Valtteri Aaltonen

Sotesta, asiakassetelistä ja neuvottelutaktiikasta

Sosiaali- ja terveysministeriö tiedotti keskiviikkona illalla, että hallitus aikoo uuden sote-esityksensä valmistelussa luopua pakollisesta erikoissairaanhoidon asiakassasetelistä. Taustalla on ministeriön mukaan esityksestä lausuntokierroksella tullut palaute.


Erikoissairaanhoidon asiakasseteli  oli kokoomuksen vaatima muutos hallituksen sote-malliin sen ensimmäisen version kaaduttua perustuslakivaliokunnassa. Hallitus joutui perustuslakivaliokunnan nimenomaisesta vaatimuksesta rajaamaan joitain sosiaalipalveluita pois yksityisille markkinoille tulevasta vuotuisesta 5,8 miljardin sote-potista jolloin sen koko putosi noin 5,4 miljardiin. Hallituspuolueiden välisissä neuvotteluissa kokoomus vaati, että tämä pudotus pitää kompensoida siirtämällä jotain muuta yksityisille terveyspalveluyrityksille (kyllä, kokoomuksella on todella erikoiset prioriteetit sote-uudistuksessa). Tähän löytyi sitten korvaava potti erikoissairaanhoidon puolelta, joka piti saada yksityisten yritysten bisnekseksi julkista valtaa velvoittavan asiakassetelimallin kautta.

Vaatimus erikoissairaanhoidon asiakassetelistä sai aikaan liki hallituskriisin, koska se olisi vaarantanut Suomen poikkeuksellisen korkeatasoisen erikoissairaanhoidon.

Vaikka asiallisesti erikoissairaanhoidon asiakassetelin kritiikki oli aiheellista, niin kohu oli muuten pohjimmiltaan turha. Erikoissairaanhoidon asiakassetelissä on nimittäin ollut kyseessä enemmänkin kokoomuksen järjestämä näytös, kuin todelliseksi tarkoitettu vaatimus.

En siis väitä, etteivätkö kokoomus ja terveyspalveluyritykset olisi mielellään tätä bisnestä sote-pakettiin ottaneet, jos se olisi saatavilla ollut. Mutta minusta vaatimus ei ollut erityisen realistinen, enkä näe, että kokoomus koskaan vakavissaan odotti sitä saavansa tai siihen ihan hirveästi panosti. Kyse on kuitenkin ”vain” 600 miljoonasta vuodessa. Se todellinen tavoite on edelleen 5,4 miljardin perusterveydenhuolto, jonka osalta hallituksen sote-esitys on asiallisesti sama kuin sote- ja talousasiantuntijoiden lyttyyn haukkuma ja perustuslakivaliokunnassa kaatunut ensimmäinen versio.

Kokoomuksen puolelta erikoissairaanhoidon asiakassetelissä on siis ollut kyse varsin yleisesti käytetystä neuvottelutaktiikasta. Esittämällä överiksi vedetty ylimääräinen vaatimus kiinnitetään vastapuolen huomio tähän vaatimukseen ja samalla mahdollisesti onnistutaan siirtämään neuvottelun ”keskipistettä” ja sitä kautta neuvottelun kohteena olevien asioiden alaa (useimmat neuvottelut päättyvät varsin lähelle neuvottelualueen keskipistettä). Kun pitkän väännön jälkeen sitten krokotiilin kyyneleet silmissä luovutaan alunperinkin vain tempuksi tarkoitetusta vaatimuksesta, niin vastapuoli saattaa hyvinkin tuntea voittaneensa. Tällöin voi avautua mahdollisuus saada läpi sellaisia omia todellisia tavoitteita, joita vastapuoli ei normaalisti hyväksyisi. Todelliset tavoitteet saattavat nyt näyttää vastapuolelle näennäisvaatimukseen jälkeen paljon kohtuullisemmilta ja ”voiton” saanut vastapuoli tuntee myös tarvetta tehdä omia myönnytyksiä.

Ja jos sotea ajatellaan neuvottelutilanteena, niin tällä hetkellä kokoomuksen todellinen vastapuoli neuvotteluissa on keskustan eduskuntaryhmä, ei enää varsinaisesti keskustan ministeriryhmä. Pääministeri Sipilä on selkeästi sanonut, että sote on hallituksen päätavoite. Sen läpisaamisen tai kaatumisen kautta hänen onnistumisensa tullaan määrittelemään, eikä Sipilä ole tähänkään asti ollut korostuneen tarkka hallituksen aikaansaamisten laadusta, kunhan vain saadaan aikaan. Siksi pääministeri on kokoomuksella tukevasti näpeissään.

Mutta keskustan eduskuntaryhmään kokoomuksella ei ole samanlaista otetta. Eikä nykyisin myöskään Sipilällä itsellään (tämä ei ole varsinaisesti mikään valtionsalaisuus). Ensimmäisen sote-ehdotuksen asiantuntijakuulemisten pohjalta kaikki vähänkään sote-asioista kiinnostuneet kansanedustajat tietävät, että hallituksen ajama malli todennäköisemmin johtaisi huonompaan ja epätasa-arvoisempaan julkiseen terveydenhuoltoon. Tämän vuoksi keskustan eduskuntaryhmässä on monia ihan avoimesti alkanut hirvittää mitä ollaan tekemässä, eivätkä edes lupaukset maakuntahallinnosta välttämättä riitä enää vetämään rivejä suoriksi. Tätä ei ainakaan ole parantanut se, että hallituksen uudemmankin sote-esityksen saama palaute lausuntokierroksella on ollut niin murskaavaa.

Keskustan edustakunryhmän huoli taas nähdään kokoomuksessa uhkana kokoomuksen tärkeimmälle tavoitteelle, eli perusterveydenhuollon valinnanvapausmallille. Siksi kokoomus on tarvinnut kipeästi jotain, millä kääntää huomio pois tästä hallituksen sote-mallin todellisesta ongelmakohdasta. Siihen tarkoitukseen taas erikoissairaanhoidon asiakasseteli sopi kuin vierasesine nenäonteloon. Siitä luopumalla yritetään nyt luoda keskustan eduskuntaryhmälle illuusio, että ryhmä on saanut vaikuttaa ja parantaa sote-mallia. Samalla romukoppaan heitettävää asiakassetelimallia voidaan käyttää kilpenä asiantuntijakritiikkiä vastaan. Hallitus tulee 100 % varmuudella julkisuuteen esittämään, että lausuntokierroksella laaja kritiikki olisi kohdistunut lähinnä asiakassetelimalliin (kun todellisuudessa se on suurelta osin kohdistunut juuri perusterveydenhuollon malliin) ja että asiantuntijakritiikki on nyt asiakassetelimallista luopumisen myötä sitten asianmukaisesti huomioitu.



​www.valtteriaaltonen.fi
 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän ilkkavarsio kuva
Ilkka Varsio

Aika moista poliittista hevosenleikkiä täynnä arvailuja ja oletuksia.

Erkoissairaanhoitoa tarvitsevat potilaat saavat siis kivuissaan jonottaa pääsyä hoitoon enimmillään 6 kuukautta. Sitten maakunta on lain edessä velvoitettu antamaan potilaalle asiakassetelin ja asiakas pääsee yksityisen terveyspalveluja tuottavan yksikön hoidettavaksi.

Kun kaikki lopulta tietävät, että hoitoa joudutaan kaikissa tapauksissa antamaan, setelillä tai ilman, miksi tässä maassa politiikot pelavat peliä joka johtaa sairaan kidutukseen, kun erikoissairaanhoitoa tarvitseva voisi päästä hoitoon muutamassa päivässä tai viikossa.

Todella suuri voitto ! Noin kaksi miljoonaa työterveyden piirissä olevaa kansalaista ja oppositio ovat nyt tyytyväisiä vallitsevaan tilanteeseen. Sairailla, työttömillä, eläkeläisillä ja lapsilla on aikaa odotella vuoroaan !

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Hallituspuolueet saavat ansaitsemansa palautteen luomastaan uudesta sote-maailmasta viimeistään eduskuntavaaleissa 2019.

Tämänpäiväiset gallupit saa heittää roskikseen.

Käyttäjän valtteriaaltonen kuva
Valtteri Aaltonen

Ilkka, on yleinen (ja tavallaan suhteellisen ymmärrettäväkin) väärinkäsitys, että sotessa yksityinen tulisi jotenkin nykyisen julkisen päälle ja se täten automaattisesti parantaisi palveluiden saatavuutta. Kun soten valinnanvapausmalli alun perin esiteltiin, niin moni oikeasti luuli, että voisi tulevaisuudessa kävellä nykyisen kaltaisille yksityisille lääkäriasemille ja julkinen maksaisi.

Näin asia ei kuitenkaan toimi.

Sote-uudistuksessa ei ole tulossa lisää resursseja julkisrahoitteiseen terveydenhuoltoon. Kun palvelut tuotetaan edelleen samalla rahalla, se tarkoittaa, että palveluiden saatavuus voi parantua vain jos tuotannon tehokkuus kasvaa. Muussa tapauksessa joidenkin palveluiden saatavuuden lisääntyminen tarkoittaa toisten heikkenemistä.

Soten alkuperäinen tavoite oli juuri tuo tehokkuuden lisääminen. Tätä piti toteuttaa ennen kaikkea palveluiden integraation kautta. Sote-palveluissa on nykyisin päällekkäisyyksiä ja osaoptimointeja esim. perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon sekä toisaalta terveys- ja sosiaalipalveluiden välillä. Näitä purkamalla järjestelmän oli tarkoitus tehostua, kun asiakkaan pompottelu eri tasojen välillä vähenee ja toisaalta terveys- ja sosiaalipalveluita voidaan tarjota tarkoituksenmukaisina kokonaisuuksina (julkisesta sote-tuotannosta suurimman osan käyttää suhteellisen pieni paljon monialaisia palveluita tarvitseva joukko).

Tämä jää nyt hallituksen mallissa toteutumatta, koska integraation yhdistäminen laajaan markkinoille siirtämiseen paljastui mahdottomaksi. Tällöin hallitus päätti luopua integraatiosta (hallituksen esityksissä käytetään eufenismia "tiedon integraatio" ilmaisemaan sitä, että integraatiota ei tule).

Toisaalta markkinamekanismin hyödyntämisestä voitaisiin saada lisää tehokkuutta, jos se tehtäisiin hyvin. Erityisesti perusterveydenhuollon puolella on kiistatta parantamisen varaa. Hallituksen mallissa ei kuitenkaan myöskään ole markkinamekanismin ja kilpailun hyödyntämiseen löydetty oikein toimivaa keinoa, vaan tehokkuuden lisäämisen sijaan tarkoitus on ollut vain saada mahdollisimman paljon lisää bisnestä yksityisille yrityksille. Tuloksena on surkean monimutkainen himmeli, jossa kaikkein tärkein, julkisen vallan mahdollisuus johtaa ja ohjata palveluntuotantoa tarkoituksenmukaisesti, jää tosi heikoksi.

Siispä jos tehokkuus ei lisäänny, jonkun palvelun saatavuuden lisääminen tapahtuu pohjimmiltaan heikentämällä toisen saatavuutta. Sote-palveluissa kysyntä ylittää aina tarjonnan ja siksi niissä on paljon kyse priorisoinnista. Eli jos esim. lisätään kiireettömän kirurgian saatavuutta, niin kirurgeja ja resursseja on sitten vähemmän käytettävissä esim. kirurgiseen päivystykseen.

Käyttäjän ilkkavarsio kuva
Ilkka Varsio

Valtteri Aaltonen

Joopa joo. Kunnallista perusterveydenhoitoa ei saa tehokkaaksi. Siksi tehokas ja toimiva yksityinen sektori on poliitikoille kauhistus ja sen toiminta pitää estää, välittämättä hoitoa tarvitsevan tilasta.

Kävin pari vuotta sitten kaihileikkauksessa yksityisellä silmäsairaalassa. Siksi, että kunta ilmoitti leikkausjonojen olevan toivottoman pitkiä ja jos haluan hoitoa pitää mennä yksityiselle omalla kustannuksella.

Yksityisessä silmäsairaalassa tehdyssä operaatiossa oli leikkauksen jälkeisessä lepohuoneessa 4 muuta asiakasta. Minä olin ainut joka oli maksanut leikkauksensa n. 2 500 € omasta kukkarostani. Muut kolme olivat kuntien lähettämiä asiakkaita jotka olivat olleet kuntiensa jonossa puoli vuotta tai enemmän. Yksi kertoi tulleensa jopa keski-Suomesta Helsinkiin. Kunta maksoi siis heidän leikkauksensa ja matkakulunsa etc. Missä ovat kunnan säästöt. Kalliiksi varmasti tuli !

Sinulle ja muille teorioiden pyörittäjille voin todeta, olette unohtaneet asia ytimen eli kansalaisten terveydestä ja hoidosta huolehtimisen perustelemalla asian hoitamatta jättämisen perusteettomilla ideologisilla persuteluilla.

Tulevaisuus tulee todistamaan, että vain kilpailu tulee tehostamaan suomalaisen perusterveydenhoidon ja erikoissairaanhoidon laadun jonka keskiössä on hoitoa tarvitseva.

Esimerkkitapauksessa on selvää, että esim kaihileikkausten hinnat puolittuisivat, jos kilpailu sallittaisiin. Yksityisille 1 000 € leikkauksesta olisi kannattavaa, kunnalliselle ei koskaan.

Toimituksen poiminnat