Perustuslaki http://hannukitinoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/133863/all Tue, 16 Jan 2018 13:35:08 +0200 fi Vakoilijoilla kiire http://jounisnellman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249226-vakoilijoilla-kiire <p>Luottamuksellisen viestin suoja kuuluu perusoikeuksiin. Kokoomuslainen oikeusministeri Antti Häkkänen haluaa kaventaa tuota oikeutta perustuslakia muuttamalla. Häkkäselle ei riitä normaali perustuslain säätämisjärjestys, vaan muutos pitäisi saada voimaan kiireellisenä, mikä vaatisi 5/6 enemmistöä eduskunnassa.</p><p>On vaikea kuvitella, että 5/6 eduskunnasta voisi olla samaa mieltä edes siitä, mitä kello on. Mutta &quot;kansallinen turvallisuus&quot; on sanapari, jonka pitäisi sulattaa opposition sydämet ja mahdollistaa nykyistä laajempi kansalaisten urkinta.</p><p>Perustuslain muuttaminen kiireellisenä on äärimmäisen harvinaista. Surullisenkuuluisa tapaus oli 1970-luvulla presidentinvaalit peruuttanut Kekkosen poikkeuslaki, jolloin muutosta vastustaneet kansanedustajat leimattiin kansallisen turvallisuuden heikentäjiksi. Nyt valtioneuvoston tiedotteessa puhutaan &quot;Suomen turvallisuustilanteen muutoksista&quot; tavalla, joka vihjaa hallituksen tai ainakin Häkkäsen joutuneen täyteen paniikkiin Ukrainan tilanteen tms. takia. Toinen mieleen tuleva peruste kiireellisyydelle on se, että vakoilijat toimivat jo tänä päivänä niin kuin perustuslakia olisi muutettu. Se olisi tietysti perin ikävää.</p><p>&quot;Kansallinen turvallisuus&quot; ja kaikki siihen liittyvä on tietysti salaista tietoa, joten saapa nähdä, millainen nolladebatti Häkkäsen ehdotuksen pohjalta käydään. Perusoikeudet ja vapaudet eivät ole näinä synkkinä aikoina muodissa, mutta hallitusta ja oppositiota on vaikea yhdistää minkään yhteisen hankkeen taakse. Niinpä Häkkäsen ehdotus päätynee sinne minne se kuuluukin - roskakoriin.</p><p><a href="http://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publisher/1410853/oikeusministeri-hakkanen-esittaa-perustuslain-muutosta-saadettavaksi-kiireellisena?utm_source=dlvr.it&amp;utm_medium=twitter" title="http://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publisher/1410853/oikeusministeri-hakkanen-esittaa-perustuslain-muutosta-saadettavaksi-kiireellisena?utm_source=dlvr.it&amp;utm_medium=twitter">http://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publisher/1410853/oikeusminis...</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Luottamuksellisen viestin suoja kuuluu perusoikeuksiin. Kokoomuslainen oikeusministeri Antti Häkkänen haluaa kaventaa tuota oikeutta perustuslakia muuttamalla. Häkkäselle ei riitä normaali perustuslain säätämisjärjestys, vaan muutos pitäisi saada voimaan kiireellisenä, mikä vaatisi 5/6 enemmistöä eduskunnassa.

On vaikea kuvitella, että 5/6 eduskunnasta voisi olla samaa mieltä edes siitä, mitä kello on. Mutta "kansallinen turvallisuus" on sanapari, jonka pitäisi sulattaa opposition sydämet ja mahdollistaa nykyistä laajempi kansalaisten urkinta.

Perustuslain muuttaminen kiireellisenä on äärimmäisen harvinaista. Surullisenkuuluisa tapaus oli 1970-luvulla presidentinvaalit peruuttanut Kekkosen poikkeuslaki, jolloin muutosta vastustaneet kansanedustajat leimattiin kansallisen turvallisuuden heikentäjiksi. Nyt valtioneuvoston tiedotteessa puhutaan "Suomen turvallisuustilanteen muutoksista" tavalla, joka vihjaa hallituksen tai ainakin Häkkäsen joutuneen täyteen paniikkiin Ukrainan tilanteen tms. takia. Toinen mieleen tuleva peruste kiireellisyydelle on se, että vakoilijat toimivat jo tänä päivänä niin kuin perustuslakia olisi muutettu. Se olisi tietysti perin ikävää.

"Kansallinen turvallisuus" ja kaikki siihen liittyvä on tietysti salaista tietoa, joten saapa nähdä, millainen nolladebatti Häkkäsen ehdotuksen pohjalta käydään. Perusoikeudet ja vapaudet eivät ole näinä synkkinä aikoina muodissa, mutta hallitusta ja oppositiota on vaikea yhdistää minkään yhteisen hankkeen taakse. Niinpä Häkkäsen ehdotus päätynee sinne minne se kuuluukin - roskakoriin.

http://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publisher/1410853/oikeusministeri-hakkanen-esittaa-perustuslain-muutosta-saadettavaksi-kiireellisena?utm_source=dlvr.it&utm_medium=twitter

]]>
5 http://jounisnellman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249226-vakoilijoilla-kiire#comments Perustuslaki Tiedustelu Vakoilu Tue, 16 Jan 2018 11:35:08 +0000 Jouni Snellman http://jounisnellman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249226-vakoilijoilla-kiire
Suomi tarvitsee perustuslakituomioistuimen http://marttiissakainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248866-suomi-tarvitsee-perustulakituomioistuimen <p>&nbsp;</p><p>Jukka Leppälahden blogi ns. työttömien aktivointilaista kirvoitti ottaamaan esiin moneen kertaan haudatun ajatuksen perustuslakituomioistuimesta.</p><p><strong>Suomesta todella puuttuu erillinen ja riippumaton perustuslakituomioistuin</strong>. Kyseinen instituutti on monissa EU-maissa, mutta ei Suomessa. Meillä eduskunnan lainsäädäntötyön perustuslaillisuutta valvoo eduskunnan itsensä valitsema perustuslakivaliokunta. Sen jäsenistä enemmistö kuuluu hallituspuolueisiin, kun kyseessä on enemmistöhallitus. Vähemmistöhallitukset ovat olleet todella harvinaisia viime vuosikymmeninä.</p><p>Monet viime vuosien lainsäädäntötapaukset ja hallituksien toimet olisi ollut hyvä käydä läpi perustuslakituomioistuimessa. Tuorein esimerkki ns. työttömien aktivointilaki, puhumattamaan Sote-lakiryppäästä, joka on törmännyt kerta kerran jälkeen perustuslakiin.</p><p>Suomen kannalta ehkä tärkein tarve erillisen peruslakituomioistuimen käsittelyyn oli euroon liittyminen pelkällä hallituksen &nbsp; tiedonannolla. Selkeästi perustuslaissa mainitusta omasta rahasta, markasta, luopuminen ilman perustuslain vaatimaa käsittelyä. Paavo Lipposen johtaman hallituksen kantaa myötäilevä perustuslakivaliokunta hyväksyi&nbsp; erittäin kyseenalaisen menettelyn , mikä on tullut Suomelle todella kalliiksi.</p><p><em><strong>Perustuslaki on itsenäisen kansakunnan koko lainsäädäntötyön peruskallio. Sitä vaalimaan tarvitaan suhdanteista ja poliittisista virtauksista riippumaton erillinen instituutio, Perustuslakituomioistuin.</strong></em></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Jukka Leppälahden blogi ns. työttömien aktivointilaista kirvoitti ottaamaan esiin moneen kertaan haudatun ajatuksen perustuslakituomioistuimesta.

Suomesta todella puuttuu erillinen ja riippumaton perustuslakituomioistuin. Kyseinen instituutti on monissa EU-maissa, mutta ei Suomessa. Meillä eduskunnan lainsäädäntötyön perustuslaillisuutta valvoo eduskunnan itsensä valitsema perustuslakivaliokunta. Sen jäsenistä enemmistö kuuluu hallituspuolueisiin, kun kyseessä on enemmistöhallitus. Vähemmistöhallitukset ovat olleet todella harvinaisia viime vuosikymmeninä.

Monet viime vuosien lainsäädäntötapaukset ja hallituksien toimet olisi ollut hyvä käydä läpi perustuslakituomioistuimessa. Tuorein esimerkki ns. työttömien aktivointilaki, puhumattamaan Sote-lakiryppäästä, joka on törmännyt kerta kerran jälkeen perustuslakiin.

Suomen kannalta ehkä tärkein tarve erillisen peruslakituomioistuimen käsittelyyn oli euroon liittyminen pelkällä hallituksen   tiedonannolla. Selkeästi perustuslaissa mainitusta omasta rahasta, markasta, luopuminen ilman perustuslain vaatimaa käsittelyä. Paavo Lipposen johtaman hallituksen kantaa myötäilevä perustuslakivaliokunta hyväksyi  erittäin kyseenalaisen menettelyn , mikä on tullut Suomelle todella kalliiksi.

Perustuslaki on itsenäisen kansakunnan koko lainsäädäntötyön peruskallio. Sitä vaalimaan tarvitaan suhdanteista ja poliittisista virtauksista riippumaton erillinen instituutio, Perustuslakituomioistuin.

]]>
34 http://marttiissakainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248866-suomi-tarvitsee-perustulakituomioistuimen#comments Perustuslaki Poliittinen perustuslakivaliokunta Riippumaton oikeuslaitos Tue, 09 Jan 2018 08:50:29 +0000 Martti Issakainen http://marttiissakainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248866-suomi-tarvitsee-perustulakituomioistuimen
Miksi oikeuskansleri ei toimi? http://jukkakleppalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248782-miksi-oikeuskansleri-ei-toimi <p>Aktiivimallilaissa on perustuslain kanssa ristiriidassa oleva valuvirhe, koska se mahdollistaa ihmisen rankaisemisen asiasta, joka ei ole hänen omassa vallassaan. Perustuslakivaliokunta totesi selkeästi aktiivimallin olevan perustuslain kannalta ongelmallinen sanoen:</p><p>&nbsp;&rdquo; <em><strong>lakiehdotuksessa tulee valiokunnan mielestä varmistaa </strong></em>se, että henkilö, joka tekee kaiken häneltä kohtuudella vaadittavan, ei joudu etuuden alennuksen kohteeksi&hellip;&rdquo; Sitten valiokunta kertoi miten lakia pitää muuttaa, joka löytyy edellisestä blogistani. <a href="http://jukkakleppalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248654-jyrasiko-sipilan-hallitus-perustuslakivaliokunnan-aktiivimallin-kasittelyssa" title="http://jukkakleppalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248654-jyrasiko-sipilan-hallitus-perustuslakivaliokunnan-aktiivimallin-kasittelyssa">http://jukkakleppalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248654-jyrasiko-sipilan...</a></p><p>Valiokunta edellytti siis lakiehdotukseen muutoksia, joita hallitus ei tehnyt.</p><p>&nbsp;YLE:n uutisissa 7.1.2018 oikeuskansleri Pöysti toteaa myös, että työnhakijan pitää voida vaikuttaa siihen, rangaistaanko häntä vai ei. Hän toteaa, että perustuslakivaliokunnan lausunto on tärkeä puheenvuoro ja hyvin kirjoitettu..mutta Pöysti ei tee mitään! Hallitus on vain luvannut seurata asiaa ja se riittää hänelle.</p><p>Näyttäisi siis siltä, että oikeuskanslerin mielestä perustuslain vastaisia lakeja voidaan säätää kunhan asiaa seurataan.? Olen ollut uskossa, että perustuslakivaliokunnan kannat tulisi ottaa huomioon lainsäädännössä. Lausunnolla näyttää olevan tässä korulauseen merkitys, joten seuraavaksi voimme kai odottaa valiokunnan lakkauttamista tarpeettomana. Miksi Pöysti ei toimi?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Aktiivimallilaissa on perustuslain kanssa ristiriidassa oleva valuvirhe, koska se mahdollistaa ihmisen rankaisemisen asiasta, joka ei ole hänen omassa vallassaan. Perustuslakivaliokunta totesi selkeästi aktiivimallin olevan perustuslain kannalta ongelmallinen sanoen:

 ” lakiehdotuksessa tulee valiokunnan mielestä varmistaa se, että henkilö, joka tekee kaiken häneltä kohtuudella vaadittavan, ei joudu etuuden alennuksen kohteeksi…” Sitten valiokunta kertoi miten lakia pitää muuttaa, joka löytyy edellisestä blogistani. http://jukkakleppalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248654-jyrasiko-sipilan-hallitus-perustuslakivaliokunnan-aktiivimallin-kasittelyssa

Valiokunta edellytti siis lakiehdotukseen muutoksia, joita hallitus ei tehnyt.

 YLE:n uutisissa 7.1.2018 oikeuskansleri Pöysti toteaa myös, että työnhakijan pitää voida vaikuttaa siihen, rangaistaanko häntä vai ei. Hän toteaa, että perustuslakivaliokunnan lausunto on tärkeä puheenvuoro ja hyvin kirjoitettu..mutta Pöysti ei tee mitään! Hallitus on vain luvannut seurata asiaa ja se riittää hänelle.

Näyttäisi siis siltä, että oikeuskanslerin mielestä perustuslain vastaisia lakeja voidaan säätää kunhan asiaa seurataan.? Olen ollut uskossa, että perustuslakivaliokunnan kannat tulisi ottaa huomioon lainsäädännössä. Lausunnolla näyttää olevan tässä korulauseen merkitys, joten seuraavaksi voimme kai odottaa valiokunnan lakkauttamista tarpeettomana. Miksi Pöysti ei toimi?

]]>
16 http://jukkakleppalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248782-miksi-oikeuskansleri-ei-toimi#comments Aktiivimalli Oikeuskansleri Perustuslaki Mon, 08 Jan 2018 05:40:00 +0000 Jukka Leppälahti http://jukkakleppalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248782-miksi-oikeuskansleri-ei-toimi
Jyräsikö Sipilän hallitus perustuslakivaliokunnan aktiivimallin käsittelyssä? http://jukkakleppalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248654-jyrasiko-sipilan-hallitus-perustuslakivaliokunnan-aktiivimallin-kasittelyssa <p>Julkisuudessa on kerrottu, että perustuslakivaliokunta näki aktiivimallin ongelmallisena. Kurkkasin eduskunnan sivuilta perustuslakivaliokunnan lausunnon.&nbsp; Ongelmana näytti olleen se, jonka maallikkokin ymmärtää mutta eivät korkeasti oppineet taloustieteilijät ja ministerit: Jos ei ole työnhakijan vallassa voiko täyttää aktiivisuusehdot, ei perustuslain mukaan ihmistä voida tästä rangaista. Valiokunta toteaakin, että asia ratkeaisi näillä muutoksilla:</p><p>1)Pitäisi todeta, ettei etuutta alenneta, jos työnhakija ei ole onnistunut työllistymään taikka pääsemään työllistymistä edistävään palveluun<em><strong> hänestä itsestään riippumattomista syistä</strong></em>. Tai</p><p>2)Työnhakijalla pitäisi olla mahdollisuus osoittaa aktiivisuuttaan <em><strong>myös sellaisella muulla tavalla</strong></em> (kuin vain hallituksen esityksessä olevat), joka osoittaa hänen pyrkineen aktiivisesti työllistymään</p><p>Hallitus kylmästi totesi vain, että asiaa seurataan ja ajoi lain läpi. Hallitus siis aikoo katseella seurata kun vääryyttä tapahtuu. Ja miettii, pitäskö jotain tehdä???</p><p>Toivoisin, että olen lukenut maallikkona väärät paperit ja perustuslakivaliokunnan esitykset löytyvätkin laista. &nbsp;Mutta jos muutoksia ei tehty, kyseessä on vähintään kansalaisten oikeustajua syvästi loukkaava menettely.</p><p>Toinen asia on sitten se, että kuinka Suomessa on mahdollista sivuuttaa perustuslakivaliokunta näin?&nbsp; Presidentinvaaleissa on puhuttu siitä kuinka euroon liityttäessä perustuslakia jyrättiin Niinistön johdolla. Ilmeisesti todella tarvitaan kansaa ja vähäväkisiä puolustava presidentti Paavo Väyrynen, kansalaisliike ja kansalaispuolue, joka kokoaa yhteen eri puolueissa olevat laillisuutta kunnioittavat tahot. Vanha juristin ohjehan on: &rdquo;Se mikä ei ole oikeus ja kohtuus ei voi olla myöskään laki.&rdquo;</p><p>&nbsp;</p><p>Jälkilisäys: Oikeuskansleri voi selvittää menettelivätkö Niinistö lain allekirjoittajana ja hallitus lainmukaisesti syrjäyttäessään perustuslakivaliokunnan ehdotukset.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Julkisuudessa on kerrottu, että perustuslakivaliokunta näki aktiivimallin ongelmallisena. Kurkkasin eduskunnan sivuilta perustuslakivaliokunnan lausunnon.  Ongelmana näytti olleen se, jonka maallikkokin ymmärtää mutta eivät korkeasti oppineet taloustieteilijät ja ministerit: Jos ei ole työnhakijan vallassa voiko täyttää aktiivisuusehdot, ei perustuslain mukaan ihmistä voida tästä rangaista. Valiokunta toteaakin, että asia ratkeaisi näillä muutoksilla:

1)Pitäisi todeta, ettei etuutta alenneta, jos työnhakija ei ole onnistunut työllistymään taikka pääsemään työllistymistä edistävään palveluun hänestä itsestään riippumattomista syistä. Tai

2)Työnhakijalla pitäisi olla mahdollisuus osoittaa aktiivisuuttaan myös sellaisella muulla tavalla (kuin vain hallituksen esityksessä olevat), joka osoittaa hänen pyrkineen aktiivisesti työllistymään

Hallitus kylmästi totesi vain, että asiaa seurataan ja ajoi lain läpi. Hallitus siis aikoo katseella seurata kun vääryyttä tapahtuu. Ja miettii, pitäskö jotain tehdä???

Toivoisin, että olen lukenut maallikkona väärät paperit ja perustuslakivaliokunnan esitykset löytyvätkin laista.  Mutta jos muutoksia ei tehty, kyseessä on vähintään kansalaisten oikeustajua syvästi loukkaava menettely.

Toinen asia on sitten se, että kuinka Suomessa on mahdollista sivuuttaa perustuslakivaliokunta näin?  Presidentinvaaleissa on puhuttu siitä kuinka euroon liityttäessä perustuslakia jyrättiin Niinistön johdolla. Ilmeisesti todella tarvitaan kansaa ja vähäväkisiä puolustava presidentti Paavo Väyrynen, kansalaisliike ja kansalaispuolue, joka kokoaa yhteen eri puolueissa olevat laillisuutta kunnioittavat tahot. Vanha juristin ohjehan on: ”Se mikä ei ole oikeus ja kohtuus ei voi olla myöskään laki.”

 

Jälkilisäys: Oikeuskansleri voi selvittää menettelivätkö Niinistö lain allekirjoittajana ja hallitus lainmukaisesti syrjäyttäessään perustuslakivaliokunnan ehdotukset.

]]>
9 http://jukkakleppalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248654-jyrasiko-sipilan-hallitus-perustuslakivaliokunnan-aktiivimallin-kasittelyssa#comments Aktiivimalli Juha Sipilän keskusta Kohtuus Paavo Väyrynen Perustuslaki Fri, 05 Jan 2018 10:30:00 +0000 Jukka Leppälahti http://jukkakleppalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248654-jyrasiko-sipilan-hallitus-perustuslakivaliokunnan-aktiivimallin-kasittelyssa
Suomen poliittinen johto saa rikkoa lakia, jos tilanne niin vaatii http://aveollila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248604-suomen-poliittinen-johto-saa-rikkoa-lakia-jos-tilanne-niin-vaatii <p>&nbsp;Suomeen on syntynyt vuosien varrella erikoinen poliittinen kulttuuri, jossa ylin poliittinen johto saa rikkoa lakia ja vieläpä perustuslakia joutumatta siitä minkäänlaiseen vastuuseen. Tarkastelen tässä blogissa lyhyesti tämän ilmiön syntyä ja siihen vaikuttavia tekijöitä.</p><p><strong>1.</strong><strong>Sotasyyllisyysoikeudenkäynti</strong></p><p>Ensimmäinen näytös tälle käytännölle luotiin jatkosodan jälkeen, kun Neuvostoliitto antoi ymmärtää, että Suomi oli syyllinen sotaan ja siihen syyllistyneet on saatava vastuuseen. Poliittinen johto junaili eduskunnassa pikavauhtia lain nimeltä &rdquo;Laki sotaan syyllisten rankaisemisesta&rdquo;, jonka eduskunta hyväksyi 11.9.45 ja pääministeri Paasikivi vahvisti päivää myöhemmin. Taannehtiva lakikäytäntö ei ole länsimaisen eikä suomalaisen oikeuskäytännön mukainen. Perustuslakivaliokunta kuitenkin totesi äänin 10-8, että se ei vastusta lakia, <strong>jos hallitus katsoo lain välttämättömäksi</strong>. Tämä johtopäätös on ratkaiseva myös myöhemmissä tapahtumissa: <strong>Jos tilanne niin vaatii.</strong></p><p><strong>2.</strong><strong>Koiviston konklaavi</strong></p><p>Suurin osa suomalaisista ei ole koskaan kuullutkaan sellaista termiä kuin &rdquo;Koiviston konklaavi&rdquo;, koska asiaa koskeva muistio oli salainen 21 vuotta. Lainaan aika suoraan tekstiä tuomarilta ja emeritus professori Jyrki Virolaiselta: &rdquo;Koiviston konklaavilla tarkoitetaan presidentti Mauno Koiviston Linnassa 6.5.1992 pidettyä ja illansuussa klo 19 alkanutta täysin salaista &quot;oikeuspoliittista keskustelutilaisuutta&quot;. Presidentti oli kutsunut luokseen korkeimman oikeuden sekä muiden tuomioistuinten jäseniä (11 tuomaria), yliopistojen tiedekuntien radikaaleiksi tunnettuja &quot;oikeusoppineita&quot;, virkamiehiä ja presidentinkanslian väkeä, yhteensä noin 30 henkilöä&rdquo;.</p><p>&rdquo;Koiviston konklaavin tarkoitusta ei ole ollut vaikea arvata.&nbsp;Korkein oikeus (KKO) oli noin kuukautta aiemmin antanut ns. ylikorkojuttuja koskevan ennakkopäätöksen (KKO 1992:50), jonka mukaan pankki ei voinut yksipuolisesti nostaa asuntolainan korkoa.&nbsp;Presidentti halusi tilaisuuteen kutsuttujen korkeiden tuomareiden ja oikeusoppineiden vaikuttavan siihen, että tuomioistuinten linja mainituissa ylikorkojutuissa muuttuisi ja pankkeja yleensäkin &quot;ymmärrettäisiin&quot; niittä koskevissa oikeudenkäynneissä jatkossa paremmin.&rdquo; Näin myös tapahtui, että Korkeimman oikeuden käytäntö muuttui konklaavin kokouksen jälkeen.</p><p>Tasavallan presidentti siis sekaantui tuomioistuinten toimintaan, joka on perustuslain vastaista ja näin toimittiin, <strong>koska tilanne niin vaati.</strong>&nbsp; Tämä oikeuslaitoksen muuttunut käytäntö oli yksi osa sitä toimintaa, jolla Suomi ajettiin tietoisesti lamaan ja maksumiehiksi laitettiin ennen kaikkea yrittäjät. Yrittäjille opetettiin käytännössä, että yrittäminen ei kannata. Pankeille siirtyi reaaliomaisuutta noin puoleen hintaan niiden todellisesta arvosta.</p><p><strong>3.</strong><strong>Liittyminen EU:hun</strong></p><p>Suomen perustuslakia tulkittiin tilanteen vaatimusten mukaan eduskunnan päätöksessä EU:hun liittymisestä 18.4.1994 kaksikolmasosan äänten enemmistöllä eli supistetussa perustuslainsäätämisjärjestyksessä. Suomen perustuslain mukaan eduskunnalla on ylin lainsäätämisvalta. EU-sopimus antaa EU:lle vallan epäsuorasti vaikuttaa Suomen lainsäädäntöön. Kansalaisille jaettiin joka kotiin lehdykkä nimeltä &rdquo;Suomen perustuslaki&rdquo; vuonna 2000, kun uusi perustuslaki tuli voimaan. Lehdykän mukaan &rdquo; Valtioneuvosto vastaa Euroopan unionissa tehtävien päätösten kansallisesta valmistelusta ja päättää niihin liittyvistä Suomen toimenpiteistä, jollei päätös vaadi eduskunnan hyväksymistä&rdquo;. Mistään ei löydy mainintaa, että mitä sitten tapahtuisi, jos <strong>eduskunta ei hyväksyisi</strong> EU:lta tulevia lakimuutoksia. Käytännössä Suomen on noudatettava EU:n lainsäädännön vaatimuksia ja arviolta n. 80 % lakimuutoksista tule EU:lta. Suomi &ndash; kuten muutkaan EU-valtiot &ndash; eivät ole itsenäisiä valtioita. Suomi päätti asiasta perustuslakimme vastaisesti, <strong>koska tilanne niin vaati</strong>.</p><p><strong>4.</strong><strong>Markan muuttaminen euroksi</strong></p><p>Vuoden 1992 perustuslain 72. pykälän mukaan: &rdquo; Suomen rahayksikkö on markka. Lailla säädetään, miten markan ulkoisesta arvosta päätetään&rdquo;. Suomi siirtyi vaiheittain eurovaluuttaan. Lipposen hallitus antoi tiedonannon 17.4.1998 eduskunnalle, että Suomi on liittynyt Emun kolmanteen vaiheeseen eli euro-valuuttaa koskevat EU-lait tulivat peruuttamattomasti voimaan ilman perustuslain säätämisjärjestystä. Hallitus teki näin, koska eduskunta ei olisi hyväksynyt markan hävittämistä perustuslain mukaisessa käsittelyssä. Perustuslaki heitettiin romukoppaan, <strong>koska tilanne niin vaati.</strong></p><p><strong>5.</strong><strong>Isäntämaasopimus</strong></p><p>Puolustusvoimain komentaja Jarmo Lindberg allekirjoitti 4.7.2014 Suomen ja Naton välisen <strong>isäntämaasopimuksen</strong>, jonka luonne on <strong>yhteisymmärryspöytäkirja</strong> (Memorandum of Understanding eli lyhennettynä MoU). Isäntämaasopimus on laadittu englanniksi ja sen teksti on tallennettu valtion säädostietopankki Finlexiin, koska sen katsotaan olevan Suomea sitova kansainvälinen sopimus. &nbsp;Sopimuksella ei ole allekirjoittajan asemasta johtuen virallisen valtiosopimuksen luonnetta. Sopimus tehtiin salassa eduskunnalta ja jopa ulkoasiainvaliokunnalta. Sopimus astui Suomen puolelta voimaan heti, koska hallitus ei uskaltanut viedä sitä eduskunnan käsittelyyn eli eduskunta ei ole sitä ratifioinut. Vertailun vuoksi todettakoon, että eduskunta ratifioi YYA-sopimuksen NL:n kanssa 22.4.1948 äänin 156-11. Isäntämaasopimus hoidettiin epävirallisella tavalla, <strong>koska tilanne niin vaati.</strong></p><p><strong>6.</strong><strong>Median rooli </strong></p><p>Medialla on ratkaiseva rooli, miten kansalaiset ovat tietoisia näistä asioista ja miten niihin yleisesti ottaen suhtaudutaan. Sotasyyllisyysjutussa media on kääntänyt kelkkansa ja todennut, että siinä tehtiin vääryys. Koiviston konklaavista ei kirjoiteta juuri muualla kuin somessa. Hesari masinoi Aatos Erkon johdolla muut johtavat lehdet kirjoittamaan vain myönteisestä EU:sta. Kaikki sen kokeneet muistavat tuon ajan aivopesun EU:n puolesta. Eikä media ole muuttanut tyyliään myöskään Isäntämaasopimuksen tai euron käyttöönotosta, vaan kaikki on mennyt ihan normaalisti.</p><p>Media oppi tämän tavan YYA-sopimuksen aikana mukailla valtiojohtoa kaikessa. Koko Suomen kansa &ndash; muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta &ndash; saatiin mukaan yhteiseen näytelmään. Tästä on syntynyt myös käsite &rdquo;Suomi-klubi&rdquo;, jossa on vain yksi totuus kerrallaan. YYA oli sellainen totuus aikanaan ja joka ei sitä ymmärtänyt oli tyhmä ja oman pesän likaaja eli välttämättömyydestä tehtiin hyve. Sama meno jatkuu edelleen, koska median mukaan EU ja euro ovat Suomen etujen mukaisia, ja joka muuta väittää, ei toimi Suomen etujen mukaan ja on hieman tyhmä.</p><p>Media ei näe ylimmän poliittisen johdon eli presidentin, ministerien tain muun ylimmän poliittisen tai sotilaallisen johdon henkilöissä mitään sellaista yllä mainituissa tapauksissa, joka viittaisi valtiopetokseen tai jopa törkeään valtiopetokseen, johon voi syyllistyä juuri mainitsemani henkilöt.</p><p>Meille on syntynyt pitkän ajan kuluessa poliittinen kulttuuri, jossa ylin valtiojohto saa toimia lakien ja perustuslakien vastaisesti joutumatta siitä minkäänlaiseen vastuuseen. Yksi selittävä tekijä on, että Suomessa ei ole riippumatonta perustuslakituomioistuinta. Toinen selittävä tekijä on, että valta Suomessa on hallituksessa olevien puolueiden puheenjohtajilla, koska heidän tahtonsa mukaan kansanedustajat toimivat ja myös perustuslakivaliokunta. Kolmas selittävä tekijä on media, josta on tullut valtiovallan vartioijasta valtiovallan nuoleskelija. Yle on tietenkin oma lukunsa, koska se on eduskunnan ja sitä kautta hallituksen valvonnassa; sieltä tulee vain oikeaa tietoa kuten Tassista aikanaan NL:ssa.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  Suomeen on syntynyt vuosien varrella erikoinen poliittinen kulttuuri, jossa ylin poliittinen johto saa rikkoa lakia ja vieläpä perustuslakia joutumatta siitä minkäänlaiseen vastuuseen. Tarkastelen tässä blogissa lyhyesti tämän ilmiön syntyä ja siihen vaikuttavia tekijöitä.

1.Sotasyyllisyysoikeudenkäynti

Ensimmäinen näytös tälle käytännölle luotiin jatkosodan jälkeen, kun Neuvostoliitto antoi ymmärtää, että Suomi oli syyllinen sotaan ja siihen syyllistyneet on saatava vastuuseen. Poliittinen johto junaili eduskunnassa pikavauhtia lain nimeltä ”Laki sotaan syyllisten rankaisemisesta”, jonka eduskunta hyväksyi 11.9.45 ja pääministeri Paasikivi vahvisti päivää myöhemmin. Taannehtiva lakikäytäntö ei ole länsimaisen eikä suomalaisen oikeuskäytännön mukainen. Perustuslakivaliokunta kuitenkin totesi äänin 10-8, että se ei vastusta lakia, jos hallitus katsoo lain välttämättömäksi. Tämä johtopäätös on ratkaiseva myös myöhemmissä tapahtumissa: Jos tilanne niin vaatii.

2.Koiviston konklaavi

Suurin osa suomalaisista ei ole koskaan kuullutkaan sellaista termiä kuin ”Koiviston konklaavi”, koska asiaa koskeva muistio oli salainen 21 vuotta. Lainaan aika suoraan tekstiä tuomarilta ja emeritus professori Jyrki Virolaiselta: ”Koiviston konklaavilla tarkoitetaan presidentti Mauno Koiviston Linnassa 6.5.1992 pidettyä ja illansuussa klo 19 alkanutta täysin salaista "oikeuspoliittista keskustelutilaisuutta". Presidentti oli kutsunut luokseen korkeimman oikeuden sekä muiden tuomioistuinten jäseniä (11 tuomaria), yliopistojen tiedekuntien radikaaleiksi tunnettuja "oikeusoppineita", virkamiehiä ja presidentinkanslian väkeä, yhteensä noin 30 henkilöä”.

”Koiviston konklaavin tarkoitusta ei ole ollut vaikea arvata. Korkein oikeus (KKO) oli noin kuukautta aiemmin antanut ns. ylikorkojuttuja koskevan ennakkopäätöksen (KKO 1992:50), jonka mukaan pankki ei voinut yksipuolisesti nostaa asuntolainan korkoa. Presidentti halusi tilaisuuteen kutsuttujen korkeiden tuomareiden ja oikeusoppineiden vaikuttavan siihen, että tuomioistuinten linja mainituissa ylikorkojutuissa muuttuisi ja pankkeja yleensäkin "ymmärrettäisiin" niittä koskevissa oikeudenkäynneissä jatkossa paremmin.” Näin myös tapahtui, että Korkeimman oikeuden käytäntö muuttui konklaavin kokouksen jälkeen.

Tasavallan presidentti siis sekaantui tuomioistuinten toimintaan, joka on perustuslain vastaista ja näin toimittiin, koska tilanne niin vaati.  Tämä oikeuslaitoksen muuttunut käytäntö oli yksi osa sitä toimintaa, jolla Suomi ajettiin tietoisesti lamaan ja maksumiehiksi laitettiin ennen kaikkea yrittäjät. Yrittäjille opetettiin käytännössä, että yrittäminen ei kannata. Pankeille siirtyi reaaliomaisuutta noin puoleen hintaan niiden todellisesta arvosta.

3.Liittyminen EU:hun

Suomen perustuslakia tulkittiin tilanteen vaatimusten mukaan eduskunnan päätöksessä EU:hun liittymisestä 18.4.1994 kaksikolmasosan äänten enemmistöllä eli supistetussa perustuslainsäätämisjärjestyksessä. Suomen perustuslain mukaan eduskunnalla on ylin lainsäätämisvalta. EU-sopimus antaa EU:lle vallan epäsuorasti vaikuttaa Suomen lainsäädäntöön. Kansalaisille jaettiin joka kotiin lehdykkä nimeltä ”Suomen perustuslaki” vuonna 2000, kun uusi perustuslaki tuli voimaan. Lehdykän mukaan ” Valtioneuvosto vastaa Euroopan unionissa tehtävien päätösten kansallisesta valmistelusta ja päättää niihin liittyvistä Suomen toimenpiteistä, jollei päätös vaadi eduskunnan hyväksymistä”. Mistään ei löydy mainintaa, että mitä sitten tapahtuisi, jos eduskunta ei hyväksyisi EU:lta tulevia lakimuutoksia. Käytännössä Suomen on noudatettava EU:n lainsäädännön vaatimuksia ja arviolta n. 80 % lakimuutoksista tule EU:lta. Suomi – kuten muutkaan EU-valtiot – eivät ole itsenäisiä valtioita. Suomi päätti asiasta perustuslakimme vastaisesti, koska tilanne niin vaati.

4.Markan muuttaminen euroksi

Vuoden 1992 perustuslain 72. pykälän mukaan: ” Suomen rahayksikkö on markka. Lailla säädetään, miten markan ulkoisesta arvosta päätetään”. Suomi siirtyi vaiheittain eurovaluuttaan. Lipposen hallitus antoi tiedonannon 17.4.1998 eduskunnalle, että Suomi on liittynyt Emun kolmanteen vaiheeseen eli euro-valuuttaa koskevat EU-lait tulivat peruuttamattomasti voimaan ilman perustuslain säätämisjärjestystä. Hallitus teki näin, koska eduskunta ei olisi hyväksynyt markan hävittämistä perustuslain mukaisessa käsittelyssä. Perustuslaki heitettiin romukoppaan, koska tilanne niin vaati.

5.Isäntämaasopimus

Puolustusvoimain komentaja Jarmo Lindberg allekirjoitti 4.7.2014 Suomen ja Naton välisen isäntämaasopimuksen, jonka luonne on yhteisymmärryspöytäkirja (Memorandum of Understanding eli lyhennettynä MoU). Isäntämaasopimus on laadittu englanniksi ja sen teksti on tallennettu valtion säädostietopankki Finlexiin, koska sen katsotaan olevan Suomea sitova kansainvälinen sopimus.  Sopimuksella ei ole allekirjoittajan asemasta johtuen virallisen valtiosopimuksen luonnetta. Sopimus tehtiin salassa eduskunnalta ja jopa ulkoasiainvaliokunnalta. Sopimus astui Suomen puolelta voimaan heti, koska hallitus ei uskaltanut viedä sitä eduskunnan käsittelyyn eli eduskunta ei ole sitä ratifioinut. Vertailun vuoksi todettakoon, että eduskunta ratifioi YYA-sopimuksen NL:n kanssa 22.4.1948 äänin 156-11. Isäntämaasopimus hoidettiin epävirallisella tavalla, koska tilanne niin vaati.

6.Median rooli

Medialla on ratkaiseva rooli, miten kansalaiset ovat tietoisia näistä asioista ja miten niihin yleisesti ottaen suhtaudutaan. Sotasyyllisyysjutussa media on kääntänyt kelkkansa ja todennut, että siinä tehtiin vääryys. Koiviston konklaavista ei kirjoiteta juuri muualla kuin somessa. Hesari masinoi Aatos Erkon johdolla muut johtavat lehdet kirjoittamaan vain myönteisestä EU:sta. Kaikki sen kokeneet muistavat tuon ajan aivopesun EU:n puolesta. Eikä media ole muuttanut tyyliään myöskään Isäntämaasopimuksen tai euron käyttöönotosta, vaan kaikki on mennyt ihan normaalisti.

Media oppi tämän tavan YYA-sopimuksen aikana mukailla valtiojohtoa kaikessa. Koko Suomen kansa – muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta – saatiin mukaan yhteiseen näytelmään. Tästä on syntynyt myös käsite ”Suomi-klubi”, jossa on vain yksi totuus kerrallaan. YYA oli sellainen totuus aikanaan ja joka ei sitä ymmärtänyt oli tyhmä ja oman pesän likaaja eli välttämättömyydestä tehtiin hyve. Sama meno jatkuu edelleen, koska median mukaan EU ja euro ovat Suomen etujen mukaisia, ja joka muuta väittää, ei toimi Suomen etujen mukaan ja on hieman tyhmä.

Media ei näe ylimmän poliittisen johdon eli presidentin, ministerien tain muun ylimmän poliittisen tai sotilaallisen johdon henkilöissä mitään sellaista yllä mainituissa tapauksissa, joka viittaisi valtiopetokseen tai jopa törkeään valtiopetokseen, johon voi syyllistyä juuri mainitsemani henkilöt.

Meille on syntynyt pitkän ajan kuluessa poliittinen kulttuuri, jossa ylin valtiojohto saa toimia lakien ja perustuslakien vastaisesti joutumatta siitä minkäänlaiseen vastuuseen. Yksi selittävä tekijä on, että Suomessa ei ole riippumatonta perustuslakituomioistuinta. Toinen selittävä tekijä on, että valta Suomessa on hallituksessa olevien puolueiden puheenjohtajilla, koska heidän tahtonsa mukaan kansanedustajat toimivat ja myös perustuslakivaliokunta. Kolmas selittävä tekijä on media, josta on tullut valtiovallan vartioijasta valtiovallan nuoleskelija. Yle on tietenkin oma lukunsa, koska se on eduskunnan ja sitä kautta hallituksen valvonnassa; sieltä tulee vain oikeaa tietoa kuten Tassista aikanaan NL:ssa. 

]]>
34 http://aveollila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248604-suomen-poliittinen-johto-saa-rikkoa-lakia-jos-tilanne-niin-vaatii#comments EU Euro Perustuslaki Valtiopetos Thu, 04 Jan 2018 11:28:10 +0000 Antero Ollila http://aveollila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248604-suomen-poliittinen-johto-saa-rikkoa-lakia-jos-tilanne-niin-vaatii
Kansalaisaloite kerännee yli satatuhatta nimeä? http://findianajones.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248234-kansalaisaloite-kerannee-yli-satatuhatta-nimea <p>Hallituksen oli tarkoitus nujertaa työttömyys, mutta se päättikin nujertaa työttömät. Tämä tapahtui esityksellä aktiivimallista, jonka eduskunta siunasi hieman ennen joulua äänin 103-90.</p><p>Aktiivimalli merkitsee, että työttömyyskorvausta voidaan leikata 4,65 prosentilla, jos työtön ei ole osoittanut aktiivisuutta työnhaussa tai osallistumisessa työllisyyttä edistäviin toimiin.</p><p>Kuulostaa ehkä reilulta &ndash; ainakin niiden mielestä, joilla itsellä on työpaikka. Tarkempi tutkiminen osoittaa, että malli on kuitenkin kaikkea muuta kuin reilu. Myös esimerkiksi SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta tuomitsi mallin työttömien kyykyttämiseksi.</p><p>En kuitenkaan puutu tässä aloitteen epäkohtiin, koska niitä on viime päivien aikana jo moneen kertaan listattu. Sen sijaan mielenkiintoni kohdistuu aktiivimallin kumoamiseksi laadittuun kansalaisaloitteeseen, josta myös media kiinnostui. Median mukaantulo johti siihen, että allekirjoituksia alkoi ropista varsin nopeaa tahtia.</p><p>Viikon aikana aloite on kerännyt jo 25 000 allekirjoitusta, eli puolet vaaditusta mennäkseen eduskunnan käsittelyyn. Aikaa nimien keräämiselle on kuitenkin kesäkuun loppuun asti. Tahti on siis kova, mutta ei kuitenkaan ihan niin kova kuin taannoisen avioliittolakialoitteen kanssa, jolloin nimiä kertyi yhdessä päivässä yli satatuhatta.</p><p>Saldo on kuitenkin hyvä ottaen huomioon, kuinka kansalaiset ovat ehtineet menettää uskonsa aloitteisiin. Edellisten viiden vuoden aikana eduskuntaan asti on edennyt 19 kansalaisaloitetta, joista ainoastaan sukupuolineutraalia avioliittoa vaativa aloite päätyi osaksi lainsäädäntöä. Lisäksi eutanasian sallimista koskevan aloitteen käsittely on kesken.</p><p>Asia kiinnostaa minua henkilökohtaisesti sikäli, että itsekin olen laatinut yhden aloitteen. Sen kokonaissaldoksi jäi noin pari tuhatta. Nyt sama määrä allekirjoituksia tulee tunnissa. Kun Turun Sanomat haastatteli minua aikoinaan laatimani louhintaveroaloitteen johdosta, sanoin, että aloitteet on tehty sitä varten, että aktivisteilla olisi jotain puuhailtavaa, ja silmänlumeeksi demokratiasta.</p><p>Vaikka uskoni on hiipunut aloittesiin, niin suosittelen kuitenkin allekirjoittamaan. Tällä aloitteella on ainekset rikkoa sadantuhannen allekirjoittaneen rajapyykki &ndash; ties jopa enemmän. Se olisi oiva näpäytys hallitusta kohtaan, joka tehtailee perustuslain vastaisia esityksiä kuin liukuhihnalta. Myös kyseiseen aktiivimalliin liittyy perustuslain vastaisia aineksia.</p><p>Aloitteen voi allekirjoittaa tästä: <a href="https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2730">https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2730</a></p><p>P.S. Olkaa aktiivisia!</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Hallituksen oli tarkoitus nujertaa työttömyys, mutta se päättikin nujertaa työttömät. Tämä tapahtui esityksellä aktiivimallista, jonka eduskunta siunasi hieman ennen joulua äänin 103-90.

Aktiivimalli merkitsee, että työttömyyskorvausta voidaan leikata 4,65 prosentilla, jos työtön ei ole osoittanut aktiivisuutta työnhaussa tai osallistumisessa työllisyyttä edistäviin toimiin.

Kuulostaa ehkä reilulta – ainakin niiden mielestä, joilla itsellä on työpaikka. Tarkempi tutkiminen osoittaa, että malli on kuitenkin kaikkea muuta kuin reilu. Myös esimerkiksi SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta tuomitsi mallin työttömien kyykyttämiseksi.

En kuitenkaan puutu tässä aloitteen epäkohtiin, koska niitä on viime päivien aikana jo moneen kertaan listattu. Sen sijaan mielenkiintoni kohdistuu aktiivimallin kumoamiseksi laadittuun kansalaisaloitteeseen, josta myös media kiinnostui. Median mukaantulo johti siihen, että allekirjoituksia alkoi ropista varsin nopeaa tahtia.

Viikon aikana aloite on kerännyt jo 25 000 allekirjoitusta, eli puolet vaaditusta mennäkseen eduskunnan käsittelyyn. Aikaa nimien keräämiselle on kuitenkin kesäkuun loppuun asti. Tahti on siis kova, mutta ei kuitenkaan ihan niin kova kuin taannoisen avioliittolakialoitteen kanssa, jolloin nimiä kertyi yhdessä päivässä yli satatuhatta.

Saldo on kuitenkin hyvä ottaen huomioon, kuinka kansalaiset ovat ehtineet menettää uskonsa aloitteisiin. Edellisten viiden vuoden aikana eduskuntaan asti on edennyt 19 kansalaisaloitetta, joista ainoastaan sukupuolineutraalia avioliittoa vaativa aloite päätyi osaksi lainsäädäntöä. Lisäksi eutanasian sallimista koskevan aloitteen käsittely on kesken.

Asia kiinnostaa minua henkilökohtaisesti sikäli, että itsekin olen laatinut yhden aloitteen. Sen kokonaissaldoksi jäi noin pari tuhatta. Nyt sama määrä allekirjoituksia tulee tunnissa. Kun Turun Sanomat haastatteli minua aikoinaan laatimani louhintaveroaloitteen johdosta, sanoin, että aloitteet on tehty sitä varten, että aktivisteilla olisi jotain puuhailtavaa, ja silmänlumeeksi demokratiasta.

Vaikka uskoni on hiipunut aloittesiin, niin suosittelen kuitenkin allekirjoittamaan. Tällä aloitteella on ainekset rikkoa sadantuhannen allekirjoittaneen rajapyykki – ties jopa enemmän. Se olisi oiva näpäytys hallitusta kohtaan, joka tehtailee perustuslain vastaisia esityksiä kuin liukuhihnalta. Myös kyseiseen aktiivimalliin liittyy perustuslain vastaisia aineksia.

Aloitteen voi allekirjoittaa tästä: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2730

P.S. Olkaa aktiivisia!

]]>
79 http://findianajones.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248234-kansalaisaloite-kerannee-yli-satatuhatta-nimea#comments Aktiivimalli Hallitus työttömät Kansalaisaloite Perustuslaki Thu, 28 Dec 2017 07:46:25 +0000 Juha Hämäläinen http://findianajones.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248234-kansalaisaloite-kerannee-yli-satatuhatta-nimea
Kaikille jotka ovat huolissaan Suomesta. http://jussimarttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248075-nain-100-vuotiaassa-suomessa <p>Mitä jää jäljelle, kun ihmiset eivät uskalla ilmaista omia mielipiteitään, koska pelkäävät mitä muut ihmiset heistä ajattelevat.</p><p>Pahinta mitä kansan valitsemat edustajat voivat tehdä on olla tekemättä niitä asioita mitä ovat äänestäjilleen luvanneet. Siinä vaiheessa, kun poliitikot eivät uskalla sanoa itsestään selville asioille EI, ollaan menty väärille raiteille ja pahasti. Tällä hetkellä meidän politiikan tekoa ohjaa päättämättömyys ja pelko siitä, että leimaudutaan natseiksi, rasisteiksi, suvaitsemattomiksi ja niin edelleen. Punavihermedia on tässä asiassa toiminut esimerkillisesti muun muassa jättämällä julkaisematta erimieltä olevien ihmisten mielipidekirjoituksia paperilehdissään. Suomen enemmistön mielipide on unohdettu ja meille on jäänyt vain valtamedian totuus. Onneksi sosiaalinen media on haastanut myös Suomen mediakentän, joka väistämättä joutuu uutisoinnissaan lähentymään hiljaisen enemmistön kantoja. Presidentinvaalit lähestyvät ja MTV3:n vaalikoneen mukaan Perussuomalaisten Laura Huhtasaari on suosituin ehdokas yli 40 prosentille Suomen kansalaisista, mediassa perussuomalaisia on lyöty surutta jo vuosia, Huhtasaarta hivenen vähemmän aikaa.</p><p>Tällä hetkellä ihmiset jotka ovat, median muokkaamaa mielipidettä vastaan, pyritään hiljentämään menemällä henkilökohtaisuuksiin, saatat miettiä, että miksi, no sen vuoksi, kun normaalissa keskustelussa ei pärjätä niin silloin on sallittua harjoittaa sitä kuuluisaa vihapuhetta, jolloin henkilökohtaista arvostelua kestämättömät ihmiset yleensä vaikenevat. Ja ne jotka eivät vaikene ovat äänessä, kuten minä nyt. Mielestäni meidän tulisi purkaa huonoja lakeja ja päätöksiä joita viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana on tehty.</p><p>Mieleeni tulee näin aluksi, ainakin kaksi lakia joista voitaisiin aloittaa.</p><p>Perustuslakimme päivitettiin vuonna 1999 Seuraavanlaiseksi.</p><p>Suomen hallitusmuoto. Helsingissä seitsemäntenätoista päivänä heinäkuuta 1919 kirjatussa Perustuslain 4 pykälässä kerrotaan, että<br />&nbsp;</p><p><strong>4 &sect; </strong>Suomen kansalaisoikeus on jokaisella, joka on suomalaisista vanhemmista syntynyt, niin myös vieraan maan naisella, joka on mennyt naimisiin Suomen miehen kanssa. Vieraan maan kansalainen voidaan ottaa Suomen kansalaiseksi niillä ehdoilla ja siinä järjestyksessä, kuin laissa erikseen säädetään.</p><p>Vuonna 1999 muokattu versio kuuluu: Suomen kansalaisuus saadaan syntymän ja vanhempien kansalaisuuden perusteella sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään. Kansalaisuus voidaan myöntää laissa säädetyin edellytyksin myös ilmoituksen tai hakemuksen perusteella.</p><p>Suomen kansalaisuudesta voidaan vapauttaa vain laissa säädetyillä perusteilla ja sillä edellytyksellä, että henkilöllä on tai hän saa toisen valtion kansalaisuuden</p><p><strong>5 &sect; </strong>Suomen kansalaiset ovat yhdenvertaiset lain edessä.</p><p>Vuoden 1999 muokattu versio kuuluu: Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti. Sukupuolten tasa-arvoa edistetään yhteiskunnallisessa toiminnassa sekä työelämässä, erityisesti palkkauksesta ja muista palvelussuhteen ehdoista määrättäessä, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään.</p><p><strong>7 &sect; </strong>Suomen kansalaisella on oikeus oleskella omassa maassa, vapaasti täällä valita asuinpaikkansa ja kulkea paikkakunnasta toiseen, mikäli laissa ei ole toisin säädetty. Suomen kansalaisen oikeudesta lähteä maasta olkoon voimassa, mitä siitä on erikseen säädetty.</p><p>Vuoden 1999 muokattu teksti kuuluu: Jokaisella on oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen. Ketään ei saa tuomita kuolemaan, kiduttaa eikä muutoinkaan kohdella ihmisarvoa loukkaavasti.</p><p>Henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ei saa puuttua eikä vapautta riistää mielivaltaisesti eikä ilman laissa säädettyä perustetta. Rangaistuksen, joka sisältää vapaudenmenetyksen, määrää tuomioistuin. Muun vapaudenmenetyksen laillisuus voidaan saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi. Vapautensa menettäneen oikeudet turvataan lailla.</p><p><strong>8 &sect; </strong>Suomen kansalaisella on oikeus julkisesti ja yksityisesti harjoittaa uskontoa, mikäli lakia tahi hyviä tapoja ei loukata, niin myös, sen mukaan kuin siitä on erikseen säädetty, vapaus luopua siitä uskonnollisesta yhdyskunnasta, johon hän kuuluu, sekä vapaus liittyä toiseen uskonnolliseen yhdyskuntaan.</p><p>Vuoden 1999 muokattu versio kuuluu: Jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus. Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.</p><p>Kuten edellä mainitusta tekstistä saatoit huomata, perustuslakiin ujutettiin sana jokainen, jolla tarkoitetaan jokaista maailman kansalaista. Huomiotta ei voi myöskään jättää sitä tosiasiaa, että uudistuksessa perustuslakimme riisuttiin aseista Islamin edessä, koska alkuperäinen perustuslaki olisi mahdollistanut vihapuheeseen puuttumisen mitä Islamissa harjoitetaan. Näiden painavien syiden vuoksi perustuslaki tulisi palauttaa alkuperäiseen muotoonsa.</p><p>Tosin itse olisin valmis hyväksymään 4:n pykälän tekstin muuttamisen siihen tapaan, että henkilö joka avioituu Suomalaisen kanssa on oikeutettu kansalaisuuteen.</p><p>Sitten seuraavaan asiaan, jossa poliitikkojen ja kansalaisten mielipiteet eivät kohtaa ja ihmettelenkin miksei tästä asiasta ole julkisesti sen enempää keskusteltu, nimittäin henkilöiden sukupuolenvaihtoleikkaukset, jotka toteutetaan verovaroistamme. Sukupuolenvaihto leikkauksia tehdään maassamme 50-100 kpl vuosittain ja yksittäisen leikkauksen hinnat voivat kohota useisiin kymmeniin tuhansiin euroihin.</p><p>Henkilökohtaisesti minulla ei ole seksuaalivähemmistöjä vastaan mitään, mutta olen sitä mieltä, että jos Martti haluaa olla Martta tai toisin päin, hänen tulee se maksaa omista varoistaan. Nekin valtionrahat tulisi kohdistaa ennemmin vaikka vanhusten hoitoon. Asia erikseen on esimerkiksi rintojenpienennysleikkaukset fyysisten terveyshaittojen vuoksi.</p><p>Näin joulun alla saatiin kokea millä tavalla kansanedustajat köyhimpiä kansalaisiamme arvostavat, he nimittäin päättivät leikata leipäjonojen ruoka-avusta miljoona euroa ja kohdistaa paperittomien sosiaaliturvaan 5 miljoonaa euroa. Kansanedustajat muistivat myös työttömiä hyväksymällä aktiivimallin joka astuu tammikuussa voimaan, asiantuntijoiden kriittistä palautetta huomioimatta. Henkilökohtaisella tasolla en voi hyväksyä tällaista politiikantekoa, mutta kun katsotaan, kuinka perustuslakimme on pilattu, on tämä vain luonnollinen jatkumo. Politiikassa maalaisjärkeä tarvittaisiin nyt enemmän kuin koskaan, mutta valitettavasti se on vielä kansan syvissä riveissä. Suomen poliittisessa kentässä meillä on tasan kaksi vaihtoehtoa mitä äänestää joko EU myönteistä koalitiota johon kuuluvat Kokoomus, Keskusta, Sdp, Vihreät, Vasemmistoliitto, Rkp ja Kd, he kyllä korulauseissaan puolustavat köyhimpiä Suomalaisia mutta, kun tosi paikka tulee niin paperittomat laittomasti maassa olevat ihmiset menevät Suomalaisten ohi. Toinen vaihtoehto on äänestää ja liittyä Perussuomalaisiin jotka ovat solidaarisia omalle kansalleen.&nbsp;</p><p>Siitä huolimatta hyvää Joulua ja onnellista uutta vuotta.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Mitä jää jäljelle, kun ihmiset eivät uskalla ilmaista omia mielipiteitään, koska pelkäävät mitä muut ihmiset heistä ajattelevat.

Pahinta mitä kansan valitsemat edustajat voivat tehdä on olla tekemättä niitä asioita mitä ovat äänestäjilleen luvanneet. Siinä vaiheessa, kun poliitikot eivät uskalla sanoa itsestään selville asioille EI, ollaan menty väärille raiteille ja pahasti. Tällä hetkellä meidän politiikan tekoa ohjaa päättämättömyys ja pelko siitä, että leimaudutaan natseiksi, rasisteiksi, suvaitsemattomiksi ja niin edelleen. Punavihermedia on tässä asiassa toiminut esimerkillisesti muun muassa jättämällä julkaisematta erimieltä olevien ihmisten mielipidekirjoituksia paperilehdissään. Suomen enemmistön mielipide on unohdettu ja meille on jäänyt vain valtamedian totuus. Onneksi sosiaalinen media on haastanut myös Suomen mediakentän, joka väistämättä joutuu uutisoinnissaan lähentymään hiljaisen enemmistön kantoja. Presidentinvaalit lähestyvät ja MTV3:n vaalikoneen mukaan Perussuomalaisten Laura Huhtasaari on suosituin ehdokas yli 40 prosentille Suomen kansalaisista, mediassa perussuomalaisia on lyöty surutta jo vuosia, Huhtasaarta hivenen vähemmän aikaa.

Tällä hetkellä ihmiset jotka ovat, median muokkaamaa mielipidettä vastaan, pyritään hiljentämään menemällä henkilökohtaisuuksiin, saatat miettiä, että miksi, no sen vuoksi, kun normaalissa keskustelussa ei pärjätä niin silloin on sallittua harjoittaa sitä kuuluisaa vihapuhetta, jolloin henkilökohtaista arvostelua kestämättömät ihmiset yleensä vaikenevat. Ja ne jotka eivät vaikene ovat äänessä, kuten minä nyt. Mielestäni meidän tulisi purkaa huonoja lakeja ja päätöksiä joita viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana on tehty.

Mieleeni tulee näin aluksi, ainakin kaksi lakia joista voitaisiin aloittaa.

Perustuslakimme päivitettiin vuonna 1999 Seuraavanlaiseksi.

Suomen hallitusmuoto. Helsingissä seitsemäntenätoista päivänä heinäkuuta 1919 kirjatussa Perustuslain 4 pykälässä kerrotaan, että
 

4 § Suomen kansalaisoikeus on jokaisella, joka on suomalaisista vanhemmista syntynyt, niin myös vieraan maan naisella, joka on mennyt naimisiin Suomen miehen kanssa. Vieraan maan kansalainen voidaan ottaa Suomen kansalaiseksi niillä ehdoilla ja siinä järjestyksessä, kuin laissa erikseen säädetään.

Vuonna 1999 muokattu versio kuuluu: Suomen kansalaisuus saadaan syntymän ja vanhempien kansalaisuuden perusteella sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään. Kansalaisuus voidaan myöntää laissa säädetyin edellytyksin myös ilmoituksen tai hakemuksen perusteella.

Suomen kansalaisuudesta voidaan vapauttaa vain laissa säädetyillä perusteilla ja sillä edellytyksellä, että henkilöllä on tai hän saa toisen valtion kansalaisuuden

5 § Suomen kansalaiset ovat yhdenvertaiset lain edessä.

Vuoden 1999 muokattu versio kuuluu: Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti. Sukupuolten tasa-arvoa edistetään yhteiskunnallisessa toiminnassa sekä työelämässä, erityisesti palkkauksesta ja muista palvelussuhteen ehdoista määrättäessä, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään.

7 § Suomen kansalaisella on oikeus oleskella omassa maassa, vapaasti täällä valita asuinpaikkansa ja kulkea paikkakunnasta toiseen, mikäli laissa ei ole toisin säädetty. Suomen kansalaisen oikeudesta lähteä maasta olkoon voimassa, mitä siitä on erikseen säädetty.

Vuoden 1999 muokattu teksti kuuluu: Jokaisella on oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen. Ketään ei saa tuomita kuolemaan, kiduttaa eikä muutoinkaan kohdella ihmisarvoa loukkaavasti.

Henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ei saa puuttua eikä vapautta riistää mielivaltaisesti eikä ilman laissa säädettyä perustetta. Rangaistuksen, joka sisältää vapaudenmenetyksen, määrää tuomioistuin. Muun vapaudenmenetyksen laillisuus voidaan saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi. Vapautensa menettäneen oikeudet turvataan lailla.

8 § Suomen kansalaisella on oikeus julkisesti ja yksityisesti harjoittaa uskontoa, mikäli lakia tahi hyviä tapoja ei loukata, niin myös, sen mukaan kuin siitä on erikseen säädetty, vapaus luopua siitä uskonnollisesta yhdyskunnasta, johon hän kuuluu, sekä vapaus liittyä toiseen uskonnolliseen yhdyskuntaan.

Vuoden 1999 muokattu versio kuuluu: Jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus. Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.

Kuten edellä mainitusta tekstistä saatoit huomata, perustuslakiin ujutettiin sana jokainen, jolla tarkoitetaan jokaista maailman kansalaista. Huomiotta ei voi myöskään jättää sitä tosiasiaa, että uudistuksessa perustuslakimme riisuttiin aseista Islamin edessä, koska alkuperäinen perustuslaki olisi mahdollistanut vihapuheeseen puuttumisen mitä Islamissa harjoitetaan. Näiden painavien syiden vuoksi perustuslaki tulisi palauttaa alkuperäiseen muotoonsa.

Tosin itse olisin valmis hyväksymään 4:n pykälän tekstin muuttamisen siihen tapaan, että henkilö joka avioituu Suomalaisen kanssa on oikeutettu kansalaisuuteen.

Sitten seuraavaan asiaan, jossa poliitikkojen ja kansalaisten mielipiteet eivät kohtaa ja ihmettelenkin miksei tästä asiasta ole julkisesti sen enempää keskusteltu, nimittäin henkilöiden sukupuolenvaihtoleikkaukset, jotka toteutetaan verovaroistamme. Sukupuolenvaihto leikkauksia tehdään maassamme 50-100 kpl vuosittain ja yksittäisen leikkauksen hinnat voivat kohota useisiin kymmeniin tuhansiin euroihin.

Henkilökohtaisesti minulla ei ole seksuaalivähemmistöjä vastaan mitään, mutta olen sitä mieltä, että jos Martti haluaa olla Martta tai toisin päin, hänen tulee se maksaa omista varoistaan. Nekin valtionrahat tulisi kohdistaa ennemmin vaikka vanhusten hoitoon. Asia erikseen on esimerkiksi rintojenpienennysleikkaukset fyysisten terveyshaittojen vuoksi.

Näin joulun alla saatiin kokea millä tavalla kansanedustajat köyhimpiä kansalaisiamme arvostavat, he nimittäin päättivät leikata leipäjonojen ruoka-avusta miljoona euroa ja kohdistaa paperittomien sosiaaliturvaan 5 miljoonaa euroa. Kansanedustajat muistivat myös työttömiä hyväksymällä aktiivimallin joka astuu tammikuussa voimaan, asiantuntijoiden kriittistä palautetta huomioimatta. Henkilökohtaisella tasolla en voi hyväksyä tällaista politiikantekoa, mutta kun katsotaan, kuinka perustuslakimme on pilattu, on tämä vain luonnollinen jatkumo. Politiikassa maalaisjärkeä tarvittaisiin nyt enemmän kuin koskaan, mutta valitettavasti se on vielä kansan syvissä riveissä. Suomen poliittisessa kentässä meillä on tasan kaksi vaihtoehtoa mitä äänestää joko EU myönteistä koalitiota johon kuuluvat Kokoomus, Keskusta, Sdp, Vihreät, Vasemmistoliitto, Rkp ja Kd, he kyllä korulauseissaan puolustavat köyhimpiä Suomalaisia mutta, kun tosi paikka tulee niin paperittomat laittomasti maassa olevat ihmiset menevät Suomalaisten ohi. Toinen vaihtoehto on äänestää ja liittyä Perussuomalaisiin jotka ovat solidaarisia omalle kansalleen. 

Siitä huolimatta hyvää Joulua ja onnellista uutta vuotta.

]]>
1 http://jussimarttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248075-nain-100-vuotiaassa-suomessa#comments Kansanedustajat Leipäjonot. köyhyys Perustuslaki Sosiaaliturva Työttömyys Fri, 22 Dec 2017 18:23:30 +0000 Jussi Marttinen http://jussimarttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248075-nain-100-vuotiaassa-suomessa
Tärkein fakta jäi tarkastamatta http://paavovayrynen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247992-tarkein-fakta-jai-tarkastamatta <p>Useassa Alma-median lehdessä julkaistiin viime tiistaina Sakari Muurisen kirjoittama faktantarkastusjuttu, jossa pyrittiin selvittämään, vietiinkö Suomi euroon Sauli Niinistön johdolla&nbsp; perustuslain vastaisesti, kuten olin väittänyt.</p><p>Jutussa ei kerrottu väitteeni tärkeimpiä perusteluja. Lähetin lehdille vastineen. Ainakaan Satakunnan Kansa ei antanut sille palstatilaa, ei edes mielipidekirjoituksena. En tiedä, onko jokin muu lehti sitä julkaissut.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; X&nbsp; X&nbsp; X</p><p>Faktantarkastaja hyväksyi väitteen, että euroon mentiin Niinistön johdolla, joka toimi Paavo&nbsp; Lipposen johtaman hallituksen valtiovarainministerinä.</p><p>Perustuslain vastaisuuden osalta tärkein fakta jäi tarkastamatta. Vuonna 1994 antamassaan lausunnossa eduskunnan perustuslakivaliokunta Sauli Niinistön johdolla totesi, että &rdquo;EU-liittymissopimus ei voi vielä merkitä sitoutumista Talous-ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen&rdquo;.</p><p>Näin ollen eduskunta liittymissopimuksen yhteydessä nimenomaisesti <u>ei</u> hyväksynyt Suomen liittymistä euroalueeseen. Sauli Niinistö ja Paavo Lipponen tulkitsivat siis EU-liittymissopimusta selvästi väärin, kun he kolme vuotta myöhemmin katsoivat, että sen hyväksymisellä oli jo päätetty siirtyä euroon.</p><p>Jos vuonna 1994 tehtyä perustuslain tulkintaa olisi noudatettu, euroalueeseen liittymisestä olisi tullut päättää samaa menettelytapaa käyttäen kuin unioniin liityttäessä. Olisi tullut järjestää kansanäänestys ja liittymisestä olisi tullut päättää eduskunnassa lakiehdotuksen pohjalta määräenemmistöllä. Kun näin ei tehty, toimittiin perustuslain vastaisesti.</p><p>Kun perustuslakivaliokunnan enemmistö kuitenkin teki poliittisen päätöksen ja siunasi tämän väärän tulkinnan, eduskunta saattoi toimia tämän mukaisesti. Vähemmistö katsoi, että olisi tullut järjestää kansanäänestys ja päättää asiasta lakiehdotuksen pohjalta. Vahvat perusteet esitettiin jopa sille, että olisi tullut käyttää perustuslain säätämisen järjestystä.</p><p>Nyt syntynyt keskustelu ei ole vain juridista saivartelua, sillä Niinistön ja Lipposen läpiajama käsittelyjärjestys ratkaisi sen, että Suomi liittyi euroalueeseen. Jos olisi järjestetty kansanäänestys ja jos asia olisi ratkaistu eduskunnassa lakiehdotuksen pohjalta määräenemmistöllä, siirtymistä euroon ei olisi hyväksytty ja Suomi olisi muiden Pohjoismaiden tapaan jäänyt euroalueen ulkopuolelle.</p><p>Niinistön henkilökohtaista vastuuta korostaa hänen kaksoisroolinsa perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana vuonna 1994 ja Lipposen hallituksen valtiovarainministerinä vuosina 1997 ja 1998.&nbsp; Hän vastaa siis myös siitä, että Suomi on kokenut kymmenen vuoden vuoden talouslaman ja joutunut tukemaan velkarahalla euroalueen kriisimaita. Nyt meitä uhkaa vielä euroalueen muuttuminen pysyväksi velkaunioniksi ja ylikansalliseksi liittovaltioksi.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; X&nbsp; X&nbsp; X</p><p>Olen ollut euroon liittyen kaksi kertaa keskusteluyhteydessä Sauli Niinistöön hänen presidenttikautensa aikana.</p><p>Keskustelimme eurosta Ulkoasiainministeriön vastaanotolla elokuussa 2012. Sen jälkeen syntyi keskustelua sähköpostin välityksellä (Ks. Suomen linja 2017, ss. 296-299).</p><p>Elokuussa 2015 Niinistö otti minuun yhteyttä, kun olin todennut hänen sanoneen julkisuudessa, ettei hän olisi silloisilla tiedoilla kannattanut euroalueen muodostamista eikä Suomen jäsenyyttä siinä. Tämäkin johti sähköpostien vaihtoon (Suomen linja 2017, ss. 313-314).</p><p>Vaikka Sauli Niinistö on myöntänyt, että euroon siirtyminen ja Suomen jäsenyys euroalueessa oli virhe, hän ei ole osoittanut aktiivista katumista eikä esittänyt, kuinka syntynyt vahinko korjataan.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Useassa Alma-median lehdessä julkaistiin viime tiistaina Sakari Muurisen kirjoittama faktantarkastusjuttu, jossa pyrittiin selvittämään, vietiinkö Suomi euroon Sauli Niinistön johdolla  perustuslain vastaisesti, kuten olin väittänyt.

Jutussa ei kerrottu väitteeni tärkeimpiä perusteluja. Lähetin lehdille vastineen. Ainakaan Satakunnan Kansa ei antanut sille palstatilaa, ei edes mielipidekirjoituksena. En tiedä, onko jokin muu lehti sitä julkaissut.

                                                                                                             X  X  X

Faktantarkastaja hyväksyi väitteen, että euroon mentiin Niinistön johdolla, joka toimi Paavo  Lipposen johtaman hallituksen valtiovarainministerinä.

Perustuslain vastaisuuden osalta tärkein fakta jäi tarkastamatta. Vuonna 1994 antamassaan lausunnossa eduskunnan perustuslakivaliokunta Sauli Niinistön johdolla totesi, että ”EU-liittymissopimus ei voi vielä merkitä sitoutumista Talous-ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen”.

Näin ollen eduskunta liittymissopimuksen yhteydessä nimenomaisesti ei hyväksynyt Suomen liittymistä euroalueeseen. Sauli Niinistö ja Paavo Lipponen tulkitsivat siis EU-liittymissopimusta selvästi väärin, kun he kolme vuotta myöhemmin katsoivat, että sen hyväksymisellä oli jo päätetty siirtyä euroon.

Jos vuonna 1994 tehtyä perustuslain tulkintaa olisi noudatettu, euroalueeseen liittymisestä olisi tullut päättää samaa menettelytapaa käyttäen kuin unioniin liityttäessä. Olisi tullut järjestää kansanäänestys ja liittymisestä olisi tullut päättää eduskunnassa lakiehdotuksen pohjalta määräenemmistöllä. Kun näin ei tehty, toimittiin perustuslain vastaisesti.

Kun perustuslakivaliokunnan enemmistö kuitenkin teki poliittisen päätöksen ja siunasi tämän väärän tulkinnan, eduskunta saattoi toimia tämän mukaisesti. Vähemmistö katsoi, että olisi tullut järjestää kansanäänestys ja päättää asiasta lakiehdotuksen pohjalta. Vahvat perusteet esitettiin jopa sille, että olisi tullut käyttää perustuslain säätämisen järjestystä.

Nyt syntynyt keskustelu ei ole vain juridista saivartelua, sillä Niinistön ja Lipposen läpiajama käsittelyjärjestys ratkaisi sen, että Suomi liittyi euroalueeseen. Jos olisi järjestetty kansanäänestys ja jos asia olisi ratkaistu eduskunnassa lakiehdotuksen pohjalta määräenemmistöllä, siirtymistä euroon ei olisi hyväksytty ja Suomi olisi muiden Pohjoismaiden tapaan jäänyt euroalueen ulkopuolelle.

Niinistön henkilökohtaista vastuuta korostaa hänen kaksoisroolinsa perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana vuonna 1994 ja Lipposen hallituksen valtiovarainministerinä vuosina 1997 ja 1998.  Hän vastaa siis myös siitä, että Suomi on kokenut kymmenen vuoden vuoden talouslaman ja joutunut tukemaan velkarahalla euroalueen kriisimaita. Nyt meitä uhkaa vielä euroalueen muuttuminen pysyväksi velkaunioniksi ja ylikansalliseksi liittovaltioksi.

                                                                                                             X  X  X

Olen ollut euroon liittyen kaksi kertaa keskusteluyhteydessä Sauli Niinistöön hänen presidenttikautensa aikana.

Keskustelimme eurosta Ulkoasiainministeriön vastaanotolla elokuussa 2012. Sen jälkeen syntyi keskustelua sähköpostin välityksellä (Ks. Suomen linja 2017, ss. 296-299).

Elokuussa 2015 Niinistö otti minuun yhteyttä, kun olin todennut hänen sanoneen julkisuudessa, ettei hän olisi silloisilla tiedoilla kannattanut euroalueen muodostamista eikä Suomen jäsenyyttä siinä. Tämäkin johti sähköpostien vaihtoon (Suomen linja 2017, ss. 313-314).

Vaikka Sauli Niinistö on myöntänyt, että euroon siirtyminen ja Suomen jäsenyys euroalueessa oli virhe, hän ei ole osoittanut aktiivista katumista eikä esittänyt, kuinka syntynyt vahinko korjataan.

]]>
168 http://paavovayrynen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247992-tarkein-fakta-jai-tarkastamatta#comments Euroalue Kansanäänestys Perustuslaki Sauli Niinistö Thu, 21 Dec 2017 07:22:37 +0000 Paavo Väyrynen http://paavovayrynen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247992-tarkein-fakta-jai-tarkastamatta
Asiantuntijoiden mukaan perustuslakia ei tarvitse noudattaa http://aveollila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247906-asiantuntijoiden-mukaan-perustuslakia-ei-tarvitse-noudattaa <p>&nbsp;Iltalehti on tarttunut Väyrysen esille nostamaan kysymykseen tänään ja otsikoinut sen<strong> &rdquo;Totta vai tarua: Liittyikö Suomi euroon perustuslain vastaisesti?&rdquo;</strong> IL tarkastelee asiaa kahdelta kulmalta: Ensinnäkin Väyrynen esittää, että euroon liityttiin Niinistön johdolla toiseksi hän väittää, että prosessi oli perustuslain vastainen.</p><p>Lainaus IL:stä: &rdquo;Suomen liittymisestä euroalueeseen (EMU:n kolmas vaihe) päätettiin eduskunnassa keväällä 1998 ja päätös tuli voimaan tammikuussa 1999. Päätöksen takana oli&nbsp;<strong>Paavo Lipposen</strong>&nbsp;(sd) ensimmäinen hallitus, jonka valtiovarainministerinä <strong>Niinistö </strong>toimi. Kokoomuksen puheenjohtajana ja keskeisenä ministerinä toimineella Niinistöllä voidaan katsoa olleen merkittävä rooli Suomen viemisessä euroon. Tältä osin Väyrysen väite on ainakin hyvin lähellä totuutta.&rdquo; Tämä IL:n johtopäätös on mielestäni varsin oikea, koska Lipposella on päävastuu ja seuraava vastuunkantaja on silloinen valtionvarainministeri Niinistö.</p><p>Sitten tulee euroon liittymismenettely, josta IL toteaa näin: &rdquo;Euroalueeseen liittymisen perustuslaillisuuden arviointi on huomattavasti haastavampaa. Väyrysen väitettä ei voi tuomita kategorisesti epätodeksi, <strong>mutta vielä vähemmän sen voi todeta olevan tosi.</strong></p><p>Asiaa koskeva perustuslain kohta tuli voimaan 1.3.1992 ja sen pykälä 72 kuuluu kaikessa yksinkertaisuudessaan: &rdquo; Suomen rahayksikkö on markka. Lailla säädetään, miten markan ulkoisesta arvosta päätetään.&rdquo; Tämä asia on täysin yksiselitteinen, koska perustuslakia muutetaan vain perustuslain säätämisjärjestyksessä. Kuten tunnettua Lipposen hallitus ei tuonut edes uutta lakiehdotusta, vaan suoritti asian pääministerin ilmoitusmenettelyllä eduskunnalle 17.4.1998. Eduskunta antoi luottamuslauseäänestyksessä hallituksen jatkolle äänet 135-61.</p><p>IL on pyytänyt lausunnon asiasta Itä-Suomen yliopiston oikeustieteen professori&nbsp;<strong>Pauli Rautiaiselta</strong>, joka&nbsp;sanoo, &rdquo;että Väyrysen väitteestä on mahdoton sanoa, onko se <strong>totta vai tarua.</strong> Väyrynen tekee taitavan retorisen siirron. Ikään kuin perustuslaki olisi ilman tulkinnanvaraa kyllä tai ei -kysymys&rdquo;.</p><p>IL on saanut mielipiteen myös Turun yliopiston julkisoikeuden apulaisprofessori&nbsp;<strong>Janne Salmiselta, </strong>jonka&nbsp;mukaan perustuslakia ei rikottu euroon liittymisen yhteydessä: &rdquo;Perustuslakivaliokunta on kuitenkin se, joka nämä päätökset tekee. Eduskunta on seurannut perustuslakivaliokunnan kantaa.&rdquo;</p><p>Lopputuloksen IL:n johtopäätös on: &rdquo;Kaiken kaikkiaan Väyrysen väite on kuitenkin niin hataralla pohjalla, että se on paljon lähempänä tarua kuin totta&rdquo;.</p><p>Ensimmäinen johtopäätökseni asiasta on jälleen kerran, että Suomi on klubi, jossa on vallalla vain yksi &rdquo;totuus&rdquo;, joka muuttuu sen mukaan, ketkä ovat vallan kahvassa. Toinen johtopäätös on se, että Suomen oikeuslaitoksessa näkyy tämä sama asenne ja toiminta, josta kansa onkin vetänyt johtopäätöksen &rdquo;Laki on niin kuin se luetaan&rdquo;. Kolmas johtopäätös on yleisesti tiedossa, että perustuslakivaliokunta on lähes vitsi, koska se on hallituksen enemmistön hallinnassa. Tämä on johtanut siihen, että Suomessa perustuslain muutos voi tarvittaessa tapahtua eduskunnan yksinkertaisella enemmistöllä. Neljäs johtopäätös on myös hyvin tiedossa, että enemmistöhallituksen aikana eduskunta äänestää hallituksen kannan mukaan.</p><p>Perustuslaissa ei voi olla yksiselitteisempää kohtaa kuin tämä, että &rdquo;Suomen rahayksikkö on markka&rdquo; perustuslain 1.3.1992 mukaan. Asia ei muutu siitä miksikään, jos sen on aikanaan hyväksynyt Lipposen hallituksen ministerit, oikeuskansleri ja kansanedustajat. Eikä asia muutu toiseksi, että euro-päätöksen matkan varrelta vedottaisiin EU-liittymispäätökseen tai EMU-päätökseen. Perustuslaki on perustuslaki ja sitä muutetaan vain sen säätämisjärjestyksessä.</p><p>Vielä poliittinen peräkaneetti Risto Suvannon blogista lainattuna (Niinistö 31.5.2014 Ylen ykkösaamussa Iltalehden mukaan): &quot;Ei siinä pöydässä, jossa me euroa teimme, kukaan olisi uskonut, mihin euro päätyy. Tämä on toisenlainen euro. Jos se olisi ollut tiedossa, sellaista euroa ei olisi siinä pöydässä syntynyt&quot;. Suomi on kärsinyt kymmenien ja jopa satojen miljardien tappiot euro-päätöksen myötä ja sitä laskua maksetaan yhä.</p><p>Jokainen äänestäjä tekee omat ratkaisunsa ja tekee ne omalta arvopohjaltaan. Jos nämä euro-päätökseen liittyvät menettelyt edustavat mielestäsi oikeita ja kannatettavia arvoja, niin silloin Niinistö on näiden arvojen ehdottomasti paras presidenttiehdokas.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  Iltalehti on tarttunut Väyrysen esille nostamaan kysymykseen tänään ja otsikoinut sen ”Totta vai tarua: Liittyikö Suomi euroon perustuslain vastaisesti?” IL tarkastelee asiaa kahdelta kulmalta: Ensinnäkin Väyrynen esittää, että euroon liityttiin Niinistön johdolla toiseksi hän väittää, että prosessi oli perustuslain vastainen.

Lainaus IL:stä: ”Suomen liittymisestä euroalueeseen (EMU:n kolmas vaihe) päätettiin eduskunnassa keväällä 1998 ja päätös tuli voimaan tammikuussa 1999. Päätöksen takana oli Paavo Lipposen (sd) ensimmäinen hallitus, jonka valtiovarainministerinä Niinistö toimi. Kokoomuksen puheenjohtajana ja keskeisenä ministerinä toimineella Niinistöllä voidaan katsoa olleen merkittävä rooli Suomen viemisessä euroon. Tältä osin Väyrysen väite on ainakin hyvin lähellä totuutta.” Tämä IL:n johtopäätös on mielestäni varsin oikea, koska Lipposella on päävastuu ja seuraava vastuunkantaja on silloinen valtionvarainministeri Niinistö.

Sitten tulee euroon liittymismenettely, josta IL toteaa näin: ”Euroalueeseen liittymisen perustuslaillisuuden arviointi on huomattavasti haastavampaa. Väyrysen väitettä ei voi tuomita kategorisesti epätodeksi, mutta vielä vähemmän sen voi todeta olevan tosi.

Asiaa koskeva perustuslain kohta tuli voimaan 1.3.1992 ja sen pykälä 72 kuuluu kaikessa yksinkertaisuudessaan: ” Suomen rahayksikkö on markka. Lailla säädetään, miten markan ulkoisesta arvosta päätetään.” Tämä asia on täysin yksiselitteinen, koska perustuslakia muutetaan vain perustuslain säätämisjärjestyksessä. Kuten tunnettua Lipposen hallitus ei tuonut edes uutta lakiehdotusta, vaan suoritti asian pääministerin ilmoitusmenettelyllä eduskunnalle 17.4.1998. Eduskunta antoi luottamuslauseäänestyksessä hallituksen jatkolle äänet 135-61.

IL on pyytänyt lausunnon asiasta Itä-Suomen yliopiston oikeustieteen professori Pauli Rautiaiselta, joka sanoo, ”että Väyrysen väitteestä on mahdoton sanoa, onko se totta vai tarua. Väyrynen tekee taitavan retorisen siirron. Ikään kuin perustuslaki olisi ilman tulkinnanvaraa kyllä tai ei -kysymys”.

IL on saanut mielipiteen myös Turun yliopiston julkisoikeuden apulaisprofessori Janne Salmiselta, jonka mukaan perustuslakia ei rikottu euroon liittymisen yhteydessä: ”Perustuslakivaliokunta on kuitenkin se, joka nämä päätökset tekee. Eduskunta on seurannut perustuslakivaliokunnan kantaa.”

Lopputuloksen IL:n johtopäätös on: ”Kaiken kaikkiaan Väyrysen väite on kuitenkin niin hataralla pohjalla, että se on paljon lähempänä tarua kuin totta”.

Ensimmäinen johtopäätökseni asiasta on jälleen kerran, että Suomi on klubi, jossa on vallalla vain yksi ”totuus”, joka muuttuu sen mukaan, ketkä ovat vallan kahvassa. Toinen johtopäätös on se, että Suomen oikeuslaitoksessa näkyy tämä sama asenne ja toiminta, josta kansa onkin vetänyt johtopäätöksen ”Laki on niin kuin se luetaan”. Kolmas johtopäätös on yleisesti tiedossa, että perustuslakivaliokunta on lähes vitsi, koska se on hallituksen enemmistön hallinnassa. Tämä on johtanut siihen, että Suomessa perustuslain muutos voi tarvittaessa tapahtua eduskunnan yksinkertaisella enemmistöllä. Neljäs johtopäätös on myös hyvin tiedossa, että enemmistöhallituksen aikana eduskunta äänestää hallituksen kannan mukaan.

Perustuslaissa ei voi olla yksiselitteisempää kohtaa kuin tämä, että ”Suomen rahayksikkö on markka” perustuslain 1.3.1992 mukaan. Asia ei muutu siitä miksikään, jos sen on aikanaan hyväksynyt Lipposen hallituksen ministerit, oikeuskansleri ja kansanedustajat. Eikä asia muutu toiseksi, että euro-päätöksen matkan varrelta vedottaisiin EU-liittymispäätökseen tai EMU-päätökseen. Perustuslaki on perustuslaki ja sitä muutetaan vain sen säätämisjärjestyksessä.

Vielä poliittinen peräkaneetti Risto Suvannon blogista lainattuna (Niinistö 31.5.2014 Ylen ykkösaamussa Iltalehden mukaan): "Ei siinä pöydässä, jossa me euroa teimme, kukaan olisi uskonut, mihin euro päätyy. Tämä on toisenlainen euro. Jos se olisi ollut tiedossa, sellaista euroa ei olisi siinä pöydässä syntynyt". Suomi on kärsinyt kymmenien ja jopa satojen miljardien tappiot euro-päätöksen myötä ja sitä laskua maksetaan yhä.

Jokainen äänestäjä tekee omat ratkaisunsa ja tekee ne omalta arvopohjaltaan. Jos nämä euro-päätökseen liittyvät menettelyt edustavat mielestäsi oikeita ja kannatettavia arvoja, niin silloin Niinistö on näiden arvojen ehdottomasti paras presidenttiehdokas.

]]>
42 http://aveollila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247906-asiantuntijoiden-mukaan-perustuslakia-ei-tarvitse-noudattaa#comments Euro Niinistö Perustuslaki Tue, 19 Dec 2017 13:06:34 +0000 Antero Ollila http://aveollila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247906-asiantuntijoiden-mukaan-perustuslakia-ei-tarvitse-noudattaa
Yhdenvertaisuudesta, välttämättömyydesta ja resursseista http://jpvuorela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246988-yhdenvertaisuudesta-valttamattomyydesta-ja-resursseista <p>Yhdenvertaisuusperiaate vaatii, että jokainen maassa oleskeleva saa kiireellisen ja välttämättömän hoidon. Tämähän on perustuslaillinen tosiasia.</p><p>Perustuslaissa puhutaan myös kunnallisesta itsehallinnosta, ja ainakin vielä se merkitseekin jotain. Jos jokin fiksu kunta haluaa poistaa terveyskeskusmaksut, valtio ei vastusta.</p><p>Kaikessa sosiaali- ja terveyspalvelujen parantamisessa ja laajentamisessa on nähdäkseni kyse enemmän resursseista kuin periaatteista. Alan ammattilaiset auttavat ihan mielellään, kaikkia. Sitä en ymmärrä, miten palvelujen laajentaminen parantaisi resursseja. Todennäköisempäähän on, että käy päinvastoin.</p><p>Jokseenkin jokaisesta muusta Suomen kunnasta katsoen Helsinki on hoitanut terveyspalvelut ällistyttävän hyvin. Paperittomatkin ovat saaneet kiireellisen hoidon tähänkin asti. Hiukan vaikea on vakavissaan julistaa perustuslakikysymykseksi päätös laajentaa paperittomien palveluja tässä yhdessä kunnassa.</p><p>Minä en vastusta Helsingin valtuuston kantaa, vaikka stadilaiset eivät sen seurauksia itse maksakaan. Yhdenvertaisuusperustelu vain on tekopyhä. Kuka Suomen kansalainen saa ilmaisen hammashoidon? Ei kukaan.</p><p>No, vielähän ei ole päätetty, mikä on &ldquo;välttämätöntä&rdquo; hoitoa. Tehtäköön nyt selväksi, että en halua varmistaa kaikille yhtä huonoja oloja. Jos jokin porukka jossakin asiassa saa vähän enemmän, sen ei t a r v i t s e olla muilta pois. Voihan talouspolitiikan päämääräksi tulla jokin muukin kuin säästäminen. Saa nauraa.</p><p>Suhteellisuudentajua kehiin. Nykyään on muotia asevelvollisuuden palauttaminen Jehovan todistajille ja säätäminen naisille ja ahvenanmaalaisille, koska yhdenvertaisuus edellyttää, että kaikkia kohdellaan yhtä helvetin huonosti. Minä vastustan hankkeita. Hölmöt pakkotyöt pitää poistaa toisiltakin.</p><p>Jos joku vakavissaan kuvittelee, että valtavat ihmisjoukot rupeavat paperittomiksi kulkureiksi tai Jehovan todistajiksi kytätäkseen tällaisia yksittäisetuja, sopii kokeilla itse.</p><p>Käsittämättömintä tässä paperittomuuskeskustelussa on omassa maassaan sosiaalivakuutuksen ulkopuolelle jääneiden romanialaisten ja bulgarialaisten asema. Ranskan hallitushan yritti pari vuotta sitten yksinkertaisesti peruuttaa heiltä ihmisoikeudet. Ei onnistunut, tietenkään.</p><p>Euroopan unioni on kansalaisistaan vastuussa, ja siellä, missä on kunnallinen itsehallinto, vastuu kuuluu kunnalle. Minä en ole haalinut tähän unioniin Romaniaa ja Bulgariaa, mutta syyttömiä näiden maiden kansalaiset tilanteeseen ovat. Kiireellinen ja välttämätön hoito kuuluu myös turistille, kerjäläiselle ja taskuvarkaalle. Kuten äänioikeuskin.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Yhdenvertaisuusperiaate vaatii, että jokainen maassa oleskeleva saa kiireellisen ja välttämättömän hoidon. Tämähän on perustuslaillinen tosiasia.

Perustuslaissa puhutaan myös kunnallisesta itsehallinnosta, ja ainakin vielä se merkitseekin jotain. Jos jokin fiksu kunta haluaa poistaa terveyskeskusmaksut, valtio ei vastusta.

Kaikessa sosiaali- ja terveyspalvelujen parantamisessa ja laajentamisessa on nähdäkseni kyse enemmän resursseista kuin periaatteista. Alan ammattilaiset auttavat ihan mielellään, kaikkia. Sitä en ymmärrä, miten palvelujen laajentaminen parantaisi resursseja. Todennäköisempäähän on, että käy päinvastoin.

Jokseenkin jokaisesta muusta Suomen kunnasta katsoen Helsinki on hoitanut terveyspalvelut ällistyttävän hyvin. Paperittomatkin ovat saaneet kiireellisen hoidon tähänkin asti. Hiukan vaikea on vakavissaan julistaa perustuslakikysymykseksi päätös laajentaa paperittomien palveluja tässä yhdessä kunnassa.

Minä en vastusta Helsingin valtuuston kantaa, vaikka stadilaiset eivät sen seurauksia itse maksakaan. Yhdenvertaisuusperustelu vain on tekopyhä. Kuka Suomen kansalainen saa ilmaisen hammashoidon? Ei kukaan.

No, vielähän ei ole päätetty, mikä on “välttämätöntä” hoitoa. Tehtäköön nyt selväksi, että en halua varmistaa kaikille yhtä huonoja oloja. Jos jokin porukka jossakin asiassa saa vähän enemmän, sen ei t a r v i t s e olla muilta pois. Voihan talouspolitiikan päämääräksi tulla jokin muukin kuin säästäminen. Saa nauraa.

Suhteellisuudentajua kehiin. Nykyään on muotia asevelvollisuuden palauttaminen Jehovan todistajille ja säätäminen naisille ja ahvenanmaalaisille, koska yhdenvertaisuus edellyttää, että kaikkia kohdellaan yhtä helvetin huonosti. Minä vastustan hankkeita. Hölmöt pakkotyöt pitää poistaa toisiltakin.

Jos joku vakavissaan kuvittelee, että valtavat ihmisjoukot rupeavat paperittomiksi kulkureiksi tai Jehovan todistajiksi kytätäkseen tällaisia yksittäisetuja, sopii kokeilla itse.

Käsittämättömintä tässä paperittomuuskeskustelussa on omassa maassaan sosiaalivakuutuksen ulkopuolelle jääneiden romanialaisten ja bulgarialaisten asema. Ranskan hallitushan yritti pari vuotta sitten yksinkertaisesti peruuttaa heiltä ihmisoikeudet. Ei onnistunut, tietenkään.

Euroopan unioni on kansalaisistaan vastuussa, ja siellä, missä on kunnallinen itsehallinto, vastuu kuuluu kunnalle. Minä en ole haalinut tähän unioniin Romaniaa ja Bulgariaa, mutta syyttömiä näiden maiden kansalaiset tilanteeseen ovat. Kiireellinen ja välttämätön hoito kuuluu myös turistille, kerjäläiselle ja taskuvarkaalle. Kuten äänioikeuskin.

]]>
40 http://jpvuorela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246988-yhdenvertaisuudesta-valttamattomyydesta-ja-resursseista#comments Helsingin valtuusto Hyvinvointipalvelut Kansalaisten yhdenvertaisuus eri kunnissa Perustuslaki Yhdenvertaisuus Sat, 02 Dec 2017 15:50:04 +0000 Jari-Pekka Vuorela http://jpvuorela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246988-yhdenvertaisuudesta-valttamattomyydesta-ja-resursseista
Perustuslaki ja ulkomaalaisten sosiaaliturva http://villetavio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246599-perustuslaki-ja-ulkomaalaisten-sosiaaliturva <p>Globalisaation ja massamaahanmuuton aikakaudella on hämmentävää, että hyvinvointivaltio päättää tarjota kansalaisetuudet myös ulkomaalaisille.</p><p>&nbsp;</p><p>Kuitenkin Suomen perustuslain 19 &sect; mukaan jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus <strong>välttämättömään</strong> toimeentuloon ja huolenpitoon.</p><p>&nbsp;</p><p>&quot;Välttämättömän&quot; määritteleminen on toisaalta jätetty muilla laeilla säädettäväksi. Vaikka jokaisella olisi oikeus välttämättömään, ei tämä tarkoita sitä, ettei perustuslaissa olisi tarkoitettu hyvinvointivaltion tarjoavan Suomen kansalaisille välttämätöntä laajempia palveluita. Sosiaalietuudet ovat siis yhä pitkälti poliittisten päätösten määriteltävissä.</p><p>&nbsp;</p><p>Mielenkiintoinen kysymys on, miksi perustuslaki muutettiin tältä osin jokaisen kattavaksi.</p><p>&nbsp;</p><p>Nykyinen perustuslakimme tuli voimaan vuonna 2000. Politiikassa asioiden valmistelun ja käsittelyn jatkumot yltävät usein vuosikymmenten päähän. Maassamme keskusteltiin jo 1970-luvulla erillisen perusoikeuslain säätämisestä. Hanke ei sellaisenaan mennyt läpi, mutta osittain sen seurauksena hallitus antoi vuonna 1993 esityksen eduskunnalle perustuslakien perusoikeussäännösten muuttamisesta.</p><p>&nbsp;</p><p>Kyseisessä hallituksen esityksessä HE 309/1993 ehdotettiin perusoikeussäännösten kokonaisuudistusta siten, että säännöstön henkilöllistä soveltamisalaa laajennetaan ja perustuslain suojan piiriin lisätään useita uusia perusoikeuksia.</p><p>&nbsp;</p><p>Hallituksen esityksen 15 a &sect;:ään on koottu keskeiset sosiaaliturvaan liittyvät perusoikeussäännökset. Vanhassa hallitusmuodossa ei ollut vastaavaa säännöstä. Hallituksen esitykseen kirjattiin, että &quot;oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon on <em>kaikilla</em>&quot; (kursivointi minun).</p><p>&nbsp;</p><p>Hallituksen esityksessä mainitaan, että &quot;Suomi on liittyessään useisiin Yhdistyneiden kansakuntien, Euroopan neuvoston ja Kansainvälisen työjärjestön sopimuksiin sitoutunut ylläpitämään ja kehittämään sosiaaliturvaa. Tässä suhteessa ovat merkittäviä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 9&ndash;12 artiklat ja Euroopan sosiaalisen peruskirjan 7, 8, 11&ndash;17 ja 19 artiklat sekä jälkimmäisen sopimuksen lisäpöytäkirjan 4 artikla.&quot;</p><p>&nbsp;</p><p>Pykälät suunniteltiin siis vastaamaan näitä kansainvälisiä sopimusvelvoitteita.</p><p>&nbsp;</p><p>Suunnittelussa tapahtui kuitenkin valuvirhe ja Suomi meni aivan liian pitkälle.</p><p>&nbsp;</p><p>Hallituksen esityksessä HE 309/1993 luovuttiin eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta perusoikeuksien kytkemisestä Suomen kansalaisuuteen. Nuo poikkeukset ovat vaalioikeudet sekä oikeus oleskella maassa. Vastaavanlainen muotoilu otettiin perustuslakiin vuosituhannen vaihteessa.</p><p>&nbsp;</p><p>Suomen perustuslain muotoilu on tältä osin liian löyhä. Seuraukset näemme nyt 2010-luvulla. Hyvä esimerkki on viime vuodelta, jolloin perustuslakivaliokunta päätti, että työttömän maahanmuuttajan kotoutumistuen pienikin alentaminen olisi vastoin perustuslakia, jos se kohtelisi eri tavalla työtöntä maahanmuuttajaa ja työtöntä Suomen kansalaista. Tämä on absurdia.</p><p>&nbsp;</p><p>Vielä tuoreempi esimerkki löytyy Helsingistä, missä 20.11.2017 kokoontunut kaupunginhallitus päätti yhden äänen enemmistön voimalla laajentaa laittomasti maassa oleskelevien oikeutta maksuttomiin palveluihin ja toimeentuloon huomattavasti.</p><p>&nbsp;</p><p>Näennäisesti kyse on yksittäisen kaupungin päätöksestä, mutta käytännössä julkiset varat ovat kuin rahakirstu, jonka yhden nurkan tyhjentäminen vaikuttaa kokonaisvarallisuuteen.</p><p>&nbsp;</p><p>Tästäkin syystä perustuslakia pitää muuttaa. Perustuslain tulee kuvastaa Suomen valtion perimmäistä tarkoitusta. Suomen tarkoitus ei ole olla koko maailman sosiaalitoimisto.</p><p>&nbsp;</p><p>Teinkin tänä vuonna lakialoitteen (LA 12/2017), jossa ehdotin lisättäväksi Suomen perustuslakiin, että Suomen valtion tehtävä on ensisijaisesti Suomen kansalaisten oikeuksien turvaaminen. Vain ensisijaisesti omien kansalaistensa oikeudet turvaamalla Suomi voi olla olemassa myös seuraavat 100 vuotta, ylläpitää hyvinvointia ja nousta uusiin ennennäkemättömän upeisiin saavutuksiin.</p><p>&nbsp;</p><p>Perustuslakiin pitää lisätä kirjaus, että Suomen valtion tehtävä on ensisijaisesti jokaisen <em>Suomen kansalaisen</em> oikeuksien turvaaminen.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Globalisaation ja massamaahanmuuton aikakaudella on hämmentävää, että hyvinvointivaltio päättää tarjota kansalaisetuudet myös ulkomaalaisille.

 

Kuitenkin Suomen perustuslain 19 § mukaan jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon.

 

"Välttämättömän" määritteleminen on toisaalta jätetty muilla laeilla säädettäväksi. Vaikka jokaisella olisi oikeus välttämättömään, ei tämä tarkoita sitä, ettei perustuslaissa olisi tarkoitettu hyvinvointivaltion tarjoavan Suomen kansalaisille välttämätöntä laajempia palveluita. Sosiaalietuudet ovat siis yhä pitkälti poliittisten päätösten määriteltävissä.

 

Mielenkiintoinen kysymys on, miksi perustuslaki muutettiin tältä osin jokaisen kattavaksi.

 

Nykyinen perustuslakimme tuli voimaan vuonna 2000. Politiikassa asioiden valmistelun ja käsittelyn jatkumot yltävät usein vuosikymmenten päähän. Maassamme keskusteltiin jo 1970-luvulla erillisen perusoikeuslain säätämisestä. Hanke ei sellaisenaan mennyt läpi, mutta osittain sen seurauksena hallitus antoi vuonna 1993 esityksen eduskunnalle perustuslakien perusoikeussäännösten muuttamisesta.

 

Kyseisessä hallituksen esityksessä HE 309/1993 ehdotettiin perusoikeussäännösten kokonaisuudistusta siten, että säännöstön henkilöllistä soveltamisalaa laajennetaan ja perustuslain suojan piiriin lisätään useita uusia perusoikeuksia.

 

Hallituksen esityksen 15 a §:ään on koottu keskeiset sosiaaliturvaan liittyvät perusoikeussäännökset. Vanhassa hallitusmuodossa ei ollut vastaavaa säännöstä. Hallituksen esitykseen kirjattiin, että "oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon on kaikilla" (kursivointi minun).

 

Hallituksen esityksessä mainitaan, että "Suomi on liittyessään useisiin Yhdistyneiden kansakuntien, Euroopan neuvoston ja Kansainvälisen työjärjestön sopimuksiin sitoutunut ylläpitämään ja kehittämään sosiaaliturvaa. Tässä suhteessa ovat merkittäviä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 9–12 artiklat ja Euroopan sosiaalisen peruskirjan 7, 8, 11–17 ja 19 artiklat sekä jälkimmäisen sopimuksen lisäpöytäkirjan 4 artikla."

 

Pykälät suunniteltiin siis vastaamaan näitä kansainvälisiä sopimusvelvoitteita.

 

Suunnittelussa tapahtui kuitenkin valuvirhe ja Suomi meni aivan liian pitkälle.

 

Hallituksen esityksessä HE 309/1993 luovuttiin eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta perusoikeuksien kytkemisestä Suomen kansalaisuuteen. Nuo poikkeukset ovat vaalioikeudet sekä oikeus oleskella maassa. Vastaavanlainen muotoilu otettiin perustuslakiin vuosituhannen vaihteessa.

 

Suomen perustuslain muotoilu on tältä osin liian löyhä. Seuraukset näemme nyt 2010-luvulla. Hyvä esimerkki on viime vuodelta, jolloin perustuslakivaliokunta päätti, että työttömän maahanmuuttajan kotoutumistuen pienikin alentaminen olisi vastoin perustuslakia, jos se kohtelisi eri tavalla työtöntä maahanmuuttajaa ja työtöntä Suomen kansalaista. Tämä on absurdia.

 

Vielä tuoreempi esimerkki löytyy Helsingistä, missä 20.11.2017 kokoontunut kaupunginhallitus päätti yhden äänen enemmistön voimalla laajentaa laittomasti maassa oleskelevien oikeutta maksuttomiin palveluihin ja toimeentuloon huomattavasti.

 

Näennäisesti kyse on yksittäisen kaupungin päätöksestä, mutta käytännössä julkiset varat ovat kuin rahakirstu, jonka yhden nurkan tyhjentäminen vaikuttaa kokonaisvarallisuuteen.

 

Tästäkin syystä perustuslakia pitää muuttaa. Perustuslain tulee kuvastaa Suomen valtion perimmäistä tarkoitusta. Suomen tarkoitus ei ole olla koko maailman sosiaalitoimisto.

 

Teinkin tänä vuonna lakialoitteen (LA 12/2017), jossa ehdotin lisättäväksi Suomen perustuslakiin, että Suomen valtion tehtävä on ensisijaisesti Suomen kansalaisten oikeuksien turvaaminen. Vain ensisijaisesti omien kansalaistensa oikeudet turvaamalla Suomi voi olla olemassa myös seuraavat 100 vuotta, ylläpitää hyvinvointia ja nousta uusiin ennennäkemättömän upeisiin saavutuksiin.

 

Perustuslakiin pitää lisätä kirjaus, että Suomen valtion tehtävä on ensisijaisesti jokaisen Suomen kansalaisen oikeuksien turvaaminen.

]]>
10 http://villetavio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246599-perustuslaki-ja-ulkomaalaisten-sosiaaliturva#comments Maahanmuuttajat Suomessa Perustuslaillinen oikeus Perustuslaki Sosiaaliturva Ulkomaalaiset Sat, 25 Nov 2017 07:42:09 +0000 Ville Tavio http://villetavio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246599-perustuslaki-ja-ulkomaalaisten-sosiaaliturva
Kansanäänestykset perustuslakiin http://paavovayrynen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246214-kansanaanestykset-perustuslakiin <p>Kansanäänestykset perustuslakiin, isäntämaasopimus perustuslakivaliokunnan tutkittavaksi</p><p>&nbsp;</p><p>Olen ollut mukana valtiollisessa päätöksenteossa lähes puolet Suomen 100-vuotisen itsenäisyyden ajasta.</p><p>Tärkein tehtäväni kuluneina lähes viitenä vuosikymmenenä on ollut Suomen itsenäisyyden ja puolueettomuusaseman turvaaminen.</p><p>Viime vuosina molemmat ovat vaarantuneet. Valtiollista itsenäisyyttämme uhkaa tiivistyvä EU:n sisäinen yhdentyminen. Suomen sotilaallista liittoutumattomuutta uhkaavat sekä EU:n yhteisen puolustuksen kehittyminen että tiivistyvä yhteistyö sotilasliitto Naton kanssa.</p><p>Vastustin Suomen liittymistä Euroopan unioniin ennen muuta siitä syystä, että meille oli tarjolla parempi vaihtoehto, jäsenyys Euroopan talousalueessa ja tiivis pohjoismainen yhteistyö. Olisimme säilyttäneet itsenäisyytemme ulko-, turvallisuus- ja kauppapolitiikassa, emmekä olisi joutuneet mukaan ylikansalliseen päätöksentekoon.</p><p>Suomen liittymistä euroalueeseen vastustin taloudellisten syiden lisäksi myös siksi, että näköpiirissä oli euroalueen muuttuminen unionin ylikansalliseksi liittovaltioytimeksi. Muut Pohjoismaat olivat lisäksi jäämässä euroalueen ulkopuolelle.</p><p>Kun EU:ssa julkaistiin kesällä 2015 niin sanottu viiden presidentin suunnitelma todellisen talousunionin muodostamiseksi euroalueelle, tein kansalaisaloitteen kansanäänestyksen järjestämiseksi Suomen jäsenyydestä euroalueessa. Aloite haudattiin perustuslakivaliokuntaan.</p><p>Tämän kokemuksen perusteella olen&nbsp; tehnyt kansalaisaloitteen, jonka mukaan perustuslakia olisi muutettava siten, että Suomen suvereniteettia merkittävästi kaventavat kansainväliset velvoitteet olisi aina alistettava kansanäänestykseen. Aloite on nyt allekirjoitettavissa sivulla kansalaisaloite.fi.</p><p>Perustuslain muuttaminen aloitteessa esitetyllä tavalla turvaisi sitä, että sekä EU:n sisäiseen kehitykseen että Suomen mahdolliseen sotilaalliseen liittoutumiseen liittyvät sopimukset alistettaisiin tulevaisuudessa kansanäänestykseen.</p><p>Kansanäänestysmenettely turvaisi huolellisen harkinnan Suomen suvereniteettia kaventavia ratkaisuja tehtäessä. Se täydentäisi perustuslain 94 &sect;:n määräystä, jonka mukaan Suomen täysivaltaisuuden kannalta merkittävää toimivallan siirtoa koskevat ratkaisut on tehtävä eduskunnassa 2/3 määräenemmistöllä.</p><p>Kaikki Suomen täysivaltaisuutta kaventavat ratkaisut eivät kuitenkaan ole tulleet lainkaan eduskunnan käsiteltäviksi. Eniten keskustelua tässä suhteessa on herättänyt niin sanottu isäntämaasopimus Suomen ja sotilasliitto Naton välillä.</p><p>Tasavallan presidentin johdolla kokoontunut hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta päätti heinäkuussa 2014, että Suomi allekirjoittaa yhteisymmärryspöytäkirjan eli niin sanotun isäntämaasopimuksen Pohjois-Atlantin puolustusliitto Naton kanssa. Pöytäkirjan allekirjoitti syyskuussa Suomen puolesta puolustusvoimain komentaja. Sopimus on sisällytetty asetuskokoelmaan. Sitä ei ole tuotu eduskunnan käsiteltäväksi.</p><p>Julkisuudessa on esitetty tulkintoja, joiden mukaan sopimus kaventaisi merkittävästi Suomen kansallista itsemääräämisoikeutta. Jos nämä tulkinnat pitävät paikkansa, tasavallan presidentti ja päätöksentekoon osallistuneet valtioneuvoston jäsenet ovat saattaneet toimia virkavelvollisuuksiensa vastaisesti, kun he ovat hyväksyneet sopimuksen eivätkä ole vieneet sitä eduskunnan käsiteltäväksi.</p><p>Kun sopimus joka tapauksessa koskee Suomen kansainvälistä sopimusvelvoitetta, sitä ei ole mahdollista saada eduskunnan käsiteltäväksi aloitteen tai kansalaisaloitteen pohjalta.</p><p>Ainoa keino asian käsittelemiseksi eduskunnassa näyttää olevan sen vieminen perustuslakivaliokunnan käsiteltäväksi ministerivastuulain nojalla. Kun päätöksenteossa oli mukana myös tasavallan presidentti, hänenkin oikeudellinen vastuullisuutensa tulisi selvittää samassa yhteydessä.</p><p>Jotta isäntämaasopimuksen tulkinnoista ja sen velvoittavuudesta saataisiin täysi selvyys, eduskunnassa olisi pantava vireille muistutus päätöksentekoon osallistuneiden henkilöiden virkatointen lainmukaisuudesta. Tähän tarvitaan kymmenen kansanedustajan allekirjoitus. Ellei riittävää määrää kansanedustajia nykyisestä eduskunnasta löydy, seuraavassa heitä saattaa olla.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kansanäänestykset perustuslakiin, isäntämaasopimus perustuslakivaliokunnan tutkittavaksi

 

Olen ollut mukana valtiollisessa päätöksenteossa lähes puolet Suomen 100-vuotisen itsenäisyyden ajasta.

Tärkein tehtäväni kuluneina lähes viitenä vuosikymmenenä on ollut Suomen itsenäisyyden ja puolueettomuusaseman turvaaminen.

Viime vuosina molemmat ovat vaarantuneet. Valtiollista itsenäisyyttämme uhkaa tiivistyvä EU:n sisäinen yhdentyminen. Suomen sotilaallista liittoutumattomuutta uhkaavat sekä EU:n yhteisen puolustuksen kehittyminen että tiivistyvä yhteistyö sotilasliitto Naton kanssa.

Vastustin Suomen liittymistä Euroopan unioniin ennen muuta siitä syystä, että meille oli tarjolla parempi vaihtoehto, jäsenyys Euroopan talousalueessa ja tiivis pohjoismainen yhteistyö. Olisimme säilyttäneet itsenäisyytemme ulko-, turvallisuus- ja kauppapolitiikassa, emmekä olisi joutuneet mukaan ylikansalliseen päätöksentekoon.

Suomen liittymistä euroalueeseen vastustin taloudellisten syiden lisäksi myös siksi, että näköpiirissä oli euroalueen muuttuminen unionin ylikansalliseksi liittovaltioytimeksi. Muut Pohjoismaat olivat lisäksi jäämässä euroalueen ulkopuolelle.

Kun EU:ssa julkaistiin kesällä 2015 niin sanottu viiden presidentin suunnitelma todellisen talousunionin muodostamiseksi euroalueelle, tein kansalaisaloitteen kansanäänestyksen järjestämiseksi Suomen jäsenyydestä euroalueessa. Aloite haudattiin perustuslakivaliokuntaan.

Tämän kokemuksen perusteella olen  tehnyt kansalaisaloitteen, jonka mukaan perustuslakia olisi muutettava siten, että Suomen suvereniteettia merkittävästi kaventavat kansainväliset velvoitteet olisi aina alistettava kansanäänestykseen. Aloite on nyt allekirjoitettavissa sivulla kansalaisaloite.fi.

Perustuslain muuttaminen aloitteessa esitetyllä tavalla turvaisi sitä, että sekä EU:n sisäiseen kehitykseen että Suomen mahdolliseen sotilaalliseen liittoutumiseen liittyvät sopimukset alistettaisiin tulevaisuudessa kansanäänestykseen.

Kansanäänestysmenettely turvaisi huolellisen harkinnan Suomen suvereniteettia kaventavia ratkaisuja tehtäessä. Se täydentäisi perustuslain 94 §:n määräystä, jonka mukaan Suomen täysivaltaisuuden kannalta merkittävää toimivallan siirtoa koskevat ratkaisut on tehtävä eduskunnassa 2/3 määräenemmistöllä.

Kaikki Suomen täysivaltaisuutta kaventavat ratkaisut eivät kuitenkaan ole tulleet lainkaan eduskunnan käsiteltäviksi. Eniten keskustelua tässä suhteessa on herättänyt niin sanottu isäntämaasopimus Suomen ja sotilasliitto Naton välillä.

Tasavallan presidentin johdolla kokoontunut hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta päätti heinäkuussa 2014, että Suomi allekirjoittaa yhteisymmärryspöytäkirjan eli niin sanotun isäntämaasopimuksen Pohjois-Atlantin puolustusliitto Naton kanssa. Pöytäkirjan allekirjoitti syyskuussa Suomen puolesta puolustusvoimain komentaja. Sopimus on sisällytetty asetuskokoelmaan. Sitä ei ole tuotu eduskunnan käsiteltäväksi.

Julkisuudessa on esitetty tulkintoja, joiden mukaan sopimus kaventaisi merkittävästi Suomen kansallista itsemääräämisoikeutta. Jos nämä tulkinnat pitävät paikkansa, tasavallan presidentti ja päätöksentekoon osallistuneet valtioneuvoston jäsenet ovat saattaneet toimia virkavelvollisuuksiensa vastaisesti, kun he ovat hyväksyneet sopimuksen eivätkä ole vieneet sitä eduskunnan käsiteltäväksi.

Kun sopimus joka tapauksessa koskee Suomen kansainvälistä sopimusvelvoitetta, sitä ei ole mahdollista saada eduskunnan käsiteltäväksi aloitteen tai kansalaisaloitteen pohjalta.

Ainoa keino asian käsittelemiseksi eduskunnassa näyttää olevan sen vieminen perustuslakivaliokunnan käsiteltäväksi ministerivastuulain nojalla. Kun päätöksenteossa oli mukana myös tasavallan presidentti, hänenkin oikeudellinen vastuullisuutensa tulisi selvittää samassa yhteydessä.

Jotta isäntämaasopimuksen tulkinnoista ja sen velvoittavuudesta saataisiin täysi selvyys, eduskunnassa olisi pantava vireille muistutus päätöksentekoon osallistuneiden henkilöiden virkatointen lainmukaisuudesta. Tähän tarvitaan kymmenen kansanedustajan allekirjoitus. Ellei riittävää määrää kansanedustajia nykyisestä eduskunnasta löydy, seuraavassa heitä saattaa olla.

]]>
27 http://paavovayrynen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246214-kansanaanestykset-perustuslakiin#comments Isäntämaasopimus Kansanäänestys Perustuslaki Perustuslakivaliokunta Fri, 17 Nov 2017 09:05:00 +0000 Paavo Väyrynen http://paavovayrynen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246214-kansanaanestykset-perustuslakiin
Perusoikeuksista ja niiden kritiikistä http://valtteriaaltonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245483-perusoikeuksista-ja-niiden-kritiikista <p><a href="http://www.eva.fi/">EVA</a> julkaisi viime viikolla Björn Wahlroosin kirjoittaman pamfletin <a href="http://www.eva.fi/wp-content/uploads/2017/10/EVA_pamfletti_2017_1-1.pdf"><u>hiljainen vallankumous</u></a>. Kirjasen saama julkinen vastaanotto oli aikasen nihkeä ja asia näytti unohtuvan nopeasti.<br /><br />Ajatuspaja Liberan tuore toiminnanjohtaja Mikko Kiesiläinen kuitenkin <a href="http://www.libera.fi/yleinen/hiljainen-allmalepanel-vallankumous/"><u>jatkoi tällä viikolla </u></a>keskustelua asettumalla vahvasti puolustamaa Liberan hallituksen varapuheenjohtajan pamflettia. Kun keskustelu näyttää jatkuvan, niin otin kanssa asiakseni kirjan lukeneena kommentoida asiaa näin jonkin verran työkseni myös valtiosääntöjuridiikkaa tekevän näkökulmasta.<br /><br />Jos pamfletin sisältö pitäisi jotenkin tiivistää, niin Wahlroosia perustuslaissamme häiritsevät juuri ne piirteet, jotka tekevät siitä leimallisesti (Länsi-) Eurooppalaisen: Konstitutionalismi, parlamentarismi, perusoikeusajattelu, nykyaikainen laintulkintaoppi ihmis- ja perusoikeusmyönteisine laintulkintamalleineen jne. Tämä on tietysti täysin sallittu mielipide, ja on virkistävää, että joku rohkeasti lähtee ravistelemaan koko kehikkoa. Mutta näinkin radikaali lähestymistapa kaipaisi vahvaa argumentaatiota tuekseen. Ja juuri siinä kohti pamfletti sakkaa pahasti.<br /><br />Wahlroos ei ole kirjoittaessaan ottanut tarpeeksi selvää valtiosääntöjuridiikan perusasioista, vaan tuntuu luottavan siihen, ettei suurin osa lukijoistakaan niitä tunne. Kirjaa leimaa myös monin paikoin melkoinen älyllinen epärehellisyys. Perustuslakivaliokunnan kritiikkiä perustellaan mm. yksittäisten perustuslakiasiantuntijoiden osana akateemista debattia lausumilla mielipiteillä tai keskustelussa käytetyillä argumenteilla, vaikka ne eivät koskaan ole päätyneet perustuslakivaliokunnan kannaksi. Onpa kritiikin välineeksi kelvannut jopa apulaisoikeuskanslerin mielipide suvivirrestä, vaikka perustuslakivaliokunta tosiasiassa on ottanut asiassa juuri päinvastaisen kannan. Välillä perusteluna esiintyvät myös hatarasti perustellut hypoteesit siitä, mitä valiokunta ehkä jossain tilanteessa olisi voinut tehdä. Eli perustetaan kritiikkiä johonkin, mikä &rdquo;olisi voinut tapahtua&rdquo; sen sijaan, että se perustettaisiin siihen, mitä oikeasti on tapahtunut. Jälkikäteen jotkut kirjan &rdquo;kuohuttavista&rdquo; esimerkeistä ovat <a href="https://perustuslakiblogi.wordpress.com/2017/10/24/martin-scheinin-oligarkki-wahlroos-vahvaksi-presidentiksi-2024/"><u>paljastuneet ilmeisesti täysin keksityiksi</u></a>.</p><p>Mielestäni Wahlroosin perustuslakikritiikkiä ei kuitenkaan ole perusteltua käsitellä niinkään yksittäisenä ulostulona, vaan nimenomaan osana sitä perusoikeuksiin kohdistuvaa arvostelua, jota on viime aikoina kuultu elinkeinoelämän edunvalvojia lähellä olevilta tahoilta.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Mihin perustuslakia tarvitaan?</strong></p><p>Jos halutaan purkaa Wahlroosin ja kumppaneiden perustuslakikritiikkiä, niin on tärkeää ensin ymmärtää, mikä perustuslaki on.&nbsp;<br /><br />Perustuslaki on oikeusjärjestelmämme perusta, siihen pohjautuvat kaikki muut lait ja niiden tulkinta. Perustuslaki myös rajoittaa lainsäätäjän toimintavapautta asettamalla tietyt sille rajat, joita ei voida ylittää yksinkertaisen enemmistön voimin tavanomaisessa lainsäätämisjärjestyksessä, vaan joiden muuttaminen vaatii 2/3 enemmistön ja kahden eduskunnan päätöksen (tai sitten 5/6 enemmistön kerralla). Nämä rajoitteet eivät kuitenkaan tule lainsäätäjälle mitenkään ylhäältä annettuna, vaan ne on lainsäätäjä itse itselleen vapaaehtoisesti asettanut. Lainsäätäjä käyttää demokratiassa niin valtavaa valtaa, että on nähnyt tarpeelliseksi luoda rajoitteita sille, miten tätä valtaa voidaan käyttää. Perustuslaki takaa, ettei yksinkertaisen enemmistön turvin voida tehdä radikaaleja muutoksia yksilön oikeusasemaan, oikeusvaltiomme perusteisiin tai tehdä päätöksiä, joilla enemmistö saa suhteetonta hyötyä vähemmistön kustannuksella.<br /><br />​Kun ylin lainsäätäjän on vaadittavan määräenemmistön turvin päättänyt asettaa itselleen tiettyjä rajoitteita, ei näitä rajoitteita voi kumota muuta kuin vastaavan määräenemmistön turvin. Perustuslaki ei siis ole demokratian rajoite, vaan demokratian suoja. Sen tarkoitus on estää demokratiaa muuttumasta sellaiseksi <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Enemmist%C3%B6n_tyrannia"><u>enemmistön tyranniaksi</u></a>, jollaiseksi Wahlroos itse sen kuvasi edellisessä kirjassaan &rdquo;<a href="https://otava.fi/kirjat/9789511268826/#.Wfw-jbpuKww"><u>markkinat ja demokratia</u></a>&rdquo;.<br /><br /><strong>TSS-oikeudet</strong><br /><br />Viime aikaisessa perustuslakikritiikissä tähtäimessä ovat erityisesti olleet perustuslakiin vuoden 1995 perusoikeusuudistuksen yhteydessä lisätyt pykälät ns. TSS-oikeuksista (taloudelliset, sivistykselliset ja sosiaaliset oikeudet). Esimerkiksi oikeus maksuttomaan perusopetukseen tai julkisen vallan velvollisuus taata kaikille riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut. Yhtenä pontimena on kritiikille on ollut se, että juuri riittäviä sosiaali ja terveyspalveluita koskevaan vaatimukseen kaatui pohjimmiltaan Sipilän hallituksen sote-esitys perustuslakivaliokunnassa viime kesänä.</p><p>Osa kuullusta <a href="https://ek.fi/ajankohtaista/uutiset/2017/06/29/oksala-bloggaa-yhtioittamisvelvoite-kaatui-perustuslakipolitikointiin/">kriitiikistä</a> maalaa TSS-oikeuksista kauniisti sanottuna vääristyneen kuvan. Taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset perusoikeudet eivät kuitenkaan ole mikään Suomalainen keksintö. TSS-oikeudet ovat tulleet perustuslakiin YK:n ja Euroopan Neuvoston ihmisoikeussopimuksista ja sitovat Suomea myös <a href="https://www.coe.int/en/web/turin-european-social-charter/european-social-charter-and-european-union-law">osana EU-lainsäädäntöä</a>. Ne olisivat siis jossain muodossa osa Suomen oikeusjärjestystä, vaikka asiasta ei sanottaisi mitään perustuslaissa.</p><p>Wahlroosin pamfletin kritiikki TSS-oikeuksia kohtaan lähtee liikkeelle kahdella (ehkä vähän ristiriitaisella) kärjellä. Toisaalta Wahlroos kritisoi TSS-oikeuksia siitä, että ne on kirjattu perustuslakiin tavalla, joka jättää laajan mahdollisuuden tulkintaan. Toisaalta kirjassa vaaditaan, että poliitikoilla pitäisi olla valtuus tulkita niitä erityisesti niiden kattavuuden osalta nykyistä vapaammin.<br /><br />On tietysti totta, että kuten kaikki perusoikeuksia, myös TSS-oikeuksia koskevat kirjaukset perustuslaissa ovat tulkinnanvaraisia. Pelkästään lakitekstiä lukemalla ei yksiselitteisesti selviä, mitä tarkoittavat esim. kaikille turvatut riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut.<br /><br />Toisin kuin perusoikeuksien kriitikot ovat antaneet ymmärtää, ei tulkinnanvaraisuus kuitenkaan tarkoita mielivaltaa. Vaikka kaikki tulkinta tietysti sisältää aina myös arvokannanottoja, perusoikeuksien tulkinta nojaa niin kansallisesti kuin kansainvälisesti kehittyneeseen oikeustieteelliseen traditioon. Esim.&nbsp; terveyspalveluiden &quot;riittävyyttä&quot; arvioidaan lain esitöiden lisäksi muun muassa TSS-ihmisoikeuksia koskevassa tulkintakäytännössä kehittyneen ns. heikentämiskielto-opin kautta. Sen mukaan valtiolla ei lähtökohtaisesti ole oikeutta heikentää kansalaistensa TSS-oikeuksia niiden vakiintuneesta tasosta. Kielto ei tietenkään ole ehdoton. Esim. heikosta taloustilanteesta seuraavat budjettirajoitteet voivat olla peruste heikentää myös TSS-oikeuksia. Samoin jonkin perusoikeuden heikentäminen on helpommin hyväksyttävää, kun se tapahtuu toisen perusoikeuden hyväksi. Mutta siis olennaista on se, että heikentämiseen pitää aina olla painava ja hyväksyttävä peruste. Pelkkä poliittinen tahtotila (esim. yhden puolueen halu saada lisää bisnestä tukijoilleen) ei ole perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävä syy heikentää perustuslaissa turvattujen vähimmäisoikeuksien tasoa.</p><p>Samalla perusteella on kestämätön Wahlroosin esittämä vaatimus, että perusoikeuksien dimensioinnin (eli kuinka laaja jonkin perusoikeuden turvaama ala on) tulisi olla poliittisesti päätettävä asia. Jos perusoikeuksien laajuus olisi vapaasti päätettävissä, se käytännössä tekisi perusoikeudet tyhjäksi. Perusoikeuksien laajuus - esim. se terveydepalveluiden &quot;riittävyys&quot; - on nimenomaan juridinen, ei poliittinen kysymys. Kun lainsäätäjä on asettanut itselleen tietyn sitovan velvoitteen esim. järjestää &quot;riittävät&quot; terveyspalvelut, se on asettanut itselleen kriteerin, jonka määrittelyn se on antanut laintulkinnan, ei poliittisen tahtotilan, tehtäväksi. Olisi demokratian kannalta surkeaa, että jos eduskunta määräenemmistöllä itselleen asettaman velvoitteen voisi tehdä yksinkertaisella enemmistöllä tyhjäksi päättämällä, että velvoitteen sisältö onkin jotain paljon vähemmän kuin mitä säätämishetkellä tarkoitettiin.</p><p>[Perusoikeuksien laajan poliittisen dimensioinnin ongemallisuus on ehkä helpompi ymmärtää sen kautta, että myös Neuvostoliiton perustuslaissa oli taattu perusoikeutensa sananvapaus. Siellä sananvapauden dimensiointi oli kuitenkin nimenmaan jätetty poliittisesti, ei juridisesti, määritettäväksi.​]<br /><br /><strong>Perustuslakikriitikin tarkoitus?</strong></p><p>Perustuslaista on tärkeää käydä keskustelua, eikä tätä keskustelua missään nimessä saa jättää vain juristeille tai perustuslakiasiantuntijoille. Silti viime aikojen kritiikki on näyttäytynyt hyvin ohuena ja paikoin tarkoitushakuisena. On vaikea nähdä, ettei sillä olisi yhteyttä tulevaan sote-uudistuksen käsittelyyn perustuslakivaliokunnassa. Käsittelyyn, jossa pelissä on 5,8 miljardin euron vuotuinen intressi. Toiveena näyttäisi olevan, että perustuslakivaliokunnalle tulisi painetta ryhtyä sivuuttamaan perustuslakia poliittisista syistä ja näin mahdollistettaisiin perusoikeuksiin kajoamisen yksinkertaisen enemmistön turvin. Kun ottaa huomioon miten tärkeitä asioita perustuslaki suojaa, ei tällainen olisi kuitenkaan vähänkään pitemmän päälle kenenkään etu. Jos perustuslain nähdään esim. tuovan kansalaisille liikaa oikeuksia, niin se on kyllä viime kädessä poliittisesti muutettava asia. Mutta siihen muutoksen pitää olla se 2/3 enemmistö sekä vähän kärsivällisyyttä. Ohituskaistaa pitkin yrittämistä ei pidä asiassa hyväksyä.</p><p>&nbsp;</p><p><a href="www.valtteriaaltonen.fi">www.valtteriaaltonen.fi</a><br />&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> EVA julkaisi viime viikolla Björn Wahlroosin kirjoittaman pamfletin hiljainen vallankumous. Kirjasen saama julkinen vastaanotto oli aikasen nihkeä ja asia näytti unohtuvan nopeasti.

Ajatuspaja Liberan tuore toiminnanjohtaja Mikko Kiesiläinen kuitenkin jatkoi tällä viikolla keskustelua asettumalla vahvasti puolustamaa Liberan hallituksen varapuheenjohtajan pamflettia. Kun keskustelu näyttää jatkuvan, niin otin kanssa asiakseni kirjan lukeneena kommentoida asiaa näin jonkin verran työkseni myös valtiosääntöjuridiikkaa tekevän näkökulmasta.

Jos pamfletin sisältö pitäisi jotenkin tiivistää, niin Wahlroosia perustuslaissamme häiritsevät juuri ne piirteet, jotka tekevät siitä leimallisesti (Länsi-) Eurooppalaisen: Konstitutionalismi, parlamentarismi, perusoikeusajattelu, nykyaikainen laintulkintaoppi ihmis- ja perusoikeusmyönteisine laintulkintamalleineen jne. Tämä on tietysti täysin sallittu mielipide, ja on virkistävää, että joku rohkeasti lähtee ravistelemaan koko kehikkoa. Mutta näinkin radikaali lähestymistapa kaipaisi vahvaa argumentaatiota tuekseen. Ja juuri siinä kohti pamfletti sakkaa pahasti.

Wahlroos ei ole kirjoittaessaan ottanut tarpeeksi selvää valtiosääntöjuridiikan perusasioista, vaan tuntuu luottavan siihen, ettei suurin osa lukijoistakaan niitä tunne. Kirjaa leimaa myös monin paikoin melkoinen älyllinen epärehellisyys. Perustuslakivaliokunnan kritiikkiä perustellaan mm. yksittäisten perustuslakiasiantuntijoiden osana akateemista debattia lausumilla mielipiteillä tai keskustelussa käytetyillä argumenteilla, vaikka ne eivät koskaan ole päätyneet perustuslakivaliokunnan kannaksi. Onpa kritiikin välineeksi kelvannut jopa apulaisoikeuskanslerin mielipide suvivirrestä, vaikka perustuslakivaliokunta tosiasiassa on ottanut asiassa juuri päinvastaisen kannan. Välillä perusteluna esiintyvät myös hatarasti perustellut hypoteesit siitä, mitä valiokunta ehkä jossain tilanteessa olisi voinut tehdä. Eli perustetaan kritiikkiä johonkin, mikä ”olisi voinut tapahtua” sen sijaan, että se perustettaisiin siihen, mitä oikeasti on tapahtunut. Jälkikäteen jotkut kirjan ”kuohuttavista” esimerkeistä ovat paljastuneet ilmeisesti täysin keksityiksi.

Mielestäni Wahlroosin perustuslakikritiikkiä ei kuitenkaan ole perusteltua käsitellä niinkään yksittäisenä ulostulona, vaan nimenomaan osana sitä perusoikeuksiin kohdistuvaa arvostelua, jota on viime aikoina kuultu elinkeinoelämän edunvalvojia lähellä olevilta tahoilta.

 

Mihin perustuslakia tarvitaan?

Jos halutaan purkaa Wahlroosin ja kumppaneiden perustuslakikritiikkiä, niin on tärkeää ensin ymmärtää, mikä perustuslaki on. 

Perustuslaki on oikeusjärjestelmämme perusta, siihen pohjautuvat kaikki muut lait ja niiden tulkinta. Perustuslaki myös rajoittaa lainsäätäjän toimintavapautta asettamalla tietyt sille rajat, joita ei voida ylittää yksinkertaisen enemmistön voimin tavanomaisessa lainsäätämisjärjestyksessä, vaan joiden muuttaminen vaatii 2/3 enemmistön ja kahden eduskunnan päätöksen (tai sitten 5/6 enemmistön kerralla). Nämä rajoitteet eivät kuitenkaan tule lainsäätäjälle mitenkään ylhäältä annettuna, vaan ne on lainsäätäjä itse itselleen vapaaehtoisesti asettanut. Lainsäätäjä käyttää demokratiassa niin valtavaa valtaa, että on nähnyt tarpeelliseksi luoda rajoitteita sille, miten tätä valtaa voidaan käyttää. Perustuslaki takaa, ettei yksinkertaisen enemmistön turvin voida tehdä radikaaleja muutoksia yksilön oikeusasemaan, oikeusvaltiomme perusteisiin tai tehdä päätöksiä, joilla enemmistö saa suhteetonta hyötyä vähemmistön kustannuksella.

​Kun ylin lainsäätäjän on vaadittavan määräenemmistön turvin päättänyt asettaa itselleen tiettyjä rajoitteita, ei näitä rajoitteita voi kumota muuta kuin vastaavan määräenemmistön turvin. Perustuslaki ei siis ole demokratian rajoite, vaan demokratian suoja. Sen tarkoitus on estää demokratiaa muuttumasta sellaiseksi enemmistön tyranniaksi, jollaiseksi Wahlroos itse sen kuvasi edellisessä kirjassaan ”markkinat ja demokratia”.

TSS-oikeudet

Viime aikaisessa perustuslakikritiikissä tähtäimessä ovat erityisesti olleet perustuslakiin vuoden 1995 perusoikeusuudistuksen yhteydessä lisätyt pykälät ns. TSS-oikeuksista (taloudelliset, sivistykselliset ja sosiaaliset oikeudet). Esimerkiksi oikeus maksuttomaan perusopetukseen tai julkisen vallan velvollisuus taata kaikille riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut. Yhtenä pontimena on kritiikille on ollut se, että juuri riittäviä sosiaali ja terveyspalveluita koskevaan vaatimukseen kaatui pohjimmiltaan Sipilän hallituksen sote-esitys perustuslakivaliokunnassa viime kesänä.

Osa kuullusta kriitiikistä maalaa TSS-oikeuksista kauniisti sanottuna vääristyneen kuvan. Taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset perusoikeudet eivät kuitenkaan ole mikään Suomalainen keksintö. TSS-oikeudet ovat tulleet perustuslakiin YK:n ja Euroopan Neuvoston ihmisoikeussopimuksista ja sitovat Suomea myös osana EU-lainsäädäntöä. Ne olisivat siis jossain muodossa osa Suomen oikeusjärjestystä, vaikka asiasta ei sanottaisi mitään perustuslaissa.

Wahlroosin pamfletin kritiikki TSS-oikeuksia kohtaan lähtee liikkeelle kahdella (ehkä vähän ristiriitaisella) kärjellä. Toisaalta Wahlroos kritisoi TSS-oikeuksia siitä, että ne on kirjattu perustuslakiin tavalla, joka jättää laajan mahdollisuuden tulkintaan. Toisaalta kirjassa vaaditaan, että poliitikoilla pitäisi olla valtuus tulkita niitä erityisesti niiden kattavuuden osalta nykyistä vapaammin.

On tietysti totta, että kuten kaikki perusoikeuksia, myös TSS-oikeuksia koskevat kirjaukset perustuslaissa ovat tulkinnanvaraisia. Pelkästään lakitekstiä lukemalla ei yksiselitteisesti selviä, mitä tarkoittavat esim. kaikille turvatut riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut.

Toisin kuin perusoikeuksien kriitikot ovat antaneet ymmärtää, ei tulkinnanvaraisuus kuitenkaan tarkoita mielivaltaa. Vaikka kaikki tulkinta tietysti sisältää aina myös arvokannanottoja, perusoikeuksien tulkinta nojaa niin kansallisesti kuin kansainvälisesti kehittyneeseen oikeustieteelliseen traditioon. Esim.  terveyspalveluiden "riittävyyttä" arvioidaan lain esitöiden lisäksi muun muassa TSS-ihmisoikeuksia koskevassa tulkintakäytännössä kehittyneen ns. heikentämiskielto-opin kautta. Sen mukaan valtiolla ei lähtökohtaisesti ole oikeutta heikentää kansalaistensa TSS-oikeuksia niiden vakiintuneesta tasosta. Kielto ei tietenkään ole ehdoton. Esim. heikosta taloustilanteesta seuraavat budjettirajoitteet voivat olla peruste heikentää myös TSS-oikeuksia. Samoin jonkin perusoikeuden heikentäminen on helpommin hyväksyttävää, kun se tapahtuu toisen perusoikeuden hyväksi. Mutta siis olennaista on se, että heikentämiseen pitää aina olla painava ja hyväksyttävä peruste. Pelkkä poliittinen tahtotila (esim. yhden puolueen halu saada lisää bisnestä tukijoilleen) ei ole perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävä syy heikentää perustuslaissa turvattujen vähimmäisoikeuksien tasoa.

Samalla perusteella on kestämätön Wahlroosin esittämä vaatimus, että perusoikeuksien dimensioinnin (eli kuinka laaja jonkin perusoikeuden turvaama ala on) tulisi olla poliittisesti päätettävä asia. Jos perusoikeuksien laajuus olisi vapaasti päätettävissä, se käytännössä tekisi perusoikeudet tyhjäksi. Perusoikeuksien laajuus - esim. se terveydepalveluiden "riittävyys" - on nimenomaan juridinen, ei poliittinen kysymys. Kun lainsäätäjä on asettanut itselleen tietyn sitovan velvoitteen esim. järjestää "riittävät" terveyspalvelut, se on asettanut itselleen kriteerin, jonka määrittelyn se on antanut laintulkinnan, ei poliittisen tahtotilan, tehtäväksi. Olisi demokratian kannalta surkeaa, että jos eduskunta määräenemmistöllä itselleen asettaman velvoitteen voisi tehdä yksinkertaisella enemmistöllä tyhjäksi päättämällä, että velvoitteen sisältö onkin jotain paljon vähemmän kuin mitä säätämishetkellä tarkoitettiin.

[Perusoikeuksien laajan poliittisen dimensioinnin ongemallisuus on ehkä helpompi ymmärtää sen kautta, että myös Neuvostoliiton perustuslaissa oli taattu perusoikeutensa sananvapaus. Siellä sananvapauden dimensiointi oli kuitenkin nimenmaan jätetty poliittisesti, ei juridisesti, määritettäväksi.​]

Perustuslakikriitikin tarkoitus?

Perustuslaista on tärkeää käydä keskustelua, eikä tätä keskustelua missään nimessä saa jättää vain juristeille tai perustuslakiasiantuntijoille. Silti viime aikojen kritiikki on näyttäytynyt hyvin ohuena ja paikoin tarkoitushakuisena. On vaikea nähdä, ettei sillä olisi yhteyttä tulevaan sote-uudistuksen käsittelyyn perustuslakivaliokunnassa. Käsittelyyn, jossa pelissä on 5,8 miljardin euron vuotuinen intressi. Toiveena näyttäisi olevan, että perustuslakivaliokunnalle tulisi painetta ryhtyä sivuuttamaan perustuslakia poliittisista syistä ja näin mahdollistettaisiin perusoikeuksiin kajoamisen yksinkertaisen enemmistön turvin. Kun ottaa huomioon miten tärkeitä asioita perustuslaki suojaa, ei tällainen olisi kuitenkaan vähänkään pitemmän päälle kenenkään etu. Jos perustuslain nähdään esim. tuovan kansalaisille liikaa oikeuksia, niin se on kyllä viime kädessä poliittisesti muutettava asia. Mutta siihen muutoksen pitää olla se 2/3 enemmistö sekä vähän kärsivällisyyttä. Ohituskaistaa pitkin yrittämistä ei pidä asiassa hyväksyä.

 

www.valtteriaaltonen.fi
 

 

]]>
0 http://valtteriaaltonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245483-perusoikeuksista-ja-niiden-kritiikista#comments Ihmis- ja perusoikeudet Perustuslaki Fri, 03 Nov 2017 10:18:57 +0000 Valtteri Aaltonen http://valtteriaaltonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245483-perusoikeuksista-ja-niiden-kritiikista
Lex Kittilä vs. Lex Malmi? http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245425-lex-kittila-vs-lex-malmi <p>Perustuslain 121&sect;:n mukaan kunnilla on itsehallinto. Perusoikeuksista voidaan poiketa perustuslain 23&sect;:n nojalla. Mutta onko kunnalla tai sen asukkailla perusoikeuksia?</p><p>Viime päivinä on keskusteltu niin lex Kittilästä kuin Lex Malmista. Valtio suunnittelee puuttuvansa Kittilän kunnan toimintaan koska useita Kittiläläisiä luottamushenkilöitä on syytettyinä virkarikoksista.</p><p>Hallituksen taholta on niin ikään katsottu, että se ei voi ottaa kantaa Malmin lentokentän säilyttämiseen (lex Malmi) koska se merkitsisi puuttumista kunnalliseen itsehallintoon joka on perustuslaissa turvattu.</p><p>Lex Kittiläkö ei sitten ole puuttumista kunnallisen itsehallintoon? No onhan se mutta siihen siis voidaan puuttua, paitsi Malmin lentokentän tapauksessa - itse asiassa: missä menee raja?</p><p>Eikö kuitenkin pitäisi luottaa siihen, että kunnan päättäjät itse osaavat toimia oikein, neuvottuina, rikosvastuun uhalla? Ei siihen tietenkään pidä, eikä voida luottaa, kun elämme Suomessa jossa virkarikoksen suurin sanktio on perinteisesti ollut laillisuusvalvonnan moitteet.</p><p>Muistatteko kun taannoin kirjoitin virkarikoksista? Erään kunnan potilastietoja oli jälleen päätynyt kaatopaikalle. Asia jota poliisi ei edes ymmärrä alkamaan tutkia. Ehkä vähitellen olisi aikaa säätää myös &quot;lex poliisi&quot;?</p><p>Kyllä Kittilässä asiat varmasti järjestyvät ilman, että valtio asiaan millään tapaa puuttuu, ja mietitään niitä rangaistuksia esteellisyyksistä sitten jälkikäteen - jos mietitään - ymmärretään - osataan. Ehkä tavoite onkin, että ei tule lisää rikoksia tutkittaviksi - luottamushenkilöille kun yleensä on tärkeintä... toimesta saadut palkkiot, eivät järki eikä laillisuus - vai?&#39;</p><p>Kyllä ainakin jokainen Kittilän kunnan luottamushenkilä on palkkionsa ansainnut!(?).</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Perustuslain 121§:n mukaan kunnilla on itsehallinto. Perusoikeuksista voidaan poiketa perustuslain 23§:n nojalla. Mutta onko kunnalla tai sen asukkailla perusoikeuksia?

Viime päivinä on keskusteltu niin lex Kittilästä kuin Lex Malmista. Valtio suunnittelee puuttuvansa Kittilän kunnan toimintaan koska useita Kittiläläisiä luottamushenkilöitä on syytettyinä virkarikoksista.

Hallituksen taholta on niin ikään katsottu, että se ei voi ottaa kantaa Malmin lentokentän säilyttämiseen (lex Malmi) koska se merkitsisi puuttumista kunnalliseen itsehallintoon joka on perustuslaissa turvattu.

Lex Kittiläkö ei sitten ole puuttumista kunnallisen itsehallintoon? No onhan se mutta siihen siis voidaan puuttua, paitsi Malmin lentokentän tapauksessa - itse asiassa: missä menee raja?

Eikö kuitenkin pitäisi luottaa siihen, että kunnan päättäjät itse osaavat toimia oikein, neuvottuina, rikosvastuun uhalla? Ei siihen tietenkään pidä, eikä voida luottaa, kun elämme Suomessa jossa virkarikoksen suurin sanktio on perinteisesti ollut laillisuusvalvonnan moitteet.

Muistatteko kun taannoin kirjoitin virkarikoksista? Erään kunnan potilastietoja oli jälleen päätynyt kaatopaikalle. Asia jota poliisi ei edes ymmärrä alkamaan tutkia. Ehkä vähitellen olisi aikaa säätää myös "lex poliisi"?

Kyllä Kittilässä asiat varmasti järjestyvät ilman, että valtio asiaan millään tapaa puuttuu, ja mietitään niitä rangaistuksia esteellisyyksistä sitten jälkikäteen - jos mietitään - ymmärretään - osataan. Ehkä tavoite onkin, että ei tule lisää rikoksia tutkittaviksi - luottamushenkilöille kun yleensä on tärkeintä... toimesta saadut palkkiot, eivät järki eikä laillisuus - vai?'

Kyllä ainakin jokainen Kittilän kunnan luottamushenkilä on palkkionsa ansainnut!(?).

]]>
1 http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245425-lex-kittila-vs-lex-malmi#comments Kuntien itsehallinto Perustuslaki Thu, 02 Nov 2017 10:24:42 +0000 Juhani Vehmaskangas http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245425-lex-kittila-vs-lex-malmi
Malmin lentoasema, Faron sopimus ja perustuslakivaliokunta http://timohyvnen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244915-malmin-lentoasema-faron-sopimus-ja-perustuslakivaliokunta <p>Perustuslakivaliokunta on nyt käsitellyt Lex Malmi-asiaa perustuslain kannalta. Lausuntoa tai lausunnon evästyksiä <a href="http://www.iltalehti.fi/politiikka/201710232200479853_pi.shtml">odotetaan 24.10.2017</a>. Perustuslakivaliokunta on valiokunnista epäpoliittisin, vaikka Suomessa koostuukin poliitikoista.</p><p>Sitkeät huhut poliittisesta linjauksesta asiassa on kiistetty voimakkaasti. Kokoomuksen Wille Rydman kiisti väitteet Kokoomuksen poliittisista tavoitteista asiassa ja totesi:&nbsp; &quot;Perustuslakivaliokunnan tehtävä on arvioida ainoastaan hallituksen esitysten, kansalaisaloitteiden yms. perustuslainmukaisuutta - siis voidaanko ne säätää tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Valiokunta kuulee perustuslakiasiantuntijoita ja muodostaa kantansa tukeutuen aiempaan tulkintakäytäntöönsä.</p><p>Perustuslakivaliokunta ei siis ota kantaa siihen, onko kansalaisaloite kannatettava vai ei. Se arvioi ainoastaan sen suhdetta perustuslakiin.&quot;</p><p><strong>Valmistelu on tehty perinpohjaisesti</strong></p><p>Asiantuntijat ovat lausuneet asiasta perustuslain kannalta. Perustuslain 20 pykälä suorastaan edellyttää Lex Malmin hyväksymistä: &quot;vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille.&quot; Malmin lentoaseman kulttuuriperintöarvo on kiistämätön ja sekä kansallisesti (RKY) että kansainvälisesti tunnustettu (DoCoMoMo, World Monuments Fund, Europa Nostra).&nbsp;</p><p>Asiantuntijoina on kuultu <a href="http://www.iltalehti.fi/uutiset/201701262200060678_uu.shtml">vakiokaartia</a>, vaikka esimerkiksi professori Olli Mäenpään jääviydestä on keskusteltu. Hänhän on <a href="https://www.paivanlehti.fi/taas-epaily-kahminnasta-bernerin-konsultit-laskuttivat-sattumalta-samat-summat/">toiminut Liikenne- ja viestintäministeriön konsulttina</a>. Toivottavasti politiikka ei tässä kohtaa sotke asiatarkastelua, vaan lausunto on laillisesti ja asianmukaisesti perusteltu.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Faron yleissopimus&nbsp;</strong></p><p>Asiaan vaikuttaa varmasti myös <a href="https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/PoytakirjaAsiakohta/Sivut/PTK_105+2017+16.aspx">eduskunnassa juuri 17.10.2017 hyväksytty Faron yleissopimus</a>. Asia on ollut vireillä Suomessa jo pitkään, tehtiinhän Faron sopimus jo 2005. Se on tähänastisista kansainvälisistä kulttuuriperintösopimuksista laajin ja monipuolisin.</p><p>Yleissopimuksen keskeisiin tavoitteisiin kuuluu kulttuuriperinnön, elämänlaadun, identiteetin ja kestävän kehityksen välisen yhteyden vahvistaminen yhteiskunnassa. Sopimus korostaa kulttuuriperintöä voimavarana, kulttuuriperinnön monimuotoisuutta ja merkitystä kestävän taloudellisen kehityksen resurssina.</p><p>Yksi sopimuksen keskeisistä viesteistä on yksilöiden ja yhteisöjen oikeus hyötyä kulttuuriperinnöstä ja osallistua sen rikastuttamiseen. Oikeuteen liittyy velvollisuus kunnioittaa muiden kulttuuriperintöä. Yleissopimus pyrkii myös vahvistamaan kansalaisyhteiskuntaa ja demokratiaa korostamalla ihmisten oikeutta määritellä itselleen tärkeän kulttuuriperinnön.</p><p>Sopimus kannustaa yhteisöjä toimimaan yhteiseksi koetun kulttuuriperinnön hyväksi. Kulttuuriperintöjen hyväksi toimivat yhteisöt, kulttuuriperintöyhteisöt, ovat yksi sopimuksen uutta luovista elementeistä.</p><p>Sopimuksen taustalla on ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus, jossa sivistykselliset oikeudet sisältävät oikeuden kulttuuriperintöön.&nbsp;</p><p>Tämä on suoraan linjassa Suomen perustuslain kanssa, ja Malmin lentoasema osuu suoraan tähän kuvaukseen. Tämä tulee tietenkin olemaan jatkossakin merkittävä vaikuttava tekijä Malmin lentoaseman säilyttämisessä ilmailukäytössä.&nbsp;</p><p><strong>Mitä seuraavaksi?</strong></p><p>Perustuslakivaliokunta antaa valmistelunsa jälkeen lausuntonsa Liikenne- ja viestintävaliokunnalle joka valmistelee oman lausuntonsa.</p><p>Eduskunta päättää sen jälkeen Lex Malmin säätämisestä. Lain voimaan tullessa joko Helsinki tai jonkinlaisen sopimukseen kautta valtio alkaa kehittää Helsinki-Malmin lentoasemaa ilmailukäytössä. Valtio on tarjonnut maanvaihtoa, mutta Helsingin kaupunki on sen tyrmännyt - sääli. Mahdollisessa lunastustilanteessa arvotus on täysin toinen.&nbsp;</p><p>Jos taas kävisi niin, ettei lakiehdotusta hyväksyttäisi, jatkuu ELY-keskuksessa nyt lausunnoilla olevan suojeluesityksen käsittely hallinto-oikeuden eri asteissa. Muita suojeluesityksiä luonnonsuojelun, direktiivilajien ym. pohjalta on varmasti tulossa, ja asiaa käsitellään muissakin hallintoelimissä.</p><p>Keskusteluyhteyttä Helsingin kaupunkiin yritetään edelleen luoda. Asia on siellä lykätty virkakoneistoon jolla ei ole valtaa enempää kuin hammasrattaalla. Hallintokäsittelystä on tosin vireillä tutkintapyyntöjä, jotka saattavat johtaa Lex Kittilän soveltamiseen Helsingissäkin:&nbsp;&nbsp;&nbsp;<em>&rdquo;Valtuuston on luottamushenkilön toimessaan tekemäksi epäiltyä virkarikosta koskevan esitutkinnan tai oikeudenkäynnin ajaksi pidätettävä luottamushenkilö toimestaan...pidättämispäätös voidaan panna täytäntöön heti&rdquo;.</em></p><p>Aiemmissa keskusteluissa tyrmätty <a href="http://www.tivi.fi/Kaikki_uutiset/suomalaiset-tekivat-ilmailun-historiaa-dronet-synnyttavat-jopa-10-miljardin-euron-markkinat-6683415?utm_source=Tivi_Uutiskirje&amp;utm_medium=email&amp;utm_campaign=Tivi_Uutiskirje">drone-keskuksen ja -kehityksen tuominen Malmille </a>saattaa näissä keskusteluissa saada kiinnostuksen heräämään myös Helsingin kaupungin puolella. Aiemmin <a href="http://janvapaavuori.puheenvuoro.uusisuomi.fi/">Jan Vapaavuori</a> totesi, että tuskinpa Helsinki tällaiseen hankkeeseen osallistuu valitsemansa linjan takia.&nbsp;</p><p>Edelleen ihmetyttää, kuka on se &quot;Helsinki&quot; joka tätä hanketta ajaa. Eivät ainakaan helsinkiläiset, vaan se kuuluisa &quot;Joku Muu&quot; joka muutenkin tekee kaikki muutkin hommat.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Perustuslakivaliokunta on nyt käsitellyt Lex Malmi-asiaa perustuslain kannalta. Lausuntoa tai lausunnon evästyksiä odotetaan 24.10.2017. Perustuslakivaliokunta on valiokunnista epäpoliittisin, vaikka Suomessa koostuukin poliitikoista.

Sitkeät huhut poliittisesta linjauksesta asiassa on kiistetty voimakkaasti. Kokoomuksen Wille Rydman kiisti väitteet Kokoomuksen poliittisista tavoitteista asiassa ja totesi:  "Perustuslakivaliokunnan tehtävä on arvioida ainoastaan hallituksen esitysten, kansalaisaloitteiden yms. perustuslainmukaisuutta - siis voidaanko ne säätää tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Valiokunta kuulee perustuslakiasiantuntijoita ja muodostaa kantansa tukeutuen aiempaan tulkintakäytäntöönsä.

Perustuslakivaliokunta ei siis ota kantaa siihen, onko kansalaisaloite kannatettava vai ei. Se arvioi ainoastaan sen suhdetta perustuslakiin."

Valmistelu on tehty perinpohjaisesti

Asiantuntijat ovat lausuneet asiasta perustuslain kannalta. Perustuslain 20 pykälä suorastaan edellyttää Lex Malmin hyväksymistä: "vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille." Malmin lentoaseman kulttuuriperintöarvo on kiistämätön ja sekä kansallisesti (RKY) että kansainvälisesti tunnustettu (DoCoMoMo, World Monuments Fund, Europa Nostra). 

Asiantuntijoina on kuultu vakiokaartia, vaikka esimerkiksi professori Olli Mäenpään jääviydestä on keskusteltu. Hänhän on toiminut Liikenne- ja viestintäministeriön konsulttina. Toivottavasti politiikka ei tässä kohtaa sotke asiatarkastelua, vaan lausunto on laillisesti ja asianmukaisesti perusteltu.

 

Faron yleissopimus 

Asiaan vaikuttaa varmasti myös eduskunnassa juuri 17.10.2017 hyväksytty Faron yleissopimus. Asia on ollut vireillä Suomessa jo pitkään, tehtiinhän Faron sopimus jo 2005. Se on tähänastisista kansainvälisistä kulttuuriperintösopimuksista laajin ja monipuolisin.

Yleissopimuksen keskeisiin tavoitteisiin kuuluu kulttuuriperinnön, elämänlaadun, identiteetin ja kestävän kehityksen välisen yhteyden vahvistaminen yhteiskunnassa. Sopimus korostaa kulttuuriperintöä voimavarana, kulttuuriperinnön monimuotoisuutta ja merkitystä kestävän taloudellisen kehityksen resurssina.

Yksi sopimuksen keskeisistä viesteistä on yksilöiden ja yhteisöjen oikeus hyötyä kulttuuriperinnöstä ja osallistua sen rikastuttamiseen. Oikeuteen liittyy velvollisuus kunnioittaa muiden kulttuuriperintöä. Yleissopimus pyrkii myös vahvistamaan kansalaisyhteiskuntaa ja demokratiaa korostamalla ihmisten oikeutta määritellä itselleen tärkeän kulttuuriperinnön.

Sopimus kannustaa yhteisöjä toimimaan yhteiseksi koetun kulttuuriperinnön hyväksi. Kulttuuriperintöjen hyväksi toimivat yhteisöt, kulttuuriperintöyhteisöt, ovat yksi sopimuksen uutta luovista elementeistä.

Sopimuksen taustalla on ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus, jossa sivistykselliset oikeudet sisältävät oikeuden kulttuuriperintöön. 

Tämä on suoraan linjassa Suomen perustuslain kanssa, ja Malmin lentoasema osuu suoraan tähän kuvaukseen. Tämä tulee tietenkin olemaan jatkossakin merkittävä vaikuttava tekijä Malmin lentoaseman säilyttämisessä ilmailukäytössä. 

Mitä seuraavaksi?

Perustuslakivaliokunta antaa valmistelunsa jälkeen lausuntonsa Liikenne- ja viestintävaliokunnalle joka valmistelee oman lausuntonsa.

Eduskunta päättää sen jälkeen Lex Malmin säätämisestä. Lain voimaan tullessa joko Helsinki tai jonkinlaisen sopimukseen kautta valtio alkaa kehittää Helsinki-Malmin lentoasemaa ilmailukäytössä. Valtio on tarjonnut maanvaihtoa, mutta Helsingin kaupunki on sen tyrmännyt - sääli. Mahdollisessa lunastustilanteessa arvotus on täysin toinen. 

Jos taas kävisi niin, ettei lakiehdotusta hyväksyttäisi, jatkuu ELY-keskuksessa nyt lausunnoilla olevan suojeluesityksen käsittely hallinto-oikeuden eri asteissa. Muita suojeluesityksiä luonnonsuojelun, direktiivilajien ym. pohjalta on varmasti tulossa, ja asiaa käsitellään muissakin hallintoelimissä.

Keskusteluyhteyttä Helsingin kaupunkiin yritetään edelleen luoda. Asia on siellä lykätty virkakoneistoon jolla ei ole valtaa enempää kuin hammasrattaalla. Hallintokäsittelystä on tosin vireillä tutkintapyyntöjä, jotka saattavat johtaa Lex Kittilän soveltamiseen Helsingissäkin:   ”Valtuuston on luottamushenkilön toimessaan tekemäksi epäiltyä virkarikosta koskevan esitutkinnan tai oikeudenkäynnin ajaksi pidätettävä luottamushenkilö toimestaan...pidättämispäätös voidaan panna täytäntöön heti”.

Aiemmissa keskusteluissa tyrmätty drone-keskuksen ja -kehityksen tuominen Malmille saattaa näissä keskusteluissa saada kiinnostuksen heräämään myös Helsingin kaupungin puolella. Aiemmin Jan Vapaavuori totesi, että tuskinpa Helsinki tällaiseen hankkeeseen osallistuu valitsemansa linjan takia. 

Edelleen ihmetyttää, kuka on se "Helsinki" joka tätä hanketta ajaa. Eivät ainakaan helsinkiläiset, vaan se kuuluisa "Joku Muu" joka muutenkin tekee kaikki muutkin hommat.

]]>
2 http://timohyvnen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244915-malmin-lentoasema-faron-sopimus-ja-perustuslakivaliokunta#comments Helsinki-Malmin lentoasema Ilmailu Kulttuuriperintö Perustuslaki Mon, 23 Oct 2017 20:33:13 +0000 Timo Hyvönen http://timohyvnen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244915-malmin-lentoasema-faron-sopimus-ja-perustuslakivaliokunta