Valtteri Aaltonen

Maakuntauudistus ja palkkaharmonisointi

Lehdissä on viime päivinä uutisoitu uusimmasta ongelmasta liittyen sote- ja maakuntauudistukseen. Uudistuksessa valtava määrä sosiaali- ja terveydenhuollon ja muiden alojen työntekijöitä siirtyy lukuisilta kunnilta ja muilta julkisyhteisöitä maakuntien palvelukseen. Siirtymät tapahtuvat vanhoina työntekijöinä työsuhteet ja niiden olennaiset ehdot säilyttäen.

Suomen työalainsäädäntöön sisältyy jo perustuslaista johdettava työnantajan velvollisuus työntekijöiden yhdenvertaiseen kohteluun. Tämä tarkoittaa myös samasta työstä sama palkka-periaatetta. Maakuntauudistuksessa eri työnantajilta siirtyvillä työntekijöillä on eri palkat, jotka he tuovat mukanansa ja näin päädyttäisiin tilanteeseen, jossa saman työnantajan, eli maakunnan, palveluksessa samoissa tehtävissä työskentelevillä on eri palkat riippuen siitä, minkälainen yleinen palkkataso heidän työnantajanaan aikaisemmin toimineella kunnalla, kuntayhtymällä, liikelaitoksella tms. on ollut.

Toki työntekijöiden palkoissa saa samankin työnantajan palveluksessa olla eroja, jos ne ovat perusteltavissa objektiivisilla tekijöillä. Näitä voivat olla esimerkiksi erot tehtävissä ja vastuussa, kokemuksessa, henkilökohtaisessa suoriutumisessa jne. Sen sijaan se, että työntekijät ovat tulleet eri lähtöpalkoilla ei ole tällainen objektiivinen kriteeri. Vallitsevan oikeuskäytännön mukaan maakunnan ei tarvitse harmonisoida palkkoja välittömästi, mutta kuitenkin kohtuullisen ajan kuluessa.

Ja koska työnantaja ei voi yksipuolisesti alentaa kenenkään palkkaa, voidaan palkat harmonisoida vain nostamalla matalammat palkat korkeampien tasolle


Tämä aiheuttaa maakunnille valtavan lisäkustannuksen. Varovaisissa arvioissa puhutaan 700 miljoonasta - miljardista eurosta vuodessa.  Siis lisää kuluja, joita ei ole laskettu tai budjetoitu mihinkään. Niiden lukuisien muiden sote/maakuntauudistuksessa ilmenneiden budjetoimattomien lisäkulujen lisäksi.

Suuri uutinen ei oikeasti ole se, että palkkaharmonisointi on tehtävä. Suuri uutinen on se, että sote/maakuntauudistuksen valmistelussa tätä ei ole ilmeisesti tajuttu. Tolkuttoman tiukan aikataulun ja poliittisen käsiohjauksen keskellä kellään ei sitten ole ollut aikaa miettiä tällaista pikkujuttua? Toisaalta minun on vilpittömästi vaikea uskoa, ettei kukaan tätä olisi huomannut, mutta ehkä sitten on tullut käsky haudata kysymys heti ja mahdollisimman syvälle, koska siihen(kään) ei hallituksella ole ratkaisua.

Mielenkiintoista on myös, että kuntatyönantajapuolella on ilmeisesti ihan pitkään ajateltu, että palkkaharmonisointi voisi tapahtua keskiarvoon, eli matalimpia palkkoja nostettaisiin ja ylimpiä laskettaisiin. Näin juristina toivoisin kovasti, että päätöksentekijät konsultoisivat lakimiehiä vähän useammin tämän kaltaisissa asioissa.

Uutisoinnissa ja myös virkamiespuheenvuoroissa on paljon painoarvoa annettu työtuomioistuimen äskettäiselle palkkaharmonisointia koskevalle ratkaisulle, jossa työtuomioistuin vahvisti, että palkkaharminsointi pitää tällaisissa tilanteissa tehdä ja se pitää tehdä ylöspäin. Erityisesti virkamieskommenteissa on annettu ymmärtää, että kyse olisi jotenkin uudesta merkittävästä linjauksesta, joka yllätti kaikki. Näin ei kuitenkaan ole. Työtuomioistuin seurasi ihan vallitsevaa ja useisiin aikaisempiin ratkaisuihin perustuvaa työoikeudellista tulkintalinjaa, joka on kyllä ollut jo aikaisemmin tiedossa ja olisi pienellä selaamisella löytynyt esim. alan kirjallisuudesta.


Viimeisenä oljenkortena työnantajapuoli on alkanut puhua, että palkkojen laskemisesta pitäisi säätää erikseen lailla. Todettakoon, että perustuslain omaisuudensuojan ym. vuoksi tämä ei ole yhtä helppoa toteuttaa käytännössä kuin se on sanoa. Hallitusta edustavat virkamiehet taas viittaavat hiukan kryptisesti asian ratkaisemiseen neuvotteluilla. Toivotan onnea näihin neuvotteluihin. On varmaan helppo perustella työntekijöille, että teidän pitäisi nyt laskea palkkojanne, kun me mentiin mokaamaan.

Sote/maakuntauudistuksen alkutaipaleella jaksettiin vielä optimisesti puhua siitä, kuinka malli leikkaa kustannusten kasvua ja tuo säästöjä. Nyt käsiteltävänä olevan mallin osalta taloustieteilijät ovat aika laajalla rintamalla todenneet, että ainakaan säästöjä ei ole tulossa, eikä noista ole enää edes hallituksen edustajat jaksaneet kovin tosissaan puhua. Nyt pala kerrallaan paljastuvat huomioimatta jääneet kustannustekijät pakottavat sen sijaan kysymään kuinka paljon uudistus loppujen lopuksi tulisi nostamaan julkista maksurasitetta.


www.valtteriaaltonen.fi
 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (14 kommenttia)

Käyttäjän KariHaapakangas kuva
Kari Haapakangas

Kuinka siinä SDP:n aluekunta-peruskunta -mallissa tämä palkkojen harmonisointi olisi toteutettu?

Käyttäjän MauriLindgren kuva
Mauri Lindgren

Voit käydä Saksassa tutustumassa asiaan.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Kyllähän säästöjä tulee, kun hoitoja vähennetään, esim. kuntoutuspsykoterapia loppuu nähtävästi kokonaan. Sote-keskuksillahan on täysi vapaus päättää, millaista hoitoa tarjoavat, joten tarjolla olevaa hoitoa voidaan vähentää.

Käyttäjän valtteriaaltonen kuva
Valtteri Aaltonen

Periaatteessa malliin on sisäänrakennettu rahoitusleikkuri, jonka vuoksi maakuntien talous on pahasti alijäämäinen heti alkuun. Maakuntien rahoitusta siis vähitellen vähennetään riippumatta tarpeista.

Teoriassa tämä tarkoittaa, että säästöjä tulee, kun sote-palveluista rahan loppuessa leikataan. Ja muut samasta yleiskatteellisesta budjetista rahoitettavat jutut kuten työvoimapalvelut, jätetään hoitamatta.

Käytännössä kuitenkin julkisella vallalla on lakisääteinen velvollisuus turvata sosiaali- ja terveyspalvelut. Eli kokonaan ei hoitamatta voida jättää, vaan siinä kohti, kun maakunnalla on rahat loppu, on valtion pakko antaa lisää.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Mutta kuitenkin yksityinen sotekeskus päättä itsenäisesti, mitä hoitoa tarjotaan. Esim. tällä hetkellä KELA:lla on lakisääteinen velvoite kustantaa kuntoutuspsykoterapiaa, mitä sotekeskuksella ei ole.

Käyttäjän sepposimonen2 kuva
Seppo Simonen

Ompa outo ongelma siis jos esim. Mehiläinen perustaa sotekeskuksense tietenkin palkkaa Mehiläisen palkkalinjan mukaan ja jos taasen soteskeskus jää kunnalliseksi niin mikä muuttuu palkkalinjauksessa. Siirryttäessä joukkona toiselle työnantajalle eikös laki takaa että siirtyvät niinsanotusti vanhoina työntekijänä.

Parasta olisi ollut jos kuntien omat tulevat sotekeskukset olisi yhtiöitetty olisi Valtteri Aaltosella yksi huoli vähemmän.

Nämä on niitä urbaanit kaupunkilegendat sarjaa jonka Päivi Nerg sanoi kuuluvan työmarkkinajärjestöjen pohdittavaksi.

Käyttäjän MauriLindgren kuva
Mauri Lindgren

Hieman tukiopetusta herra Simoselle.Mikään ei jää kunnalliseksi erikseen mainituilla aloilla.

Käyttäjän sepposimonen2 kuva
Seppo Simonen

Kiitos mutta selitä hieman yksityiskohtaisemmin, elikä kunnalliset terveykeskukset (uusi sotekekus) häviää kokonaan pois niinkö.

Käyttäjän MauriLindgren kuva
Mauri Lindgren Vastaus kommenttiin #8

Voi häipyä,voi jäädä.Asiat ovat vasta valmisteltavana.

Käyttäjän valtteriaaltonen kuva
Valtteri Aaltonen

Kuten tähän on jo kommentoitu, kannattaa tutustua hiukan perusasioihin siitä, miten sote-/maakuntauudistus on tarkoitettu toteutettavan.

Mikään soteen liittyvä ei siis jää tässä kunnalliseksi. Eikä kyse ole myöskään yksityisten sote-keskusten palkoista. Vaan kaiken sen henkilöstön, joka siirtyy vanhoina työntekijöinä maakuntien palvelukseen.

Näiden työntekijöiden palkat on siis maakuntien harmonisoitava kohtuullisessa ajassa. Mikä tarkoittaa tarvetta nostaa alempia palkkoja ylempien tasolle.

Käyttäjän sepposimonen2 kuva
Seppo Simonen

Siis siirtyvät vanhoina työtekijöinä kunnan terveyskeskuksesta maakunnan hallitsemaan julkiseen sotekeskukseen, niin mikä muuttuu tilinauhassa lukee jokin maakunta palkanmaksajana.
Siis näiden siirtyneiden henkölökunnan palkat on harmonisoitava mitä miten se harmonisoiti nyt voimassa ollevilla palkkasopimuksilla on.
Kuten Päivi Nerg sanoi on työmarkkinaosapuolten välinen asia sopia palkoista vai laajentaako SDP-n eduskuntaryhmä tehtäväänsa lakimiehensä avulla AY puolelle.
SDP oli viime hallituksessa veivaamassa vastuukuntamallia ja sitä edellisellä hallituksella oli parashanke. Tämä ei kyllä näytä näin sitoutumattomalta kansalaiselta enää järkevältä toiminnalta ideologisista syistä syödä veronmaksajan rahoja pois.

Käyttäjän valtteriaaltonen kuva
Valtteri Aaltonen Vastaus kommenttiin #12

Olet käsittänyt nyt hiukan väärin.

Työmarkkinaosapuolten sopimuskompetenssi on vain lain asettamissa rajoissa. Työnantajan velvollisuus palkkaharmonisointiin seuraa suoraan laista, joten työmarkkinaosapuolet eivät voi sopia siitä toisin. Työmarkkinaosapuolilla ei myöskään ole sopimuskompetenssia sopia yksittäisten työntekijöiden palkkoja alaspäin (toki työmarkkinaosapuolet voivat sopia joistain muista kustannuksia laskevista toimista, mutta maamme työmarkkinakulttuurin tuntien en ennusta ihan hirveän helppoa tietä, jos työnantajapuoli pyytää osaa työntekijöistä tämä hallituksen tekemän mokan maksumieheksi)

Se, että palkat on harmonisoitava ja että ne on harmonisoitava ylöspäin ei siis ole sen enempää työmarkkinaosapuolten käsissä kuin ideologistakaan. Se nyt vaan perustuu voimassa olevaan lainsäädäntöön.

Siitä olen täysin samaa mieltä, ettei ideologisista syistä pidä syödä veronmaksajien rahoja pois. Niinpä olen vakaasti sitä mieltä, että tämän sote- /maakunta-uudistuksen älyttömimmistä osista pitäisi välittömästi luopua. Esim. jos "valinnanvapausmallista" luovuttaisiin (kuten mm. Aalto-yliopiston talousproffat viime rundilla esittivät) ja maakuntiin ei ainakaan ensi vaiheessa keskitettäisi kuin sote ja muutamat muut asiat, jotka on järkevää hoitaa tuolla tasolla, niin palkkaharmonisoinnin tarve pienenisi merkittävästi. Ja toisaalta sen hoitamiseen olisi enemmän rahaa, kun ylimääräisiä kuluja tulisi muuten vähemmän.

Käyttäjän Kirsiomp kuva

Palkkaharmonisoinnissa ei Keskustan naiskansanedustajien mukaan vielä riitä se, että tarkastellaan maakunnalle siirtyvien palkkatasa-arvoa sinällään, vaan ko. keskustelun sisällä tulisi myös käydä keskustelu naisten ja miesten palkkojen tasa-arvon välillä:

"8.3.2018 Kannanotto: Keskustan eduskuntaryhmän naiskansanedustajat:

Tasa-arvo työpaikoilla alkaa palkoista

Keskustan naiskansanedustajat tukevat elinkeinoministeri Mika Lintilän ja perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikon avausta palkka-avoimuuden lisäämisestä. Työpaikoille tarvitaan juuri tällaisia konkreettisia keinoja naisten aseman parantamiseksi. Perusteettomat palkkaerot säilyvät silloin, kun kukaan ei tiedä toistensa palkkoja työpaikalla.

Naisten ja miesten välinen palkkatasa-arvo on yksi työelämän keskeisimmistä tasa-arvotavoitteista. Naisten ansiot ovat tällä hetkellä noin 84 prosenttia miesten ansioista eli sukupuolten välinen palkkaero on runsaat 16 prosenttia. Tämä siitä huolimatta, että tasa-arvolain mukaan samanarvoisesta työstä saman työnantajan palveluksessa pitää maksaa sama palkka. Palkkojen nykyistä suurempi avoimuus on yksi keino parantaa tilannetta.

Suomalaiseen työelämään tarvitaan myös lisää valinnanmahdollisuuksia työn ja muun elämän yhteensovittamiseksi. Työelämä näyttäytyy useimmille vain kahtena vaihtoehtona, työssä on oltava täysillä tai ei ollenkaan. Vanhemmat taas toivovat parempia mahdollisuuksia osa-aikatyön tekemiseen.

Vielä tällä hallituskaudella on kolmikantaisesti haettava ratkaisuja , joilla vanhempien oikeutta tehdä osa-aikatyötä voidaan parantaa. Lähes kolmasosa työssäkäyvistä pienten lasten vanhemmista kokee usein tai jatkuvasti olevansa työnsä takia liian vähän lastensa kanssa. Haastamme myös suomalaiset työpaikat mukaan luomaan lapsiystävällisempää työelämää kehittämällä entistä parempia ja joustavampia käytäntöjä työn ja muun elämän yhteensovittamiseksi.

Lisätietoja:

Kansanedustaja Mirja Vehkaperä puh. 050-512 1949 sekä kansanedustajat Sirkka-Liisa Anttila, Hannakaisa Heikkinen, Marisanna Jarva, Anne Kalmari, Katri Kulmuni, Hanna Kosonen, Eeva-Maria Maijala, Aila Paloniemi, Ulla Parviainen"

Lähde:

http://www.ailapaloniemi.net/?start=5

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Julkisen sektorin palkankorotuksille ei oikein löydy järjellistä perustetta. Suomen julkisella sektorilla maksetaan kaikkein eniten palkkoja koko Euroopassa maassa maksettuihin kaikkiin palkkoihin verraten. Suomessa joka kolmas palkkaeuro maksetaan julkisen sektorin työntekijälle, EU:n alueella n. 23 % kaikista palkoista maksetaa julkisella sektorilöa ja Saksassa vain 17 %.

Suomen julkisen sektorin palkkasummaa pitäisi leikata n. 6 miljardia euroa siihen nähden, että se olisi samalla tasolla, kuin EU:ssa keskimäärin.

Sattumoisin julkisen sektorin palkkasumma on kasvanut tuon saman 6 miljardia euroa finanssikriisin jälkeen täysin ilman pienintäkään talouskasvua. Tuo palkkasumman kasvu on samalla ollut suurin koko EU:n alueella ja rahoitetaan velkarahoin.

Toimituksen poiminnat