Lapsiperheet http://abdirahimhussein.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/137921/all Sun, 14 Apr 2019 17:17:22 +0300 fi Lapsiperheet olleet talouskasvun maksumiehinä -äänestä! http://merlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274419-lapsiperheet-olleet-talouskasvun-maksumiehina-aanesta <p>Hallitus sanoi leikkaavansa vuonna 2013 lapsilisiä 3,3% ja sen jälkeen indeksikorotus on jäädytetty. Vuonna 2012 Kelan sivuilta katsottuna lapsilisät oapsilisä nousee noin 4&ndash;6 euroa lapsimäärästä riippuen ja olivat viidestä lapsesta 729 e ja nykyisin noin 660 e. Leikkaukset tuntuvat sitä enemmän mitä enemmän lapsia. Numeerisesti nykyiset lapslisät ovat noin 10% pienemmät kuin liki kymmenen vuotta sitten, mutta samalla kaikki on kallistunut vaipat, bensa, ruoka ja asuminen. Ostovoimaltaan lapsilisät ovat jääneet paljon jälkeen. Tässä on petetty lapsia hankkineita perheitä.</p><p>On myös &rdquo;ihme&rdquo; yhteensattuma, että hyvin alkanut syntyvyyden kehitys toisella vuosikymmenellä 1,87 vuonna 2011 on painunut uhkaavan pieniin vuosikymmeniin kun samalla on jäädytyksen myötä lapsilisät tavallaan leikkautuneet joka vuosi. Syntyvyys on laskenut, niin että 10 vuodessa on syntyvyys laskenut 60&nbsp;000 lapsesta vuodessa alle 50&nbsp;000 lapseen eli lähes <strong>20%</strong>. Alkaako päättäjien puntti jo tutista? Nyt tarvitsisi kiireesti sitoa lapsilisät kuluttajahintaindeksiin tai palkkaindeksiin ja mielummin tehdä roimakorotus.</p><p>Lisäksi tulevaisuudessa voi olla, että Suomesta katoaa elinvoimainen keskiluokka kun tulojen tasaamista ei tapahdu lapsiperheiden välillä. Lisäksi lapsiperheiltä on viimeisen hallituksen aikana viety lapsivähennysoikeus ja asuntolainavähennys oikeus verotuksessa. Jos vertaan omaan lapsuuteeni eläminen, asuminen maksaa paljon enemmän. Nykyisin kierrätys vaatimus myös tuo oman lisänsä lapsipereille missä ruokaa ja muita tavaroita kuluu enemmän kuin muissa talouksissa, mutta tätä kompensoidaan entistä huonommin lapsilisien jäädytyksen takia. Tätä vastoin pienituloiset lapsiperheet laitetaan lähes mahdottomaan asemaan nostamalla joka vuosi päästöveroja, jotka osuvat eniten juuri suuripäästöisiin tila-autoihin. Me kuitenkin kasvatamme sitä uutta ikäluokkaa, joka tulevaisuudessa pitää huolen eläköityvistä ikäluokista. Toivon päättäjien katsovansa vähän nenäänsä pidemmälle.</p><p>&nbsp;</p><p><u><strong>Äänestä Kristillisdemokraatteja</strong></u>, se on ainoa puolue, joka haluavat määrätietoisesti parantaa lapsiperheiden asemaa!</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Hallitus sanoi leikkaavansa vuonna 2013 lapsilisiä 3,3% ja sen jälkeen indeksikorotus on jäädytetty. Vuonna 2012 Kelan sivuilta katsottuna lapsilisät oapsilisä nousee noin 4–6 euroa lapsimäärästä riippuen ja olivat viidestä lapsesta 729 e ja nykyisin noin 660 e. Leikkaukset tuntuvat sitä enemmän mitä enemmän lapsia. Numeerisesti nykyiset lapslisät ovat noin 10% pienemmät kuin liki kymmenen vuotta sitten, mutta samalla kaikki on kallistunut vaipat, bensa, ruoka ja asuminen. Ostovoimaltaan lapsilisät ovat jääneet paljon jälkeen. Tässä on petetty lapsia hankkineita perheitä.

On myös ”ihme” yhteensattuma, että hyvin alkanut syntyvyyden kehitys toisella vuosikymmenellä 1,87 vuonna 2011 on painunut uhkaavan pieniin vuosikymmeniin kun samalla on jäädytyksen myötä lapsilisät tavallaan leikkautuneet joka vuosi. Syntyvyys on laskenut, niin että 10 vuodessa on syntyvyys laskenut 60 000 lapsesta vuodessa alle 50 000 lapseen eli lähes 20%. Alkaako päättäjien puntti jo tutista? Nyt tarvitsisi kiireesti sitoa lapsilisät kuluttajahintaindeksiin tai palkkaindeksiin ja mielummin tehdä roimakorotus.

Lisäksi tulevaisuudessa voi olla, että Suomesta katoaa elinvoimainen keskiluokka kun tulojen tasaamista ei tapahdu lapsiperheiden välillä. Lisäksi lapsiperheiltä on viimeisen hallituksen aikana viety lapsivähennysoikeus ja asuntolainavähennys oikeus verotuksessa. Jos vertaan omaan lapsuuteeni eläminen, asuminen maksaa paljon enemmän. Nykyisin kierrätys vaatimus myös tuo oman lisänsä lapsipereille missä ruokaa ja muita tavaroita kuluu enemmän kuin muissa talouksissa, mutta tätä kompensoidaan entistä huonommin lapsilisien jäädytyksen takia. Tätä vastoin pienituloiset lapsiperheet laitetaan lähes mahdottomaan asemaan nostamalla joka vuosi päästöveroja, jotka osuvat eniten juuri suuripäästöisiin tila-autoihin. Me kuitenkin kasvatamme sitä uutta ikäluokkaa, joka tulevaisuudessa pitää huolen eläköityvistä ikäluokista. Toivon päättäjien katsovansa vähän nenäänsä pidemmälle.

 

Äänestä Kristillisdemokraatteja, se on ainoa puolue, joka haluavat määrätietoisesti parantaa lapsiperheiden asemaa!

 

 

]]>
0 http://merlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274419-lapsiperheet-olleet-talouskasvun-maksumiehina-aanesta#comments Eduskuntavaalit Lapsiperheet Politiikka Sun, 14 Apr 2019 14:17:22 +0000 Markus Lintinen http://merlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274419-lapsiperheet-olleet-talouskasvun-maksumiehina-aanesta
Suomi, johon voit luottaa http://sariessayah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274377-suomi-johon-voit-luottaa <p>Nyt äänestetään arvoista ja Suomen suunnasta. Ääni KD:lle on ääni arvoille, joihin voit luottaa.</p><p>Reilu kolmannes suomalaisista on jo äänestänyt, mutta vielä hyvin moni pohtii, ketä äänestäisi vai äänestäisikö ollenkaan. Juuri näiden ihmisten valinnat ratkaisevat pitkälti sen, millainen eduskunnan kokoonpanosta tulee.</p><p>Puolueena olemme rakentava vaihtoehto kestävällä arvopohjalla. Tässä kiteytetysti joitakin tärkeistä tavoitteistamme:</p><p></p><p></p><p>&bull; Rakennamme Suomea lapsiystävälliseksi. Perhevapaisiin tarvitaan kiintiöiden sijaan lisää joustavuutta. Lapsilla on oltava rauha saada kasvaa tasapainoisesti tyttöinä ja poikina.</p><p>&bull; Vanhustenhoito ja sote-palvelut on saatava kuntoon. Tahdomme inhimillisyysvajeen pois vanhustenhoidosta. Arvokas vanhustenhoito on yhteiskunnan kunniatehtävä. Sairastuneen pitää päästä viiveettä lääkäriin ja saada tarvitsemaansa hoitoa.</p><p>&bull; Tahdomme, että työnteko ja yrittäminen kannattavat aina. Monimutkainen sosiaaliturva pitää uudistaa. Koulutukseen ja tutkimukseen on panostettava.</p><p>&bull; Turvallisuudesta ei ole varaa tinkiä. Siitä huolehtiminen on yhteiskunnan perustehtävä.</p><p>&bull; Huolehdimme ympäristöstä ja alueiden elinvoimaisuudesta. Tahdomme turvata kotimaisen maatalouden kannattavuuden ja ruuantuotannon.</p><p>&bull; Vaalimme kristillisiä arvoja ja kasvatusta sekä hyviä suomalaisia perinteitä. Puolustamme ihmisten oikeutta mielipiteen-, sanan- ja uskonnonvapauteen. Ahkeruus, välittäminen ja lähimmäisyys ovat voimavara, jota emme saa hukata.</p><p>Rakennetaan kestäville arvoille Suomi, johon voit luottaa: perheystävällinen, turvallinen ja yritteliäs. Suomi, jossa kaikista pidetään huolta!</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Nyt äänestetään arvoista ja Suomen suunnasta. Ääni KD:lle on ääni arvoille, joihin voit luottaa.

Reilu kolmannes suomalaisista on jo äänestänyt, mutta vielä hyvin moni pohtii, ketä äänestäisi vai äänestäisikö ollenkaan. Juuri näiden ihmisten valinnat ratkaisevat pitkälti sen, millainen eduskunnan kokoonpanosta tulee.

Puolueena olemme rakentava vaihtoehto kestävällä arvopohjalla. Tässä kiteytetysti joitakin tärkeistä tavoitteistamme:

• Rakennamme Suomea lapsiystävälliseksi. Perhevapaisiin tarvitaan kiintiöiden sijaan lisää joustavuutta. Lapsilla on oltava rauha saada kasvaa tasapainoisesti tyttöinä ja poikina.

• Vanhustenhoito ja sote-palvelut on saatava kuntoon. Tahdomme inhimillisyysvajeen pois vanhustenhoidosta. Arvokas vanhustenhoito on yhteiskunnan kunniatehtävä. Sairastuneen pitää päästä viiveettä lääkäriin ja saada tarvitsemaansa hoitoa.

• Tahdomme, että työnteko ja yrittäminen kannattavat aina. Monimutkainen sosiaaliturva pitää uudistaa. Koulutukseen ja tutkimukseen on panostettava.

• Turvallisuudesta ei ole varaa tinkiä. Siitä huolehtiminen on yhteiskunnan perustehtävä.

• Huolehdimme ympäristöstä ja alueiden elinvoimaisuudesta. Tahdomme turvata kotimaisen maatalouden kannattavuuden ja ruuantuotannon.

• Vaalimme kristillisiä arvoja ja kasvatusta sekä hyviä suomalaisia perinteitä. Puolustamme ihmisten oikeutta mielipiteen-, sanan- ja uskonnonvapauteen. Ahkeruus, välittäminen ja lähimmäisyys ovat voimavara, jota emme saa hukata.

Rakennetaan kestäville arvoille Suomi, johon voit luottaa: perheystävällinen, turvallinen ja yritteliäs. Suomi, jossa kaikista pidetään huolta!

]]>
11 http://sariessayah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274377-suomi-johon-voit-luottaa#comments Eduskuntavaalit Lapsiperheet Sote SOTU Vanhukset Sun, 14 Apr 2019 06:25:55 +0000 Sari Essayah http://sariessayah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274377-suomi-johon-voit-luottaa
Pienten puolella http://tarureinikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271978-pienten-puolella <p>Yhteiskuntamme muuttuu kovaa vauhtia palveluyhteiskunnaksi, jossa kaikki mahdollinen on saatavilla ja hoidettavissa ympäri vuorokauden. Kehitystä tuskin pystymme estämään, joudumme siis sopeutumaan. Erityistä hankaluutta kehitys aiheuttaa lapsiperheissä. Työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen kysymykset nousevat entistä merkittävimmiksi.</p><p>Nyt jo moni vanhempi kokee, ettei esimerkiksi vuorotyössä olevien äitien ja isien anneta käyttää heille mahdollistettuja työaikajoustoja. Aika usein asiaa perustellaan, ettei tarvittavia järjestelyitä ole mahdollista toteuttaa. Työssäni näen ongelman useimmiten olevan haluttomuus miettiä järjestelyitä.</p><p>Siirryttäessä yhä enemmän 24/7 yhteiskuntaan, on tällä suora vaikutus lasten vuorohoitotarpeen merkittävään lisääntymiseen. Vuorohoitopaikkojen määrän lisäämisellä parannetaan työntekijöiden työn- ja perheen yhteensovittamista. Oma äitini oli yksinhuoltaja siihen asti, kun olin seitsemänvuotias. Äitini kävi vuorotöissä, joten minäkin olin vuorohoitokodissa. Minulle asiassa ei ollut mitään ihmeellistä, vaan päiväkotiin mentiin silloin, kun äiti meni töihin. Lapset ovat yksilöllisiä ja joillekin tämä sopii, joillekin ei. Pienten lasten vanhempien oikeutta työaikajoustoihin ja työaikajärjestelyihin tulisi lisätä.</p><p>Lapsille tulee taata sekä subjektiivinen päivähoito-oikeus että oikeus varhaiskasvatukseen. Molemmissa on kyse lasten oikeuksista. Subjektiivisella päivähoito-oikeudella mahdollistetaan myös tilapäisen työn vastaanottaminen joustavasti. Käytännössä tarvittaessa töihin kutsuttavan on ollut mahdotonta ottaa vastaan työtä, koska kunnat ovat taanneet hoitopaikan kahden viikon ilmoitusajalla. Syrjäytymisen estää parhaiten yhdenvertaiset mahdollisuudet koulutukseen. Syrjäytymiskehitys voi alkaa jo päiväkoti-ikäisenä. Takaamalla jokaiselle lapselle oikeuden ammattilaisen ohjaamaan varhaiskasvatukseen sekä esiopetukseen estämme myöhempää syrjäytymistä.</p><p>Yksi varsin yleinen ongelma perheissä on, etteivät etuisuusjärjestelmät tunnista erilaisia työn muotoja, kuten vuoro- ja silpputyötä ja niihin liittyviä erikoistilanteita. Esimerkiksi vuorotyössä olevat isät kokevat isyysvapaatuet epäoikeudenmukaisiksi, koska ne on suunniteltu maksettavaksi päivätyössä olemisen mukaan. Myöskään lasten yhteishuoltajat eivät ole vanhempina tasa-arvoisia etuusjärjestelmissä. Lapsille ja nuorille tulee mahdollistaa samat oikeudet palveluiden saantiin, myös vuoroasumisessa.</p><p>Vuosilomat ovat monissa perheissä vuosittainen tuskan aihe. Suurin ongelma kesälomissa ovat lasten pitkät kesälomat. En henkilökohtaisesti usko siihen, että lasten koulujen loma-ajan siirto muuttaisi tilannetta mihinkään. Loma-aikojen siirto ainoastaan pidentäisi lasten jo muutenkin pitkää kevätlukukautta. Eka-tokaluokkalainen ei voi olla kesää yksin kotona, eivätkä vanhempien vuosilomat riitä kesäloman ajalle edes peräkkäin asetettuna. Hoidon järjestäminen loma-ajoille on hankalaa, koska vanhemmat ovat töissä, eivätkä mummot ja vaaritkaan ole aina vieressä auttamassa. Pienten koululaisten kesäloma-ajan toimintaa, kuten päiväleirejä ja ohjattuja kerhoja, pitäisi lisätä merkittävästi. Vaihtoehtoja olisi oltava tarjolla läpi kesän, nykyään toiminta painottua ajallisesti kesäkuun kahteen ensimmäiseen viikkoon.</p><p>Perhe- ja työelämän yhteensovittamisen ongelmiin meidän tulee yhdessä löytää ratkaisuja. Työaikoja ja järjestelmiä on mahdollisuus joustavoittaa perheiden tarpeiden mukaan. Ilman uusia innovatiivisia ratkaisuja syntyvyyden nousua tuskin tapahtuu.&nbsp;&nbsp;</p><p>Hyvää Minna Canthin päivää!</p><p>&nbsp;</p><p><a href="http://www.tarureinikainen.fi/">www.tarureinikainen.fi</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Yhteiskuntamme muuttuu kovaa vauhtia palveluyhteiskunnaksi, jossa kaikki mahdollinen on saatavilla ja hoidettavissa ympäri vuorokauden. Kehitystä tuskin pystymme estämään, joudumme siis sopeutumaan. Erityistä hankaluutta kehitys aiheuttaa lapsiperheissä. Työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen kysymykset nousevat entistä merkittävimmiksi.

Nyt jo moni vanhempi kokee, ettei esimerkiksi vuorotyössä olevien äitien ja isien anneta käyttää heille mahdollistettuja työaikajoustoja. Aika usein asiaa perustellaan, ettei tarvittavia järjestelyitä ole mahdollista toteuttaa. Työssäni näen ongelman useimmiten olevan haluttomuus miettiä järjestelyitä.

Siirryttäessä yhä enemmän 24/7 yhteiskuntaan, on tällä suora vaikutus lasten vuorohoitotarpeen merkittävään lisääntymiseen. Vuorohoitopaikkojen määrän lisäämisellä parannetaan työntekijöiden työn- ja perheen yhteensovittamista. Oma äitini oli yksinhuoltaja siihen asti, kun olin seitsemänvuotias. Äitini kävi vuorotöissä, joten minäkin olin vuorohoitokodissa. Minulle asiassa ei ollut mitään ihmeellistä, vaan päiväkotiin mentiin silloin, kun äiti meni töihin. Lapset ovat yksilöllisiä ja joillekin tämä sopii, joillekin ei. Pienten lasten vanhempien oikeutta työaikajoustoihin ja työaikajärjestelyihin tulisi lisätä.

Lapsille tulee taata sekä subjektiivinen päivähoito-oikeus että oikeus varhaiskasvatukseen. Molemmissa on kyse lasten oikeuksista. Subjektiivisella päivähoito-oikeudella mahdollistetaan myös tilapäisen työn vastaanottaminen joustavasti. Käytännössä tarvittaessa töihin kutsuttavan on ollut mahdotonta ottaa vastaan työtä, koska kunnat ovat taanneet hoitopaikan kahden viikon ilmoitusajalla. Syrjäytymisen estää parhaiten yhdenvertaiset mahdollisuudet koulutukseen. Syrjäytymiskehitys voi alkaa jo päiväkoti-ikäisenä. Takaamalla jokaiselle lapselle oikeuden ammattilaisen ohjaamaan varhaiskasvatukseen sekä esiopetukseen estämme myöhempää syrjäytymistä.

Yksi varsin yleinen ongelma perheissä on, etteivät etuisuusjärjestelmät tunnista erilaisia työn muotoja, kuten vuoro- ja silpputyötä ja niihin liittyviä erikoistilanteita. Esimerkiksi vuorotyössä olevat isät kokevat isyysvapaatuet epäoikeudenmukaisiksi, koska ne on suunniteltu maksettavaksi päivätyössä olemisen mukaan. Myöskään lasten yhteishuoltajat eivät ole vanhempina tasa-arvoisia etuusjärjestelmissä. Lapsille ja nuorille tulee mahdollistaa samat oikeudet palveluiden saantiin, myös vuoroasumisessa.

Vuosilomat ovat monissa perheissä vuosittainen tuskan aihe. Suurin ongelma kesälomissa ovat lasten pitkät kesälomat. En henkilökohtaisesti usko siihen, että lasten koulujen loma-ajan siirto muuttaisi tilannetta mihinkään. Loma-aikojen siirto ainoastaan pidentäisi lasten jo muutenkin pitkää kevätlukukautta. Eka-tokaluokkalainen ei voi olla kesää yksin kotona, eivätkä vanhempien vuosilomat riitä kesäloman ajalle edes peräkkäin asetettuna. Hoidon järjestäminen loma-ajoille on hankalaa, koska vanhemmat ovat töissä, eivätkä mummot ja vaaritkaan ole aina vieressä auttamassa. Pienten koululaisten kesäloma-ajan toimintaa, kuten päiväleirejä ja ohjattuja kerhoja, pitäisi lisätä merkittävästi. Vaihtoehtoja olisi oltava tarjolla läpi kesän, nykyään toiminta painottua ajallisesti kesäkuun kahteen ensimmäiseen viikkoon.

Perhe- ja työelämän yhteensovittamisen ongelmiin meidän tulee yhdessä löytää ratkaisuja. Työaikoja ja järjestelmiä on mahdollisuus joustavoittaa perheiden tarpeiden mukaan. Ilman uusia innovatiivisia ratkaisuja syntyvyyden nousua tuskin tapahtuu.  

Hyvää Minna Canthin päivää!

 

www.tarureinikainen.fi

]]>
0 http://tarureinikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271978-pienten-puolella#comments Lapsiperheet Subjektiivinen päivähoito-oikeus Syrjäytyminen Työaikajoustot Varhaiskasvatus Tue, 19 Mar 2019 06:11:42 +0000 Taru Reinikainen http://tarureinikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271978-pienten-puolella
SUOMI TARVITSEE LAPSIA, PERHEITÄ PITÄÄ TUKEA LAPSIHAAVEISSAAN http://kikkismikkola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267584-suomi-tarvitsee-lapsia-perheita-pitaa-tukea-lapsihaaveissaan <p>SUOMI TARVITSEE PERHEMYÖNTEISYYTTÄ</p><p>Eräs ammattikorkeakouluopiskelija totesi, että eipä juuri hänen luokastaan, joka koostuu 20-40 vuotiaista naisista, kukaan suunnittele saavansa lapsia ennen valmistumista ja vakituista työpaikkaa. Kun tähän lisätään pätkätyöt, uutiset pikkulapsiperheiden ostovoiman pienentymisestä palkan huvetessa suuriin asuntolainoihin, äitien kertomukset pakosta palata äitiysloman jälkeen töihin sekä nautintoa ja vaivattomuutta korostava kulttuurimme, niin eipä tarvitse ihmetellä miksi meillä syntyy joka vuosi pienen kaupungin verran vähemmän lapsia.&nbsp;</p><p>Tarvitsemme aitoa perhemyönteisyyttä. Olisi tärkeää rohkaista 20-30 vuotiaita perhehaaveissaan tekemällä haaveita rakenteellisesti helpommiksi toteuttaa. Tarvitaan aidosti perheiden tukemista, esimerkiksi lapsivähennyksen palauttamista verotukseen ja kuukausittaista taaperobonusta helpottamaan perheiden toimeentuloa ja aitoa valinnanvapautta valita kotihoidon tai varhaiskasvatuksen välillä lapsen varhaisvuosina.</p><p>Varhaisvuosien motivoituneen vanhemman kotihoitoa tulisi osata arvostaa myös lapsen perusturvallisuuden kehittymisen ja varhaisten kiintymyssuhteiden näkökulmasta, ei pelkästään äidin työuran näkökulmasta. Lapsen hyvinvointi varhaiskasvatuksessa tulisi myös ottaa myös huomioon pienentämällä varhaiskasvatusryhmäkokoa. Tarvitaan tukea niille vanhemmille, jotka päättävät toteuttaa lapsihaaveensa ennen pitkää tutkintoa ja uraa niin, ettei pelko tulevaisuudesta estä haaveiden toteuttamista. Työtä on arvostettava, mutta ilman lapsia meillä ei ole tulevaisuutta.</p><p>Kikkis Mikkola, päiväkodin johtaja<br />Eduskuntavaaliehdokas (KD)</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> SUOMI TARVITSEE PERHEMYÖNTEISYYTTÄ

Eräs ammattikorkeakouluopiskelija totesi, että eipä juuri hänen luokastaan, joka koostuu 20-40 vuotiaista naisista, kukaan suunnittele saavansa lapsia ennen valmistumista ja vakituista työpaikkaa. Kun tähän lisätään pätkätyöt, uutiset pikkulapsiperheiden ostovoiman pienentymisestä palkan huvetessa suuriin asuntolainoihin, äitien kertomukset pakosta palata äitiysloman jälkeen töihin sekä nautintoa ja vaivattomuutta korostava kulttuurimme, niin eipä tarvitse ihmetellä miksi meillä syntyy joka vuosi pienen kaupungin verran vähemmän lapsia. 

Tarvitsemme aitoa perhemyönteisyyttä. Olisi tärkeää rohkaista 20-30 vuotiaita perhehaaveissaan tekemällä haaveita rakenteellisesti helpommiksi toteuttaa. Tarvitaan aidosti perheiden tukemista, esimerkiksi lapsivähennyksen palauttamista verotukseen ja kuukausittaista taaperobonusta helpottamaan perheiden toimeentuloa ja aitoa valinnanvapautta valita kotihoidon tai varhaiskasvatuksen välillä lapsen varhaisvuosina.

Varhaisvuosien motivoituneen vanhemman kotihoitoa tulisi osata arvostaa myös lapsen perusturvallisuuden kehittymisen ja varhaisten kiintymyssuhteiden näkökulmasta, ei pelkästään äidin työuran näkökulmasta. Lapsen hyvinvointi varhaiskasvatuksessa tulisi myös ottaa myös huomioon pienentämällä varhaiskasvatusryhmäkokoa. Tarvitaan tukea niille vanhemmille, jotka päättävät toteuttaa lapsihaaveensa ennen pitkää tutkintoa ja uraa niin, ettei pelko tulevaisuudesta estä haaveiden toteuttamista. Työtä on arvostettava, mutta ilman lapsia meillä ei ole tulevaisuutta.

Kikkis Mikkola, päiväkodin johtaja
Eduskuntavaaliehdokas (KD)

]]>
0 Lapset Lapsiperheet Perhepolitiikka Mon, 14 Jan 2019 16:10:13 +0000 Kikkis Mikkola http://kikkismikkola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267584-suomi-tarvitsee-lapsia-perheita-pitaa-tukea-lapsihaaveissaan
Nuoret maksavat tulevaisuuden Suomen, mutta heidän näkökulmansa ohitetaan http://launohaapamki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266998-nuoret-maksavat-tulevaisuuden-suomen-mutta-heidan-nakokulmansa-ohitetaan <p>Viime kuukausina on käyty kovaa keskustelua monista relevanteista ja tärkeistä aiheista, kuten perustulosta, työnteosta, aktiivimallin oikeudenmukaisuudesta, ilmastopolitiikasta, perhepolitiikasta, syrjäytymisestä, turvallisuudesta ja niin edelleen. Ikäihmiset ja työttömät ovat nousseet väestöryhminä todella vahvasti esille. Yksi mikä tuntuu jääneen selvästi paitsioon ainakin minun mielestäni ovat nuoret. Nuorilla en tarkoita pelkästään teini-ikäisiä, vaan myös nuoria aikuisia, nuoria lapsiperheitä. Tavallisia suomalaisia työssä käyviä, jotka tätä maata kantavat ja kasvattavat. Mitä kaikki julkisuudessa annetut lupaukset ja ehdotukset lopulta tarkoittavat heidän näkökulmastaan ja heidän tilipussissaan?</p><p>Eduskuntavaalien lähestyessä julkisessa keskustelussa on alettu kiihdyttää ja lupailla &ldquo;eläkesatasia&rdquo; sun muita etuuksia tietyille ikäryhmille. On tärkeää, että erityisesti heikompiosaisista pidetään huoli ja yhteiskuntaa pyritään kehittämään entistä oikeudenmukaisemmaksi, mutta ovatko lupailijat miettineet tarkasti ja laaja-alaisesti näiden lupausten hintaa nuorille ja nuorille aikuisille, niille tavallisille työssäkäyville vanhemmille, joihin tämän maan tulevaisuus perustuu? Juhlapuheissa korostetaan, kuinka nuorten ääntä halutaan kuuluviin, nuoria ehdolle vaaleihin ja kuinka maata pyritään kehittämään niin, että myös nuorilla olisi täällä hyvä olla, elää, opiskella, harrastaa, yrittää ja tehdä työtä. Käytännössä kuitenkin tuntuu, ettei juuri muuta tehdä, kuin käydä nuorten taskulla. Onhan se selvää, ettei nuorten asiaa samalla tapaa ajeta, kun nuoria niin vähän päätöksenteossa on, heihin ehkä suhtaudutaan kevyesti, he ovat pienempi väestöryhmä ja heitä ei piikkipaikoille vielä samalla tapaa äänestetä. On helppo lupailla asioita tässä ja nyt, kun hintaa maksavat tulevaisuudessa ne yhä vain pienenevät ikäryhmät, joiden työtaakka kasvaa ja näillä näkymin myös verokuorma (eläkevakuutusmaksuista lähtien).</p><p>Miksi tässä maassa kannattaisi enää synnyttää lapsia, opiskella korkealle, työllistyä tai perustaa oma yritys, kun monien lupausten perusteella siitä tulisi entistä kannattamattomampaa? Työttömien ja ikäihmisten ääniä kosiskellaan, mutta kuka edistää nuorten ja nuorten aikuisten sekä lapsiperheiden asemaa ja toiveita? Minä haluan keskittää huomion myös heihin ja peräänkuulutan poliitikoilta ja julkiselta keskustelulta vastuullisuutta. He ovat niitä, jotka maksavat hinnan tulevaisuuden yhteiskunnastamme ja heidän vastuunsa on oleva nykyistä paljon suurempi. He ovat samalla kuitenkin niitä, jotka eivät niin pidä ääntä itsestään.</p><p>Koen vastuuttomaksi lupaukset, joilla kosiskellaan tiettyjä väestöryhmiä hintavilla eduilla, pyllistämällä samalla muiden väestöryhmien suuntaan. Minusta meidän olisi aika päästä vastuuttomasta vaalikarnevaalista vastuulliseen politiikkaan ja kattaviin vaikutusarviointeihin myös vaalikampanjoinnin aikana. Haluaisin, että tavoitteenamme olisi edistää yhteiskunnan kokonaisvaltaista hyvinvointia ja tehdä kestäviä muutoksia toimintatapoihin ja rakenteisiin. Muutoksia, jotka voivat olla kipeitäkin, mutta kantavat. &ldquo;Eläkesataset&rdquo; eivät sellaisia ole. Voimme huolehtia ikäihmisistä ja syrjäytyneistä inhimillisesti panostamalla esimerkiksi erilaisiin yhteiskunnan tukemiin hyvinvointipalveluihin ja ennaltaehkäisevään hoitoon. Tästä olen hieman jo kirjoittanut toisessa blogitekstissäni. Se on järkevää ja kestävää politiikkaa, joka voi lisätä kustannuksia kaaren alkuvaiheessa, mutta vähentää loppuvaiheessa ja ennen kaikkea lisää hyvinvointia ja ihmisten aktiivisuutta. Vastuuttomien lupausten antaminen ja mahdollisesti niiden kariutuminen heti ensimmäisissä budjettineuvotteluissa vain ärsyttää äänestäjiä. Ei ihmekään, ettei poliitikkoihin luoteta.</p><p>Missä on työnteon arvostus suomalaisessa yhteiskunnassa? <em>Robotiikka tulee mullistamaan työelämää, mutta se on enemmän seuraavien eduskuntavaalien kärkiaiheita, johon myös allekirjoittanut mielellään ottaa vielä kantaa. </em>Perustulon vaatiminen ja aktiivimallin parjaaminen ovat kuranttia yhteiskunnallista keskustelua, mutta näissäkin keskusteluissa painopiste on siinä, että rahaa pitäisi saada täysin vastikkeetta (olkoonkin, että perustulon ajatus tukijärjestelmän yksinkertaistamisesta ja inhimillistämisestä on erittäin tervetullut). Se ei ole nuoren ja nuoren aikuisen näkökulmasta kovin kestävää politiikkaa, koska hehän sitä hintaa lopulta maksavat työnteollaan ja muulla tuottavuudellaan. Esimerkiksi aktiivimalli edellyttää 18 tuntia palkkatyötä 3kk aikana tai viittä päivää TE-toimiston työllistymistä edistävissä palveluissa, joka voi olla esimerkiksi omaehtoista opiskelua. Ymmärrän täysin sen, että maantieteellisestä näkökulmasta tilanne ei ole täysin tasa-arvoinen kaikkialla esimerkiksi työpaikkojen tai TE-palveluiden saatavuuden suhteen, mutta en usko siihen, että ehtojen täyttäminen olisi mahdotonta ja kolmikantaisella kehitystyöllä järjestelmää voidaan parantaa. Ei se täydellinen ole. Aktiivimallin perusidea on minusta täysin looginen. Jotain on tehtävä sen eteen, että rahaa saa. Niin se työssäkäyvilläkin on eikä se aina kivaa ole heistäkään.</p><p>Nyt moni tietenkin haukkuu meikäläisen pystyyn vanhuksia ja työttömiä syrjivänä raakalaisena. Siitä ei todellakaan ole kyse. Ne, jotka minut tuntevat tietävät, että haluan kaikista pidettävän huolta. On kuitenkin täysin selvää, että jos haluamme meillä olevan tulevaisuudessakin suomalaisen yhteiskunnan, jossa pyrkiä huolehtimaan kaikista parhaansa mukaan, on järjestelmän oltava kestävä ja työn arvostuksen keskiössä, ei vastikkeettoman taloudellisen tuen. Työttömäksi jääneellä ei enää vain voi olla samanlaisia etuuksia kuin kultaisella &ldquo;kasarilla.&rdquo; Nykynuoretkin joutuvat tekemään töitä ainakin 70-vuotiaiksi, vaikka kaikki eivät varmasti elä jatkossakaan terveinä 90-vuotiaiksi.</p><p>Jos huomiomme kiinnittyy vain siihen, mitä kaikkea yhteiskunnan pitää maksaa ja tarjota vastikkeetta ja mitä kaikkea työssäkäyvien ja valtion pitää kustantaa, olemme erittäin vahingollisella polulla, joka ajaa Suomen pisteeseen, jossa epätasa-arvo, epäoikeudenmukaisuus ja leipäjonot lopulta &ldquo;kukkivat&rdquo; paljon nykyistä vahvemmin. Suomalainen yhteiskunta on reilu nykyisille ja tuleville nuorille vain, kun työtä arvostetaan ja sitä kannattaa oikeasti tehdä.</p><p>Vaadin, että nuorten ja nuorten aikuisten sekä lapsiperheiden näkökulma otetaan tosissaan ja vahvasti osaksi kevään vaalikeskustelua.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Viime kuukausina on käyty kovaa keskustelua monista relevanteista ja tärkeistä aiheista, kuten perustulosta, työnteosta, aktiivimallin oikeudenmukaisuudesta, ilmastopolitiikasta, perhepolitiikasta, syrjäytymisestä, turvallisuudesta ja niin edelleen. Ikäihmiset ja työttömät ovat nousseet väestöryhminä todella vahvasti esille. Yksi mikä tuntuu jääneen selvästi paitsioon ainakin minun mielestäni ovat nuoret. Nuorilla en tarkoita pelkästään teini-ikäisiä, vaan myös nuoria aikuisia, nuoria lapsiperheitä. Tavallisia suomalaisia työssä käyviä, jotka tätä maata kantavat ja kasvattavat. Mitä kaikki julkisuudessa annetut lupaukset ja ehdotukset lopulta tarkoittavat heidän näkökulmastaan ja heidän tilipussissaan?

Eduskuntavaalien lähestyessä julkisessa keskustelussa on alettu kiihdyttää ja lupailla “eläkesatasia” sun muita etuuksia tietyille ikäryhmille. On tärkeää, että erityisesti heikompiosaisista pidetään huoli ja yhteiskuntaa pyritään kehittämään entistä oikeudenmukaisemmaksi, mutta ovatko lupailijat miettineet tarkasti ja laaja-alaisesti näiden lupausten hintaa nuorille ja nuorille aikuisille, niille tavallisille työssäkäyville vanhemmille, joihin tämän maan tulevaisuus perustuu? Juhlapuheissa korostetaan, kuinka nuorten ääntä halutaan kuuluviin, nuoria ehdolle vaaleihin ja kuinka maata pyritään kehittämään niin, että myös nuorilla olisi täällä hyvä olla, elää, opiskella, harrastaa, yrittää ja tehdä työtä. Käytännössä kuitenkin tuntuu, ettei juuri muuta tehdä, kuin käydä nuorten taskulla. Onhan se selvää, ettei nuorten asiaa samalla tapaa ajeta, kun nuoria niin vähän päätöksenteossa on, heihin ehkä suhtaudutaan kevyesti, he ovat pienempi väestöryhmä ja heitä ei piikkipaikoille vielä samalla tapaa äänestetä. On helppo lupailla asioita tässä ja nyt, kun hintaa maksavat tulevaisuudessa ne yhä vain pienenevät ikäryhmät, joiden työtaakka kasvaa ja näillä näkymin myös verokuorma (eläkevakuutusmaksuista lähtien).

Miksi tässä maassa kannattaisi enää synnyttää lapsia, opiskella korkealle, työllistyä tai perustaa oma yritys, kun monien lupausten perusteella siitä tulisi entistä kannattamattomampaa? Työttömien ja ikäihmisten ääniä kosiskellaan, mutta kuka edistää nuorten ja nuorten aikuisten sekä lapsiperheiden asemaa ja toiveita? Minä haluan keskittää huomion myös heihin ja peräänkuulutan poliitikoilta ja julkiselta keskustelulta vastuullisuutta. He ovat niitä, jotka maksavat hinnan tulevaisuuden yhteiskunnastamme ja heidän vastuunsa on oleva nykyistä paljon suurempi. He ovat samalla kuitenkin niitä, jotka eivät niin pidä ääntä itsestään.

Koen vastuuttomaksi lupaukset, joilla kosiskellaan tiettyjä väestöryhmiä hintavilla eduilla, pyllistämällä samalla muiden väestöryhmien suuntaan. Minusta meidän olisi aika päästä vastuuttomasta vaalikarnevaalista vastuulliseen politiikkaan ja kattaviin vaikutusarviointeihin myös vaalikampanjoinnin aikana. Haluaisin, että tavoitteenamme olisi edistää yhteiskunnan kokonaisvaltaista hyvinvointia ja tehdä kestäviä muutoksia toimintatapoihin ja rakenteisiin. Muutoksia, jotka voivat olla kipeitäkin, mutta kantavat. “Eläkesataset” eivät sellaisia ole. Voimme huolehtia ikäihmisistä ja syrjäytyneistä inhimillisesti panostamalla esimerkiksi erilaisiin yhteiskunnan tukemiin hyvinvointipalveluihin ja ennaltaehkäisevään hoitoon. Tästä olen hieman jo kirjoittanut toisessa blogitekstissäni. Se on järkevää ja kestävää politiikkaa, joka voi lisätä kustannuksia kaaren alkuvaiheessa, mutta vähentää loppuvaiheessa ja ennen kaikkea lisää hyvinvointia ja ihmisten aktiivisuutta. Vastuuttomien lupausten antaminen ja mahdollisesti niiden kariutuminen heti ensimmäisissä budjettineuvotteluissa vain ärsyttää äänestäjiä. Ei ihmekään, ettei poliitikkoihin luoteta.

Missä on työnteon arvostus suomalaisessa yhteiskunnassa? Robotiikka tulee mullistamaan työelämää, mutta se on enemmän seuraavien eduskuntavaalien kärkiaiheita, johon myös allekirjoittanut mielellään ottaa vielä kantaa. Perustulon vaatiminen ja aktiivimallin parjaaminen ovat kuranttia yhteiskunnallista keskustelua, mutta näissäkin keskusteluissa painopiste on siinä, että rahaa pitäisi saada täysin vastikkeetta (olkoonkin, että perustulon ajatus tukijärjestelmän yksinkertaistamisesta ja inhimillistämisestä on erittäin tervetullut). Se ei ole nuoren ja nuoren aikuisen näkökulmasta kovin kestävää politiikkaa, koska hehän sitä hintaa lopulta maksavat työnteollaan ja muulla tuottavuudellaan. Esimerkiksi aktiivimalli edellyttää 18 tuntia palkkatyötä 3kk aikana tai viittä päivää TE-toimiston työllistymistä edistävissä palveluissa, joka voi olla esimerkiksi omaehtoista opiskelua. Ymmärrän täysin sen, että maantieteellisestä näkökulmasta tilanne ei ole täysin tasa-arvoinen kaikkialla esimerkiksi työpaikkojen tai TE-palveluiden saatavuuden suhteen, mutta en usko siihen, että ehtojen täyttäminen olisi mahdotonta ja kolmikantaisella kehitystyöllä järjestelmää voidaan parantaa. Ei se täydellinen ole. Aktiivimallin perusidea on minusta täysin looginen. Jotain on tehtävä sen eteen, että rahaa saa. Niin se työssäkäyvilläkin on eikä se aina kivaa ole heistäkään.

Nyt moni tietenkin haukkuu meikäläisen pystyyn vanhuksia ja työttömiä syrjivänä raakalaisena. Siitä ei todellakaan ole kyse. Ne, jotka minut tuntevat tietävät, että haluan kaikista pidettävän huolta. On kuitenkin täysin selvää, että jos haluamme meillä olevan tulevaisuudessakin suomalaisen yhteiskunnan, jossa pyrkiä huolehtimaan kaikista parhaansa mukaan, on järjestelmän oltava kestävä ja työn arvostuksen keskiössä, ei vastikkeettoman taloudellisen tuen. Työttömäksi jääneellä ei enää vain voi olla samanlaisia etuuksia kuin kultaisella “kasarilla.” Nykynuoretkin joutuvat tekemään töitä ainakin 70-vuotiaiksi, vaikka kaikki eivät varmasti elä jatkossakaan terveinä 90-vuotiaiksi.

Jos huomiomme kiinnittyy vain siihen, mitä kaikkea yhteiskunnan pitää maksaa ja tarjota vastikkeetta ja mitä kaikkea työssäkäyvien ja valtion pitää kustantaa, olemme erittäin vahingollisella polulla, joka ajaa Suomen pisteeseen, jossa epätasa-arvo, epäoikeudenmukaisuus ja leipäjonot lopulta “kukkivat” paljon nykyistä vahvemmin. Suomalainen yhteiskunta on reilu nykyisille ja tuleville nuorille vain, kun työtä arvostetaan ja sitä kannattaa oikeasti tehdä.

Vaadin, että nuorten ja nuorten aikuisten sekä lapsiperheiden näkökulma otetaan tosissaan ja vahvasti osaksi kevään vaalikeskustelua.

 

]]>
3 http://launohaapamki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266998-nuoret-maksavat-tulevaisuuden-suomen-mutta-heidan-nakokulmansa-ohitetaan#comments Eduskuntavaali 2019 Lapset ja nuoret Lapsiperheet oikeudenmukaisuus Vastuullisuus Sun, 06 Jan 2019 10:53:56 +0000 Launo Haapamäki http://launohaapamki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266998-nuoret-maksavat-tulevaisuuden-suomen-mutta-heidan-nakokulmansa-ohitetaan
Minimoidaan lapsille koituva haitta vanhempien erotessa http://saganyren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264828-minimoidaan-lapsille-koituva-haitta-vanhempien-erotessa <p>Tiedättekö mikä on vähän ihmeellistä? Noin puolet avioliitoista päättyy eroon, mutta lainsäädäntömme on yhä aikakaudelta, jolloin avioero oli poikkeus. Myös lapsellisten avoparien erot ovat hankalia. Yhteiskunta on parhaimmillaan kuin perhe, jossa jokaiselle sallitaan autonomia ja itsemääräämisoikeus, mutta jokaista myös tuetaan elämän karikoissa. Sen takia meidän tulisi kehittää perhelainsäädäntöämme parempaan suuntaan. Sellaiseen, jossa vanhempien parisuhteen loppuminen ei aiheuttaisi niin suurta vahinkoa lapsille.</p><p>Väestöliitto kertoo, että on neljä lapsen kannalta merkittävää riskitekijää erossa:</p><ol><li><p>toisen vanhemman poissaolo lapsen jokapäiväisestä elämästä</p></li><li><p>vaikeutunut lapsi-vanhempi-suhde</p></li><li><p>taloudellisen tilanteen heikentyminen</p></li><li><p>vanhempien keskinäinen riitaisuus</p></li></ol><p>Käydään läpi muutama keino miten näihin riskitekijöihin voisi vaikuttaa yhteiskunnallisella tasolla.</p><p><strong>Toisen vanhemman poissaolo lapsen jokapäiväisestä elämästä</strong></p><p>Tähän voi olla monia syitä, mutta yksi aivan liian yleinen on se, ettei etävanhempi onnistu saamaan lapsille sopivaa kotia. Varsinkin etävanhemmaksi jääville miehille ero lasten äidistä on vakava riskitekijä asunnottomuudelle, työttömyydelle ja päihdeongelmille. Nämä kolme asiaa vaikuttavat toisiinsa. Perinteisen patriarkaalisen näkemyksen mukaan mies on perheensä pää ja hänen tehtävänsä on elättää lapset ja vaimo. Vaikka olemme tästä jo jonkin verran irrottautuneet, voi tämä fantasia elää alitajunnassa vahvana. Kun kokee menettävänsä perheensä ja samalla törmää vaikeuksiin saada asuntoa ja nähdä lapsiaan, voivat nämä vaikutukset heijastua mielenterveyteen kohtalokkain seurauksin. Olisi tärkeää, että yhteiskunta ottaisi huomioon myös etävanhemman <em>lasten vanhempana </em>ja tunnustaisi hänen merkityksen lasten hyvinvoinnille. Myös etävanhemman asunnottomuus on lapsille vaikea asia.</p><p>Edellisessä kappaleessa käytin termiä etävanhempi. Tässä on toinen parannusehdotus: Tehdään mahdolliseksi juridinen vuorovanhemmuus, jossa lapsilla tosiaan olisi kaksi kotia. Suomessa tämä ei vielä ole mahdollista. Suomessa on valittava, kuka on lähivanhempi, ja tämä lähivanhempi saa kaiken yhteiskunnallisen taloudellisen tuen sekä leijonanosan kaikesta psykososiaalisesta tuesta mitä on tarjolla. Näin tapahtuu siitä huolimatta, että lapset tosiasiallisesti asuisivat puolet ajasta niin sanotun etävanhemman luona. Suomessa on pelätty, että lapset stressaantuisivat kahdesta kodista, mutta tälle pelolle ei ole mitään perustetta. Ruotsista saadut kokemukset osoittavat, että arki kahden vanhemman kanssa on arvokasta - vaikka he asuisivat eri kodeissa. Itsekin avioerolapsena voin todeta, että kaksi kotia on paljon helpompi paletti kuin se, että pitäisi monta kertaa kuukaudessa käydä &ldquo;tapaamassa&rdquo; vanhempaa hänen kodissaan, jota ei omakseen saisi kutsua. Ja hei - joka toinen viikonloppu etävanhempansa luona käyvä vaihtaa kotia ihan yhtä monta kertaa kuin vuoroviikoin asuva. Tehdään vuoroasumisesta mahdollista ja luovutaan turhasta vastakkainasettelusta niissä perheissä, joissa todella on kaksi lastensa hyvinvointiin sitoutunutta vanhempaa!</p><p>Vuoroasumisessa eroavat miehet joutuvat ottamaan vastuuta lastensa arjesta. Tämä luo hyvää pohjaa isäkulttuurille ja normalisoi isien hoivarooleja. Liian monessa perheessä kotityöt ja lastenhoito jakautuvat epätasa-arvoisesti, eikä se ole hyväksi kellekään osapuolelle. Vuoroasumisessa vanhemmat pääsevät ja joutuvat tekemään töitä jokseenkin tasapuolisesti. Tämä parantaa äitien jaksamista, lasten hyvinvointia ja isien suhteita lapsiinsa, tuoden siten onnea heidän elämäänsä myös.</p><p><strong>Vaikeutunut lapsi-vanhempi-suhde</strong></p><p>Tämä kohta liittyy varmasti muihin kohtiin monella tapaa. Jos ei asu toisen vanhempansa kanssa, suhde kärsii. Vanhemman heikko taloudellinen tilanne stressaa ja vaikuttaa mielenterveyteen ja jaksamiseen. Vanhempien riitaisuus voi etäännyttää lasta. Ja jo ero itsessään saattaa nostattaa lapsessa pelkoja ja ahdistusta: Entä jos vanhemmat hylkäävät minut myös?</p><p>Jos kuitenkin otamme tämän kohdan tarkasteluun erillisenä asiana, niin ensimmäisenä vastakeinona tulee mieleen matalan kynnyksen mielenterveyspalvelut koko perheelle. Eron aikana muutama juttutuokio <em>eroneuvolassa</em>, sekä kullekin perheenjäsenelle yksinään, että vanhempi-lapsi pareille, voisi tehdä hyvää. Vanhempia voi yrittää kannustaa näkemään lapsen tarpeet omien tunnemyllerrysten keskellä. Lapselle juttutuokio voi tuoda uusia näkökulmia tilanteeseen ja auttaa löytämään omat voimavarat. Tämmöisiä palveluita voisi tarjota automaattisesti, ennaltaehkäisevästi neuvoloiden ja kouluterveydenhuollon kautta - tai jopa avioerohakemusta jättäessä. Pieni panostus ennaltaehkäisyyn voi tuoda suuret säästöt.</p><p>Mikäli perheessä on pieniä lapsia ja toinen vanhemmista jää pääasiassa yksin vastuuseen lapsista, olisi myös tärkeää tukea tämän vanhemman jaksamista. Kahden vanhemman perheet saavat sekä enemmän taloudellista tukea, että lastenhoitoapua perheeltään ja sukulaisiltaan. Yhden vanhemman perheitä voi siis olla tarpeen tukea esimerkiksi lastenhoitopalvelulla, mikäli omat verkostot eivät riitä.</p><p><strong>Taloudellisen tilanteen heikentyminen</strong></p><p>Tämä on haastava kohta, sillä kannatan perustuloa. Perustulossa yhtenä ideana on se, ettei makseta yksinhuoltajakorotuksia tai muutenkaan suurempia tukia osalle ihmisistä. Toisaalta toivoisin perustulomallin johtavan lisääntyneeseen yhteisölliseen asumiseen: Asumistuen ja kelan muiden koukeroiden takia on haastavaa asua ihmisten kanssa yhdessä. (Tästä kirjoitan lisää erillisessä postauksessa, voin päivittää linkin tähän jahka se valmistuu!) Yhteisöllinen asuminen vähentää asumiskuluja ja helpottaa lastenhoitovaihtareita.</p><p>Perustulo myös mahdollistaa joustavan osallistumisen työelämään. Työtön ja varaton yksinhuoltaja saa tukia todella monen eri pykälän perusteella, ja näiden tukien progressiivisuuden yhteisvaikutus on niin jyrkkä, ettei kahden lapsen yksinhuoltajan kannata käydä töissä alle 2500&euro;/kk bruttopalkalla. Työllisyys on kuitenkin pitkällä tähtäimellä tärkeä asia, ja monella ne ansiotkin nousevat ajan mittaan kun vaan töitä tekee. Omasta kokemuksesta voin myös sanoa sen, että etenkin pienten lasten yksinhuoltajalla voi jaksaminen olla niin tiukalla, ettei täyspäiväiseen työssäkäyntiin yksinkertaisesti riitä eväät - mutta osa-aikaisen työssäkäynnin taloudellinen nettovaikutus lähenee nollaa. Perustulolla voisi tehdä töitä omien rajojensa mukaisesti, ja esimerkiksi opiskella siinä sivussa, nostaen tuntiansioitaan pikkuhiljaa.</p><p>Subjektiivinen päivähoito-oikeus on erityisen tärkeä yhden vanhemman perheille jossa ei voida tehdä keikkatöitä iltaisin ja viikonloppuisin, tai milloin ikinä toinen vanhempi on vapaalla. Monet keikkatyöt ovat luonteeltaan sellaisia, että aamulla soitetaan työnantajalle ja kysytään töiden perään. Nykyinen subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen tarkoittaa sitä, ettei keikkatöitä voi ottaa vastaan sillä lapselle ei ole hoitopaikkaa. Jos pääsee kiinni johonkin säännöllisempään työhön, niin täysiaikainen hoitopaikka tulee löytyä kahden viikon sisällä - mutta se voi olla aivan eri puolella kuntaa. Subjektiivinen päivähoito-oikeus tuo paljon kaivattua joustavuutta lapsiperheiden elämään, ja vaikutus on erityisen vahva yhden vanhemman perheessä.</p><p><strong>Vanhempien keskinäinen riitaisuus</strong></p><p>Sopimusvapaus on hieno asia, mutta valitettavasti kaksi toisistaan eroavaa ihmistä ovat harvoin sellaisella <em>sopimustuulella</em>. Lapsen arki olisi hyvä turvata taloudellisesti ja molempien vanhempien olisi hyvä siihen osallistua. Suomessa on olemassa ohjeellinen laskuri joka auttaa sopivan summan löytämisessä, mutta siihen se meillä loppuukin: Numero isketään pöytään ja vanhemmat pistetään riitelemään keskenään aiheesta. Moni etävanhempi kokee vaikeaksi, että lähivanhempi saa päättää rahoista. Mikäli ei olla päädytty vuoroasumiseen, vaan lähivanhempi kantaa valtaosan lastenhoitovastuusta, on hänellä taas suuri riski köyhyydelle. Lompakkoa verottavat mm. isot asumiskulut, lapsiperheen yllättävät menot, tulonmenetykset, kun ei voi tehdä yhtä paljon töitä kuin muut, sekä totta kai arjen askareiden takia uupuminen joka heikentää taloussuunnittelua. Tämä kaikki voi näkyä vihan tunteina ja katkeruutena neuvotteluissa.</p><p>Oma ehdotukseni on se, että laskureiden tuloksia sovellettaisiin paljon suoremmin: Laskurin tulos, siinä neuvotteluvaraa +/- 20%. Oikeustaisteluja tulisi välttää, sillä ne ovat kalliita mutta eivät rakenna jaettua vanhemmuutta. Asiantuntija-avusteinen sovittelukäytäntö tuli Follo-hankkeen myötä vuonna 2014 valtakunnalliseksi, mutta toiveena on, että suurin osa asioista sovittaisiin kunnallisten peruspalveluiden kautta. Follo-sovittelu on ajateltu tilanteisiin jotka ovat jo riitaantuneet, eivät niiden ennaltaehkäisemiseen. Lastenvalvojien koulutusvaatimus on mikä tahansa ylempi korkeakoulututkinto - en tiedä, onko heillä loppujen lopuksi valmiuksia toimia diplomaatteina vanhempien välillä ja tuoda esille lasten parasta. Aiemmin mainittu eroneuvola<em> </em>voisi toimia paikkana jossa asioista sovitaan, psykososiaalisen tuen avulla.</p><p>Elatusavun lisäksi ositus voi aiheuttaa riitaisuutta. Yksi keino millä riitoja saataisiin mahdollisesti vähennettyä on se, että jokaisen pitäisi jo avioituessa ottaa kantaa miten omaisuus tulee jakaa kun avioliitto purkautuu. Se purkautuu kuitenkin aina, joko kuoleman tai eron kautta. Avio-oikeus on ollut tärkeä oikeus naisille aikana jolloin he eivät käyneet töissä tai ainakaan omanneet lähimainkaan samoja mahdollisuuksia tienesteihin kuin miehet. Nyt kuitenkin elämme eri ajassa, ja pariskunnat voisivat ruksia itselleen sopivan vaihtoehdon: Perinteinen avio-oikeus, joku muutamasta standardiavioehtomallista, vai heidän oma avioehtonsa. Tällä hetkellä perinteinen avio-oikeus on automaattinen, muut vaativat vaivaa. Valitsisiko useampi toisin jos se olisi helpompaa? Ja helpottaisiko se osituksia jos useampi pariskunta kävisi nämä keskustelut läpi ennen avioitumista? Esimerkiksi jo sellainen yksinkertainen avioehto joka rajaa perinnöt ja lahjat pois avio-oikeuden piiristä voi tuntua monesta oikeudenmukaisemmalta ja helpommalta hyväksyä.</p><p><strong>Kohti perhelainsäädännön uutta aikaa</strong></p><p>Olen tässä tekstissä keskittynyt lähinnä nykyisen parisuhdekeskeisen perhelainsäädäntömme hienosäätämiseen romanttis-seksuaalisen parisuhteen päättyessä. Nämä askeleet ovat mahdollisia ottaa jo ensi vaalikaudella. Pidemmällä tähtäimellä toivoisin kuitenkin perhelainsäädännön räjäyttämistä. Perhettä ei tarvitse perustaa romanttis-seksuaalisen kumppanin kanssa, ystäväkin käy, tai vaikkapa sisarus. Niitä romanttis-seksuaalisia kumppaneitakin voi olla useita, ei vain yksi. Geneettinen ja juridinen vanhemmuus tulee selkeämmin erottaa toisistaan: Lasta tosiasiallisesti kasvattavalla vanhemmalla tulee olla juridiset edellytykset hoitaa tehtäväänsä, mutta suljetut adoptiot ja anonyymit sukusolujen luovuttajat kuuluvat historiaan. Lapsella on paitsi oikeus tietää mistä hänen geeninsä ovat peräisin, myös oikeus tavata biologisia vanhempiaan mikäli he ovat siihen suostuvaisia.</p><p>Tämä tavoite vaatii kuitenkin niin perustavanlaatuisia muutoksia perhelainsäädäntöön, ettei sitä voi toteuttaa yhden vaalikauden aikana. Tehdään muutoksia askel kerrallaan olemassaolevaan lainsäädäntöön ja pidetään tavoite korkealla!</p><p>&nbsp;</p><p>Lähteitä ja lisälukemista:</p><p><u><a href="https://www.forskning.se/2017/01/12/vaxelvist-boende-bast-for-skilsmassobarnen/">https://www.forskning.se/2017/01/12/vaxelvist-boende-bast-for-skilsmassobarnen/</a></u></p><p><u><a href="http://www.vaestoliitto.fi/vanhemmuus/tietoa_vanhemmille/pienten_lasten_vanhemmat/lapset_ja_ero/">http://www.vaestoliitto.fi/vanhemmuus/tietoa_vanhemmille/pienten_lasten_vanhemmat/lapset_ja_ero/</a></u></p><p><a href="https://oikeus.fi/fi/index/ajankohtaista/tiedotteet/2014/04/asiantuntija-avusteinenhuoltoriitojensovittelutuomioistuimessatuleevaltakunnalliseksi.html"><u>https://oikeus.fi/fi/index/ajankohtaista/tiedotteet/2014/04/asiantuntija-avusteinenhuoltoriitojensovittelutuomioistuimessatuleevaltakunnalliseksi.html</u></a></p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tiedättekö mikä on vähän ihmeellistä? Noin puolet avioliitoista päättyy eroon, mutta lainsäädäntömme on yhä aikakaudelta, jolloin avioero oli poikkeus. Myös lapsellisten avoparien erot ovat hankalia. Yhteiskunta on parhaimmillaan kuin perhe, jossa jokaiselle sallitaan autonomia ja itsemääräämisoikeus, mutta jokaista myös tuetaan elämän karikoissa. Sen takia meidän tulisi kehittää perhelainsäädäntöämme parempaan suuntaan. Sellaiseen, jossa vanhempien parisuhteen loppuminen ei aiheuttaisi niin suurta vahinkoa lapsille.

Väestöliitto kertoo, että on neljä lapsen kannalta merkittävää riskitekijää erossa:

  1. toisen vanhemman poissaolo lapsen jokapäiväisestä elämästä

  2. vaikeutunut lapsi-vanhempi-suhde

  3. taloudellisen tilanteen heikentyminen

  4. vanhempien keskinäinen riitaisuus

Käydään läpi muutama keino miten näihin riskitekijöihin voisi vaikuttaa yhteiskunnallisella tasolla.

Toisen vanhemman poissaolo lapsen jokapäiväisestä elämästä

Tähän voi olla monia syitä, mutta yksi aivan liian yleinen on se, ettei etävanhempi onnistu saamaan lapsille sopivaa kotia. Varsinkin etävanhemmaksi jääville miehille ero lasten äidistä on vakava riskitekijä asunnottomuudelle, työttömyydelle ja päihdeongelmille. Nämä kolme asiaa vaikuttavat toisiinsa. Perinteisen patriarkaalisen näkemyksen mukaan mies on perheensä pää ja hänen tehtävänsä on elättää lapset ja vaimo. Vaikka olemme tästä jo jonkin verran irrottautuneet, voi tämä fantasia elää alitajunnassa vahvana. Kun kokee menettävänsä perheensä ja samalla törmää vaikeuksiin saada asuntoa ja nähdä lapsiaan, voivat nämä vaikutukset heijastua mielenterveyteen kohtalokkain seurauksin. Olisi tärkeää, että yhteiskunta ottaisi huomioon myös etävanhemman lasten vanhempana ja tunnustaisi hänen merkityksen lasten hyvinvoinnille. Myös etävanhemman asunnottomuus on lapsille vaikea asia.

Edellisessä kappaleessa käytin termiä etävanhempi. Tässä on toinen parannusehdotus: Tehdään mahdolliseksi juridinen vuorovanhemmuus, jossa lapsilla tosiaan olisi kaksi kotia. Suomessa tämä ei vielä ole mahdollista. Suomessa on valittava, kuka on lähivanhempi, ja tämä lähivanhempi saa kaiken yhteiskunnallisen taloudellisen tuen sekä leijonanosan kaikesta psykososiaalisesta tuesta mitä on tarjolla. Näin tapahtuu siitä huolimatta, että lapset tosiasiallisesti asuisivat puolet ajasta niin sanotun etävanhemman luona. Suomessa on pelätty, että lapset stressaantuisivat kahdesta kodista, mutta tälle pelolle ei ole mitään perustetta. Ruotsista saadut kokemukset osoittavat, että arki kahden vanhemman kanssa on arvokasta - vaikka he asuisivat eri kodeissa. Itsekin avioerolapsena voin todeta, että kaksi kotia on paljon helpompi paletti kuin se, että pitäisi monta kertaa kuukaudessa käydä “tapaamassa” vanhempaa hänen kodissaan, jota ei omakseen saisi kutsua. Ja hei - joka toinen viikonloppu etävanhempansa luona käyvä vaihtaa kotia ihan yhtä monta kertaa kuin vuoroviikoin asuva. Tehdään vuoroasumisesta mahdollista ja luovutaan turhasta vastakkainasettelusta niissä perheissä, joissa todella on kaksi lastensa hyvinvointiin sitoutunutta vanhempaa!

Vuoroasumisessa eroavat miehet joutuvat ottamaan vastuuta lastensa arjesta. Tämä luo hyvää pohjaa isäkulttuurille ja normalisoi isien hoivarooleja. Liian monessa perheessä kotityöt ja lastenhoito jakautuvat epätasa-arvoisesti, eikä se ole hyväksi kellekään osapuolelle. Vuoroasumisessa vanhemmat pääsevät ja joutuvat tekemään töitä jokseenkin tasapuolisesti. Tämä parantaa äitien jaksamista, lasten hyvinvointia ja isien suhteita lapsiinsa, tuoden siten onnea heidän elämäänsä myös.

Vaikeutunut lapsi-vanhempi-suhde

Tämä kohta liittyy varmasti muihin kohtiin monella tapaa. Jos ei asu toisen vanhempansa kanssa, suhde kärsii. Vanhemman heikko taloudellinen tilanne stressaa ja vaikuttaa mielenterveyteen ja jaksamiseen. Vanhempien riitaisuus voi etäännyttää lasta. Ja jo ero itsessään saattaa nostattaa lapsessa pelkoja ja ahdistusta: Entä jos vanhemmat hylkäävät minut myös?

Jos kuitenkin otamme tämän kohdan tarkasteluun erillisenä asiana, niin ensimmäisenä vastakeinona tulee mieleen matalan kynnyksen mielenterveyspalvelut koko perheelle. Eron aikana muutama juttutuokio eroneuvolassa, sekä kullekin perheenjäsenelle yksinään, että vanhempi-lapsi pareille, voisi tehdä hyvää. Vanhempia voi yrittää kannustaa näkemään lapsen tarpeet omien tunnemyllerrysten keskellä. Lapselle juttutuokio voi tuoda uusia näkökulmia tilanteeseen ja auttaa löytämään omat voimavarat. Tämmöisiä palveluita voisi tarjota automaattisesti, ennaltaehkäisevästi neuvoloiden ja kouluterveydenhuollon kautta - tai jopa avioerohakemusta jättäessä. Pieni panostus ennaltaehkäisyyn voi tuoda suuret säästöt.

Mikäli perheessä on pieniä lapsia ja toinen vanhemmista jää pääasiassa yksin vastuuseen lapsista, olisi myös tärkeää tukea tämän vanhemman jaksamista. Kahden vanhemman perheet saavat sekä enemmän taloudellista tukea, että lastenhoitoapua perheeltään ja sukulaisiltaan. Yhden vanhemman perheitä voi siis olla tarpeen tukea esimerkiksi lastenhoitopalvelulla, mikäli omat verkostot eivät riitä.

Taloudellisen tilanteen heikentyminen

Tämä on haastava kohta, sillä kannatan perustuloa. Perustulossa yhtenä ideana on se, ettei makseta yksinhuoltajakorotuksia tai muutenkaan suurempia tukia osalle ihmisistä. Toisaalta toivoisin perustulomallin johtavan lisääntyneeseen yhteisölliseen asumiseen: Asumistuen ja kelan muiden koukeroiden takia on haastavaa asua ihmisten kanssa yhdessä. (Tästä kirjoitan lisää erillisessä postauksessa, voin päivittää linkin tähän jahka se valmistuu!) Yhteisöllinen asuminen vähentää asumiskuluja ja helpottaa lastenhoitovaihtareita.

Perustulo myös mahdollistaa joustavan osallistumisen työelämään. Työtön ja varaton yksinhuoltaja saa tukia todella monen eri pykälän perusteella, ja näiden tukien progressiivisuuden yhteisvaikutus on niin jyrkkä, ettei kahden lapsen yksinhuoltajan kannata käydä töissä alle 2500€/kk bruttopalkalla. Työllisyys on kuitenkin pitkällä tähtäimellä tärkeä asia, ja monella ne ansiotkin nousevat ajan mittaan kun vaan töitä tekee. Omasta kokemuksesta voin myös sanoa sen, että etenkin pienten lasten yksinhuoltajalla voi jaksaminen olla niin tiukalla, ettei täyspäiväiseen työssäkäyntiin yksinkertaisesti riitä eväät - mutta osa-aikaisen työssäkäynnin taloudellinen nettovaikutus lähenee nollaa. Perustulolla voisi tehdä töitä omien rajojensa mukaisesti, ja esimerkiksi opiskella siinä sivussa, nostaen tuntiansioitaan pikkuhiljaa.

Subjektiivinen päivähoito-oikeus on erityisen tärkeä yhden vanhemman perheille jossa ei voida tehdä keikkatöitä iltaisin ja viikonloppuisin, tai milloin ikinä toinen vanhempi on vapaalla. Monet keikkatyöt ovat luonteeltaan sellaisia, että aamulla soitetaan työnantajalle ja kysytään töiden perään. Nykyinen subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen tarkoittaa sitä, ettei keikkatöitä voi ottaa vastaan sillä lapselle ei ole hoitopaikkaa. Jos pääsee kiinni johonkin säännöllisempään työhön, niin täysiaikainen hoitopaikka tulee löytyä kahden viikon sisällä - mutta se voi olla aivan eri puolella kuntaa. Subjektiivinen päivähoito-oikeus tuo paljon kaivattua joustavuutta lapsiperheiden elämään, ja vaikutus on erityisen vahva yhden vanhemman perheessä.

Vanhempien keskinäinen riitaisuus

Sopimusvapaus on hieno asia, mutta valitettavasti kaksi toisistaan eroavaa ihmistä ovat harvoin sellaisella sopimustuulella. Lapsen arki olisi hyvä turvata taloudellisesti ja molempien vanhempien olisi hyvä siihen osallistua. Suomessa on olemassa ohjeellinen laskuri joka auttaa sopivan summan löytämisessä, mutta siihen se meillä loppuukin: Numero isketään pöytään ja vanhemmat pistetään riitelemään keskenään aiheesta. Moni etävanhempi kokee vaikeaksi, että lähivanhempi saa päättää rahoista. Mikäli ei olla päädytty vuoroasumiseen, vaan lähivanhempi kantaa valtaosan lastenhoitovastuusta, on hänellä taas suuri riski köyhyydelle. Lompakkoa verottavat mm. isot asumiskulut, lapsiperheen yllättävät menot, tulonmenetykset, kun ei voi tehdä yhtä paljon töitä kuin muut, sekä totta kai arjen askareiden takia uupuminen joka heikentää taloussuunnittelua. Tämä kaikki voi näkyä vihan tunteina ja katkeruutena neuvotteluissa.

Oma ehdotukseni on se, että laskureiden tuloksia sovellettaisiin paljon suoremmin: Laskurin tulos, siinä neuvotteluvaraa +/- 20%. Oikeustaisteluja tulisi välttää, sillä ne ovat kalliita mutta eivät rakenna jaettua vanhemmuutta. Asiantuntija-avusteinen sovittelukäytäntö tuli Follo-hankkeen myötä vuonna 2014 valtakunnalliseksi, mutta toiveena on, että suurin osa asioista sovittaisiin kunnallisten peruspalveluiden kautta. Follo-sovittelu on ajateltu tilanteisiin jotka ovat jo riitaantuneet, eivät niiden ennaltaehkäisemiseen. Lastenvalvojien koulutusvaatimus on mikä tahansa ylempi korkeakoulututkinto - en tiedä, onko heillä loppujen lopuksi valmiuksia toimia diplomaatteina vanhempien välillä ja tuoda esille lasten parasta. Aiemmin mainittu eroneuvola voisi toimia paikkana jossa asioista sovitaan, psykososiaalisen tuen avulla.

Elatusavun lisäksi ositus voi aiheuttaa riitaisuutta. Yksi keino millä riitoja saataisiin mahdollisesti vähennettyä on se, että jokaisen pitäisi jo avioituessa ottaa kantaa miten omaisuus tulee jakaa kun avioliitto purkautuu. Se purkautuu kuitenkin aina, joko kuoleman tai eron kautta. Avio-oikeus on ollut tärkeä oikeus naisille aikana jolloin he eivät käyneet töissä tai ainakaan omanneet lähimainkaan samoja mahdollisuuksia tienesteihin kuin miehet. Nyt kuitenkin elämme eri ajassa, ja pariskunnat voisivat ruksia itselleen sopivan vaihtoehdon: Perinteinen avio-oikeus, joku muutamasta standardiavioehtomallista, vai heidän oma avioehtonsa. Tällä hetkellä perinteinen avio-oikeus on automaattinen, muut vaativat vaivaa. Valitsisiko useampi toisin jos se olisi helpompaa? Ja helpottaisiko se osituksia jos useampi pariskunta kävisi nämä keskustelut läpi ennen avioitumista? Esimerkiksi jo sellainen yksinkertainen avioehto joka rajaa perinnöt ja lahjat pois avio-oikeuden piiristä voi tuntua monesta oikeudenmukaisemmalta ja helpommalta hyväksyä.

Kohti perhelainsäädännön uutta aikaa

Olen tässä tekstissä keskittynyt lähinnä nykyisen parisuhdekeskeisen perhelainsäädäntömme hienosäätämiseen romanttis-seksuaalisen parisuhteen päättyessä. Nämä askeleet ovat mahdollisia ottaa jo ensi vaalikaudella. Pidemmällä tähtäimellä toivoisin kuitenkin perhelainsäädännön räjäyttämistä. Perhettä ei tarvitse perustaa romanttis-seksuaalisen kumppanin kanssa, ystäväkin käy, tai vaikkapa sisarus. Niitä romanttis-seksuaalisia kumppaneitakin voi olla useita, ei vain yksi. Geneettinen ja juridinen vanhemmuus tulee selkeämmin erottaa toisistaan: Lasta tosiasiallisesti kasvattavalla vanhemmalla tulee olla juridiset edellytykset hoitaa tehtäväänsä, mutta suljetut adoptiot ja anonyymit sukusolujen luovuttajat kuuluvat historiaan. Lapsella on paitsi oikeus tietää mistä hänen geeninsä ovat peräisin, myös oikeus tavata biologisia vanhempiaan mikäli he ovat siihen suostuvaisia.

Tämä tavoite vaatii kuitenkin niin perustavanlaatuisia muutoksia perhelainsäädäntöön, ettei sitä voi toteuttaa yhden vaalikauden aikana. Tehdään muutoksia askel kerrallaan olemassaolevaan lainsäädäntöön ja pidetään tavoite korkealla!

 

Lähteitä ja lisälukemista:

https://www.forskning.se/2017/01/12/vaxelvist-boende-bast-for-skilsmassobarnen/

http://www.vaestoliitto.fi/vanhemmuus/tietoa_vanhemmille/pienten_lasten_vanhemmat/lapset_ja_ero/

https://oikeus.fi/fi/index/ajankohtaista/tiedotteet/2014/04/asiantuntija-avusteinenhuoltoriitojensovittelutuomioistuimessatuleevaltakunnalliseksi.html

 

]]>
12 http://saganyren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264828-minimoidaan-lapsille-koituva-haitta-vanhempien-erotessa#comments Avioerot Lapsiperheet Yksinhuoltajuus Tue, 27 Nov 2018 21:16:41 +0000 Saga Nyrén http://saganyren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264828-minimoidaan-lapsille-koituva-haitta-vanhempien-erotessa
Suomi tarvitsee lapsistrategian http://joonarasanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264627-suomi-tarvitsee-lapsistrategian <p>Kuluneella viikolla on vietetty lasten oikeuksien päivää. Lapset ovat muutoinkin olleet julkisen keskustelun keskipisteenä tilastokeskuksen julkaistua uuden väestöennusteensa tuleville vuosikymmenille. Ennusteen mukaan Suomeen syntyy entistä vähemmän lapsia, mikä heikentää huoltosuhdettamme entisestään.</p><p>Tervehdin ilolla väestöennusteen myötä käynnistynyttä keskustelua lasten oikeuksien ja perheiden aseman parantamisesta. Lähes kaikki eduskuntapuolueet ovat ottaneet osaa keskusteluun ja esittäneet omia vaihtoehtojaan syntyvyyden kääntämiseksi nousuun väestön ikärakenteen vinouman korjaamiseksi.</p><p>Pelkkä puhe ei kuitenkaan nyt riitä. Lapset ja lapsiperheet kaipaavat toimenpideohjelmien ja fraasien sijaan konkreettisia päätöksiä. On valitettavaa, että esimerkiksi puolueiden välttämättömänä pitämän perhevapaauudistuksen toteuttamiseen ei ole pystytty nykyisen hallituksen johdolla tällä vaalikaudella.</p><p>Eduskuntavaalien jälkeen työnsä aloittavalta uudelta hallitukselta odotetaan tekoja lasten ja perheiden aseman parantamiseksi. Kokonaisvaltainen, parlamentaarisesti valmisteltu lapsistrategia on tärkeää laatia heti vaalikauden alussa tiekartaksi lapsiperheiden aseman vahvistamiseen pyrkiville uudistuksille.</p><p><strong>Joona Räsänen</strong><br />Kansanedustaja (sd.)</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kuluneella viikolla on vietetty lasten oikeuksien päivää. Lapset ovat muutoinkin olleet julkisen keskustelun keskipisteenä tilastokeskuksen julkaistua uuden väestöennusteensa tuleville vuosikymmenille. Ennusteen mukaan Suomeen syntyy entistä vähemmän lapsia, mikä heikentää huoltosuhdettamme entisestään.

Tervehdin ilolla väestöennusteen myötä käynnistynyttä keskustelua lasten oikeuksien ja perheiden aseman parantamisesta. Lähes kaikki eduskuntapuolueet ovat ottaneet osaa keskusteluun ja esittäneet omia vaihtoehtojaan syntyvyyden kääntämiseksi nousuun väestön ikärakenteen vinouman korjaamiseksi.

Pelkkä puhe ei kuitenkaan nyt riitä. Lapset ja lapsiperheet kaipaavat toimenpideohjelmien ja fraasien sijaan konkreettisia päätöksiä. On valitettavaa, että esimerkiksi puolueiden välttämättömänä pitämän perhevapaauudistuksen toteuttamiseen ei ole pystytty nykyisen hallituksen johdolla tällä vaalikaudella.

Eduskuntavaalien jälkeen työnsä aloittavalta uudelta hallitukselta odotetaan tekoja lasten ja perheiden aseman parantamiseksi. Kokonaisvaltainen, parlamentaarisesti valmisteltu lapsistrategia on tärkeää laatia heti vaalikauden alussa tiekartaksi lapsiperheiden aseman vahvistamiseen pyrkiville uudistuksille.

Joona Räsänen
Kansanedustaja (sd.)

]]>
0 http://joonarasanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264627-suomi-tarvitsee-lapsistrategian#comments Lapsiperheet Lapsistrategia Perhevapaauudistus Politiikka Fri, 23 Nov 2018 12:59:11 +0000 Joona Räsänen http://joonarasanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264627-suomi-tarvitsee-lapsistrategian
SYNTINÄ KOTIÄITIYS? KUOLEEKO SUOMI? http://kikkismikkola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263560-syntina-kotiaitiys-kuoleeko-suomi <p>&nbsp;</p><p>SYNTINÄ KOTIÄITIYS, KUOLEEKO SUOMI</p><p><br />Meillä Suomessa tuntuu olevan yhteiskunnallinen synti olla äiti, koska siitä aiheutuu poissaoloa työelämästä. Erityisen suuri synti on olla kotiäiti, sillä tällainen äiti hoitaa useamman lapsen ennen kuin lähtee takaisin työelämään. Suurin synti näyttää olevan olla suurperheen äiti, sillä tällaisen äidin elämäntehtävä on perhe, eikä työura. Perin nurinkurista, sillä syntyvyytemme on laskeva, keskimääräinen lapsilukumme on tällä hetkellä 1.85. Monikin nuori aikuinen ei halua enää lapsia kulujen, vaivan ja stressin vuoksi. Silti perhepolitiikan saralla hälytyskellot eivät soi, arvona on lyhytnäköisesti työllisyys.<br /><br />Suuret ikäluokat ovat nostattaneet ja nostavat hälyttävästi vanhusten palvelujen tarvetta. Saavutetut etuudet suhteellisen nuorine eläkeikineen jäävät enenevässä määrin nuorempien ikäluokkien harteille ja maksettavaksi. Tarvitsemme kipeästi lisää veronmaksajia.&nbsp;<br /><br />Onkin nurinkurista, että lapsiperhepolitiikka ontuu, varhaisvuosien perheen sisäisiä hoitojärjestelyjä koetetaan saada säädellyksi (kuka saa perheestä hoitaa jälkikasvuaan ja montako kuukautta). Näinä päivinä on myös julkaistu työllisyyttä ajatellen tarkoituksenmukaisia tutkimustuloksia, joissa 1-2 vuotiaat täytyisi saada varhaiskasvatuksen piiriin ja aika pienelle painoarvolle laitetaan saman tutkimuksen esiintuoma tulos eli se, että Suomessa esikoulu ja koulu tasoittaa erot. Eli kotiäidin kasvattamat kullannuput pärjäävät aivan yhtä hyvin elämässään kuin sen uranaisenkin nuput. Kuten tiedämme, kotiäitien ja heidän lasten tukena ollut tähänkin asti hyvää varhaiskasvatusta (kerhot, avoin varhaiskasvatus, päiväkodit). Eipä silti, tukeni nykypolitiikassa saa kyllä viisivuotiaille lapsille esitetty ilmainen varhaiskasvatus, sillä näin tulisi hyvissä ajoin huomioitua ja tutkittua nekin tarpeet, joihin lapsi tarvitsee tukea ajatellen tulevaa koulutietä.<br /><br />Tarvitsemme lapsiperheitä tukevaa politiikkaa, jossa lapsia syntyy tähän maahan enemmän. Meidän tulisi nähdä kotiäitivuodet arvokkaina ja tukea perheiden valinnanvapautta niin, että se palvelee perhettä itseään. Olisi myös syytä tukea taloudellisesti niitä perheitä, joilla on haave suuremmasta lapsiluvusta ja nähdä asia jopa niin, että nämä äidit tekevät arvokasta työtä tulevaisuuden Suomen eteen. Kristillisdemokraatit julkaisivat 1.6 uuden perhepoliittisen ohjelman, jossa tahdomme mm. tukea perheitä heidään lapsihaaveissaan esimerkiksi heidän omalla sisäisellä valinnanvapaudellaan lapsen &nbsp;hoitojärjestelyissä sekä taaperobonuksella, joka helpottaisi tasapuolisesti lapsista aiheutuvaa taloudellista painetta.<br /><br />Anne &rdquo;Kikkis&rdquo; Mikkola<br />päiväkodin johtaja<br />Joensuun valtuutettu (KD)</p><p>(KIRJOITUS JULKAISTU SANOMALEHTI KARJALAISESSA 8.6.2018 JA KARJALAN HEILISSÄ 6.6.2018)</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

SYNTINÄ KOTIÄITIYS, KUOLEEKO SUOMI


Meillä Suomessa tuntuu olevan yhteiskunnallinen synti olla äiti, koska siitä aiheutuu poissaoloa työelämästä. Erityisen suuri synti on olla kotiäiti, sillä tällainen äiti hoitaa useamman lapsen ennen kuin lähtee takaisin työelämään. Suurin synti näyttää olevan olla suurperheen äiti, sillä tällaisen äidin elämäntehtävä on perhe, eikä työura. Perin nurinkurista, sillä syntyvyytemme on laskeva, keskimääräinen lapsilukumme on tällä hetkellä 1.85. Monikin nuori aikuinen ei halua enää lapsia kulujen, vaivan ja stressin vuoksi. Silti perhepolitiikan saralla hälytyskellot eivät soi, arvona on lyhytnäköisesti työllisyys.

Suuret ikäluokat ovat nostattaneet ja nostavat hälyttävästi vanhusten palvelujen tarvetta. Saavutetut etuudet suhteellisen nuorine eläkeikineen jäävät enenevässä määrin nuorempien ikäluokkien harteille ja maksettavaksi. Tarvitsemme kipeästi lisää veronmaksajia. 

Onkin nurinkurista, että lapsiperhepolitiikka ontuu, varhaisvuosien perheen sisäisiä hoitojärjestelyjä koetetaan saada säädellyksi (kuka saa perheestä hoitaa jälkikasvuaan ja montako kuukautta). Näinä päivinä on myös julkaistu työllisyyttä ajatellen tarkoituksenmukaisia tutkimustuloksia, joissa 1-2 vuotiaat täytyisi saada varhaiskasvatuksen piiriin ja aika pienelle painoarvolle laitetaan saman tutkimuksen esiintuoma tulos eli se, että Suomessa esikoulu ja koulu tasoittaa erot. Eli kotiäidin kasvattamat kullannuput pärjäävät aivan yhtä hyvin elämässään kuin sen uranaisenkin nuput. Kuten tiedämme, kotiäitien ja heidän lasten tukena ollut tähänkin asti hyvää varhaiskasvatusta (kerhot, avoin varhaiskasvatus, päiväkodit). Eipä silti, tukeni nykypolitiikassa saa kyllä viisivuotiaille lapsille esitetty ilmainen varhaiskasvatus, sillä näin tulisi hyvissä ajoin huomioitua ja tutkittua nekin tarpeet, joihin lapsi tarvitsee tukea ajatellen tulevaa koulutietä.

Tarvitsemme lapsiperheitä tukevaa politiikkaa, jossa lapsia syntyy tähän maahan enemmän. Meidän tulisi nähdä kotiäitivuodet arvokkaina ja tukea perheiden valinnanvapautta niin, että se palvelee perhettä itseään. Olisi myös syytä tukea taloudellisesti niitä perheitä, joilla on haave suuremmasta lapsiluvusta ja nähdä asia jopa niin, että nämä äidit tekevät arvokasta työtä tulevaisuuden Suomen eteen. Kristillisdemokraatit julkaisivat 1.6 uuden perhepoliittisen ohjelman, jossa tahdomme mm. tukea perheitä heidään lapsihaaveissaan esimerkiksi heidän omalla sisäisellä valinnanvapaudellaan lapsen  hoitojärjestelyissä sekä taaperobonuksella, joka helpottaisi tasapuolisesti lapsista aiheutuvaa taloudellista painetta.

Anne ”Kikkis” Mikkola
päiväkodin johtaja
Joensuun valtuutettu (KD)

(KIRJOITUS JULKAISTU SANOMALEHTI KARJALAISESSA 8.6.2018 JA KARJALAN HEILISSÄ 6.6.2018)

]]>
0 Kristillisdemokraatit Lapsiperheet Perhepolitiikka Politiikka Fri, 02 Nov 2018 12:59:46 +0000 Kikkis Mikkola http://kikkismikkola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263560-syntina-kotiaitiys-kuoleeko-suomi
Nyt on aika panostaa lapsiperheisiin http://piianurmela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263245-nyt-on-aika-panostaa-lapsiperheisiin <p>Syntyvyys on laskenut Suomessa ennätyksellisen alhaalle. Tilastokeskuksen ennakkolaskelmien mukaan Suomessa on tänä vuonna tammi-syyskuussa syntynyt vain 36 176 lasta, joka on 2000 lasta vähemmän kuin viime vuonna samaan aikaan.</p><p>Suomi tarvitsee lapsimyönteisyyttä nyt enemmän kuin koskaan. Julkisessa keskustelussa alhaiselle syntyvyydelle on etsitty monenlaisia syitä. On puhuttu mm. siitä, että lapsiperhe-elämä ei enää innosta, vaan ura, harrastukset ja muut omat tarpeet menevät sitovan ja usein raskaaksi mielletyn perhe-elämän edelle.</p><p>Väestöliiton Väestöntutkimuslaitoksen johtaja Anna Rotkirch esittää asiaan toisenlaisen näkökulman. Hän ei ole niinkään huolissaan niistä, jotka valitsevat lapsettomuuden vapaaehtoisesti, vaan niistä, jotka jättävät perheen perustamisen liian myöhään. Synnyttäneiden keski-ikä on noussut tasaisesti. Samalla syntyneiden lasten määrä on laskenut.</p><p>Anna Rotkirchin huoli on varsin aiheellinen. Paras hedelmöitysikä naisilla on 20-25 -vuoden iässä; juuri silloin kun opiskellaan tulevaan ammattiin. Eniten lapsia naiset saavat vasta 30-34 -vuotiaina, kun opinnot on jo suoritettu ja työura hyvässä vauhdissa. Naisilla hedelmällisyys lähtee rajuun laskuun 35-vuotiaana, miehilläkin arviolta yli 40-vuotiaana.&nbsp;</p><p>Nyt meidän tulisi herätä asennemuutokseen ja lapsiperheitä tukevaan politiikantekoon. Kristillisdemokraatit esittävät omassa vaihtoehtobudjetissaan mm. tuloverotuksen lapsivähennyksen palauttamista, lapsilisien tasokorotusta, opiskelevien vanhempien huoltajalisän tuplaamista 150 euroon ja 1000 euron vauvarahaa jokaisesta syntyvästä lapsesta. Näiden toimien toivoisi kannustavan erityisesti nuoria perheitä lastenhankintaan.</p><p>Politiikkaa tehdään tällä hetkellä liikaa työelämälähtöisesti. Opiskeluajat halutaan mahdollisimman lyhyiksi, jotta työelämään siirtymistä voitaisiin nopeuttaa. Perhevapaauudistusta valmistellaan, jotta työelämään saadaan pikavauhtia mahdollisimman paljon veronmaksajia. Mitä tämä kaikki hyödyttää, jos veronmaksajien määrä tulevaisuudessa vain vähenee.</p><p>Eikö nyt olisi aika ottaa toinen politiikan suunta, jossa perheille annettaisiin tukea ja tilaa lastenhankintaan ja hoitamiseen. Lopetetaan kiire ja perheiden ahtaalle ajaminen. Opintojen pidentyminen lasten saannin takia on luonnollista. Isän tai äidin vanhempainvapaat ovat satsaus kansakunnan tulevaisuuteen. Toki jokainen tekee omat yksilölliset valintansa, mutta ei tehdä ainakaan poliittisten päätösten kautta lastenhankinnasta hankalampaa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Syntyvyys on laskenut Suomessa ennätyksellisen alhaalle. Tilastokeskuksen ennakkolaskelmien mukaan Suomessa on tänä vuonna tammi-syyskuussa syntynyt vain 36 176 lasta, joka on 2000 lasta vähemmän kuin viime vuonna samaan aikaan.

Suomi tarvitsee lapsimyönteisyyttä nyt enemmän kuin koskaan. Julkisessa keskustelussa alhaiselle syntyvyydelle on etsitty monenlaisia syitä. On puhuttu mm. siitä, että lapsiperhe-elämä ei enää innosta, vaan ura, harrastukset ja muut omat tarpeet menevät sitovan ja usein raskaaksi mielletyn perhe-elämän edelle.

Väestöliiton Väestöntutkimuslaitoksen johtaja Anna Rotkirch esittää asiaan toisenlaisen näkökulman. Hän ei ole niinkään huolissaan niistä, jotka valitsevat lapsettomuuden vapaaehtoisesti, vaan niistä, jotka jättävät perheen perustamisen liian myöhään. Synnyttäneiden keski-ikä on noussut tasaisesti. Samalla syntyneiden lasten määrä on laskenut.

Anna Rotkirchin huoli on varsin aiheellinen. Paras hedelmöitysikä naisilla on 20-25 -vuoden iässä; juuri silloin kun opiskellaan tulevaan ammattiin. Eniten lapsia naiset saavat vasta 30-34 -vuotiaina, kun opinnot on jo suoritettu ja työura hyvässä vauhdissa. Naisilla hedelmällisyys lähtee rajuun laskuun 35-vuotiaana, miehilläkin arviolta yli 40-vuotiaana. 

Nyt meidän tulisi herätä asennemuutokseen ja lapsiperheitä tukevaan politiikantekoon. Kristillisdemokraatit esittävät omassa vaihtoehtobudjetissaan mm. tuloverotuksen lapsivähennyksen palauttamista, lapsilisien tasokorotusta, opiskelevien vanhempien huoltajalisän tuplaamista 150 euroon ja 1000 euron vauvarahaa jokaisesta syntyvästä lapsesta. Näiden toimien toivoisi kannustavan erityisesti nuoria perheitä lastenhankintaan.

Politiikkaa tehdään tällä hetkellä liikaa työelämälähtöisesti. Opiskeluajat halutaan mahdollisimman lyhyiksi, jotta työelämään siirtymistä voitaisiin nopeuttaa. Perhevapaauudistusta valmistellaan, jotta työelämään saadaan pikavauhtia mahdollisimman paljon veronmaksajia. Mitä tämä kaikki hyödyttää, jos veronmaksajien määrä tulevaisuudessa vain vähenee.

Eikö nyt olisi aika ottaa toinen politiikan suunta, jossa perheille annettaisiin tukea ja tilaa lastenhankintaan ja hoitamiseen. Lopetetaan kiire ja perheiden ahtaalle ajaminen. Opintojen pidentyminen lasten saannin takia on luonnollista. Isän tai äidin vanhempainvapaat ovat satsaus kansakunnan tulevaisuuteen. Toki jokainen tekee omat yksilölliset valintansa, mutta ei tehdä ainakaan poliittisten päätösten kautta lastenhankinnasta hankalampaa.

]]>
20 http://piianurmela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263245-nyt-on-aika-panostaa-lapsiperheisiin#comments Kotimaa Alhainen syntyvyys Lapsiperheet Lapsiperheiden tukeminen Opposition vaihtoehtobudjetit Syntyvyysromahdus Sat, 27 Oct 2018 21:54:04 +0000 Piia Nurmela http://piianurmela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263245-nyt-on-aika-panostaa-lapsiperheisiin
Onko lasten tuottaminen kansallisvelvollisuus? http://timouotila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262819-onko-lasten-tuottaminen-kansallisvelvollisuus <p># Ylen Sannikka &amp; Ukkola -tv-lähetyksessä 19.10. pantiin kaksi naista väittelemään. Toisella on kolme lasta, toinen on lapseton, koska ei halua lasta. Lapseton sai kritiikkiä itsekkyydestä.</p> <p>Tuollainen keskustelu tuntui turhalta ja kiusalliselta. Saattaahan olla, ettei lapseton ole löytänyt sopivaa miestä tai on lesbo. Ja saattaapa olla niinkin, ettei hän pysty saamaan lasta, vaikka haluaisikin. Mistä me tiedämme totuuden?</p> <p>Ja sitä paitsi maailmassa on jo nyt aivan liikaa lapsia kärsimässä, vaikka niitä Suomessa onkin jonkun mielestä liian vähän. Kysykää vaikka <strong>Pentti Linkolalta</strong>, jonka kansa on valinnut Suomen viisaimpien profeettojen joukkoon.</p> <p>&nbsp;</p> <p><strong>Australialla tiukka linja pakolaisasiassa </strong></p> <p># Lasten lukumäärä liittyy maailman pakolaisongelmaan. Lapsia syntyy kehitysmaissa, joissa köyhällä kansalla ei ole edes keinoja syntyvyyden sääntelemiseksi. Nykyään väkiluku kasvaa hallitsemattomasti ennen kaikkea Afrikassa, josta kohdistuu kova muuttopaine Euroopan suuntaan. Eurooppa on kuitenkin jo hyvin tiheään asuttu.</p> <p>&nbsp;&nbsp; On kuitenkin &rdquo;maa, johon mahtuu&rdquo;. Se on tietenkin Australia. Se tiedetään Aasian väkirikkaissa maissa, joista ihmissalakuljettajat suunnittelivat venepakolaisten kuljetuksen Australiaan. Australia on kuitenkin lopettanut tuon bisneksen. Venepakolaisten laivat on käännytetty takaisin ja turvattomat pakolaiset on sijoitettu Australian kustantamille leireille Papua-Uuteen-Guineaan ja Naurun tasavaltaan. Noille pakolaisille ei ole luvattu missään vaiheessa pääsyä Australiaan.</p> <p>&nbsp;&nbsp; Nyt Uusi-Seelanti on valmis ottamaan vastaan jonkinlaisen määrän Naurun pakolaisista. &nbsp;Australiassa kiistellään siitä, onko maa valmis ottamaan vastaan noita turvapaikanhakijoita, jos he pyrkivät Uudesta-Seelannista Australiaan.</p> <p>&nbsp;&nbsp; Näistä pakolaisongelmista kerrotaan Australian SBS-radion tuoreimmassa suomenkielisessä lähetyksessä: <a href="http://www.sbs.com.au/yourlanguage/finnish/audiohighlights" target="_blank">http://www.sbs.com.au/yourlanguage/finnish/audiohighlights</a></p> <p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> # Ylen Sannikka & Ukkola -tv-lähetyksessä 19.10. pantiin kaksi naista väittelemään. Toisella on kolme lasta, toinen on lapseton, koska ei halua lasta. Lapseton sai kritiikkiä itsekkyydestä.

Tuollainen keskustelu tuntui turhalta ja kiusalliselta. Saattaahan olla, ettei lapseton ole löytänyt sopivaa miestä tai on lesbo. Ja saattaapa olla niinkin, ettei hän pysty saamaan lasta, vaikka haluaisikin. Mistä me tiedämme totuuden?

Ja sitä paitsi maailmassa on jo nyt aivan liikaa lapsia kärsimässä, vaikka niitä Suomessa onkin jonkun mielestä liian vähän. Kysykää vaikka Pentti Linkolalta, jonka kansa on valinnut Suomen viisaimpien profeettojen joukkoon.

 

Australialla tiukka linja pakolaisasiassa

# Lasten lukumäärä liittyy maailman pakolaisongelmaan. Lapsia syntyy kehitysmaissa, joissa köyhällä kansalla ei ole edes keinoja syntyvyyden sääntelemiseksi. Nykyään väkiluku kasvaa hallitsemattomasti ennen kaikkea Afrikassa, josta kohdistuu kova muuttopaine Euroopan suuntaan. Eurooppa on kuitenkin jo hyvin tiheään asuttu.

   On kuitenkin ”maa, johon mahtuu”. Se on tietenkin Australia. Se tiedetään Aasian väkirikkaissa maissa, joista ihmissalakuljettajat suunnittelivat venepakolaisten kuljetuksen Australiaan. Australia on kuitenkin lopettanut tuon bisneksen. Venepakolaisten laivat on käännytetty takaisin ja turvattomat pakolaiset on sijoitettu Australian kustantamille leireille Papua-Uuteen-Guineaan ja Naurun tasavaltaan. Noille pakolaisille ei ole luvattu missään vaiheessa pääsyä Australiaan.

   Nyt Uusi-Seelanti on valmis ottamaan vastaan jonkinlaisen määrän Naurun pakolaisista.  Australiassa kiistellään siitä, onko maa valmis ottamaan vastaan noita turvapaikanhakijoita, jos he pyrkivät Uudesta-Seelannista Australiaan.

   Näistä pakolaisongelmista kerrotaan Australian SBS-radion tuoreimmassa suomenkielisessä lähetyksessä: http://www.sbs.com.au/yourlanguage/finnish/audiohighlights

 

]]>
10 http://timouotila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262819-onko-lasten-tuottaminen-kansallisvelvollisuus#comments Australia Lapsettomuus Lapsiperheet Pentti Linkola Fri, 19 Oct 2018 23:15:07 +0000 Timo Uotila http://timouotila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262819-onko-lasten-tuottaminen-kansallisvelvollisuus
Vuoroasumisen tulee olla aito vaihtoehto http://anettekarlsson.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260238-vuoroasumisen-tulee-olla-aito-vaihtoehto <p>Lapsella on oikeus molempiin vanhempiin, mutta nykylainsäädäntö vaikeuttaa eroperheiden lasten kohdalla tämän oikeuden toteutumista. Vaikka yhä useammat vanhemmat päätyvät erotilanteessa siihen, että lapset asuvat yhtä paljon molempien vanhempien luona, on kuitenkin vain toisella vanhemmalla mahdollisuus saada yhteiskunnalta tukea. Se aiheuttaa usein jo valmiiksi tulehtuneisiin erotilanteisiin lisää riitoja.<br /><br />Lasten vuoroasumista selvittänyt työryhmä luovutti loppuraporttinsa ministereille toukokuussa. Raportista ilmenee, että keskeisimmät muutostarpeet liittyvät huoltajille meneviin etuuksiin. Vaikka hoitokulut ja vastuu lapsesta jakautuvat tasan huoltajien kesken, silti yhteiskunnan tuet suunnataan vain yhdelle huoltajalle. Esimerkiksi lapsilisää ei voida jakaa viranomaisen toimesta huoltajien kesken ja lapsi huomioidaan vain yhden huoltajan asumistuessa, vaikka vanhemmilla olisi yhteishuoltajuus ja sopimus vuoroasumisesta. Lapsi tarvitsee riittävästi tilaa, eikä vuoroviikkoasumista voi siksi toteuttaa pienessä yksiössä. Kaikilla vanhemmilla ei ole taloudellisia mahdollisuuksia toteuttaa vuoroasumista, vaikka halua olisi.</p><p><br />Lain mukaan lapsella voi olla vain yksi väestörekisteriin merkitty kotiosoite, josta hänelle myönnetään muun muassa maksuton koulukuljetus. Lain ja vuonna 2006 tehdyn korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen mukaan oppilaan kuljettamisesta tai saattamisesta muusta kun väestörekisterin mukaisesta osoitteesta vastaavat huoltajat. Vuoroasumisen kannalta tämä on haasteellista, sillä kaikilla vanhemmilla ei ole mahdollisuutta kuljettaa itse tai kustantaa lapsen kuljetusta kouluun. Kunnilla on kuitenkin oikeus tarjota koulukuljetus useammasta osoitteesta, mutta velvoitetta ei ole. Tähän tarvitaan muutos.<br /><br />Selvityksiä on tehty siitä, voisiko kotikuntalakia muuttaa niin, että lapsella olisi kaksi osoitetta. Tämä on osoittautunut ongelmalliseksi. Sen sijaan vuoroasuminen voitaisiin merkitä väestörekisteriin, jolloin erilaisten perheiden tilanne voitaisiin huomioida yhteiskunnallisissa tuissa ja palveluissa nykyistä paremmin. Se olisi hyvä asia.</p><p>&nbsp;</p><p>Anette Karlsson</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Lapsella on oikeus molempiin vanhempiin, mutta nykylainsäädäntö vaikeuttaa eroperheiden lasten kohdalla tämän oikeuden toteutumista. Vaikka yhä useammat vanhemmat päätyvät erotilanteessa siihen, että lapset asuvat yhtä paljon molempien vanhempien luona, on kuitenkin vain toisella vanhemmalla mahdollisuus saada yhteiskunnalta tukea. Se aiheuttaa usein jo valmiiksi tulehtuneisiin erotilanteisiin lisää riitoja.

Lasten vuoroasumista selvittänyt työryhmä luovutti loppuraporttinsa ministereille toukokuussa. Raportista ilmenee, että keskeisimmät muutostarpeet liittyvät huoltajille meneviin etuuksiin. Vaikka hoitokulut ja vastuu lapsesta jakautuvat tasan huoltajien kesken, silti yhteiskunnan tuet suunnataan vain yhdelle huoltajalle. Esimerkiksi lapsilisää ei voida jakaa viranomaisen toimesta huoltajien kesken ja lapsi huomioidaan vain yhden huoltajan asumistuessa, vaikka vanhemmilla olisi yhteishuoltajuus ja sopimus vuoroasumisesta. Lapsi tarvitsee riittävästi tilaa, eikä vuoroviikkoasumista voi siksi toteuttaa pienessä yksiössä. Kaikilla vanhemmilla ei ole taloudellisia mahdollisuuksia toteuttaa vuoroasumista, vaikka halua olisi.


Lain mukaan lapsella voi olla vain yksi väestörekisteriin merkitty kotiosoite, josta hänelle myönnetään muun muassa maksuton koulukuljetus. Lain ja vuonna 2006 tehdyn korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen mukaan oppilaan kuljettamisesta tai saattamisesta muusta kun väestörekisterin mukaisesta osoitteesta vastaavat huoltajat. Vuoroasumisen kannalta tämä on haasteellista, sillä kaikilla vanhemmilla ei ole mahdollisuutta kuljettaa itse tai kustantaa lapsen kuljetusta kouluun. Kunnilla on kuitenkin oikeus tarjota koulukuljetus useammasta osoitteesta, mutta velvoitetta ei ole. Tähän tarvitaan muutos.

Selvityksiä on tehty siitä, voisiko kotikuntalakia muuttaa niin, että lapsella olisi kaksi osoitetta. Tämä on osoittautunut ongelmalliseksi. Sen sijaan vuoroasuminen voitaisiin merkitä väestörekisteriin, jolloin erilaisten perheiden tilanne voitaisiin huomioida yhteiskunnallisissa tuissa ja palveluissa nykyistä paremmin. Se olisi hyvä asia.

 

Anette Karlsson

]]>
2 http://anettekarlsson.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260238-vuoroasumisen-tulee-olla-aito-vaihtoehto#comments Eroperheet Lapset Lapsiperheet Vuoroasuminen Fri, 31 Aug 2018 06:55:29 +0000 Anette Karlsson http://anettekarlsson.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260238-vuoroasumisen-tulee-olla-aito-vaihtoehto
Köyhä yksin kotona? http://karinkarjalainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258432-koyha-yksin-kotona <p>&nbsp;</p> <p><strong>KÖYHÄ&nbsp;YKSIN KOTONA?</strong>&nbsp;&nbsp;</p> <p>&nbsp;&nbsp;</p> <p><strong>Näinkö&nbsp;on&nbsp;myös yhteiskunnassa?</strong>&nbsp;Kun köyhän rahat loppuvat&nbsp;viikkoa ennen kuun loppua, on edessä&nbsp;paastoviikko.&nbsp;Köyhä hakee apua leipäjonoista. Köyhän elämässä ei saa tapahtua mitään yllättävää. Köyhä elää veitsenterällä ja pelkää, että sattuu jokin hätätapaus.&nbsp;Paastoviikosta&nbsp;tulee piinaviikko ja köyhä on yksin kotona ja yhteiskunnassa.&nbsp;&nbsp;&nbsp;</p> <p>&nbsp;&nbsp;</p> <p>Lähes 700 000 suomalaista elää köyhyysrajan alapuolella. Köyhyysraja on yhdellä aikuisella&nbsp;&nbsp;ja yhdellä alle 14- vuotiaalla lapsella 1541 euroa/kk.&nbsp;&nbsp;Esimerkiksi 1541 euron tulosta maksetaan lakisääteiset verot ja muut kulut. Laskennallisesti 12 veroprosentilla ja muilla kuluilla vähennys&nbsp; on noin 230 euroa, jolloin elämiseen jää&nbsp;1311&nbsp;euroa/kk.&nbsp;&nbsp;&nbsp;</p> <p>&nbsp;&nbsp;</p> <p>Lisäksi perhe saa lapsilisää 94,88 euroa/kk ja sillähän&nbsp;voi käydä kirjastossa, uimahallissa tai kerran huvipuistossa matkakuluineen. Lapsi voi olla kiinnostunut harrastuksesta, kuten jääkiekko, johon perheellä ei ole varaa. Tietokoneet ovat tänä päivänä monen lapsen ja nuoren väylä yhteydenpitoon ystävien välillä. Köyhyysrajalla elävä perhe voi harvoin ostaa tietokoneen. Arkielämä sisältää muun muassa kuluja, kuten vesi- ja sähkökulut (sähkönsiirtokulut ovat sähkönkäyttäjän kannalta kohtuuttomia), erilaiset vakuutusmaksut,&nbsp;kiinteistöverot,&nbsp;auton käyttöön liittyvät kulut, lääkäri- ja eläinlääkärikulut, puhelin- ja tietoliikennekulut, matkakulut ja muut kulut. Unohtamatta ravintoon liittyviä kuluja. Kaikilla ei ole edes varaa hankkia päivittäistä ravintoa ravintosuositusten mukaisesti. Terveys voi romahtaa epäterveellisen ravinnon seurauksena. Ravinto koostuu pääsääntöisesti edullisemmasta vaaleasta viljatuotteesta (makaroni, kaurahiutaleet ja riisi) sekä maidosta.&nbsp;&nbsp;</p> <p>&nbsp;&nbsp;</p> <p>Ratkaisuna köyhyysongelmaan olisi ns. arkielämän tuki. Yhteiskunta tarjoaa erilaisia tukia perheille, aineellisia ja aineettomia. Nämä eivät ole riittäviä.&nbsp; Arkielämän tuki tulisi kohdentaa harkinnan varaisesti lapsen ja nuoren syrjäytymisen ehkäisyyn. Se voi olla esimerkiksi mielekkäiden harrastusten tukemista. Tuki voisi olla hieman kalliimmankin harrastuksen tukemista. Lapsi saa mahdollisuuden harrastaa samoja harrastuksia saman&nbsp;ikäisten kanssa. Harrastukset ovat merkittävä tekijä lasten ja nuorten syrjäytymisen ja mielenterveysongelmien ehkäisyssä.&nbsp;Arkielämän tuki voisi kohdentua myös muihin perheen kuluihin ja sen&nbsp;seurauksena&nbsp;perheelle jäisi enemmän käyttövaroja.&nbsp;&nbsp;</p> <p>&nbsp;<br />&nbsp;</p> <p>Onnistunut syrjäytymisen ehkäisy voi tapahtua monella tasolla. Yksilön ja perheen tasolla on huomioitava laaja-alainen tukeminen ja syrjäytymistä tuottavien toimintatapojen ennakointi. Köyhyyden ylisukupolvisen periytymisen vähentämistä tulisi toteuttaa kaikin tavoin. Edellä mainitut ratkaisut ovat keinoja, joiden tarkoituksena on vähentää&nbsp;köyhän&nbsp;yksin oloa kotona ja yhteiskunnassa.&nbsp;&nbsp;&nbsp;</p> <p>&nbsp;&nbsp;</p> <p>Mervi Eskelinen,&nbsp;Sisätauti-kirurginen sairaanhoitaja, THM, Ammatillisten aineiden opettaja&nbsp;&nbsp;</p> <p>Karin Karjalainen,&nbsp;bioanalyytikko,&nbsp;Etelä-Savon&nbsp;piirisihteeri,&nbsp;YTM,&nbsp;HTT-jatko-opiskelija&nbsp;&nbsp;</p> <p>&nbsp;&nbsp;</p> <p>Pieksämäen&nbsp;PerusNaiset&nbsp;&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>   &nbsp;</p> <p> &nbsp;</p> <p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

KÖYHÄ YKSIN KOTONA?  

  

Näinkö on myös yhteiskunnassa? Kun köyhän rahat loppuvat viikkoa ennen kuun loppua, on edessä paastoviikko. Köyhä hakee apua leipäjonoista. Köyhän elämässä ei saa tapahtua mitään yllättävää. Köyhä elää veitsenterällä ja pelkää, että sattuu jokin hätätapaus. Paastoviikosta tulee piinaviikko ja köyhä on yksin kotona ja yhteiskunnassa.   

  

Lähes 700 000 suomalaista elää köyhyysrajan alapuolella. Köyhyysraja on yhdellä aikuisella  ja yhdellä alle 14- vuotiaalla lapsella 1541 euroa/kk.  Esimerkiksi 1541 euron tulosta maksetaan lakisääteiset verot ja muut kulut. Laskennallisesti 12 veroprosentilla ja muilla kuluilla vähennys  on noin 230 euroa, jolloin elämiseen jää 1311 euroa/kk.   

  

Lisäksi perhe saa lapsilisää 94,88 euroa/kk ja sillähän voi käydä kirjastossa, uimahallissa tai kerran huvipuistossa matkakuluineen. Lapsi voi olla kiinnostunut harrastuksesta, kuten jääkiekko, johon perheellä ei ole varaa. Tietokoneet ovat tänä päivänä monen lapsen ja nuoren väylä yhteydenpitoon ystävien välillä. Köyhyysrajalla elävä perhe voi harvoin ostaa tietokoneen. Arkielämä sisältää muun muassa kuluja, kuten vesi- ja sähkökulut (sähkönsiirtokulut ovat sähkönkäyttäjän kannalta kohtuuttomia), erilaiset vakuutusmaksut, kiinteistöverot, auton käyttöön liittyvät kulut, lääkäri- ja eläinlääkärikulut, puhelin- ja tietoliikennekulut, matkakulut ja muut kulut. Unohtamatta ravintoon liittyviä kuluja. Kaikilla ei ole edes varaa hankkia päivittäistä ravintoa ravintosuositusten mukaisesti. Terveys voi romahtaa epäterveellisen ravinnon seurauksena. Ravinto koostuu pääsääntöisesti edullisemmasta vaaleasta viljatuotteesta (makaroni, kaurahiutaleet ja riisi) sekä maidosta.  

  

Ratkaisuna köyhyysongelmaan olisi ns. arkielämän tuki. Yhteiskunta tarjoaa erilaisia tukia perheille, aineellisia ja aineettomia. Nämä eivät ole riittäviä.  Arkielämän tuki tulisi kohdentaa harkinnan varaisesti lapsen ja nuoren syrjäytymisen ehkäisyyn. Se voi olla esimerkiksi mielekkäiden harrastusten tukemista. Tuki voisi olla hieman kalliimmankin harrastuksen tukemista. Lapsi saa mahdollisuuden harrastaa samoja harrastuksia saman ikäisten kanssa. Harrastukset ovat merkittävä tekijä lasten ja nuorten syrjäytymisen ja mielenterveysongelmien ehkäisyssä. Arkielämän tuki voisi kohdentua myös muihin perheen kuluihin ja sen seurauksena perheelle jäisi enemmän käyttövaroja.  

 
 

Onnistunut syrjäytymisen ehkäisy voi tapahtua monella tasolla. Yksilön ja perheen tasolla on huomioitava laaja-alainen tukeminen ja syrjäytymistä tuottavien toimintatapojen ennakointi. Köyhyyden ylisukupolvisen periytymisen vähentämistä tulisi toteuttaa kaikin tavoin. Edellä mainitut ratkaisut ovat keinoja, joiden tarkoituksena on vähentää köyhän yksin oloa kotona ja yhteiskunnassa.   

  

Mervi Eskelinen, Sisätauti-kirurginen sairaanhoitaja, THM, Ammatillisten aineiden opettaja  

Karin Karjalainen, bioanalyytikko, Etelä-Savon piirisihteeri, YTM, HTT-jatko-opiskelija  

  

Pieksämäen PerusNaiset  

 

 

 

 

 

 

 

    

  

 

]]>
11 http://karinkarjalainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258432-koyha-yksin-kotona#comments köyhyys Lapsiperheet Yhteiskunta Thu, 19 Jul 2018 20:31:27 +0000 Karin Karjalainen http://karinkarjalainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258432-koyha-yksin-kotona
Puolustan kotihoidontukea http://simonelo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256096-puolustan-kotihoidontukea <p>Tuoreen tutkimuksen mukaan kotihoidontuki heikentää naisten työllisyyttä. Enpä usko. <a href="https://www.vantaansanomat.fi/artikkeli/662124-tutkimus-rohkaisee-pitkakaan-lasten-kotihoito-ei-valttamatta-heikenna-aidin">Toisen</a> tutkimuksen mukaan vain alle viidennes kaikista suomalaisäideistä arveli uransa kärsineen kotihoidon takia.</p><p>Sinänsä kotihoidontuen tarkoitus ei ole koskaan ollut olla työllisyyttä tukeva toimenpide, vaan tukea perheen antamaa hyvää kasvatusta kotona. Perheillä on oltava valinnanvapaus kotihoidon ja päivähoidon välillä. Kumpaakin tarvitaan.</p><p>Kasvoin kotiäidin tiukassa, mutta lämpimässä hoidossa. Kovin kieroon en mennyt. Mitä nyt lähdin mukaan politiikkaan, mutta siitä(kään) en voi äitiäni syyttää.</p><p>Lähes 90 prosenttia suomalaisperheistä käyttää kotihoidontukea jossain vaiheessa. Hyvä niin. Ilman henkeä materialla ei ole mitään merkitystä. Vastuullista konservatismia. Suomi voi hyvin, jos perheet voivat hyvin.</p><p>Kotihoidontuen osalta kokoomuksesta on tullut punavihreiden kauppa-osasto. Sosialismin hengessä lapset halutaan viedä vanhemmiltaan valtion kasvatettavaksi.</p><p>Lattekokoomuslaiset haluavat romuttaa kotihoidontuen, poistaa perheiden valinnanvapauden ja lisätä varhaiskasvatuksen osuutta. Kysykää heilltä, jos ette minua usko. Löytyvät eduskunnan kuppilasta tai Café Strindbergin terassilta.</p><p>Suomessa syntyvyys laskee kuin lehmän häntä. Ja tällaisessa tilanteessa halutaan poistaa kotihoidontuki?</p><p>Perheiden asemasta väännetään seuraavissa eduskuntavaaleissa. Kaikkia kolmea, kotia, uskontoa ja isänmaata, arvostavalle on uusi vaihtoehto, Sininen tulevaisuus.</p><p>Puolustan kotihoidontukea ja puolueeni siniset haluaa <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/248978-simon-elo-julkaisi-10-kohdan-listan-tata-siniset-tavoittelee">korottaa</a> kotihoidontukea.</p><p>Huomenna puolustan kotiäitien- ja isien työtä MTV:llä Huomenta Suomessa klo 7.17 alkaen.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tuoreen tutkimuksen mukaan kotihoidontuki heikentää naisten työllisyyttä. Enpä usko. Toisen tutkimuksen mukaan vain alle viidennes kaikista suomalaisäideistä arveli uransa kärsineen kotihoidon takia.

Sinänsä kotihoidontuen tarkoitus ei ole koskaan ollut olla työllisyyttä tukeva toimenpide, vaan tukea perheen antamaa hyvää kasvatusta kotona. Perheillä on oltava valinnanvapaus kotihoidon ja päivähoidon välillä. Kumpaakin tarvitaan.

Kasvoin kotiäidin tiukassa, mutta lämpimässä hoidossa. Kovin kieroon en mennyt. Mitä nyt lähdin mukaan politiikkaan, mutta siitä(kään) en voi äitiäni syyttää.

Lähes 90 prosenttia suomalaisperheistä käyttää kotihoidontukea jossain vaiheessa. Hyvä niin. Ilman henkeä materialla ei ole mitään merkitystä. Vastuullista konservatismia. Suomi voi hyvin, jos perheet voivat hyvin.

Kotihoidontuen osalta kokoomuksesta on tullut punavihreiden kauppa-osasto. Sosialismin hengessä lapset halutaan viedä vanhemmiltaan valtion kasvatettavaksi.

Lattekokoomuslaiset haluavat romuttaa kotihoidontuen, poistaa perheiden valinnanvapauden ja lisätä varhaiskasvatuksen osuutta. Kysykää heilltä, jos ette minua usko. Löytyvät eduskunnan kuppilasta tai Café Strindbergin terassilta.

Suomessa syntyvyys laskee kuin lehmän häntä. Ja tällaisessa tilanteessa halutaan poistaa kotihoidontuki?

Perheiden asemasta väännetään seuraavissa eduskuntavaaleissa. Kaikkia kolmea, kotia, uskontoa ja isänmaata, arvostavalle on uusi vaihtoehto, Sininen tulevaisuus.

Puolustan kotihoidontukea ja puolueeni siniset haluaa korottaa kotihoidontukea.

Huomenna puolustan kotiäitien- ja isien työtä MTV:llä Huomenta Suomessa klo 7.17 alkaen.

]]>
0 Koti-isät Kotiäidit Kotihoidontuki Lapsiperheet Wed, 30 May 2018 12:36:31 +0000 Simon Elo http://simonelo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256096-puolustan-kotihoidontukea
Hyvätuloisilta lapsilisät pois? http://rikukivela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255260-hyvatuloisilta-lapsilisat-pois <p>Paine tähän kasvaa ja painetta siihen eräät toimijat kasvattavat. Toinen ehdotus on laittaa lapsilisät verolle ja progressiivisesti verottaa ne enemmän tai vähemmän pois.</p><p>Tällaiset toimet lisäisivät Suomen lapsilisäjärjestelmän &quot;dysgenisyyttä&quot; eli väestön rappeutumista aiheuttavaa vaikutusta. Nykyinenkin Suomen lapsilisäjärjestelmä on dysgeninen eli rappeuttava, koska sama euromäärä lapsesta kaikille kannustaa huonotuloisempaa ja -laatuisempaa lapsen tekemiseen enemmän kuin hyvätuloisempaa. Jos lapsilisiä pitää maksaa, järkevämpää on maksaa sitä enemmän lapsen tekemisestä, mitä laadukkaammasta lapsentekijästä on kyse.</p><p>Älykkyys ja hyvätuloisuus ovat vahvasti periytyviä piirteitä. Suomen kaltainen &quot;hyvinvointiyhteiskunta&quot; tarvitsee vähintään tietyn mediaani-ÄO:n pystyssä pysyäkseen.</p><p>Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila oli Suomen lapsiköyhyydestä huolissaan. Poliitikoilta vaadittiin tekoja eli tukia.</p><p>Lapsiköyhyys on kuulemma kasvussa ja ongelman ratkaisemiseksi hyvätuloisilta pitäisi pakkosiirtää tuloja huonotuloisille. Näin vaaditaan, mutta tämähän tietenkin vain pahentaisi ongelmaa. Miksei kukaan sano ääneen, että köyhiä lapsia ei olisi, jos köyhät eivät tekisi lapsia? Lasten köyhyys johtuu köyhistä vanhemmista. Jos he eivät lisääntyisi, lapsiköyhyys vähentyisi huomattavasti, olisi enemmän väliaikaista, johtuisi esim. vanhemman kuolemasta, sairastumisesta jne. Tällöin tukiakin voitaisiin näille lapsille kasvattaa.</p><p>Nythän Suomen mediaani-ÄO, keskimääräinen ÄO ja tyyppiarvo-ÄO ovat laskussa. Jos tämä kehitys jatkuu tarpeeksi pitkään, se tuhoaa &quot;hyvinvointiyhteiskunnan&quot; varmasti.</p><p>PISA-tehtäviin pitäisi liittää kysymys, jossa kysyttäisiin sisarusten määrä. PISA 2021 -koe on seuraava mahdollisuus. Tällöin tutkijat voisivat tutkia, korreloiko sisarusten määrä negatiivisesti koemenestyksen kanssa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Paine tähän kasvaa ja painetta siihen eräät toimijat kasvattavat. Toinen ehdotus on laittaa lapsilisät verolle ja progressiivisesti verottaa ne enemmän tai vähemmän pois.

Tällaiset toimet lisäisivät Suomen lapsilisäjärjestelmän "dysgenisyyttä" eli väestön rappeutumista aiheuttavaa vaikutusta. Nykyinenkin Suomen lapsilisäjärjestelmä on dysgeninen eli rappeuttava, koska sama euromäärä lapsesta kaikille kannustaa huonotuloisempaa ja -laatuisempaa lapsen tekemiseen enemmän kuin hyvätuloisempaa. Jos lapsilisiä pitää maksaa, järkevämpää on maksaa sitä enemmän lapsen tekemisestä, mitä laadukkaammasta lapsentekijästä on kyse.

Älykkyys ja hyvätuloisuus ovat vahvasti periytyviä piirteitä. Suomen kaltainen "hyvinvointiyhteiskunta" tarvitsee vähintään tietyn mediaani-ÄO:n pystyssä pysyäkseen.

Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila oli Suomen lapsiköyhyydestä huolissaan. Poliitikoilta vaadittiin tekoja eli tukia.

Lapsiköyhyys on kuulemma kasvussa ja ongelman ratkaisemiseksi hyvätuloisilta pitäisi pakkosiirtää tuloja huonotuloisille. Näin vaaditaan, mutta tämähän tietenkin vain pahentaisi ongelmaa. Miksei kukaan sano ääneen, että köyhiä lapsia ei olisi, jos köyhät eivät tekisi lapsia? Lasten köyhyys johtuu köyhistä vanhemmista. Jos he eivät lisääntyisi, lapsiköyhyys vähentyisi huomattavasti, olisi enemmän väliaikaista, johtuisi esim. vanhemman kuolemasta, sairastumisesta jne. Tällöin tukiakin voitaisiin näille lapsille kasvattaa.

Nythän Suomen mediaani-ÄO, keskimääräinen ÄO ja tyyppiarvo-ÄO ovat laskussa. Jos tämä kehitys jatkuu tarpeeksi pitkään, se tuhoaa "hyvinvointiyhteiskunnan" varmasti.

PISA-tehtäviin pitäisi liittää kysymys, jossa kysyttäisiin sisarusten määrä. PISA 2021 -koe on seuraava mahdollisuus. Tällöin tutkijat voisivat tutkia, korreloiko sisarusten määrä negatiivisesti koemenestyksen kanssa.

]]>
40 http://rikukivela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255260-hyvatuloisilta-lapsilisat-pois#comments Antti Rinne Lapsilisät Lapsiperheet SDP Väestöpolitiikka Mon, 14 May 2018 00:56:57 +0000 Riku Kivelä http://rikukivela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255260-hyvatuloisilta-lapsilisat-pois
Siniset haluavat korottaa kotihoidontukea http://simonelo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255246-siniset-haluavat-korottaa-kotihoidontukea <p>Sininen tulevaisuus kannattaa lapsiystävällistä Suomea. Perheillä on oltava jatkossakin valinnanvapaus kotihoidon ja päivähoidon välillä. Kumpaakin tarvitaan.<br /><br />Demarit haluavat hallitusvallassa viedä perhevapaauudistuksella perheiden valinnanvapauden ja leikata kotihoidontukea. Nyt Antti Rinne esittää lapsilisille veroa. Lapsiperheet on verolle pantava, sanoo demari.&nbsp;Näin demarit menettävät koko perheen äänet, kun yrittäjäisäkin vastustaa demareiden halua lisätä hänen verotustaan esimerkiksi viemällä yrittäjävähennyksen.</p><p>Siniset eivät tee perhevapaauudistusta kotihoidontukea leikkaamalla ja perheiden itsemääräämisoikeutta heikentämällä.<br /><br />Kotihoidontukea on korotettava ensi hallituskaudella. Annetaan perheille porkkanaa. Esimerkiksi korottamalla tuen tasoa kotihoidontuen kahdelta ensimmäiseltä vuodelta ja pitämällä tuki nykytasolla kolmantena vuotena. Tämä sininen linja on lahja kaikille Suomen äideille heidän juhlapäivänään.<br /><br />Kansa päättää eduskuntavaaleissa, että tekeekö seuraava hallitus sinistä vai punaista perhepolitiikkaa.&nbsp;Siniset eivät uhraa perheitä sosialismin alttarille. Tämä jos mikä on arvokysymys.</p><p>Hyvää äitienpäivää kaikille!</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Sininen tulevaisuus kannattaa lapsiystävällistä Suomea. Perheillä on oltava jatkossakin valinnanvapaus kotihoidon ja päivähoidon välillä. Kumpaakin tarvitaan.

Demarit haluavat hallitusvallassa viedä perhevapaauudistuksella perheiden valinnanvapauden ja leikata kotihoidontukea. Nyt Antti Rinne esittää lapsilisille veroa. Lapsiperheet on verolle pantava, sanoo demari. Näin demarit menettävät koko perheen äänet, kun yrittäjäisäkin vastustaa demareiden halua lisätä hänen verotustaan esimerkiksi viemällä yrittäjävähennyksen.

Siniset eivät tee perhevapaauudistusta kotihoidontukea leikkaamalla ja perheiden itsemääräämisoikeutta heikentämällä.

Kotihoidontukea on korotettava ensi hallituskaudella. Annetaan perheille porkkanaa. Esimerkiksi korottamalla tuen tasoa kotihoidontuen kahdelta ensimmäiseltä vuodelta ja pitämällä tuki nykytasolla kolmantena vuotena. Tämä sininen linja on lahja kaikille Suomen äideille heidän juhlapäivänään.

Kansa päättää eduskuntavaaleissa, että tekeekö seuraava hallitus sinistä vai punaista perhepolitiikkaa. Siniset eivät uhraa perheitä sosialismin alttarille. Tämä jos mikä on arvokysymys.

Hyvää äitienpäivää kaikille!

]]>
0 Äitienpäivä Kotihoidontuki Lapsiperheet Sun, 13 May 2018 10:50:31 +0000 Simon Elo http://simonelo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255246-siniset-haluavat-korottaa-kotihoidontukea