Valtteri Aaltonen

Väärinymmärryksiä sotesta ja perustuslakivaliokunnasta

Perustuslakivaliokunnan sote-uudistuksen ns. valinnanvapauslainsäädäntöä koskeva lausuntoluonnos tunnetusti vuodettiin medialle viime viikon lopulla. Julkisuudessa olleiden  tietojen mukaan luonnos vuoti ensin hallitukselle ja ministeriöihin ja sitten pienellä viiveellä lehtiin. Mediaan vuotamisen motiiveista voi jokainen esittää oman tulkintansa. Itse ainakin pidän selvänä, että sillä pyritään vaikuttamaan perustuslakivaliokunnan toimintaan ja politisoimaan sitä.

Erityisesti vuodetusta materiaalista esiin ovat nousseet lausuntoluonnoksen kannanotot liittyen sote-uudistuksen aikataulun vaiheistamiseen ja rahoituksen alibudjetointiin.  Näistä varsinkin rahoitusta koskeva kohta on äärimmäisen kiusallinen Kokoomukselle, joka toisaalta on vaatinut tiukkaa kulukuria ja toisaalta ajanut uudistukseen ”valinnavapaus”-mallinsa, joka ekonomistien mukaan taas nostaisi kustannuksia.  Niinpä luonnoksen mukainen perustuslakivaliokunnan lausunto asettaisi kokoomuksen todella vaikeaa rakoon. Käynnissä onkin ollut kampanja perustuslakivaliokunnan horjuttamiseksi. Puheenjohtaja Orpo on hyvin suoraan antanut ymmärtää, että sote kaatuu, jos PeV:n lausunto ei tule Kokoomusta miellyttävässä muodossaan. Ja Kimmo Sasi nyt on taas kerran Verkkouutisissa toistamassa sitä, mitä Kimmo Sasi nyt Verkkouutisissa yleensä toistaa

Huolestuttavampaa kuitenkin on, että myös sitoutumattomaan mediaan on onnistuttu syöttämään joukko vääriä tai ainakin heikosti tosiasioita kestäviä tietoja ja käsityksiä, joilla pyritään pönkittämään ”tämän on nyt mentävä tällaisenaan läpi tai mistään ei tule mitään”-tunnelmaa.  Monet näistä perustuvat väärään tietoon esim. perustuslakivaliokunnan toiminnasta tai perustuslain valvonnasta laajemmin, minkä vuoksi arvelin käydä ainakin joitain merkittävimpiä väärinymmärryksiä tässä läpi.


”Rahoitus ei perustuslakikysymys”

Muutamissa kirjoituksissa on toistunut teema, jonka mukaan perustuslakivaliokunnalta olisi ihan uutta ottaa kantaa soten rahoitukseen ja että valiokunta olisi näin jotenkin astumassa tonttinsa ulkopuolelle.

Tämä käsitys on kuitenkin tosiasioiden valossa väärä. Perustuslakivaliokunta on useamman kerran aikaisemminkin ottanut kantaa rahoituskysymyksiin (esim. PeVL 12/2011 ja PeVL 29/2009). Vakiintunut perustuslain tulkintalinja on, että perustuslaissa turvattuja oikeuksia ei saa tehdä tyhjiksi rahoitusratkaisuilla tai budjettivallan käytöllä ja että näiltä osin kysymykset kuuluvat perustuslain valvonnan piiriin. Jos rahoituskysymykset eivät todella kuuluisi perustuslain valvonnan piiriin se tekisi koko perustuslain valvonnasta monelta osin merkityksetöntä. Kansalaisten perusoikeudet kun olisi haluttaessa lainsäädäntömuutosten sijasta aina ihan yhtä mahdollista ajaa alas poistamalla niiden toteuttamiselta rahoitus.

Perustuslakivaliokunnan tehtävä ei siis tietenkään ole miettiä sitä poliittista kysymystä paljonko rahoitusta mihinkin olisi hyvä käyttää, vaan valvoa etteivät säädetyt rahoitusratkaisut tai -mallit johda siihen, että kansalaisten perustuslain 19 §:n 3 momentissa taattu oikeus riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin jää toteuttamatta. Mistään tämän ihmeellisemmästä tai poikkeuksellisemmasta ei siis rahoituksen osalta ole kysymys.


”Perustuslakivaliokunta ei nähnyt rahoituksessa ongelmaa viimeksi”

Julkisuuteen on myös esitetty käsitystä, että perustuslakivaliokunta ei olisi pitänyt rahoituskysymystä ongelmana vielä käsitellessään edellistä sote-esitystä. Koska edellisen sote-esityksen rahoitus oli hyvin samankaltainen, on implikaatio, että rahoitus olisi jotenkin tämän jälkeen politisoitunut ja siksi noussut esiin vasta nyt.

Totta tietysti on, että edellistä sote-esitystä koskevassa lausunnossaan perustuslakivaliokunta ei ottanut kantaa rahoitukseen. Kuten ei ottanut kantaa moneen muuhunkaan perustuslakikysymykseen. Perustuslakivaliokunta katsoi tuolloin, että kun esityksen perusmalli on ristiriidassa perustuslain kanssa ja pakko valmistella uusiksi, ei sen kannattanut ruveta käymään läpi kaikkia perustuslakikysymyksiä joka tapauksessa uuteen valmisteluun palaavassa mallissa. Valiokunnan tuolloisessa lausunnossa tämä sanotaan nimenomaisesti (lihavointi oma):
 

”Perustuslakivaliokunta katsoo, että sille perustuslain 74 §:ssä asetettu valtiosääntöinen tehtävä tulee tässä vaiheessa käsittelyä asianmukaisesti turvatuksi antamalla lausunto, jossa valiokunta keskittyy lakiehdotusten olennaisimpiin valtiosääntöisiin kysymyksenasetteluihin. Valiokunnan mielestä ei ole mielekästä arvioida sääntelyn kaikkia yksityiskohtia tilanteessa, jossa lakiehdotusten saattaminen perustuslainmukaisiksi ja näin tavallisen lain säätämisjärjestyksessä hyväksyttäviksi edellyttää sääntelyn perusrakenteiden kannalta olennaisia muutoksia sekä mahdollisesti lukuisia muutoksia sääntelyn yksityiskohtiin. Valiokunnan ei voi täten nyt käsillä olevassa lausunnossa katsoa ottaneen lakiehdotusten suhteesta perustuslakiin muita kuin lausunnosta nimenomaisesti ilmeneviä lainsäädännön tulevien soveltamistilanteiden kannalta merkityksellisiä kantoja. ” (PeVL 26/2017)
 

 

”Perustuslakivaliokunnan luonnos ei edusta valiokunnan tai laajemmin asiantuntijoiden näkemyksiä”

Julkisuudessa on myös esitetty väitteitä siitä, että lausuntoluonnos perustuisi jotenkin vain yksittäisten äärikantoja edustavien kuultavien kantoihin.  HS:ssä jopa mentiin niin pitkälle, että spekuloitiin lausuntoluonnoksen rahoitusta koskevaa kohtaa kirjoitetuksi yksittäisen tiukkaa kantaa edustavan asiantuntijakuultavan kuulemisen jälkeen.

Nämä väitteet ja spekulaatiot perustuvat kuitenkin heikkoon tietoon siitä, miten eduskunnan valiokuntien lausuntoluonnokset tehdään.

Eduskunnan valiokuntien toimintatavasta on säädetty eduskunnan työjärjestyksessä. Sen 39 §:n mukaan valiokunnat kuulevat ensin asiantuntijoita. Kun asiantuntijakuulemiset on saatu päätökseen, koko valiokunta käy kuulemansa perusteella valmistavan keskustelun (yleensä pohjana tällöin vielä virkamiesten tekemä yhteenveto kuultavien lausumista). Tämän valmistavan keskustelun pohjalta valiokunnan virkamiehet sitten laativat lausuntoluonnoksen.  Lausuntoluonnos siis edustaa valiokunnan yleistä alustavaa näkemystä. Sitä toki hiotaan ja voidaan eri kohdissa vielä muuttaa yksityiskohtaisessa käsittelyssä. Mutta jos lausuntoluonnos perusteiltaan merkittävästi muuttuu, niin silloin joko on tapahtunut valmistavan keskustelun kirjaamisessa merkittävä väärinkäsitys. Tai sitten valiokunta on muuttanut kesken kaiken kantaansa.

Perustuslakivaliokunnassa on soten tiimoilta rampannut valtava määrä asiantuntijoita. Heidän kuulemistensa pohjalta valiokunta on sitten piirtänyt suuntaviivat, joiden pohjalta lausuntoluonnos on kirjoitettu. Lausuntoluonnoksia ei kirjoiteta yksittäisten kuulemisten jälkeen.
 

”Perustuslakivaliokunta on kaatamassa soten”
 

Julkisuudessa olleiden tietojen perusteella perustuslakivaliokunta ei ole kaatamassa sotea mihinkään. Valiokunta on edellyttämässä soteen joitain muutoksia, joilla huolehditaan siitä, ettei uudistus varsinkin siirtymävaiheessa vaaranna ihmisten oikeutta sote-palveluihin. Mikään julkisuudessa olleista muutoksista ei ole asiallisesti soten kannalta mitenkään fataali. Sen sijaan ne saattavat toki vaarantaa eräät sellaiset poliittiset tavoitteet, jotka eivät varsinaisesti liity sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottamiseen kansalaisille.  Jos jokin puolue näiden vuoksi kaataa uudistuksen, se kaatuu poliittiseen päätökseen, ei perustuslakivaliokunnan lausuntoon.



www.valtteriaaltonen.fi

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän PekkaKeskinen kuva
Pekka Keskinen

Itse en ole sote-keskustelua juuri seuraillut, koska siitä ei maallikko ota selvää. Mutta siitä huolimatta, että tuon Kimmos Sasin kirjoituksen kirjoitti Kimmo Sasi, niin yhtä kohtaa jäin miettimään. Nimittäin onko oikeasti niin, että sosiaali- ja terveysvaliokunta on jo todennut, että menokehys riittää? Jos näin on, niin siinä tapauksessa ristiriitaiset valiokunnat on hieman outoja ja eikö asiantuntemus tähän asiaan löytyisi substanssivaliokunnasta. Toki en tiedä onko näin, Sasin kirjoituksesta sai vaan sen kuvan, että valiokunnat olisi erimielisiä.

Käyttäjän valtteriaaltonen kuva
Valtteri Aaltonen

Tuossa Sasi itse asiassa viittaa ensin perustuslakivaliokunnan viime keväiseen lausuntoon. Eli tuohon asiaan, jota käsittelen väliotsikon ”Perustuslakivaliokunta ei nähnyt rahoituksessa ongelmaa viimeksi” alla. Sote-valiokunta ei ole asiasta lausunut.

Sasi siis väittää, että menokehys olisi kelvannut perustuslakivaliokunnalle viimeksi. Tämä on kuitenkin puhumista vastoin parempaa tietoa. Perustuslakivaliokunta tosiaan viime kevään lausunnossaan nimenomaisesti totesi, että koska silloinen esitys törmäsi heti isoihin perusongelmiin, ei valiokunta silloin ottanut kantaa kaikkiin silloisen esityksen perustuslakiongelmiin ja että sen lausunnosta ei voida johtaa sitä, että ne asiat joista ei erikseen sanottu olisivat siis kaikki ok.

Mitä tulee substanssivaltiokunnan ja PeV:n työnjakoon, niin on substanssivaliokunnan asia päättää, mikä on oikea rahoituksen taso. Perustuslakivaliokunnan tehtävä on kuitenkin asettaa sille sellaiset rajat, ettei rahoitusratkaisulla tosiasiassa tehdä tyhjäksi perustuslaissa taattuja oikeuksia. Työnjako on periaatteessa siis sama kuin muunkin lainsäädännön suhteen. Substanssivaliokunta päättää, mitä säädetään, mutta PeV asettaa tietyt rajat sille, mitä ei voida perustuslaista johtuen säätää.

Käyttäjän PekkaKeskinen kuva
Pekka Keskinen

Perustuslakivaliokunnasta jatkuva nillittäminen ei aina vakuuta, mutta tuossa viimeisessä kappaleessa kuvaamassasi tilanteessa on hieman omituisia piirteitä. Jos nimittäin substanssivaliokunta on jo määritellyt kehyksen, niin mihinkä muuhun se perustuisi, kun siihen, että jokainen hoidetaan PeL:n edellyttämällä tavalla? Ja onko perustuslakivaliokunnassa jotain sellaista osaamista ja tietämystä käytössä, jote sote-valiokunnalla ei ole?

Tämä sama tuli tietyllä tavalla esiin, kun eräs perustuslakiasiantuntija kommentoi tiedustelulain säätämisjärjestystä. Hän sanoi haastattelussa suunnilleen, että tiedustelulaki voidaan säätää kiireellisenä, jos Suomea uhkaa jokin välitön vaara, eikä sellaista nyt ole olemassa. Ihan niinkuin hänellä olisi mitään kompetenssia arvioida turpo-kysymyksiä. Siksi minusta PeLV:n tulkinnat menee liian kauas ja on epäselvää välillä, mikä on substanssivaliokunnan kompetenssi vs. perustuslakivaliokunnan.

Käyttäjän valtteriaaltonen kuva
Valtteri Aaltonen Vastaus kommenttiin #4

Substanssivaliokunta (joka siis ei ole määritellyt vielä kehystä) on poliittinen elin. Se ei siis ensisijaisesti pohdi asioita perustuslain kannalta. On myös eri asia, minkä substanssivaliokunta poliittisesti katsoo riittäväksi vähimmäisrahoitukseksi kuin mikä perustuslakijuridisesti on riittävä vähimmäisrahoitus. Koko perustuslain idea on, että sen dimensiointi (eli mitä laissa tarkoittaa, esim. "riittävät" sosiaali- ja terveyspalvelut) on luonteeltaan juridista, ei poliittista.

Eli valiokunnat vastaavat eri kysymykseen. Tehtävänantonsa perusteella substanssivaliokunta tekee poliittista harkintaa ja PeV juridista. Substanssivaliokunta miettii, mikä rahoitusratkaisu on poliittisesti tarkoituksenmukainen ja PeV miettii, onko rahoitusratkaisu juridisesti ristiriidassa perustuslain kanssa. Ja tähän perustuslain tulkintaan PeV:llä on paras osaaminen.

PeV:llä on kyllä mahdollisuus juridisen harkintansa tueksi hankkia tietoa substanssivaliokunnilta. Näin esim. tiedustelussa on toimittu ja PeV perustaa työnsä substanssivaliokunnilta saamiinsa arvioihin Suomeen kohdistuvan uhkan suuruudesta.

Sote:n kohdalla sekä PeV, että sosiaali- ja terveysvaliokunta kuulevat samoja asiantuntijoita rahoituksen tarpeesta ja riittävyydestä. Kummallakaan ei ole sellaista omaa osaamista, että ne kykenisivät itsekseen tuon määrittelemään. On kuitenkin perustellumpaa, että PeV kuulee nämä asiantuntijat suoraan kuin että substanssivaliokunta kuulisi ne, ja sitten antaisi lausunnon PeV:lle siitä, mitä asiantuntijat ovat sanoneet. Toisen käden tieto on yleensä epätarkempaa. Lisäksi suoraan kuultaessa valiokunnan jäsenillä on mahdollisuus esittää juuri oman tehtävänsä (eli perustuslakijuridisen tulkinnan) kannalta olennaiset kysymykset asiantuntijoille. Lisäksi jos arviot vaikutuksista tulisivat sellaisenaan substanssivaliokunnista, niin se tarkoittaisi, että ne olisivat avoimen poliittisesti värittyneitä, mikä voisi vaikeuttaa niiden käyttämistä pohjana.

Mitä tulee tiedustelulakiin, niin PeV kuulee Suomeen kohdistuvista uhista sekä substanssivaliokuntia, että luultavasti myös itse aika laajasti poliisia, puolustusvoimia ym. PeV:n arvioinnin pohjana oleva uhka-analyysi ei perustu valtiosääntöasiantuntijoiden käsityksiin. Valtiosäänoikeudellinen osuus on sitten substanssiasiantuntijoilta saadun tiedon soveltaminen perustuslain vaatimuksiin.

Toki kiireellinen säätämisjärjestys on sinänsä vähän poikkeava tapaus, että siinä PeV on mietintövaliokunta, eli valiokunnan harkintatehtävä siinä ole puhtaan juridinen, vaan osin poliittinen.

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen

Valinnavapautta ei ole, eikä nykyisillä suunnitelmilla tule. Sen sijaan terveysalan suuryrityksille avataan valtion tukemat markkinat. Niille tulee lisää vapauksia ja oikeuiksia, ei kansalaisille.

Saman tyylinen on tilanne maakuntien osalta. Se avaa keskustalaisille kuntapolitikoille uuden virka-alueen. Suomeen luodaan kolmiportaista hallintoa. Se on uuden tarpeettoman hallintohimmelin luontia pelkästään keskustalaisen politiikan vuoksi, ei kansalaisten hyväksi. Kunnallinen demokratia hupenee alle puoleen nykyisestä ja kustannukset nousevat.

Käyttäjän Kirsiomp kuva

Tiedoksi:

"Yhteiset digitaaliset ratkaisut maakunta-uudistuksessa" (Gartner)
Loppuraportti - lyhyt versio
Prepared for:
Valtiovarainministeriö
31.5.2018

http://alueuudistus.fi/documents/1477425/5462223/Y...

PS. katsokaa erityisesti sivu 32

Käyttäjän erkkilaitila1 kuva
Erkki Laitila

Aika keveällä pohjalla on hyödyt tuossa kuviossa. Kolmen miljardin hyöty on kirjattu ODA:n viereen: Omat Digiajan Hyvinvointipalvelut. Se tarkoittaa omaehtoista hoitoa ja virtuaalisairaala tarkoittaa etähoitoja. Ne eivät suoranaisesti kuulu tähän uudistukseen, koska ovat erillisiä projekteja.

Tuo aineisto näyttää mielenkiintoiselta. Tekisin mielelläni systeemi-osaajana näitä projekteja, koska lähes 10 vuoden ajan tutkijana olen kerännyt best practice - menetelmiä kaikkeen kehitystyöhön. En usko, että kukaan toinen suomalainen on yhtä pitkällä tässä metodologiaselvitystyössä, mistä olen tuottanut lähes 200 videotakin.

Kukahan projektia vetää, että ehdottaisin hänelle systeemiyhteistyötä?

Käyttäjän HannuValtonen kuva
Hannu Valtonen

Kun on oletettavissa, että perustuslakivaliokunnan lausuntoihin voidaan vaikuttaa ulkopuolelta, on syytä harkita, miten voidaan estää vaikutusmahdollisuus.

Ensinnäkin valiokuntajäsenen esimies ei voi olla esimiessuhteessa valiokuntajäxseneen nähden. Tarkoittaa käytännössä sitä, että 2... 4-ketjun kansanedustajahenkilöitä ei voi olla valiokunnassa. No entäs ykkösketjun henkiklöt. Eipä taida puoluejohtajien aika riittää, eikä sopukaan.

Valiokuntakokonnpano pitää siis täysin muuttaa. karkeasti:" Tasavallan presidentti, Suomen kirkon esimies, eduskunnan puhemies, oikeusasiamies..j.n.e".
Tarpeen mukaan ryhmä käygttää työhansakanaan asiantuntijoita.

Rutiinit hoitaa sihteeristö ja puumerkin vetävät nimiövirkahenkilöt. Järisyttävissä asioissa kokontuu korkea raati, kunnes saadaa tuli syttymään ja harmaa sauhu nousee korsteenista.

Toimituksen poiminnat