Valtteri Aaltonen

Hävittäjähankinnasta ja kappalemääristä

Suomen uusi hävittäjähankinta on noussut vähän yllättäenkin kiivaaksi puheenaiheeksi näin vaalien alla. Viime aikaisen keskustelun pontimena on YLE:n taannoinen kysely eduskuntapuolueiden puheenjohtajilta turvallisuuspolitiikkaan liittyvistä asioista. Yksi kysymyksistä oli, ”Voidaanko Suomeen hankkia vähemmän hävittäjiä kuin tarjouspyynnön mukaiset 64 kappaletta?” (lihavointi oma).


Oppositiopuolueet SDP, Perussuomalaiset, Virheät ja Vasemmistoliitto vastasivat kysymykseen kyllä.  Tähän taas jotkut hallituspuolueita edustavat poliitikot ovat reagoineet julkisuudessa voimakkaasti. Erityisesti mopon etupyörä on karannut kattoa kohti eräältä kokoomuskansanedustajalta, joka on tulkinnut opposition jo irtautuvan ”puolustuspoliittisesta konsensuksesta” ja eduskuntapuolueiden välillä hävittäjähankinnasta sovitusta.

Onko todella näin? Mistä tässä ”kohussa” ihan oikeasti on kysymys?

Hävittäjähankinnan kaltaiset isot Suomen puolustukseen liittyvät kysymykset pyritään perinteisesti hoitamaan parlamentaarisessa yhteisymmärryksessä ainakin kaikkien isompien puolueiden kesken. Suomen puolustaminen on yhteinen asia yli puoluerajojen ja pienessä maassa konsensuksen hakeminen on hyvin perusteltu ja tarpeellinen toimintatapa, ettei Suomen puolustuspoliittinen linja heittelisi hallituspohjan mukaan. Suomen nykyiset F-18 C/D Hornetit ovat tulossa käyttöikänsä päähän ja yhteisymmärryksessä on käynnistetty ns. HX-hanke niiden korvaamiseksi uudella kalustolla. Yhteisymmärrys tästä ilmapuolustuksen kaluston uusimisesta on kirjattu vuoden 2017 puolustuspoliittiseen selontekoon. Ydinkohta kuuluu seuraavasti:

”Puolustuskyvyn ylläpitämiseksi Hornet-kaluston 2020-luvun jälkipuoliskolla poistuva suorituskyky korvataan täysimääräisesti turvallisuusympäristön asettamien vaatimusten mukaisesti.”

Selonteko hyväksyttiin eduskunnan puolustusvaliokunnassa yksimielisesti pl. vasemmistoliiton Markus Mustajärvi, joka jätti eriävän mielipiteen.

HX-hankkeessa on lähetetty tarjouspyynnöt viidelle eri lentokonevalmistajalle.  Tarjoukset koneista ja niiden varustuksesta saadaan ensi vaalikaudella ja tähän asti on ollut selvää, että päätös hankinnan sisällöstä tehdään 2021 noiden tarjousten pohjalta. Tarjouspyyntö on esitetty 64 koneesta nykyisten Hornettien hankintamäärän mukaan, mutta tarjouspyynnön mukainen kappalemäärä ei ole kumpaankaan suuntaan sitova.

Puolustuspoliittisessa selonteossa siis puhutaan nimenomaan suorituskyvyn korvaamisesta. Ja selvyyden vuoksi, kun puhutaan suorituskyvyn korvaamisesta, niin ei tarkoiteta sellaista uutta suorituskykyä, joka vastaa suoraan nykyistä 64 C/D-Hornettia, vaan selvästi korkeampaa suorituskykyä, joka omana aikanaan vastaa sitä, mitä Hornetit edustivat omana palvelusaikanaan. Suomen F-18 koneet ovat erityisesti palvelusaikansa alkupäässä olleet Itämeren alueella varsin huomattava ilma-ase, joten puhutaan sinänsä merkittävästä suorituskyvystä.

Siis korvataan suorituskyky. Se ei välttämättä tarkoita 62 nykyisen (kaksi Hornettia tuhoutunut onnettomuuksissa) korvaamista 64:llä koneella, vaan voi olla myös enemmän tai vähemmän.  HX-hankkeeseen ei ole vielä saatu tarjouksia, joten emme konkreettisesti tiedä minkälaisia paketteja Suomelle tarjotaan. Joka tapauksessa tarjolla olevat konetyypit eroavat sekä suorituskyvyltään, että mm. yksikköhinnaltaan, käyttökustannuksiltaan sekä siinä, miten suuri osa laivueesta tulee olemaan keskimäärin toimintavalmiudessa. Tuntuu vähän oudolta, että kaikista näistä muuttujista ja valittavasta konetyypistä riippumatta oikea määrä koneita olisi aina juuri 64.

Puolustuskyvyn kannalta tietysti enempi on aina parempi. Se 64 ei ole mikään autuaaksi tekevä luku, vaan väkisin isosti alakanttiin, jos Suomi joutuisi yksin täysimittaiseen sotilaalliseen yhteenottoon. Jos talous ei olisi rajoittavana tekijänä, voisi koneita hankkia reippaasti enemmän. Mutta väistämättä hävittäjähankinta on kuitenkin kompromissi hankittavan suorituskyvyn ja hinnan välillä ja Suomen talouden koko asettaa hankinnalle reunaehdot. Erityisesti kun koneiden käyttökustannukset tulevat nykytiedoin olemaan 2-3- kertaiset hankintahintaa nähden. Niin puolustuskyvyn kuin valtiontalouden kannalta tässä hankinnassa ei ole varaa tehdä virheitä. Muistetaan, että myös Suomen puolustusvoimille pitää riittää rahaa aika paljon muuhunkin kuin lentokoneisiin.

Eikä pidä käsittää väärin. Jos minun nyt pitäisi lyödä vetoa montako konetta Suomi tulee aikanaan hankkimaan, niin pitäisin 64 konetta kyllä selvästi todennäköisimpänä. Tälle lukumäärälle on esitetty mm. Suomen ilmavoimien käyttämästä parvitaktiikasta johdettuja hyviä perusteluja. Siltikään tässä kohti ei ole viisasta sitoa käsiään yhteen tiettyyn lukuun, kun ei vielä tiedetä mitä ollaan ostamassa. HX-hankkeesta tullaan päättämään ensi vaalikaudella, kun nähdään mitä Suomelle on tarjolla. Voi olla vaihtoehtona esimerkiksi valita kalliimmalla kappalehinnalla korkeamman yksikkökohtaisen suorituskyvyn tarjoava paketti tai vähän isompi määrä yksikköhinnaltaan ja käyttökustannuksiltaan edullisempia mutta suorituskyvyltään hiukan rajoitetumpia koneita. Tai mitä jos ilmavoimat tarjoukset saatuaan esittääkin jotain tähän astisesta poikkeavaa kokonaisratkaisua? (En siis pidä todennäköisenä, mutta tällainenkin mahdollisuus on huomioitava). Olisi hölmöä joutua siinä kohti toteamaan, että noinhan tuo olisi fiksua tehdä, mutta kun on vaaleissa jo luvattu, että 64 it is. Kun siis puhutaan kokonaisratkaisusta ja tietyn suorituskyvyn hankkimisesta, ei ehdoton lukittautuminen etukäteen sokkona yhteen tiettyyn konemäärään vain ole fiksua.

Lopuksi on lisättävä, että hankittavan määrän lukkoon lyöminen etukäteen on myös huono neuvottelutaktiikka. Hävittäjäkoneilla ei ole ohjevähittäishintaa, vaan tarjoukset koneista ja niiden varustuksesta räätälöidään nimenomaan Suomelle hinnoittelua myöten.  Jos myyjät tietävät etukäteen varmaksi, että Suomi ostaa tietyn määrän koneita hinnasta riippumatta, se ei ainakaan ole omiaan painamaan tarjousten hintaa alaspäin.

On suunnilleen tähän asti ollut minusta selvää, että puolueet ovat sitoutuneet ilmapuolustuksen suorituskyvyn turvaamiseen, eikä hankittavasta konetyypistä tai tarkasta kappalemäärästä ole ollut tarkoitus lähteä rakentelemaan vaaliteemaa. Sitä, miksi hallituspuolueet päättivätkin tehdä asiasta vaaliteeman, ei toisaalta tarvitse kauheasti ihmetellä. Hallituksen suurin tavoite, sote-hanke, on ajamassa komeasti kiville ja hallituspuolueitten riveistä repeää kansanedustajia. Silloin mikä tahansa muu aihe lehtiotsikoissa on varmasti erittäin mieleistä luettavaa valtioneuvoston linnassa.

 

www.valtteriaaltonen.fi

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (36 kommenttia)

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Jos saivarrellaan ja luetaan kuin piru raamattua, niin:

"Puolustuskyvyn ylläpitämiseksi Hornet-kaluston 2020-luvun jälkipuoliskolla poistuva suorituskyky korvataan täysimääräisesti turvallisuusympäristön asettamien vaatimusten mukaisesti.”

Missä tuossa tekstissä mainitaan luku 64?

Suorituskyky ei ole numeron 64 synonyymi.

Jos uusi hankittava kone olisi teoriassa suorituskyvyltään kaksin verroin Hornetia tehokkaampi, niin eikö vanhojen koneiden suorituskyky korvautuisi silloin täysimääräisenä noin 32 koneella?

Tämähän tulee esille jo blogitekstissäkin.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

Mitä tämä mielestäsi tarkoittaa: "täysimääräisesti turvallisuusympäristön asettamien vaatimusten mukaisesti".

Turvallisuusympäristö on muuttunut eikä sitä pidä arvioida 1990 luvulla hankittujen Hornettien ominaisuuksien mukaan.

Jos vanhaa tekniikkaa pidetään lähtökohtana, silloin parikin ehdolla oleva hävittäjää pystyy helposti päihittämään koko 50-luvun lennoston.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

"Puolustuspoliittisessa selonteossa siis puhutaan nimenomaan suorituskyvyn korvaamisesta. Ja selvyyden vuoksi, kun puhutaan suorituskyvyn korvaamisesta, niin ei tarkoiteta sellaista uutta suorituskykyä, joka vastaa suoraan nykyistä 64 C/D-Hornettia, vaan selvästi korkeampaa suorituskykyä, joka omana aikanaan vastaa sitä, mitä Hornetit edustivat omana palvelusaikanaan."

Ja mikähän apteekkivaaka onkaan käytössä kun tätä ylle lihavoitua suuretta punnitaan?

Onko Suomelle jonkinlaista haittaa siitä, vaikka tuo tarkoitettu korkeampi suorituskyky omana aikanaan 2020–2060 -luvuilla vastaisi jopa enempääkin, mitä Hornetit ovat edustaneet palvelusaikanaan? Jos on jopa pelivaraa tappioiden suhteen, onko se pahakin vahinko?

Blogin kirjoittaja tietää iImavoimien parvitaktiikan. Miten lukujen aritmetiikka voisi olla lahjottavissa?

Jotta suhteellisuuden taju hinnasta nuukailtaessa säilyisi, on syytä pitää mielessä: HX-hankkeen hankintahinnan raami 7–10 mrd € maksetaan vain yhden kerran, ajoitettuna vuosikymmenille.

Sen sijaan: meillä suomalaisilla on jatkuva kestotilaus vuodesta toiseen käyttää vähintään tuon raamin ylärajan mukainen 10 mrd € rahapelien pelaamiseen, alkoholin ryyppäämiseen, tupakointiin sekä näistä elämäntavoista aiheutuvien sairauksien hoidattamiseen.

http://hannumononen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/20169...

Onko tuo rilluttelu vienyt meitä konkurssiin? Ellei, kuinka ihmeessä sen yksittäinen kestotilauksen vuosimaksu, jaettuna pitkälle maksuajalle, voisi sen tehdä?

Kuten kirjoittaja oikein toteaa, projekti on tarvittavan tiedon keruun osalta kesken ja asiantuntijoiden suosittelemasta ratkaisusta päästään keskustelemaan vasta 2021. Ennen sitä, jokainen puolue spekuloikoon lukumäärällä julkisesti aivan niin paljon kuin haluaa – sehän pelkästään helpottaa äänestysratkaisua meille, joiden turvaksi noita monitoimihävittäjiä ollaan hankkimassa mahdollisten pahojen päivien varalle.

Nuo seuraavat monitoimihävittäjämme kaikkine järjestelmineen eivät ole pelkkä kuluerä. Nehän ovat resurssi, joka auttaa Suomen elämistä rauhan tilassa luomalla pelotteen kohtuuttomista tappioista kaikille, jotka sitä mahdollisesti uhkaisivat omaa etuaan tavoitellen. Jos niin huonosti kävisi, että Puolustusvoimien pelote ei riittäisikään ja Suomi joutuisi aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, silloin kaikki muut keinot on jo käytetty loppuun, ja siinä vaikeassa tilanteessa noilla hävittäjillä voidaan turvata meidät kaikki paremmin kuin millään muulla käytettävissämme olevalla keinolla, ottaen huomioon myös ilmapuolustuksen integrointi muiden puolustushaarojen taisteluun.

Jotkut puolueet haluavat siis jo tässä vaiheessa ilmoittaa, että ne varautuvat myymään meidän suomalaisten hengen, terveyden ja rakennetun infrastruktuurin vaarantumista joustavasti halvemmalla kuin pitäytymällä siihen, mistä on sovittu pohjautuen tarjouspyynnön 64 koneeseen kaikille tarjolla oleville HX-ehdokkaille, annetussa 7–10 mrd € raamissa.

Jokainen tehköön tästä omat johtopäätöksensä ennen huhtikuun 14. päivää, pitäen mielessä asiantuntijoiden näkemykset Itämeren alueen sotilaallisen turvallisuuden kehityksestä näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa. Minä omasta puolestani varustan sellaiset alehinnalla nahkaani myyvät puolueet myrkyn merkillä.

Käyttäjän TomiSolakivi kuva
Tomi Solakivi

"Kirjoittaja tietää iImavoimien parvitaktiikan. Miten lukujen aritmetiikka voisi olla lahjottavissa?"

No jos tuo luku 64 kerran perustuu yksinkertaiseen aritmetiikkaan, niin ilmeisesti se tarkoittaa sitä, että konetyyppien välillä ei ole minkäänlaista eroa suorituskyvyssä, huollon tarpeessa, huoltotuntien lukumäärässä jne. jne.

Jos taas niissä on minkäänlaisia eroja, niin käytännössä tuo samainen parvitaktiikka tarkoittaa sitä, että yhtäläisten parvien lukumäärän mahdollistava konemäärä riippuu konetyypistä.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Noita eroja ja sen merkitystä samanlaiselle tai erilaiselle parvitaktiikalle arvioivat parhaillaan Suomen parhaat ilmasodan asiantuntijat. Se on heidän leipälajinsa, johon meillä maallikoilla ei ole lisäarvoa annettavanamme.

Onko hyvinkin tärkeää, että Suomi saisi menestyä puolustautumisessaan vain nipin napin, mutta ei vain missään nimessä yhtään paremmin?

Onko suurikin epäkohta, jos taistelutappioita olisi mahdollista kestää useampien koneiden verran ja puolustautua pitempäänkin kuin vähemmillä koneilla?

Käyttäjän TomiSolakivi kuva
Tomi Solakivi

Kannattaa muistaa välillä hengittää sisään, niin ei ala hapen puutteessa kuvitella asioita. En sanallakaan ottanut kantaa noihin kuvittelemiisi asioihin, mutta todettakoon nyt, että kumpaankin vastaus on yksiselitteisesti: Ei.

Ainoa asia, johon otin kantaa oli tarkka lukumäärä 64 (ei siis 63, 65 tai vaikka 70, vaan ainoa oikea 64). Siihen hirttäytyminen kun tarkoittaa ihan yhtä lailla sitä, että jos esimerkiksi huollon tarpeessa on eroja, on koneita käytössä samanaikaisesti vähemmän. Siitä huolimatta on nyt kiveen hakattu luku 64.

Mutta jos nyt jo kertoisit, miten se yksinkertainen aritmetiikka selittää juuri luvun 64, jos vaikka käy niin hassusti että kaikki viisi tarjolla olevaa konetyyppiä eivät ole täsmälleen identtisiä ominaisuuksiensa suhteen? Itse olen ainakin ymmärtänyt, että konetyypit eroavat esimerkiksi huollon tarpeen osalta toisistaan.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #5

Ei tietenkään luku 64 ole millään tavoin maaginen eikä kiveen hakattu, ja tottakai on meidän etumme, mitä enemmän lukumäärä antaa pelivaraa. Mutta lukumääräiseksi minimiksi tuon ovat arvioineet alan asiantuntijat jo moneen kertaan, sen näet selvästi itse jos teet vaikka Uuden Suomen uutisteksteihin haun hakuehdolla "HX-hanke".

Sitä minun on vaikea ymmärtää, miksi löytyy asiaan perehtymättömiä, joille on yhä vain tärkeää inttää asiantuntijoiden näkemystä vastaan.

Suomelle parasta kompromissia tässä tietenkin ollaan hakemassa, tällä menetelmällä:
https://ilmavoimat.fi/artikkeli/-/asset_publisher/...

Jos jokin ehdokkaista tarvitsee vähemmän huoltoa ja 64 koneesta on siksi taisteluvalmiudessa kerrallaan useampia kuin muista HX-ehdokkaista, onko siitä Suomelle jotakin haittaa?

Suomen poliitikkojen toimintaa jo tähän ikään nähneenä tiedän kokemuksesta heidän taipumuksensa itsepetokseen, jos se antaa näennäisen mahdollisuuden nuukailla puolustuskyvystä, jotta siitä otetuilla rahoilla voisi sitten kustantaa lisäetuuksia omille kannattajille. Koko ennenaikainen lukumääräkeskustelu, varsinkin vähennyksen suuntaan, on siten etumme vastaista, joskin hyödyllistä paljastaessaan tomppelipolitikointia.

Asiantuntijoiden suosittamaa HX-valintaa saa toki minun puolestani lukumäärän osalta korottaa, mutta siihen ei näytä vielä yksikään puolue kiirehtineen, kuten vähentämiseen.

Käyttäjän marttiakauppala kuva
Martti Kauppala Vastaus kommenttiin #6

Monitoimihävittäjät hankitaan puolustamaan Suomea. Hankintojen eräs tavoite on nostaa Suomen sotilaallinen puolustuskyky mahdollisimman korkeaksi. Tämä tarkoittaa että vihollinen joutuu sitomaan hyökkäykseen paljon kalustoa sekä erilaisia resursseja. Käytännössä sotilaallisen, ehdottoman ilmaylivoiman, ilmaherruuden saavuttamiseksi olisi hyökkääjällä oltava kolminkertainen kalustollinen, tekninen sekä laadullinen ylivoima. Ilmaylivoiman puuttuminen heikentää oleellisesti vihollisen muuta sotilaallista toimintaa. Samalla kasvaa merkittävästi riski koko hyökkäyksen epäonnistumisesta. Venäjän ilmavoimista on 3/5 osaa keskitetty läntiseen sotilaspiiriin jonka luoteisrajalla sijaitsee Suomi. Jostain syystä pelkästään Suomen lähialueelle on sijoitettuna ja aktiivikäytössä noin 200 taistelukonetta. Näihin kuuluu hävittäjät, hävittäjäpommittajat, pommikoneet, tiedostelukoneet sekä taistelu-ja kuljetushelikopterit. Kuolan niemimaan ja Leningradin alueen välillä sijaitsevat seuraavat tukikohdat ja lentokentät. Severomorsk-3, Monchegorsk, Olenogosrk, Alakurtin tukikohta on noin 50 km Suomen rajasta, Karjalassa Äänisen länsipuolella on Petrozavodsk’in (Petroskoi) ja Besovets’in tukikohdat. Leningradin lähistöllä on Pribylovo ja Pushkin’in tukikohdat. Huomioidaan myös Kaliningrad’ssa olevat Chkalovsk’in ja Chernjahovsk’in tukikohdat. Vuosina 2015-2016 tilanne oli tämän näköinen. Tukikohtiin oli yhteensä sijoitettuna :- 20 Suhoi-33 hävittäjää, 25 Mig -31 hävittäjää, 55 Suhoi-24 rynnäkkökonetta, 10 Mig-25 tiedustelu / pommikonetta, 70 Suhoi-27 hävittäjää, 40 Tupolev-22M tiedustelukonetta sekä niiden pommikoneversiota. Lisäksi on muutamia Antonov-26 ja Antonov-12 kuljetuskoneita, Iljushin-38 kaukotiedustelukoneita sekä Kamov-27 , Mi-24 taisteluhelikoptereita ja Mi-8 kuljetushelikoptereita. Venäjän hävittäjät, hävittäjäpommittajat ja rynnäkköhävittäjät sekä pommikoneet ovat pääsääntöisesti suunniteltu ja alun perin rakennettu 1970-luvun jälkeen. Lähes koko kalusto on entisen Neuvostoliiton peruja. Kaikkia hävittäjiä päivitetään jatkuvasti uudempiin versioihin osa aina neljänteen sukupolveen asti. Uusia viidennen sukupolven hävittäjäkoneita ei Venäjällä ole. Muutamaa Suhoi-50 (Pak Fa), hävittäjäpommittajan prototyyppiä lukuun ottamatta. Pääsääntöisesti Venäjän kalusto on suhteellisen vanhaa ja ollut kovassa käytössä, lue sotilaallisessa työssä ja toiminnassa. Havaintoja, Suhoi-24 rynnäkköhävittäjää (maataistelukonetta) on valmistettu vuosina 1967-1993 mutta edelleen käytössä. Uusi malli on Suhoi-34 jonka ensilento tapahtui 1990 ja käyttöön se tuli 2010-luvulla. Mig-25 tiedustelu- ja pommikoneiden käyttöönottovuosi oli 1964. Suhoi-27 (Mig-27) hävittäjä otettiin palveluskäyttöön 1986, koneesta on useita eri malleja. Mig-29 hävittäjän ensilento oli 1977 käyttöön 1982. Koneesta on yli kymmenen eri mallia. Mig-31 ensilento oli 1972 ja käyttöönotto vuonna 1982. Viimeisimmät mallit ovat Mig-31M, Mig-31D ja Mig-31BS joiden käyttöikä päättyy 2030-luvulla. Tyypillistä venäläisille hävittäjille on niiden suuri lentonopeus, lähes kaikki pystyvät 2-Mach’in nopeuteen osa jopa 3-Mach’iin. Toinen seikka on eri mallien asevarustelu joka on lievästikin kirjava mutta käyttötarkoitus huomioiden yleensä tehokas. Heikoin lenkki näyttää olevan huolto - ja käyttökunnossa pitäminen, varaosien saatavuus jne. Tätä ongelmaa pahentaa eri mallien ja versioiden kirjavuus. Esitetään arvioita että jopa 40 -50 % koneista olisi korjattavana, rikkoontuneina, odottaisivat varaosia jne. ja siten poissa käytössä. Kun Suomi pitää 2030-luvun puoliväliin asti Hornetit töissä, ja ehditään saada 100 kpl Jas Gripen 39 E/F käyttöön, tilanne tasoittuu hyvin. Tarvitsemme kolme toimivaa lennostoa, nykyisten kahden tilalle. Kaikissa tulisi olla 30 käyttövalmista konetta. Kriisitilanteessa koneet voitaisiin lentue tai laivueittain hajauttaa ympäri Suomea. Linkki https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005973206.html Jas Gripen 39 E/F toimii varmasti väliaikaisilta kentiltä käsin. Nousuun ja laskuun riittää 800 metriä tien pätkää. Päämekaanikko ja neljä mekaanikkoa tarkastavat, tankkaavat ja aseistavat koneen noin 15 minuutissa. Meteor-ohjus, ilmasta-ilmaan on tehokas. Jassm-risteilyohjus, ilmasta maahan täytyy tosin saada ”Jassikoiden” mukaan. Hinnaltaan ja käyttökustannuksiltaan on Jas Gripen 39 E/F erittäin kilpailukykykyinen ehdokas. Hävittäjiä ei hankita halleissa seisomaan joten käyttötunnin hinta on eräs merkittävä seikka muiden ominaisuuksien mukana. Lentäjien on saatava lentokokemusta ja harjoittelua vähintäänkin 180 lentotuntia vuodessa. Suomi ei tarvitse ”ilmaherruus hävittäjiä” vaan torjuntahävittäjiä.
HX-hankkeesta päättää tuleva hallitus. Tuleva eduskunta päättää hankkeen rahoituksen. Me äänestäjät valitsemme tulevan eduskunnan kevään vaaleissa. Aiheesta keskustelua edellinen ei kuitenkaan estä.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari Vastaus kommenttiin #7

"Venäjän ilmavoimista on 3/5 osaa keskitetty läntiseen sotilaspiiriin jonka luoteisrajalla sijaitsee Suomi. Jostain syystä pelkästään Suomen lähialueelle on sijoitettuna ja aktiivikäytössä noin 200 taistelukonetta."

Tällä perusteella oikeampi torjuntahävittäjien lukumäärä olisi lähempänä 200 kuin 64 ellei luoteta siihen, että yksi suomalainen vastaa kymmentä ....ää.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

Taloustieteen professori Roope Uusitalon mielestä 47 tarjolla olevaa Hornettien korvaajaehdokasta pystyvät kaikki vähintään samaan suorituskykyyn kuin 64 nykyistä Hornettia. Hän on ehkä perehtynyt uusien ja nykyisten hävittäjien ominaisuuksiin ja päätynyt siihen että 47 uutta vastaa 64 vanhaa.

Uusitalon ajattelutavan mukaan Suomessa ei tarvittaisi nykyistä määrää busseja, jos ne korvattaisiin ominaisuuksiltaan paremmalla kalustolla.

Ehkä taloustieteen professori Roope Uusitalo tarkoittikin vain taloustieteellistä havaintoa; 47 hävittäjän osto tulee halvemmaksi kuin 64 hävittäjän ostaminen.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Roope Uusitalo ei tietenkään sanonut mitään ensimmäiseen virkkeeseesi viittaavaa. Yllättävää, että Villikarilta lipsahtaa suora valhe. Verovarojen käyttöä hän kyllä pohdiskeli:

https://twitter.com/roope_uusitalo/status/10743133...
https://twitter.com/roope_uusitalo/status/10757670...

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

OK, myönnän virheeni. Professori pitäytyy pelkästään taloustieteen aksioomaan; 47 tulee halvemmaksi kuin 64.

Matti Simonaho

Koska "Eurooppa muistuttaa molella eri tasolla Eurooppaa ennen toista maailmansotaa", kai parempi on että on muutama liikaa, kuin että on muutama liian vähän.

Toki ei ole suositeltavaa hankkia "piraatti-pappatuntureita" Ruotsista. JASsin historia alkaa rikoksesta : https://www.aftonbladet.se/nyheter/a/zL7dy9/de-sve... ja on täynnä korruptioskandaaleja, ja "vikaa ohjauslaitteistossa" : https://www.youtube.com/watch?v=vD337cuIljA

Käyttäjän sepposimonen2 kuva
Seppo Simonen

Nyt vaalivuona politikon pitää olla tarkkana ettei asemoidu väärään joukkoon ja päästele suustaan mitä sattuu, eikä kirjoita utopitioita, sillä somemedia blogistit ja kommentoijat ei unohda yhtäs mitään mokaa.
Tässäkin blogissa SDP-n lakimies laitettiin selittelemään varapuhiksen Sanna Marin linjanvetoja.

Käyttäjän HeikkiRinnemaa kuva
Heikki Rinnemaa

:)

Hmm,,miettikää nyt käynnissä olevia sotia ja tulevaisuuden tekniikoiden mahdollisuuksia tulevaisuuden sodissa. Yhden koneen hinnalla saa aikalailla monenlaista muuta tekniikkaa tai sitä voi kehittää niin että maan pinnalla joka hyökkää, se eteneminen pysähtyy siihen kuin kollaan panssarit aikoinaan.
Toisen koneen hinnalla saa monta piendroonia. Kolmannen koneen hinnalla vaikka mitä. Neljännen koneen hinnan voi laittaa vaikka yk-joukkojen kehittämiseen. jne. Ja seuraavan kymmenen koneen hinnan voi käyttää turkaverkoston kehittämiseen tai muuhun kivaan. Vieläkin jää rahaa aika lailla,,rauhantyöhönkin,,:)

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Ainakin HX-projektin asiantuntijat miettivät tuollaisia asioita Suomen puolustuskyvyn kannalta. Kunkin HX-ehdokkaan valmistajalta on pyydetty Suomelle paras kokonaisratkaisu heidän edustamallaan kalustolla tai sen yhdistelmällä johonkin muuhun, vastauksena tiettyihin ongelman asetteluihin suomalaisista lähtökohdista.

Siten esimerkiksi tulevaisuuden tekniikkaan suuntautuvat mahdollisuudet yhdistää taistelulentäjän ohjaaman koneen suorituskyky esim. sen siivellä automaattisesti lentävän miehittämättömän droonin kykyihin ovat kaikin mokomin sallittuja osana tarjottua pakettia.

Ehdokashävittäjien valmistajat tuskailevat, ettei kukaan ole koskaan ennen heiltä pyytänyt tarjouksia tuolla tavoin kysyttynä, ja länsimaisten ilmavoimien edustajat lyövät nyrkillä otsaansa: juuri noinhan heidänkin olisi pitänyt aikanaan älytä tarjouksia pyytää kuten suomalaiset nyt tekevät!

Käyttäjän marttiakauppala kuva
Martti Kauppala

Mig-31 Naton käyttämä nimi Foxhound, Mig-29 Naton käyttämä nimi Fulcrum , Mig-27 Naton käyttämä nimi Flogger edustavat kaikki kolmannen sukupolven koneita, jotka siis vastaisivat meidän Hornet-18 A/C konetta ennen viimeisintä päivitysversiota. Suomen Hornetit on jo päivitetty viimeiseen, MLU2 saatavilla olevaan versioon, jolloin nimeksi tuli Hornet-18 F/A. Venäjän ilmavoimat toki pyrkivät päivittämään kalustoaan, mutta kuinka se on onnistunut ja montako on päivitetty siitä ei ole varmaa tietoa. Se kuitenkin tiedetään että Mig-31 on poistumassa samaan aikaan kuin meidän Hornet-18F/A. HX-hankkeen koneet edustavat uudemman sukupolven hävittäjiä. Miksi HX-hanke pitää saada valmiiksi ja nopeasti? Tämän kysymyksen osavastaus on se että Suomella on tällä hetkellä käytössä vain kaksi lennostoa, Lapin Lennosto ja Karjalan Lennosto joiden kesken noin 50 Hornet-18 F/A konetta on jaettu. https://ilmavoimat.fi/etusivu https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005973206.html https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005974940.html

Käyttäjän pasipulkkinen kuva
Pasi Pulkkinen

Poliitikkojemme ja median luoma uhkakuva on nimenomaan Venäjän hyökkäys Suomeen. Tähänhän olemme valmistautuneet viimeiset 70 vuotta. Se kuinka relevantti tuo pelko on, on sitten toinen kysymys.

Sotahistoriasta ei oikein löydy esimerkkiä tuollaisesta hyökkäyksestä, jossa pieni maa puolustautuu ylivoimaista vihollista vastaan nykyaikaisella tekniikalla, mutta yksi hyvä esimerkki löytyy: Yhdysvaltojen hyökkäys Irakiin vuonna 1991. Tuolloin Irakilaiset lennättivät ehjiksi jääneet koneensa kiireenvilkkaa Iraniin. Irakilaisilla ei ollut harhakuvitelmia siitä, että hävittäjillä olisi osaa taisteluissa ylivoimaista vihollista vastaan. Ihmettelen miksi suomalaisilla on tällaisia kuvitelmia.

Puolustusvoimissa tuskin on tuota harhakäsitystä, vaikka sitä meille kiivaasti markkinoidaan puolustusvoimien tarpeena. Puolustusvoimien lentäjät haluavat parhaat lelut kun nyt on viimeiset hetket hankkia miehitettyjä lentolaitteita. Puolustuksessa miehitettyjen lentolaitteiden aika on ollut jo ohi kauan. Tavan kansalle ja poliitikoille tuo ei vain ole vielä selvinnyt, koska heiltä puuttuu asiantuntemus ja harrastuneisuus.

Puolustusvoimat käyvät omaa selviytymiskamppailuaan, koska Venäjä hyökkää -tarina ei kanna kovin kauan. Tuon tarinan hiivuttua on puolustusvoimat saman leikkausuhan edessä kuin muutkin julkiset toiminnot.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Sotahistoriassa Suomen ja Irakin ilmavoimien perinne käydä ilmasotaa on kovin erilainen – ihmettelen kovin, ellet koskaan ole kuullut tai lukenut mitään pienen maamme ilmavoimien taistelusta ylivoimaa vastaan. Netistäkin hakemalla löydät kyllä perustietoa, jos asia on Sinulle noin vieras.

Tekstisi jälkimmäisen osan perusteella mahdat asua jollakin toisella planeetalla tai sitten täydellisessä eristyksessä tiedonkulusta.

Käyttäjän pasipulkkinen kuva
Pasi Pulkkinen Vastaus kommenttiin #22

Kun nyt lähdetään tälle linjalle.

Jos Venäjä olisi hyökkäämässä Suomeen ja olisin Venäjän agentti suomalaisessa keskustelussa ja päätöksenteossa, niin mitä tekisin?

Yrittäisin tietenkin saada Suomen tuhlaamaan sotilaalliset resurssit mahdollisimman kalliiseen ja keskitettyyn sotateknologiaan, joka olisi sodan alkaessa helppo tuhota nopealla ohjusiskulla.

Siis, Hannu Mononen oletko sinä Venäjän agentti?

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari Vastaus kommenttiin #23

Sinäpä pidät näköjään meidän ilmavoimien johtajia ääiliöinä. Paljastut itse aika lapselliseksi, jos luulet että lentokakusto pidetään keskitettynä nykyisille kentilleen, joiden paikkatiedot ojat venäläisillä. Et taida tietää tästä aiheesta paljoakaan.

Käyttäjän pasipulkkinen kuva
Pasi Pulkkinen Vastaus kommenttiin #31

Kyse ei ole ääliöistä, vaan käytännön syistä, joita yritän spekuloida kirjoituksessani. ps. on aika naivia kuvitella ettei Venäläiset tietäisi kaiken olennaisen Suomen puolustusvoimien kalustosta, kyvyistä yleensä, strategioista ja taktiikoista. Kyse on siitä, että Venäjä on ns. ylivoimainen vihollinen Suomelle. Toiseksi kyse on siitä onko Venäjä arvaamaton tekijä, kuten valtamedia toitottaa, vai ei ole. Kolmanneksi on kyse valtapoliitikkojemme näkemyksestä Suomen asemasta geopolitiikassa ja heidän omista intresseistään.....eikä rahan valtaa voi koskaan yliarvioida.

http://pasipulkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2496...

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari Vastaus kommenttiin #33

Onko siis liittoutuminen ainoa mahdollisuutemme pärjätä Venäjälle?

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela Vastaus kommenttiin #34

Tästä tuskin on erimielisyyttä. Kyse on vain siitä, onko se jo tapahtunut :) Tai tarkemmin: Mistä löytyvät Ranskalle, Ruotsille ja Suomelle luotettavimmat liittolaiset 10–20–30 vuoden kuluttua?

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll
Käyttäjän eskotnurminen kuva
Esko Nurminen

40 HÄVITTÄJÄÄ JA MILJARDILLA OHJUKSIA

-vaihtoehtoinen malli, josta ei ole käyty keskustelua ja joka säästäisi miljardin, mutta puolustuskyky olisi kutakuinkin sama, asejärjestelmä saataisiin ja konetyypistä riippuen myös Nato-yhteensopivuus.

Minun motiivi kirjoittaa on rahan rajallisuus. Suomi velkaantuu nousukaudessa.

Millaisella asiaan perehtymisellä kirjoitan: Olin kansanedustaja Tom Packalenin (ps.) järjestämässä kansalaisinfossa keväällä 2017, jossa oli vastakkain eversti evp Ahti Lappi ja ilmavoimien virassa oleva upseeri.
Sen jälkeen olen ostanut Ahti Lapin kolme kirjaa sekä Pentti Sainion kirjan. Sekä esittänyt Ahti Lapille sähköpostilla kysymyksiä ja saanut niihin vastauksia.

Hävittäjät tulisi rahoittaa ylimääräisellä verolla, jos ollaan rehellisiä. Jos ei olla rehellisiä, ei puhuta niiden maksamisesta, vaan otetaan velkaa velan päälle (se on kivuttominta).

-Suomi ei kykene lyhentämään velkaansa ollenkaan vaan velka vain suurenee!
Kansanedustaja Timo Heinoselta (kok) en saanut Twitterissä vastausta seuraavaan (18.12.2018):
"Heitin ehdotuksen 40 hävittäjää ja miljardilla enemmän ohjuksia. (Säästöä tulisi arviolta 1 miljardi, vaikka ottaa huomioon, että yksikköhinta nousee pienessä hankinnassa.)
Onko vaihtoehtoisia tapoja käsitelty eduskunnan puolustusvaliokunnassa ja kenen aloitteesta, jonkun kansanedustajanko? Armeija tuskin itse esitti muuta vaihtoehtoa kuin 64 konetta."

Koko keskustelu meni harhateille, kun prof. Roope Uusitalo esitti vaihtoehtona pienempää määrää hävittäjiä (vähän yli 40), mutta ei mitään muuta korvaamaan poisjäävien hävittäjien hyökkäysvoimaa ohjuksilla. Yhä edelleen keskustelu menee harhateille.

Näihin kysymyksiin tulisi saada vastaus:
1) Millainen Suomen puolustuskyky olisi konkreettisesti:
A) 64 hävittäjällä
B) 40 hävittäjällä, joiden lisäksi jäisi rahaa miljardi ostaa tavallista enemmän ohjuksia olennaiseksi osaksi ilmatorjuntaa. Velanottoa tulisi 1 mrd vähemmän.
Mitä hyökkäyksessä tapahtuisi, ja mitä Suomen puolelta tehtäisiin ja millä aseilla. Huom! Hyökkäyksessä käytetään panssarivaunuja. Ensi-iskussa käytetään ohjuksia.
2) Jos vihollisella on vastassa esim. 1,5 kertainen määrä hävittäjiä, onko Suomi alakynnessä jos Suomen ohjuspuolustus kykenee tiputtamaan lähes 100 % ilmatilaamme tulevista vihollisen hävittäjistä?
3) Miten pitkä on aika, jonka hävittäjä tehdessään rynnäkön on vihollisen näkökentässä antaen aikaa vihollisen sotilaan ampua hävittäjää kohti olalta ammuttava ohjus.
4) Ja eivätkö hävittäjät ole alttiita myös vihollisen ohjuspattereille?
5) Yksikin hävittäjä parvesta riittää paikantamaan vihollisen. Sen jälkeen koordinaatit on tiedossa ja hävittäjän hyökkäyksen ohella saadaan lähetettyä ohjus vihollisen asemiin kylvämään kauhua. Paljon nopeammin kuin hävittäjien lento varikolle tankkaamaan ja uusi lento.
Onko tässä ajattelussa jokin virhe?
6) Suomen saa polvilleen ohjuksilla pääkaupunkiin. Kännyköitä räpläävä kansa lamaantuu hetkessä, kun keskeiset paikat on täynnä sirpaleita ja roinaa.
Miksi ei siis hankita ballististen ohjusten torjuntakykyä?

Eiköhän väite, että koko Suomea ei sitten puolusteta, jos ei hankita 64 hävittäjää ole puolitotuus, koska
puolustuksen kulmakiviä ovat
a) panssarien torjunta
b) pääkaupungin (ainakin sen) ohjuspuolustus, ja
c) hävittäjät.

HS 27.11.2017

"Ballististen ohjusten torjuntaan kykenevä järjestelmä maksaa liikaa suhteessa sen tuomaan hyötyyn."

"Ei se ballististen ohjusten räjähde kovin suurta vaikutusta tee, jos siinä ei ole mitään kriittistä alla." (Eversti Keränen)

-No, entäpä jos kohteena on keskusliikkeiden (K- ja SOK-) keskusvarastot (ruoanjakelu), eduskuntatalo, Rautatieasema, metron solmukohta-asema (Rautatieasema), Helsinki-Vantaan lentokenttä, presidentin linna, puolustusministeriö. Suomi halvaantuisi hetkessä ja valmius neuvottelupöytään tekemään myönnytyksiä nousisi kertaheitolla.

"Ihmiset pitää saada suojaan, materiaali hajauttaa ja ilma-alukset ilmaan." (Eversti Juha-Pekka Keränen).

"Ballististen ohjusten tyypillisiä maaleja ovat tykistöjärjestelmät, ohjus- ja ilmatorjuntajärjestelmät, joukkokeskittymät, lentotukikohdat ja komentopaikat."
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005465027.html
___________________________

Ilmatorjunnan eversti evp Ahti Lapin mukaan alivoimaisella osapuolella maasta ammuttavat ohjukset ovat kustannustehokas vaihtoehto osana ilmapuolustusta, jolloin hävittäjiä riittäisi pienempi määrä.

Ohjusten pudotusteho on varsin suuri. Tällä vuosituhannella käydyissä sotatoimissa (Afganistan, Irak, Georgia, Libya, Ukraina ym) hävittäjillä on on varmuudella ammuttu alas vain yksi kone, ilmatorjunnalla useita kymmeniä.

Ohjuksilla ei tule Suomelle miestappioita.

- Vaihtoehtoinen malli olisi 40 hävittäjän osto, säästöä tulisi 2 miljardia. Tästä 1 miljardilla ostettaisiin ohjuksia täydentämään hävittäjien puolustuskykyä.

Hävittäjistä ei ole hyötyä, kun hyökkääjä tuhoaa ensitöikseen lentokentät ja hävittäjien luolat.

Kuorma-auton lavalla kuljetettavat ohjukset ovat liikkuvia ja vaikeammin tuhottavia kuin lentokentät.

Maasta ammuttavat ohjukset ovat toimintavalmiina 24/7. Hävittäjillä voidaan hetkellisesti tuottaa tappioita viholliselle, jos vastustajan ilmaylivoima ei sitä estä.

Suomelta puuttuu korkeatorjuntakyky, kun BUK-M1:t poistettiin käytöstä 2016.
Aiheellista olisi käsitellä asiat tärkeysjärjestyksessä, ei yksi pala kerrallaan. Mitä koko turvallisuus tulisi maksamaan, mitkä ovat tärkeimpiä osia?
- Krimin valtaus aiheutti pakotteet, joiden takia Venäjältä ei voi ostaa uutta.
Paljonko korkeatorjuntaohjusten hankinta tulee maksamaan? Miljardin? Puhutaan hävittäjät 10 + laivat 1,2 + ohjukset 1, yhteensä 12,2 miljardin kokonaismaksimihinnasta.

Laivat ovat kallis lavetti eli alusta meritorjuntaohjuksille, joita voitaisiin operoida maalta käsin. Näin sanoi minulle armeijan upseeri.

Pentti Sainio kertoo kirjassaan Armeijan hukatut miljardit (2016), miten pitkällä ollut ATACMS-tykistöohjusten hankintasuunnitelma yllättäen peruttiin 2014. Syy peruuntumiseen: Hornetien lisävarustelut ovat syöneet koko ajan rahaa. Ei ole toimittu kustannustehokkaasti. Putket oli hankittu, mutta ei ammuksia. Nyt ammuksia vihdoin hankitaan 2019.

Kesäkuussa 2017 kansanedustaja Kari Uotila (vas) muistutti eduskunnassa, että puolustusministeri Anneli Taina (kok) ajoi taisteluhelikoptereita välttämättöminä. Niistä saatiin aikaiseksi julkinen keskustelu, ja niitä ei hankittu eikä niitä kukaan ole kaivannut.

Se, millaista nykyaikainen sodankäynti on, ei ole salaisuus, josta ei voitaisi keskustella. Se ei ole enää miehitetty kone vastaan miehitetty kone ilmataistelua.

Esko Nurminen, varatuomari, res.kers

http://eskotnurminen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2660...
______________________________
- Nyt on alettu käyttää argumenttia, että tarvitaan vähintään 64.
Jussi Niinistö: jos olisi 100, olisin rauhallinen.
- Mutta näkyikö tällaista kommenttia aiemmin vai syntyikö se nyt vasta, kun määrää alettiin kyseenalaistaa?

Mika Kari (sos.dem): – En näe kannassamme venkoilua, mutta jos venkoilua etsitään, niin sellainen on puol.min. Jussi Niinistön ehdotus 100 koneen hankkimisesta. Puol.ministerin heitto saa valtiovarainmin.puolueen näyttämään kitsaalta, kun se on linnoittautumassa 64 koneen taakse.
https://yle.fi/uutiset/3-10610639

______________________________
Avainsana on Nato-yhteensopivuus (turvaaminen toisten apuun, mikä voi olla pettävää), mutta se saavutettaisiin yhtä hyvin ostamalla 40 hävittäjää JA täydennykseksi ohjuksia.
_______________________________________
Puolustusvoimat ei argumentoi.
Puhuu vain neljän hävittäjän parvista ym.
Kun esim. saisi yksilöityjä vastauksia minun esittämiin kysymyksiin.
Ainoat kommentit ehdotukseeni 40 hävittäjästä hävittäjästä JA täydennykseksi miljardilla ohjuksia, olen saanut puolustusministerin avustaja Petteri Leinolta:

A) Hävittäjät ja ohjukset eivät ole toisiaan poissulkevia vaan täydentäviä.
-Tottakai, mutta kun rahaa ei ole kaikkeen hyväänkään ja eihän tässä sanallakaan oteta kantaa, korvaisiko miljardilla ostettavien lisäohjusten kapasiteetti poisjäävän 24 hävittäjän kapasiteetin 100 %:sti tai esim. 80 %:sti.

B) Hävittäjien ostossa ei ole kyse vain lentokoneiden kaupasta, vaan kokonaisen asejärjestelmän (tutkineen ym.) ostamisesta.
-Kyllä, mutta asejärjestelmä saataisiin yhtä hyvin ostamalla 40 hävittäjää.

C) Jos on vähemmän hävittäjiä, niin Suomi kykenee tekemään vähemmän iskuja vihollisen maaperälle.
-Entä vastaus kysymykseeni nro 5?
Kun tarjousta ei ole pyydetty 40 hävittäjästä, todellista vaihtoehtojen punnintaa ei tapahdu.
Keskustelu jää käymättä. Velkaa vain velan päälle.

Käyttäjän pasipulkkinen kuva
Pasi Pulkkinen

Hävittäjähankinnalla syödään tehokkaasti Suomelle järkeviä puolustushankintoja. Ihmettelen sitä miksi Suomen puolustuskykyä halutaan heikentää tällaisella tuhlauksella.

Muutaman hävittäjän hinnalla saadaan sellainen määrä lähi-ilmatorjuntaohjuksia ettei vihollinen (keltainen, koukkaa lännestä

Käyttäjän pasipulkkinen kuva
Pasi Pulkkinen

.....tekstiä näkyy kadonneen tallennusvaiheessa.

Siis hankkimalla ryhmä ja joukkue-tason ilmatorjuntaohjuksia voidaan tehdä vihollisen hyökkäyksestä erittäin hankalaa. Kun vihollinen ei kykene ilmaherruuteen siten, että voisi turvata huoltoreittejä, ei hyökkäys houkuta. Keskitetty voima kuten hävittäjät ovat liian helppo tuhota heti sodan alussa, että ne estäisi vihollisen hyökkäysaikeet.

Ylivoimaista vihollista vastaan ei hankita keskitettyä voimaa. Tämä on aivan strategisen ajattelun peruskauraa.

Tästä syystä hävittäjä hankinta on jotain aivan muuta kuin puolustuksen kehittämistä.

http://pasipulkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2496...

Käyttäjän paavonevalainen kuva
Paavo Nevalainen

On totta, että kyseessä luultavasti on Suomen viimeinen iso hävittäjäkauppa. Jatkossa tällaisia ei tule. Suomi on kuin vanhan maatilan viimeinen hulttioisäntä, joka päättää ostaa kylän suurimman traktorin ennen kuin kuolee maksakirroosiin. Viimeisen näyttämisen mahdollisuuden mentaliteetti on selvästi esillä.

Kuinka suuri aiempi Hornet -hankinta oli silloisella budjetilla mitaten ja miten on nyt? Alla olevassa taulukossa on gigaeuroina (G€) valtion menot esimerkkivuodelta ja hankkeen arvioidut kokonaiskustannukset:

vuosi - valtion menot - koneiden kokonaiskustannus (30 v) - suhde verrokkibudjettiin

1995 33.4 8 24%
2019 55.3 30 56%

Kokonaiskustannuksista on esiintynyt arvioita US puheenvuorossa, ja arviot ovat vaihdelleet 30-40 G€:n välillä. Verrokkibudjettivuosi 1995 selittyy sillä, että kyse on kokonaiskustannuksista. Summa summarum: hullu isäntä on hankkimassa kaksi kertaa kalliimman traktorin.

Suomessa viriäisi todella vilkas keskustelu, jos yrittäisimme tuplata vaikka soidensuojelun määrärahat. Jotenkin oma suhteeni hankintaan on kahtainen. Yhtäältä hintalappu on järjettömän suuri (se oli iso jo viime kerralla), mutta toisaalta tämä lienee niitä juoppohulluuden viimeisiä roihahduksia ennen kuin totuus (köyhempi tulevaisuus) alkaa hahmottua.

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

Niitä tarvitaan 77.

Esitetty luku 64 on "paraatilennosto", joka näyttää hyvältä rauhan ajan laskelmissa, suorittamaan aina onnistuneita harjoitustehtäviä ja saadaan paraateissa myös nättiin 8×8-kuvioon. Sodassa kokoonpano ei kuitenkaan kestä yhdenkään koneen rikkoutumista, jonka jälkeen vihollisia murskaava sotakone on rampa. Sodassa kun kalustoa usein tuppaa rikkoutumaan, tavalla tai toisella.

Siksi pitää arvioida rikkoontuvien määrä. Sotapropagandassa hihasta vedetyt, mutta uskottavan tarkalta kuulostavat luvut ovat yleensä alkulukuja, kun taas suunnitelmalliset luvut kuten patteristot ovat aina jaollisia. Valitaan epäonnisten koneiden määräksi vaikkapa 13. Päästään 77:än. Luku on paitsi kovin onnekas, myös jaollinen, joten se näyttää sotamatemaattiikalla tarkasti lasketulta.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Voisin kannattaa silläkin perusteella, että "77 Sunset Strip" -dekkarisarjassa oli hyvä tunnusmelodia. Lisäksi strip merkitsee kadun lisäksi kiitorataa.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Ne 13 tai 29 tai Uusitaloa ajatellen 30 voitaisiin ehkä kuitenkin rakentaa pahvista Potemkinin hävittäjiksi.

Ari Ojala

Eihän se ole ihme kun SDP puhuu puuta heinää, kun miettii ketä taustalla vaikuttaa. Kassialma Kalliosta ja Tuomiojan Erkki=tuhon merkki saivat junailtua maamiinat naapurin hyväksi. Käsittämätöntä miten puoluueet menivät tähän vedätykseen.
Tehdessä laskelmaa paljonko ko henkilöiden päätös on Suomelle maksanut, puhutaan eräistäkin miljaardeista. Miinojen arvo+niiden tuhoaminen+uuden aseen kehittäminen ovat maksaneet ja maksaa edelleen. SDP on omilla toimillaan vaikuttanut siihen että aseisiin laitetaan rahaa huomattavasti enemmän kuin mitä olisi tarvittu, kun olisi pysytty maamiinoissa.

Kyllä kait koneiden hinta määräytyy sen mukaan ottaako niitä 1 kpl tai 50kpl tai jotain muuta.
Toki voihan se olla että annetaan demareille pakotie otmalla vaikka 54 kpl F/A-18E/F Super Hornet + 10 kpl EA-18G Growler joilla voidaan pimentää vihollisen vermeet. Saadaan 64 konetta.

Käyttäjän marttiakauppala kuva
Martti Kauppala

Uutisia Moskovasta. Suhoi-57 (Pak Fa) on saatu sarjatuotantoon. Ensimmäinen 12 koneen laivue, lisättynä kolmella varakoneella pitäisi olla käytössä vuonna jo 2023. Tämä monitoimihäivehävittäjä on vuosikymmeniin ensimmäinen täysin uusi venäläinen kone. 2030-luvulla poistuvien Mig-31BM koneiden poistamisvaiheessa ilmeisesti Mig-35 hävittäjä paikkaa tilannetta. Tätä konetyyppiä päivitetään joka tapauksessa uudenpiin versioihin. Mig-31 korvaajaksi on suunniteltu Mig-41 torjuntahävittäjää, joka taitaa kuitenkin olla vielä suunnitteluvaiheessa.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

Täällä kirjoittavat nykysodan asiantuntjat ovat sitä mieltä, että Venäjä on varustautunut täysin väärin. Venäjällä on vähintään 200 hävittäjä Suomen rajan tuntumassa. Lisäksi on runsaasti panssarivaunuja ja tykistöä. Eikö sielläkin kannattaisi siirtyä jo nykyaikaan ja panostaa pelkästään ilmatorjuntaohjuksiin?

Kriisin ensimmäisinä tunteina Venäjän hävittäjät on tuhottu kentille ja ilmaherruus on Suomella. HX-hävittäjät tuhoavat maajoukkojen huollon. Tankit eivät kulje ilman dieseliä ja sotilaat ilman kaalisoppaa. Lisää aiheesta https://youtu.be/oR4UWY9zJ4s

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Ilman sen kummempaa teknistä perustetta Lauri Puranen kertoi nyt tänään, että hävittäjiä tarvitaan "vähintään 60". Mitä mahtaa tikkataulu tai lottokone sanoa huomenna?

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset