Suomen talouspolitiikka http://seppolaaksonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/139770/all Sun, 25 Mar 2018 06:06:58 +0300 fi Great Societysta kohti Creative Societya, myös Suomessa http://toukokivi1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252824-great-societysta-kohti-creative-societya-myos-suomessa <p>1964 Yhdysvaltain presidentiksi uudelle kaudelleen valittu Lyndon Johnson (dem.) käynnisti talouspolitiikassaan Great Society -projektin pian valintansa jälkeen. Great Society ( <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Great_Society" title="https://en.wikipedia.org/wiki/Great_Society">https://en.wikipedia.org/wiki/Great_Society</a> ) oli laaja-alainen talouspoliittinen kokonaisuus, mutta ennen kaikkea keskittyi liittovaltion sosiaaliturvan ja koulutuksen kehittämiseen. Valtio, ja Yhdysvalloissa nimenomaan liittovaltio eli Washington D.C.:n keskushallinto nähtiin vastauksena yhä useampaan yhteiskunnalliseen ongelmaan. Vuonna 1966 silloinen ex-näyttelijä Ronald Reagan (rep.) esitti vaihtoehtona Great Societylle &quot;Creative Societyn&quot; puheessaan jossa pyrki luonnostelemaan omaa ehdokkuuttaan Kalifornian osavaltion kuvernööriksi. Great Society oli yhteiskunnan keskusjohdon ylhäältä alas johtama byrokraattinen virkamiesten hallinnoima turvaverkko, Creative Society ruohonjuuritasolta ylöspäin vaikuttavien aktiivisten kansalaisten löyhä nimitys.</p><p><br />Siinä termien historiaa.</p><p><br />En oikeastaan hae tässä mitään yhteiskuntapoliittista kannanottoa tai uutta ajattelua sillä suunnalla. Kyse on yhteiskuntien eri yksilöiden asenteesta yrittäjyyteen.</p><p><br />Suomessa on verrattaessa Yhdysvaltoihin korkea työttömyysprosentti, ollut jo 1990-luvun alusta lähtien. Sellainen työllistäminen joka olisi pitkällä aikavälillä yhteiskunnan talouden kannalta järkevää työllistämistä olisi yksityisen sektorin työllistämistä. Niitä työpaikkoja joita yrityksissä syntyy 10-20 vuoden päästä nyt pienistä, yhden hengen yrityksistä joita perustetaan näillä hetkillä. Osa menee nurin, jotkut jo parin vuoden sisällä. Osa kitkuttelee. Osa jopa pystyy laajentamaan toimintaansa, se osa jota on esimerkillisesti johdettu. Onnellakin on osuutensa, sitä on turha kiistää.</p><p><br />Jotta saataisiin yhteiskuntaamme kehitettyä siihen suuntaan, että 10-20 vuoden päästä saataisiin työttömyyttä alemmaksi, eri lahjakkaiden ja/tai ahkerien yksilöiden pitäisi perustaa yksityisyrityksiä nyt. Miten tähän saataisiin kannustettua? On tietysti lainsäädännöllisiä eroja Yhdysvaltojen ja Suomen välillä, esimerkiksi konkurssien erilainen kohtelu eri maissa, Yhdysvalloissa järjestelmä antaa anteeksi paljon helpommalla epäonnistuneen yrittäjyyden seuraukset. Mutta itse uskon, että suurin ero joka selittää yritysten perustamisintojen eroa on näiden kahden eri valtion henkisessä ilmapiirissä, kulttuurissa.</p><p><br />Yritysten innovaatioita ja uusia yritysaloja syntyy siten että joku lahjakas tai onnekas yksilö perustaa oman yrityksen ja kehittelee niitä, ehkä mahdollisesti kimpassa muiden kanssa mutta kuitenkin.<br /><br />Miksi Facebook, Google, Steam, Wikipedia, Khan Academy ja niin edelleen ovat perustettu juuri Yhdysvalloissa?<br /><br />Miten saisimme kannustettua nuoria yksilöitä turvallisesta ja tutusta &quot;Great Society&quot;-ajattelumaailmasta (jossa valtio ja keskushallinto ovat auktoriteettinä; jossa &quot;viisaammat&quot; hallintokaupungissa tietävät kansalaisen edun; jossa hyväpalkkainen virkamies on unelma-ammatti) epävarmaan mutta mahdollisuuksia täynnä olevaan &quot;Creative Society&quot;-ajattelumaailmaan (jossa yksilö usein kyseenalaistaa valtion ohjenuoran; jossa yksilö itse osaa arvioida taloudellisen etunsa; jossa virkamies ei ole kovatuloinen vaan yrittäjyys unelma-ammatti)?</p><p><br />Jos jämähdetään teollisen vallankumouksen alun liukuhihna-tuotantoon lapsia ja nuoria koulutettaessa, Suomi tulee valtiona väistämättä putoamaan kansainvälisissä vertailuissa kärkisijoilta. Kyllä oman ja vain oman suoritusportaansa suorittavia liukuhihna-koodareita ja liukuhihna-insinöörejä osataan tehokkaasti tuottaa Kiinassa ja Intiassakin. Kyse on siitä, missä valtioissa perustetaan tulevia suuryrityksiä, jotka käynnistyvät pieninä yrityksinä. Missä yksilöillä on luovuutta ja visiota niin että oman yrityksen perustaminen onnistuu tarpeeksi usein?</p><p><br />Varovaisesti pohdin, onko koulutusjärjestelmämme liian auktoriteettiuskovainen? Olen käsittänyt että onneksi ei yhtä auktoriteettiuskovainen kuin itänaapurissamme, mutta kuitenkin. Kannustetaanko lapsia ja nuoria tarpeeksi aikaisin ja tarpeeksi usein luovuuteen, omatoimiseen lähdetarkistukseen, kyseenalaistamiseen? Saatetaanhan niitä liikaakin kannustaa, en oikein tiedä mitä peruskouluissa ja lukioissa nykyisin tapahtuu. Opettajien näkökulmia asiaan arvostaisin.</p><p><br />Ajattelemisen aihetta tähän aihepiiriin liittyen Jari Parantaiselta: &quot;Suomalainen koulu tuottaa tasalaatuista bulkkia&quot;: <a href="http://www.pollitasta.fi/2013/08/suomalainen-koulu-ei-kelpaa-malliksi/" title="http://www.pollitasta.fi/2013/08/suomalainen-koulu-ei-kelpaa-malliksi/">http://www.pollitasta.fi/2013/08/suomalainen-koulu-ei-kelpaa-malliksi/</a> ; &quot;Mutta eikö Suomi koulutakin kansalaistaan avuttomia sohvaperunoita lapsesta saakka? Hyvää tarkoittavat demaritädit ja -sedät yrittävät poistaa nuorten elämästä kaikki yllätykset parhaansa mukaan. Koululainen raahautuu joka päivä samaan paikkaan samaan aikaan. Siellä hän tapaa aina samat naamat. Hän pakertaa etukäteen suunnitellun aikataulun mukaisesti samoja aineita samalla tavalla vuodesta toiseen.&quot;: <a href="http://www.pollitasta.fi/2018/01/suomalaisten-kannattaisi-apinoida-natsi-saksan-armeijaa/" title="http://www.pollitasta.fi/2018/01/suomalaisten-kannattaisi-apinoida-natsi-saksan-armeijaa/">http://www.pollitasta.fi/2018/01/suomalaisten-kannattaisi-apinoida-natsi...</a> .</p><p><br />Hyvä lukija, jos sinulle heräsi ajatuksia siitä miten yrittäjyyteen ohjaavaa henkistä ilmapiiriä voitaisiin Suomessa luoda, otan ne innostuneesti kommenttiosiossa vastaan. Mielestäni se miten yrittäjyyteen voitaisiin nuoria suomalaisia kannustaa on pohdinnan arvoinen asia.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> 1964 Yhdysvaltain presidentiksi uudelle kaudelleen valittu Lyndon Johnson (dem.) käynnisti talouspolitiikassaan Great Society -projektin pian valintansa jälkeen. Great Society ( https://en.wikipedia.org/wiki/Great_Society ) oli laaja-alainen talouspoliittinen kokonaisuus, mutta ennen kaikkea keskittyi liittovaltion sosiaaliturvan ja koulutuksen kehittämiseen. Valtio, ja Yhdysvalloissa nimenomaan liittovaltio eli Washington D.C.:n keskushallinto nähtiin vastauksena yhä useampaan yhteiskunnalliseen ongelmaan. Vuonna 1966 silloinen ex-näyttelijä Ronald Reagan (rep.) esitti vaihtoehtona Great Societylle "Creative Societyn" puheessaan jossa pyrki luonnostelemaan omaa ehdokkuuttaan Kalifornian osavaltion kuvernööriksi. Great Society oli yhteiskunnan keskusjohdon ylhäältä alas johtama byrokraattinen virkamiesten hallinnoima turvaverkko, Creative Society ruohonjuuritasolta ylöspäin vaikuttavien aktiivisten kansalaisten löyhä nimitys.


Siinä termien historiaa.


En oikeastaan hae tässä mitään yhteiskuntapoliittista kannanottoa tai uutta ajattelua sillä suunnalla. Kyse on yhteiskuntien eri yksilöiden asenteesta yrittäjyyteen.


Suomessa on verrattaessa Yhdysvaltoihin korkea työttömyysprosentti, ollut jo 1990-luvun alusta lähtien. Sellainen työllistäminen joka olisi pitkällä aikavälillä yhteiskunnan talouden kannalta järkevää työllistämistä olisi yksityisen sektorin työllistämistä. Niitä työpaikkoja joita yrityksissä syntyy 10-20 vuoden päästä nyt pienistä, yhden hengen yrityksistä joita perustetaan näillä hetkillä. Osa menee nurin, jotkut jo parin vuoden sisällä. Osa kitkuttelee. Osa jopa pystyy laajentamaan toimintaansa, se osa jota on esimerkillisesti johdettu. Onnellakin on osuutensa, sitä on turha kiistää.


Jotta saataisiin yhteiskuntaamme kehitettyä siihen suuntaan, että 10-20 vuoden päästä saataisiin työttömyyttä alemmaksi, eri lahjakkaiden ja/tai ahkerien yksilöiden pitäisi perustaa yksityisyrityksiä nyt. Miten tähän saataisiin kannustettua? On tietysti lainsäädännöllisiä eroja Yhdysvaltojen ja Suomen välillä, esimerkiksi konkurssien erilainen kohtelu eri maissa, Yhdysvalloissa järjestelmä antaa anteeksi paljon helpommalla epäonnistuneen yrittäjyyden seuraukset. Mutta itse uskon, että suurin ero joka selittää yritysten perustamisintojen eroa on näiden kahden eri valtion henkisessä ilmapiirissä, kulttuurissa.


Yritysten innovaatioita ja uusia yritysaloja syntyy siten että joku lahjakas tai onnekas yksilö perustaa oman yrityksen ja kehittelee niitä, ehkä mahdollisesti kimpassa muiden kanssa mutta kuitenkin.

Miksi Facebook, Google, Steam, Wikipedia, Khan Academy ja niin edelleen ovat perustettu juuri Yhdysvalloissa?

Miten saisimme kannustettua nuoria yksilöitä turvallisesta ja tutusta "Great Society"-ajattelumaailmasta (jossa valtio ja keskushallinto ovat auktoriteettinä; jossa "viisaammat" hallintokaupungissa tietävät kansalaisen edun; jossa hyväpalkkainen virkamies on unelma-ammatti) epävarmaan mutta mahdollisuuksia täynnä olevaan "Creative Society"-ajattelumaailmaan (jossa yksilö usein kyseenalaistaa valtion ohjenuoran; jossa yksilö itse osaa arvioida taloudellisen etunsa; jossa virkamies ei ole kovatuloinen vaan yrittäjyys unelma-ammatti)?


Jos jämähdetään teollisen vallankumouksen alun liukuhihna-tuotantoon lapsia ja nuoria koulutettaessa, Suomi tulee valtiona väistämättä putoamaan kansainvälisissä vertailuissa kärkisijoilta. Kyllä oman ja vain oman suoritusportaansa suorittavia liukuhihna-koodareita ja liukuhihna-insinöörejä osataan tehokkaasti tuottaa Kiinassa ja Intiassakin. Kyse on siitä, missä valtioissa perustetaan tulevia suuryrityksiä, jotka käynnistyvät pieninä yrityksinä. Missä yksilöillä on luovuutta ja visiota niin että oman yrityksen perustaminen onnistuu tarpeeksi usein?


Varovaisesti pohdin, onko koulutusjärjestelmämme liian auktoriteettiuskovainen? Olen käsittänyt että onneksi ei yhtä auktoriteettiuskovainen kuin itänaapurissamme, mutta kuitenkin. Kannustetaanko lapsia ja nuoria tarpeeksi aikaisin ja tarpeeksi usein luovuuteen, omatoimiseen lähdetarkistukseen, kyseenalaistamiseen? Saatetaanhan niitä liikaakin kannustaa, en oikein tiedä mitä peruskouluissa ja lukioissa nykyisin tapahtuu. Opettajien näkökulmia asiaan arvostaisin.


Ajattelemisen aihetta tähän aihepiiriin liittyen Jari Parantaiselta: "Suomalainen koulu tuottaa tasalaatuista bulkkia": http://www.pollitasta.fi/2013/08/suomalainen-koulu-ei-kelpaa-malliksi/ ; "Mutta eikö Suomi koulutakin kansalaistaan avuttomia sohvaperunoita lapsesta saakka? Hyvää tarkoittavat demaritädit ja -sedät yrittävät poistaa nuorten elämästä kaikki yllätykset parhaansa mukaan. Koululainen raahautuu joka päivä samaan paikkaan samaan aikaan. Siellä hän tapaa aina samat naamat. Hän pakertaa etukäteen suunnitellun aikataulun mukaisesti samoja aineita samalla tavalla vuodesta toiseen.": http://www.pollitasta.fi/2018/01/suomalaisten-kannattaisi-apinoida-natsi-saksan-armeijaa/ .


Hyvä lukija, jos sinulle heräsi ajatuksia siitä miten yrittäjyyteen ohjaavaa henkistä ilmapiiriä voitaisiin Suomessa luoda, otan ne innostuneesti kommenttiosiossa vastaan. Mielestäni se miten yrittäjyyteen voitaisiin nuoria suomalaisia kannustaa on pohdinnan arvoinen asia.

]]>
0 http://toukokivi1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252824-great-societysta-kohti-creative-societya-myos-suomessa#comments kulttuurinmuutos Suomen talouspolitiikka Yrittäjyys Sun, 25 Mar 2018 03:06:58 +0000 Touko Kivi http://toukokivi1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252824-great-societysta-kohti-creative-societya-myos-suomessa
Populistisen huutelun sijaan tarvitaan talouspoliittisia vaihtoehtoja http://toukokivi1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252791-populistisen-huutelun-sijaan-tarvitaan-talouspoliittisia-vaihtoehtoja <p>Näen epäkohdan ja sisäisen kritiikin aiheen meissä Perussuomalaisissa. Otan asian puheeksi reippaasti ennen vaaleja, jotta asia saadaan korjattua ja puheenvuoroani ei vahingossakaan saada käytettyä puoluettamme vastaan.<br /><br />Gallupeilla mitattujen puoluekannatusmittausten mukaan suuri osa (maaliskuussa 2018 YLE:n mukaan 39,8 %; n=2 710; <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10096785" title="https://yle.fi/uutiset/3-10096785">https://yle.fi/uutiset/3-10096785</a>) äänestäjistä on nykyään sellaisia äänestäjiä, jotka eivät ole varmoja puoluekannastaan. Näiden hiljaisten, liikkuvien äänestäjin silmiin ja mieliin vaikutetaan uskottavilla vaihtoehdoilla, näin uskon. Suomalainen poliittinen kulttuuri on mielestäni onneksi sellaista, että tuuleen huutelijat ja &quot;ilmaisen&quot; rahan lupaajat karsitaan äänestysvaihtoehtoina pois.<br /><br />Tarvitaan realistista vaihtoehtoa, sellaista jossa esitetään paitsi veronalennuksia myös sitä mistä leikattaisiin valtion menoja pois jotta verovaje paikattaisiin. Aina uusia etuuksia esitettäessä pitäisi esittää, mistä leikattaisiin vastaavasti tai mitä veroja korotettaisiin jotta menoarviot saataisiin täytettyä. Ikäväkseni minun pitää todeta että meidän Perussuomalaisten eduskuntaryhmällä on tässä vielä töitä. Jos puolueen nimissä puoluejohto tai eduskuntaryhmän puheenjohtaja esittää jotain, nämä ehdot eivät turhan usein toteudu.<br /><br />Tarvitaan jokavuotinen vaihtoehtobudjetti.<br /><br />Talouspopulismi on sellaista toimintaa, jossa vaaditaan veroja alas ja tukia ylös sen kummemmin perustelematta. Tämä kyllä vetoaa matalasti koulutettuihin ja syrjäytyneisiin, mutta vetoaako se valtaosiin suomalaisista äänestäjistä? Suomesta löytyy puoluekentältä eduskuntapuolueista jo yksi vahvasti talouspopulistinen puolue jolla on oma vakiintunut kannattajakuntansa. En usko, että Perussuomalaiset saavat tätä kannattajakuntaa siitä toisesta puolueesta irroitettua enkä oikein näe sitä tarkoituksenmukaisena toimintanakaan.<br /><br />Ei voi olla näin. Puolueen suulla vaaditaan milloin perintöveron poistamista korvaamatta sitä uudella verolla, milloin eläkeläisille isompia etuuksia ja veronalennuksia eläkkeisiin, milloin lisäpanostuksia varhaiskasvatukseen, milloinkaan perustelematta mistä otettaisiin pois tai mitä veroja nostettaisiin.&nbsp; Emme me voi loputtomasti vedota &quot;säästöihin maahanmuutosta&quot;. Kyllä suuri yleisö, hiljainen enemmistö, liikkuvat äänestäjät, näkevät tämän läpi.<br /><br />Politiikka on arvovalintoja. Talouspolitiikka; se mistä leikattaisiin, mihin panostettaisiin ja minkälaista verojärjestelmää ylläpidetään; on korostuneesti arvovalintoja. Vaihtoehtoja saa esittää, radikaalejakin vaihtoehtoja, kunhan ne ovat realistisia ja toteuttamiskelpoisia.<br /><br />Toivon Perussuomalaisten kansanedustajilta itsehillintää mitä tulee uusien etuuksien tai alempien verojen lupailuun tai penäämiseen. Uudet ideat ja aloitteet ovat toki enemmän kuin tervetulleita, mutta aina kun luvataan valtion rahaa johonkin pitäisi nopsasti jaksaa perusteella mistä se olisi kerätty. Toivon myös puoluejohdolta (puheenjohtaja, varapuheenjohtajat, eduskuntaryhmän puheenjohtaja, puoluesihteeri) vakaata harkintaa talouspoliittisiin kannanottoihin. Toivon myös jokavuotista vaihtoehtobudjettia joka on realistisesti rakennettu.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Näen epäkohdan ja sisäisen kritiikin aiheen meissä Perussuomalaisissa. Otan asian puheeksi reippaasti ennen vaaleja, jotta asia saadaan korjattua ja puheenvuoroani ei vahingossakaan saada käytettyä puoluettamme vastaan.

Gallupeilla mitattujen puoluekannatusmittausten mukaan suuri osa (maaliskuussa 2018 YLE:n mukaan 39,8 %; n=2 710; https://yle.fi/uutiset/3-10096785) äänestäjistä on nykyään sellaisia äänestäjiä, jotka eivät ole varmoja puoluekannastaan. Näiden hiljaisten, liikkuvien äänestäjin silmiin ja mieliin vaikutetaan uskottavilla vaihtoehdoilla, näin uskon. Suomalainen poliittinen kulttuuri on mielestäni onneksi sellaista, että tuuleen huutelijat ja "ilmaisen" rahan lupaajat karsitaan äänestysvaihtoehtoina pois.

Tarvitaan realistista vaihtoehtoa, sellaista jossa esitetään paitsi veronalennuksia myös sitä mistä leikattaisiin valtion menoja pois jotta verovaje paikattaisiin. Aina uusia etuuksia esitettäessä pitäisi esittää, mistä leikattaisiin vastaavasti tai mitä veroja korotettaisiin jotta menoarviot saataisiin täytettyä. Ikäväkseni minun pitää todeta että meidän Perussuomalaisten eduskuntaryhmällä on tässä vielä töitä. Jos puolueen nimissä puoluejohto tai eduskuntaryhmän puheenjohtaja esittää jotain, nämä ehdot eivät turhan usein toteudu.

Tarvitaan jokavuotinen vaihtoehtobudjetti.

Talouspopulismi on sellaista toimintaa, jossa vaaditaan veroja alas ja tukia ylös sen kummemmin perustelematta. Tämä kyllä vetoaa matalasti koulutettuihin ja syrjäytyneisiin, mutta vetoaako se valtaosiin suomalaisista äänestäjistä? Suomesta löytyy puoluekentältä eduskuntapuolueista jo yksi vahvasti talouspopulistinen puolue jolla on oma vakiintunut kannattajakuntansa. En usko, että Perussuomalaiset saavat tätä kannattajakuntaa siitä toisesta puolueesta irroitettua enkä oikein näe sitä tarkoituksenmukaisena toimintanakaan.

Ei voi olla näin. Puolueen suulla vaaditaan milloin perintöveron poistamista korvaamatta sitä uudella verolla, milloin eläkeläisille isompia etuuksia ja veronalennuksia eläkkeisiin, milloin lisäpanostuksia varhaiskasvatukseen, milloinkaan perustelematta mistä otettaisiin pois tai mitä veroja nostettaisiin.  Emme me voi loputtomasti vedota "säästöihin maahanmuutosta". Kyllä suuri yleisö, hiljainen enemmistö, liikkuvat äänestäjät, näkevät tämän läpi.

Politiikka on arvovalintoja. Talouspolitiikka; se mistä leikattaisiin, mihin panostettaisiin ja minkälaista verojärjestelmää ylläpidetään; on korostuneesti arvovalintoja. Vaihtoehtoja saa esittää, radikaalejakin vaihtoehtoja, kunhan ne ovat realistisia ja toteuttamiskelpoisia.

Toivon Perussuomalaisten kansanedustajilta itsehillintää mitä tulee uusien etuuksien tai alempien verojen lupailuun tai penäämiseen. Uudet ideat ja aloitteet ovat toki enemmän kuin tervetulleita, mutta aina kun luvataan valtion rahaa johonkin pitäisi nopsasti jaksaa perusteella mistä se olisi kerätty. Toivon myös puoluejohdolta (puheenjohtaja, varapuheenjohtajat, eduskuntaryhmän puheenjohtaja, puoluesihteeri) vakaata harkintaa talouspoliittisiin kannanottoihin. Toivon myös jokavuotista vaihtoehtobudjettia joka on realistisesti rakennettu.

]]>
4 http://toukokivi1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252791-populistisen-huutelun-sijaan-tarvitaan-talouspoliittisia-vaihtoehtoja#comments Suomen talouspolitiikka Talous Talouspopulismi Sat, 24 Mar 2018 10:26:58 +0000 Touko Kivi http://toukokivi1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252791-populistisen-huutelun-sijaan-tarvitaan-talouspoliittisia-vaihtoehtoja
Syöksykierteen oikaisijat http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251810-syoksykierteen-oikaisijat <p>Ei ole päivää ilman, ettei hallitus kertoisi talouspolitiikan saavutuksistaan. Juha Sipilän mielivertauksina näyttävät olevan ainakin seuraavat: &rdquo;Talouden syöksykierre on saatu oikenemaan&rdquo;. &rdquo;Käänne on nyt tapahtunut&rdquo;. &quot;Tämän hallituksen aikana luottamus Suomeen on palautunut&quot;</p><p>No, tänä on tietenkin jokapäiväistä politiikan retoriikkaa, mutta koska oletettavasti sama viesti toistuu vielä lukemattomat kerrat seuraavan 12 kuukauden aikana, on ehkä kohtuulista kommentoida hieman väitteitä.</p><p>Vaikka talouspolitiikalla on jokin vaikutus talouskehitykseen, on Suomen tapaisen pienen talouden osalta paras pitää sordiino päällä&nbsp; puhuttaessa talouspolitiikan saavutuksista. Suomen BKT on vain alle kaksi prosenttia euroalueen BKT:sta (ja ehkä kolme promillea maailman BKT:sta). Siksi Suomen hallitus voi vaikuttaa talouskehitykseen suurin piirtein yhä paljon kuin Kempeleen kunnanhallitus voi vaikuttaa alueensa talouslukuihin. Tämä tosiasia näkyy myös oheisteta kuvasta 1, jossa Suomen BKT:n toteutunutta kasvua on verrattu ennusteeseen, joka saadaan laskemalla Suomen BKT:n kasvu euroalueen kasvun perusteella. Euroaikana 1999-2018 euroalueen BKT:n kasvu selittää lähes 85 % Suomen talouskasvun vaihteluista.</p><p>Suomen talouskehitys ei paljoakaan poikkea muiden euro- ja EU- maiden kehityksestä. Paljon mainostettu kasvu vuosina 2015-2017 oli itse asiassa hitaampaa kuin EU:ssa keskimäärin (kuva 2). Toki taakse jäävät Kreikka, Italia ja Ranska(kin), mutta ehkä ei kannattaisi hirveästä paukutella henkseleitä.</p><p>Kuvion 1 perusteella voidaan päätellä, että vuosina 2013-2016 Suomen talouskehitys jäi aavistukseen jälkeen muun euroalueen (ja Euroopan) kasvuluvuista, kun taas aivan viime kuukausina on menty yhtä jalkaa muun euroalueen kanssa. Vuosien 2013-2016 notkahdukseen vaikuttivat varman monet asiat (mm. heikko kilpailukyky kiitos 2007 ja 2011 palkkaratkaisujen, Venäjä), mutta varmaan jokin rooli oli myös metsäteollisuuden kysynnän lamalla, joka vasta 2016/2017 vaihteessa alkoi hellittää (kuvio 3). Mielenkiintoista on muuten huomata, että paperin ja selloosan maailmanmarkkinahintojen romahdus edelsi myös suurta lamaamme 1990 &ndash;luvun alussa.</p><p>&nbsp;</p><p>Talous kasvaa nyt kohtalaisesti &ndash; osin kiitos elpyneiden metsäteollisuuden kysyntänäkymien. Muutoin vauhdittajana on ollut Ruotsin malliin rakentaminen, joka dominoi muuta investointitoimintaa (kuvio 4). Velaksi tosin sekin tapahtuu. Kasvu on tietenkin parantanut julkisen talouden tilaa, mutta käsittämätöntä on se, että yhä nytkin &ndash; talouskasvun huippuvuotena &ndash; valtio (ja koko julkinen sektori) velkaantuu (kuvio 5). Tosin velanotto on puolittumassa huippuvuosien lukemista, mutta osin sekin on näköharhaa, koska valtion omaisuuden myynti tuottaa näennäisesti lisätuloja (2017 myynti ja osinkotulot olivat 500 miljoonaa edellisvuotta suuremmat). Valtion velkaantumista puolustellaan nyt sillä, että vaikka velka kasvaakin, velan suhde kokonaistuotannon arvoon ei tulevaisuudessa(??) kasva. Ehkä tavallisen velallisenkin kannattaa kertoa ovea potkivalle ulosottomiehelle, että hänen velkansa on ihan hyvin hallinnassa, jos se suhteutetaan BKT:hen. Ehkä hänen kannattaa myös kertoa, että tuloja on kohta tiedossa, kun työkalut ja (työmatkoissa välttämätön) pakettiauto saadaan myytyä.</p> Ei ole päivää ilman, ettei hallitus kertoisi talouspolitiikan saavutuksistaan. Juha Sipilän mielivertauksina näyttävät olevan ainakin seuraavat: ”Talouden syöksykierre on saatu oikenemaan”. ”Käänne on nyt tapahtunut”. "Tämän hallituksen aikana luottamus Suomeen on palautunut"

No, tänä on tietenkin jokapäiväistä politiikan retoriikkaa, mutta koska oletettavasti sama viesti toistuu vielä lukemattomat kerrat seuraavan 12 kuukauden aikana, on ehkä kohtuulista kommentoida hieman väitteitä.

Vaikka talouspolitiikalla on jokin vaikutus talouskehitykseen, on Suomen tapaisen pienen talouden osalta paras pitää sordiino päällä  puhuttaessa talouspolitiikan saavutuksista. Suomen BKT on vain alle kaksi prosenttia euroalueen BKT:sta (ja ehkä kolme promillea maailman BKT:sta). Siksi Suomen hallitus voi vaikuttaa talouskehitykseen suurin piirtein yhä paljon kuin Kempeleen kunnanhallitus voi vaikuttaa alueensa talouslukuihin. Tämä tosiasia näkyy myös oheisteta kuvasta 1, jossa Suomen BKT:n toteutunutta kasvua on verrattu ennusteeseen, joka saadaan laskemalla Suomen BKT:n kasvu euroalueen kasvun perusteella. Euroaikana 1999-2018 euroalueen BKT:n kasvu selittää lähes 85 % Suomen talouskasvun vaihteluista.

Suomen talouskehitys ei paljoakaan poikkea muiden euro- ja EU- maiden kehityksestä. Paljon mainostettu kasvu vuosina 2015-2017 oli itse asiassa hitaampaa kuin EU:ssa keskimäärin (kuva 2). Toki taakse jäävät Kreikka, Italia ja Ranska(kin), mutta ehkä ei kannattaisi hirveästä paukutella henkseleitä.

Kuvion 1 perusteella voidaan päätellä, että vuosina 2013-2016 Suomen talouskehitys jäi aavistukseen jälkeen muun euroalueen (ja Euroopan) kasvuluvuista, kun taas aivan viime kuukausina on menty yhtä jalkaa muun euroalueen kanssa. Vuosien 2013-2016 notkahdukseen vaikuttivat varman monet asiat (mm. heikko kilpailukyky kiitos 2007 ja 2011 palkkaratkaisujen, Venäjä), mutta varmaan jokin rooli oli myös metsäteollisuuden kysynnän lamalla, joka vasta 2016/2017 vaihteessa alkoi hellittää (kuvio 3). Mielenkiintoista on muuten huomata, että paperin ja selloosan maailmanmarkkinahintojen romahdus edelsi myös suurta lamaamme 1990 –luvun alussa.

 

Talous kasvaa nyt kohtalaisesti – osin kiitos elpyneiden metsäteollisuuden kysyntänäkymien. Muutoin vauhdittajana on ollut Ruotsin malliin rakentaminen, joka dominoi muuta investointitoimintaa (kuvio 4). Velaksi tosin sekin tapahtuu. Kasvu on tietenkin parantanut julkisen talouden tilaa, mutta käsittämätöntä on se, että yhä nytkin – talouskasvun huippuvuotena – valtio (ja koko julkinen sektori) velkaantuu (kuvio 5). Tosin velanotto on puolittumassa huippuvuosien lukemista, mutta osin sekin on näköharhaa, koska valtion omaisuuden myynti tuottaa näennäisesti lisätuloja (2017 myynti ja osinkotulot olivat 500 miljoonaa edellisvuotta suuremmat). Valtion velkaantumista puolustellaan nyt sillä, että vaikka velka kasvaakin, velan suhde kokonaistuotannon arvoon ei tulevaisuudessa(??) kasva. Ehkä tavallisen velallisenkin kannattaa kertoa ovea potkivalle ulosottomiehelle, että hänen velkansa on ihan hyvin hallinnassa, jos se suhteutetaan BKT:hen. Ehkä hänen kannattaa myös kertoa, että tuloja on kohta tiedossa, kun työkalut ja (työmatkoissa välttämätön) pakettiauto saadaan myytyä.

]]>
39 http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251810-syoksykierteen-oikaisijat#comments Raha Suomen talouspolitiikka Talouskasvu Valtion velka Mon, 05 Mar 2018 13:50:41 +0000 Matti Viren http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251810-syoksykierteen-oikaisijat
Politiikan matematiikkaa http://artoartovihavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250375-politiikan-matematiikkaa <p>Talouspolitiikan matematiikka on aina ollut persoonallista ja siitä on olemassa monenlaisia versioita. Tyypillistä sille matematiikalle on se että 2+2 ei ole 4, kuten peruskoulun matematiikassa on asianlaita, vaan 2+2 voi olla mitä tahansa.</p><p>Kapitalistien laskuopin mukaan 2+2=3.&nbsp; Yhtälön vasen puoli kuvaa tulopuolta ja oikea puoli menopuolta. Tavallisen peruskoulun matematiikan kannalta tässä on omituista se että menot, jotka tässä tapauksessa kuvaavat yritysten kuluja, kuten palkkoja näyttävät pienemmiltä kuin tulot.&nbsp; Siitä välistä katoaa jotain jonnekin. Kukaan ei tiedä mihin ne rahat menee, mutta huhuja liikkuu jostain veroparatiiseista jossain kaukana, missä on rahaa säkkikaupalla.</p><p>Sosialistien laskuoppi näyttää sitten vähän toisenlaiselta, siinä 2+2 onkin 5.&nbsp; Valtiontalous noudattaa tätä laskuoppia riippumatta siitä mitkä puolueet ovat kulloinkin hallituksessa.</p><p>Tässä laskuopissa vasen puoli on edelleen tulopuoli, eili ne valtion tulot, jotka mudostuvat lähinnä veroista ja veroluontosisita maksuista ja tulleista. Oikealla puolella sitten on ne valtion menot, ne rahat joita valtio käyttää tyydyttääkseen väestön tarpeet, opetus, terveydenhoito, infra, hallinto, turvallisuus, hallinto jne.</p><p>Tämä sosialistinen laskuoppi on siitä erikoinen että siinä menot on jatkuvasti suuremmat kuin tulot.&nbsp;&nbsp;</p><p>Sen erotuksen valtio sitten hoitaa lainaamalla rahaa, lienevätkö ne valtion lainaamat rahat juuri niitä kapitalistien ylijäämärahoja, niitä joille se kapitalisti ei millään keksi mitään muuta käyttöä?</p><hr /><p>Pääasia tietenkin on se että yhteiskunta säilyy edes jollakin tavalla tasapainossa.&nbsp;</p><p>Jotta tasapaino säilyisi, kapitalistien pitää riistää kansaa, jotta se voisi lainata rahaa valtioille, jotka sitten puolestaan huolehtivat niiden riistettyjen kansalaisten tarpeista.</p><hr /><p>Mitä tapahtuu jos valtio lainaa kapitalisteilta niin paljon rahaa että se joutuu lopulta maksukyvyttömään tilaan.</p><p>Miten sitten käy niille kapitalistien rahoille? Miten ne saa rahansa takaisin valtiolta?</p><p>Ei mitenkään, sillä valtiolla on armeija, tykistöä, hävittäjiä ja masi panssariajoneuvoja, eikä kapitalisteilla sellaisia ole.&nbsp;</p><p>Kapitalistit siis jäävät nuolemaan näppejään kun valtio menee konkurssiin. Miten käy kansalaisille?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Talouspolitiikan matematiikka on aina ollut persoonallista ja siitä on olemassa monenlaisia versioita. Tyypillistä sille matematiikalle on se että 2+2 ei ole 4, kuten peruskoulun matematiikassa on asianlaita, vaan 2+2 voi olla mitä tahansa.

Kapitalistien laskuopin mukaan 2+2=3.  Yhtälön vasen puoli kuvaa tulopuolta ja oikea puoli menopuolta. Tavallisen peruskoulun matematiikan kannalta tässä on omituista se että menot, jotka tässä tapauksessa kuvaavat yritysten kuluja, kuten palkkoja näyttävät pienemmiltä kuin tulot.  Siitä välistä katoaa jotain jonnekin. Kukaan ei tiedä mihin ne rahat menee, mutta huhuja liikkuu jostain veroparatiiseista jossain kaukana, missä on rahaa säkkikaupalla.

Sosialistien laskuoppi näyttää sitten vähän toisenlaiselta, siinä 2+2 onkin 5.  Valtiontalous noudattaa tätä laskuoppia riippumatta siitä mitkä puolueet ovat kulloinkin hallituksessa.

Tässä laskuopissa vasen puoli on edelleen tulopuoli, eili ne valtion tulot, jotka mudostuvat lähinnä veroista ja veroluontosisita maksuista ja tulleista. Oikealla puolella sitten on ne valtion menot, ne rahat joita valtio käyttää tyydyttääkseen väestön tarpeet, opetus, terveydenhoito, infra, hallinto, turvallisuus, hallinto jne.

Tämä sosialistinen laskuoppi on siitä erikoinen että siinä menot on jatkuvasti suuremmat kuin tulot.  

Sen erotuksen valtio sitten hoitaa lainaamalla rahaa, lienevätkö ne valtion lainaamat rahat juuri niitä kapitalistien ylijäämärahoja, niitä joille se kapitalisti ei millään keksi mitään muuta käyttöä?


Pääasia tietenkin on se että yhteiskunta säilyy edes jollakin tavalla tasapainossa. 

Jotta tasapaino säilyisi, kapitalistien pitää riistää kansaa, jotta se voisi lainata rahaa valtioille, jotka sitten puolestaan huolehtivat niiden riistettyjen kansalaisten tarpeista.


Mitä tapahtuu jos valtio lainaa kapitalisteilta niin paljon rahaa että se joutuu lopulta maksukyvyttömään tilaan.

Miten sitten käy niille kapitalistien rahoille? Miten ne saa rahansa takaisin valtiolta?

Ei mitenkään, sillä valtiolla on armeija, tykistöä, hävittäjiä ja masi panssariajoneuvoja, eikä kapitalisteilla sellaisia ole. 

Kapitalistit siis jäävät nuolemaan näppejään kun valtio menee konkurssiin. Miten käy kansalaisille?

]]>
36 http://artoartovihavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250375-politiikan-matematiikkaa#comments Suomen talouspolitiikka Sat, 03 Feb 2018 10:11:24 +0000 Arto Vihavainen http://artoartovihavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250375-politiikan-matematiikkaa
Työperäisen maahanmuuton saatavuusharkinnasta http://valtteriaaltonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245027-tyoperaisen-maahanmuuton-saatavuusharkinnasta <p>Eduskunnassa käytiin eilen illalla lähetekeskustelu työperäisen maahanmuuton saatavuusharkinnan poistamista koskevasta lakialoitteesta. Keskustelu ja sitä edeltänyt debatti julkisuudessa on ollut paikoin juuri niin tunnevetoista kuin sanojen maa ja muutto kohdatessa voi odottaa. Tällöin vähemmälle huomiolle on jäänyt, mistä asiassa varsinaisesti on kysymys.</p><p><br />Työperäisen maahanmuuton saatavuusharkinta tarkoittaa sitä, että kun ulkomaalainen hakee Suomesta oleskelulupaa työn perusteella, on tietyllä aloilla oleskeluluvan edellytyksenä, että kyseiseen työpaikkaan ei ole kohtuudella saatavissa suomalaista (teoriassa ETA-alueen) työvoimaa. Pyritään siis ensisijaisesti työllistämään oman maan asukkaita (pitäen sisällään niin &quot;kantasuomalaiset&quot; kuin jo maassa olevat maahanmuuttajatkin) ja ohjaamaan työperäistä maahanmuuttoa sellaisille aloille, joilla ei ole jo ylitarjontaa työvoimasta.<br /><br />Saatavuusharkintajärjestelmästä liikkuu kovasti paikkansapitämättömiä käsityksiä. Ensinnäkin Suomessa saatavuusharkintajärjestelmä ei koske kuin selkeää vähemmistöä töistä. Ei asiantuntijatöitä, esimiestöitä tai esim. it-alaa. Käytännössä saatavuusharkinta koskee osaa suorittavan työn aloista. Vuonna 2007 <a href="https://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/2009/20090269">työhallinto arvioi</a>, että saatavuusharkinnan piiriin kuului n. 25 -30 % ulkomaalaisten Suomessa tekemässä työstä. Valtakunnallisesti saatavuusharkinnan piiriin kuuluvista aloistakin monet on kuitenkin alueellisesti vapautettu saatavuusharkinnasta. Esim. Uudellamaalla saatavuusharkinta ei koske siivoustyötä, rakennustyötä tai ravintolahenkilökuntaa.<br /><br />Saatavuusharkinta ei siis estä saamasta työvoimaa. Työpaikka laitetaan yleensä TE-keskuksen kautta 10 päiväksi avoimeen hakuun ja jos vastaavaa työvoimaa ei löydy, niin ulkomaalaisen saa palkata. Ja tuo 10 päivää ei myöskään kovin ratkaisevasti pidennä kuukausia kestävää lupaprosessia (joka kyllä sinänsä on kiistatta liian hidas).<br /><br />Korostettakoon vielä, että kyse on siis työperäisestä maahanmuutosta ei humanitäärisestä. Nämä ovat kaksi täysin eri ilmiötä, vaikka julkisessa keskustelussa joskus tuntuvatkin menevän sekaisin. Humanitäärisessä maahanmuutossa on kyse auttamisesta. Työperäisessä maahanmuutossa taas on kyse taloudesta ja sen on tarkoitus hyödyttää Suomea. Se ei siis ole minkäänasteista hyväntekeväisyyttä (eikä työperäisen maahanmuuton järjestelmää olisi sellaiseen järkevää käyttää).<br /><br /><strong>Miten muualla?</strong><br /><br />Suomen työperäinen maahanmuuttojärjestelmä on kansainvälisessä vertailussa varsin liberaali ja saatavuusharkinta koskee vain rajattuja tehtäviä. Työperäisen maahanmuuton tarveharkinta on käytössä kaikissa länsimaissa, lukuun ottamatta Ruotsia. Ruotsi poisti tarveharkinnan kokonaan 2008.<br /><br />Ruotsissa kokemukset tarveharkinnan poiston vaikutuksista ovat ristiriitaisia. Työmarkkinapuolella työnantajaliitot pitävät muutosta onnistuneena ja työntekijöitä edustavat järjestöt taas<a href="http://www.lo.se/start/lo_fakta/fusk_och_utnyttjande_om_avregleringen_av_arbetskraftsinvandringen"><u> virheenä</u></a>. Ennen tarveharkinnan poistoa Ruotsissa oli yllättävänkin tiukka työperäisen maahanmuuton linja. Toisin kuin Suomessa myös asiantuntijat, johtotehtävät ym. kuuluivat saatavuusharkinnan piiriin ja Ruotsissa siis vaikeutettiin kaikkein arvokkaimman työvoiman maahanmuuttoa. Tähän tiukkaan lähtötilanteeseen verrattuna Ruotsin nykytilan voi ehkä sanoa <a href="http://www.keepeek.com/Digital-Asset-Management/oecd/social-issues-migration-health/recruiting-immigrant-workers-sweden-2011_9789264167216-en#.WeWo07puK70"><u>kokonaisuutena olevan plussan puolella</u></a>.<br /><br />Samalla kuitenkin tarveharkinnan poistaminen Ruotsissa johti myös lisääntyneisiin väärinkäytöksiin, ja&nbsp; harmaan talouden kasvuun. Kovinkaan radikaalia vaikutusta työperäisen maahanmuuton määrään taas ei muutoksella ollut ja erityisesti osaavan työvoiman maahanmuuton houkuttelu ei ole onnistunut toivotusti. Ruotsiin tulee edelleen vähemmän työperäisiä maahanmuuttajia kuin Suomeen. Riippumattoman 13 tutkijan ryhmän työlupajärjestelmästä <a href="https://www.google.fi/url?sa=t&amp;rct=j&amp;q=&amp;esrc=s&amp;source=web&amp;cd=1&amp;cad=rja&amp;uact=8&amp;ved=0ahUKEwjL5MbviffWAhUDL1AKHXqdB-QQFgguMAA&amp;url=http%3A%2F%2Fwww.delmi.se%2Fupl%2Ffiles%2F123142.pdf&amp;usg=AOvVaw3qZAOztRgUyxBjbOtIjW6s"><u>julkaiseman artikkelikokoelman</u></a> mukaan suuri osa myönnetyistä työluvista kohdistuu matalapalkkaisille työvoiman ylitarjonta-aloille. Tutkijat määrittelevät Ruotsin työlupajärjestelmän muodostuneen tosiasiassa tarjontavetoiseksi (maahanmuuton rakenteen määrittelee se, ketkä eniten Ruotsiin haluavat) tavoitellun kysyntävetoisen (maahanmuuton rakenteen määrittelisi se, keitä Ruotsin elinkeinoelämä eniten tarvitsee) järjestelmän sijasta.<br /><br /><br /><strong>Miksi saatavuusharkinta halutaan poistaa Suomessa?</strong><br /><br />Suomessa saatavuusharkinnan poistamista koskeva lakialoite on saanut allekirjoittajia poliittisen kentän eri puolilta. Taustalla on selkeästi erilaisia tavoitteita ja odotuksia muutoksen vaikutuksista. Muutama teema julkislausutuista perusteluista kuitenkin voidaan ainakin poimia.<br /><br />Poliittisessa oikeistossa nykymuotoinen saatavuusharkinta halutaan poistaa, koska sen poistamisen nähdään kasvattavan työn tarjontaa suorittavissa töissä ja täten laskevan näissä palkkoja. Tässä ajattelussa matalammat palkat innostavat työnantajia rekrytoimaan ja kasvaneet tuloerot motivoivat niitä paremmista palkoista nauttivia.<br /><br />Osa allekirjoittajista taas näkee saatavuusharkinnan poistamisen esim. <a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005397535.html"><u>helpottavan kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden asemaa</u></a> ja tarjoavan heille paremman mahdollisuuden saada oleskelulupa työn perusteella.&nbsp;<br /><br />Muitakin perusteluita voidaan esittää ja on sanottava, että saatavuusharkinta on kaikkea muuta kuin yksiselitteinen juttu.</p><p>Nykyjärjestelmä on tiettävästi yksittäisissä tapauksissa johtanut aika kohtuuttoman tuntuisiin lopputuloksiin. Ja on totta, että työvoiman määrän lisääntyminen tuppaa lisäämään taloudellista toimeliaisuutta ja kansantalous ainakin jollain aikavälillä sopeutuu työvoiman kasvaneeseen kokoon.<br /><br />Sitten kuitenkin ne mekanismit joiden kautta tuon sopeutumisen pitäisi tapahtua ovat reaalimaailmassa yleensä vaikuttaneet paljon hitaammin ja heikommin kuin mitä yksinkertaiset teoreettiset mallit saattavat ennustaa. Suomalaisessa hyvinvointivaltiomallissa palkat joustavat alaspäin heikosti. Ja hystereesi (työttömän työmarkkinavalmiuksien heikkeneminen työttömyyden pidentyessä) tarkoittaa sitä, että työttömiä ei oikeasti voi laittaa hyllylle odottamaan. Työttömyysputken pidentyessä yhä suurempi osa työttömistä syrjäytyy pysyvästi työmarkkinoilta. Kun huomioidaan kuinka tolkuttoman kalliiksi esim. nuorena syrjäytynyt ihminen tulee yhteiskunnalle, tulisi työttömyyden vähentämisen olla talouspolitiikassa korkea prioriteetti. Se taas on pohjimmiltaan tavoitteena vastakkainen saatavuusharkinnan poistamiselle.<br /><br />Ja henkilökohtaisesti voin sanoa, että valmiiksi matalimpien palkkojen painaminen palkkakilpailulla alemmaksi ja tarkoituksellinen pyrkimys kahden kerroksen työmarkkinoiden luomiseen ei ole se keino, jolla haluaisin talouskasvua haettavan.<br /><br />Mitä taas tulee nykysääntelyn yksittäisiin ongelmakohtiin, niin niihin &nbsp;voidaan myös puuttua muutenkin kuin purkamalla koko järjestelmä.<br /><br /><strong>Voittajan strategia maahanmuutossa?</strong><br /><br />Uskon vahvasti, että Suomi hyötyy merkittävästi hyvin toteutetusta työperäisestä maahanmuutosta ja tällaista maahanmuuttoa olisi aihetta pyrkiä lisäämään. Työperäinen maahanmuutto on kuitenkin taitolaji. Taloustieteen professorit <a href="https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/professori-kanniainen-hyvinvointiyhteiskunta-ja-vapaa-maahanmuutto-ovat-kestamaton-yhdistelma/">Vesa Kanniainen </a>ja <a href="http://www.suomenperusta.fi/wp-content/uploads/2017/06/Maahanmuutto-talouden-ongelma-vai-ongelmien-ratkaisu-pdf.pdf">Matti Viren</a> ovat äskettäin kumpikin tahoillaan huomauttaneet että, toisin kuin julkisesta keskustelusta voisi päätellä, kaikki työperäinenkään maahanmuutto ei ole automaattisesti Suomelle kannattavaa. Maahanmuuttajan pitää päästä ihan kohtuulliseen tulotasoon ennen kuin hän julkisen talouden kannalta kokonaisuutena &rdquo;tuottaa enemmän kuin kuluttaa&rdquo;. Halpatyövoiman tuominen ei siis ole korkean sosiaaliturvan maassa voittava strategia.<br /><br />Siksi voin tunnustaa, etten ole kovin innoissani saatavuusharkinnan poistamisesta. Valtio menettäisi kontrollin ja keinot ohjailla työperäistä maahanmuuttoa talouden tarpeiden mukaan. Kuten ruotsalaiset tutkijat asian näkevät, ulkomaisesta työvoimasta muodostuu sen myötä musta hevonen, jonka sijoittumista ei voida ohjailla, mikä taas vaikeuttaa suunnitelmallisen työvoima- ja koulutuspolitiikan toteuttamista. Ja vaikka Ruotsin esimerkin perusteella muutoksen tosiasialliset vaikutukset eivät välttämättä olisi kovinkaan dramaattisia, niin minusta se edustaa ylipäänsä väärää ajattelutapaa työperäisessä maahanmuutossa.<br /><br />Jos katsoo maailmalta esimerkkejä, niin onnistuneeseen ja kansantalouden kehitystä tukevaan työperäisen maahanmuuttopolitiikan piirteitä näyttäisivät ovat suunnitelmallisuus ja kontrolli. Ehkä paras esimerkki tästä on Kanada, joka hyötyy valtavasti maahanmuutosta vetäen koulutettua ja motivoitunutta huippuosajaa joka puolelta maailmaa.</p><p>Juuri vertailu Kanadan ja Ruotsin kesken on minusta mielenkiintoinen. Kumpikin on laajamittaisen maahanmuuton maa. Mutta muuten linjat ovat aika kaukana toisistaan. Kanadan maahanmuuttopolitiikkaa leimaa suunnitelmallisuus ja kontrolli (myös humanitäärisessä maahanmuutossa - Kanada ottaa myös merkittävästi pakolaisia). Hiukan yksinkertaistaen Kanadaan tulevat ne, jotka Kanada haluaa. Ruotsi taas edustaa juuri peilikuvaa. Mitään suurempaa suunnitelmaa kontrollista puhumattakaan on ainakin ulkopuolelta vaikea hahmottaa ja niinpä Ruotsiin tulevat ne, jotka Ruotsiin haluavat tulla. Toinen näistä maista nousee yleensä esiin, kun haetaan esimerkkiä onnistuneesta työperäisestä maahanmuuttopolitiikasta. Toiseen taas pääsee Turusta laivalla.</p><p>Itse uskon, että Ruotsin mallin sijaan meidän pitäisi pyrkiä maahanmuuttoajattelussa enemmän Kanadan suuntaan. Halpatyövoiman sijaan huomio pitäisi kiinnittää korkean osaamistason työvoimaan, jota maailmalla on liikkeellä sekä niihin aloihin joilla erityisesti tarvitaan työvoimaa. Tarvitaan selkeä ajatus siitä, minkälaisia tekijöitä Suomi tarvitsee. Ja sitten pitää alkaa aktiivisesti rakentamaan ohjelmaa, jolla sitä työvoimaa saadaan Suomeen houkuteltua.</p><p><br /><a href="http://www.valtteriaaltonen.fi">www.valtteriaaltonen.fi</a><br />&nbsp;</p> Eduskunnassa käytiin eilen illalla lähetekeskustelu työperäisen maahanmuuton saatavuusharkinnan poistamista koskevasta lakialoitteesta. Keskustelu ja sitä edeltänyt debatti julkisuudessa on ollut paikoin juuri niin tunnevetoista kuin sanojen maa ja muutto kohdatessa voi odottaa. Tällöin vähemmälle huomiolle on jäänyt, mistä asiassa varsinaisesti on kysymys.


Työperäisen maahanmuuton saatavuusharkinta tarkoittaa sitä, että kun ulkomaalainen hakee Suomesta oleskelulupaa työn perusteella, on tietyllä aloilla oleskeluluvan edellytyksenä, että kyseiseen työpaikkaan ei ole kohtuudella saatavissa suomalaista (teoriassa ETA-alueen) työvoimaa. Pyritään siis ensisijaisesti työllistämään oman maan asukkaita (pitäen sisällään niin "kantasuomalaiset" kuin jo maassa olevat maahanmuuttajatkin) ja ohjaamaan työperäistä maahanmuuttoa sellaisille aloille, joilla ei ole jo ylitarjontaa työvoimasta.

Saatavuusharkintajärjestelmästä liikkuu kovasti paikkansapitämättömiä käsityksiä. Ensinnäkin Suomessa saatavuusharkintajärjestelmä ei koske kuin selkeää vähemmistöä töistä. Ei asiantuntijatöitä, esimiestöitä tai esim. it-alaa. Käytännössä saatavuusharkinta koskee osaa suorittavan työn aloista. Vuonna 2007 työhallinto arvioi, että saatavuusharkinnan piiriin kuului n. 25 -30 % ulkomaalaisten Suomessa tekemässä työstä. Valtakunnallisesti saatavuusharkinnan piiriin kuuluvista aloistakin monet on kuitenkin alueellisesti vapautettu saatavuusharkinnasta. Esim. Uudellamaalla saatavuusharkinta ei koske siivoustyötä, rakennustyötä tai ravintolahenkilökuntaa.

Saatavuusharkinta ei siis estä saamasta työvoimaa. Työpaikka laitetaan yleensä TE-keskuksen kautta 10 päiväksi avoimeen hakuun ja jos vastaavaa työvoimaa ei löydy, niin ulkomaalaisen saa palkata. Ja tuo 10 päivää ei myöskään kovin ratkaisevasti pidennä kuukausia kestävää lupaprosessia (joka kyllä sinänsä on kiistatta liian hidas).

Korostettakoon vielä, että kyse on siis työperäisestä maahanmuutosta ei humanitäärisestä. Nämä ovat kaksi täysin eri ilmiötä, vaikka julkisessa keskustelussa joskus tuntuvatkin menevän sekaisin. Humanitäärisessä maahanmuutossa on kyse auttamisesta. Työperäisessä maahanmuutossa taas on kyse taloudesta ja sen on tarkoitus hyödyttää Suomea. Se ei siis ole minkäänasteista hyväntekeväisyyttä (eikä työperäisen maahanmuuton järjestelmää olisi sellaiseen järkevää käyttää).

Miten muualla?

Suomen työperäinen maahanmuuttojärjestelmä on kansainvälisessä vertailussa varsin liberaali ja saatavuusharkinta koskee vain rajattuja tehtäviä. Työperäisen maahanmuuton tarveharkinta on käytössä kaikissa länsimaissa, lukuun ottamatta Ruotsia. Ruotsi poisti tarveharkinnan kokonaan 2008.

Ruotsissa kokemukset tarveharkinnan poiston vaikutuksista ovat ristiriitaisia. Työmarkkinapuolella työnantajaliitot pitävät muutosta onnistuneena ja työntekijöitä edustavat järjestöt taas virheenä. Ennen tarveharkinnan poistoa Ruotsissa oli yllättävänkin tiukka työperäisen maahanmuuton linja. Toisin kuin Suomessa myös asiantuntijat, johtotehtävät ym. kuuluivat saatavuusharkinnan piiriin ja Ruotsissa siis vaikeutettiin kaikkein arvokkaimman työvoiman maahanmuuttoa. Tähän tiukkaan lähtötilanteeseen verrattuna Ruotsin nykytilan voi ehkä sanoa kokonaisuutena olevan plussan puolella.

Samalla kuitenkin tarveharkinnan poistaminen Ruotsissa johti myös lisääntyneisiin väärinkäytöksiin, ja  harmaan talouden kasvuun. Kovinkaan radikaalia vaikutusta työperäisen maahanmuuton määrään taas ei muutoksella ollut ja erityisesti osaavan työvoiman maahanmuuton houkuttelu ei ole onnistunut toivotusti. Ruotsiin tulee edelleen vähemmän työperäisiä maahanmuuttajia kuin Suomeen. Riippumattoman 13 tutkijan ryhmän työlupajärjestelmästä julkaiseman artikkelikokoelman mukaan suuri osa myönnetyistä työluvista kohdistuu matalapalkkaisille työvoiman ylitarjonta-aloille. Tutkijat määrittelevät Ruotsin työlupajärjestelmän muodostuneen tosiasiassa tarjontavetoiseksi (maahanmuuton rakenteen määrittelee se, ketkä eniten Ruotsiin haluavat) tavoitellun kysyntävetoisen (maahanmuuton rakenteen määrittelisi se, keitä Ruotsin elinkeinoelämä eniten tarvitsee) järjestelmän sijasta.


Miksi saatavuusharkinta halutaan poistaa Suomessa?

Suomessa saatavuusharkinnan poistamista koskeva lakialoite on saanut allekirjoittajia poliittisen kentän eri puolilta. Taustalla on selkeästi erilaisia tavoitteita ja odotuksia muutoksen vaikutuksista. Muutama teema julkislausutuista perusteluista kuitenkin voidaan ainakin poimia.

Poliittisessa oikeistossa nykymuotoinen saatavuusharkinta halutaan poistaa, koska sen poistamisen nähdään kasvattavan työn tarjontaa suorittavissa töissä ja täten laskevan näissä palkkoja. Tässä ajattelussa matalammat palkat innostavat työnantajia rekrytoimaan ja kasvaneet tuloerot motivoivat niitä paremmista palkoista nauttivia.

Osa allekirjoittajista taas näkee saatavuusharkinnan poistamisen esim. helpottavan kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden asemaa ja tarjoavan heille paremman mahdollisuuden saada oleskelulupa työn perusteella. 

Muitakin perusteluita voidaan esittää ja on sanottava, että saatavuusharkinta on kaikkea muuta kuin yksiselitteinen juttu.

Nykyjärjestelmä on tiettävästi yksittäisissä tapauksissa johtanut aika kohtuuttoman tuntuisiin lopputuloksiin. Ja on totta, että työvoiman määrän lisääntyminen tuppaa lisäämään taloudellista toimeliaisuutta ja kansantalous ainakin jollain aikavälillä sopeutuu työvoiman kasvaneeseen kokoon.

Sitten kuitenkin ne mekanismit joiden kautta tuon sopeutumisen pitäisi tapahtua ovat reaalimaailmassa yleensä vaikuttaneet paljon hitaammin ja heikommin kuin mitä yksinkertaiset teoreettiset mallit saattavat ennustaa. Suomalaisessa hyvinvointivaltiomallissa palkat joustavat alaspäin heikosti. Ja hystereesi (työttömän työmarkkinavalmiuksien heikkeneminen työttömyyden pidentyessä) tarkoittaa sitä, että työttömiä ei oikeasti voi laittaa hyllylle odottamaan. Työttömyysputken pidentyessä yhä suurempi osa työttömistä syrjäytyy pysyvästi työmarkkinoilta. Kun huomioidaan kuinka tolkuttoman kalliiksi esim. nuorena syrjäytynyt ihminen tulee yhteiskunnalle, tulisi työttömyyden vähentämisen olla talouspolitiikassa korkea prioriteetti. Se taas on pohjimmiltaan tavoitteena vastakkainen saatavuusharkinnan poistamiselle.

Ja henkilökohtaisesti voin sanoa, että valmiiksi matalimpien palkkojen painaminen palkkakilpailulla alemmaksi ja tarkoituksellinen pyrkimys kahden kerroksen työmarkkinoiden luomiseen ei ole se keino, jolla haluaisin talouskasvua haettavan.

Mitä taas tulee nykysääntelyn yksittäisiin ongelmakohtiin, niin niihin  voidaan myös puuttua muutenkin kuin purkamalla koko järjestelmä.

Voittajan strategia maahanmuutossa?

Uskon vahvasti, että Suomi hyötyy merkittävästi hyvin toteutetusta työperäisestä maahanmuutosta ja tällaista maahanmuuttoa olisi aihetta pyrkiä lisäämään. Työperäinen maahanmuutto on kuitenkin taitolaji. Taloustieteen professorit Vesa Kanniainen ja Matti Viren ovat äskettäin kumpikin tahoillaan huomauttaneet että, toisin kuin julkisesta keskustelusta voisi päätellä, kaikki työperäinenkään maahanmuutto ei ole automaattisesti Suomelle kannattavaa. Maahanmuuttajan pitää päästä ihan kohtuulliseen tulotasoon ennen kuin hän julkisen talouden kannalta kokonaisuutena ”tuottaa enemmän kuin kuluttaa”. Halpatyövoiman tuominen ei siis ole korkean sosiaaliturvan maassa voittava strategia.

Siksi voin tunnustaa, etten ole kovin innoissani saatavuusharkinnan poistamisesta. Valtio menettäisi kontrollin ja keinot ohjailla työperäistä maahanmuuttoa talouden tarpeiden mukaan. Kuten ruotsalaiset tutkijat asian näkevät, ulkomaisesta työvoimasta muodostuu sen myötä musta hevonen, jonka sijoittumista ei voida ohjailla, mikä taas vaikeuttaa suunnitelmallisen työvoima- ja koulutuspolitiikan toteuttamista. Ja vaikka Ruotsin esimerkin perusteella muutoksen tosiasialliset vaikutukset eivät välttämättä olisi kovinkaan dramaattisia, niin minusta se edustaa ylipäänsä väärää ajattelutapaa työperäisessä maahanmuutossa.

Jos katsoo maailmalta esimerkkejä, niin onnistuneeseen ja kansantalouden kehitystä tukevaan työperäisen maahanmuuttopolitiikan piirteitä näyttäisivät ovat suunnitelmallisuus ja kontrolli. Ehkä paras esimerkki tästä on Kanada, joka hyötyy valtavasti maahanmuutosta vetäen koulutettua ja motivoitunutta huippuosajaa joka puolelta maailmaa.

Juuri vertailu Kanadan ja Ruotsin kesken on minusta mielenkiintoinen. Kumpikin on laajamittaisen maahanmuuton maa. Mutta muuten linjat ovat aika kaukana toisistaan. Kanadan maahanmuuttopolitiikkaa leimaa suunnitelmallisuus ja kontrolli (myös humanitäärisessä maahanmuutossa - Kanada ottaa myös merkittävästi pakolaisia). Hiukan yksinkertaistaen Kanadaan tulevat ne, jotka Kanada haluaa. Ruotsi taas edustaa juuri peilikuvaa. Mitään suurempaa suunnitelmaa kontrollista puhumattakaan on ainakin ulkopuolelta vaikea hahmottaa ja niinpä Ruotsiin tulevat ne, jotka Ruotsiin haluavat tulla. Toinen näistä maista nousee yleensä esiin, kun haetaan esimerkkiä onnistuneesta työperäisestä maahanmuuttopolitiikasta. Toiseen taas pääsee Turusta laivalla.

Itse uskon, että Ruotsin mallin sijaan meidän pitäisi pyrkiä maahanmuuttoajattelussa enemmän Kanadan suuntaan. Halpatyövoiman sijaan huomio pitäisi kiinnittää korkean osaamistason työvoimaan, jota maailmalla on liikkeellä sekä niihin aloihin joilla erityisesti tarvitaan työvoimaa. Tarvitaan selkeä ajatus siitä, minkälaisia tekijöitä Suomi tarvitsee. Ja sitten pitää alkaa aktiivisesti rakentamaan ohjelmaa, jolla sitä työvoimaa saadaan Suomeen houkuteltua.


www.valtteriaaltonen.fi
 

]]>
27 http://valtteriaaltonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245027-tyoperaisen-maahanmuuton-saatavuusharkinnasta#comments Kotimaa Maahanmuutto Saatavuusharkinta Suomen talouspolitiikka Thu, 26 Oct 2017 05:36:31 +0000 Valtteri Aaltonen http://valtteriaaltonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245027-tyoperaisen-maahanmuuton-saatavuusharkinnasta
Orpon esimerkki vaihtoehtoisesta totuudesta http://kosonenjuhapekka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237178-orpon-esimerkki-vaihtoehtoisesta-totuudesta <p>Valtiovarainministeri sanoo, että palkankorotusten olisi hyvä olla lähellä nollalinjaa.</p><p>Orpo&nbsp;lupaa hallitusohjelman mukaisesti, ettei hallitus kiristä työn verotusta.</p><p><a href="http://www.iltalehti.fi/politiikka/201705192200148209_pi.shtml">http://www.iltalehti.fi/politiikka/201705192200148209_pi.shtml</a></p><p>Sen sijaan hallituksella ei liene minkäänlaisia esteitä kiristää tulevaisuudessakaan kaikkea muuta verotusta, paitsi tietenkään hallituksen erityisessä suojelussa olevaa osinkoveroa.</p><p>Suomalaisen veronmaksajan talous ei kestä enää kovin montaa nollalinja-sopimusvuotta. Palkkoja on käytännössä alennettu ja suomalaisten ostovoima häviää jo nyt mennen tullen muulle EU-alueelle Kreikkaa lukuunottamatta. &nbsp;</p><p>Käytännössä kulut alati nousevat, nousi palkka tai sitten ei.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Valtiovarainministeri sanoo, että palkankorotusten olisi hyvä olla lähellä nollalinjaa.

Orpo lupaa hallitusohjelman mukaisesti, ettei hallitus kiristä työn verotusta.

http://www.iltalehti.fi/politiikka/201705192200148209_pi.shtml

Sen sijaan hallituksella ei liene minkäänlaisia esteitä kiristää tulevaisuudessakaan kaikkea muuta verotusta, paitsi tietenkään hallituksen erityisessä suojelussa olevaa osinkoveroa.

Suomalaisen veronmaksajan talous ei kestä enää kovin montaa nollalinja-sopimusvuotta. Palkkoja on käytännössä alennettu ja suomalaisten ostovoima häviää jo nyt mennen tullen muulle EU-alueelle Kreikkaa lukuunottamatta.  

Käytännössä kulut alati nousevat, nousi palkka tai sitten ei.

 

 

]]>
0 http://kosonenjuhapekka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237178-orpon-esimerkki-vaihtoehtoisesta-totuudesta#comments Suomen talouspolitiikka Fri, 19 May 2017 06:07:14 +0000 Juha-Pekka Kosonen http://kosonenjuhapekka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237178-orpon-esimerkki-vaihtoehtoisesta-totuudesta
Yrittäjyys on kunnan tärkein voimavara http://roosakauppinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235273-yrittajyys-on-kunnan-tarkein-voimavara <p>Yrittäjyyttä tukemalla saadaan lisää elinvoimaa ja työtä. Helpotetaan ensimmäisen työntekijän palkkaamista yritysveron kevennyksillä. Annetaan yrittäjyydestä tietoa, nuoret yrittäjät -verkosto, vaihtoehtoja, tiloja yrittäjyydelle, myönteinen ilmapiiri ja yrittäjyyskasvatusta. Neuvotaan lakisääteisissä asioissa yrittäjiä, esimerkiksi perustamalla yrittäjäkeskus. Yhden luukun palvelu olisi kuntalaisille paras, jossa voisi hoitaa muutkin palvelut.</p><p>Yrittäjyyden suosio on lähivuosina noussut ja on nousussa nuorten keskuudessa. Se takaa kunnan kehityksen. Koulutuksesta ei tule leikata vaan luoda lisää kansainvälisiä kontakteja ja ottaa vastaan työvoimaa ulkomailta. Lisäksi työpaikkailmoituksien tulisi olla entistä enemmän näkyvillä ja tarvitaan työntekijöitä yhdistämään yrittäjät ja oikeat työntekijät.</p><p><a href="https://vaalikone.yle.fi/kuntavaalit2017/vaaligalleria?emer%5Bpn%5D=roosa+kauppinen&amp;emer%5Bpd%5D=&amp;emer%5Bpp%5D=&amp;emer%5Bpg%5D=&amp;emer%5Bpar%5D=18_99&amp;emer%5Bpk%5D=a_asc">https://vaalikone.yle.fi/kuntavaalit2017/vaaligalleria?emer%5Bpn%5D=roosa+kauppinen&amp;emer%5Bpd%5D=&amp;emer%5Bpp%5D=&amp;emer%5Bpg%5D=&amp;emer%5Bpar%5D=18_99&amp;emer%5Bpk%5D=a_asc</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Yrittäjyyttä tukemalla saadaan lisää elinvoimaa ja työtä. Helpotetaan ensimmäisen työntekijän palkkaamista yritysveron kevennyksillä. Annetaan yrittäjyydestä tietoa, nuoret yrittäjät -verkosto, vaihtoehtoja, tiloja yrittäjyydelle, myönteinen ilmapiiri ja yrittäjyyskasvatusta. Neuvotaan lakisääteisissä asioissa yrittäjiä, esimerkiksi perustamalla yrittäjäkeskus. Yhden luukun palvelu olisi kuntalaisille paras, jossa voisi hoitaa muutkin palvelut.

Yrittäjyyden suosio on lähivuosina noussut ja on nousussa nuorten keskuudessa. Se takaa kunnan kehityksen. Koulutuksesta ei tule leikata vaan luoda lisää kansainvälisiä kontakteja ja ottaa vastaan työvoimaa ulkomailta. Lisäksi työpaikkailmoituksien tulisi olla entistä enemmän näkyvillä ja tarvitaan työntekijöitä yhdistämään yrittäjät ja oikeat työntekijät.

https://vaalikone.yle.fi/kuntavaalit2017/vaaligalleria?emer%5Bpn%5D=roosa+kauppinen&emer%5Bpd%5D=&emer%5Bpp%5D=&emer%5Bpg%5D=&emer%5Bpar%5D=18_99&emer%5Bpk%5D=a_asc

]]>
4 http://roosakauppinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235273-yrittajyys-on-kunnan-tarkein-voimavara#comments %23Koulutus %23yrittäjyys Kdnuoret Kuntavaali2017 Suomen talouspolitiikka Fri, 07 Apr 2017 14:03:12 +0000 Roosa Kauppinen http://roosakauppinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235273-yrittajyys-on-kunnan-tarkein-voimavara
Suomi kävelee tuhon partaalla http://eskovirri.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231690-suomi-kavelee-tuhon-partaalla <p>Juha Sipilän hallitus oli Suomen viimeinen toivo. Se epäonnistui. Kokoomus petti hallituksen ensimmäisenä sisäisen hajaannuksen ja opportunismin voimin. Perussuomalaiset romahtivat muutaman viime viikon sisällä populismiin ja valheisiin. Mikä on Suomen tulevaisuus? Ei valoisa, sillä kaikki merkit viittavat täystuhoon: Antti Rinteen hallitus olisi Suomen oma pieni Otto Wille Kuusisen hallitus. Sillä erotuksella, että sen sisäisinä voimina toimivat vielä tuhoisammat Ville &quot;Pelle&quot; Niinistön ja Li &quot;Pohjois-Korea&quot; Anderssonin destruktiiviset voimat joilla ei ole mitään intressiä toimia Suomen etujen mukaisesti.</p><p>&nbsp;</p><p>Miten Suomi voitaisiin pelastaa? Keinoja ei ole montaa. Varmasti diktatorisin keinoin niitä löytyisi, mutta pellet kuten Petteri Orpo (kansan keskuudessa Urpo) ja Timo Soini (kansan keskuudessa melonihattu) eivät ole eivätkä tule koskaan kantamaan vastuuta Suomen kohtalosta. Myös Keskustasta löytyy voimia kuten Juha Rehula ja Pekka Puska, joille oma henkinen raamatullinen missio on tärkeämpää kuin Suomen menestys. Lisääkin nimiä löytyisi, mutta pääosin puolueen silmäätekevät ovat vielä Keskustassa vielä valmiita monelta osin historian osalta uhraamaan puolueen edun maan edun edelle. Mutta se ei riitä, kun muissa puolueissa sisäinen opportunismi vallitsee.</p><p>&nbsp;</p><p>Heikkoudet Suomen osalta:</p><p>&nbsp;</p><p>- Olemme täysin tuhootuomittuja eläkejärjestelmän ja talouden osalta. Hakaniemen pakkovalta 1940-luvulta on johtanut umpikujaan, johon ilman pakkokeinoja ei ole ratkaisuja. Hakaniemen ja Etelärannan epädemokraattinen duopoli on ehdottomasti ja tarvittaessa väkivalloin valtion puolesta purettava.</p><p>&nbsp;</p><p>- Suomen verotusjärjestelmä tuhoaa innovaatiot yhdessä tasapäistävän ja monelta osin haitallisen (joskin myös hyödyllisen, mutta se ei korvaa näitä haittoja) sosialidemokraattisen lahjakkuudet tappavan opetusjärjestelmän kanssa.</p><p>&nbsp;</p><p>- Suomi on päihde- ja useimmissa poliittisissa järjestelmissään edelleen Neuvostoliiton tasolla.</p><p>&nbsp;</p><p>Vahvuudet Suomen osalta:</p><p>- Kaikesta huolimatta Suomen infastruktuuri on edelleen vahvalla tolalla. Tietoteknisesti olemme kokonaisvaltaisesti kehittyneimpien valtioden tasolla.</p><p>&nbsp;</p><p>- Koulutusjärjestelmämme keskivertolahjakkuuksien osalta on pääosin toimiva.</p><p>&nbsp;</p><p>- Kaikista tappioista huolimatta Suomen talous kestää vielä resurssien uudelleenorganisoinnin. Toisin sanoen: emme ole liian pahoissa veloissa selvitäksemme verrattaen muihin Euroopan valtioihin.</p><p>&nbsp;</p><p>Suomi on tuhon tiellä. Korruptoitunut media (mm. vuosikymmeniä SDP:n hallitsema Yleisradio) ei mitenkään ole kykenevä toimimaan &quot;vallan vahtikoirana&quot; ja on lukittava koppiinsa. Matka on pitkä ja raskas, mutta vaihtoehtona on että Suomi taantuu Euroopan Pohjois-Koreaksi muutenkin kuin alkoholipolitiikan osalta. Ensimmäisenä tulisi viskata Kokoomus ulos hallituksesta, vaatia uskollisuutta hallituksesta persuilta ja sitten selvittää löytyykö oppositiosta vielä voimia, jotka taistelevat Suomen puolesta. Jos eivät, niin uudet vaalit olisivat paras tapa selvittää kansakunnan voimavarat rotista, jotka ajattelevat vain omaa etuaan.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Juha Sipilän hallitus oli Suomen viimeinen toivo. Se epäonnistui. Kokoomus petti hallituksen ensimmäisenä sisäisen hajaannuksen ja opportunismin voimin. Perussuomalaiset romahtivat muutaman viime viikon sisällä populismiin ja valheisiin. Mikä on Suomen tulevaisuus? Ei valoisa, sillä kaikki merkit viittavat täystuhoon: Antti Rinteen hallitus olisi Suomen oma pieni Otto Wille Kuusisen hallitus. Sillä erotuksella, että sen sisäisinä voimina toimivat vielä tuhoisammat Ville "Pelle" Niinistön ja Li "Pohjois-Korea" Anderssonin destruktiiviset voimat joilla ei ole mitään intressiä toimia Suomen etujen mukaisesti.

 

Miten Suomi voitaisiin pelastaa? Keinoja ei ole montaa. Varmasti diktatorisin keinoin niitä löytyisi, mutta pellet kuten Petteri Orpo (kansan keskuudessa Urpo) ja Timo Soini (kansan keskuudessa melonihattu) eivät ole eivätkä tule koskaan kantamaan vastuuta Suomen kohtalosta. Myös Keskustasta löytyy voimia kuten Juha Rehula ja Pekka Puska, joille oma henkinen raamatullinen missio on tärkeämpää kuin Suomen menestys. Lisääkin nimiä löytyisi, mutta pääosin puolueen silmäätekevät ovat vielä Keskustassa vielä valmiita monelta osin historian osalta uhraamaan puolueen edun maan edun edelle. Mutta se ei riitä, kun muissa puolueissa sisäinen opportunismi vallitsee.

 

Heikkoudet Suomen osalta:

 

- Olemme täysin tuhootuomittuja eläkejärjestelmän ja talouden osalta. Hakaniemen pakkovalta 1940-luvulta on johtanut umpikujaan, johon ilman pakkokeinoja ei ole ratkaisuja. Hakaniemen ja Etelärannan epädemokraattinen duopoli on ehdottomasti ja tarvittaessa väkivalloin valtion puolesta purettava.

 

- Suomen verotusjärjestelmä tuhoaa innovaatiot yhdessä tasapäistävän ja monelta osin haitallisen (joskin myös hyödyllisen, mutta se ei korvaa näitä haittoja) sosialidemokraattisen lahjakkuudet tappavan opetusjärjestelmän kanssa.

 

- Suomi on päihde- ja useimmissa poliittisissa järjestelmissään edelleen Neuvostoliiton tasolla.

 

Vahvuudet Suomen osalta:

- Kaikesta huolimatta Suomen infastruktuuri on edelleen vahvalla tolalla. Tietoteknisesti olemme kokonaisvaltaisesti kehittyneimpien valtioden tasolla.

 

- Koulutusjärjestelmämme keskivertolahjakkuuksien osalta on pääosin toimiva.

 

- Kaikista tappioista huolimatta Suomen talous kestää vielä resurssien uudelleenorganisoinnin. Toisin sanoen: emme ole liian pahoissa veloissa selvitäksemme verrattaen muihin Euroopan valtioihin.

 

Suomi on tuhon tiellä. Korruptoitunut media (mm. vuosikymmeniä SDP:n hallitsema Yleisradio) ei mitenkään ole kykenevä toimimaan "vallan vahtikoirana" ja on lukittava koppiinsa. Matka on pitkä ja raskas, mutta vaihtoehtona on että Suomi taantuu Euroopan Pohjois-Koreaksi muutenkin kuin alkoholipolitiikan osalta. Ensimmäisenä tulisi viskata Kokoomus ulos hallituksesta, vaatia uskollisuutta hallituksesta persuilta ja sitten selvittää löytyykö oppositiosta vielä voimia, jotka taistelevat Suomen puolesta. Jos eivät, niin uudet vaalit olisivat paras tapa selvittää kansakunnan voimavarat rotista, jotka ajattelevat vain omaa etuaan.

 

]]>
9 http://eskovirri.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231690-suomi-kavelee-tuhon-partaalla#comments Antti Rinne Juha Sipilän hallitus Kokonaiskuva Suomen poliittinen järjestelmä Suomen talouspolitiikka Sat, 18 Feb 2017 06:06:46 +0000 Esko Virri http://eskovirri.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231690-suomi-kavelee-tuhon-partaalla
Vahva talous on puolustuksen perusta http://paavovayrynen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/229405-vahva-talous-on-puolustuksen-perusta <p>Suomen jäsenyyttä euroalueessa perusteltiin aikanaan turvallisuudella. Tämä oli harhaanjohtavaa propagandaa.</p><p>&nbsp;</p><p>Jäsenyys ei ole millään tavalla parantanut Suomen turvallisuutta. Vaikutus on ollut päinvastainen: kuihtuva talous on heikentänyt Suomen mahdollisuuksia huolehtia maanpuolustuksen tarpeista.</p><p>&nbsp;</p><p>Lehtitietojen mukaan hallitus- ja oppositiopuolueet ovat neuvotelleet ilmavoimien ja laivaston tulevista hankinnoista. Arvioiden mukaan ainakin noin 10 miljardiin euroon nousevia kauppoja ei kyetä sijoittamaan budjettikehyksiin. Päällimmäisenä on ajatus tehdä hankinnat ylimääräisellä velkarahalla, mutta tässä ongelmana on EU: n ja euroalueen budjettikuri.</p><p>&nbsp;</p><p>Vaikeudet puolustusvoimien hankintojen rahoittamisessa aiheutuvat Suomen heikosta talouskasvusta. Talouden takkuaminen puolestaan johtuu pääasiassa Suomen jäsenyydestä euroalueessa.</p><p>&nbsp;</p><p>Suomen kansantalous on edelleen noin viisi prosenttia pienempi kuin vuonna 2007. Sen ennustetaan kasvavan lähi vuosina vain noin yhden prosentin vuosivauhtia. Tämäkin kasvu on velkavetoista. Sekä valtion, kuntien että kotitalouksien velkataakka kasvaa kovaa vauhtia.</p><p>&nbsp;</p><p>Ruotsin kansantalous on kasvanut samana ajankohtana runsaat kymmenen prosenttia, ja se kasvaa edelleen noin kolmen prosentin vuosivauhtia.</p><p>&nbsp;</p><p>Jos Suomen kansantalous olisi kasvanut osapuilleen Ruotsin tahtiin, kansantulomme olisi nyt 25-30 miljardia euroa suurempi, ja julkisen sektorin käytössä olisi vuosittain 12-15 miljardia nykyistä enemmän rahaa.</p><p>&nbsp;</p><p>Jos taloutemme kasvaisi nyt Ruotsin tahtiin, julkisen sektorin vuotuiset tulot olisivat noin kaksi miljardia euroa nykyistä suuremmat.</p><p>&nbsp;</p><p>Näitä lukuja sopii verrata puolustusvoimien hankintojen aiheuttamiin kustannuksiin.</p><p>&nbsp;</p><p>Rahapulassaan Suomi on ollut innokkaimpien jäsenmaiden joukossa kehittämässä EU:n yhteistä puolustusta. Puolustusvoimien hankintoja on ajateltu voitavan rahoittaa EU-varoilla. Nekin olisivat lainarahaa.</p><p>&nbsp;</p><p>Suomi on myös tukenut ajatusta tiivistetystä puolustusyhteistyöstä, joidenkin jäsenmaiden kesken. Tähän liittyviä ideoita jo kehitellään.</p><p>&nbsp;</p><p>Matti Vanhanen esitti arktisen joukko-osaston perustamista EU:lle. Mihinkähän sitä käytettäisiin?</p><p>&nbsp;</p><p>Paavo Väyrynen</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomen jäsenyyttä euroalueessa perusteltiin aikanaan turvallisuudella. Tämä oli harhaanjohtavaa propagandaa.

 

Jäsenyys ei ole millään tavalla parantanut Suomen turvallisuutta. Vaikutus on ollut päinvastainen: kuihtuva talous on heikentänyt Suomen mahdollisuuksia huolehtia maanpuolustuksen tarpeista.

 

Lehtitietojen mukaan hallitus- ja oppositiopuolueet ovat neuvotelleet ilmavoimien ja laivaston tulevista hankinnoista. Arvioiden mukaan ainakin noin 10 miljardiin euroon nousevia kauppoja ei kyetä sijoittamaan budjettikehyksiin. Päällimmäisenä on ajatus tehdä hankinnat ylimääräisellä velkarahalla, mutta tässä ongelmana on EU: n ja euroalueen budjettikuri.

 

Vaikeudet puolustusvoimien hankintojen rahoittamisessa aiheutuvat Suomen heikosta talouskasvusta. Talouden takkuaminen puolestaan johtuu pääasiassa Suomen jäsenyydestä euroalueessa.

 

Suomen kansantalous on edelleen noin viisi prosenttia pienempi kuin vuonna 2007. Sen ennustetaan kasvavan lähi vuosina vain noin yhden prosentin vuosivauhtia. Tämäkin kasvu on velkavetoista. Sekä valtion, kuntien että kotitalouksien velkataakka kasvaa kovaa vauhtia.

 

Ruotsin kansantalous on kasvanut samana ajankohtana runsaat kymmenen prosenttia, ja se kasvaa edelleen noin kolmen prosentin vuosivauhtia.

 

Jos Suomen kansantalous olisi kasvanut osapuilleen Ruotsin tahtiin, kansantulomme olisi nyt 25-30 miljardia euroa suurempi, ja julkisen sektorin käytössä olisi vuosittain 12-15 miljardia nykyistä enemmän rahaa.

 

Jos taloutemme kasvaisi nyt Ruotsin tahtiin, julkisen sektorin vuotuiset tulot olisivat noin kaksi miljardia euroa nykyistä suuremmat.

 

Näitä lukuja sopii verrata puolustusvoimien hankintojen aiheuttamiin kustannuksiin.

 

Rahapulassaan Suomi on ollut innokkaimpien jäsenmaiden joukossa kehittämässä EU:n yhteistä puolustusta. Puolustusvoimien hankintoja on ajateltu voitavan rahoittaa EU-varoilla. Nekin olisivat lainarahaa.

 

Suomi on myös tukenut ajatusta tiivistetystä puolustusyhteistyöstä, joidenkin jäsenmaiden kesken. Tähän liittyviä ideoita jo kehitellään.

 

Matti Vanhanen esitti arktisen joukko-osaston perustamista EU:lle. Mihinkähän sitä käytettäisiin?

 

Paavo Väyrynen

]]>
11 http://paavovayrynen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/229405-vahva-talous-on-puolustuksen-perusta#comments Puolustuspolitiikka Suomen talouspolitiikka Fri, 13 Jan 2017 05:22:06 +0000 Paavo Väyrynen http://paavovayrynen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/229405-vahva-talous-on-puolustuksen-perusta
2016 - vuosi jolloin kaikki ei vielä mennyt http://konstaweber.puheenvuoro.uusisuomi.fi/228639-2016-vuosi-jolloin-kaikki-ei-viela-mennyt <p>Vuosi 2016 oli omanlaisensa. Se viimeistään kirkasti sen, että politiikassa jakolinja on jo nyt liberaalin ja avoimen sekä suljetun ja konservatiivisen suuntauksen välillä. Oikeisto-vasemmisto -jako ei ehkä kuole, mutta Vihreänä ei tarvitse kohta enää paljon selitellä sitä, ettei aukottomasti pysty asettamaan puoluettaan oikeisto-vasemmisto ja liberaali-konservatismi -akseleille. Kuvaaja on kolmiulotteinen. Vihreät ovat avoimen ja arvoliberaalin asteikon mukaan varmasti selkeämmin asemoituneet kuin monet vanhemmat puolueet. Vihreiden kannatus onkin ollut vuonna 2016 ennätyksellisen korkealla.</p><p>Vuosi 2016 herätti poliitikot eriarvoistumiskehitykseen, siihen että automaatio ja robotisaatio vie länsimaisen keskiluokan työtä ja ihmisten tulevaisuus tuntuu epävarmalta. Ensi vuoden soisin olevan se vuosi, jolloin talouspolitiikka ottaa tämän politiikan uudistusvajeen kiinni. Tulojen ja varallisuuden verotus pitää miettiä uusiksi vastaamaan yhä automatisoituvampaa ja tekoälyistyvämpää yhteiskuntaa.</p><p>Minulla viime vuosi oli töiden puolesta railakas. Perustin yhden uuden yrityksen, myin osakkeeni yhdestä, aloitin kahden uuden yrityksen rakentamisen sekä lähdin kasaamaan uutta AI-kiihdyttämöä. Aloitin myös viemään yhtä yritystä Saksaan. Sen lisäksi minusta tuli Varsinais-Suomen Asumisoikeusasuntojen hallituksen puheenjohtaja. Nyt vuoden vaihteessa loppuu Turun vesiliikelaitoksen hallituksen varapuheenjohtajan pesti. Yrityskiihdyttämö Boost Turun puheenjohtajana toimin koko vuoden 2016, se työ jatkuu vielä kevään 2017.</p><p>Ensi vuonna tulen omien yritysteni ja yrityskiihdyttämöjen tiimoilta tekemään itsekin kaikkeni sen eteen, ettei ihmistyövoimaa tarvita enää sellaisiin töihin, joista rajattu tekoäly suoriutuu yhä paremmin tai pelkällä digitalisaatiollakin säästetään työvoimaa runsaasti.</p><p>Moni muukin tekee työtä sen eteen, että rutiinityöt automatisoidaan ja laitetaan oppivat algoritmit sekä koneet töihin. Näin luovuutta ja oppimistakin vaativat työt tulevat lopulta automatisoiduksi.</p><p>Omassa työssäni teen paljon sen eteen, että maailma muuttuu yritysten kautta. En kuitenkaan halua tulevaisuutta, jossa yritykset tekevät yksinään tulevaisuuden ja politiikan valta vaan vähenee. Yritysten muokatessa tulevaisuutta valta ja varallisuus keskittyvät entisestään kiihtyvään tahtiin. Ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät jo, mutta yhä enemmän minua huolettavat taloudellisen eriarvoisuuden lisääntyminen. Ihmiskunta pystyy jo nyt tuhoamaan itsensä ja maapallonsa, muttei ole vielä siinä tilassa, että pystyisi asuttamaan uuden planeetan. Tämä planeetta on edelleen kaikki mitä meillä on. Maiden rajat eivät tulevaisuudessa pidä eriarvoisuutta muiden tonteilla, vaikka kuinka niin toivoisimme. Ongelmat ja mahdollisuudet ovat globaaleja. Ratkaisutkin ovat globaaleja. Siiloutumisen taustalla oleviin tekijöihin pitää pystyä vaikuttamaan. Populistien, jotka antavat lupauksia, joita eivät pysty pitämään, äänestäminen ei ongelmia ratkaise, vaan siirtää niitä. Populismin kannatuksen nousuun pitää pystyä kuitenkin reagoimaan.</p><p>Vuonna 2017 on kunnallisvaalit ja niissä olen minäkin ehdolla. Kunnissa ei kaikkea voida ratkaista, mutta ainakin osa Suomen hallituksen tekemistä päätöksistä voidaan kunnissa perua ja eriarvoistumiskehitys Turussa osaltaan hillitä. Jos lapset ovat jo päiväkodissa eriarvoisia tai eivät saa alakoulussa tarvitsemaansa tukea, niin tulevaisuudessa mahdollisuudet eivät todellakaan ole tasan. Hyvää vuotta 2017 ja tulevaisuutta ylipäätään!</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Vuosi 2016 oli omanlaisensa. Se viimeistään kirkasti sen, että politiikassa jakolinja on jo nyt liberaalin ja avoimen sekä suljetun ja konservatiivisen suuntauksen välillä. Oikeisto-vasemmisto -jako ei ehkä kuole, mutta Vihreänä ei tarvitse kohta enää paljon selitellä sitä, ettei aukottomasti pysty asettamaan puoluettaan oikeisto-vasemmisto ja liberaali-konservatismi -akseleille. Kuvaaja on kolmiulotteinen. Vihreät ovat avoimen ja arvoliberaalin asteikon mukaan varmasti selkeämmin asemoituneet kuin monet vanhemmat puolueet. Vihreiden kannatus onkin ollut vuonna 2016 ennätyksellisen korkealla.

Vuosi 2016 herätti poliitikot eriarvoistumiskehitykseen, siihen että automaatio ja robotisaatio vie länsimaisen keskiluokan työtä ja ihmisten tulevaisuus tuntuu epävarmalta. Ensi vuoden soisin olevan se vuosi, jolloin talouspolitiikka ottaa tämän politiikan uudistusvajeen kiinni. Tulojen ja varallisuuden verotus pitää miettiä uusiksi vastaamaan yhä automatisoituvampaa ja tekoälyistyvämpää yhteiskuntaa.

Minulla viime vuosi oli töiden puolesta railakas. Perustin yhden uuden yrityksen, myin osakkeeni yhdestä, aloitin kahden uuden yrityksen rakentamisen sekä lähdin kasaamaan uutta AI-kiihdyttämöä. Aloitin myös viemään yhtä yritystä Saksaan. Sen lisäksi minusta tuli Varsinais-Suomen Asumisoikeusasuntojen hallituksen puheenjohtaja. Nyt vuoden vaihteessa loppuu Turun vesiliikelaitoksen hallituksen varapuheenjohtajan pesti. Yrityskiihdyttämö Boost Turun puheenjohtajana toimin koko vuoden 2016, se työ jatkuu vielä kevään 2017.

Ensi vuonna tulen omien yritysteni ja yrityskiihdyttämöjen tiimoilta tekemään itsekin kaikkeni sen eteen, ettei ihmistyövoimaa tarvita enää sellaisiin töihin, joista rajattu tekoäly suoriutuu yhä paremmin tai pelkällä digitalisaatiollakin säästetään työvoimaa runsaasti.

Moni muukin tekee työtä sen eteen, että rutiinityöt automatisoidaan ja laitetaan oppivat algoritmit sekä koneet töihin. Näin luovuutta ja oppimistakin vaativat työt tulevat lopulta automatisoiduksi.

Omassa työssäni teen paljon sen eteen, että maailma muuttuu yritysten kautta. En kuitenkaan halua tulevaisuutta, jossa yritykset tekevät yksinään tulevaisuuden ja politiikan valta vaan vähenee. Yritysten muokatessa tulevaisuutta valta ja varallisuus keskittyvät entisestään kiihtyvään tahtiin. Ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät jo, mutta yhä enemmän minua huolettavat taloudellisen eriarvoisuuden lisääntyminen. Ihmiskunta pystyy jo nyt tuhoamaan itsensä ja maapallonsa, muttei ole vielä siinä tilassa, että pystyisi asuttamaan uuden planeetan. Tämä planeetta on edelleen kaikki mitä meillä on. Maiden rajat eivät tulevaisuudessa pidä eriarvoisuutta muiden tonteilla, vaikka kuinka niin toivoisimme. Ongelmat ja mahdollisuudet ovat globaaleja. Ratkaisutkin ovat globaaleja. Siiloutumisen taustalla oleviin tekijöihin pitää pystyä vaikuttamaan. Populistien, jotka antavat lupauksia, joita eivät pysty pitämään, äänestäminen ei ongelmia ratkaise, vaan siirtää niitä. Populismin kannatuksen nousuun pitää pystyä kuitenkin reagoimaan.

Vuonna 2017 on kunnallisvaalit ja niissä olen minäkin ehdolla. Kunnissa ei kaikkea voida ratkaista, mutta ainakin osa Suomen hallituksen tekemistä päätöksistä voidaan kunnissa perua ja eriarvoistumiskehitys Turussa osaltaan hillitä. Jos lapset ovat jo päiväkodissa eriarvoisia tai eivät saa alakoulussa tarvitsemaansa tukea, niin tulevaisuudessa mahdollisuudet eivät todellakaan ole tasan. Hyvää vuotta 2017 ja tulevaisuutta ylipäätään!

 

]]>
2 http://konstaweber.puheenvuoro.uusisuomi.fi/228639-2016-vuosi-jolloin-kaikki-ei-viela-mennyt#comments Eriarvoistuminen Euroopan tulevaisuus Suomen talouspolitiikka Vuosi 2016 Fri, 30 Dec 2016 10:50:00 +0000 Konsta Weber http://konstaweber.puheenvuoro.uusisuomi.fi/228639-2016-vuosi-jolloin-kaikki-ei-viela-mennyt
Talouspolitiikka ja mediakohu http://askokorpela77.puheenvuoro.uusisuomi.fi/228276-talouspolitiikka-ja-mediakohu <p>20161219-Talouspolitiikka ja mediakohu Mediassa kiistellään valtakunnan tärkeimpänä asiana siitä kuka saa moittia ja ketä. Itse pääasia eli talouspolitiiikka jätetään kokonaan tuuliajolle. Ehkä niin onkin parempi, kun sitä tehdään väärällä tavalla väärin perustein. Nykyisen talouspolitiikan ainoa toivo on, että laskun jälkeen tulee ennen pitkää nousu kuten nousun jälkeen myös lasku. Niin on aina ollut ja niin on nytkin oleva. Jo Joosefin Egyptissä tunnettin unessa saatu lohdullinen tieto, että seitsemän laihan vuoden jälkeen tulee seitsemän lihavaa. Ja toden totta, suunnilleen tämä tieto on todennettu vielä tänäpäivänä. Paitsi että laiha kausi on hieman lyhyempi kuin lihava. Niin kauan kuin talouspolitiikkaa tehdään nykytyylillä käärmettä pyssyyn ajaen ja narulla työntäen tai paremminkin tumput suorana viereltä katsoen, on tämä Joosefille valjennut syklisyys ainoa toivo.</p> <p>Jos jotakin todella haluttaisiin tehdä talouden elvyttämiseksi, se tehtäisiin aivan toisin kuin nyt. Koko ajattelutapa on radikaalisti väärä. Talous ei pyöri tarjontaa koskevien könttäpäätösten mukaan. Nämä umpimähkäiset kauniit päätökset ja sellaiset ja sellaiset hyvät tavoitteet jäävät paperille, kun ei päättäjillä ole hampaita eikä kynsiä niiden toteuttamiseksi. Vaikka kuinka päätettäisiin työllisyysasteen tai teollisuuden kilpailukyvyn nostamisesta, mitään ei tapahdu ennen kuin Joosefin sykli hiljalleen toteutuu. Jos sitä haluttaisiin nopeuttaa, otettaisiin järki käteen ja toimittaisiin toisin.</p> <p>Taloutta pyörittää yksityisten ihmisten fyysisiin ja psyykkisiin tarpeisiin perustuva kysyntä. Sitä pyrittäisiin stimuloimaan eikä tyydyttäisi vain odottelemaan, että patoutumat jotenkin purkautuvat ennen pitkää kuten nyt. Veroeuro on ase yhteiskunnan kädessä. Sen järkevällä käytöllä saatettaisiin saada jotakin aikaan. Nyt vain tumput suorana tuijotetaan valtiontalouden alijäämää ja hoetaan, että velka on maksettava ennen pitkää. Mitäpitäisi tehdä, että veroeuro elvyttäisi taloutta liikkeellä pitävää kysyntää? Euro pitäisi saada pyörimään pois sieltä missä se vain makaa sinne missä se käytetään kysynnän lisäämiseen.</p> <p>Euro pois sen jemmareilta sen pyörittäjille! Suurituloisen euro makaa tai etsii rahan tuottoa finanssimarkkinoilla. Pienituloinen ei pane euroa jemmaan vaan käyttää sen tarpeisiinsa, lisää kysyntää ja aiheuttaa tuotantoa, työllisyyttä ja tulonmuodostusta. Siis talouspolitiikassa pitää tehdä toimia, jotka lisäävätätä kysyntää. Yksi mahdollisuus on kansalaispalkka. Se kasvattaa tulonsaajien piiriä. Se takaa pienituloisten osallistumisen markkinoiden kysyntään. Kaiken kaikkiaan sekä yksilötason kulutuskysyntää ylläpitävä tulopolitiika että sitä palveleva ruohonjuuritason tuotannontekijämarkkinoiden kysyntä ovat ratkaisevia tekijöitä talouspolitiikan tavoitteiden toteutumisessa. Niihin on kiinnitettävä huomio hurskaiden toiveiden asemesta. Näin on aina ollut, on nyt ja tulee olemaan.</p> <p>Muuten hyvä hallitus on tehnyt kaksi virhettä: alistunut tanssimaan ripaskaa umpipöhköä möykkypolitiikkaa ajavien työmarkkinajärjestöjen edessä ja se on jättänyt tekemättä sellaista talouspolitiikkaa, joka todella elvyttää. Vienti tässä nyt väkisin yritetään muka työntää vauhtiin. Ulkomailta nousun ainekset haravoida. Se ennen onnistui, kun oli käytettävissä ihmeellinen vipu, devalvaatio. Enää ei ole. Enää ei onnistu. Samana päivänä, tässä taannoin, kun korkean tason viisaus vietti ampumattoman karhun peijaisia, saatiin kylmää tietoa viennin supistumisesta niin ja niin monella prosentilla.</p> <p>Eikö se ollut sama päivä, kun saatiin tietoröyhkeyden huipusta. Sejase jättiammattiliitto ohjaa niin ja niin monta miljardia rahastoihin joukkovoiman tehostamiseksi. Ihan oikein: rahastoitua joukkovoimaa on tulossa. Sillätässä maassa talouspolitiikkaa tehdään. Valtakunnan hallitus kumartaa tälle voimalle, tanssii sen pillin mukaan ja pyllistää markkinavoimille. Sille oikealle ruohonjuuritason markkinavoimalle, kysynnn ja tarjonnan kohtaamiselle lattiatasolla. Viime aikoina on kuultu uutisia myös tämän korkealle tasolle näkymättömän taloutta todellisuudessa pyörittävän voiman aikaansaannoksista. Ei ennättänyt mamutsunami vaimeta, kun jo koettiin iso ihme: rakennusteollisuudessa on alkanut nousu. Ihmekö tuo, kun markkinoille on tullut parikymmentätuhatta uutta asunnontarvitsijaa. Yleisestä valituksen ininästä poikkeavia soraääniä kuullaan jatkuvasti sieltä ja täältä vastaanottokeskusten ympäristön yrittäjiltä. Kauppa käy. Onko ihme, kun Sipilän antama veroparatiisia etsiskelevä kierrosta poistunut euro lähtee pyörimään koko voimallaan, aikaansaa tarpeista kumpuavaa kysyntää. Tarvitaan ruokaa, vaatteita, asuntoja. Niiden tuotanto piristyy, kasvaa, työllisyys elpyy, nimenomaan kantaväestön tässä vaiheessa.</p> <p>Samaan aikaan kun korkean tason möykkymafia hurskastelee arvokkaalla sopimusvapaudellaan, ruohonjuuritasolla siitä lipsahdellaan ja annetaan piupaut yleissitovuudelle. Sopimusvapaus ja sopimusvapaus, mutta millä tasolla? Pomoilla cocktailpöytiensäääressä vai ihmisillä arkensa askareissa? Minä kysyn vaan, kuten Pätkä Puupää-elokuvissa.</p> <p>Poliisi pannaan vainoamaan uberisteja, sakkoja määrätään korkean tason sopimusten rikkomisesta. Jäykkyys ja jämäkkyys ovat talouspolitiikan korkeimmat tavoitteet. Siltä näyttää. Viis pienten ihmisten tarpeista ja järjenkäytöstä. Kuitenkin heissä ja heidän päätöksenteossaan on talouden voima. Oikeata talouspolitiikkaa on se, joka ottaa tämän huomioon ja pyrkii siirtämään laiskoja ja alhaisen kulutusalttiuden euroja niiden käyttöön, joilla kulutusalttius on suuri. Sieltä kysyntä, tuotanto, tulonmuodostus ja työllisyys kumpuaa.</p> <p>Rohmutulon saaja käyttää lisäeurostaan keskimäärin korkeintaan 70 senttiä kyntään, loput panee talteen pahan päivän varalle, pahimmassa tapauksessa uittaa talteen ja turvaan veroparatiisiin, siis varmuudella pois kierrosta. Kansalaispalkka tavoittaa ihmisiä, jotka ovat tarpeessa ja käyttävät lisäeurosta 90 senttiä kulutukseen eli kysynnän kasvattamiseen. Kotimaisen kysynnän kasvu työllistää, kasvattaa tuotantoa ja lisää tulonmuodostusta, kansantalous nousee lamasta. Sen panee pyörimään pienituloisen suuri kulutusalttius. Syntyy ruohonjuuritason yritystoiminta, joka vastaa ruohonjuuritason kysynnän kasvuun. Edellytksenä on vapaa kilpailu ilman kolmikannan tukahduttavia kahleita.</p> <p>Viimeisen vuoden aikana olen havainnut kolme talouspoliittisen puheenvuoron käyttäjää, jotka ovat puhuneet täyttä asiaa, muut enimmäkseen asian vierestä. Kaksi ruohonjuuritason kysynnän ymmärtäjää ovat olleet tunnettu kapitalisti Björn Wahlroos ja Elinkeinoelämän pomomies Risto E J Penttilä ja yleisemmällä tasolla nyky-yhteiskunnan toimintaa ymmärtävä kaikki suuret asian vierestä puhuvat gurut peittoava teinityttö Binga Tupamäki.</p> <p><a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/206727-bjorn-wahlroos-ylelle-pidettava-huoli-siita-ettei-synny-uutta-koyhalistoa?utm_source=Uusi%20Suomi%20uutiskirje%20ingressi%20bottom&amp;utm_medium=email&amp;utm_campaign=US%20uutiskirje&amp;utm_source=Uusi+Suomi+uutiskirje&amp;utm_campaign=b8e9a3de4c-Ministeri_suivaantui_arvosteluun_Tuntuu_10_22_2016&amp;utm_medium=email&amp;utm_term=0_d6e67aeb28-b8e9a3de4c-253528541" title="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/206727-bjorn-wahlroos-ylelle-pidettava-huoli-siita-ettei-synny-uutta-koyhalistoa?utm_source=Uusi%20Suomi%20uutiskirje%20ingressi%20bottom&amp;utm_medium=email&amp;utm_campaign=US%20uutiskirje&amp;utm_source=Uusi+Suomi+uutiskirje&amp;utm_campaign=b8e9a3de4c-Ministeri_suivaantui_arvosteluun_Tuntuu_10_22_2016&amp;utm_medium=email&amp;utm_term=0_d6e67aeb28-b8e9a3de4c-253528541">https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/206727-bjorn-wahlroos-ylelle-pidettava-...</a></p> <p><a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/204093-talousvaikuttaja-matalapalkkatoista-nahdaan-koyhat-kyykkyyn-politiikkana-kaikkea?utm_source=Uusi%20Suomi%20uutiskirje%20ingressi%20top&amp;utm_medium=email&amp;utm_campaign=US%20uutiskirje&amp;utm_source=Uusi+Suomi+uutiskirje&amp;utm_campaign=138762a92a-_Rasismin_kanssa_flirttailu_on_tehnyt_Su9_18_2016&amp;utm_medium=email&amp;utm_term=0_d6e67aeb28-138762a92a-253528541" title="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/204093-talousvaikuttaja-matalapalkkatoista-nahdaan-koyhat-kyykkyyn-politiikkana-kaikkea?utm_source=Uusi%20Suomi%20uutiskirje%20ingressi%20top&amp;utm_medium=email&amp;utm_campaign=US%20uutiskirje&amp;utm_source=Uusi+Suomi+uutiskirje&amp;utm_campaign=138762a92a-_Rasismin_kanssa_flirttailu_on_tehnyt_Su9_18_2016&amp;utm_medium=email&amp;utm_term=0_d6e67aeb28-138762a92a-253528541">https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/204093-talousvaikuttaja-matalapalkkatoi...</a> --</p> <p><a href="http://bingatupamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/219905-kapitalismista-kommunismiin-kommunismi-toisin-ajateltuna#comment-3331292" title="http://bingatupamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/219905-kapitalismista-kommunismiin-kommunismi-toisin-ajateltuna#comment-3331292">http://bingatupamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/219905-kapitalismista-komm...</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> 20161219-Talouspolitiikka ja mediakohu Mediassa kiistellään valtakunnan tärkeimpänä asiana siitä kuka saa moittia ja ketä. Itse pääasia eli talouspolitiiikka jätetään kokonaan tuuliajolle. Ehkä niin onkin parempi, kun sitä tehdään väärällä tavalla väärin perustein. Nykyisen talouspolitiikan ainoa toivo on, että laskun jälkeen tulee ennen pitkää nousu kuten nousun jälkeen myös lasku. Niin on aina ollut ja niin on nytkin oleva. Jo Joosefin Egyptissä tunnettin unessa saatu lohdullinen tieto, että seitsemän laihan vuoden jälkeen tulee seitsemän lihavaa. Ja toden totta, suunnilleen tämä tieto on todennettu vielä tänäpäivänä. Paitsi että laiha kausi on hieman lyhyempi kuin lihava. Niin kauan kuin talouspolitiikkaa tehdään nykytyylillä käärmettä pyssyyn ajaen ja narulla työntäen tai paremminkin tumput suorana viereltä katsoen, on tämä Joosefille valjennut syklisyys ainoa toivo.

Jos jotakin todella haluttaisiin tehdä talouden elvyttämiseksi, se tehtäisiin aivan toisin kuin nyt. Koko ajattelutapa on radikaalisti väärä. Talous ei pyöri tarjontaa koskevien könttäpäätösten mukaan. Nämä umpimähkäiset kauniit päätökset ja sellaiset ja sellaiset hyvät tavoitteet jäävät paperille, kun ei päättäjillä ole hampaita eikä kynsiä niiden toteuttamiseksi. Vaikka kuinka päätettäisiin työllisyysasteen tai teollisuuden kilpailukyvyn nostamisesta, mitään ei tapahdu ennen kuin Joosefin sykli hiljalleen toteutuu. Jos sitä haluttaisiin nopeuttaa, otettaisiin järki käteen ja toimittaisiin toisin.

Taloutta pyörittää yksityisten ihmisten fyysisiin ja psyykkisiin tarpeisiin perustuva kysyntä. Sitä pyrittäisiin stimuloimaan eikä tyydyttäisi vain odottelemaan, että patoutumat jotenkin purkautuvat ennen pitkää kuten nyt. Veroeuro on ase yhteiskunnan kädessä. Sen järkevällä käytöllä saatettaisiin saada jotakin aikaan. Nyt vain tumput suorana tuijotetaan valtiontalouden alijäämää ja hoetaan, että velka on maksettava ennen pitkää. Mitäpitäisi tehdä, että veroeuro elvyttäisi taloutta liikkeellä pitävää kysyntää? Euro pitäisi saada pyörimään pois sieltä missä se vain makaa sinne missä se käytetään kysynnän lisäämiseen.

Euro pois sen jemmareilta sen pyörittäjille! Suurituloisen euro makaa tai etsii rahan tuottoa finanssimarkkinoilla. Pienituloinen ei pane euroa jemmaan vaan käyttää sen tarpeisiinsa, lisää kysyntää ja aiheuttaa tuotantoa, työllisyyttä ja tulonmuodostusta. Siis talouspolitiikassa pitää tehdä toimia, jotka lisäävätätä kysyntää. Yksi mahdollisuus on kansalaispalkka. Se kasvattaa tulonsaajien piiriä. Se takaa pienituloisten osallistumisen markkinoiden kysyntään. Kaiken kaikkiaan sekä yksilötason kulutuskysyntää ylläpitävä tulopolitiika että sitä palveleva ruohonjuuritason tuotannontekijämarkkinoiden kysyntä ovat ratkaisevia tekijöitä talouspolitiikan tavoitteiden toteutumisessa. Niihin on kiinnitettävä huomio hurskaiden toiveiden asemesta. Näin on aina ollut, on nyt ja tulee olemaan.

Muuten hyvä hallitus on tehnyt kaksi virhettä: alistunut tanssimaan ripaskaa umpipöhköä möykkypolitiikkaa ajavien työmarkkinajärjestöjen edessä ja se on jättänyt tekemättä sellaista talouspolitiikkaa, joka todella elvyttää. Vienti tässä nyt väkisin yritetään muka työntää vauhtiin. Ulkomailta nousun ainekset haravoida. Se ennen onnistui, kun oli käytettävissä ihmeellinen vipu, devalvaatio. Enää ei ole. Enää ei onnistu. Samana päivänä, tässä taannoin, kun korkean tason viisaus vietti ampumattoman karhun peijaisia, saatiin kylmää tietoa viennin supistumisesta niin ja niin monella prosentilla.

Eikö se ollut sama päivä, kun saatiin tietoröyhkeyden huipusta. Sejase jättiammattiliitto ohjaa niin ja niin monta miljardia rahastoihin joukkovoiman tehostamiseksi. Ihan oikein: rahastoitua joukkovoimaa on tulossa. Sillätässä maassa talouspolitiikkaa tehdään. Valtakunnan hallitus kumartaa tälle voimalle, tanssii sen pillin mukaan ja pyllistää markkinavoimille. Sille oikealle ruohonjuuritason markkinavoimalle, kysynnn ja tarjonnan kohtaamiselle lattiatasolla. Viime aikoina on kuultu uutisia myös tämän korkealle tasolle näkymättömän taloutta todellisuudessa pyörittävän voiman aikaansaannoksista. Ei ennättänyt mamutsunami vaimeta, kun jo koettiin iso ihme: rakennusteollisuudessa on alkanut nousu. Ihmekö tuo, kun markkinoille on tullut parikymmentätuhatta uutta asunnontarvitsijaa. Yleisestä valituksen ininästä poikkeavia soraääniä kuullaan jatkuvasti sieltä ja täältä vastaanottokeskusten ympäristön yrittäjiltä. Kauppa käy. Onko ihme, kun Sipilän antama veroparatiisia etsiskelevä kierrosta poistunut euro lähtee pyörimään koko voimallaan, aikaansaa tarpeista kumpuavaa kysyntää. Tarvitaan ruokaa, vaatteita, asuntoja. Niiden tuotanto piristyy, kasvaa, työllisyys elpyy, nimenomaan kantaväestön tässä vaiheessa.

Samaan aikaan kun korkean tason möykkymafia hurskastelee arvokkaalla sopimusvapaudellaan, ruohonjuuritasolla siitä lipsahdellaan ja annetaan piupaut yleissitovuudelle. Sopimusvapaus ja sopimusvapaus, mutta millä tasolla? Pomoilla cocktailpöytiensäääressä vai ihmisillä arkensa askareissa? Minä kysyn vaan, kuten Pätkä Puupää-elokuvissa.

Poliisi pannaan vainoamaan uberisteja, sakkoja määrätään korkean tason sopimusten rikkomisesta. Jäykkyys ja jämäkkyys ovat talouspolitiikan korkeimmat tavoitteet. Siltä näyttää. Viis pienten ihmisten tarpeista ja järjenkäytöstä. Kuitenkin heissä ja heidän päätöksenteossaan on talouden voima. Oikeata talouspolitiikkaa on se, joka ottaa tämän huomioon ja pyrkii siirtämään laiskoja ja alhaisen kulutusalttiuden euroja niiden käyttöön, joilla kulutusalttius on suuri. Sieltä kysyntä, tuotanto, tulonmuodostus ja työllisyys kumpuaa.

Rohmutulon saaja käyttää lisäeurostaan keskimäärin korkeintaan 70 senttiä kyntään, loput panee talteen pahan päivän varalle, pahimmassa tapauksessa uittaa talteen ja turvaan veroparatiisiin, siis varmuudella pois kierrosta. Kansalaispalkka tavoittaa ihmisiä, jotka ovat tarpeessa ja käyttävät lisäeurosta 90 senttiä kulutukseen eli kysynnän kasvattamiseen. Kotimaisen kysynnän kasvu työllistää, kasvattaa tuotantoa ja lisää tulonmuodostusta, kansantalous nousee lamasta. Sen panee pyörimään pienituloisen suuri kulutusalttius. Syntyy ruohonjuuritason yritystoiminta, joka vastaa ruohonjuuritason kysynnän kasvuun. Edellytksenä on vapaa kilpailu ilman kolmikannan tukahduttavia kahleita.

Viimeisen vuoden aikana olen havainnut kolme talouspoliittisen puheenvuoron käyttäjää, jotka ovat puhuneet täyttä asiaa, muut enimmäkseen asian vierestä. Kaksi ruohonjuuritason kysynnän ymmärtäjää ovat olleet tunnettu kapitalisti Björn Wahlroos ja Elinkeinoelämän pomomies Risto E J Penttilä ja yleisemmällä tasolla nyky-yhteiskunnan toimintaa ymmärtävä kaikki suuret asian vierestä puhuvat gurut peittoava teinityttö Binga Tupamäki.

https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/206727-bjorn-wahlroos-ylelle-pidettava-huoli-siita-ettei-synny-uutta-koyhalistoa?utm_source=Uusi%20Suomi%20uutiskirje%20ingressi%20bottom&utm_medium=email&utm_campaign=US%20uutiskirje&utm_source=Uusi+Suomi+uutiskirje&utm_campaign=b8e9a3de4c-Ministeri_suivaantui_arvosteluun_Tuntuu_10_22_2016&utm_medium=email&utm_term=0_d6e67aeb28-b8e9a3de4c-253528541

https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/204093-talousvaikuttaja-matalapalkkatoista-nahdaan-koyhat-kyykkyyn-politiikkana-kaikkea?utm_source=Uusi%20Suomi%20uutiskirje%20ingressi%20top&utm_medium=email&utm_campaign=US%20uutiskirje&utm_source=Uusi+Suomi+uutiskirje&utm_campaign=138762a92a-_Rasismin_kanssa_flirttailu_on_tehnyt_Su9_18_2016&utm_medium=email&utm_term=0_d6e67aeb28-138762a92a-253528541 --

http://bingatupamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/219905-kapitalismista-kommunismiin-kommunismi-toisin-ajateltuna#comment-3331292

]]>
1 http://askokorpela77.puheenvuoro.uusisuomi.fi/228276-talouspolitiikka-ja-mediakohu#comments Suomen talouspolitiikka Wed, 21 Dec 2016 10:22:21 +0000 Asko Korpela http://askokorpela77.puheenvuoro.uusisuomi.fi/228276-talouspolitiikka-ja-mediakohu
Uskomatonta mössöä http://askokorpela77.puheenvuoro.uusisuomi.fi/222638-uskomatonta-mossoa <p>20160911-Uskomatonta mössöä<br /><br />Yhä vain jatkuu kaistapäinen narulla työntämisen ja käärmettä pyssyyn ajamisen talouspolitiikka. Päättömät päätökset on onnistuttu oikein seminaareilla siunaamaan. Parhaat asiantuntijat on palkattu erittelemään ja ylistämään tehtyä päätöntä politiikkaa. On kuultu hampaatonta puhetta, uskomatonta mössöä, niin korkealla tasolla, ettei muuta mahdollisuutta ole jäänyt kuin ihmetellä keisarin uusia vaatteita.<br /><br />Vientiä tässä nyt väkisin yritetään työntää vauhtiin. Ulkomailta nousun ainekset haravoida. Se ennen onnistui, kun oli käytettävissä ihmeellinen vipu, devalvaatio. Enää ei ole. Enää ei onnistu. Samana päivänä kun korkean tason viisaus vietti ampumattoman karhun peijaisia, saatiin kylmää tietoa viennin supistumisesta niin ja niin monella prosentilla.<br /><br />Eikö se ollut sama päivä, kun saatiin tietää röyhkeyden huippu. Sejase jättiammattiliitto ohjaa niin ja niin monta miljardia rahastoihin joukkovoiman tehostamiseksi. Ihan oikein: rahastoitua joukkovoimaa on tulossa. Sillä tässä maassa talouspolitiikkaa tehdään. Valtakunnan hallitus kumartaa tälle voimalle, tanssii sen pillin mukaan ja pyllistää markkinavoimille. Sille oikealle ruohonjuuritason markkinavoimalle, kysynnän ja tarjonnan kohtaamiselle lattiatasolla.<br /><br />Viime aikoina on kuultu uutisia myös tämän korkealle tasolle näkymättömän taloutta todellisuudessa pyörittävän voiman aikaansaannoksista. Ei ennättänyt mamutsunami vaimeta, kun jo koettiin iso ihme: rakennusteollisuudessa on alkanut nousu. Ihmekö tuo, kun markkinoille on tullut parikymmentätuhatta uutta asunnontarvitsijaa. Yleisestä valituksen ininästä poikkeavia soraääniä kuullaan jatkuvasti sieltä ja täältä vastaanottokeskusten ympäristön yrittäjiltä. Kauppa käy. Onko ihme, kun Sipilän antama veroparatiisia etsiskelevä kierrosta poistunut euto lähtee pyörimään koko voimallaan, aikaansaa tarpeista kumpuavaa kysyntää. Tarvitaan ruokaa, vaatteita, asuntoja. Niiden tuotanto piristyy, kasvaa, työllisyys elpyy, nimenomaan kantaväestön tässä vaiheessa.<br /><br />Samaan aikaan kun korkean tason möykkymafia hurskastelee arvokkaalla sopimusvapaudellaan, ruohonjuuritasolla siitä lipsahdellaan ja annetaan piupaut yleissitovuudelle. Sopimusvapaus ja sopimusvapaus, mutta millä tasolla? Pomoilla cocktailpöytiensä ääressä vai ihmisillä arkensa askareissa? Minä kysyn vaan, kuten Pätkä Puupää elokuvissa.</p> <p><br />Poliisi pannaan vainoamaan uberisteja, sakkoja määrätään korkean tason sopimusten rikkomisesta. Jäykkyys ja jämäkkyys ovat talouspolitiikan korkeimmat tavoitteet. Siltä näyttää. Viis pienten ihmisten tarpeista ja järjenkäytöstä. Kuitenkin heissä ja heidän päätöksenteossaan on talouden voima.<br /><br />Oikeata talouspolitiikkaa on se, joka ottaa tämän huomioon ja pyrkii siirtämään laiskoja ja alhaisen kulutusalttiuden euroja niiden käyttöön, jolla kulutusalttius on suuri. Sieltä kysyntä, tuotanto, tulonmuodostus ja työllisyys kumpuaa.<br /><br />Keisarin uusia vaatteita hämmästelevän korkean taon mössön vastapainoksi kannattaa lukea nuoren naisen Binga Tupamäen tuore ja monipuolinen näkemys nyky-yhteiskunnan tilasta ja tulevaisuuden näkymistä<br /><a href="http://bingatupamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/219905-kapitalismista-kommunismiin-kommunismi-toisin-ajateltuna#comment-3331292" title="http://bingatupamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/219905-kapitalismista-kommunismiin-kommunismi-toisin-ajateltuna#comment-3331292">http://bingatupamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/219905-kapitalismista-komm...</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> 20160911-Uskomatonta mössöä

Yhä vain jatkuu kaistapäinen narulla työntämisen ja käärmettä pyssyyn ajamisen talouspolitiikka. Päättömät päätökset on onnistuttu oikein seminaareilla siunaamaan. Parhaat asiantuntijat on palkattu erittelemään ja ylistämään tehtyä päätöntä politiikkaa. On kuultu hampaatonta puhetta, uskomatonta mössöä, niin korkealla tasolla, ettei muuta mahdollisuutta ole jäänyt kuin ihmetellä keisarin uusia vaatteita.

Vientiä tässä nyt väkisin yritetään työntää vauhtiin. Ulkomailta nousun ainekset haravoida. Se ennen onnistui, kun oli käytettävissä ihmeellinen vipu, devalvaatio. Enää ei ole. Enää ei onnistu. Samana päivänä kun korkean tason viisaus vietti ampumattoman karhun peijaisia, saatiin kylmää tietoa viennin supistumisesta niin ja niin monella prosentilla.

Eikö se ollut sama päivä, kun saatiin tietää röyhkeyden huippu. Sejase jättiammattiliitto ohjaa niin ja niin monta miljardia rahastoihin joukkovoiman tehostamiseksi. Ihan oikein: rahastoitua joukkovoimaa on tulossa. Sillä tässä maassa talouspolitiikkaa tehdään. Valtakunnan hallitus kumartaa tälle voimalle, tanssii sen pillin mukaan ja pyllistää markkinavoimille. Sille oikealle ruohonjuuritason markkinavoimalle, kysynnän ja tarjonnan kohtaamiselle lattiatasolla.

Viime aikoina on kuultu uutisia myös tämän korkealle tasolle näkymättömän taloutta todellisuudessa pyörittävän voiman aikaansaannoksista. Ei ennättänyt mamutsunami vaimeta, kun jo koettiin iso ihme: rakennusteollisuudessa on alkanut nousu. Ihmekö tuo, kun markkinoille on tullut parikymmentätuhatta uutta asunnontarvitsijaa. Yleisestä valituksen ininästä poikkeavia soraääniä kuullaan jatkuvasti sieltä ja täältä vastaanottokeskusten ympäristön yrittäjiltä. Kauppa käy. Onko ihme, kun Sipilän antama veroparatiisia etsiskelevä kierrosta poistunut euto lähtee pyörimään koko voimallaan, aikaansaa tarpeista kumpuavaa kysyntää. Tarvitaan ruokaa, vaatteita, asuntoja. Niiden tuotanto piristyy, kasvaa, työllisyys elpyy, nimenomaan kantaväestön tässä vaiheessa.

Samaan aikaan kun korkean tason möykkymafia hurskastelee arvokkaalla sopimusvapaudellaan, ruohonjuuritasolla siitä lipsahdellaan ja annetaan piupaut yleissitovuudelle. Sopimusvapaus ja sopimusvapaus, mutta millä tasolla? Pomoilla cocktailpöytiensä ääressä vai ihmisillä arkensa askareissa? Minä kysyn vaan, kuten Pätkä Puupää elokuvissa.


Poliisi pannaan vainoamaan uberisteja, sakkoja määrätään korkean tason sopimusten rikkomisesta. Jäykkyys ja jämäkkyys ovat talouspolitiikan korkeimmat tavoitteet. Siltä näyttää. Viis pienten ihmisten tarpeista ja järjenkäytöstä. Kuitenkin heissä ja heidän päätöksenteossaan on talouden voima.

Oikeata talouspolitiikkaa on se, joka ottaa tämän huomioon ja pyrkii siirtämään laiskoja ja alhaisen kulutusalttiuden euroja niiden käyttöön, jolla kulutusalttius on suuri. Sieltä kysyntä, tuotanto, tulonmuodostus ja työllisyys kumpuaa.

Keisarin uusia vaatteita hämmästelevän korkean taon mössön vastapainoksi kannattaa lukea nuoren naisen Binga Tupamäen tuore ja monipuolinen näkemys nyky-yhteiskunnan tilasta ja tulevaisuuden näkymistä
http://bingatupamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/219905-kapitalismista-kommunismiin-kommunismi-toisin-ajateltuna#comment-3331292

]]>
3 http://askokorpela77.puheenvuoro.uusisuomi.fi/222638-uskomatonta-mossoa#comments Suomen talouspolitiikka Sun, 11 Sep 2016 18:17:20 +0000 Asko Korpela http://askokorpela77.puheenvuoro.uusisuomi.fi/222638-uskomatonta-mossoa
Suomi on palaamassa kasvu-uralle http://jannesuuronen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/218217-suomi-on-palaamassa-kasvu-uralle <p>Suomen Pankki julkaisi tänään&nbsp;uuden <a href="http://www.eurojatalous.fi/fi/2016/3/suomi-on-palaamassa-kasvu-uralle/">talousennusteen</a>.&nbsp;Ennusteen alku kuulostaa loistavalta:</p><p>&quot;<em>Suomen talous on palaamassa kasvu-uralle. Talousluvut ovat vahvistuneet, ja ennakoivat indikaattorit tukevat näkemystä kasvun jatkumisesta. </em>&quot;</p><p>Mutta sen jälkeen ennusteessa&nbsp;palataankin reaalimaailmaan:</p><p>&quot;<em>Kasvu on kuitenkin pelkästään kotimaisen kysynnän varassa, ja nettovienti on jäämässä heikoksi. Suomen talous jää edelleen jälkeen muun euroalueen kehityksestä, eikä bruttokansantuotteen määrä saavuta ennustejakson lopussakaan finanssikriisiä edeltänyttä tasoa. Talouden palveluvaltaistuminen hidastaa puolestaan tuottavuuden kasvua, ja työikäisen väestön supistuminen heikentää myös pidemmän aikavälin näkymiä.</em>&quot;</p><p>Ihmettelen jälleen kerran Yleisradion uutisointia aiheesta. Jätetään koko totuus kertomatta ja maalaillaan tilanteesta todellista positiivisempaa kuvaa. Sävyllä,&nbsp;mikä haisee poliittiselta puolen ottamiselta.&nbsp;</p><p>Kun Yleisradio <a href="http://yle.fi/uutiset/jalleen_hyva_uutinen_suomen_taloudesta_suomen_pankki_nosti_ennustettaan/8943135">uutisoi</a> näin:</p><p>&quot;<em>Pitkään heikosti vetänyt vienti kasvaa Suomen Pankin mukaan hitaasti. Tänä vuonna viennin kasvun odotetaan jäävän alle prosenttiin. Viennin ei kuitenkaan uskota supistuvan, vaikka tavaraviennin viime kuukausien luvut ovat olleet synkkiä.</em>&quot;</p><p>niin Suomen Pankki ennusteessaan kirjoitti itseasiassa näin. Alleviivaukset allekirjoittaneen lisäyksiä.</p><p>&quot;<em>Suomen viennin ennustetaan vihdoin pääsevän kasvuun vientimarkkinoiden vedossa, mutta kotimaisen kysynnän vahvuus lisää tuontia ja <u>ulkomaankauppa jää kaiken kaikkiaan alijäämäiseksi</u>. Suomen vienti ei ole juuri kasvanut vuoden 2011 jälkeen, ja <u>viime vuosina erityisesti Venäjälle suuntautuvan viennin voimakas supistuminen on painanut kokonaisvientiä ja koko euroalueen ulkopuolinen vienti on supistunut</u>. Vienti euroalueelle on sen sijaan lisääntynyt vuoden 2013 jälkeen selvästi, erityisesti Saksan viennin ansiosta.</em>&quot;</p><p>Yleisradion uutisessa oli tällainen kohta, mitä&nbsp;viitatusta Suomen&nbsp;Pankin tiedotteesta en kylläkään löytänyt:&nbsp;</p><p>&quot;<em>Vuosina 2017 ja 2018 vienti piristyy hieman ja kasvaa noin 2,5 prosenttia vuodessa. Viennin kasvua tukee etenkin investointien lisääntyminen euroalueella. Monet Suomen vientiyrityksistä valmistavat juuri investointihyödykkeitä.</em>&quot;. Ehkä tämä löytyi jostain Suomen Pankin oheismateriaalista ja&nbsp;mitä en nyt tässä avannut.</p><p>Ero Suomen Pankin ja Yleisradion uutisoinnin välillä voi kuulostaa vähäiseltä, mutta sillä on suuri merkitys a) Suomen kansantalouden kannalta (jääkö meillä ulkomaankaupasta ylimääräistä hyvää vai elämmekö kansakuntana velaksi muiden hyväksi) b) työmarkkinaneuvotteluiden kannalta; millainen paine palkkakeskusteluissa on eri osapuolilla.Jälkimmäinen mutkat suoriksi vetäen aukaistuna:&nbsp;jyräävätkö EK vai ay-liikkeet vaatimuksineen. Paine työn tekemisen hinnan madaltamiselle alentuu, kun luodaan&nbsp;kuvaa viennin vetämisestä. 2,5%:n vuosittainen kasvu viennissä ei ole ihan vähäistä.</p><p>Yleisradion uutisesta oli jätetty eräs vientiin liittyvä, muistaen kansantaloutemme rakenteiden muuttamisen ja yllä mainitsemani palkkakeskusteluiden perspektiivi,&nbsp;erittäin oleellinen kohta pois.&nbsp;Alleviivaus jälleen allekirjoittaneen tekemä.</p><p>&quot;<em>Suomen vientihintojen ennustetaan lähivuosina kohoavan kilpailijamaiden vientihintoja hitaammin ja yksikkötyökustannusten kasvu jää myös hiukan muun euroalueen kehityksestä. <u>Kilpailukyvyn hienoinen paraneminen ei kuitenkaan riitä kääntämään Suomen ulkomaankaupan markkinaosuuksia kasvuun</u></em>.&quot;</p><p>&nbsp;</p><p>Kaikkihan tiedämme ja ymmärrämme, ettemme voi elää ikuisesti velaksi. Ja mihin velanottoon&nbsp;tämä nyt Ylen &quot;Jälleen hyvä uutinen&quot;-otsikoitu talousuutinen täysin pohjautuu.</p><p>Että tällaista (<u>kestävän pohjan näkökulmasta</u><u> katteetonta</u>) optimisia ja&nbsp;fantsuttelua luovia mielikuvia tällä kertaa. Kotimaisen palvelusektorin velaksi kasvamisen ei pitäisi olla kenellekään yhtään mikään uutinen.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomen Pankki julkaisi tänään uuden talousennusteen. Ennusteen alku kuulostaa loistavalta:

"Suomen talous on palaamassa kasvu-uralle. Talousluvut ovat vahvistuneet, ja ennakoivat indikaattorit tukevat näkemystä kasvun jatkumisesta. "

Mutta sen jälkeen ennusteessa palataankin reaalimaailmaan:

"Kasvu on kuitenkin pelkästään kotimaisen kysynnän varassa, ja nettovienti on jäämässä heikoksi. Suomen talous jää edelleen jälkeen muun euroalueen kehityksestä, eikä bruttokansantuotteen määrä saavuta ennustejakson lopussakaan finanssikriisiä edeltänyttä tasoa. Talouden palveluvaltaistuminen hidastaa puolestaan tuottavuuden kasvua, ja työikäisen väestön supistuminen heikentää myös pidemmän aikavälin näkymiä."

Ihmettelen jälleen kerran Yleisradion uutisointia aiheesta. Jätetään koko totuus kertomatta ja maalaillaan tilanteesta todellista positiivisempaa kuvaa. Sävyllä, mikä haisee poliittiselta puolen ottamiselta. 

Kun Yleisradio uutisoi näin:

"Pitkään heikosti vetänyt vienti kasvaa Suomen Pankin mukaan hitaasti. Tänä vuonna viennin kasvun odotetaan jäävän alle prosenttiin. Viennin ei kuitenkaan uskota supistuvan, vaikka tavaraviennin viime kuukausien luvut ovat olleet synkkiä."

niin Suomen Pankki ennusteessaan kirjoitti itseasiassa näin. Alleviivaukset allekirjoittaneen lisäyksiä.

"Suomen viennin ennustetaan vihdoin pääsevän kasvuun vientimarkkinoiden vedossa, mutta kotimaisen kysynnän vahvuus lisää tuontia ja ulkomaankauppa jää kaiken kaikkiaan alijäämäiseksi. Suomen vienti ei ole juuri kasvanut vuoden 2011 jälkeen, ja viime vuosina erityisesti Venäjälle suuntautuvan viennin voimakas supistuminen on painanut kokonaisvientiä ja koko euroalueen ulkopuolinen vienti on supistunut. Vienti euroalueelle on sen sijaan lisääntynyt vuoden 2013 jälkeen selvästi, erityisesti Saksan viennin ansiosta."

Yleisradion uutisessa oli tällainen kohta, mitä viitatusta Suomen Pankin tiedotteesta en kylläkään löytänyt: 

"Vuosina 2017 ja 2018 vienti piristyy hieman ja kasvaa noin 2,5 prosenttia vuodessa. Viennin kasvua tukee etenkin investointien lisääntyminen euroalueella. Monet Suomen vientiyrityksistä valmistavat juuri investointihyödykkeitä.". Ehkä tämä löytyi jostain Suomen Pankin oheismateriaalista ja mitä en nyt tässä avannut.

Ero Suomen Pankin ja Yleisradion uutisoinnin välillä voi kuulostaa vähäiseltä, mutta sillä on suuri merkitys a) Suomen kansantalouden kannalta (jääkö meillä ulkomaankaupasta ylimääräistä hyvää vai elämmekö kansakuntana velaksi muiden hyväksi) b) työmarkkinaneuvotteluiden kannalta; millainen paine palkkakeskusteluissa on eri osapuolilla.Jälkimmäinen mutkat suoriksi vetäen aukaistuna: jyräävätkö EK vai ay-liikkeet vaatimuksineen. Paine työn tekemisen hinnan madaltamiselle alentuu, kun luodaan kuvaa viennin vetämisestä. 2,5%:n vuosittainen kasvu viennissä ei ole ihan vähäistä.

Yleisradion uutisesta oli jätetty eräs vientiin liittyvä, muistaen kansantaloutemme rakenteiden muuttamisen ja yllä mainitsemani palkkakeskusteluiden perspektiivi, erittäin oleellinen kohta pois. Alleviivaus jälleen allekirjoittaneen tekemä.

"Suomen vientihintojen ennustetaan lähivuosina kohoavan kilpailijamaiden vientihintoja hitaammin ja yksikkötyökustannusten kasvu jää myös hiukan muun euroalueen kehityksestä. Kilpailukyvyn hienoinen paraneminen ei kuitenkaan riitä kääntämään Suomen ulkomaankaupan markkinaosuuksia kasvuun."

 

Kaikkihan tiedämme ja ymmärrämme, ettemme voi elää ikuisesti velaksi. Ja mihin velanottoon tämä nyt Ylen "Jälleen hyvä uutinen"-otsikoitu talousuutinen täysin pohjautuu.

Että tällaista (kestävän pohjan näkökulmasta katteetonta) optimisia ja fantsuttelua luovia mielikuvia tällä kertaa. Kotimaisen palvelusektorin velaksi kasvamisen ei pitäisi olla kenellekään yhtään mikään uutinen.

 

]]>
2 http://jannesuuronen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/218217-suomi-on-palaamassa-kasvu-uralle#comments Suomen talouspolitiikka Thu, 09 Jun 2016 13:29:46 +0000 Janne Suuronen http://jannesuuronen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/218217-suomi-on-palaamassa-kasvu-uralle
Nouseeko Suomi kasvuun pienistä puroista? http://eskovirri.puheenvuoro.uusisuomi.fi/217995-nouseeko-suomi-kasvuun-pienista-puroista <p>Menneellä viikolla on tullut pieniä positiivisia uutisia koskien Suomen taloudellisia näkymiä. Paljon puhuttu kiky-sopimus saatiin maaliin vesitettynä versiona yhdessä veronalennusten kanssa. Lisäksi <a href="http://www.uusisuomi.fi/raha/196605-pommi-suomesta-uusin-talousluku-yllatti-asiantuntijat">kotimainen kysyntä on siivittänyt Suomen bruttokansantuotteen pieneen mutta positiiviseen kasvuun</a>. Hallitus on myös onnistunut saamaan läpi päätöksiä pienistä, mutta positiivista norminpurkamisista mm. alkoholipolitiikassa. Myös yleisesti näyttää siltä, että merkkejä positiivisesta kehityksestä on ilmassa ja kuluttajien luottamus talouteen elpyy vähitellen. Suomen talouskriisi ei todellakaan ole ohi ja jäljet ovat rumat, mutta lähtökohdat ovat nyt paljon paremmat kuin esimerkiksi pari vuotta sitten.</p><p>Sanon kuitenkin suoraan, kilpailukykysopimus oli suuri pettymys. Se ei poistanut Suomen työelämän suurimpia ongelmia, joista keskeisin on korporaatioiden kyseenalaistamaton valta paitsi työelämässä niin samoin verotuksessa ja muissa asioissa myös niihin toimijoihin jotka eivät niihin kuulu. Lisäksi työllistämisen helpottamista sekä paikallista sopimista ei saatu eteenpäin kun työntekijäjärjestöt SAK etunenässä tuhosivat sen edellytykset. Mutta vaikka tulos oli laiha, pienetkin kevennykset työnantajan sivukuluihin saattavat antaa riittävän positiivisen signaalin että kovin jumissa olleet työmarkkinat saisivat lisää töitä.</p><p>Se riittävätkö nämä toimet ja ulkoiset tekijät nostamaan Suomea pitkittyneestä talouskurimuksesta jäävät nähtäväksi. Mutta fakta on se, että ilman talouskasvua ja parempaa työllisyystilannetta edessä on juustohöyläleikkausten sijaan kirvessavotta, jossa julkisen sektorin leikkauksia ei lasketa miljoonissa vaan peräti kymmenissä miljardeissa. Vaatimatonkin talouskasvu ja työllisyysasteen paraneminen auttaisi merkittävästi julkisen talouden tilannetta.</p><p>Hallitus on monelta osin edennyt aivan oikeaan suuntaan, joskin hitaammin kun on ollut toivottua. Aukioloaikojen ja alkoholilainsäädännön osalta muutokset ovat suhteellisen pieniä, mutta tärkeitä askelia oikeaan suuntaan. Vaikka olisin mieluusti nähnyt koko alkoholilainsäädännön purkamisen esimerkiksi poistamalla Alkon monopoliaseman kokonaan, niin ei se poista sitä tosiasiaa että suunta on nyt oikea. Turhasta säätelystä ja järjettömästä byrokratiasta ei päästä poliittisten realiteettien valossa eroon hetkessä. Uskon että alkoholilainsäädäntöä helpotetaan jatkossakin nykyisen hallituksen aikana, kun huomataan ettei turhat THL:n ja raittiusliikkeiden lietsomat pelot toteudukaan.</p><p>Seuraava suuri tavoite normienpurussa: perustulo. Onnea hallitukselle urakkaan.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Menneellä viikolla on tullut pieniä positiivisia uutisia koskien Suomen taloudellisia näkymiä. Paljon puhuttu kiky-sopimus saatiin maaliin vesitettynä versiona yhdessä veronalennusten kanssa. Lisäksi kotimainen kysyntä on siivittänyt Suomen bruttokansantuotteen pieneen mutta positiiviseen kasvuun. Hallitus on myös onnistunut saamaan läpi päätöksiä pienistä, mutta positiivista norminpurkamisista mm. alkoholipolitiikassa. Myös yleisesti näyttää siltä, että merkkejä positiivisesta kehityksestä on ilmassa ja kuluttajien luottamus talouteen elpyy vähitellen. Suomen talouskriisi ei todellakaan ole ohi ja jäljet ovat rumat, mutta lähtökohdat ovat nyt paljon paremmat kuin esimerkiksi pari vuotta sitten.

Sanon kuitenkin suoraan, kilpailukykysopimus oli suuri pettymys. Se ei poistanut Suomen työelämän suurimpia ongelmia, joista keskeisin on korporaatioiden kyseenalaistamaton valta paitsi työelämässä niin samoin verotuksessa ja muissa asioissa myös niihin toimijoihin jotka eivät niihin kuulu. Lisäksi työllistämisen helpottamista sekä paikallista sopimista ei saatu eteenpäin kun työntekijäjärjestöt SAK etunenässä tuhosivat sen edellytykset. Mutta vaikka tulos oli laiha, pienetkin kevennykset työnantajan sivukuluihin saattavat antaa riittävän positiivisen signaalin että kovin jumissa olleet työmarkkinat saisivat lisää töitä.

Se riittävätkö nämä toimet ja ulkoiset tekijät nostamaan Suomea pitkittyneestä talouskurimuksesta jäävät nähtäväksi. Mutta fakta on se, että ilman talouskasvua ja parempaa työllisyystilannetta edessä on juustohöyläleikkausten sijaan kirvessavotta, jossa julkisen sektorin leikkauksia ei lasketa miljoonissa vaan peräti kymmenissä miljardeissa. Vaatimatonkin talouskasvu ja työllisyysasteen paraneminen auttaisi merkittävästi julkisen talouden tilannetta.

Hallitus on monelta osin edennyt aivan oikeaan suuntaan, joskin hitaammin kun on ollut toivottua. Aukioloaikojen ja alkoholilainsäädännön osalta muutokset ovat suhteellisen pieniä, mutta tärkeitä askelia oikeaan suuntaan. Vaikka olisin mieluusti nähnyt koko alkoholilainsäädännön purkamisen esimerkiksi poistamalla Alkon monopoliaseman kokonaan, niin ei se poista sitä tosiasiaa että suunta on nyt oikea. Turhasta säätelystä ja järjettömästä byrokratiasta ei päästä poliittisten realiteettien valossa eroon hetkessä. Uskon että alkoholilainsäädäntöä helpotetaan jatkossakin nykyisen hallituksen aikana, kun huomataan ettei turhat THL:n ja raittiusliikkeiden lietsomat pelot toteudukaan.

Seuraava suuri tavoite normienpurussa: perustulo. Onnea hallitukselle urakkaan.

 

]]>
3 http://eskovirri.puheenvuoro.uusisuomi.fi/217995-nouseeko-suomi-kasvuun-pienista-puroista#comments Kilpailukykysopimus Normienpurkutalkoot Suomen talous Suomen talouspolitiikka Talouspolitiikka Sun, 05 Jun 2016 10:47:13 +0000 Esko Virri http://eskovirri.puheenvuoro.uusisuomi.fi/217995-nouseeko-suomi-kasvuun-pienista-puroista
Pieni satu Onnelasta http://jannesuuronen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/217902-pieni-satu-onnelasta <p>Olipa kerran pieni valtio, Onnela. Onnela eli vain kolmesta eri elinkeinosta. Onnelan ainoat todelliset luonnonvarat olivat hirsitukit.</p><p>Onnelan väestö oli innokas saunomaan. Onnelassa olikin paljon yleisiä hirsirakenteisia saunoja. Saunat olivat niin hyviä, että niitä&nbsp;vietiin ulkomaillekin. Turistejakin suuresta maailmasta saunominen toi Onnelaan. Hirsisaunoihin liittyvä liiketoiminta oli yksi Onnelan kolmesta elinkeinosta.<br /><br />Onnelassa ei ollut yksityisautoja, eikä oikein muitakaan kulkuneuvoja kaupallisessa käytössä. Matkat kuljettiin takseilla. Taksit olivat toinen Onnelan kolmesta elinkeinosta.<br /><br />Onnelan väestöllä oli geenivika, joten oman selän peseminen ei oikein&nbsp;luonnistunut. Väestöstä osa oli erikoistunut pesemään muiden selkiä. Ja onhan selän pesettäminen toisella vähän ylellistäkin. Kolmas elinkeino.<br /><br />Onnelan saunomiskulttuuri oli eksoottista ja&nbsp; miksi&nbsp;se kiinnosti suuren maailman ihmisiäkin.&nbsp;Turisteja virtasi Onnelaan ja millä turistien tuomilla varoilla Onnela&nbsp;rahoitti taksien tarvitsemat suuresta maailmasta hankitut polttoaineet.<br /><br />Hirsiset saunamökit olivat laadukkaita tuotteita ja naapurivaltioiden lisäksi niitä myytiin suureen maailmaan. Hirsimökkien vientituloilla rahoitettiin niin taksien&nbsp;kuin niiden tarvitsemien varaosien hankkiminenkin suuresta maailmasta. Muutahan ei Onnelan talouden pyörittämiseksi&nbsp;muualta tarvittukaan: Polttoaineet ja taksit varaosineen.<br /><br />Onnelassa oli kaikki hyvin vuosikymmeniä. Business pyöri. Taksikuskit kuskasivat saunojen omistajia ja selänpesijöitä. Saunojen omistajat kulkivat takseilla ja pesettivät selkiään. Selänpesijät kulkivat takseilla ja saunoivat itsekin innokkaasti.<br /><br />Mutta sitten&nbsp;suuressa maailmassa kaatui muutama suuri pankki. Suuressa maailmassa ei enää ollutkaan mahdollisuuksia ottaa velkaa suuren maailman pankeilta, jotta voisi hankkia Onnelasta hirsimökkejä. Ja olivathan ne Onnelan tuottamat hirsimökit malliltaankin jo aikalailla vanhanaikaisia sekä vähän ylihintaisiakin; ainakin verrattuna naapurivaltio Utopian ja kauko-idän Firdaukseen verrattuna. Pankkien kaatumisen ja laman myötä suuren maailman ostovoimakin alkoi hiipua ja miksi turistimatkojen kohdemaiden hintatasokin joutui usein suurennuslasin alle.<br /><br />Onnelan väki oli elänyt jo niin pitkään euforisessa tunnelmassa, ettei suurin osa oikein tahtonut nähdä<br />mitä oli tapahtumassa. Onnelan hallitus arvioi, että hirsimökkien menekin putoaminen oli väliaikaista. Onnelan hallitus päätti, että kaikki kyllä aikanaan suuressa maailmassa korjaantuu. Ja&nbsp;oikein ratkaisu Onnelalle on, että hallitus alkaa ostamaan osan saunavuoroista. Samalla hirsisaunojen tekijöistäkin osa työllistyi uudestaan selän pesijöiksi. Taksikyytejä ja selänpesua tarvittiin entiseen tahtiin. Paineita työn hintatason laskemisellekaan ei päässyt syntymään. Polttoaineita ja taksien varaosia alettiin suuresta maailmasta tulleen tuloviraan ehtymisen verran hankkimaan velaksi.</p><p>Onnelan väki&nbsp;jatkoi elämistään&nbsp;onnellisessa euforiassa; päähuomiona lähinnä sellaisissa asioissa,&nbsp;kuin että onko selän pesun yhteydessä löydetty musta luomi ruskeaa pahempia ja tulisiko kaikkia luomia kohdella tasa-arvoisesti.<br /><br />Meni vuosi, meni toinen, meni kolmas. Nyt vissin on&nbsp;jo seitsemäs vuosi menossa.<br /><br />Lopulta Onnelan väestöstä yksi jos toinenkin alkoi hiljakseen havahtumaan euforiastaan; eihän Onnelan hallitus ikuisesti voi ostella saunavuoroja velaksi.&nbsp;Loputtomasti velkaantua saunan selänpesukysynnän ylläpitämiseksi.&nbsp;Polttoaineiden ja taksien varaosien velaksi ostaminenkaan ei ikuisesti voi jatkua.&nbsp;Siksi oli keksittävä jotain.<br /><br />Eräs poliittinen puolue oli sitä mieltä, että hirsimökkien viennin ja saunaturismin merkitystä Onnelan<br />kansataloudessa on liioiteltu. Vähemmälläkin hirsimökkien viennillä tullaan toimeen ja mistä&nbsp;selänpesusektorin koon suhteellinen kasvaminen kansantaloudessa on todiste. Ja poliittisen puolueen jäsenet olivat sitä mieltä, että Onnela pelastuisi suuntaamalla entistä suurempi potti taksikyytien määrän lisäämiseksi.<br /><br />Toinen poliittinen puolue oli sitä mieltä, että kyseessä on tulonjakovinouma; hirsimökkien rakentajilta<br />olisi varaa verottaa entistä enemmän ja suunnata varat selänpesijöille. Ja sitten nämä selän pesijät ajelisivat entistä innokkaammin takseilla ja taksit kävisivät useammin saunassa ja taas tarvittaisiin Onnelaan enemmän saunoja.<br /><br />Oman lukunsa muodostivat myös Onnelan työntekijöiden ammattiyhdistysliikkeet, jotka vastustivat kaikkia Onnelaan ehdotettuja muutoksia, elleivät ne tuoneet työntekijöille välittömästi lisää etuja. Tapahtui maailmassa muuton mitä hyvänsä.<br /><br />Kävi kuitenkin niin, ettei lopulta suuresta maailmasta enää kukaan ei halunnut lainata Onnelalle. Usko Onnelan velkojen takaisinmaksukykyyn oli mennyt.&nbsp;Oli vaara, ettei Onnela saa takseihin polttoaineita eikä varaosia.&nbsp;</p><p>Lopulta suuri ulkomainen kolmikirjaiminen monikansallinen pankki lupasi rahoittaa Onnelan polttoaineiden ja<br />taksien varaosien hankinnat. Ehtona oli, että&nbsp;Onnela uudistaisi Hirsimökkituotantonsa malliston, alentaisi uusien Hirsimökkien rakentamisen kustannuksia ja Onnelan hallitus lopettaisi ylihinnoittelua aiheuttavaa saunavuorojen ostamista. Vyötä Onnelassa tiukemmalle vain.<br /><br />Onneksi tarinalla oli onnellinen loppu. Muutaman kurjemman vuoden jälkeen Onnelan mökkimallistosta pukkasi pihalle uutta mallistoa ja hinnatkin olivat entistä matalampia;&nbsp;Onnelan hallituksen ei enää tarvinnut kerätä veroja saunavuorojen ostamiseksi ja&nbsp;selänpesutaksimatkojen maksamiseksi. Onnelan mökkivienti rupesi taas vetämän ja vapautuneen saunakapasiteetin alentamien hintojen kautta turistitkin palasivat</p><p>--------------------------------------------------------------</p><p>Pienen väestön ja köyhien luonnonvarojen Suomen on pakko olla avoin talous. Kotimaista kulutuskysyntää keinotekoisesti pönkittämällä ei taloutemme fundamentaalisia ongelmia ratkaista.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Olipa kerran pieni valtio, Onnela. Onnela eli vain kolmesta eri elinkeinosta. Onnelan ainoat todelliset luonnonvarat olivat hirsitukit.

Onnelan väestö oli innokas saunomaan. Onnelassa olikin paljon yleisiä hirsirakenteisia saunoja. Saunat olivat niin hyviä, että niitä vietiin ulkomaillekin. Turistejakin suuresta maailmasta saunominen toi Onnelaan. Hirsisaunoihin liittyvä liiketoiminta oli yksi Onnelan kolmesta elinkeinosta.

Onnelassa ei ollut yksityisautoja, eikä oikein muitakaan kulkuneuvoja kaupallisessa käytössä. Matkat kuljettiin takseilla. Taksit olivat toinen Onnelan kolmesta elinkeinosta.

Onnelan väestöllä oli geenivika, joten oman selän peseminen ei oikein luonnistunut. Väestöstä osa oli erikoistunut pesemään muiden selkiä. Ja onhan selän pesettäminen toisella vähän ylellistäkin. Kolmas elinkeino.

Onnelan saunomiskulttuuri oli eksoottista ja  miksi se kiinnosti suuren maailman ihmisiäkin. Turisteja virtasi Onnelaan ja millä turistien tuomilla varoilla Onnela rahoitti taksien tarvitsemat suuresta maailmasta hankitut polttoaineet.

Hirsiset saunamökit olivat laadukkaita tuotteita ja naapurivaltioiden lisäksi niitä myytiin suureen maailmaan. Hirsimökkien vientituloilla rahoitettiin niin taksien kuin niiden tarvitsemien varaosien hankkiminenkin suuresta maailmasta. Muutahan ei Onnelan talouden pyörittämiseksi muualta tarvittukaan: Polttoaineet ja taksit varaosineen.

Onnelassa oli kaikki hyvin vuosikymmeniä. Business pyöri. Taksikuskit kuskasivat saunojen omistajia ja selänpesijöitä. Saunojen omistajat kulkivat takseilla ja pesettivät selkiään. Selänpesijät kulkivat takseilla ja saunoivat itsekin innokkaasti.

Mutta sitten suuressa maailmassa kaatui muutama suuri pankki. Suuressa maailmassa ei enää ollutkaan mahdollisuuksia ottaa velkaa suuren maailman pankeilta, jotta voisi hankkia Onnelasta hirsimökkejä. Ja olivathan ne Onnelan tuottamat hirsimökit malliltaankin jo aikalailla vanhanaikaisia sekä vähän ylihintaisiakin; ainakin verrattuna naapurivaltio Utopian ja kauko-idän Firdaukseen verrattuna. Pankkien kaatumisen ja laman myötä suuren maailman ostovoimakin alkoi hiipua ja miksi turistimatkojen kohdemaiden hintatasokin joutui usein suurennuslasin alle.

Onnelan väki oli elänyt jo niin pitkään euforisessa tunnelmassa, ettei suurin osa oikein tahtonut nähdä
mitä oli tapahtumassa. Onnelan hallitus arvioi, että hirsimökkien menekin putoaminen oli väliaikaista. Onnelan hallitus päätti, että kaikki kyllä aikanaan suuressa maailmassa korjaantuu. Ja oikein ratkaisu Onnelalle on, että hallitus alkaa ostamaan osan saunavuoroista. Samalla hirsisaunojen tekijöistäkin osa työllistyi uudestaan selän pesijöiksi. Taksikyytejä ja selänpesua tarvittiin entiseen tahtiin. Paineita työn hintatason laskemisellekaan ei päässyt syntymään. Polttoaineita ja taksien varaosia alettiin suuresta maailmasta tulleen tuloviraan ehtymisen verran hankkimaan velaksi.

Onnelan väki jatkoi elämistään onnellisessa euforiassa; päähuomiona lähinnä sellaisissa asioissa, kuin että onko selän pesun yhteydessä löydetty musta luomi ruskeaa pahempia ja tulisiko kaikkia luomia kohdella tasa-arvoisesti.

Meni vuosi, meni toinen, meni kolmas. Nyt vissin on jo seitsemäs vuosi menossa.

Lopulta Onnelan väestöstä yksi jos toinenkin alkoi hiljakseen havahtumaan euforiastaan; eihän Onnelan hallitus ikuisesti voi ostella saunavuoroja velaksi. Loputtomasti velkaantua saunan selänpesukysynnän ylläpitämiseksi. Polttoaineiden ja taksien varaosien velaksi ostaminenkaan ei ikuisesti voi jatkua. Siksi oli keksittävä jotain.

Eräs poliittinen puolue oli sitä mieltä, että hirsimökkien viennin ja saunaturismin merkitystä Onnelan
kansataloudessa on liioiteltu. Vähemmälläkin hirsimökkien viennillä tullaan toimeen ja mistä selänpesusektorin koon suhteellinen kasvaminen kansantaloudessa on todiste. Ja poliittisen puolueen jäsenet olivat sitä mieltä, että Onnela pelastuisi suuntaamalla entistä suurempi potti taksikyytien määrän lisäämiseksi.

Toinen poliittinen puolue oli sitä mieltä, että kyseessä on tulonjakovinouma; hirsimökkien rakentajilta
olisi varaa verottaa entistä enemmän ja suunnata varat selänpesijöille. Ja sitten nämä selän pesijät ajelisivat entistä innokkaammin takseilla ja taksit kävisivät useammin saunassa ja taas tarvittaisiin Onnelaan enemmän saunoja.

Oman lukunsa muodostivat myös Onnelan työntekijöiden ammattiyhdistysliikkeet, jotka vastustivat kaikkia Onnelaan ehdotettuja muutoksia, elleivät ne tuoneet työntekijöille välittömästi lisää etuja. Tapahtui maailmassa muuton mitä hyvänsä.

Kävi kuitenkin niin, ettei lopulta suuresta maailmasta enää kukaan ei halunnut lainata Onnelalle. Usko Onnelan velkojen takaisinmaksukykyyn oli mennyt. Oli vaara, ettei Onnela saa takseihin polttoaineita eikä varaosia. 

Lopulta suuri ulkomainen kolmikirjaiminen monikansallinen pankki lupasi rahoittaa Onnelan polttoaineiden ja
taksien varaosien hankinnat. Ehtona oli, että Onnela uudistaisi Hirsimökkituotantonsa malliston, alentaisi uusien Hirsimökkien rakentamisen kustannuksia ja Onnelan hallitus lopettaisi ylihinnoittelua aiheuttavaa saunavuorojen ostamista. Vyötä Onnelassa tiukemmalle vain.

Onneksi tarinalla oli onnellinen loppu. Muutaman kurjemman vuoden jälkeen Onnelan mökkimallistosta pukkasi pihalle uutta mallistoa ja hinnatkin olivat entistä matalampia; Onnelan hallituksen ei enää tarvinnut kerätä veroja saunavuorojen ostamiseksi ja selänpesutaksimatkojen maksamiseksi. Onnelan mökkivienti rupesi taas vetämän ja vapautuneen saunakapasiteetin alentamien hintojen kautta turistitkin palasivat

--------------------------------------------------------------

Pienen väestön ja köyhien luonnonvarojen Suomen on pakko olla avoin talous. Kotimaista kulutuskysyntää keinotekoisesti pönkittämällä ei taloutemme fundamentaalisia ongelmia ratkaista.

]]>
1 http://jannesuuronen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/217902-pieni-satu-onnelasta#comments Suomen talouspolitiikka Fri, 03 Jun 2016 11:35:22 +0000 Janne Suuronen http://jannesuuronen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/217902-pieni-satu-onnelasta