Berner, Finavia ja omistajaohjaus
Eduskunnan tarkastusvaliokunta on saanut käsitellyksi ministerin Bernerin toiminnan Finavian vahingonkorvausasiassa. Taustalla ovat Finavian vuosien 2009-2011 epäasialliset johdannaiskaupat ja niiden selvittely. Asia nousi tapetille, kun Finavia Bernerin ohjauksesta vuoden 2015 lopulla veti pois vahingonkorvauskanteet Finavian tilintarkastusyhtiötä sekä vuosien 2009-2011 hallitusta vastaan.
Tarkastusvaliokunnan antama mietintö asiasta on varsin monipolvinen ja laaja. Koska valiokunnassa voimasuhteet määräytyvät poliittisesti, on valiokunnan mietintö kannanottojen suhteen varsin diplomaattinen. Kannanottoja mietintöön silti sisältyy, eivätkä ne ole ihan niin lieviä, kuin keskustapuolueen toimesta etukäteen julkisuuteen vuodetut tiedot antoivat ymmärtää.
Mietinnön mukana valiokunta julkisti kuitenkin laajasti asian tausta-aineistoa, joka avaa tapahtumia hyvin. Valiokunnan mietinnön ja sen mukana julkaistun materiaalin perusteella tulee kaksi asiaa varsin selväksi.
1. Ministeri Berner on antanut julkisuuteen paikkansa pitämätöntä tietoa roolistaan ja toiminnastaan asiassa.
2. Ministeri Berner on toiminut vastoin valtion omistajapolitiikan periaatteita ja hyvää osakeyhtiön hallinnointitapaa.
Ensinnäkin Bernerin julkiset kannanoton. Berner on toistuvasti sanonut, ettei hän ”ole puuttunut yhtiön (Finavia) tai sen hallituksen päätöksentekoon”.
Kuitenkin tarkastusvaliokunnan mietinnöstä selkeästi käy ilmi, ettei tämä pidä paikkaansa.
Berner on ensinnäkin 14.10.2015 käskenyt alaistaan liikenne- ja viestintäministeriössä lähettämään viestin Finavian hallitukselle, että hallitus ei saa edetä päättämiensä 2009-2011 hallitusta vastaan nostettavien vahingonkorvauskanteiden kanssa. Viestissä ilmoitettiin, että asia otetaan ministerin päätettäväksi yhtiökokoukseen. Yhtiökokous tosin jätettiin pitämättä ja asia jäi vanhenemaan, kunnes osa hallituksesta erosi ja tynkähallitus päätti kumota kanteiden nostamista koskevan päätöksen.
Tilintarkastusyhtiö Deloittea vastaan nostettujen kanteiden osalta tarkastusvaliokunnan mietinnöstä selviää, että Berner on 25.11.2015 päättänyt, että ministeriö aloittaa neuvottelut näiden kanteiden sopimisesta ja pois vetämisestä Deloitten kanssa. Yhtiön toimitusjohtaja kytkettiin mukaan neuvotteluihin, mutta ne piti pitää salassa Finavian hallitukselta, joka kanteiden nostamisesta oli aikanaan päättänyt. Saavutettu sopimus on tuotu yllätyksenä Finavian hallitukselle 2.2.2015 määräyksellä, että se pitää käsitellä 2 päivän kuluessa. Mietinnön mukaan kuulemisissa esitettiin eriäviä kantoja siitä, vaatiko Berner nimenomaisesti hallitusta hyväksymään sopimuksen. Kuitenkin kun omistajaohjauksesta vastaava ministeri tuo hallitukselle valmiiksi neuvotellun sopimuksen, ei ole paljoa epäselvyyttä, mitä hän hallitukselta odottaa. Berner vielä asian vakuudeksi käski Finavian hallitusta hankkimaan asiasta lausunnon hänen erikseen osoittamaltaan lakimieheltä. Yhtiön yleensä käyttämiltä asianajajilta ja omistajaohjausosastolta saamansa vahingonkorvauskanteita tukevat lausunnot LVM salasi yhtiön hallitukselta.
Tämän selkeämmin yhtiön hallituksen toimintaan ja päätöksentekoon tuskin voi puuttua.
Mitä tulee omistajapolitiikan periaatteisiin niin, valtion omistajapoliittisen periaatepäätöksen mukaan valtionyhtiöiden omistajaohjauksessa noudatetaan osakeyhtiölain mukaista tehtävien ja vastuiden jakoa yhtiön toimielinten ja omistajan välillä sekä hyvää hallinnointitapaa ja kulloinkin voimassa olevia corpotate governance -suosituksia. Näillä linjauksilla osaltaan turvataan, ettei yhtiön operatiiviseen toimintaan sekoitu sellaisia intressejä, jotka eivät sinne kuulu.
Tarkastusvaliokunnan materiaalista käy ilmi, että valtiontalouden tarkastusvirasto, valtion omistajaohjausosasto ja Finavian asianajajat pitivät vahingonkorvauskanteita perusteltuina ja yhtiön edun mukaisina. Sen sijaan useampi lausunnonantaja on kertonut, että Berner halusi kanteet peruutettavaksi.
Vahingonkorvauskanteet ovat osakeyhtiölain mukaisen toimivallanjaon kannalta selkeästi yhtiön hallituksen toimivaltaan kuuluvia asioita. Omistajalla on osakeyhtiölakiin perustuen mahdollisuus ottaa yksittäinen hallituksen päätösvaltaan kuuluva asia päätettäväkseen (OYL 5 luku 1 §), mutta tällainen päätös pitää tehdä kirjallisesti yhtiökokouspöytäkirjan muotovaatimuksia noudattaen. Osakeyhtiön hyvään hallintotapaan kuuluu, että päätöksen tekee sekä tosiasiallisesti, että muodollisesti sama taho ja todellinen päätöksentekijä ja tehdyt päätökset ovat todennettavissa.
Berner kuitenkin pysäytti vuosien 2009-2011 hallitusta vastaan nostetut kanteet kieltämällä asiassa etenemisen. Samalla ilmoitettiin, että asia otetaan päätettäväksi yhtiökokoukseen. Jos yhtiökokous olisi pidetty, olisi toiminta mahtunut hyvän hallinnointitavan piiriin. Berner olisi tehnyt päätöksen ja kantanut siitä vastuun. Yhtiökokousta ei kuitenkaan sittemmin koskaan pidetty, vaan epävirallisesti annettu etenemiskielto jäi samalla kun aika valui loppuun kanteiden vanhenemisen vääjäämättömästi lähestyessä.
Deloittea kohtaan nostettujen kanteiden osalta toiminta oli vielä selkeämmin hyvän hallinnointitavan vastaista. Kanteet kuuluivat Finavian hallituksen toimivaltaan ja hallitus oli päättänyt niiden nostamisesta yksimielisesti. Berner kuitenkin päätti käynnistää salassa yhtiön hallitukselta neuvottelut Deloitten kanssa. Hallitus sai tietää sovintoneuvotteluista vasta, kun hallituksen puheenjohtajalle tuotiin valmiiksi neuvoteltu sopimus ja Berner määräsi, että se oli käsiteltävä hallituksessa heti. Kun mukaan lisätään, että Berner vielä ohjeisti, miltä lakimieheltä hallituksen piti hankkia sopimuksesta lausunto, meni ministerin ja ministeriön toiminta hyvin pitkälle Finavian hallituksen toimivallan piiriin.
Ministeri ja LVM siis huseeraasivat epävirallisesti, mutta hyvin aktiivisesti asiassa. Berner tosiasiassa sai aikaan kanteiden peruuttamisen, mutta piti samalla huolta, ettei hänen nimeään löydy päätöksiä koskevista papereista. Näin Berner ei siis toiminnassaan noudattanut osakeyhtiölain mukaista toimivallanjakoa eikä hyvää hallinnointitapaa. Tällöin hän ei myöskään noudattanut valtion omistajapoliittista periaatepäätöstä, eikä valtion omistajaohjauksen periaatteita.
Koska Berner edelleen kiistää kaiken, aivan kuin VTT:n raporttia ja tarkastusvaliokunnan mietintöä ei olisi olemassakaan, emme edelleenkään saa vastausta siihen olennaiseen kysymykseen: Miksi Berner halusi vahingonkorvauskanteet peruutettavaksi.
Kiitos hienosta lähteisiin nojaavasta analyyttisesti pohdinnassa! Faktat koitetaan taas peittää muutoin ajojahtiväitteen taakse.
Ilmoita asiaton viesti
Tässä Usarin juttu aihesesta: https://www.uusisuomi.fi/raha/215079-anne-berner-a…
Katselin myös noita papereita ja Aaltosen tulkinnat ovat niiden pohjalta ihan perusteltuja. Berner sanoi eilen eduskunnassa näin: ”Sain ristiriitaiset ohjeet, ja jouduin itse arvioimaan, sitä vastuuta kannan.” Voipi tuossakin olla ihan perää, että tilanne on ollut sekava.
Ilmoita asiaton viesti
Olen ennenkin huomannut, että Valtteri Aaltonen on fiksu kaveri ja harvinaisen selkeä juristiksi. Ei kuulosta tulkinnassaan ”sumealta juridiikalta” jossa pykälät ovat kuin ”veteen piirretty viiva”.
Ilmoita asiaton viesti
Yhtä juttua ihmettelen, miksi kannetta oltiin nostamassa vain toista tilintarkastajaa kohtaan mutta toista kohtaan ei?
Sitä en viitsi edes ihmetellä miksi tähän koko touhuun puututtu silloin kun se tuli ilmi ja jolloin vahinkoja olisi pystytty reippaasti minimoimaan, nyt vahingot ehtivät miljooniin koska ei tehty yhtään mitään.
”emme edelleenkään saa vastausta siihen olennaiseen kysymykseen: Miksi Berner halusi vahingonkorvauskanteet peruutettavaksi.”
Villi veikkaus on se että säästääkeen veroeuroja sillä koskihan tuo kanne vain 317000 euroa, ei 34 miljoonaa vaikka tuon käsityksen saa monen puheista.
Ilmoita asiaton viesti
Taitaa olla niin, ettei eväät riitä tämän toisen tilintarkastusyhtiön saattamiseen vastuuseen. Siis tilintarkastuskertomus tahi tarkastuksesta laadittu muistio kertonee totuuden noista johdannaisista.
Ilmoita asiaton viesti
Sirpa Abdallah,
Olisitko ystävällinen ja lopettaisit mustamaalaamiseni samaan aiheeseen liittyen Ari Alsion blogissa, kun tiedät etteivät hänelle mielipiteeni sovi ja hän asetti bännin. On kohtuutonta jatkaa mustamaalausta sen jälkeen, kun ei voi puolustaa itseään. Tuollaista en ole sinulle tehnyt.
Ilmoita asiaton viesti
Miten on jos itse lopettaisit tyhjänpäiväisen nillittämisen? En muuten ole bannannut sinua. 😉
Ilmoita asiaton viesti
”Sitä en viitsi edes ihmetellä miksi tähän koko touhuun puututtu silloin kun se tuli ilmi ja jolloin vahinkoja olisi pystytty reippaasti minimoimaan, nyt vahingot ehtivät miljooniin koska ei tehty yhtään mitään.”
Aika menee arvellessa, päivä päätä käännellessä.
Ilmoita asiaton viesti
Missä on kerrottu,että kauppoja tehtiin edelleen.Silloinhan yhtiön hallituskin on vastuussa.
Ilmoita asiaton viesti
Niinpä. Jos joku keskustalaislähtöinen tutkija tekee vastaan onko tulos sama. Tai mikä on tulos jos tutkimuksen tekijä kuuluu jonkun muun puolueen taustajoukkoihin?
Ilmoita asiaton viesti
Berner oli jo kokoomuksen varaus, mutta vaihtoi kepuun.Minusta Bernerin toilailut ovat osoitus epävarmasta johtajuudesta.Yritetään liikaa yksin, kun pelätään heikkouksien julkituloa.Siitähän ei hyvää seuraa.
Saksassa on nostettu menestyksellisestikin kanteita Deutsche Bankia vastaan ”jääkaappien myynnistä eskimoille”.
Tuore kanne Hollannista
http://www.handelsblatt.com/unternehmen/banken-versicheru...
Ilmoita asiaton viesti
Uskottavaa on, että ”Ministeri Berner on antanut julkisuuteen paikkansa pitämätöntä tietoa” (kohta 1). Tästä ei kuitenkaan seuraa, että hän olisi antanut pääministerille tai eduskunnalle paikkansa pitämätöntä tietoa, mikä olisi peruste epäluottamuslauseeseen.
Berner on tässä tapauksessa – vaikka ei yleisesti ja muissa asiayhteyksissä – saattanut toimia järkevästi.
Deloittea kohtaan nostetut kanteet olivat ministerin arvion mukaan heikoilla pohjalla, ja tällaista Deloittea vastaan saattaa myös hävitä. Sopiminen voi silloin olla järkevää.
Vuosien 2009–2011 hallitusta vastaan nostetut kanteet olisivat voineet johtaa hyvin epätarkoituksenmukaiseen ja epäoikeudenmukaiseen tulokseen.
Hallituksen jäsenillä ei ollut tekemistä johdannaisjärjestelyjen kanssa eikä tietoa niistä. Silti hallituksen voidaan osakeyhtiölain mukaan katsoa olleen vastuussa siitä, ettei ollut yhtiötä johdettu hyvän hallintotavan mukaisesti. Hallitukseen kuuluivat mm. pääluottamusmies ja ministeriön virkamies. Jos nämä olisi määrätty yhteisvastuullisesti korvaamaan 34 miljoonaa euroa, on erittäin todennäköistä, ettei valtio/Finavia olisi saanut kyseistä 34 miljoonaa mutta asianosaiset olisivat menettäneet omaisuutensa ja velkaantuneet lopuksi ikäänsä.
Valtio ei Bernerin toimien takia hävinnyt kyseistä 34 miljoonaa, jota ei olisi kuitenkaan saatu, mutta säästi varmuudella oikeudenkäyntikulut ja vuosien kovapalkkaisen vaivan.
Ilmoita asiaton viesti
– Valtio ei Bernerin toimien takia hävinnyt kyseistä 34 miljoonaa, jota ei olisi kuitenkaan saatu, mutta säästi varmuudella oikeudenkäyntikulut ja vuosien kovapalkkaisen vaivan
Näin, mutta muutamat haluaa jonkun syyllisen ja Berner sopisi siihen tehtävään heidän mielestään mainiosti. Saataisiin hallituksen venettä keikutettua.
Ilmoita asiaton viesti
Valtio säästi Bernerin toimien avulla.Berner tosin itse kiistää tämän.
Ilmoita asiaton viesti
Raha on tässä asiassa sivuseikka. Kysymys on hallintotavasta ja ennakkotapauksesta.
Selvityksesn perusteella näyttää, että Berner on ohi yhtiön hallituksen, ilman yhtiökokouksen päätöstä, operoinut sopimisen ulkopuolisen yhtiön kanssa.
Jos tällainen hallintotapa hyväksytään, avaa se melkoisia mahdollisuuksia omistajaohjauksesta vastaavalle ministerille ohjata valtionyhtiön toimintaa ihan ilman minkäänlaista läpinäkyvyyttä ja vastuuta.
Bernerin kohdalla tässä on kysymys yhdestä pitämättömästä yhtiökokouksesta. Sekä siitä, että Berner teki yhtiön hallitukselle kuuluvia päätöksiä ilman tuota kokousta. Tällaisella toimintamallilla vastuu ei kuulu kenellekään.
Kuvitelkaa, mitä kaikkea tällaisella toimintamallilla omistajaohjauksesta vastaava ministeri voisi tehdä.
Ilmoita asiaton viesti
Sen verran tarkennetaan, että kyse oli ihan oikeista rahallisista intresseistä.
Hallituksen jäseniä vastaan nostettujen kanteiden todellinen inressi liittyi pyrkimykseen saada korvauksia johdon vastuuvakuutuksista (hallituksen jäsenillä on tällaiset) enemmän kuin henkilöiltä itseltään. Vastuuvakuutuksesta rahan saaminen edellyttää, että korvausoikeus itse vakuutetulta ei ole vanhentunut. Siksi kanteet vastuullisia kohtaan piti nostaa ennen niitten vanhentumista, että olisi mahdollistaa vaatia korvausta vakuutusyhtiöltä.
Ja tuo ei välttämättä ihan pidä paikkansa, että Deloitte-riidan intressi olisi ollut vain 317 000 €. Palaan tähän myöhemmin.
Ilmoita asiaton viesti
Vastuuvakuutuksen olemassaolo ei sinällään takaa, että mainitut 34 miljoonaa olisi voitu saada tuosta vakuutuksesta. Esimerkiksi Fennian asiakirjassa ”Toimitusjohtajan ja hallituksen vastuuvakuutus” (2014) todetaan seuraavaa:
”Vakuutusmäärä, voimassaoloalue ja omavastuu on merkitty vakuutuskirjaan. Vahingonkorvauksen lisäksi vakuutusmäärään sisältyvät korvausvastuun selvitys- ja oikeudenkäyntikulut. Vakuutusmäärä on myös vakuutuskausikohtainen enimmäismäärä: Yhden vakuutuskauden aikana esitettyjen korvausvaatimusten perusteella korvataan enintään vakuutuskirjan mukainen vakuutusmäärä.”
”Toimitusjohtajan ja hallituksen vastuuvakuutuksen korvauspiiri on aina suppeampi kuin vakuutetun korvausvastuu. Alla on esimerkkejä tärkeimmistä korvausrajoituksista. Kaikki korvausrajoitukset löytyvät toimitusjohtajan ja hallituksen vastuu-vakuutusehdosta YT318, vastuuvakuutusten yhteisistä ehdoista YT390 ja vakuutuskirjaan merkityistä erityisehdoista. (Esimerkkejä ei voi yleistää. Kussakin yksittäisessä tapauksessa myös vakuutustapahtuman olosuhteet vaikuttavat ratkaisuun.)”
Lähde: ”Toimitusjohtajan ja hallituksen vastuuvakuutus, Tuote-esite voimassa 1.1.2014 alkaen”
https://cs.fennia.fi/lomakepalvelu/servlet/fi.efennia.lomakepalvelu.LomakeHandler?open=2365&contentType=application/pdf&url=9A6B330B1E2FE813671AA9B803BB450B&name=Toim.joht.%2520ja%2520hallituksen%2520vastuuvakuutus%2520(liite)
Ilmoita asiaton viesti
Mitään takuita ei tietenkään oikeudenkäynneissä koskaan ole.
Kuitenkin juuri johdon yhtiössä aiheuttamat puhtaat varallisuusvahingot ovat ne, joita varten vastuuvakuutukset otetaan. Nuo vakuutuksen rajaukset taas pääasiassa liittyvät juuri esim. esine- tai henkilövahinkoihin, tahallisella rikosella aiheutettuihin vahinkoihin jne.
Eli mikäli johdolle olisi katsottu syntyvän vahingonkorvausvastuu, niin hyvin suurella todennäköisyydellä vakuutuksesta olisi saatu korvauksia (toki vain vakuutuskattoon asti).
Silti voi hyvin olla, ettei johdolle olisi kanteen menestyessäkään tuomittu täysimääräistä vastuuta. Esim. yhtiön tunarointi, joka johti kanneoikeuden vanhenemiseen rahoitusjohtajan ja varatoimitusjohtajan kohdalla olisi hyvin voitu oikeudessa katsoa laiminlyödyksi vahingonrajoittamiseksi ja olisi pienentänyt vuosien 2009-2011 johdon vastuuta.
Ilmoita asiaton viesti
Itseasiassa se summa johon kanneoikeus vanheni 2015 lopussa oli/on 317000 euroa ei 34 miljoonaa. Käsittääkseni tuon summan kohdalla kanne on nostettu. Muiden rahoilla, tässä tapaukseesa veronmaksajien, on aina helppo käydä oikeutta ja ei edes haittaa vaikka häviäisi koska maksaja on aina joku muu.
Puhuttaaessa julkisuuteen annettavasta perättömästä tiedosta niin on pakko ihmetellä että miksi Ojala-Niemelä eilen esittäessään epäluottamusta puhui 34 miljoonasta vaikka summa on 317 tuhatta.
Ilmoita asiaton viesti
Tässä menevät hiukan sekaisin kaksi eri asiaa.
Hallituksen ja toimitusjohtajan osalta vuoden 2015 lopussa vanhentui oikeus vaatia korvausta vuoden 2010 vahingoista. Eli 317 000 €:sta.
Sen sijaan tilintarkastajaa ja tilintarkastusyhteisöä (Deloitte) vastaan kanne sovittiin. Tällöin luovuttiin kanneoikeudesta asiassa kokonaan Deloittea vastaan.
Ilmoita asiaton viesti
Seuraava linkin takaa löytyvän uutisen perusteella ei tarvitse ihmetellä miksi sovittiin. Huomioitavaa on että Finavia halusi pitää tiedot salaisina kun taas Deloitte julkistaa ne.
http://yle.fi/uutiset/3-8572354
Ilmoita asiaton viesti
Kannattaa lukea huolellisesti nuo jutut. Deloitte ei halunnut julkistaa aineistoja, vaan halusi niitä käyttöönsä oikeudenkäynnissä ja vetosi asiakirjapyynnöissään myös julkisuuslakiin.
Toinen erillinen asia sitten on, että Finavia on pyytänyt tuomioisituinta salaamaan laajoja osia oikeudenkäyntiaineistosta. Olisi kyllä mielenkiintoista tietää tarkemmin perusteista.
Kannattaa myös muistaa, että tuossa jutussa kerrotaan osapuolten arugmenteista oikeudenkäynnin tuossa vaiheessa, eikä niistä voi usein tehdä ihan hirveän pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Myöhemmin keskuskauppakamarin tilintarkastuslautakunta on todennut, että Finavian tilintarkastaja rikkoi hyvää tilintarkastustapaa, eli syyllistyi laiminlyönteihin. Ottaen huomioon tilintarkastuslain ankarat vahingonkorvaussäännökset tuo tarkoittaa, että Finavia olisi ollut todennäköisesti aika vahvoilla oikeudenkäynnissä.
Toki sitten on täysin mahdollista, että myös yhtiön johto oli syyllistynyt laiminlyönteihin. Sitä vastaan nostettiinkin myös vahingonkorvauskanteet, jotka Berner sitten kumosi.
Ilmoita asiaton viesti
Valtteri, mielestäni ei sovi unohtaa sitä, että valtio ainoana osakkaana on hyväksynyt jokaisen tilinpäätöksen ja myöntänyt vastuuvapauden yhtiön hallitukselle ja johdolle. Johdannaissopimukset ovat olleet tiedossa ja nähtävinä tilinpäätöksissä toimintakertomuksineen, joten valtion valvontatoimet ovat olleet vähintäinkin kyseenalaiset jo aiempina vuosina (2010-2014).
Valtion tarkastusviraston julkaisema Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastuskertomukset 15/2013 – Tuloksellisuustarkastuskertomus Finavia Oyj:n johdannaissopimukset vuosina 2009–2011- kertoo riskitappioiden olleen jo todellakin tiedossa valtiolla. Miksi aiemmat hallitukset Katainen-Stubb viimeistään eivät toimineet vastuullisten saattamisesta vastuuseen, kun kerran tilanne oli ollut jo vuosia tiedossa?
https://www.vtv.fi/files/3716/15_2013_Finavian_joh…
Mm. Tarkastetusta toiminnasta vastuulliset hallinnonalat:
Liikenne- ja viestintäministeriö
Noin kertoo tuo kertomus.
Ilmoita asiaton viesti
Sirpa, tässä menevät nyt vähän asiat sekaisin.
Kun asiat selvisivät Kataisen-Stubin hallituksen aikana, niin Finaviassa aloitettiin oikeustoimet. Yhtiö teki anteeksiantamattoman mokan suhteessa vahingon ensisijaisiin aiheuttajiin (rahoitusjohtaja ja varatoimitusjohtaja). Yhtiö lähti karhuamaan vahingonkorvauksia heidän vastuuvakuutuksestaan, mutta ei haastanut kavereita itseään oikeuteen. Kun kanneoikeus miehiin itseensä pääsi vanhenemaan (työsopimuslain mukainen 2 vuoden vanhenemisaika työsuhteen päättymisestä), niin myöskin oikeus vakuutuskorvaukseen raukesi.
Sen jälkeen yhtiö lähti yrittämään korvausta vielä rikosteitse noilta kahdelta (jos kyseessä tahallinen rikos, niin korvausoikeus ei vanhentunut) sekä hakemaan korvausta tilintarkastajalta tilintarkastuksen laiminlyönneistä. Toki tässäkin tarkoitus siis oli saada korvaukset varsinaisesti vastuuvakuutuksista, mutta yhtiö oli oppinut läksynsä siitä, että kanteet itse vastuullisia vastaan piti nostaa.
Nämä kanteet siis nostettiin edellisen Kataisen-Stubbin hallituksen aikana.
Sipilän hallituksen kaudella yhtiö vielä nosti kanteen yhtiön vuosien 2009-2011 hallitusta vastaan osin liittyen tilintarkastajaa vastaan käytyihin oikeudenkäynteihin.
Sittemmin rikosjuttu rahoitusjohtajaa ja varatoimitusjohtajaa vastaan ei menestynyt. Vahingonkorvauskanteet tilintarkastajaa ja ex-hallitusta vastaan taas Berner veti pois.
Ilmoita asiaton viesti
Miksi mielestäsi tilintarkastaja ja ex-hallitus olisi ollut vahingonkorvausvelvollinen, koskapa valtio omistajana oli yhtiökokouksissa jo antanut vastuuvapauden? Tuskinpa olisi oikeudessa kantanut korvauksiin, joten ymmärrän hyvin rikosjuttujen poisvetämisen ja veronmaksajille syntyvien suurien kustannusten syntymisen estämisen.
Itse pidän tapahtumien kulkuun syyllisenä aiempien vuosien ministeriötä ja vastaavia ministereitä.
Sinä voit olla mitä mieltä haluat.
Ilmoita asiaton viesti
Jos johdon vastuuvakuutus kiinnostaa yleisemmin, niin twitteristä tunnisteella #johdonvastuu löytyy tietoa (tähänkin tapaukseen liittyen).
Ilmoita asiaton viesti
Tämän Finavian tapauksen puiminen antaa aiheen olettaa, että voisi olla asiallista saada aikaan erityinen osakeyhtiölaki niitä osakeyhtiöitä varten, joissa on julkisten yhteisöjen omistusta.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä nimenomaan on tarve myös ajatellen tulevia sote-yhtiöityksiä. Yhä useammat asiat menevät piiloon kansalaisilta yhtiöittämisen poistaessa julkisuuslain valvoitteet. Toistaiseksi ei ole näkyvissä mitään muutoksia tilanteeseen, jossa esim Länsimetron todelliset tapahtumat jäävät liikesalaisuuden taakse.
http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/23…
Ilmoita asiaton viesti
Ylen artikkeli aiheesta 300 000 vs 34 miljoonaa, ja kyllä se on 34 miljoonaa.
http://yle.fi/uutiset/3-9478693
”Esimerkiksi Olavi Ala-Nissilä (kesk.), joka on myös asiaa käsitelleen tarkastusvaliokunnan varapuheenjohtaja, sanoi eduskunnassa näin:
”Julkisuudessa on ehkä vähän tullut väärä käsitys, eli kanne tilintarkastusyhteisöä kohtaan ei ole 33 miljoonaa — 30 miljoonaa, niin kuin edustaja Rinne tänään näkyi Ylellä toteavan — vaan se on 300 000, eli se on prosentti siitä summasta, mikä tässä on kyseessä.”
Vahingonkorvauskanteen summa oli kuitenkin 34 miljoonaa euroa, aivan kuten Sdp sanoi. Yle soitti ja kysyi asiaa Olavi Ala-Nissilältä.
Annoitteko eduskunnalle väärää tietoa?
– Tarkastusvaliokunnan mietinnössä todetaan, minä vuosina vahingot ovat syntyneet. Vuosina 2009 ja 2010 tehdyistä sopimuksista syntyi nettona noin 400 000 euron vahingot. Noina vuosina Deloitte oli tilintarkastajana ja raportoi ne luvut. Seuraava tilintarkastaja eli E&Y (entinen Ernst&Young) on raportoinut vuodelta 2011, jolloin tehdyistä sopimuksista aiheutui vahinkoja 33 miljoonaa euroa, Olavi Ala-Nissilä sanoo Ylelle.
Ilmoita asiaton viesti
Jep, tuossa Ala-Nissilä sotkee (tahallaan?) kaksi eri asiaa.
Vuosina 2009-2010 tehdyt sopimukset aiheuttivat kyllä vain tuon n. 400 000 euron vahingon.
Mutta tilintarkastajan vastuu ei rajoitu jo aiheutuneeseen vahinkoon tai edes ensisijaisesti kohdistu siihen. Tilintarkastajan vastuu kohdistuu siihen vahinkoon, jonka hänen laiminlyöntinsä aiheuttaa. Tilintarkastaja ei voi tehdä mitään jo tapahtuneille kaupoille, vaan ainoastaan raportoi niistä, joten niistä ei vastuuta aiheudu. Sen sijaan jos tilintarkastaja olisi tehnyt työnsä huolellisemmin, olisi hän kiinnittänyt yhtiön johdon huomion tapahuneisiin kauppoihin,jolloin tulevat kaupat olisivat jääneet ehkä tekemättä ja niistä seuraavat vahingon syntymättä.
Siksi Deloitten vastuu kohdistuu ensisijaisesti tilintarkastusten jälkeiseen aikaan. Siis niihin isoihin tappioihin.
Ilmoita asiaton viesti