Valtteri Aaltonen

Saksan talous ja euroalue

Helsingin sanomat kirjoittaa tänään pääkirjoituksessaan Saksan keskuspankin uudesta kannanotosta. Keskuspankki on kehottanut työntekijöitä vaatimaan kovempia palkankorotuksia, jotta talouteen saataisiin lisää ostovoimaa. Siinä sivussa Saksan reilusti ylijäämäinen vaihtotase saattaisi hiukan tasapainottua ja inflaatiokin voisi hiukan kasvaa terveempiin lukuihin nykyisestä nollalinjasta.

Vaikka Saksan keskuspankki ei suoraan voikkaan työmarkkinoihin vaikuttaa, sen kannanottoa voidaan pitää merkittävänä uutena linjanvetona maassa. Talouspolitiikan väärinajattelijat ovat toki jo eurokriisin alkuajoista lähtien sanoneet, että Saksan talouslinja aiheuttaa ongelmia koko Euroopalle ja ettei se ole kestävä. Mutta silti tähän asti virallinen totuus niin meillä kuin muualla on ollut suunnilleen, että Saksa on talouden ihmemaa ja euroalueen ongelmat johtuvat siitä, etteivät muut ole kuin Saksa.

Valtavirta-ajattelun edustajilla tuntuu hyvin vähälle huomiolle jääneen se yksinkertainen yhtälö, että valtioiden välisessä viennissä yhden maan ulkomaansektorin ylijäämää vastaa aina jossain muualla vastaavankokoinen alijäämä. Kaikki maat eivät voi olla ylijäämäisiä yhtäaikaa, vaan jos joku vie, joku toinen tuo. Koska euroalue on kuitenkin ennenkaikkea sisämarkkina, jonka ulkoinen vaihtotase on vain lievästi plussalla, ovat Saksan ylijäämät tarkoittaneet vastaavansuuruisia alijäämiä muualla euroalueella. Vaikka toki Etelä-Euroopan kriisimaiden alijäämät ovat seurausta niiden holtittomasta talouspolitiikasta ja velaksielämisestä, edellyttivät ne myös Saksan ylijäämiä. Valitettavasti markkinat ovat arvottaneet myös euron kurssin pitkälti Saksan talouden mukaan ja liki kaikille euromaille (myös Suomelle) on aiheutunut vahinkoa liian kalliista eurosta.

Saksa loi nykyisen ylijäämäisen vaihtotaseensa kovalla sisäisellä devalvaatiolla, hiukan yksinkertaistaen sanottuna leikkamalla kansalaisten ostovoimaa. Toteutettiin raju työmarkkinauudistus, jossa palkkoja ja työntekijöiden neuvotteluasemaa heikennettiin ja sosiaaliturvaa leikattiin. Luotiin uudet silpputyön ja alipalkatun työn markkinat. Tällä kiistatta saatiin mm. työttömyyttä alemmaksi. Samalla kuitenkin kotimainen kulutuskyky heikkeni. Vaikka Saksan talous oli 2000-luvun alussa heikoissa hapessa ja tarvetta uudistuksille myös oikeasti oli, niin ne vedetiin kerralla överiksi. Yksityinen kulutus on Saksassa vuoteen 2012  juuri ja juuri kasvanut 2000-luvun alusta, kun esim. Suomessa kasvua on ollut yli kolmannes. Samaan aikaan, kun Saksan vientiteollisuus hyötyi pudonneesta kustannustatasosta, paikallaan junnaava kulutus jarrutti tuontia.

Ja juuri tästä syystä vaihtotase on yksin niin surkea mittari taloudessa. Helpoin tapa saada positiivinen vaihtotase on heikentää omien kansalaisten kulutuskykyä. Ja kun innostutaan liikaa vaihtotaseesta on edessä helposti tuhoisa kilpailu. Yhden maan parantaessa vaihtotasettaan kulutuskysyntää leikkaamalla, ovat muut maat pakotettuja samaan elleivät ne halua rahoitaa tuon maan ylijäämiä. Koska kulutus luo pohjan kaikelle viennille ja tuonnille ja kulutuksen taso lopulta määrää koko talouden tason, häviävät putoavan kulutuskysynnän kilpailussa lopulta kaikki. Jos kaikkialla olisi vastattu Saksan talousuudistukseen samalla mitalla, oltaisiin saatu todella syvä lama. Saksan ylijäämät ovat olleet mahdollisia vain, koska muissa maissa kulutuskysyntä edelleen kasvoi.  Myös ylijäämien kerryttäminen voi siis olla vapaamatkustamista. Varsinkin yhteisvaluutassa.

Euroalueella on kiinnitetty huomiota alijäämiin. Aivan yhtä tärkeää olisi kiinnittää nyt huomiota ylijäämiin.
Jos euro selviää kriisistään ja päättää jatkaa nilkuttamista eteenpäin, on seuraavan kriisin estämiseksi tärkeää, etteivät sen enempää viennin yli- kuin alijäämäätkään euroalueella repeä taas liiaksi. Liian suuria ylijäämiä euroalueelta kerryttävä maa pitäisi siis velvoittaa kulutuskysyntää lisäävään politiikkaan. Saksasta kuuluu pieniä positiivisia merkkejä siinä mielessä, että säästämisaste maassa on alentunut ja talouskasvu nojaa pitkästä aikaa kotimaisen kulutuksen kasvuun. Saksan pitäisi valtiona nyt vahvasti lähteä tukemaan tätä kehitystä. Juurikin Saksalla olisi tällä hetkellä varaa olla se talouden veturi, joka elvyttämällä ja lisäämällä kulutuskysyntää lähtisi kiskomaan euroaluetta suosta.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (20 kommenttia)

Jukka Laine

Saksa ja saksalaiset maksavat muiden velkoja jo nyt elintasossaan. Suomeksi sanoen Aaltonen sanoo että saksalaiset voisivet heikentää yritystensä kilpailukykyä, että muiden ( ja Suomen) kilpailukyky paranisi hieman.

Italiasta ja Ranskasta ovat kaikki huolissaan. Suomi on seuraava kriisimaa, jopa toivon mukaan. Ison maan kaatumista EU:n syliin ei kestetä. Suomi tuottaa jotain 1% EU:n kansantuotteesta, me olisimme vielä mukava kriisimaa.

Saksa pelasta meidät, älkää tehkö liian pitkää päivää liian tuottavasti ja liian halvalla! Tämä ajattelu-kiinalaiset ottavat kohta käyttöön suomalaiset työehdot-kuvaa laajemminkin sosiaalisen markkinatalouden perusvaivaa. Etuja ajamalla elintaso nousee, ei yrittämällä ja työtä tekemällä. Euroopan pitäisi löytää kultainen keskitie ahneudessa ja kohtuudessa. Suomen pitäisi löytää kilpailukyky, jotta pärjäisimme EU:n sisällä yhteisvaluutassa. Olemme jo hävinneet pelin.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Kilpailu tuottaa aina häviäjiä.

Jukka Laine

Totta. Ja Suomi on tämän kisan häviäjä.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #12

Onko sitten pakko kilpailla elintärkeistä toiminnoista?

Jukka Laine Vastaus kommenttiin #14

Ei ole. Annetaan muiden kilpailla ja tyydytään EKP:n setelirahoitukseen ja myydään eläkevaratkin eli lainojen vakuudet sijoittajille. Tai kuten Valtteri toivoo, että Saksa alkaisi nostaa palkkojaan ja heikentään kilpailukykyään, jotta Suomen vienti sinne kasvaisi. Me olemme avuton ajopuu taas, save us.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #16

Talousjärjestelmän ongelmat on ratkaistava globaalisesti.

Käyttäjän valtteriaaltonen kuva
Valtteri Aaltonen

Jukka Laine, on äärimmäisen tärkeää ymmärtää, että kilpailukyky on varsin laaja käsite. Se on ihan eri asia lyhyellä kuin pitkällä aikavälillä.

Puhda orjatalous olisi aivan äärimmäisen kilpailukykyinen. Lyhyellä aikavälillä. Pitemmällä aikavälillä ei.

Samoin lyhyellä aikavälillä kilpailukykyä saadaan luotua heikentämällä kykyä kotimaiseen kulutuskysyntään. Koska kulutus muodostaa kuitenkin kaiken tuotannon perustan, vähentynyt kulutuskysyntä heikentää kannusteita investoida ja kehittää taloutta. Pidemmällä aikavälillä tällainen ei siis hyödytä. Lyhytaikainen kilpailukyvyn nousu saadaan aikaan niin monella tavalla. Niistä monet voivat tulla pahasti nilkoille pitemmällä aikavälillä.

Kotimaisen kulutuskysynnän vähentämisellä tapahtuva vaihtotasekilpailu vähentää vähitellen tuotantoa ja investointeja kaikkialla. Siksi se ei ole kenenkän etu. Saksalaisilla olisi nyt loistava tilaisuus ryhtyä hiukan enemmän nauttimaan niistä hedelmistä, joita on kerätty koriin vuosien ajan.

On syytä muistaa, että kilpailukyky on keino, ei itsetarkoitus.

Käyttäjän KatriRonkainen kuva
Katri Ronkainen

Hiukan samasta aiheesta kirjoitti taannoin amerikkalainen suursijoittaja Nick Hanauer, toki sikäläisen talouden näkökulmasta. Kuitenkin hän nostaa esiin esimerkiksi tämän mielenkiintoisen faktan Seattlesta, jossa minimipalkat ovat keskimääräistä korkeampia ja silti työllisyys on kasvanut.

"Most of you probably think that the $15 minimum wage in Seattle is an insane departure from rational policy that puts our economy at great risk. But in Seattle, our current minimum wage of $9.32 is already nearly 30 percent higher than the federal minimum wage. And has it ruined our economy yet? Well, trickle-downers, look at the data here: The two cities in the nation with the highest rate of job growth by small businesses are San Francisco and Seattle. Guess which cities have the highest minimum wage? San Francisco and Seattle. The fastest-growing big city in America? Seattle. Fifteen dollars isn’t a risky untried policy for us. It’s doubling down on the strategy that’s already allowing our city to kick your city’s ass."

Ihan mielenkiintoinen on hänen huomionsa myös siitä, että vaikka johtoportaan palkat ovat kasvaneet lähes tähtitieteellisesti työläisten palkkoihin verrattuna viime vuosikymmeninä, heidän määränsä (ts. johtoportaan työpaikkojen määrä) on vain kasvanut.

http://www.politico.com/magazine/story/2014/06/the...

Jukka Laine

Olisipa se noin yksinkertaista.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Kilpailukyky on keino pärjätä kilpailussa, mutta mitä tarkoitusta kilpailu palvelee? Se on suunnatonta resurssien tuhlausta. Kannatan yhteistyötä ja työnjakoa kilpailun sijaan.

Jukka Laine Vastaus kommenttiin #15

BRICS maat ja Yhdysvallat käy taloudellista valtataistelua maailmojen hallinnasta. EU taistelee Yhdysvaltojen rahamahdin puolesta, rajaton dollarilainojen liikkeellelaskeminen nähdään pelastuksena.

Subprime lainat saastuttivat sijoittajien salkut ja luottokuplan puhkeaminen heikensi eurooppalaistenkin ostovoimaa ja Suomen päätös lähteä pelastamaan sijoittajia ja pankkeja sinetöi talouemme kohtalon. Miten tälläisessä maailmassa voi tehdä yhteistyötä ja jakaa työtä. Suomen pitäisi ajaa omaa etuaan kuten Ruotsi ja pysyä irrallaan maailmojen sodasta ja rahataloudesta, joka vie kaiken pieniltä kansoilta ja ihmisiltä. Kypros ja Islanti esimerkkeinä.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #17

Olen sama mieltä. Siihen asti, että globaalisti päästään irti rahataloudesta.

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Raikas kannanotto puoluetausta huomioiden.

Tuntuu perin ankealta ottaa esille se seikka, että esimerkiksi täällä Kreikassa vientituotteet ovat pitkälti hyvin erilaisia kuin Saksan vientituotteet, eivätkä ne siksi tulisi koitua "yhden voitoksi, muiden tappioksi".

Ongelmana on se, että euromaiden sisäisiä vaihtotase-eroja ei pystytä yhteisvaluutassa tasapainottamaan. Saksalaiset tuotteet ovat niin ylivertaisia, että 1:1 vaihtokurssilla täällä ei ole yksinkertaisesti mahdollisuuksia kilpailla paikallisten vastaavien tuotteiden kanssa.

Silti on todettava, että erikoistuminen kannattaa - ja hyödyttää usein aivan kaikkia. Välimeren maiden erikoistumisista ei vain makseta tarpeeksi. Saa nyt nähdä, millä tavoin täällä EU:n eteläpuolikkaalla talouskehitys muuttuu, mikäli Espanjan oliivisato jää kuivuuden vuoksi merkittävästi pienemmäksi. Niukkuus kun usein nostaa hintaa.

Käyttäjän valtteriaaltonen kuva
Valtteri Aaltonen

En tekisi ihan noin suoraa johtopäätöstä. Varmasti saksalaisten kulutuksen lisääntyminen kohdistuu ensisijaisesti kotimaiseen tuotantoon. Se kuitenkin toisaalta lisää myös tuontia Saksaan ja näin muiden vientiä ja kasvattaa tulovirtoja muualla euroalueen taloudessa. Jossain vaiheessa osa lisääntyneistä rahavirroista päätyy myös niihin heikompiin viejämaihin. Joku hitunen kulutuksesta kun aina kohdistuu myös oliiviöljyyn, jota nyt tehdään Kreikassa paremmin kuin missään muualla euroalueella (sori Italialaiset) ja turismiin.

Toisaalta Saksan kulutus on myös merkittävässä roolissa euron kurssissa ja euroalueen inflaatiossa, joka vaikuttaa euroalueen ulkopuolelle kohdistuvaan vientiin.

Eli vaikka saksalaisen kulutuskysynnän kasvu ei läheskään yksi yhteen hyödytä muuta euroaluetta, niin selkeää plussaa se on joka tapauksessa. Toisaalta esim. korkeammat palkat tarkoittaisivat myös saksalaisten tuotteiden hintakilpailukyvyn vähenemistä.

Siitä olen aivan samaa mieltä, että Kreikka on "hinnoitellut itsensä yli". Ei maataloustuotteilla ja turismilla voi odottaa saavuttavansa samanalaista elintasoa kuin korkean jalostusarvon teollisuudella. Tältä osin korjausliike sikäläisessä elintasossa oli väistämätön. Toisaalta jos kulutuskysyntä euroopassa vahvistuisi, voisi se jossain kohdin toimia myös Kreikan kaltaisille maille kannustimena investoida korkeamman jalostusasteen tuotantoon.

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Otanpa vielä esille sen, että Kreikankin oliivisatoa myydään pikkurahalla Italiaan, jota siellä sitten käsitellään, pullotetaan ja myydään maailmalle "italialaisena oliiviöljynä".

Tämä siksi, että Kreikan kankea, mutta jäykkä byrokratia tekee tällaisenkin jalostustoiminnan yhdeksi infernaaliseksi kokemukseksi.

Se on totta, ettei sitä voida rahapolitiikalla korjata. Mutta korjaustoimenpiteiden tueksi sopiva rahapolitiikka on tuiki tärkeää.

Käyttäjän samimiettinen kuva
Sami Miettinen

Hei,

Järkevä kirjoitus. Tosin tilanne on pahempi kuin kuvaat, Euro-18-alue on yli 2% plussalla vaihtotaseen suhteen joten euron tuleekin tämän vuoksi loogisesti vahvistua.

Suomi on miinuksella joten siis selvästi huonompi kuin Euroalue keskimäärin. Saksa on aivan hirmuinen ongelma, yli 7% plussalla nyt ja samaa suuruusluokkaan ainkin seuraavan vuosikymmenen.

http://www.theguardian.com/business/2014/jul/24/ge...

Myös "muut rahoittavat ylijäämän" on harhaanjohtavasti sanottu. Ylijäämämaa eli Saksa rahoittaa päin vastoin ylijäämästään muita euromaita (riskittömästi yhteisvastuun vuoksi). Parempi kuvaus olisi "muut euromaat mahdollistavat Saksan ylijäämän ja työllisyyden alijäämillään, velkaantumisellaan ja talouden taantumillaan"

Ratkaisuehdotus Ruotsista:

http://www.uusisuomi.fi/raha/71357-ruotsalainen-ne...

Käyttäjän valtteriaaltonen kuva
Valtteri Aaltonen

Kiitos, pitipä tosiaan korjata tuo euroalueen vaihtotase lievästä plussasta lieväksi miinukseksi. Olin huolimattomuuttani katsonut vanhoja lukuja.

Ylijäämät tuovat tulovirtoja alijäämämaista, eli sinällään alijäämämaat rahoittavat ylijäämämaita. Tuo tosiasiallinen yhteisvastuu (muodollisestihan sellaista ei edelleenkään ole) taas on euroalueen erityispiirteitä, joka sitten siirtää rahaa vastakkaiseen suuntaan.

Tuossa linkissäsi mainittu omaan valuuttaan palaaminen olisi mielestäni Suomelle hyvä vaihtoehto, mikäli se todella onnistutaisiin tekemään ilman suurempia hämminkejä. Ruotsi on hyötynyt mahdollisuudesta itsenäiseen rahapolitiikkaan. Tässä kohti varmaan uskaltaa sanoa melko varmaksi, että euroon liittyminen oli ainakin talouspoliittisesti väärä päätös (vaikka ymmärrän kyllä sen taustalla olleen myös turvallisuuspoliittisia yms. intressejä).

Käyttäjän Mikko-VilleMtt kuva
Mikko-Ville Määttä

Vai ilman suurempaa hämminkiä? Saanko tiedustella minkäkokoisen hämmingin uskot meillä olevan vastassa eurojärjestelmässä?

Rahoittaa termin käyttö myöskin kuulostaa melko erikoiselta tuossa kontekstissa. Alijäämämaathan haluavat syystä tai toisesta ostaa asioita ylijäämämaista ja joku on halukas sen touhun rahoittamaan.

Kun ajatellaan euroalueen tilannetta, niin nythän Saksa hieman "kuplii":
https://drive.google.com/file/d/0B4e1RBANe0uVTUF1V...

Joistain syystä EKP näyttää säätävän rahapolitiikkansa sen mukaisesti. Tämä siitä huolimatta, että koko euroalueen kohtalo on tämä:
https://drive.google.com/file/d/0B4e1RBANe0uVMzhwS...

Jos EKP ei ryhdy koko euroalueen keskuspankiksi tai jos emme palaa omaan valuuttaan, meillä ei ole vastassa suuri hämminki. Meillä on vastassamme apokalyptinen hämminki, jossa yhteiskuntamme lakkaa olemasta nykyisessä muodossaan. Turvallisuuspoliittisesti tämä tarkoittaa sitä, emme pysty ylläpitämään millään tavalla uskottavaa puolustusta.

Käyttäjän ilarikiema kuva
Ilari Kiema

Bundesbankin pääekonomisti Jens Ulbrich sanoo, että Bundesbankin tavoitteena on yksinkertaisesti hintavakaus tai tarkalleen kahden prosentin inflaatiotavoite. Palkankorotukset estäisivät sen, että inflaatio jäisi tuon tavoitteen alle. Bundesbank pelkää nyt deflaatiota. Sekä inflaatio että deflaatio ovat vastoin hintavakauden tavoitetta.

Meidän argumentaatiomme on symmetristä ja johdonmukaista, sanoo Ulbrich:

”Unser Beurteilungsmaßstab als Notenbank ist einzig die Preisstabilität", sagte Ulbrich. "Unsere Argumentation ist symmetrisch und konsistent."

Der Spiegel 20.07.2014 - Bundesbank für höhere Lohnabschlüsse http://www.spiegel.de/spiegel/vorab/bundesbank-fue...

Tämä deflaation torjunta hintavakauden ylläpitämiseksi ei välttämättä liity euroalueen ylijäämiin, joita Saksalla on erityisesti Ranskan, Sveitsin ja Itävallan kanssa.

Helsingin Sanomat tai suomalaiset sosiaalidemokraatit jaksavat aina huomautella Saksan ”silpputöiden”, tarkoittaa Hartz IV ja Mini-Job systeemi, ankeudesta. Tämä on asiatonta ottaen huomioon, että asianosaiset toimijat osaltaan itse aiheuttavat sen, että Suomessa jotkut ihmiset eivät löydä minkäänlaisia töitä. Saksassa maassa asuva ja kohtuullisesti saksaa puhuva löytää aina jonkinlaisen työn, netistä taikka lukemalla liikkeiden ikkunoista ilmoituksia ja kävelemällä sisään. So einfach ist das.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Saksa on eurooppalaisittain iso ja monipuolinen talous (esim. Suomeen verrattuna) ja samalla maa on kansallisesti suurehko 'kotimarkkina'.

Vientiriippuvuus eli ulkomaankaupan osuus koko kansantaloudesta, näyttäisi pienenevän suhteelliselta merkitykseltään, mitä suuremmaksi talous kasvaa.
Toki Saksan vienti on ollut maan kannalta laajaa ja suotuisan ylijäämäistä.
http://www.dfhk.fi/fi/saksa/ulkomaankauppa/

Toimituksen poiminnat