafael Pasion johdolla kahdeksan kohdan ohjelmassaan 1968.

SDP:n kannattajista osa on tiennyt tämän koko ajan ja ollut juuri tässä hengessä mukana.Kun kanna- tus putoaa, he ainakin häipyvät. Kun SDP:n ay-johtajat kärysivät Vietnamin sodan ja Chilen vallan- kaappauksen aikaan tullissa CIA:n rahasäkin kanssa, kannatus laski vain niukasti Metalliliiton vaa- leissa, joissa vieläpä SDP:n enemmistö säilyi. Silloin minä ainakin säikähdin pahanpäiväisesti, koska Demarit olivat silloin paljon mukana erilaisessa hyvinkin vasemmistolaisessa menossa (kunhan se vaan ei tuottanut todellisia tuloksia...) ja ikään kuin muka "muuttuneet"... Ja tunsin toisaalta myös sitä toista porukkaa, mutta arvelin kyseessä olevan "yksittäiset provokaattorit". Noin ei ollut eikä ole. "Oikeat vasemmistolaiset ja demokraatit" olivat silmänlumetta. Ja ovat varmaan edelleen.

Mitä suuriin ja pieniin ideologioihin tulee, Väinö Tanner olis sitä mieltä, että Helsingin "yliopiston" psykologian ja filosofian oppituolin haltija Eino Kaila on "kaiken tieteen ylin (ajateltavissa oleva) auktoriteetti (ja "kriteeri")...

http://ojs.tsv.fi/index.php/tt/article/view/204/179

(Kts. Tuure Lehen: Työväenluokan maailmankatsomus; ideologioita ei voi valttää millään keinolla, jopa kokoomulainen Erik Allardt sanoi Akatemian puheenjohtjana (muistaakseni), että "ne, jotka sanovat, ettei heillä ole mitään ideologiaa, nojaavt vanhentuneimpiin ja perättömimpiin ideologisiin asttmuksiin".)

http://www.helsinki.fi/psykologia/esittely/histori...

http://valtteriaaltonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1...

" NATO on sen verran selvällä marginaalilla hiekkalaatikon isoin poika, että sille Venäjä ei tule edelleenkään suoraan ärhentelemään. "

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2011/09/suomi-a...

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2011/08/miten-h...

SDP:ssä on ollut aina repiviä sisäisiä erimielisyyksiä, myös ulkopolitiikasta. Oikeastaan vain yhdestä asiasta on lähes aina vallinnut yksimielisyys...

http://nakokulma.net/index.php?topic=4727.msg24592...

Varoitettu on, vuosikymmenet, kurkku putkella, sekä SDP:tä, että yhteiskuntaa SDP:stä...

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2011/08/tasaval...

Käyttäjän TimoSotikoff kuva
Timo Sotikoff

"SDP:ssä tehdään todella paljon hyvää ruohonjuuritason työtä ja myös valtakunnan politiikassa on saatu merkittäviä voittoja yksittäisten asioiden ja päätösten kohdalla. Mutta politiikan ylätasolla SDP:llä ei mielestäni ole aikoihin ollut riittävän selkeää kokonaisviestiä siitä, mihin suuntaan maatamme tarkalleen haluttaisiin viedä ja millä keinoin."

Tämähän on kaikkien vanhojen valtapuolueiden ongelma, jäsenistössä on hyvää ja rehtiä ruohonjuuritason puurtajaa mutta ei siitä kansalaisille hyötyä ole kun puolueen johtoeliitti ja vanhat "ikonit" sanelee (demareissa tämä jopa ylikorostuu) kaiken. Pitäisi demareidenkin rehdisti nähdä että koko parlamentarismi on todella heikossa hapessa ja siksi pitäisi heivata loisiva etuja kahmiva ja niistä kiinni pitävä eliitti sivuun suuntautua suoran ja paikallisen demokratian rakenteiden kehittämiseen ja vahvistamiseen. Tästä se ratkaisu löytyy, mainittu pohjoismainen hyvinvaltiomalli oli valitettavasti vain hetken huumaa jota ei nykyrakenteilla ja euro+EU pakkopaidoilla tulla millään tavoin palauttamaan ja muutenkin muutosten tuulet puhaltavat, täytyy ajatelle ja toimia uusilla tavoilla. Kehityksen suunta on kääntynyt väärään päin jo aikaa sitten, 80-90 taitteesta viimeistään. Tätä kehitystä demarit ovat valitettavasti olleet vain vauhdittamassa.

Olavi Mansikka

Fiksu kirjoitus. jos sun kaltaisia olis enemmän ehkäpä demarit voisivat hyvin. kaikki nää itähelsingin ihmeet ja muut erikoiset kanattas piiloittaa hyvin eikä koskaan päästää esille.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Minun nuoruudessani SDP oli vielä vasemmistopuolue.

Risto Koivula

" Minun nuoruudessani SDP oli vielä vasemmistopuolue. "

Missähän ajallisessa ja muussa erikoislokerossa oikein lienet nuoruutesi viettänyt...

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Suunnilleen kaikissa lokeroissa. Vasemmiston yhteistyöllä rakennettiin nyt jo raunioitunut hyvinvointiyhteiskuntakin.

Matias Härkönen

Minusta tämä jutan puhe vuodelta 2011 ennen vaaleja, on erinomainen ja kertoo minusta kaiken oleellisen SDP:n nykytilasta. Pitkä se on kyllä, mutta kannattaa lukea ja verrata sitten tekoihin.

Hyvät ystävät, toverit,

Tämän päivän poliittista tilannetta kuvaa tarina kolmesta possusta ja yhdestä sudesta. Possut ja susi joutuvat kaikki yhdessä vaaraan. Ison suden mielestä vaarasta selviää pelkästään uhkumalla, puhkumalla ja puhumalla mukavia.

Keskimmäinen possu on sitä mieltä, että ei tehdä mitään. Jos mennään peiton alle piiloon ja pistetään silmät kiinni, vaara menee pois.

Oikea possu uskoo, että vaarasta selviää vaihtamalla vaatteita. Välillä päälle vedetään työvaatteet, välillä vihreä asu ja välillä taas papinkaapu sekä päähän tuttu ja turvallinen kypärä.

Vasen possu näkee myös vaaran, mutta hän tietää, miten vaaran voisi välttää. Se ei kuitenkaan auta, koska vasen possu on vailla valtaa eivätkä muut possut kuuntele häntä.

Ystävät,

Me olemme vaarassa.

Valtion kassa on tyhjennetty ylimitoitetuilla veronkevennyksillä. Kun katsoo oikeistohallitusten historiaa, voi sanoa ”jälleen kerran”. Suomessa on ollut viimeisen 50 vuoden aikana kolme oikeiston hallitsemaa vaalikautta. 60-luvulla, 90-luvulla ja nyt. 60-luvulla valtion talous saatiin niin sekaisin, että oikeistohallituksen jäljiltä piti ryhtyä erityisjärjestelyihin, jotta virkamiesten palkat saatiin maksettua. Ahon hallituksen jäljiltä joka kolmas valtion käyttämä markka oli lainattu. Tällä kertaa jälkeen jää noin 8 miljardin euron budjettivaje. Jokaisen oikeistohallituksen jäljiltä valtion kassa on ollut typötyhjä.

Kansalaisten luottamus on petetty vaalirahasotkuissa ja katteettomissa lupauksissa. Suomalaisten oikeudentuntoa on loukattu liian monta kertaa. Suomen talouskasvu ei ole tukevalla pohjalla. Kansan luottamus eläkejärjestelmään, julkisiin palveluihin ja tulevaisuuteen rapistuu. Kokonainen kansakunta tuntuu ajelehtivan neuvottomana ilman yhteistä suuntaa tai päämäärää. Meille tärkeä hyvinvointivaltio, jota juhlapuheissa kaikki sanovat rakastavansa, on vaarassa. Tämä Suomi ei ole se Suomi, joka meille edellisten vaalien alla luvattiin.

Tämän kevään vaaleissa on kyse Suomen suunnasta. Siksi me avaamme vaihtoehtomme kaiken kansan pohdittavaksi.

Suoraan ja avoimesti.

Kansalaisten pitää tietää, minkälaiselle tulevaisuudelle he äänensä antavat. Nyt haetaan valtuutus sille, mitä kukin puolue aikoo seuraavan neljän vuoden aikana tehdä. Vain selkeästi haetun valtuutuksen kanssa voidaan tehdä tarvittavat, oikeat ja isot päätökset. Puuhastelun, päätösten lykkäämisen ja ajanpeluun aika on ohi.

Tänään me julkistamme talous- ja vero-ohjelmamme.

”Työn ja oikeudenmukaisuuden puolesta”. Tämä on kevään suorin, rehellisin ja kattavin ohjelma suomalaisen yhteiskunnan pelastamiseksi. Toivon, että muut puolueet vastaavat haasteeseen ja päivittävät omat ohjelmansa tälle samalle tasolle.

Mitä me sitten haluamme tehdä?

Me haluamme synnyttää uutta taloudellista kasvua. Me haluamme luoda 100 000 uutta työpaikkaa sekä rakentaa Suomeen maailman parhaan työelämän. Me haluamme tasapainottaa valtion talouden. Me haluamme uudistaa jämähtäneet rakenteet, ottaa mukaan kyydistä tippuneet sekä näyttää konkreettisin teoin, että 2010 -luvun Suomessa oikeudenmukaisuus on enemmän kuin vain pelkkä jalo sana. Me haluamme paljon. Äänestäjät päättävät, pääsemmekö tekemään, sen, minkä nyt lupaamme. Sen, minkä niin hyvin osaamme.

Miten me tämän teemme?

Kasvu ei synny itsestään. Valtion on luotava yrityksille ja kansalaisille kilpailukykyinen ja turvallinen ympäristö menestyä ja käyttää osaamistaan yhteiseksi hyväksi. Meidän on tuettava tutkimusta ja tuotekehitystä yrityksissä – pienissä ja suurissa. Meidän on kannustettava töissä olevia aikuisia uudistamaan osaamistaan. Me tarvitsemme pienempiä luokkakokoja lapsillemme ja parempaa opintotukea opiskelijoille. Meidän on saatava jokainen työtön nuori töihin, harjoittelemaan tai opiskelemaan. Noin 30 000 työtöntä nuorta on tämän päivän Suomen räikeä häpeäpilkku.

Meidän on saatava investoinnit liikkeelle. Yhteistyön henki on palautettava työmarkkinoille. Kohtuuttomasti perinteistä teollisuutta murjoneet ja hutaisten tehdyt energiaveroratkaisut on korjattava. Valtion on laitettava rahaa kasvun tukemiseen. Maamme teitä, ratoja sekä tietoverkkoja on uudistettava. Meidän on panostettava uuden kasvun aloille. Energia- ja hyvinvointiteknologiaan, kaivosalaan ja sisältötalouteen. Meidän on tarjottava osaamistamme maailmalle tuomalla markkinoille vaikkapa suomalaisia sähköautoja, suomalaista muotoilua, suomalaista osaamista julkisissa palveluissa kuten koulutuksessa ja ikäosaamisessa, puhdasta suomalaista ruokaa ja vettä taikka kotimaisia tietokonepelejä.

Lyhyesti sanottuna, meidän on tehtävä politiikkaa, joka turvaa riittävän taloudellisen kasvun. 1995 tavoitteemme oli viiden prosentin keskikasvu ja sen teimme. Nyt meidän pitää ylittää kolme prosenttia, jotta onnistumme työllisyydessä ja hyvinvointivaltion rahoituksessa. Tavoite on haastava mutta ei mahdoton. Sen ehto on, että kokoamme jälleen Suomen yhteiseen talkooseen. Palkansaajat, yrittäjät, kaikki suomalaiset. Onnistumisen ehto on, että saamme kansalaisilta tuen vahvalle kasvuohjelmalle ja sen vaatimalle rahoitukselle.

Hyvät ystävät,

Tänä vuonna Suomen valtio ottaa noin 8 000 miljoonaa euroa uutta velkaa. Tällä hetkellä valtionvelkaa on 17 000 euroa kutakin suomalaista kohti. Valtion taloutta ja tavallisen perheen taloutta koskevat jossain suhteessa täysin samat säännöt. Loputtomiin ei voi velkaantua ja joskus on lainaa maksettava takaisinkin. Jokainen lainattu sentti lisää korkomenoja. Täältä lähtee tänään selkeä viesti Mari Kiviniemelle ja Jyrki Kataiselle. Nostakaa pää pensaasta. Lopettakaa asioiden epämääräinen pyörittely. Pysäyttäkää valtion velkaantuminen.

Tämän kevään vaaleissa suomalaiset voivat valita kaksi toisistaan poikkeavaa tulevaisuutta. Velkaantumisen Suomi – vai työn ja kasvun Suomi.

Me sitoudumme siihen, että ensi vaalikauden lopussa valtiontalous on tasapainossa ja uutta velkaa ei enää oteta vanhan päälle. Tämän päivän noin 8 000 miljoonan euron kuopasta valtion budjetissa meidän kasvuohjelmamme täyttää 6 000 miljoonaa. Myös jäljelle jäävä 2 000 miljoonan euron vaje on katettava.

Valtion verotuloja lisäämme 1 500 miljoonalla. Kiristämme varallisuuteen ja pääomiin kohdistuvaa verotusta sekä tuomme harmaata taloutta verotuksen piiriin. Työn verotusta me sen sijaan emme kiristä. Emme myöskään energiaveroja tai arvonlisäveroa. Me sanomme kokoomuksen ajamalle tasaverokehitykselle jyrkän ein. Me emme lupaa kenellekään suuria verojen alennuksia, sillä se ei olisi vastuullista eikä oikein. Mutta me lupaamme verotukseen lisääntyvää oikeudenmukaisuutta ja sitä, että verojen maksukyky ohjaa päätöksentekoa, mistä veroja haetaan. Ja me pidämme tiukasti siitä kiinni, että eläkkeillä ja palkkatuloille on yhtäläinen verokohtelun.

Vuosia jatkuneen löperön taloudenpidon laskun maksun aika on koittanut. Lasku pitää maksaa oikeudenmukaisesti. Siksi sanomme jyrkästi ei Kokoomuksen ja Keskustan esittämälle arvonlisäveron korotukselle. Arvonlisävero on tasavero. Arvonlisävero lyö sitä lujemmin, mitä pienemmät tulot ihmisellä on. Arvonlisävero iskee kipeästi palvelualojen pieniin yrityksiin. Arvonlisävero kiihdyttää inflaatiota. Arvonlisäveron korotus on helppo ja huono poppakonsti, joka vain syöksee meidät syvemmälle siihen suohon, johon meidät on viime vuosina ajettu.

Me emme ole korottamassa veroja kevein mielin. Me olemme korottamassa veroja, koska Kokoomus ja Keskusta ovat ajaneet Suomen valtion talouden tehottomilla veronkevennyksillä ahdinkoon. Kevytkenkäisen talouspolitiikan aika on nyt ohi.

Veronkiristysten ohessa on kiristettävä myös vyötä. Ja silloin kysymys kuuluu, miten se tehdään oikeudenmukaisesti ja viisaasti. Me emme selviä seuraavasta hallituskaudesta ilman säästöjä. Kaikki tämän tietävät, mutta harvat uskaltavat sanoa tätä ääneen ennen vaaleja. Me uskallamme. Edessämme on noin 500 miljoonan euron menojen säästötarve valtion budjetista. Me säästämme nämä rahat elinkeinotuista, uusista varusteluohjelmista sekä hallinnon päällekkäisyyksistä.

Tällä kasvuohjelmalla, näillä verotulojen lisäyksillä ja näillä säästöillä valtiontalous voidaan tasapainottaa.

Tämä ei kuitenkaan riitä meille. Politiikka on arvovalintoja. Meidän arvomme ovat työ ja oikeudenmukaisuus. Kasvun ja työpaikkojen tukemiseksi ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden vahvistamiseksi olemme valmiit tekemään myös uusia panostuksia. Arvioimme, että työllisyyden tukemiseen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden vahvistamiseen tarvitaan noin miljardin euron ohjelma. Koska valtion velkaantumisella on rajat, haluamme rahoittaa tämän kasvuohjelman kohdentamalla menoja uudelleen. Uudelleenkohdennus voidaan saada aikaan jäädyttämällä osa – noin neljännjes valtion menoista – kahden vuoden ajaksi. Jäädytyksenkin on täytettävä oikeudenmukaisuuden periaatteet ja siksi se ei voi koskea perusturvamenoja.

Kasvun vahvistaminen ja valtiontalouden tasapainottaminen eivät yksin riitä. Kun katselee viime vuosien kansainvälisen talouskriisin jäljiltä savuavia raunioita, voi tehdä vain yhden johtopäätöksen. Sen saman johtopäätöksen, jonka aateveljemme tekivät jo 110 vuotta sitten. Suomi tarvitsee vähemmän ahneutta ja enemmän oikeudenmukaisuutta.

Tämän kevään vaaleissa suomalaiset voivat valita kaksi toisistaan poikkeavaa tulevaisuutta. Ahneuden ja tasaverojen Suomi – vai oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvotekojen Suomi.

Oikeudenmukaisuus näkyy verolinjauksissamme. Pakolliset veronkorotukset on tehtävä maksukyvyn mukaan. Seis tasaverokehitykselle. Seis velkarahalla rahoitettaville veronkevennyksille. Kyllä progressiiviselle verotukselle. Kyllä perustulovähennyksen nostolle 3000 euroon.

Me tarvitsemme muutakin kuin oikeudenmukaista veropolitiikkaa. Perusturvaa on vahvistettava. Me esitämme 100 euron tasokorotusta päivärahoihin. Nämä korotukset heijastuvat myös ansiosidonnaisiin etuuksiin. Me haastamme tasapäistävät populistit ja puolustamme myös niiden oikeuksia, jotka ovat omalla aktiivisuudellaan ja omalla työllään hankkineet itselleen lisäturvaa.

Me vaadimme, että lapsilisä ei jatkossa leikkaa toimeentulotukea. Tämä on suora ja lyhentämätön tuki sinne, missä tukea eniten tarvitaan, pienituloisiin lapsiperheisiin.

Vuosi 2010 oli surullinen vuosi suomalaisen hallitusten historiassa. Vuosi 2010 oli strutsin vuosi, pään piiloon työntämisen vuosi. Verouudistus, kuntauudistus, työelämäuudistus/työurauudistus ja lukemattomat muut tärkeät hankkeet on kaikki siirretty seuraavan hallituksen harteille. Tämä ei ole johtamista. Tämä on ajelehtimista.

Tämän kevään vaaleissa suomalaiset voivat valita kaksi toisistaan poikkeavaa tulevaisuutta. Ajelehtiva Suomi – vai päättäväinen Suomi.

Meitä on lyöty. Meitä on pilkattu. Meitä on yritetty työntää syrjään, pidetää pimennossa ja aliarvioida. Meiltä on vaadittu päätöksiä, joihin meillä ei ole ollut valtaa ja syytetty tekemättä jätetyistäkin päätöksistä. Kaikki tämä on vahvistanut ja karaissut meitä. Sisuunnuttanut. Sytyttänyt intohimon. Kun me huomenna lähdemme täältä Vantaalta vaalityöhön ympäri Suomen työn ja oikeudenmukaisuuden puolesta, me tarvitsemme tuota sisua, intohimoa ja tätä selkeää rohkeaa ohjelmaa. Pitäkää siis tänään toisistanne huolta. Isänmaa tarvitsee meitä tänään enemmän kuin pitkiin pitkiin aikoihin. Vähintäänkin yhtä paljon kuin 1995 ja 1966. Me olemme jälleen valmiita vastuuseen ja toimintaan. Meillä on ohjelma, jolla Suomi nousee ja oikeudenmukaisuus vahvistuu.

http://sdpvalkeakoski.fi/2011/02/21/jutan-puhe-van...

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Tämän tutun tekstin kun taas lukee, voi huomata, ettei siinä sanota sanaakaan EU:n sisäisistä pulmista, eurovaluutan valuvikaongelmasta eikä velkakriisimaiden (tuolloin jo Kreikka, Irlanti ja Portugali) vakavuudesta tai painoarvosta ja vaikutuksesta, vaikka jo vuotta aikasemmin asiat oli nostettu pöydälle. - Ehkä väärältä taholta.

Valitettavasti niin harva ohjelman osanen oli ns. tästä (tai silloisesta) maailmasta. Kun siihen lisättiin itsepetos, joka koski talouden kasvuoptimismia (toiveita), voi ihmetellä, miksei tähän paperiin palattu ja sitä muokattu todellista maailmaa vastaavaksi?

SDP joutuu todella urakoimaan, saadakseen ihmiset unohtamaan tämän surullisen periodin, jolla puolue itsekin leimasi työnsä ja tavoitteensa. Voisi aavistella, että VM postin hoito olisi pitänyt uskoa huippuammattilaiselle.

P.S.
Urpilaisen mielestä 30.000 työtöntä (v. 2011) nuorta on maamme häpeäpilkku. Urpilaisen siirtyessä eduskunnan rivikansanedustajaksi v. 2014, tuo lukema oli n. 37.000:
http://www.hs.fi/kotimaa/Työttömien+nuorten+määrä+on+kasvanut+selvästi+vuodessa/a1407034926036

Risto Koivula

Eikä siinä sanota mitään Suomen haistapaskantiedekatastrofista, joka on noskejen syytä.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Näihin työttömien nuortten määriin ei lasketa mukaan työpajatoiminalla työllistetyt ym toimenpiteiden alaiset.

Jukka Mäkinen

Yksinkertaisesti syy on siinä ettei demareihin voi enää luottaa. SDP ei ole enää vuosiin ajanut Suomen ja suomalaisten asioita. Keiden asioita demarit sitten ajavat?
- byrokraattien
- europankkiirien
- feministien
- ruotsittajien
- maahanmuuttajien
- sukupuolivähemmistöjen

Ainoa viesti demareilta kansalaisille on: PÖÖ

äänestä nyt sitten sellaisia.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Eikö maahanmuuttaja, femisti tai transversiittikin voi olla Suomen kansalainen ?

Käyttäjän villejalovaara kuva
Ville Jalovaara

Tarpeellista pohdintaa! Olen myös samaa mieltä siitä, että SDP:n ydinosaaminen on perinteisesti ollut työhön liittyvien kysymysten ympärillä ja niistä se löytyy varmasti myös tulevaisuudessa. Työhön liittyvä epävarmuus niin ammattikoulutettujen kuin yliopiston käyneidenkin parissa on yksi tämän ajan pahimpia ongelmia. Vasemmistopuolueiden kannatusongelmat ovat tällä hetkellä yhteisiä monissa Länsi-Euroopan maissa, joten näkemyksiä siitä, että mistä tämä johtuu ja mihin suuntaan kannattaa kulkea, voisi enemmän hakea myös rajat ylittävän keskustelun kautta.

Käyttäjän valtteriaaltonen kuva
Valtteri Aaltonen

Hyvin samankaltaiset trendit myös muualla Euroopassa varmaan tuolta vasemmiston kannatusongelmien taustalta löytyvät.

Aika monessa maassa maltillisella vasemmistolla on myös tainnut kestää turhan pitkään myöntää itselleen, että se on tippunut valtionhoitajasta haastajaksi.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Tuosta valtionhoitajuudesta pitäisi luopua, sillä valtio olemme me tavalliset suomalaiset. Ja me emme kaipaa hoitajia, ohjaajia, valvojia, etuisuusriippuvuuden lisäämisiä, keskushallittuja ja -ohjattuja määräyksiä, rajoituksia ja byrokratian kyykytyksiä (kuin poikeustapauksissa).

"Onni Vilkas vie perille halusit tai et!" - Tuo mainos RUK-kurssijulkaisussa on tarttunut liiallisen hallinnan tasolla puolueisiin. Uskon, että ihmiset haluavat itse päättää perille menosta ja sen suunnasta ilman sotkeutumista poliittisten puolueiden taholta. Näin myös yritykset.

Suurin osa suomalaisista haluaisi itse kyetä vaikuttamaan elämänsä suuntaan ja parantamaan sen laatua. Sen vapauden kun SDP älyäisi nähdä yksilötasolla tärkeänä, niin tuo valtionhoitajuus ja hyvinvointivaltion byrokraattinen ylikorostus samalla voisi vetäytyä taustalle tarjoamaan lähinnä turvaverkkoa vain pahimman varalle - ei tekemään koko kansasta julkisista palveluista ja etuisuuksista riippuvaista lammaslaumaa, joka valuu luukulta toiselle valtionhoitajan toiveiden mukaan.

Vapautettakoon ihmisen energia, tavoitteet, työt ja pyrkimykset ihmiselle itselleen. Samoin oma vastuu niistä. Normaali ihminen yleensä tietää, mikä hänelle olisi mielekkäintä ja hyödyllisintä.

Käyttäjän RaikoKarvonen kuva
Raiko Karvonen

On hyvä välillä pohtia puolueen linjaa. Nyt on liiaksi menty politiikassa oikeiston määrittämällä agendalla.

Ei aiemmin saavutettuja asioita tietystikään pidä hävetä. Mutta menneet on menneitä ja nyt on yritettävä poliittisesti vaikuttaa tämän päivän haasteisiin ja nykyisin SDP:llä on liian vähän annettavaa talouspoliittiseen keskusteluun.
Uusi nousu alkaa jos alkaa. Mutta mitään tekemättä asioille uutta nousua ei tule. On syytä pyrkiä pois nykyisestä kannatuksen alhosta. Ensiksi pitäisi saada kannatuksen heikkeminen vähenemään ja kannatus pitää saada pysymään ja vähitellen sitä on kyettävä nostamaan. Työtä puolueessa riittää yllin kyllin paremman poliittisen kannatuksen saamiseksi tulevassa eduskuntavaalissa ensi vuonna.

Käyttäjän ilarikiema kuva
Ilari Kiema

Punnittua laadukasta lausetta on kiva lukea.

Suomessa näissä analyyseissa on yleensä vain yksi ajatusmalli kerrallaan. Kansantalouden pitäisi olla kuitenkin kokonaisuus ja kaikille.

Tietoinen uusteollistamisen politiikka, reindustrialisaatio, ei ole välttämättä ristiriidassa osa-aikatyön ja myös erityisen heikkotuottoisen osa-aikatyön mahdollistamisen kanssa.

Valmistavan teollisuuden robotisointi ja digitalisaatio tosiasiassa lisää teollisuustyöpaikkoja siellä, mihin investoidaan ja mihin se teollisuustuotanto keskittyy. Vuonna 2013 Euroopassa vuoden tehtaaksi – tällainenkin titteli on olemassa – valittiin BMW:n Leipzigin tehdas. Kotimaiset teollisuusrobotit Made in Germany (Kuka, Staubli) hitsaavat ja liimaavat kotimaisia autoja Made in Germany. Silti tehtaan työntekijämäärä vaan kasvaa: 1400 työntekijällä vuosina 2010–2013 yhteensä 4000 työntekijään. Toisaalta saksalaisten Mini-Jobit, 12-20 tuntia viikossa, ovat joskus niin kertakaikkisen heikkotuottoisia ja kummallisia ammatteja, että suomalainen asiantuntija ja kehittäjä haluaisi ne heti eliminoida nykyaikaan täysin sopimattomina. Ihmisen on kuitenkin usein parempi käydä jossakin töissä, edes jonkin aikaa viikossa.

Vaatimus julkisen sektorin saattamisesta toimimaan mahdollisimman tehokkaasti herättää välittömästi kysymyksen siitä, millä ja kenen ehdoilla se tehokkuus määritellään. Nykyään tehokkuus tarkoittaa pitkälti tietojärjestelmien hankintaa, niiden vaikeaa käyttöönottoa, tuskastuttavaa opettelua sekä kömpelöä soveltamista. Hankinnat usein epäonnistuvat, mutta teknisesti onnistuessaankin tämä ”tehokkuus” usein lisää byrokratiaa, kaiken kirjaamista ja rajatonta raportointia, mikä on itsessään tehotonta työajan käyttöä sekä myös synnyttää informaatio-ongelmia ja normatiivisia ongelmia, joskus jopa oikeudellisia ongelmia. Viime mainittua ei tietenkään haluta nähdä saati tarkastella missään laajemmassa analyyttisessa kehikossa, vaan kehittäjät & tehostajat väittävät, että kyse olisi aina muutosvastarinnasta, epäpätevyydestä, koulutusten puutteellisuudesta jne, vaikka ihmistieteiden lukuisat kapea-alalaiset erikoisalat ja teoriat nimenomaan perustelevat sitä, miksi ei aina ja kaikissa mahdollisissa asemissa todellakaan kannata raporoida kaikesta mahdollisesta.

Käyttäjän valtteriaaltonen kuva
Valtteri Aaltonen

Julkisen sektorin tehokkuuden määrittäminen voi kieltämättä olla vaikeaa.

Jotta mittari toimisi, sen pitäisi mahdollsimman tarkkaan katsoa mikä on kyseisen viranomaistoiminnan tarkoitus, jolloin mitattaisiin tuon tarkoituksen toteutumista suhteessa panostuksiin. Tällöin eivät pelkät "tehostamistoimenpiteet" pääsisi sotkemaan mittausta, ellei niillä ole tosiasiallista toiminnan tarkoitusta tukevaa vaikutusta.

Osaoptimointi on kaikkien isojen organisaatioiden ongelma ja näin myös julkisella puolella.

Julkisella sektorilla voitaisiin ottaa mallia yritysten toimitusjohtaja-mallista, jossa juoksevasta hallinnosta vastaavalla johtajalla on tiukka tulosvastuu yrityksen kokonaistuloksesta.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Suomen talouden alamäki jatkuu niin pitkään kuin roikutaan EKP:n talutusnuorassa euron kanssa ja annetaan EU:n asettaa talouttamme haittaavia direktiivejä. Tämä liittovaltiohössötys on vienyt mahdollisuutemme itsenäiseen talouspolitiikkaan ja tulee vain lisäämään työttömyyttä ja hyvinvointivaltion alasajoa. Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku tuumi yksi viisaampi mies.

Käyttäjän visti kuva
Hannu Visti

Tässä oli hyvä ajatusrunko, mutta se kaipaa vesuria. Anteeksi, että tarina on melko pitkä.

Havainto siitä, että työväenaatteelta meni ensin aate ja sitten työväki, on varmasti oikea. Ja juuri kuvatuista syistä. Aate meni, koska hyvinvointivaltio tuli valmiiksi ja nyt demarien pääteemat tuntuvat olevan "42 sentin indeksikorotus äitiyspäivärahaan", joka ei teemana puhuttele ketään. Työväki taas meni, koska SAK:laiset teollisuustyöpaikat ovat pistäneet pillit pussiin.

Mutta ei tässä kaikki.

Henkilöprofiileilla on nykymaailmassa merkitystä, ja Täti Tomera ja AY-jyrä eivät ehkä puhuttele niitä, joille puolueen keulakuvan habitus ja esiintymistaidot luovat mielikuvan puolueesta. He eivät ole tietysti poliittisesti kovin valveutuneita, mutta heilläkin on yksi ääni. SDP on tässä tosin hieman ukkoutumisensa vanki ja etulinjaa lähellä ei kovin karismaattisia hahmoja enää ole.

SDP kompuroi myös Eurooppa- ja maahanmuuttopolitiikassa, melko lailla samoin kuin kotimaani Britannian Labour. Puolue on EU-myönteinen, mutta jäsenistö ja tavoitellut kannattajat eivät ole. Ristiriita on täällä räikeämpi kuin Suomessa, mutta nämä teemat, jotka voisi niputtaa "kansallinen itsekkyys" -pääotsikon alle, miellyttävät vähäistä suurempia kansanjoukkoja ja tämä sakki valuu Persuihin.

Jatkuva työelämän ympärillä nysvääminen vahvistaa napanuoraa SAK:hon. Kuten itsekin kirjoitat, työelämä on pirstaloitunut eikä se siitä enää kokonaisemmaksi muutu. Monet saattavat kokea ahdistavaksi sen, että yksi puolue teeskentelee omivansa itselleen työelämäteeman, vaikka tosiasiassa koko teeman voisi jättää työmarkkinajärjestöille ja ottaa politiikkaan vain minimiehdot. Työntekijöiden asemaa parantamaan pyrkivälle on aivan kunniakasta nykyään äänestää Kokoomusta, Vihreitä tai jopa Vasemmistoliittoa eikä työelämäteema enää sada yhden puolueen laariin.

Työelämäteemaa hankaloittaa se, että suuri osa palkansaajista ei enää kaipaa lisää veroja, kieltoja, sääntöjä ja rajoituksia, jotta saadaan lisää julkista sektoria, tarkastajia, valvojia ja kyttääjiä. Yhä useampi palkansaaja, varsinkin kaiken sosiaaliturvan ulkopuolella olevat pienyrittäjiksi muuttuneet pätkätyöläiset, ottavat itse asiassa mieluummin vähemmän veroja ja vähemmän sääntöjä. Työelämäteema siis puree varmasti vain julkisen sektorin pienipalkkaisiin, muille SDP työelämäkysymyksissä on vuosi vuodelta pahempi myrkkypilleri.

Sinun kommenttisi huokuu perinteistä oikeistovasemmistoretoriikkaa, jossa hyvät puolustavat hyvinvointivaltiota ja pahat haluavat sen rikkoa. Kun tosiasiassa Suomessa ei kukaan vastusta hyvinvointivaltion kovaa ydintä ja edes puolikovaa ytimenjatketta, kuuluu vain tyhjien tynnyrien kuminaa ja syntyy juuri mielikuva siitä puolustustaistelusta, jonka kuvaat. Kun vihollista ei ole, se pitää keksiä, jotta sanoman puute hukkuisi sanahelinään.

Talouskin huolestuttaa monia, sillä vahva julkinen talous on julkisista palveluista ja tuista riippuvan vankin turva. Sitä ollaan romuttamassa ja SDP on tässä etunenässä vippaamassa kaiken mikä irti lähtee, ilman mitään ajatusta siitä, miten vipattu raha saataisiin poikimaan.

Sinulta jää huomaamatta myös, että maailma on muuttunut yksilökeskeisemmäksi 70-luvulta lähtien. SDP kannattaa edelleen vahvaa yhteisöllisyyttä. Puolue hoitaa jotakin, liitto neuvottelee korporaatioiden kanssa, politiikka kumileimaa kabinettipäätökset ja ihmisen osa on käydä tehtaassa töissä ja juoda perjantaisin itsensä humalaan nallepubissa valittaen sitä, että maailma on kurja. Ei tämä vetoa enää niihin, joille yksilöllisyys on yksi ylimmistä arvoista.

Minä pidän yhtälöä SDP:n kannalta vaikeana. Perussuomalaiset on melko täydellinen peili, joka heijastaa "perinteisen" duunariammatissa työskentelevän demarin arvomaailmaa, SDP ei enää ole. Muut taas eivät näe SDP:ssä mitään kiinnostavaa, sillä se ei pyri muuttamaan mitään vaan museoimaan vanhaa. Nuoremmat tuntuvat hakeutuvan lähinnä kaikkiin muihin puolueisiin ja SDP vaikuttaa vuosi vuodelta enemmän reliikiltä.

Ei sen tarvitsisi, sillä jos vanhoilla teemoilla pyyhittäisiin pöytää ja jätettäisiin äitiyspäivärahat virkamiestyöksi, ottamalla uudeksi teemaksi "vapaus", voisi puoluetta muuttaa. Vapaus ajatella. Vapaus tehdä. Vapaus elää. Vapaus yrittää. Vapaus vaikuttaa. Vapaus uskoa tai olla uskomatta. Ne, jotka haluavat lisää sääntöjä, veroja ja valvontaa, jouduttaisiin luutimaan pois, mutta sellaista se on. Mikään ei olisi ristiriidassa sen kanssa, mitä varten sosiaalidemokraattinen liike aikanaan syntyi. Sehän syntyi nimenomaan puolustamaan ihmisten vapauksia ja oikeuksia.

Sanoma pitäisi vain pistää uuteen pakettiin ja jättää hyvinvointivaltion ja työelämän liitoille ja virkamiehille. Sitä vartenhan niille siellä palkkaa maksetaan, että nekin tekevät jotain.

Käyttäjän OlliTuovinen kuva
Olli Tuovinen

Muut eduskuntapuolueet ovat omaksuneet demari-ideologian, joten SDP:tä ei enää tarvita.

Jouni Peltoniemi

Jos haluatte kartalle palata:

1. teidän on otettava työllisyyden poisto selkeäksi pääteemaksi.
Teidän on ymmärrettävä, että tässä tilanteessa massiivinen keynesiläinen setelielvyytys on ainoa tapa saada nopeita tuloksia.
Teidän on hyväksyttävä, että tästä tulee kovia sivuvaikutuksia, mutta kuitenkin paljon työttömyyttä helpompia, ja lopulta kaikki voittaa harvinaisen tasapuolisesti.
Teidän on pakotettava EKP aloittamaan painatus.
Jollei marraskuun loppuun mennessä ole Suomen osalle saatu vähintään 10 miljardia euroa, 6.12.2014 tekee Suomi omat johtopäätökset.

2. teidän on karistettava neuvostoajan haamut linjastanne ja otettava positiivinen kanta NATO:n.

3. teidän on luovuttava täteilystä ja uskottava enempi ihmisiin ja heidän omaan päätöksentekokykyyn.

Loput neuvot annan tasapuolisuuden vuoksi seuraavalle puolueelle.

Käyttäjän valtteriaaltonen kuva
Valtteri Aaltonen

Tarkoittanet (toivottavasti) työttömyyden poistoa? Euroopan mittakaavassa olisi mitä toivottavinta, että EKP ryhtyisi lisäämään kierrossa olevan rahan määrää suoraan, eikä nykyisillä kommervenkeillä, jotka eivät toimi. Vahvana reservivaluuttana euro kestäisi sen oikein hyvin, eikä inflaatio nykyisessä tilanteessa ihan heti pukkaa päälle.

EKP ei tuota kuitenkaan sääntöjensä mukaan tee, eikä Suomella taida olla keinoja juurikaan asiaan vaikuttaa. Voidaan taas kysyä kuinka fiksua eurojäsenyys alun alkaenkaan oli. Ruotsi veti tässäkin paremmin.

Täteilyä en itsessäni kovin paljon tunnista, joten en koe siitä luopumista mitenkään erityisen tähdelliseksi.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Ei taida EKP Suomea kuunnella, toisaalta jos liittovaltio on lopullinen tavoite niin ei SDP ja Kokoomus tule tuollaisia edes esittämään.

Käyttäjän KalervoKassuBjrkbacka kuva
Kalervo Björkbacka

Mielenkiintoinen kirjoitus, en yleensä lue demareiden kirjoituksia, mutta tämä oli kiinnostava katsaus. Mutta unohdit, aivan kuin muutkin demarit, perussuomalaiset. Vähättelette ja ette tunnista pahinta ns."vihollista" ja se on virhe.

Median hallinnan eli yle:n te annoitte kokoomukselle ja tässä on tulos. Hallitsitte suurinta mediaa vuosikymmenet ja kun annoitte sen pois, alkoi myös alamäki. Uuudistusta puolueenne kyllä tarvitsee, siinä olet oikeassa, mutta "kukkahattutäti" linja on kaukana tavallisen duunarin maailmankatsannasta katsottuna eli olette hukassa.

Eduskuntavaalit ovatkin mielenkiintoiset, varsinkin Lapissa, mistä itse olen. Lapistahan tulee 7 kansanedustajaa, keskustalla on täällä vahva kannatus ja saa 3 paikkaa,vasemmisto on sen verran vahva, että saa 1 paikan, kokoomuksella nyt on myös sen verran kannatusta, että pitää 1 paikkansa,mutta sitten ne kaksi paikkaa. Perusuomalaisilla ja sdp:llä on kummallakin yksi paikka ja oli hilkulla viime vaaleissa, että perussuomalaiset olisivat saaneet kaksipaikkaa, siis hilkulla.

Käyttäjän valtteriaaltonen kuva
Valtteri Aaltonen

En itse sanoisi persuja "pahimmaksi viholliseksi". Soinilainen linja on monissa asiakysymyksissä varsin lähellä demarien linjaa. Arvokysymyksissä erot voivatkin sitten olla isot. Persut ovat kuitenkin kieltämättä hankala kilpailija demareille joissain äänestäjäryhmissä.

Käyttäjän RaikoKarvonen kuva
Raiko Karvonen

Kokoomus on mediassa tällä hetkellä päänä ja suuna. Ja se näkyy ja kuuluu.

Kokoomuspropagandaa tulee Yleltä ja muilta tiedotusvälineiltä tuutin täydeltä vuonna 2014. Siinä eivät näy demarit ja heidän aikaansaannoksensa. Demarit ovat poissa mediasta ja kukaan ei ole kiinnostunut heidän tekemisistään ja aikaaansaannoksistaan ja kannatus vain laskee kaiken aikaa. Yhtenä syynä tähän tällä hetkellä on demareiden surkea median hallinta. Media kertoo vain demareiden epäonnistumisista. Ei mistään onnistumisista, jos niitä nyt edes kovin on tällä hallituskaudella.

Kerrataanpa vähän. Pääministeri Kokoomuksesta, presidentti Kokoomuksesta ja Yleisradio on Kokoomuksen johdossa. Samoin poliisi. Mitä vielä on Kokoomuksen hallussa? Monet lehdet. Sanomalehdissä Kokoomusta ylistetään maasta taivaisiin ja mitään negatiivista Kokoomuksesta ei julkaista missään lehdessä ehkä muutamaa vasemmistolehteä lukuunottamatta.

Gallupit tehdään Kokoomukselle suosiolliseksi. Niissä Kokoomus on tällä hetkellä suurin puolue, vaikka puolue velkaannuttaa tätä maata yhdessä muiden hallituspuolueiden kanssa. Silti sen kannatus vain kasvaa. Ainakin viime gallupin mukaan.

Suomea pakkoporvallistetaan ja se näkyy vasemmistopuolueiden ennätysalhaisena kannatuslukuna. Varsinkin SDP on menettänyt erittäin paljon ääniä aikaisemmasta kannatuksesta.

Mutta sitä saa, mitä tilaa. Kokoomus on valtansa huipulla ja se näkyy erittäin tylynä kyytinä tavallisen kansalaisten kannalta. Mutta itsehän olette vallanpitäjänne valinneet ja sinne äänestäneet. Kestäkää sitten tätä kokoomuslaista nykymenoa.

Toimituksen poiminnat