Kotimaa http://taukovihko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/2/all Sun, 19 Aug 2018 14:10:51 +0300 fi Metsästys ei ole pelkkä harrastus - se on elämäntapa http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259698-metsastys-ei-ole-pelkka-harrastus-se-on-elamantapa <p>Huomenna on yksi jokaisen syksyn huippuhetkistä, kun karhun- ja sorsanmetsästys alkaa. Itselleni metsästys ei ole pelkästään harrastus, vaan elämäntapa ja syvä osa minuuttani. Jos sen ottaisi pois, en olisi enää kokonainen.&nbsp;<br /><br />Suomalaisen metsästyskulttuurin hienoin puoli on se, että se ei ole mitään eliitin harjoittamaa trofeenmetsästystä, vaan perimmäisenä tarkoituksena on luonnossa liikkumisen lisäksi hankkia ravintoa ruokapöytään. Metsästystä harrastetaan tässä maassa kaikissa yhteiskuntaluokissa. Jahtiporukassa ei kysellä yhteiskunnallista asemaa, vaan ollaan yhdenvertaisia. Tätä on syytä vaalia.&nbsp;<br /><br />Metsästys ja luonnossa liikkuminen on myös vapautta. Tunnetta on vaikeaa selittää sellaiselle, jolla se ei ole verissä. Taipumus tähän harrastukseen näyttää olevan, ihan omien havaintojen perusteella, varsin synnynnäistä ja tuo taipumus meille yleinen. Suomessa yli viisi prosenttia kansalaisista lunastaa joka vuosi metsästyskortin.<br /><br />Suomalaisen metsästyksen tulevaisuus näyttää valoisalta, mutta myös uhkia on. Etelässä lyödään jatkuvalla syötöllä painetta pohjoisen vapaan metsästysoikeuden poistamiseksi ja joka kerta kun aselakeja uudistetaan, yritetään myös metsästysharrastusta vaikeuttaa tarpeettomalla byrokratialla.&nbsp;&nbsp;<br /><br />Kansanedustajana työskennellessäni sain koko ajan taistella metsästyksen edellytysten puolesta ja yhtenä suurimmista henkilökohtaisista onnistumisista pidän mielipuolisen räjähdeasetuksen <a href="https://yle.fi/uutiset/3-8275033">kumoamista</a>.<br />&nbsp;&nbsp;<br />Tällä hallituskaudella saatiin eteenpäin myös metsästäjille tärkeitä asioita, kuten esimerkiksi pidemmät metsästysajat mahdollistava uusi <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10078545">metsästysasetus</a> ja lupavapaa <a href="https://riista.fi/aseen-kuljettamiseen-muutoksia/">aseenkuljetusoikeus</a> maastossa moottoriajoneuvoin vakiintuneille reiteille. Naakka saatiin lisätyksi metsästettävien lajien <a href="https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/era/artikkeli-1.269242">listalle</a> ja riistanhoitomaksu on ensi vuonna vain <a href="https://mmm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/maa-ja-metsatalousministerio-esittaa-nuorten-riistanhoitomaksua-alennettavaksi">puolet</a> nykyisestä alle 18-vuotiailla metsästäjillä. Näihin päätöksiin on ollut mukavaa olla vaikuttamassa, mutta ne on kaikki saatu aikaan vain metsästäjien yhteistyöllä. Sitä yhteistyötä tarvitaan tulevaisuudessakin, sillä työ ei tähän lopu.&nbsp;<br /><br />Yhteistyö on tärkeää niin seuruemetsästyksessä kuin politiikassakin. Pidetään siis yhdessä huolta hienon harrastuksemme elinvoimasta ja hyvästä maineesta. Turvallista ja riistarikasta syksyä kaikille!</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Huomenna on yksi jokaisen syksyn huippuhetkistä, kun karhun- ja sorsanmetsästys alkaa. Itselleni metsästys ei ole pelkästään harrastus, vaan elämäntapa ja syvä osa minuuttani. Jos sen ottaisi pois, en olisi enää kokonainen. 

Suomalaisen metsästyskulttuurin hienoin puoli on se, että se ei ole mitään eliitin harjoittamaa trofeenmetsästystä, vaan perimmäisenä tarkoituksena on luonnossa liikkumisen lisäksi hankkia ravintoa ruokapöytään. Metsästystä harrastetaan tässä maassa kaikissa yhteiskuntaluokissa. Jahtiporukassa ei kysellä yhteiskunnallista asemaa, vaan ollaan yhdenvertaisia. Tätä on syytä vaalia. 

Metsästys ja luonnossa liikkuminen on myös vapautta. Tunnetta on vaikeaa selittää sellaiselle, jolla se ei ole verissä. Taipumus tähän harrastukseen näyttää olevan, ihan omien havaintojen perusteella, varsin synnynnäistä ja tuo taipumus meille yleinen. Suomessa yli viisi prosenttia kansalaisista lunastaa joka vuosi metsästyskortin.

Suomalaisen metsästyksen tulevaisuus näyttää valoisalta, mutta myös uhkia on. Etelässä lyödään jatkuvalla syötöllä painetta pohjoisen vapaan metsästysoikeuden poistamiseksi ja joka kerta kun aselakeja uudistetaan, yritetään myös metsästysharrastusta vaikeuttaa tarpeettomalla byrokratialla.  

Kansanedustajana työskennellessäni sain koko ajan taistella metsästyksen edellytysten puolesta ja yhtenä suurimmista henkilökohtaisista onnistumisista pidän mielipuolisen räjähdeasetuksen kumoamista.
  
Tällä hallituskaudella saatiin eteenpäin myös metsästäjille tärkeitä asioita, kuten esimerkiksi pidemmät metsästysajat mahdollistava uusi metsästysasetus ja lupavapaa aseenkuljetusoikeus maastossa moottoriajoneuvoin vakiintuneille reiteille. Naakka saatiin lisätyksi metsästettävien lajien listalle ja riistanhoitomaksu on ensi vuonna vain puolet nykyisestä alle 18-vuotiailla metsästäjillä. Näihin päätöksiin on ollut mukavaa olla vaikuttamassa, mutta ne on kaikki saatu aikaan vain metsästäjien yhteistyöllä. Sitä yhteistyötä tarvitaan tulevaisuudessakin, sillä työ ei tähän lopu. 

Yhteistyö on tärkeää niin seuruemetsästyksessä kuin politiikassakin. Pidetään siis yhdessä huolta hienon harrastuksemme elinvoimasta ja hyvästä maineesta. Turvallista ja riistarikasta syksyä kaikille!

]]>
67 http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259698-metsastys-ei-ole-pelkka-harrastus-se-on-elamantapa#comments Kotimaa Metsästys Metsästyslaki Politiikka Sun, 19 Aug 2018 11:10:51 +0000 Mikko Kärnä http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259698-metsastys-ei-ole-pelkka-harrastus-se-on-elamantapa
OAJ kehitti oman sotensa http://juvehvilainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259689-oaj-kehitti-oman-sotensa <p>Kriittisistä sote-uudistukseen liittyvistä kirjoituksista tulee nykyään lähes aina mieleen OAJ:n harhalaukaus nimeltään vuosityöaika. Helsingin pormestari <strong>Jan Vapaavuori </strong>twiittasi viime toukokuussa sotesta näin:</p><p><em>&rdquo;Riippumatta siitä mitä mieltä sotesta ollaan, hallituksen tapa ajaa sitä ei kuulu sivistysvaltioon. Epämääräisiä laskelmia, olemattomia vaikutusarviointeja, vetäytymistä kriittisestä keskustelusta, jumalatonta kiirehtimistä ja runttaamista. Tämä on jo nyt häpeäksi koko maalle.&rdquo;</em></p><p>Tuosta kun muuttaa muutaman sanan kohdalle sanat vuosityöaika ja OAJ, päästään hyvin lähelle tämänhetkistä tilannetta.</p><p><strong>Satu Pajuriutta</strong> (HS 12.8.2018) kirjoitti mielenkiintoisen artikkelin opettajien vuosityöaikakokeiluun liittyen. On harmi, että tässäkin jutussa keskityttiin luomaan kokeilusta positiivista ja aivan liian ruusuista kuvaa. Asiavirheitäkin löytyi riittämiin.</p><p>Artikkelissa Helsingin perusopetuksen aluepäällikkö <strong>Hanna Välitalo</strong> kertoo, että kahdella peruskoululla oli valmius lähteä vuosityöaikakokeiluun tänä syksynä mukaan. Kyse ei ollut mistään valmiudesta vaan siitä, että nämä kaksi koulua olivat ainoat, joiden opettajistosta yli puolet äänesti kokeiluun lähtemisen puolesta. Molemmat koulut ovat alakouluja, joissa ei työskentele käytännössä lainkaan aineenopettajia. Opettajiston suhtautuminen kokeiluun oli ja on Helsingissä erittäin kriittinen.</p><p>Vuosityöaikamallia kannattaa koulumaailmassa kaksi tahoa: Kuntatyönantajat ja rehtorit. KT kannattaa vuosityöaikamallia, koska se antaisi oivat mahdollisuudet säästää palkkakuluissa, kun opettajien ylitunneista ja muista palkanlisistä päästäisiin eroon. Rehtoreille vuosityöaika antaisi huomattavasti entistä enemmän valtaa opettajan työmäärän ja palkkauksen suhteen. On huomionarvoista, että viime kevään OAJ:n valtuustovaaleissa yksikään opettaja pääkaupunkiseudulla ei avoimesti liputtanut vuosityöaikamallin puolesta. Kaikki kannattajat olivat rehtoreita.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Opettajilla on selkeä halu saada opetusvelvollisuuteen perustuva palkkamalli kuntoon. Tällä hetkellä peruskoulujen opettajista epäoikeudenmukaisimmassa asemassa ovat luokanopettajat ja reaaliaineiden lehtorit. Jos heidän opetusvelvollisuutta saataisiin piirun verran alemmas, olisi kyseessä joko palkankorotus tai työmäärän kevennys. Tämän sijaan OAJ on ajamassa koko opettajistoa suohon, kun se kehtaa edes keskustella KT:n kanssa näistä palkanalennustalkoista. Kuinka moni muu ammattijärjestö edes keskustelisi sopimuksista tai palkkamalleista, jotka pudottavat jäsenistön ansiotasoa ja nostavat työmäärää?</p><p>Pajuriutan artikkelin kruunasi Kaskon toimialajohtaja <strong>Liisa Pohjolaisen</strong> kommentti, jonka mukaan Etu-Töölön ja Ressun lukiot ovat ilmoittautuneet mukaan kokeiluun. Hän ei ehkä ymmärrä, että kokeilukoulujen opettajisto äänestää asiasta, eikä asia etene ilman OAJ:n ja HOAY:n hallitusten hyväksyntää. En oikein jaksa uskoa, että säästöjen ja toinen toistaan typerämpien uudistusten keskellä painivat lukioiden opettajat lähtisivät tähän mukaan.</p><p>OAJ näyttää tällä hetkellä sekä sisältä että ulkoa katsottuna pöhöttyneeltä suojatyöpaikkatehtaalta, jolla ei ole mitään tekemistä opettajien edunvalvonnan kanssa. KT:n edustajien syöttämisen ja juottamisen sijaan olisi syytä alkaa pitää omien puolia. Koulujen alettua moni uusi opettaja on kysynyt OAJ-jäsenyyden etuja. En ole keksinyt yhtäkään.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kriittisistä sote-uudistukseen liittyvistä kirjoituksista tulee nykyään lähes aina mieleen OAJ:n harhalaukaus nimeltään vuosityöaika. Helsingin pormestari Jan Vapaavuori twiittasi viime toukokuussa sotesta näin:

”Riippumatta siitä mitä mieltä sotesta ollaan, hallituksen tapa ajaa sitä ei kuulu sivistysvaltioon. Epämääräisiä laskelmia, olemattomia vaikutusarviointeja, vetäytymistä kriittisestä keskustelusta, jumalatonta kiirehtimistä ja runttaamista. Tämä on jo nyt häpeäksi koko maalle.”

Tuosta kun muuttaa muutaman sanan kohdalle sanat vuosityöaika ja OAJ, päästään hyvin lähelle tämänhetkistä tilannetta.

Satu Pajuriutta (HS 12.8.2018) kirjoitti mielenkiintoisen artikkelin opettajien vuosityöaikakokeiluun liittyen. On harmi, että tässäkin jutussa keskityttiin luomaan kokeilusta positiivista ja aivan liian ruusuista kuvaa. Asiavirheitäkin löytyi riittämiin.

Artikkelissa Helsingin perusopetuksen aluepäällikkö Hanna Välitalo kertoo, että kahdella peruskoululla oli valmius lähteä vuosityöaikakokeiluun tänä syksynä mukaan. Kyse ei ollut mistään valmiudesta vaan siitä, että nämä kaksi koulua olivat ainoat, joiden opettajistosta yli puolet äänesti kokeiluun lähtemisen puolesta. Molemmat koulut ovat alakouluja, joissa ei työskentele käytännössä lainkaan aineenopettajia. Opettajiston suhtautuminen kokeiluun oli ja on Helsingissä erittäin kriittinen.

Vuosityöaikamallia kannattaa koulumaailmassa kaksi tahoa: Kuntatyönantajat ja rehtorit. KT kannattaa vuosityöaikamallia, koska se antaisi oivat mahdollisuudet säästää palkkakuluissa, kun opettajien ylitunneista ja muista palkanlisistä päästäisiin eroon. Rehtoreille vuosityöaika antaisi huomattavasti entistä enemmän valtaa opettajan työmäärän ja palkkauksen suhteen. On huomionarvoista, että viime kevään OAJ:n valtuustovaaleissa yksikään opettaja pääkaupunkiseudulla ei avoimesti liputtanut vuosityöaikamallin puolesta. Kaikki kannattajat olivat rehtoreita. 

 

Opettajilla on selkeä halu saada opetusvelvollisuuteen perustuva palkkamalli kuntoon. Tällä hetkellä peruskoulujen opettajista epäoikeudenmukaisimmassa asemassa ovat luokanopettajat ja reaaliaineiden lehtorit. Jos heidän opetusvelvollisuutta saataisiin piirun verran alemmas, olisi kyseessä joko palkankorotus tai työmäärän kevennys. Tämän sijaan OAJ on ajamassa koko opettajistoa suohon, kun se kehtaa edes keskustella KT:n kanssa näistä palkanalennustalkoista. Kuinka moni muu ammattijärjestö edes keskustelisi sopimuksista tai palkkamalleista, jotka pudottavat jäsenistön ansiotasoa ja nostavat työmäärää?

Pajuriutan artikkelin kruunasi Kaskon toimialajohtaja Liisa Pohjolaisen kommentti, jonka mukaan Etu-Töölön ja Ressun lukiot ovat ilmoittautuneet mukaan kokeiluun. Hän ei ehkä ymmärrä, että kokeilukoulujen opettajisto äänestää asiasta, eikä asia etene ilman OAJ:n ja HOAY:n hallitusten hyväksyntää. En oikein jaksa uskoa, että säästöjen ja toinen toistaan typerämpien uudistusten keskellä painivat lukioiden opettajat lähtisivät tähän mukaan.

OAJ näyttää tällä hetkellä sekä sisältä että ulkoa katsottuna pöhöttyneeltä suojatyöpaikkatehtaalta, jolla ei ole mitään tekemistä opettajien edunvalvonnan kanssa. KT:n edustajien syöttämisen ja juottamisen sijaan olisi syytä alkaa pitää omien puolia. Koulujen alettua moni uusi opettaja on kysynyt OAJ-jäsenyyden etuja. En ole keksinyt yhtäkään.

 

 

]]>
4 http://juvehvilainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259689-oaj-kehitti-oman-sotensa#comments Kotimaa Lukio OAJ Peruskoulu Vuosityöaika Sun, 19 Aug 2018 09:39:03 +0000 Juho Vehviläinen http://juvehvilainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259689-oaj-kehitti-oman-sotensa
Niinistöltä vetoapua myös maakuntauudistukseen? http://petrineittaanmki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259664-niinistolta-vetoapua-myos-maakuntauudistukseen <p>Tasavallan presidentti Sauli Niinistöstä on julkaistu viime aikoina kaksi kirjaa. Niistä tehtyjen tulkintojen mukaan Niinistö toimii kuin Urho Kekkonen tai jopa on kuin Urho Kekkonen.</p><p>&nbsp;</p><p>Mikäpäs siinä. Kekkonen oli hyvä ja arvostettu presidentti. Hänen pitkän presidenttikautensa aikana Suomi nousi syvältä laakson pohjalta kohti avarampia maisemia. Kekkosen kausi oli aluepolitiikan kulta-aikaa. Suomeen perustettiin maakuntayliopistot ja lukuisia valtionyhtiöitä. Talous vahvistui ja kansakunta vaurastui. Onnistuneen puolueettomuuspolitiikan ansiosta Suomen asema idän ja lännen välissä vakiintui.</p><p>&nbsp;</p><p>Niinistön aikana Suomen ulkopoliittinen asema on edelleen vahvistunut, mistä hyvänä esimerkkinä toimii suurvaltajohtajien Donald Trumpin ja Vladimir Putinin tapaaminen kesällä Helsingissä.</p><p>&nbsp;</p><p>Tuoreen tutkimuksen mukaan kansalaiset kaipaavat jälleen vahvempaa aluepolitiikkaa. Poliittisten päättäjien pitäisi vastata tähän vaatimukseen konkreettisilla toimenpiteillä, ei vain tyhjillä lupauksilla juhlapuheissa.</p><p>&nbsp;</p><p>Viime päivinä on kohistu toiseen kirjoista sisältyvästä tiedosta, jonka mukaan Niinistö vaikutti arvovallallaan kilpailukykysopimuksen syntymiseen syksyllä 2015. Uutisoinnin tuoksinnassa &rdquo;kaiken maailman dosentit&rdquo; &ndash; Juha Sipilää lainatakseni &ndash; ovat esittäneet arvioita, joiden mukaan Niinistö on saattanut ylittää valtaoikeutensa.</p><p>&nbsp;</p><p>Valtaoikeudet ovat kuin veteen piirretty viiva. Viisas johtaja osaa käyttää niitä kulloisessakin tilanteessa maan kokonaisedun edellyttämällä tavalla. Juuri näin Niinistö on toiminut.</p><p>&nbsp;</p><p>Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan vuosikymmenen eri muodoissa valmisteltu maakunta- ja sote-uudistus on eduskunnassa vaikeuksissa. Uudistus on yksi Suomen historian merkittävimmistä ja suurimmista reformeista. Voisiko tasavallan presidentti Sauli Niinistö käyttää arvovaltaansa myös tähän uudistukseen sisältyvien solmujen aukaisemisessa?</p><p>&nbsp;</p><p>Sauli Niinistö tulee jäämään historiaan vahvana ja tehtävässään erinomaisesti onnistuneena presidenttinä. Historiallisen makusote-uudistuksen maaliin saattamisessa avustaminen kirkastaisi Niinistön kruunua vielä hivenen lisää.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>PETRI NEITTAANMÄKI</strong></p><p><strong>yhteiskuntatieteiden maisteri, kansanedustajaehdokas (kesk.)</strong></p><p><strong>Jyväskylä</strong></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tasavallan presidentti Sauli Niinistöstä on julkaistu viime aikoina kaksi kirjaa. Niistä tehtyjen tulkintojen mukaan Niinistö toimii kuin Urho Kekkonen tai jopa on kuin Urho Kekkonen.

 

Mikäpäs siinä. Kekkonen oli hyvä ja arvostettu presidentti. Hänen pitkän presidenttikautensa aikana Suomi nousi syvältä laakson pohjalta kohti avarampia maisemia. Kekkosen kausi oli aluepolitiikan kulta-aikaa. Suomeen perustettiin maakuntayliopistot ja lukuisia valtionyhtiöitä. Talous vahvistui ja kansakunta vaurastui. Onnistuneen puolueettomuuspolitiikan ansiosta Suomen asema idän ja lännen välissä vakiintui.

 

Niinistön aikana Suomen ulkopoliittinen asema on edelleen vahvistunut, mistä hyvänä esimerkkinä toimii suurvaltajohtajien Donald Trumpin ja Vladimir Putinin tapaaminen kesällä Helsingissä.

 

Tuoreen tutkimuksen mukaan kansalaiset kaipaavat jälleen vahvempaa aluepolitiikkaa. Poliittisten päättäjien pitäisi vastata tähän vaatimukseen konkreettisilla toimenpiteillä, ei vain tyhjillä lupauksilla juhlapuheissa.

 

Viime päivinä on kohistu toiseen kirjoista sisältyvästä tiedosta, jonka mukaan Niinistö vaikutti arvovallallaan kilpailukykysopimuksen syntymiseen syksyllä 2015. Uutisoinnin tuoksinnassa ”kaiken maailman dosentit” – Juha Sipilää lainatakseni – ovat esittäneet arvioita, joiden mukaan Niinistö on saattanut ylittää valtaoikeutensa.

 

Valtaoikeudet ovat kuin veteen piirretty viiva. Viisas johtaja osaa käyttää niitä kulloisessakin tilanteessa maan kokonaisedun edellyttämällä tavalla. Juuri näin Niinistö on toiminut.

 

Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan vuosikymmenen eri muodoissa valmisteltu maakunta- ja sote-uudistus on eduskunnassa vaikeuksissa. Uudistus on yksi Suomen historian merkittävimmistä ja suurimmista reformeista. Voisiko tasavallan presidentti Sauli Niinistö käyttää arvovaltaansa myös tähän uudistukseen sisältyvien solmujen aukaisemisessa?

 

Sauli Niinistö tulee jäämään historiaan vahvana ja tehtävässään erinomaisesti onnistuneena presidenttinä. Historiallisen makusote-uudistuksen maaliin saattamisessa avustaminen kirkastaisi Niinistön kruunua vielä hivenen lisää.

 

PETRI NEITTAANMÄKI

yhteiskuntatieteiden maisteri, kansanedustajaehdokas (kesk.)

Jyväskylä

]]>
3 http://petrineittaanmki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259664-niinistolta-vetoapua-myos-maakuntauudistukseen#comments Kotimaa Sat, 18 Aug 2018 17:25:24 +0000 Petri Neittaanmäki http://petrineittaanmki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259664-niinistolta-vetoapua-myos-maakuntauudistukseen
Koska siniset ja perussuomalaiset palaavat yhteen? http://lindapelkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259656-koska-siniset-ja-perussuomalaiset-palaavat-yhteen <p>Perussuomalaisista dramaattisesti reilu vuosi sitten eronnut Sininen tulevaisuus on viime aikoina osoittanut olevansa konservatiivisempi kuin Ulla Appelsin, joka puolusti oikeutta aborttiin <a href="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005788848.html">kirjoituksessaan</a> ja vihapuhetta kannattavampi kuin perussuomalaiset. Vaikka perussuomalaisten puheenjohtaja on tuomittu <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/51176-timo-soini-halla-aholle-riittava-rangaistus?qt-kaupalliset_kumppanimme=0&amp;qt-popular_articles=0">rasistisesta viharikoksesta</a>, ei puolue ole lytännyt vihapuheen kitkemiseen pyrkimistä yhtä ponnekkaasti kuin siniset.&nbsp;</p><p>Perussuomalaisten entisen puheenjohtajan, ulkoministeri Timo Soinin <a href="http://timosoini.fi/2018/08/hieno-maa-argentiina/">aborttikommentit </a>ovat kuin tuulahdus suoraan <a href="https://areena.yle.fi/1-4283825">The Handmade&#39;s tale</a> -sarjasta. Soinin aborttivihaa ja julkisia kannaottoja on syystäkin ihmetelty.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Sinisen tulevaisuuden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Simon Elo otti<a href="http://simonelo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259625-lisaa-poliiseja-ei-ajatuspoliiseja"> tänään Puheenvuoron blogissaan </a>kantaa kokoomusvetoiseen vihapuhetyöryhmän työhön.</p><p>&rdquo;Henkilökohtaisesti katson, että pilkkaaminen tai loukkaaminen ei ole riittävä peruste rikosnimikkeelle. Kristittynä minulle rajat asettaa kaikkien vakaumusten kunnioitus ja kotona opitut hyvät tavat&rdquo;, Elo toteaa.&nbsp;</p><p>Kuitenkin jo tällä hetkellä Suomessa toisen julkinen pilkkaaminen ja loukkaaminen eivät kuulu sananvapauden piiriin.</p><p>Mielestäni on hienoa, että <a href="https://www.iltalehti.fi/politiikka/201808142201135808_pi.shtml">vihapuhetyöryhmä kokoontuu pohtimaan</a>, onko Suomen lainsäädäntö ajantasalla.</p><p>Suomessa vihapuhe ilmenee esimerkiksi maailttamisena. Henkilön yhteystiedot julkaistaan, minkä jälkeen useampi henkilö häiriköi kohdetta. Kun jokainen lähettää vain pari viestiä kohteelle, on vaikea syyttää heitä vainoamisesta, vaikka toiminta jatkuisi pitkäänkin.</p><p>Moni internetissä häiriköivä on myös oppinut käyttämään kiertoilmaisuja taitavasti.</p><p>Yltyneeseen vihapuheeseen sosiaalisen median alustoilla on jollain tavalla puututtava. Äärioikeisto ja trollit ovat jo vuosia pyrkineet vaientamaan sosiaalisessa mediassa mielipiteet, jotka eivät ole heidän arvojensa mukaisia. Voisi kuvitella, että jokainen sananvapautta toivova ja demokraattista yhteiskuntaa kannattava haluaisi kitkeä vihapuhetta.</p><p>Siniset esittävät tässä tilanteessa huolensa &rdquo;ajatuspoliiseista&rdquo;. Käsittääkseni tämä ei ollut vihapuhetyöryhmän tarkoitus.</p><p>Ehkä sinisten avaus kertookin enemmän puolueen epätoivoisesta tilanteesta.</p><p>Olin paikalla kun<a href="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005253361.html"> siniset kertoivat reilu vuosi sitten </a>lähtevänsä perussuomalaisista. Simon Elo<a href="https://areena.yle.fi/1-4160805"> totesi tuolloin</a>, että päätös todennäköisesti tuhoaa poliittisen uran. Hän perusteli päätöstä näin:</p><p>&quot;Minulla on kaksivuotias poika jota haluan katsoa silmiin myös jatkossa. En halua tehdä sellaista minkä kanssa en voi elää. Kyse ei ole vain siitä, että Halla-aho valittiin puheenjohtajaksi, vaan niistä tahoista jotka yhdessä puolueemme kaappasi&quot;, Elo sanoi.</p><p>Lähdettyään Halla-ahon johtamasta perussuomalaisista siniset saivat jäädä hallitukseen. Hallituksen hajoaminen estettiin.&nbsp;</p><p>Vuoden ajan siniset ja perussuomalaiset ovat lytänneet toisiaan <a href="https://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/565339-sininen-tulevaisuus-ja-perussuomalaiset-syyttelevat-toisiaan-kiusanteosta-hs-naisia">julkisesti</a> ja vähemmän julkisesti.&nbsp;</p><p>Politiikan seuraajat ovat arvuutelleet sinisten loikkaamisia muihin puolueisiin vaalien lähestyessä, mutta &ndash; ihme kyllä &ndash; massakatoa sinisistä ei ole vieläkään nähty.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Kesälukemisteni joukossa oli kirja, joka laittoi miettimään populismia uudella tavalla.</p><p>Ei ole kansainvälisesti tavatonta, että populistipuolue yhdistyy, pohtivat tutkijat Emilia Palonen ja Tuija Saresma viime syksynä julkaistussa kirjassaan Jätkät ja jytkyt.</p><p>&rdquo;Näin kävi mm. Itävallan vapauspuolueelle: FPÖ:stä irtosi vuoden 2005 presidentinvaaleissa sen ehdokas pääsi toiselle kierrokselle&rdquo;, Palonen ja Saresma kirjoittavat.</p><p>Siniset ovat ottaneet harppauksia kohti konservatiivista ja äärioikeistolaista suuntaa, josta he nimenomaan aiemmin perussuomalaisia kritisoivat. Ehkä tarkoitus on haalia kannatusta perussuomalaisilta tai ehkä epätoivoinen &rdquo;politiikan startup&rdquo; on tullut realiteettien eteen kun <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10343087">gallupkannatus</a> näyttää 0,8 prosenttia.&nbsp;</p><p>Kuinka kauan kestää, että perussuomalaiset ja siniset palaavat yhteen? Onko veikkauksia?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Perussuomalaisista dramaattisesti reilu vuosi sitten eronnut Sininen tulevaisuus on viime aikoina osoittanut olevansa konservatiivisempi kuin Ulla Appelsin, joka puolusti oikeutta aborttiin kirjoituksessaan ja vihapuhetta kannattavampi kuin perussuomalaiset. Vaikka perussuomalaisten puheenjohtaja on tuomittu rasistisesta viharikoksesta, ei puolue ole lytännyt vihapuheen kitkemiseen pyrkimistä yhtä ponnekkaasti kuin siniset. 

Perussuomalaisten entisen puheenjohtajan, ulkoministeri Timo Soinin aborttikommentit ovat kuin tuulahdus suoraan The Handmade's tale -sarjasta. Soinin aborttivihaa ja julkisia kannaottoja on syystäkin ihmetelty. 

 

Sinisen tulevaisuuden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Simon Elo otti tänään Puheenvuoron blogissaan kantaa kokoomusvetoiseen vihapuhetyöryhmän työhön.

”Henkilökohtaisesti katson, että pilkkaaminen tai loukkaaminen ei ole riittävä peruste rikosnimikkeelle. Kristittynä minulle rajat asettaa kaikkien vakaumusten kunnioitus ja kotona opitut hyvät tavat”, Elo toteaa. 

Kuitenkin jo tällä hetkellä Suomessa toisen julkinen pilkkaaminen ja loukkaaminen eivät kuulu sananvapauden piiriin.

Mielestäni on hienoa, että vihapuhetyöryhmä kokoontuu pohtimaan, onko Suomen lainsäädäntö ajantasalla.

Suomessa vihapuhe ilmenee esimerkiksi maailttamisena. Henkilön yhteystiedot julkaistaan, minkä jälkeen useampi henkilö häiriköi kohdetta. Kun jokainen lähettää vain pari viestiä kohteelle, on vaikea syyttää heitä vainoamisesta, vaikka toiminta jatkuisi pitkäänkin.

Moni internetissä häiriköivä on myös oppinut käyttämään kiertoilmaisuja taitavasti.

Yltyneeseen vihapuheeseen sosiaalisen median alustoilla on jollain tavalla puututtava. Äärioikeisto ja trollit ovat jo vuosia pyrkineet vaientamaan sosiaalisessa mediassa mielipiteet, jotka eivät ole heidän arvojensa mukaisia. Voisi kuvitella, että jokainen sananvapautta toivova ja demokraattista yhteiskuntaa kannattava haluaisi kitkeä vihapuhetta.

Siniset esittävät tässä tilanteessa huolensa ”ajatuspoliiseista”. Käsittääkseni tämä ei ollut vihapuhetyöryhmän tarkoitus.

Ehkä sinisten avaus kertookin enemmän puolueen epätoivoisesta tilanteesta.

Olin paikalla kun siniset kertoivat reilu vuosi sitten lähtevänsä perussuomalaisista. Simon Elo totesi tuolloin, että päätös todennäköisesti tuhoaa poliittisen uran. Hän perusteli päätöstä näin:

"Minulla on kaksivuotias poika jota haluan katsoa silmiin myös jatkossa. En halua tehdä sellaista minkä kanssa en voi elää. Kyse ei ole vain siitä, että Halla-aho valittiin puheenjohtajaksi, vaan niistä tahoista jotka yhdessä puolueemme kaappasi", Elo sanoi.

Lähdettyään Halla-ahon johtamasta perussuomalaisista siniset saivat jäädä hallitukseen. Hallituksen hajoaminen estettiin. 

Vuoden ajan siniset ja perussuomalaiset ovat lytänneet toisiaan julkisesti ja vähemmän julkisesti. 

Politiikan seuraajat ovat arvuutelleet sinisten loikkaamisia muihin puolueisiin vaalien lähestyessä, mutta – ihme kyllä – massakatoa sinisistä ei ole vieläkään nähty. 

 

Kesälukemisteni joukossa oli kirja, joka laittoi miettimään populismia uudella tavalla.

Ei ole kansainvälisesti tavatonta, että populistipuolue yhdistyy, pohtivat tutkijat Emilia Palonen ja Tuija Saresma viime syksynä julkaistussa kirjassaan Jätkät ja jytkyt.

”Näin kävi mm. Itävallan vapauspuolueelle: FPÖ:stä irtosi vuoden 2005 presidentinvaaleissa sen ehdokas pääsi toiselle kierrokselle”, Palonen ja Saresma kirjoittavat.

Siniset ovat ottaneet harppauksia kohti konservatiivista ja äärioikeistolaista suuntaa, josta he nimenomaan aiemmin perussuomalaisia kritisoivat. Ehkä tarkoitus on haalia kannatusta perussuomalaisilta tai ehkä epätoivoinen ”politiikan startup” on tullut realiteettien eteen kun gallupkannatus näyttää 0,8 prosenttia. 

Kuinka kauan kestää, että perussuomalaiset ja siniset palaavat yhteen? Onko veikkauksia?

]]>
102 http://lindapelkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259656-koska-siniset-ja-perussuomalaiset-palaavat-yhteen#comments Kotimaa Media Politiikka Sananvapaus Vihapuhe Sat, 18 Aug 2018 14:39:05 +0000 Linda Pelkonen http://lindapelkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259656-koska-siniset-ja-perussuomalaiset-palaavat-yhteen
Suomen sotilaallisesta liittoutumattomuudesta luopumisen lyhyt historia http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259650-suomen-sotilaallisesta-liittoutumattomuudesta-luopumisen-lyhyt-historia <p>&quot;<em>Jaakonsaari esittää sunnuntaina julkaistussa sanomalehti Kalevan haastattelussa, että sana liittoutumattomuus hylättäisiin jo syksyllä eduskunnalle annettavassa ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa.</em>&quot; (<a href="http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/1073956560/Jaakonsaari+hylkaisi+liittoutumattomuus+sanan"><u>Turun Sanomat 28.3.2004</u></a>).</p><p>&quot;<em>Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja&nbsp;Liisa Jaakonsaari&nbsp;olisi valmis luopumaan liittoutumattomuudesta ulko- ja turvallisuuspolitiikan määrittelyssä.</em>&quot; (<a href="https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/jaakonsaari-hylkaisi-liittoutumattomuus-sanan/1995160#gs._x1lCcM"><u>MTV3 28.3.2004</u></a>).</p><p>Molempien lehtijuttujen otsikot olivat &rdquo;<em>Jaakonsaari hylkäisi liittoutumattomuus-sanan</em>&rdquo;.</p><p>Liisa Jaakonsaari (sd.) oli tuolloin vuonna 2004 eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja. Jaakonsaari oli antanut kotiseutunsa Kaleva-lehdelle haastattelun, joka julkaistiin sunnuntaina 28.3.2004 otsikolla &rdquo;<em>Liisa Jaakonsaari hautaisi liittoutumattomuuden</em>&rdquo;. Tuo juttu ei enää löydy netistä, mutta minulla se vielä on pdf-tulosteena.</p><p>Elettiin siis vuotta 2004. Maassa oli Keskustan, SDP:n ja RKP:n muodostama punamultahallitus pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) johtamana. Presidenttinä oli Tarja Halonen ja punamultahallituksen ulkoministerinä Erkki Tuomioja (sd.). Vanhasen hallituksen hallitusohjelman päivämäärällä 24.6.2003 voi käydä lukemassa <a href="https://valtioneuvosto.fi/documents/10184/369117/hallitusohjelma-vanhanen.pdf/da627124-c0ee-4015-9642-197b11013c02"><u>täältä</u></a>.</p><p>Hallitusohjelmaan on kirjattu Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen asema seuraavasti: &rdquo;<em>Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka perustuu <u>sotilaalliseen liittoutumattomuuteen</u> ja uskottavaan maanpuolustukseen, </em><em>jonka oleellinen osa on yleinen asevelvollisuus.</em>&rdquo;</p><p>Itä-Euroopan turvallisuustilanne oli juuri muuttunut. Virosta, Latviasta, Liettuasta, Bulgariasta, Romaniasta, Slovakiasta ja Sloveniasta oli tullut Naton täysivaltaisia jäsenmaita maanantaina 29.3.2004. Nato oli laajentunut seitsemällä uudella jäsenmaalla Suomen ja Ruotsin pysyessä edelleen puolustusliiton ulkopuolella.</p><p>Suomi presidentti Halosen johdolla suhtautui yhtä kielteisesti kuin Venäjä Naton Baltia-laajenemiseen. Halonen ei tukenut Baltian maiden Nato-jäsenyyttä. Olen käsitellyt tarkemmin tuota asiaa kirjoituksessa otsikolla &rdquo;<em>Kylmän sodan jälkeen Venäjä ja Suomi halusivat Itä-Euroopan Naton ulkopuolelle</em>&rdquo; (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254646-kylman-sodan-jalkeen-venaja-ja-suomi-halusivat-ita-euroopan-naton-ulkopuolelle"><u>US-blogi 30.4.2018</u></a>).</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Vanhasen hallitusohjelmasta löytyy myös teksti: &rdquo;<em>Hallitus arvioi Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kokonaisuutta laajemmin vuonna 2004 valmistuvassa turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa.</em>&rdquo;</p><p>Selonteon valmistelu alkoikin pian hallituksen muodostamisen jälkeen. Edellinen selonteko oli valmistunut vuonna 1997. Euroopan turvallisuustilanne oli muuttunut perusteiltaan täysin Naton kahden laajenemiskierroksen myötä. Suomi kuten myös Ruotsi eivät kuitenkaan olleet osoittaneet erityistä reagointia Euroopan muuttuneeseen turvallisuustilanteeseen. Myöskään Vanhasen hallitus ei osoittanut.</p><p>Selonteko nimellä &rdquo;<em>Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka 2004</em>&rdquo; valmistui päivämäärällä 24.9.2004 (<a href="https://www.defmin.fi/files/240/2493_2161_Selonteko_2004_1_.pdf"><u>Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka 2004, Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 16/2004</u></a>).</p><p>Eduskunnan ulkoasiainvaliokunta valmisteli ja käsitteli selontekoa puheenjohtaja Liisa Jaakonsaaren johdolla keväällä 2004. Jaakonsaari oli ajoittanut hyvin sanomalehti Kalevalle antamansa haastattelun, kun seuraavana päivänä Nato laajeni seitsemällä uudella jäsenvaltiolla.</p><p>Yle uutisoi jo maliskuussa 2004 tulevan Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisen aseman, jonka Liisa Jaakonsaari oli saattanut julkisuuteen haluamanaan ja jonka isänä häntä voidaan pitää.</p><p>&rdquo;<em>Jaakonsaari: Suomi on jo liittoutunut</em>&rdquo; -jutussa kirjoitetaan (<a href="https://yle.fi/uutiset/3-5155999"><u>Yle 29.3.2004</u></a>):</p><p>&rdquo;<em>Suomessa <u>ei</u> hänen [Liisa Jaakonsaaren] mukaansa <u>olla vielä täysin</u> <u>tajuttu</u>, <u>kuinka riippuvainen Suomi ja EU ovat alueensa ulkopuolisista asioista</u></em>.&rdquo;</p><p>Viisaita sanoja jo vuonna 2004. Noiden sanojen viisauden lausumisajankohtana me tiedämme nyt, kun valtaosa suomalaispoliitikoista on tullut samalle kannelle vuosikymmen myöhemmin.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Jaakonsaari sai aikaan Suomessa ulko- ja turvallisuuspoliittisen mylläkän. Kuinka demari voikaan esittää mitään tuollaista Tarja Halosen ja Erkki Tuomiojan Suomessa!</p><p>Jaakonsaari tuli tuossa poliittisessa mylläkässä tyrmätyksi. Hänen liittoutumattomuus- ja liittoutuminen-käsitteet liitettiin suoraan Suomen Nato-jäsenyyden ajamiseen. Jaakonsaaren liittoutumattomuus- ja liittoutuminen-käsitteitä kiistivät etenkin ne poliitikot, jotka kiihkeimmin vastustivat Suomen Nato-jäsenyyttä.</p><p>Vuonna 2005 Euroopan Investointipankin varapääjohtaja ja vuoden 2006 presidentinvaalien ehdokas Sauli Niinistö yhtyi Jaakonsaaren ajatuskulkuun Suomen liittoutumisesta: &rdquo;<em>Niinistö pitääkin <u>valtionjohdon hellimää liittoutumattomuusoppia sinisilmäisenä ja kohtalokkaana</u>.</em>&rdquo; (<a href="http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/1074088301/Liittoutumattomuus+on+Niiniston+mukaan+sinisilmaista+politiikkaa"><u>Turun Sanomat 15.12.2005</u></a>).</p><p>Pääministeri Vanhanen torjui sunnuntaina 28.3.2004 Ylen radiouutisten pääministerin haastattelutunnilla Suomen olevan liittoutuneen. Vanhanen korosti radiossa vahvoin sanakääntein, että Suomi pysyy sotilaallisesti liittoutumattomana.</p><p>&rdquo;<em>Vanhanen torjuu liit&shy;tou&shy;tu&shy;mat&shy;to&shy;muu&shy;den hautaamisen</em>&rdquo; oli uutisotsikko Kalevassa heti Jaakonsaaren sunnuntaisen puheenvuoron ja pääministerin haastattelutunnin jälkeen (<a href="https://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/vanhanen-torjuu-liittoutumattomuuden-hautaamisen/367714/"><u>Kaleva 28.3.2004</u></a>). Vanhanen yhdisti Kalevan sivuilla sotilaallisen liittoutumattomuuden ja kuulumaattomuuden sotilasliittoon näin: &rdquo;<em>Maailmalla asia ymmärretään Vanhasen mukaan siten, että jos ei kuulu sotilaalliseen liittokuntaan, on sotilaallisesti liittoutumaton.</em>&rdquo;</p><p>Myös kansanedustaja ja ulkoasiainvaliokunnan jäsen Anneli Jäätteenmäki kiisti jyrkästi, että Suomi olisi liittoutunut EU:n turvallisuus- ja puolustuspoliittisen yhteistyön myötä (<a href="https://yle.fi/uutiset/3-5156070"><u>Yle 30.3.2004</u></a>).</p><p>Samaan kuoroon monen muun poliitikon tavoin liittyi myös Vasemmistoliiton puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes.</p><p>&rdquo;<em>Siimes kyselee, miten yhden hallituspuoleen keskeinen vaikuttaja voi puhua hallitusohjelman vastaisesti ja vetääkö Jaakonsaari Naton markkinointikampanjaa. Siimeksen mielestä Jaakonsaari yrittää puheillaan alentaa sotilaallisen liittoutumisen kynnystä.</em>&quot; (<a href="https://yle.fi/uutiset/3-5155999"><u>Yle 29.3.2004</u></a>).</p><p>Tosin myöhemmin vuoden 2006 puheenjohtajaeron jälkeen Siimestä on pidetty Nato-jäsenyyden kannattajana. On esitetty, että eroon osaltaan johti Suvi-Anne Siimeksen ja Vasemmistoliiton kantojen erot suhtautumisessa sotilasliittoihin ja liittoutumattomuuteen.</p><p>Palaan hallitusohjelman vastaiseen puhumiseen vielä myöhemmin tässä kirjoituksessa myös Vasemmistoliiton osalta.</p><p>Noin yleensä edelläkävijät - tässä tapauksessa Liisa Jaakonsaari - tyrmätään kantojaan hitaasti muuttavassa Suomessa. Tyrmätään etenkin ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.</p><p>24.9.2004 valmistunut Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen selosteko kirjasi Suomen liittoutumattomuusasian seuraavasti:</p><p>&rdquo;<em>Suomi kehittää puolustuskykyään <u>sotilaallisesti liittoutumattomana maana</u> turvallisuusympäristönsä, erityisesti pohjoiseen Eurooppaan vaikuttavia muutoksia seuraten.</em> &rdquo;</p><p>Baltian maista selonteko kirjaa puolestaan seuraavasti:</p><p>&rdquo;<em>Baltian maat katsovat <u>liittoutumisen vähentäneen olennaisesti niihin kohdistuvaa sotilaallista uhkaa</u>, ja Naton jäseninä niiden uusi doktriini perustuu <u>kollektiiviseen</u> puolustukseen.</em>&rdquo;</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Suomen liittoutumisasia katosi Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisesta keskustelusta vuosikymmeneksi vuoteen 2013 saakka. Vuoden 2004 keskustelun sysäys tuli Naton laajenemisesta ja sen myötä Euroopan turvallisuusperusteiden muuttumisesta. Sen sijaan vuosina 2012-2013 käydylle Suomen liittoutumiskeskustelulle ei ollut vastaavaa selkeään ulkopuolista sysäystä.</p><p>Vuosien 2004-2013 välillä tehtiin selonteot turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan liittyen vuonna 2009 (<a href="https://vnk.fi/documents/10616/622958/J1109_Suomen+turvallisuus-+ja+puolustuspolitiikka.pdf/ebe78430-c2a9-4e01-8b5a-638fc51871e7?version=1.0"><u>Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka 2009, Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 11/2009</u></a>) ja 2012 (<a href="https://vnk.fi/documents/10616/622970/J0512_Suomen+turvallisuus-+ja+puolustuspolitiikka+2012.pdf/b534174a-13bc-4684-beb0-a093be30ce2a?version=1.0"><u>Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka 2012, Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 5/2012</u></a>).</p><p>Suomen hallitus oli vaihtunut vuoden 2011 eduskuntavaalien jälkeen. Vaivoin saatiin pystyyn Kokoomuksen, SDP:n, RKP:n, Vasemmistoliiton, Vihreiden ja Kristillisdemokraattien muodostama ns.&nbsp;sixpack-hallitus, jota johti Jyrki Katainen (kok.). Kataisen hallituksen hallitusohjelman päivämäärällä 22.6.2011 voi käydä lukemassa <a href="https://valtioneuvosto.fi/documents/10184/147449/Kataisen+hallituksen+ohjelma/81f1c20f-e353-47a8-8b8f-52ead83e5f1a/Kataisen+hallituksen+ohjelma.pdf"><u>täältä</u></a>.</p><p>Hallitusohjelmaan oli kirjattu Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen asema seuraavasti: &rdquo;<em>Suomi <u>on sotilasliittoon kuulumaton maa</u> ja harjoittaa yhteistyötä Naton kanssa sekä ylläpitää mahdollisuutta hakea Nato-jäsenyyttä. Suomi ei tämän hallituksen aikana valmistele Nato-jäsenyyden hakemista.</em>&rdquo;</p><p>Jälkimmäinen lause oli vasemmistoliiton vaatimus hallitusohjelmaan.</p><p>Sekä vuoden 2009 Vanhasen kakkoshallituksen että vuoden 2012 Kataisen hallituksen turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa Suomi kirjattiin jo sotilasliittoon kuulumatomaksi maaksi ilman, että Suomi olisi sotilaallisesti liitoutumaton. Vuoden 2012 selontekoon kirjattiin tosin vielä: &rdquo;<em><u>Puolustusyhteistyö ei siis merkitse sotilaallista liittoutumista</u> tai Suomen turvallisuuspoliittisten perusratkaisujen muuttumista.</em>&rdquo; Puolustusyhteistyöllä tarkoitettiin yhteistyötä mm. Naton ja Nato-maiden kanssa.</p><p>Nyt puolustusyhteistyö merkitsee presidentti Niinistön ilmoittamana sotilaallista liittoutumista. Niinistö esitti tuon kantansa selväsanaisesti Trumpin ja Putinin heinäkuisen Helsinki-tapaamisen yhteydessä (<a href="https://areena.yle.fi/1-50005410"><u>Yle Areena, 1.01-1.25)</u></a>.</p><p>Kataisen hallituksen laatima selosteko meni seuraavaksi eduskunnan ja eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan käsittelyyn. Vuoden 2011 eduskuntavaalien jälkeen ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja oli Timo Soini (ps.), oppositiopoliitikko siis.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Soinin johdolla ulkoasiainvaliokunta määritteli Suomen liittoutumattomuuden ja samalla myös sotilaallisen liittoutumattomuuden uudelleen. Soini sai valiokunnassa nyt yhdeksän vuoden jälkeen läpi sen, mitä ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Liisa Jaakonsaari ajoi vuonna 2004, mutta mihin Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen päätöksenteko ei ollut vielä siihen valmis.</p><p>Ulkoasiainvaliokunta antoi selonteosta 26.4.2013 valmistuneen mietinnön (<a href="https://www.eduskunta.fi/FI/Vaski/sivut/trip.aspx?triptype=ValtiopaivaAsiakirjat&amp;docid=uavm+1/2013"><u>Ulkoasiainvaliokunnan mietintö UaVM 1/2013 vp</u></a>), joka toteaa monipolvisesti, että Suomen sotilaallinen liittoutumattomuus ei käytännössä ole enää täysin mahdollista, koska Suomi on riippuvainen monista yhteistyömuodoista. Valiokunta arvosteli hallituksen turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekoa seuraavasti:</p><p>&rdquo;<em>Selonteon puutteena voi pitää sitä, ettei kansainvälisen <u>verkottumisen</u> ja kansallisen <u>riippumattomuuden</u> välistä kysymystä ole siinä riittävästi analysoitu.</em> <em>Valiokunta katsoo, että <u>Suomen tulee pyrkiä aktiivisesti vahvistamaan verkottumista</u> niin, että voimme turvata niin rauhanaikana kuin kriisitilanteessa kokonaisturvallisuuden ja puolustuksen tarvitsemat voimavarat tarvittaessa kansainvälisen yhteistoiminnan kautta.</em>&rdquo;</p><p>Vastaavaa Suomen liittoutumiseen liittyvien toimien suitustutusta on koko mietintö. Liittoutumis-sanaa on korvattu sanoilla verkottumien, yhteistoiminta jne.</p><p>Mietinnön valmistuttua Ylen juttu otsikolla &rdquo;<em>Soini liittoutumattomuudesta: &rsquo;Sitä ei enää ole&rsquo;</em>&quot; vuoden 2013 alkupuolella kuvaa Soinin johtamana aikaansaatua linjamuutosta (<a href="https://yle.fi/uutiset/3-6629411"><u>Yle 6.5.2013</u></a>):</p><p>&rdquo;<em><u>Suomi on luopumassa perinteisestä liittoutumattomuus-käsitteestä</u>. <u>Suomi ei kuulu sotilasliittoihin mutta ei myöskään ole täysin liittoutumaton</u>. Eduskunta käsittelee huomenna turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekoa. Ulkoasianvaliokunta toteaa mietinnössään, että &rsquo;<u>sotilaallinen liittoutumattomuus ei käytännössä ole enää täysin mahdollista keskinäisriippuvuuksien vuoksi</u>&rsquo;</em>&quot;.</p><p>Tuon ajatuksen isä on tosiasiallisesti Liisa Jaakonsaari jo vuonna 2004.</p><p>&rdquo;<em>Niin, se on eduskunnan ulkoasianvaliokunnan <u>yksimielinen</u> kanta, ja se kuvastaa tosiasiallista tilannetta, että <u>täydellinen liittoutumattomuus nykymaailmassa ei ole enää todellisuutta</u>.</em>&rdquo;, Soini totesi vielä varmemmaksi vakuudeksi Ylelle.</p><p>Tuo kaikki tapahtui siis ajankohtana, jolloin hallituksessa istuivat Vasemmistoliitto, Vihreät ja SDP, jotka tunnetaan Suomen liittoutumattomuden puolustajina ja Suomen Nato-jäsenyyden vastustajina.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Selonteon käsittely eduskunnan täysistuntosalissa osoitti, kuinka yksimielisesti Suomen eduskunta korkeimpana poliittisena päättäjänä luopui viimein Suomen liittoutumattomuudesta. Suomi oli sotilasliittoon - siis Natoon - kuulumaton, mutta liittoutunut. Tosiasiallisesti myös jo tuolloin siis sotilaallisesti liittoutunut, kun lukee ulkoasianvaliokunnan kirjaamia niitä läntisiä organisaatioita, jotka ovat sotilaallisia ja joiden kanssa Suomi harjoittaa tiivistä yhteistoimintaa.</p><p>Suomen liittoutumattomuus hylättiin 8.5.2013 istuntosalin täysistuntoäänestyksessä käytännössä yksimielisesti. 149 kansanedustajaa äänesti kansanedustaja Markus Mustajärven (vr.) esittämää &rdquo;<em>Suomi on liittoutumaton maa niin kauan, kun se ei ole sotilasliiton jäsen</em>&rdquo; -määritettä vastaan. Vain kolme kansanedustajaa äänesti Mustajärven esityksen puolesta.</p><p>Joko ollaan liittoutunut tai liittoutumaton. Mustajärvi asetti äänestysasian taitavasti niin, että se oli sidottu sotilasliiton jäsenyyteen ja sitä kautta sotilaalliseen liittoutumiseen.</p><p>Harvoin eduskunta on ollut näin yksimielinen näin keskeisestä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan määritteestä. Ei koskaan.</p><p>Tuon äänestyksen jälkeen suomalaisministerillä on ollut hyvä selkeänoja torjua venäläispoliitikkojen ne kannanotot, joissa he määrittelivät Suomen puolueettomaksi tai liittoutumattomaksi. Venäläiskannanottoja ei kuitenkaan ole erityisemmin torjuttu, vaan niistä on vaiettu.</p><p>149 kansanedustajan nimet löytyvät eduskunnan sivuilta (<a href="https://www.eduskunta.fi/FI/Vaski/sivut/aanestys.aspx?aanestysnro=4&amp;istuntonro=50&amp;vuosi=2013"><u>Äänestys 4 klo. 14:15 Istunto 50/08.05.2013 klo. 14:05</u></a>).</p><p>Kun nyt eduskuntavaalit lähestyvät, on äänestäjien syytä muistaa tuo vuoden 2013 toukokuinen äänestys liittoutumattomuus- ja liittoutuminen-käsitteestä. On syytä muistaa, mitä kukin kansanedustaja on äänestänyt Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisesta asemasta. Näin etenkin vasemmalla laidalla Vasemmistoliitossa, Vihreissä ja SDP:ssä, joiden kansanedustajien olen kuullut eniten edelleen sanovan Suomen olevan sekä liittoutumattoman että myös sotilaallisesti liittoutumattoman.</p><p>Eduskuntaryhmittäin äänestys, että Suomi ei ole liittoutumaton sotilasliittojäsenyyteen saakka, meni seuraavasti:</p><p>Keskustan eduskuntaryhmä: 27 jaa-ääntä, 0 ei-ääntä.</p><p>Perussuomalaisten eduskuntaryhmä: 28 jaa-ääntä, 1 ei-ääntä.</p><p>Kansallisen kokoomuksen eduskuntaryhmä: 32 jaa-ääntä, 0 ei-ääntä.</p><p>Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä: 30 jaa-ääntä, 0 ei-ääntä.</p><p>Vihreä eduskuntaryhmä: 8 jaa-ääntä, 0 ei-ääntä.</p><p>Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä: 10 jaa-ääntä, 0 ei-ääntä.</p><p>Ruotsalainen eduskuntaryhmä: 9 jaa-ääntä, 0 ei-ääntä.</p><p>Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä: 5 jaa-ääntä, 0 ei-ääntä.</p><p>Vasenryhmän eduskuntaryhmä: 0 jaa-ääntä, 2 ei-ääntä.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Vasemmistoliiton, Vihreiden ja SDP:n riveissä yksikään kansanedustaja ei äänestänyt Suomen liittoutumattomuuden puolesta. Liittoutumis-käsitteen puolesta äänestivät mm. aikaisemmin voimakkaasti liittoutumattomuutta ajaneet Paavo Arhinmäki (vas.), Annika Lapintie (vas.) ja Silvia Modig (vas.). He eivät siis äänestäneet Suomen liittoutumattomuuden puolesta.</p><p>Irvokas on esimerkiksi kansanedustajaehdokas Silvia Modigin toiminta vuoden 2015 vaalikamppailussa. Kun hän ei kannattanut vuonna 2013 Suomen liittoutumattomuutta, niin vuonna 2015 hän lausui vaalikamppailun tiimellyksessä:</p><p>&rdquo;<em>Liittoutumattomuus on paras tapa edistää rauhaa.</em>&rdquo; ja Modig lisäsi: &rdquo;<em>Jos asiasta [liittoutumisesta] tehtäisiin selvitys, pitäisi ehdottomasti kuulla myös kansaa.</em>&rdquo; (<a href="https://www.pax.fi/2015-01/suomen-turvallisuuspolitiikan-suunta"><u>Pax 2015/01</u></a>).</p><p>Paavo Arhinmäki lausui vielä 29.6.2018 Twitterissä, että &rdquo;<em>Kyllä Suomen on hyvä olla neutraali</em>&rdquo; (<a href="https://twitter.com/paavoarhinmaki/status/1012596740346793984"><u>Twitter 29.6.2018</u></a>), vaikka hän ei äänestänyt jo vuonna 2013 Suomen liittoutumattomuuden puolesta.</p><p>Perussuomalaisista kansanedustajista vain Pertti Virtanen äänesti sen puolesta, että Suomi olisi liittoutumaton. Liittoutumis-käsitteen puolesta äänestivät mm. Jussi Halla-aho ja James Hirvisaari 26 muun kansanedustajan kanssa. He eivät siis äänestäneet Suomen liittoutumattomuuden puolesta.</p><p>Perussuomalaille tiedoksi, että Suomi on liittoutunut myös EU:hun ja se sopi hyvin ainakin vuoden 2013 perussuomalaisille kansanedustajille.</p><p>Halla-aho on mielenkiintoinen tapaus. Kun hän äänesti muiden perussuomalaisten tapaan ulkoasiainvaliokunnan selontekomietinnön ja hallituksen selonteon puolesta, hän samalla hyväksyi EU:n vahvan aseman Suomen turvallisuuden määrittäjänä ja vaikuttajana. Oliko hän EU:ta vastaan ja Suomen EU-eron puolella? Eipä ollut.</p><p>Perussuomalaisille EU-vastustus ja Suomen EU-ero ovat vain väline saada kannatusta kasvatetuksi. EU-ero ei ole poliittinen päämäärä. Laura Huhtasaaren euro- ja EU-eropuheet ovat vain laskelmoitua politikointia kannatuksen kasvattamiseksi. Vastaava on myös nyt Italiassa hallituksessa olevien puolueiden agenda. Italia ei eroa EU:sta eikä eurosta, vaikka hallituksen oikeistopopulistisilla puolueilla olisi erojen todelliseen ajamiseen oiva mahdollisuus.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Suomi on siis virallisesti määrittelyt olevan sotilasliittoon kuulumaton, muttei enää liittoutumaton eikä edes sotilaallisesti liittoutumaton. Presidentti Niinistön sanat heinäkuussa ovat merkitsevät sotilaalliselle liittoutumiselle.</p><p>Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa -määritettä on kaikkien niiden kansanedustajien syytä käyttää, jotka ovat äänestäneet niiden asiakirjojen puolesta, joihin tuo kirjaus on tehty. Näitä ovat mm. Sipilän hallituksen hallitusohjelma, vuoden 2016 ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko ja vuoden 2017 puolustusselonteko.</p><p>Tuo on syytä muistaa, kun Suomessa on suuri pyrkimys ulko- ja turvallisuuspoliittiseen yksimielisyyteen. Kun suuri yksimielisyys on asetettu erityiseksi arvoksi, sen mukaan politiikkojen on syytä toimia myös liittoutunut-termin käytön suhteen.</p><p>Venäjä on muodostanut kannan Suomen sotilaallisesta liittoutumisesta Suomen solmimien puolustusyhteistyösopimusten perusteella. Merkittävimmät ovat Naton kanssa syyskuussa 2014 solmittu isäntämaasopimus (<a href="https://www.eduskunta.fi/FI/lakiensaataminen/valiokunnat/ulkoasiainvaliokunta/Documents/HNS%20MoU%20suomi.pdf"><u>Yhteisymmärryspöytäkirja 4.9.2014</u></a>) ja Suomen ja Ruotsin sekä Yhdysvaltain toukokuussa 2018 solmima sopimus (<u><a href="https://www.defmin.fi/files/4231/Trilateral_Statement_of_Intent.pdf">Trilateral Statement of Intent</a></u>). Venäjä tarkastelee noita sopimuksia ensitarkastelussa vain sotilaallisesta näkökulmasta. Miten ne vaikuttavat Venäjän turvallisuuteen.</p><p>Suomen ja Ruotsin sekä Yhdysvaltain toukokuussa 2018 solmiman sopimuksen ratkaisevaa merkittävyyttä Suomessa ei ole vielä ymmärretty. Mitä on sovittu ja mitä on sovittu periaatteena, ei ole paperilla.&nbsp; Ei Washingtonissa 8.5.2018 tykit paukkuneet ihan turhan päiten, kun puolustusministerit Peter Hultqvist ja Jussi Niinistö saapuivat puolustusministeri James Mattisin tykö allekirjoittamaan sopimusta.</p><p>Ruotsista saatujen tietojen mukaan Yhdysvalloilla ja Ruotsilla olisi ollut valmius saada sopimus valmiiksi ja allekirjoitetuksi jo aikaisemin, mutta Suomen presidentinvaalien vuoksi allekirjoitus tapahtui vaalien jälkeen. Asiaa ei haluttu vaalitaisteluun.</p><p>Noihin kahteen sopimukseen sekä Venäjän puolustusministeri Sergei Šoigu että yleisesikunnan päällikkö Valeri Gerasimov ovat eniten puuttuneet ja noita sopimuksia Venäjän sotilasjohto on eniten arvostellut.</p><p>Sotilaallisessa mielessä Venäjä pitää Suomea sotilaallisesti liittoutuneena. Tuosta asiasta ei ole epäselvyyttä Venäjän reagoinnin perusteella.</p><p>Miksi puolustusministeri Šoigu tuli julkisuuteen railakkaasti viikon päästä niistä Niinistön sanoista, joilla tasavallan presidentti ilmoitti Suomen olevan sotilaallisesti liittoutuneen Nato-kumppanuuden ja Suomen solmimien puolustusyhteistyösopimusten perusteella. Käsittelin asiaa tarkemmin kirjoituksessa otsikolla &rdquo;<em>Presidentti Niinistön ilmoittamana Suomi on nyt sotilaallisesti liittoutunut</em>&rdquo; (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259406-presidentti-niiniston-ilmoittamana-suomi-on-nyt-sotilaallisesti-liittoutunut"><u>US-blogi 12.8.2018</u></a>).</p><p>Niinistön suulla Suomi sitoutui poliittisesti korkeimmalla mahdollisella tasolla tuohon toukokuiseen Suomi-Ruotsi-Yhdysvallat-sopimukseen. Kyse ei enää ollut vain Puolustusvoimien vähäpätöisestä teknisestä sopimuksesta.</p><p>Mitä Suomen poliittisesta sitoutumisesta tiukasti läntiseen puolustukseen on sitten seurannut? Venäjä ei enää näe Suomella olevan sitä asemaa suhteessa Venäjään kuin aikaisemmin. Asia tuli hyvin esille, kun Trumpin ja Putinin tapaamispaikka oli valinnassa. Venäjä kannatti Itävaltaa, Yhdysvallat Suomea. Käsittelin asiaa tarkemmin kirjoituksessa otsikolla &rdquo;<em>Trump-Putin-tapaamispaikkavalinnassa </em><em>Wienin ja Helsingin välillä Venäjä hävisi</em>&rdquo; (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258571-trump-putin-tapaamispaikkavalinnassa-wienin-ja-helsingin-valilla-venaja-havisi"><u>US-blogi 23.7.2018</u></a>).</p><p>Itävalta on ottanut Suomen vanhan paikan. Hyvä, että Suomi on päässyt siitä viimein eroon.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Olemme nyt pienten askelten politiikassa siinä pisteessä, että takaisin ei ole kääntymistä eikä ole syytäkään. Suomen puolustuksen tiivistyvä sotilaallinen länsi-integraatio on kaikkien osapuolten tiedossa. Suomen on oltava yhtenäinen ja sen vuoksi on Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen asema määriteltävä niin, että sitä määritelmää kaikki käyttävät: Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa.</p><p>Suomi ja Ruotsi etenevät yhdessä rinta rinnan. Erikseen maat eivät etene, vaikka Ruotsilla olisi siihen kyvykkyys. Ilman Ruotsin apua Suomesta ei olisi yksinetenijäksi. Ei ole ollut historiassa eikä ole myöskään tulevaisuudessa.</p><p>Puolustusministeri Peter Hultqvist on Ruotsin ulko- ja turvallisuuspolitiikan ykkösvetäjä. Vetäjä ei ole ulkoministeri Margot Wallström eikä pääministeri Stefan Löfven, vaan puolustusministeri Hultqvist. Löfven on jättänyt ulko- ja turvallisuuspolitiikan hoidon pääosin&nbsp;Hultqvistille. Hultqvist on Löfvenin tärkein luottoministeri.</p><p>Päinvastoin kuin historiassa, nyt Suomi ei ole vain seurannut Ruotsia viiveellä, vaan on ollut Ruotsin rinnalla. Kiitos siitä Suomen istuvalle hallitukselle on paikallaan ja erityisesti ulko- ja puolustusministereille. Näin ei olisi käynyt, jos hallituksessa olisi ollut SDP ja jos ulkoministerinä olisi Erkki Tuomioja. Eläisimme edelleen vanhaa kylmän sodan aikaista maailmaa.</p><p>Peter Hultqvistilla on hyvät suhteet Suomen puolustusministeri Jussi Niinistöön. Ei olisi, jos Hultqvistin sukujuuret eivät olisi äidin puolelta Kainuussa eikä hän tuntisi Suomea niin hyvin kuin tuntee. Hänen äitinsä on Kuusamosta Ruotsiin viety sotalapsi.</p><p>Jos aikaa, käykää lukemassa Peter Hultqvistin kirjoittama kirjoitus otsikolla &rdquo;<em>Finland värt att försvara</em>&rdquo;, suomennettua &rdquo;<em>Suomea kannattaa puolustaa</em>&rdquo; tai &rdquo;<em>Suomi on puolustamisen arvoinen</em>&rdquo; (<a href="https://www.regeringen.se/debattartiklar/2017/12/finland-vart-att-forsvara/"><u>Regeringen 6.12.2017</u></a>). Kirjoitus julkaistiin Suomen täyttäessä sata vuotta.</p><p>Hän ei kirjoittaisi noin, jos ei olisi viettänyt lapsuuden kesiä Kainuun korvissa alle 50 kilometrin päässä Neuvostoliiton rajasta.</p><p>Kiitos siis Hultqvistille siitä, että pitänyt Suomea mukana.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> "Jaakonsaari esittää sunnuntaina julkaistussa sanomalehti Kalevan haastattelussa, että sana liittoutumattomuus hylättäisiin jo syksyllä eduskunnalle annettavassa ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa." (Turun Sanomat 28.3.2004).

"Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Liisa Jaakonsaari olisi valmis luopumaan liittoutumattomuudesta ulko- ja turvallisuuspolitiikan määrittelyssä." (MTV3 28.3.2004).

Molempien lehtijuttujen otsikot olivat ”Jaakonsaari hylkäisi liittoutumattomuus-sanan”.

Liisa Jaakonsaari (sd.) oli tuolloin vuonna 2004 eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja. Jaakonsaari oli antanut kotiseutunsa Kaleva-lehdelle haastattelun, joka julkaistiin sunnuntaina 28.3.2004 otsikolla ”Liisa Jaakonsaari hautaisi liittoutumattomuuden”. Tuo juttu ei enää löydy netistä, mutta minulla se vielä on pdf-tulosteena.

Elettiin siis vuotta 2004. Maassa oli Keskustan, SDP:n ja RKP:n muodostama punamultahallitus pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) johtamana. Presidenttinä oli Tarja Halonen ja punamultahallituksen ulkoministerinä Erkki Tuomioja (sd.). Vanhasen hallituksen hallitusohjelman päivämäärällä 24.6.2003 voi käydä lukemassa täältä.

Hallitusohjelmaan on kirjattu Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen asema seuraavasti: ”Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka perustuu sotilaalliseen liittoutumattomuuteen ja uskottavaan maanpuolustukseen, jonka oleellinen osa on yleinen asevelvollisuus.

Itä-Euroopan turvallisuustilanne oli juuri muuttunut. Virosta, Latviasta, Liettuasta, Bulgariasta, Romaniasta, Slovakiasta ja Sloveniasta oli tullut Naton täysivaltaisia jäsenmaita maanantaina 29.3.2004. Nato oli laajentunut seitsemällä uudella jäsenmaalla Suomen ja Ruotsin pysyessä edelleen puolustusliiton ulkopuolella.

Suomi presidentti Halosen johdolla suhtautui yhtä kielteisesti kuin Venäjä Naton Baltia-laajenemiseen. Halonen ei tukenut Baltian maiden Nato-jäsenyyttä. Olen käsitellyt tarkemmin tuota asiaa kirjoituksessa otsikolla ”Kylmän sodan jälkeen Venäjä ja Suomi halusivat Itä-Euroopan Naton ulkopuolelle” (US-blogi 30.4.2018).

                                                                                              ****

Vanhasen hallitusohjelmasta löytyy myös teksti: ”Hallitus arvioi Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kokonaisuutta laajemmin vuonna 2004 valmistuvassa turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa.

Selonteon valmistelu alkoikin pian hallituksen muodostamisen jälkeen. Edellinen selonteko oli valmistunut vuonna 1997. Euroopan turvallisuustilanne oli muuttunut perusteiltaan täysin Naton kahden laajenemiskierroksen myötä. Suomi kuten myös Ruotsi eivät kuitenkaan olleet osoittaneet erityistä reagointia Euroopan muuttuneeseen turvallisuustilanteeseen. Myöskään Vanhasen hallitus ei osoittanut.

Selonteko nimellä ”Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka 2004” valmistui päivämäärällä 24.9.2004 (Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka 2004, Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 16/2004).

Eduskunnan ulkoasiainvaliokunta valmisteli ja käsitteli selontekoa puheenjohtaja Liisa Jaakonsaaren johdolla keväällä 2004. Jaakonsaari oli ajoittanut hyvin sanomalehti Kalevalle antamansa haastattelun, kun seuraavana päivänä Nato laajeni seitsemällä uudella jäsenvaltiolla.

Yle uutisoi jo maliskuussa 2004 tulevan Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisen aseman, jonka Liisa Jaakonsaari oli saattanut julkisuuteen haluamanaan ja jonka isänä häntä voidaan pitää.

Jaakonsaari: Suomi on jo liittoutunut” -jutussa kirjoitetaan (Yle 29.3.2004):

Suomessa ei hänen [Liisa Jaakonsaaren] mukaansa olla vielä täysin tajuttu, kuinka riippuvainen Suomi ja EU ovat alueensa ulkopuolisista asioista.”

Viisaita sanoja jo vuonna 2004. Noiden sanojen viisauden lausumisajankohtana me tiedämme nyt, kun valtaosa suomalaispoliitikoista on tullut samalle kannelle vuosikymmen myöhemmin.

                                                                                              ****

Jaakonsaari sai aikaan Suomessa ulko- ja turvallisuuspoliittisen mylläkän. Kuinka demari voikaan esittää mitään tuollaista Tarja Halosen ja Erkki Tuomiojan Suomessa!

Jaakonsaari tuli tuossa poliittisessa mylläkässä tyrmätyksi. Hänen liittoutumattomuus- ja liittoutuminen-käsitteet liitettiin suoraan Suomen Nato-jäsenyyden ajamiseen. Jaakonsaaren liittoutumattomuus- ja liittoutuminen-käsitteitä kiistivät etenkin ne poliitikot, jotka kiihkeimmin vastustivat Suomen Nato-jäsenyyttä.

Vuonna 2005 Euroopan Investointipankin varapääjohtaja ja vuoden 2006 presidentinvaalien ehdokas Sauli Niinistö yhtyi Jaakonsaaren ajatuskulkuun Suomen liittoutumisesta: ”Niinistö pitääkin valtionjohdon hellimää liittoutumattomuusoppia sinisilmäisenä ja kohtalokkaana.” (Turun Sanomat 15.12.2005).

Pääministeri Vanhanen torjui sunnuntaina 28.3.2004 Ylen radiouutisten pääministerin haastattelutunnilla Suomen olevan liittoutuneen. Vanhanen korosti radiossa vahvoin sanakääntein, että Suomi pysyy sotilaallisesti liittoutumattomana.

Vanhanen torjuu liit­tou­tu­mat­to­muu­den hautaamisen” oli uutisotsikko Kalevassa heti Jaakonsaaren sunnuntaisen puheenvuoron ja pääministerin haastattelutunnin jälkeen (Kaleva 28.3.2004). Vanhanen yhdisti Kalevan sivuilla sotilaallisen liittoutumattomuuden ja kuulumaattomuuden sotilasliittoon näin: ”Maailmalla asia ymmärretään Vanhasen mukaan siten, että jos ei kuulu sotilaalliseen liittokuntaan, on sotilaallisesti liittoutumaton.

Myös kansanedustaja ja ulkoasiainvaliokunnan jäsen Anneli Jäätteenmäki kiisti jyrkästi, että Suomi olisi liittoutunut EU:n turvallisuus- ja puolustuspoliittisen yhteistyön myötä (Yle 30.3.2004).

Samaan kuoroon monen muun poliitikon tavoin liittyi myös Vasemmistoliiton puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes.

Siimes kyselee, miten yhden hallituspuoleen keskeinen vaikuttaja voi puhua hallitusohjelman vastaisesti ja vetääkö Jaakonsaari Naton markkinointikampanjaa. Siimeksen mielestä Jaakonsaari yrittää puheillaan alentaa sotilaallisen liittoutumisen kynnystä." (Yle 29.3.2004).

Tosin myöhemmin vuoden 2006 puheenjohtajaeron jälkeen Siimestä on pidetty Nato-jäsenyyden kannattajana. On esitetty, että eroon osaltaan johti Suvi-Anne Siimeksen ja Vasemmistoliiton kantojen erot suhtautumisessa sotilasliittoihin ja liittoutumattomuuteen.

Palaan hallitusohjelman vastaiseen puhumiseen vielä myöhemmin tässä kirjoituksessa myös Vasemmistoliiton osalta.

Noin yleensä edelläkävijät - tässä tapauksessa Liisa Jaakonsaari - tyrmätään kantojaan hitaasti muuttavassa Suomessa. Tyrmätään etenkin ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.

24.9.2004 valmistunut Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen selosteko kirjasi Suomen liittoutumattomuusasian seuraavasti:

Suomi kehittää puolustuskykyään sotilaallisesti liittoutumattomana maana turvallisuusympäristönsä, erityisesti pohjoiseen Eurooppaan vaikuttavia muutoksia seuraten.

Baltian maista selonteko kirjaa puolestaan seuraavasti:

Baltian maat katsovat liittoutumisen vähentäneen olennaisesti niihin kohdistuvaa sotilaallista uhkaa, ja Naton jäseninä niiden uusi doktriini perustuu kollektiiviseen puolustukseen.

                                                                                              ****

Suomen liittoutumisasia katosi Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisesta keskustelusta vuosikymmeneksi vuoteen 2013 saakka. Vuoden 2004 keskustelun sysäys tuli Naton laajenemisesta ja sen myötä Euroopan turvallisuusperusteiden muuttumisesta. Sen sijaan vuosina 2012-2013 käydylle Suomen liittoutumiskeskustelulle ei ollut vastaavaa selkeään ulkopuolista sysäystä.

Vuosien 2004-2013 välillä tehtiin selonteot turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan liittyen vuonna 2009 (Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka 2009, Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 11/2009) ja 2012 (Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka 2012, Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 5/2012).

Suomen hallitus oli vaihtunut vuoden 2011 eduskuntavaalien jälkeen. Vaivoin saatiin pystyyn Kokoomuksen, SDP:n, RKP:n, Vasemmistoliiton, Vihreiden ja Kristillisdemokraattien muodostama ns. sixpack-hallitus, jota johti Jyrki Katainen (kok.). Kataisen hallituksen hallitusohjelman päivämäärällä 22.6.2011 voi käydä lukemassa täältä.

Hallitusohjelmaan oli kirjattu Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen asema seuraavasti: ”Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa ja harjoittaa yhteistyötä Naton kanssa sekä ylläpitää mahdollisuutta hakea Nato-jäsenyyttä. Suomi ei tämän hallituksen aikana valmistele Nato-jäsenyyden hakemista.

Jälkimmäinen lause oli vasemmistoliiton vaatimus hallitusohjelmaan.

Sekä vuoden 2009 Vanhasen kakkoshallituksen että vuoden 2012 Kataisen hallituksen turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa Suomi kirjattiin jo sotilasliittoon kuulumatomaksi maaksi ilman, että Suomi olisi sotilaallisesti liitoutumaton. Vuoden 2012 selontekoon kirjattiin tosin vielä: ”Puolustusyhteistyö ei siis merkitse sotilaallista liittoutumista tai Suomen turvallisuuspoliittisten perusratkaisujen muuttumista.” Puolustusyhteistyöllä tarkoitettiin yhteistyötä mm. Naton ja Nato-maiden kanssa.

Nyt puolustusyhteistyö merkitsee presidentti Niinistön ilmoittamana sotilaallista liittoutumista. Niinistö esitti tuon kantansa selväsanaisesti Trumpin ja Putinin heinäkuisen Helsinki-tapaamisen yhteydessä (Yle Areena, 1.01-1.25).

Kataisen hallituksen laatima selosteko meni seuraavaksi eduskunnan ja eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan käsittelyyn. Vuoden 2011 eduskuntavaalien jälkeen ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja oli Timo Soini (ps.), oppositiopoliitikko siis.

                                                                                              ****

Soinin johdolla ulkoasiainvaliokunta määritteli Suomen liittoutumattomuuden ja samalla myös sotilaallisen liittoutumattomuuden uudelleen. Soini sai valiokunnassa nyt yhdeksän vuoden jälkeen läpi sen, mitä ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Liisa Jaakonsaari ajoi vuonna 2004, mutta mihin Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen päätöksenteko ei ollut vielä siihen valmis.

Ulkoasiainvaliokunta antoi selonteosta 26.4.2013 valmistuneen mietinnön (Ulkoasiainvaliokunnan mietintö UaVM 1/2013 vp), joka toteaa monipolvisesti, että Suomen sotilaallinen liittoutumattomuus ei käytännössä ole enää täysin mahdollista, koska Suomi on riippuvainen monista yhteistyömuodoista. Valiokunta arvosteli hallituksen turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekoa seuraavasti:

Selonteon puutteena voi pitää sitä, ettei kansainvälisen verkottumisen ja kansallisen riippumattomuuden välistä kysymystä ole siinä riittävästi analysoitu. Valiokunta katsoo, että Suomen tulee pyrkiä aktiivisesti vahvistamaan verkottumista niin, että voimme turvata niin rauhanaikana kuin kriisitilanteessa kokonaisturvallisuuden ja puolustuksen tarvitsemat voimavarat tarvittaessa kansainvälisen yhteistoiminnan kautta.

Vastaavaa Suomen liittoutumiseen liittyvien toimien suitustutusta on koko mietintö. Liittoutumis-sanaa on korvattu sanoilla verkottumien, yhteistoiminta jne.

Mietinnön valmistuttua Ylen juttu otsikolla ”Soini liittoutumattomuudesta: ’Sitä ei enää ole’" vuoden 2013 alkupuolella kuvaa Soinin johtamana aikaansaatua linjamuutosta (Yle 6.5.2013):

Suomi on luopumassa perinteisestä liittoutumattomuus-käsitteestä. Suomi ei kuulu sotilasliittoihin mutta ei myöskään ole täysin liittoutumaton. Eduskunta käsittelee huomenna turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekoa. Ulkoasianvaliokunta toteaa mietinnössään, että ’sotilaallinen liittoutumattomuus ei käytännössä ole enää täysin mahdollista keskinäisriippuvuuksien vuoksi".

Tuon ajatuksen isä on tosiasiallisesti Liisa Jaakonsaari jo vuonna 2004.

Niin, se on eduskunnan ulkoasianvaliokunnan yksimielinen kanta, ja se kuvastaa tosiasiallista tilannetta, että täydellinen liittoutumattomuus nykymaailmassa ei ole enää todellisuutta.”, Soini totesi vielä varmemmaksi vakuudeksi Ylelle.

Tuo kaikki tapahtui siis ajankohtana, jolloin hallituksessa istuivat Vasemmistoliitto, Vihreät ja SDP, jotka tunnetaan Suomen liittoutumattomuden puolustajina ja Suomen Nato-jäsenyyden vastustajina.

                                                                                              ****

Selonteon käsittely eduskunnan täysistuntosalissa osoitti, kuinka yksimielisesti Suomen eduskunta korkeimpana poliittisena päättäjänä luopui viimein Suomen liittoutumattomuudesta. Suomi oli sotilasliittoon - siis Natoon - kuulumaton, mutta liittoutunut. Tosiasiallisesti myös jo tuolloin siis sotilaallisesti liittoutunut, kun lukee ulkoasianvaliokunnan kirjaamia niitä läntisiä organisaatioita, jotka ovat sotilaallisia ja joiden kanssa Suomi harjoittaa tiivistä yhteistoimintaa.

Suomen liittoutumattomuus hylättiin 8.5.2013 istuntosalin täysistuntoäänestyksessä käytännössä yksimielisesti. 149 kansanedustajaa äänesti kansanedustaja Markus Mustajärven (vr.) esittämää ”Suomi on liittoutumaton maa niin kauan, kun se ei ole sotilasliiton jäsen” -määritettä vastaan. Vain kolme kansanedustajaa äänesti Mustajärven esityksen puolesta.

Joko ollaan liittoutunut tai liittoutumaton. Mustajärvi asetti äänestysasian taitavasti niin, että se oli sidottu sotilasliiton jäsenyyteen ja sitä kautta sotilaalliseen liittoutumiseen.

Harvoin eduskunta on ollut näin yksimielinen näin keskeisestä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan määritteestä. Ei koskaan.

Tuon äänestyksen jälkeen suomalaisministerillä on ollut hyvä selkeänoja torjua venäläispoliitikkojen ne kannanotot, joissa he määrittelivät Suomen puolueettomaksi tai liittoutumattomaksi. Venäläiskannanottoja ei kuitenkaan ole erityisemmin torjuttu, vaan niistä on vaiettu.

149 kansanedustajan nimet löytyvät eduskunnan sivuilta (Äänestys 4 klo. 14:15 Istunto 50/08.05.2013 klo. 14:05).

Kun nyt eduskuntavaalit lähestyvät, on äänestäjien syytä muistaa tuo vuoden 2013 toukokuinen äänestys liittoutumattomuus- ja liittoutuminen-käsitteestä. On syytä muistaa, mitä kukin kansanedustaja on äänestänyt Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisesta asemasta. Näin etenkin vasemmalla laidalla Vasemmistoliitossa, Vihreissä ja SDP:ssä, joiden kansanedustajien olen kuullut eniten edelleen sanovan Suomen olevan sekä liittoutumattoman että myös sotilaallisesti liittoutumattoman.

Eduskuntaryhmittäin äänestys, että Suomi ei ole liittoutumaton sotilasliittojäsenyyteen saakka, meni seuraavasti:

Keskustan eduskuntaryhmä: 27 jaa-ääntä, 0 ei-ääntä.

Perussuomalaisten eduskuntaryhmä: 28 jaa-ääntä, 1 ei-ääntä.

Kansallisen kokoomuksen eduskuntaryhmä: 32 jaa-ääntä, 0 ei-ääntä.

Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä: 30 jaa-ääntä, 0 ei-ääntä.

Vihreä eduskuntaryhmä: 8 jaa-ääntä, 0 ei-ääntä.

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä: 10 jaa-ääntä, 0 ei-ääntä.

Ruotsalainen eduskuntaryhmä: 9 jaa-ääntä, 0 ei-ääntä.

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä: 5 jaa-ääntä, 0 ei-ääntä.

Vasenryhmän eduskuntaryhmä: 0 jaa-ääntä, 2 ei-ääntä.

                                                                                              ****

Vasemmistoliiton, Vihreiden ja SDP:n riveissä yksikään kansanedustaja ei äänestänyt Suomen liittoutumattomuuden puolesta. Liittoutumis-käsitteen puolesta äänestivät mm. aikaisemmin voimakkaasti liittoutumattomuutta ajaneet Paavo Arhinmäki (vas.), Annika Lapintie (vas.) ja Silvia Modig (vas.). He eivät siis äänestäneet Suomen liittoutumattomuuden puolesta.

Irvokas on esimerkiksi kansanedustajaehdokas Silvia Modigin toiminta vuoden 2015 vaalikamppailussa. Kun hän ei kannattanut vuonna 2013 Suomen liittoutumattomuutta, niin vuonna 2015 hän lausui vaalikamppailun tiimellyksessä:

Liittoutumattomuus on paras tapa edistää rauhaa.” ja Modig lisäsi: ”Jos asiasta [liittoutumisesta] tehtäisiin selvitys, pitäisi ehdottomasti kuulla myös kansaa.” (Pax 2015/01).

Paavo Arhinmäki lausui vielä 29.6.2018 Twitterissä, että ”Kyllä Suomen on hyvä olla neutraali” (Twitter 29.6.2018), vaikka hän ei äänestänyt jo vuonna 2013 Suomen liittoutumattomuuden puolesta.

Perussuomalaisista kansanedustajista vain Pertti Virtanen äänesti sen puolesta, että Suomi olisi liittoutumaton. Liittoutumis-käsitteen puolesta äänestivät mm. Jussi Halla-aho ja James Hirvisaari 26 muun kansanedustajan kanssa. He eivät siis äänestäneet Suomen liittoutumattomuuden puolesta.

Perussuomalaille tiedoksi, että Suomi on liittoutunut myös EU:hun ja se sopi hyvin ainakin vuoden 2013 perussuomalaisille kansanedustajille.

Halla-aho on mielenkiintoinen tapaus. Kun hän äänesti muiden perussuomalaisten tapaan ulkoasiainvaliokunnan selontekomietinnön ja hallituksen selonteon puolesta, hän samalla hyväksyi EU:n vahvan aseman Suomen turvallisuuden määrittäjänä ja vaikuttajana. Oliko hän EU:ta vastaan ja Suomen EU-eron puolella? Eipä ollut.

Perussuomalaisille EU-vastustus ja Suomen EU-ero ovat vain väline saada kannatusta kasvatetuksi. EU-ero ei ole poliittinen päämäärä. Laura Huhtasaaren euro- ja EU-eropuheet ovat vain laskelmoitua politikointia kannatuksen kasvattamiseksi. Vastaava on myös nyt Italiassa hallituksessa olevien puolueiden agenda. Italia ei eroa EU:sta eikä eurosta, vaikka hallituksen oikeistopopulistisilla puolueilla olisi erojen todelliseen ajamiseen oiva mahdollisuus.

                                                                                              ****

Suomi on siis virallisesti määrittelyt olevan sotilasliittoon kuulumaton, muttei enää liittoutumaton eikä edes sotilaallisesti liittoutumaton. Presidentti Niinistön sanat heinäkuussa ovat merkitsevät sotilaalliselle liittoutumiselle.

Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa -määritettä on kaikkien niiden kansanedustajien syytä käyttää, jotka ovat äänestäneet niiden asiakirjojen puolesta, joihin tuo kirjaus on tehty. Näitä ovat mm. Sipilän hallituksen hallitusohjelma, vuoden 2016 ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko ja vuoden 2017 puolustusselonteko.

Tuo on syytä muistaa, kun Suomessa on suuri pyrkimys ulko- ja turvallisuuspoliittiseen yksimielisyyteen. Kun suuri yksimielisyys on asetettu erityiseksi arvoksi, sen mukaan politiikkojen on syytä toimia myös liittoutunut-termin käytön suhteen.

Venäjä on muodostanut kannan Suomen sotilaallisesta liittoutumisesta Suomen solmimien puolustusyhteistyösopimusten perusteella. Merkittävimmät ovat Naton kanssa syyskuussa 2014 solmittu isäntämaasopimus (Yhteisymmärryspöytäkirja 4.9.2014) ja Suomen ja Ruotsin sekä Yhdysvaltain toukokuussa 2018 solmima sopimus (Trilateral Statement of Intent). Venäjä tarkastelee noita sopimuksia ensitarkastelussa vain sotilaallisesta näkökulmasta. Miten ne vaikuttavat Venäjän turvallisuuteen.

Suomen ja Ruotsin sekä Yhdysvaltain toukokuussa 2018 solmiman sopimuksen ratkaisevaa merkittävyyttä Suomessa ei ole vielä ymmärretty. Mitä on sovittu ja mitä on sovittu periaatteena, ei ole paperilla.  Ei Washingtonissa 8.5.2018 tykit paukkuneet ihan turhan päiten, kun puolustusministerit Peter Hultqvist ja Jussi Niinistö saapuivat puolustusministeri James Mattisin tykö allekirjoittamaan sopimusta.

Ruotsista saatujen tietojen mukaan Yhdysvalloilla ja Ruotsilla olisi ollut valmius saada sopimus valmiiksi ja allekirjoitetuksi jo aikaisemin, mutta Suomen presidentinvaalien vuoksi allekirjoitus tapahtui vaalien jälkeen. Asiaa ei haluttu vaalitaisteluun.

Noihin kahteen sopimukseen sekä Venäjän puolustusministeri Sergei Šoigu että yleisesikunnan päällikkö Valeri Gerasimov ovat eniten puuttuneet ja noita sopimuksia Venäjän sotilasjohto on eniten arvostellut.

Sotilaallisessa mielessä Venäjä pitää Suomea sotilaallisesti liittoutuneena. Tuosta asiasta ei ole epäselvyyttä Venäjän reagoinnin perusteella.

Miksi puolustusministeri Šoigu tuli julkisuuteen railakkaasti viikon päästä niistä Niinistön sanoista, joilla tasavallan presidentti ilmoitti Suomen olevan sotilaallisesti liittoutuneen Nato-kumppanuuden ja Suomen solmimien puolustusyhteistyösopimusten perusteella. Käsittelin asiaa tarkemmin kirjoituksessa otsikolla ”Presidentti Niinistön ilmoittamana Suomi on nyt sotilaallisesti liittoutunut” (US-blogi 12.8.2018).

Niinistön suulla Suomi sitoutui poliittisesti korkeimmalla mahdollisella tasolla tuohon toukokuiseen Suomi-Ruotsi-Yhdysvallat-sopimukseen. Kyse ei enää ollut vain Puolustusvoimien vähäpätöisestä teknisestä sopimuksesta.

Mitä Suomen poliittisesta sitoutumisesta tiukasti läntiseen puolustukseen on sitten seurannut? Venäjä ei enää näe Suomella olevan sitä asemaa suhteessa Venäjään kuin aikaisemmin. Asia tuli hyvin esille, kun Trumpin ja Putinin tapaamispaikka oli valinnassa. Venäjä kannatti Itävaltaa, Yhdysvallat Suomea. Käsittelin asiaa tarkemmin kirjoituksessa otsikolla ”Trump-Putin-tapaamispaikkavalinnassa Wienin ja Helsingin välillä Venäjä hävisi” (US-blogi 23.7.2018).

Itävalta on ottanut Suomen vanhan paikan. Hyvä, että Suomi on päässyt siitä viimein eroon.

                                                                                              ****

Olemme nyt pienten askelten politiikassa siinä pisteessä, että takaisin ei ole kääntymistä eikä ole syytäkään. Suomen puolustuksen tiivistyvä sotilaallinen länsi-integraatio on kaikkien osapuolten tiedossa. Suomen on oltava yhtenäinen ja sen vuoksi on Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen asema määriteltävä niin, että sitä määritelmää kaikki käyttävät: Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa.

Suomi ja Ruotsi etenevät yhdessä rinta rinnan. Erikseen maat eivät etene, vaikka Ruotsilla olisi siihen kyvykkyys. Ilman Ruotsin apua Suomesta ei olisi yksinetenijäksi. Ei ole ollut historiassa eikä ole myöskään tulevaisuudessa.

Puolustusministeri Peter Hultqvist on Ruotsin ulko- ja turvallisuuspolitiikan ykkösvetäjä. Vetäjä ei ole ulkoministeri Margot Wallström eikä pääministeri Stefan Löfven, vaan puolustusministeri Hultqvist. Löfven on jättänyt ulko- ja turvallisuuspolitiikan hoidon pääosin Hultqvistille. Hultqvist on Löfvenin tärkein luottoministeri.

Päinvastoin kuin historiassa, nyt Suomi ei ole vain seurannut Ruotsia viiveellä, vaan on ollut Ruotsin rinnalla. Kiitos siitä Suomen istuvalle hallitukselle on paikallaan ja erityisesti ulko- ja puolustusministereille. Näin ei olisi käynyt, jos hallituksessa olisi ollut SDP ja jos ulkoministerinä olisi Erkki Tuomioja. Eläisimme edelleen vanhaa kylmän sodan aikaista maailmaa.

Peter Hultqvistilla on hyvät suhteet Suomen puolustusministeri Jussi Niinistöön. Ei olisi, jos Hultqvistin sukujuuret eivät olisi äidin puolelta Kainuussa eikä hän tuntisi Suomea niin hyvin kuin tuntee. Hänen äitinsä on Kuusamosta Ruotsiin viety sotalapsi.

Jos aikaa, käykää lukemassa Peter Hultqvistin kirjoittama kirjoitus otsikolla ”Finland värt att försvara”, suomennettua ”Suomea kannattaa puolustaa” tai ”Suomi on puolustamisen arvoinen” (Regeringen 6.12.2017). Kirjoitus julkaistiin Suomen täyttäessä sata vuotta.

Hän ei kirjoittaisi noin, jos ei olisi viettänyt lapsuuden kesiä Kainuun korvissa alle 50 kilometrin päässä Neuvostoliiton rajasta.

Kiitos siis Hultqvistille siitä, että pitänyt Suomea mukana.

 

]]>
23 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259650-suomen-sotilaallisesta-liittoutumattomuudesta-luopumisen-lyhyt-historia#comments Kotimaa Nato Sotilaallinen liittoutumattomuus Turpo Ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko Venäjän uhka Sat, 18 Aug 2018 13:40:32 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259650-suomen-sotilaallisesta-liittoutumattomuudesta-luopumisen-lyhyt-historia
Merkelin jälkeen Niinistö http://jaga.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259624-merkelin-jalkeen-niinisto <p>Presidenttimme tapaa 22.8 presidentti Putinin Sotshissa. Tänään Putin tapaa liittokansleri Merkelin Berliinin lähellä. Kyseessä on kahden venäjänpolitiikaltaan varsin samankaltaisen maan ja Venäjän kohtaaminen. Tosin Saksa on sen verran merkittävämpi, että jännittävintä on miten paljon tapaamisista ulospäin annettava kuva poikkeaa toisistaan. Niinistön ja Putin tapaamiset ovat vuosittaista rutiinia.</p><p>&nbsp;</p><p>Merkelin ja Putinin listalla ovat ainakin Ukraina, Syyria ja NordStream2. Ukrainan osalta on ollut puhetta rauhanturvaajista. Syyrian osalta jälleenrakentaminen ja pakolaisten mahdollinen kotiuttaminen saattavat nousta esille. NordStream2 taas liittyy Trumpiin.</p><p>&nbsp;</p><p>On varsin epätodennäköistä, että Ukrainan osalta päästäisiin eteenpäin esim. rauhanturvajoukkoihin. Syyrian jälleenrakennukseen ainakin Saksaa ja Suomeakin varmaan tarvitaan ja niiden kannattaa siihen osallistua. &nbsp;NordStream2 taasen riippuu pitkälti siitä asettaako Trump siihen liittyviä pakotteita.</p><p>&nbsp;</p><p>Luultavasti presidenttimme saa informaation Merkelin ja Putinin keskusteluista. Enkä yhtään ihmettelisi, jos Suomen ja Saksan linjat olisivat yhtenevät, kuten unionimaiden linjojen tulisikin olla suhteessa ulkopuolisiin.</p><p>&nbsp;</p><p>Unionimaiden Venäjä suhde tulee varmasti esille myös presidentti Macronin tulevan vierailun yhteydessä, Hänkin tapasi äskettäin Putinin. Voisi rohkeasti spekuloida sillä missä määrin Putinin aktiivisuus eurooppalaisiin päin johtuu siitä, että Trump on osoittautumassa huonoksi sijoitukseksi Venäjältä.</p><p>&nbsp;</p><p>Suomen ja Venäjän välillä tuskin suurempia ongelmia syntyy, Venäjälle ja Putinille on tärkeää, ettei Suomi kuulu muodollisesti Natoon, vaikka sen ja Naton suhde olisikin käytännössä tiivis.</p><p>&nbsp;</p><p>Kotimaisessa keskustelussa on nousut esiin mahdollisuus, että Venäjän raja alkaisi vuotaa maahanmuuttajia suuressa määrin. Viimeksi tällainen vuoto loppui äkkiä, kun alettiin tuumailla, pitäisikö pyytää Brysseliä apuun. Yhteiskunnallinen tilanne itse Venäjällä aiheuttaa pientä pakolaisten puroa, mutta se ei kumpaakaan rajanaapuria suuremmin haittaa,</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Presidenttimme tapaa 22.8 presidentti Putinin Sotshissa. Tänään Putin tapaa liittokansleri Merkelin Berliinin lähellä. Kyseessä on kahden venäjänpolitiikaltaan varsin samankaltaisen maan ja Venäjän kohtaaminen. Tosin Saksa on sen verran merkittävämpi, että jännittävintä on miten paljon tapaamisista ulospäin annettava kuva poikkeaa toisistaan. Niinistön ja Putin tapaamiset ovat vuosittaista rutiinia.

 

Merkelin ja Putinin listalla ovat ainakin Ukraina, Syyria ja NordStream2. Ukrainan osalta on ollut puhetta rauhanturvaajista. Syyrian osalta jälleenrakentaminen ja pakolaisten mahdollinen kotiuttaminen saattavat nousta esille. NordStream2 taas liittyy Trumpiin.

 

On varsin epätodennäköistä, että Ukrainan osalta päästäisiin eteenpäin esim. rauhanturvajoukkoihin. Syyrian jälleenrakennukseen ainakin Saksaa ja Suomeakin varmaan tarvitaan ja niiden kannattaa siihen osallistua.  NordStream2 taasen riippuu pitkälti siitä asettaako Trump siihen liittyviä pakotteita.

 

Luultavasti presidenttimme saa informaation Merkelin ja Putinin keskusteluista. Enkä yhtään ihmettelisi, jos Suomen ja Saksan linjat olisivat yhtenevät, kuten unionimaiden linjojen tulisikin olla suhteessa ulkopuolisiin.

 

Unionimaiden Venäjä suhde tulee varmasti esille myös presidentti Macronin tulevan vierailun yhteydessä, Hänkin tapasi äskettäin Putinin. Voisi rohkeasti spekuloida sillä missä määrin Putinin aktiivisuus eurooppalaisiin päin johtuu siitä, että Trump on osoittautumassa huonoksi sijoitukseksi Venäjältä.

 

Suomen ja Venäjän välillä tuskin suurempia ongelmia syntyy, Venäjälle ja Putinille on tärkeää, ettei Suomi kuulu muodollisesti Natoon, vaikka sen ja Naton suhde olisikin käytännössä tiivis.

 

Kotimaisessa keskustelussa on nousut esiin mahdollisuus, että Venäjän raja alkaisi vuotaa maahanmuuttajia suuressa määrin. Viimeksi tällainen vuoto loppui äkkiä, kun alettiin tuumailla, pitäisikö pyytää Brysseliä apuun. Yhteiskunnallinen tilanne itse Venäjällä aiheuttaa pientä pakolaisten puroa, mutta se ei kumpaakaan rajanaapuria suuremmin haittaa,

]]>
3 http://jaga.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259624-merkelin-jalkeen-niinisto#comments Kotimaa Sat, 18 Aug 2018 04:53:36 +0000 Lars-Erik Wilskman http://jaga.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259624-merkelin-jalkeen-niinisto
Eläinsuojelulaki uudistuu – plussat, miinukset ja kysymykset http://tanjaisa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259621-elainsuojelulaki-uudistuu-plussat-miinukset-ja-kysymykset <p>&nbsp;</p><p>Viime päivinä uudistuva eläinsuojelulaki on ollut paljon tapetilla ja uutisissa. Laki on ollut valmisteilla jo vuodesta 2010.&nbsp;Nyt ollaan askelta lähempänä uutta ja parempaa lakia, kun ehdotus palasi lausuntokierrokselta ja menee loppuvuodesta eduskunnassa äänestykseen. Laissa on paljon hyviä, eläinten tilannetta parantavaa muutosta.&nbsp;</p><p>Eläimet ovat osa suomalaista yhteiskuntaa ja näin ollen myös heistä tulee pitää parasta mahdollista huolta.&nbsp;<br />Kissoille ja koirille on tulossa vaatimus pakollisesta tunnistusmerkinnästä ja sen rekisteröinnistä.</p><p><strong>Iso peukku tälle! </strong>Tiesitkö, että Suomi on yksi harvoista Euroopan maista, missä tämä ei ole ollut pakollista vielä? Siruttaminen ja rekisteröinti kuitenkin helpottaa vähentämään pentutehtailua, eläinten salakuljetusta sekä helpottaa kadonneen eläimen palautumista kotiin.</p><p>Iso peukku myös sille, että sirkuksissa ei enää uuden lain mennessä läpi saa käyttää villieläimiä.</p><p>Plussaa siitä, että laissa puututaan eläinten jalostukseen. Varsinkin koirien jalostuksessa on menty äärimmäisyyksiin ulkomuodon tähden. Liian lyhytkuonoisiksi jalostetut rodut kuten mopsit sekä ranskan- ja englanninbulldogit ovat räikeitä esimerkkejä siitä, mitä ihminen on saanut aikaan. Näiden koirien röhinä ja tuhina saatetaan nähdä söpönä rotuominaisuutena, mutta todellisuudessa kyse on siitä, että koira ei pysty hengittämään kunnolla. Eläinlääkärit Suomessa ja kautta maailman ovat nostaneet voimakkaasti esiin koirien pahoinvointiin sekä vakaviin terveysongelmiin liittyviä vakavia epäkohtia mihin on päädytty jalostuksella. On siis aika, että nämäkin asiat otetaan mukaan lakiin ja sen avulla pyritään parantamaan eläinten hyvinvointia.&nbsp;</p><p>Uuden lain turvin halutaan turvata eläinten jatkuva vedensaanti. Kummallista sinänsä, ettei se ole aikaisemmin ollut vaatimus. Jos eläin ei pääsen juomaan, niin eihän se hyvin voi. Toki uudessakin laissa ei takaa kaikille eläimille sitä, että vettä on saatavilla. Lain mukaan kaikki turkiseläimet eivät kuitenkaan ole oikeutettuja jatkuvaan vedensaantiin, ainostaan siitoskäytössä olevat. Rekikoiratarhoillakaan ei tarvitse kuulemma olla koko aikaa vettä tarjolla, koska jatkuvan sulan veden saaminen tarjolle olisi kohtuutonta. Ettäkö mitä?&nbsp;</p><p><br />Tuotantoeläinten osalta laki jättää paljon parantamisen varaa kyllä, vaikka kyllä se tuo mukanaan niitä parannuksiakin. Turkistarhaus tulee jatkumaan Suomessa edelleenkin. Tuotanto- ja turkiseläimiin liittyvät kysymykset ovat aina monimuotoisia, sillä toisessa vaakakupissa painaa myös ihmisten toimeentulo ja elinkeino. Tuotanto- ja turkiseläimiä tulee olemaan vastakin, mutta kuitenkin niille pitäisi pystä tarjoamaan mahdollisimman hyvä elämä, jossa voivat toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistään ja saavat parasta mahdollista hoitoa.&nbsp;</p><p><br />Muutama asia jäi itselleni hieman kysymysmerkiksi uudessa laissa kuten pentutehtailu ja eläimiin sekaantuminen.&nbsp;</p><p><br />Pentutehtailua koskien puolueemme kansanedusta Olli Immonen jätti jo vuonna 2013 kirjallisen kysymyksen sen kriminalisoinnista, mutta eihän se mihinkään johtanut. Pentutehtailu ja siihen liittyvä eläinten salakuljetus on iso ongelma eläinsuojelullisesta näkökulmasta. Lisäksi siihen liittyy eläinten laitonta tuontia. Eläimiä kasvatetaan epäinhimillisssä olosuhteissa, sairaudet jyllää, pennut ovat sukurutsaisia, emot synnyttävät joka juoksuista ym ym. Raha on se, mikä merkkaa. Sekä kysyntä. Niin kauan kun on kysyntää, on tarjontaa.</p><p><strong>Voi kumpa ihmiset jo uskoisivat ja oppisivat olematta ostamatta näitä hämäriä pentuja.</strong></p><p>Teille, jotka olette kiinnostuneita tutustumaan miten valtavasta ongelmasta pentutehtailussa on kyse, suosittelen kääntämään Alfa kanavalle 27.11 alkaen ja seuraamaan kymmenosaista dokkarisarjaa Pedigree Dream. Sarja on suomalainen tuotanto, joka porautuu Euroopan alueen koirakauppaan ja pentutehtailuun, kasvatustoimintaan sekä koirien liikkuvuuteen Euroopassa ja siihen, miten tämä kaikki näkyy meillä Suomessa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Viime päivinä uudistuva eläinsuojelulaki on ollut paljon tapetilla ja uutisissa. Laki on ollut valmisteilla jo vuodesta 2010. Nyt ollaan askelta lähempänä uutta ja parempaa lakia, kun ehdotus palasi lausuntokierrokselta ja menee loppuvuodesta eduskunnassa äänestykseen. Laissa on paljon hyviä, eläinten tilannetta parantavaa muutosta. 

Eläimet ovat osa suomalaista yhteiskuntaa ja näin ollen myös heistä tulee pitää parasta mahdollista huolta. 
Kissoille ja koirille on tulossa vaatimus pakollisesta tunnistusmerkinnästä ja sen rekisteröinnistä.

Iso peukku tälle! Tiesitkö, että Suomi on yksi harvoista Euroopan maista, missä tämä ei ole ollut pakollista vielä? Siruttaminen ja rekisteröinti kuitenkin helpottaa vähentämään pentutehtailua, eläinten salakuljetusta sekä helpottaa kadonneen eläimen palautumista kotiin.

Iso peukku myös sille, että sirkuksissa ei enää uuden lain mennessä läpi saa käyttää villieläimiä.

Plussaa siitä, että laissa puututaan eläinten jalostukseen. Varsinkin koirien jalostuksessa on menty äärimmäisyyksiin ulkomuodon tähden. Liian lyhytkuonoisiksi jalostetut rodut kuten mopsit sekä ranskan- ja englanninbulldogit ovat räikeitä esimerkkejä siitä, mitä ihminen on saanut aikaan. Näiden koirien röhinä ja tuhina saatetaan nähdä söpönä rotuominaisuutena, mutta todellisuudessa kyse on siitä, että koira ei pysty hengittämään kunnolla. Eläinlääkärit Suomessa ja kautta maailman ovat nostaneet voimakkaasti esiin koirien pahoinvointiin sekä vakaviin terveysongelmiin liittyviä vakavia epäkohtia mihin on päädytty jalostuksella. On siis aika, että nämäkin asiat otetaan mukaan lakiin ja sen avulla pyritään parantamaan eläinten hyvinvointia. 

Uuden lain turvin halutaan turvata eläinten jatkuva vedensaanti. Kummallista sinänsä, ettei se ole aikaisemmin ollut vaatimus. Jos eläin ei pääsen juomaan, niin eihän se hyvin voi. Toki uudessakin laissa ei takaa kaikille eläimille sitä, että vettä on saatavilla. Lain mukaan kaikki turkiseläimet eivät kuitenkaan ole oikeutettuja jatkuvaan vedensaantiin, ainostaan siitoskäytössä olevat. Rekikoiratarhoillakaan ei tarvitse kuulemma olla koko aikaa vettä tarjolla, koska jatkuvan sulan veden saaminen tarjolle olisi kohtuutonta. Ettäkö mitä? 


Tuotantoeläinten osalta laki jättää paljon parantamisen varaa kyllä, vaikka kyllä se tuo mukanaan niitä parannuksiakin. Turkistarhaus tulee jatkumaan Suomessa edelleenkin. Tuotanto- ja turkiseläimiin liittyvät kysymykset ovat aina monimuotoisia, sillä toisessa vaakakupissa painaa myös ihmisten toimeentulo ja elinkeino. Tuotanto- ja turkiseläimiä tulee olemaan vastakin, mutta kuitenkin niille pitäisi pystä tarjoamaan mahdollisimman hyvä elämä, jossa voivat toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistään ja saavat parasta mahdollista hoitoa. 


Muutama asia jäi itselleni hieman kysymysmerkiksi uudessa laissa kuten pentutehtailu ja eläimiin sekaantuminen. 


Pentutehtailua koskien puolueemme kansanedusta Olli Immonen jätti jo vuonna 2013 kirjallisen kysymyksen sen kriminalisoinnista, mutta eihän se mihinkään johtanut. Pentutehtailu ja siihen liittyvä eläinten salakuljetus on iso ongelma eläinsuojelullisesta näkökulmasta. Lisäksi siihen liittyy eläinten laitonta tuontia. Eläimiä kasvatetaan epäinhimillisssä olosuhteissa, sairaudet jyllää, pennut ovat sukurutsaisia, emot synnyttävät joka juoksuista ym ym. Raha on se, mikä merkkaa. Sekä kysyntä. Niin kauan kun on kysyntää, on tarjontaa.

Voi kumpa ihmiset jo uskoisivat ja oppisivat olematta ostamatta näitä hämäriä pentuja.

Teille, jotka olette kiinnostuneita tutustumaan miten valtavasta ongelmasta pentutehtailussa on kyse, suosittelen kääntämään Alfa kanavalle 27.11 alkaen ja seuraamaan kymmenosaista dokkarisarjaa Pedigree Dream. Sarja on suomalainen tuotanto, joka porautuu Euroopan alueen koirakauppaan ja pentutehtailuun, kasvatustoimintaan sekä koirien liikkuvuuteen Euroopassa ja siihen, miten tämä kaikki näkyy meillä Suomessa.

]]>
11 http://tanjaisa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259621-elainsuojelulaki-uudistuu-plussat-miinukset-ja-kysymykset#comments Kotimaa Eläinsuojelulaki Fri, 17 Aug 2018 22:08:16 +0000 Tanja Vahvelainen http://tanjaisa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259621-elainsuojelulaki-uudistuu-plussat-miinukset-ja-kysymykset
Totta ja tarua SDP:n sote-mallista http://valtteriaaltonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259615-totta-ja-tarua-sdpn-sote-mallista <p>Hallituksen sote-uudistuksensa ympärillä kokema epätoivo on tänään polkaissut ilmoille täysin uudenlaisen poliittisen julkisuustempun. Hallituksen <a href="https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/salainen-muistio-sdpn-sote-mallista-tilaus-tuli-ministereilta-ei-kasitelty-kokouksessa/?shared=1035168-87ac7940-999">ministerit olivat pyytäneet </a>virkamiehiä kirjoittamaan itselleen muistion &rdquo;SDP:n sote-mallin&rdquo; ongelmista. Tuo muistio (tai valittuja otteita siitä) oli sitten kiikutettu yhden hallituspuolueen luottotoimittajalle, joka teki parhaista paloista leikkaa-liimaa tekniikalla <a href="https://www.is.fi/politiikka/art-2000005793686.html"><u>raflaavan jutun</u></a> Iltasanomiin. Pian tämän jälkeen itse muistio julkaistiin <u><a href="https://alueuudistus.fi/artikkeli/-/asset_publisher/virkamiesarvio-sdp-n-esittamasta-sote-mallista">alueuudistus.fi-sivustolla.</a></u><br /><br />No, oppositiopuolueena SDP on tosiaan rakentanut omaa malliaan siitä, miten sote-uudistus kannattaisi ensi vaalikaudella tehdä. Eduskuntaryhmän lakimiehenä olen myös ollut tässä mukana. Ensimmäiset suuntaviivat kerrottiin julki kesällä 2016. Tämän jälkeen mallia on valmisteltu ja kehitetty eteenpäin mm. Ruotsin omasta sote-mallistaan saamien kokemusten pohjalta.<br /><br />Näistä SDP:n suunnitelmista virkamiehiä sitten käskettiin etsimään viat tai sellaisiksi kelpaavat. Luonnollisestikaan SDP:hen ei oltu asiassa yhteydessä ja kysytty, että mikä se meidän sote-mallimme on. Sen sijaan SDP:n &rdquo;sote-malli&rdquo; päätettiin koota kolmesta puolueen puheenjohtajan lehtihaastattelusta ja yhdestä kaksi vuotta sitten verkkosivulla julkaistusta kannanotosta. Myönnän, että hiukan hymyilytti hallituksen muistiosta lukea, kuinka syntynyt kuva oli jäsentymätön ja osin ristiriitainen. Mitenköhän onnistuisi, jos hallituksen sote-mallia yrittäisi hahmottaa kolmen lehtihaastattelun ja sitä edellisestä mallista tehdyn powerpointin pohjalta&hellip;<br /><br />Joka tapauksessa, näistä lähteistä kootun &rdquo;parhaan arvauksen&rdquo; kimppuun sitten hallituksen muistiossa innolla käydään. Valitettavasti se paras arvaus ei monelta osin ole osunut kovin lähelle. Ja vaikka muistio on paljon vähemmän draamattinen kuin siitä Ilta-sanomiin tehty juttu, niin muistiossakin spekuloidaan useamman asian olevan perustuslain kannalta ongelmallinen.<br /><br />Sote-järjestämisen yksityiskohdista löytyy SDP:stä paljon minua parempia asiantuntijoita kertomaan. Sen sijaan arvelin tässä käydä läpi merkittävimmät muistiossa spekuloidut perustuslakiongelmat.&nbsp; Näitä &quot;ongelmalliseksi arveltuja kohtia&rdquo; yhdistää ennekaikkea yksi asia. Ne eivät sisälly SDP:n sote-malliin.<br /><br /><br /><strong>SOTE-kunta</strong><br />&nbsp;</p><p>SDP:n mallissa soten järjestämisestä vastaavat kuntia suuremmat itsehallinnolliset alueet, joita kutsutaan sote-kunniksi (retorinen valinta, niitä voitaisiin kutsua myös esim. maakunniksi, mutta sanavalinnalla on haluttu korostaa, että ne keskittyvä sote-palveluiden järjestämiseen, eivätkä ole hallituksen maakuntamallin kaltaisia monialaisia mammutteja). Sote-kunnat perustettaisiin erillisellä lailla, jossa säädetään perusasiat niiden tehtävistä, hallinnosta ym.&nbsp; Sote-kuntien hallintomalli järjestettäisiin pitkälti samalla tavalla kuin kunnilla ja niinpä osa niiden sääntelystä voidaan toteuttaa viittaamalla suoraan kuntalakiin.<br /><br />Kuten hallituksen esittämä maakuntamalli, myös SDP:n sote-kuntamalli perustuu perustuslain 121 &sect;:n 4 momenttiin, jonka mukaan &rdquo;Itsehallinnosta kuntia suuremmilla hallintoalueilla säädetään lailla.&rdquo; Perustuslain näkökulmasta ei mitään ihmeellistä.</p><p>Hallituksen muistion laatineilla on tässä kohti ollut osittainen väärinymmärrys, jonka vuoksi muistiossa spekuloidaan sote-kuntien olevan rinnasteisia nykyisiin kuntiin. Tällöin ne kieltämättä voisivat olla perustuslain kannalta ongelmallisia, koska perustuslain sääntely ei tunne useamman tasoisia tai alueellisesti päällekkäisiä kuntia.</p><p>Huoli on siis kuitenkin turha. Vaikka sote-kunnan sääntelyn on tarkoituksenmukaisuussyistä tarkoitus osin perustua jo olemassa olevaan kuntalakiin, sote-kunnat ovat selkeästi kunnista erillinen oma hallinnontasonsa, johon perustuslain 121 &sect; 4 momentti soveltuu.<br /><br />Sote-kuntien mahdollista määrää ei ole tässä vaiheessa suunnittelussa lyöty lukkoon. Olennaista kuitenkin on, että niiden pitää olla riittävän isoja, jotta kyky sote-palveluiden järjestämiseen voitaisiin taata. Ainakaan niitä ei siis voisi olla merkittävästi enempää kuin hallituksen mallissa maakuntia.&nbsp;<br /><br /><strong>SOTE:N RAHOITUS</strong></p><p><br />Sote-kunnalla olisi verotusoikeus. Lisäksi se saisi toimintaansa valtionosuuksia, joilla myös tasattaisiin sote-kuntien keskinäisiä eroja taloudellisissa voimavaroissa. Koska sote-kunnalla olisi verotusoikeus, se olisi myös velvollinen itse kattamaan mahdolliset tappionsa. Valtiolla olisi vain kriisitilanteessa viimekätinen velvollisuus tulla apuun.<br /><br />Verotusoikeus kuuluu luontevana osana taloudelliseen itsehallintoon, eikä siinä hallituksen muistiokaan väitä olevan perustuslakiongelmia. Muistiossa sen sijaan spekuloidaan, että jos rahoitus olisi tarkoitus järjestää nykyisen kunnallisveron kautta, voisi ongelmia perustuslain suhteen olla. Kyse on taas muistion laatijoiden omasta arvauksesta. Mitään tällaista ei ole esitetty.<br /><br />Mielenkiintoisesti muistiossa myös spekuloidaan, että kolme verottajatahoa kahden sijasta johtaisi verorasitukseen kasvuun. Tälle ei kuitenkaan esitetä mitään perusteita. Sote-kunnille siirtyisi osa kuntien tehtävistä ja näitä vastaava osuus verotusoikeudesta. Tässä ei ole mitään, mikä itsessään nostaisi verorasitusta. Verorasitus ei muodostu verottajien määrästä, vaan siitä, miten julkistaloudessa rahaa käytetään tai ei käytetä. SDP:n malli välttäisi hallituksen mallin kustannuksia nostavat sudenkuopat, joten suhteessa verrattuna hallituksen malliin se todennäköisesti toisi kevyemmän verorasituksen.<br /><br />Entä miksi sitten sote-kunnalla sitten pitää olla verotusoikeus? Koska näin saadaan järjestäjätaholle oma vastuu taloudestaan ja rahankäytöstään toisin kuin hallituksen mallissa. Tämä on paljon parempi kannustin säästäväisyyteen kuin &rdquo;kaikki bailaavat &ndash; yksi maksaa&rdquo;-malli. Eduskunnan eri valiokuntien sote-uudistuksen tiimoilta kuulemat talousasiantuntijat ovat olleet huomattavan yksimielisiä, että soten järjestäjätaholla tulisi juuri tämän vuoksi olla verotusoikeus.<br /><br /><strong>Yhteenveto - se iso ero</strong><br /><br />SDP:n sote-mallissa on joistain samoja piirteitä kuin hallituksen sote-esityksessä. Siinä on kuitenkin tietyt ratkaisevat erot. Maakuntia vastaavat sotekunnat keskittyvät sote-palveluihin, eikä niistä tule kolmatta yleistä hallinnon tasoa. Sote-kunnilla on verotusoikeus, jotta niillä on vastuu taloudestaan ja riittävät kannustimet tehokkuuteen. Sote-kuntien määrä määräytyy tarkoituksenmukaisen palvelutuotannon, ei aluevaltapoliittisten intressien mukaan.<br /><br />Ennen kaikkea, sote-kunnan demokraattisesti valituilla päättäjillä on oikeus päättää sote-palveluiden tuottamistavoista. Näin ne voivat yhdistää sote-kunnan julkiseen palveluntuotantoon yksityisiä ostopalveluita, voivat tehdä sopimuksia palvelutuotannosta kuntayhtymien tai kuntien kanssa, voivat käyttää asiakasseteleitä ja henkilökohtaista budjettia.<br /><br />Sote-kunta voi siis tuottaa palveluita joustavasti ja siten kuin se juuri paikallisesti on tehokkainta ja tarkoituksenmukaisinta ja hyödyntää jo olemassa olevia toimivia rakenteita. Ja se on aika iso ero verrattuna hallituksen malliin.</p><p>&nbsp;</p><p><br /><br />​Kirjoittaja työskentelee lainopillisena asiantuntijana SDP:n eduskuntaryhmän palveluksessa.<br /><a href="https://valtteriaaltonen.fi/2018/08/17/totta-ja-tarua-sdpn-sote-mallista/">www.valtteriaaltonen.fi</a><br />&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Hallituksen sote-uudistuksensa ympärillä kokema epätoivo on tänään polkaissut ilmoille täysin uudenlaisen poliittisen julkisuustempun. Hallituksen ministerit olivat pyytäneet virkamiehiä kirjoittamaan itselleen muistion ”SDP:n sote-mallin” ongelmista. Tuo muistio (tai valittuja otteita siitä) oli sitten kiikutettu yhden hallituspuolueen luottotoimittajalle, joka teki parhaista paloista leikkaa-liimaa tekniikalla raflaavan jutun Iltasanomiin. Pian tämän jälkeen itse muistio julkaistiin alueuudistus.fi-sivustolla.

No, oppositiopuolueena SDP on tosiaan rakentanut omaa malliaan siitä, miten sote-uudistus kannattaisi ensi vaalikaudella tehdä. Eduskuntaryhmän lakimiehenä olen myös ollut tässä mukana. Ensimmäiset suuntaviivat kerrottiin julki kesällä 2016. Tämän jälkeen mallia on valmisteltu ja kehitetty eteenpäin mm. Ruotsin omasta sote-mallistaan saamien kokemusten pohjalta.

Näistä SDP:n suunnitelmista virkamiehiä sitten käskettiin etsimään viat tai sellaisiksi kelpaavat. Luonnollisestikaan SDP:hen ei oltu asiassa yhteydessä ja kysytty, että mikä se meidän sote-mallimme on. Sen sijaan SDP:n ”sote-malli” päätettiin koota kolmesta puolueen puheenjohtajan lehtihaastattelusta ja yhdestä kaksi vuotta sitten verkkosivulla julkaistusta kannanotosta. Myönnän, että hiukan hymyilytti hallituksen muistiosta lukea, kuinka syntynyt kuva oli jäsentymätön ja osin ristiriitainen. Mitenköhän onnistuisi, jos hallituksen sote-mallia yrittäisi hahmottaa kolmen lehtihaastattelun ja sitä edellisestä mallista tehdyn powerpointin pohjalta…

Joka tapauksessa, näistä lähteistä kootun ”parhaan arvauksen” kimppuun sitten hallituksen muistiossa innolla käydään. Valitettavasti se paras arvaus ei monelta osin ole osunut kovin lähelle. Ja vaikka muistio on paljon vähemmän draamattinen kuin siitä Ilta-sanomiin tehty juttu, niin muistiossakin spekuloidaan useamman asian olevan perustuslain kannalta ongelmallinen.

Sote-järjestämisen yksityiskohdista löytyy SDP:stä paljon minua parempia asiantuntijoita kertomaan. Sen sijaan arvelin tässä käydä läpi merkittävimmät muistiossa spekuloidut perustuslakiongelmat.  Näitä "ongelmalliseksi arveltuja kohtia” yhdistää ennekaikkea yksi asia. Ne eivät sisälly SDP:n sote-malliin.


SOTE-kunta
 

SDP:n mallissa soten järjestämisestä vastaavat kuntia suuremmat itsehallinnolliset alueet, joita kutsutaan sote-kunniksi (retorinen valinta, niitä voitaisiin kutsua myös esim. maakunniksi, mutta sanavalinnalla on haluttu korostaa, että ne keskittyvä sote-palveluiden järjestämiseen, eivätkä ole hallituksen maakuntamallin kaltaisia monialaisia mammutteja). Sote-kunnat perustettaisiin erillisellä lailla, jossa säädetään perusasiat niiden tehtävistä, hallinnosta ym.  Sote-kuntien hallintomalli järjestettäisiin pitkälti samalla tavalla kuin kunnilla ja niinpä osa niiden sääntelystä voidaan toteuttaa viittaamalla suoraan kuntalakiin.

Kuten hallituksen esittämä maakuntamalli, myös SDP:n sote-kuntamalli perustuu perustuslain 121 §:n 4 momenttiin, jonka mukaan ”Itsehallinnosta kuntia suuremmilla hallintoalueilla säädetään lailla.” Perustuslain näkökulmasta ei mitään ihmeellistä.

Hallituksen muistion laatineilla on tässä kohti ollut osittainen väärinymmärrys, jonka vuoksi muistiossa spekuloidaan sote-kuntien olevan rinnasteisia nykyisiin kuntiin. Tällöin ne kieltämättä voisivat olla perustuslain kannalta ongelmallisia, koska perustuslain sääntely ei tunne useamman tasoisia tai alueellisesti päällekkäisiä kuntia.

Huoli on siis kuitenkin turha. Vaikka sote-kunnan sääntelyn on tarkoituksenmukaisuussyistä tarkoitus osin perustua jo olemassa olevaan kuntalakiin, sote-kunnat ovat selkeästi kunnista erillinen oma hallinnontasonsa, johon perustuslain 121 § 4 momentti soveltuu.

Sote-kuntien mahdollista määrää ei ole tässä vaiheessa suunnittelussa lyöty lukkoon. Olennaista kuitenkin on, että niiden pitää olla riittävän isoja, jotta kyky sote-palveluiden järjestämiseen voitaisiin taata. Ainakaan niitä ei siis voisi olla merkittävästi enempää kuin hallituksen mallissa maakuntia. 

SOTE:N RAHOITUS


Sote-kunnalla olisi verotusoikeus. Lisäksi se saisi toimintaansa valtionosuuksia, joilla myös tasattaisiin sote-kuntien keskinäisiä eroja taloudellisissa voimavaroissa. Koska sote-kunnalla olisi verotusoikeus, se olisi myös velvollinen itse kattamaan mahdolliset tappionsa. Valtiolla olisi vain kriisitilanteessa viimekätinen velvollisuus tulla apuun.

Verotusoikeus kuuluu luontevana osana taloudelliseen itsehallintoon, eikä siinä hallituksen muistiokaan väitä olevan perustuslakiongelmia. Muistiossa sen sijaan spekuloidaan, että jos rahoitus olisi tarkoitus järjestää nykyisen kunnallisveron kautta, voisi ongelmia perustuslain suhteen olla. Kyse on taas muistion laatijoiden omasta arvauksesta. Mitään tällaista ei ole esitetty.

Mielenkiintoisesti muistiossa myös spekuloidaan, että kolme verottajatahoa kahden sijasta johtaisi verorasitukseen kasvuun. Tälle ei kuitenkaan esitetä mitään perusteita. Sote-kunnille siirtyisi osa kuntien tehtävistä ja näitä vastaava osuus verotusoikeudesta. Tässä ei ole mitään, mikä itsessään nostaisi verorasitusta. Verorasitus ei muodostu verottajien määrästä, vaan siitä, miten julkistaloudessa rahaa käytetään tai ei käytetä. SDP:n malli välttäisi hallituksen mallin kustannuksia nostavat sudenkuopat, joten suhteessa verrattuna hallituksen malliin se todennäköisesti toisi kevyemmän verorasituksen.

Entä miksi sitten sote-kunnalla sitten pitää olla verotusoikeus? Koska näin saadaan järjestäjätaholle oma vastuu taloudestaan ja rahankäytöstään toisin kuin hallituksen mallissa. Tämä on paljon parempi kannustin säästäväisyyteen kuin ”kaikki bailaavat – yksi maksaa”-malli. Eduskunnan eri valiokuntien sote-uudistuksen tiimoilta kuulemat talousasiantuntijat ovat olleet huomattavan yksimielisiä, että soten järjestäjätaholla tulisi juuri tämän vuoksi olla verotusoikeus.

Yhteenveto - se iso ero

SDP:n sote-mallissa on joistain samoja piirteitä kuin hallituksen sote-esityksessä. Siinä on kuitenkin tietyt ratkaisevat erot. Maakuntia vastaavat sotekunnat keskittyvät sote-palveluihin, eikä niistä tule kolmatta yleistä hallinnon tasoa. Sote-kunnilla on verotusoikeus, jotta niillä on vastuu taloudestaan ja riittävät kannustimet tehokkuuteen. Sote-kuntien määrä määräytyy tarkoituksenmukaisen palvelutuotannon, ei aluevaltapoliittisten intressien mukaan.

Ennen kaikkea, sote-kunnan demokraattisesti valituilla päättäjillä on oikeus päättää sote-palveluiden tuottamistavoista. Näin ne voivat yhdistää sote-kunnan julkiseen palveluntuotantoon yksityisiä ostopalveluita, voivat tehdä sopimuksia palvelutuotannosta kuntayhtymien tai kuntien kanssa, voivat käyttää asiakasseteleitä ja henkilökohtaista budjettia.

Sote-kunta voi siis tuottaa palveluita joustavasti ja siten kuin se juuri paikallisesti on tehokkainta ja tarkoituksenmukaisinta ja hyödyntää jo olemassa olevia toimivia rakenteita. Ja se on aika iso ero verrattuna hallituksen malliin.

 



​Kirjoittaja työskentelee lainopillisena asiantuntijana SDP:n eduskuntaryhmän palveluksessa.
www.valtteriaaltonen.fi
 

]]>
33 http://valtteriaaltonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259615-totta-ja-tarua-sdpn-sote-mallista#comments Kotimaa Fri, 17 Aug 2018 18:11:02 +0000 Valtteri Aaltonen http://valtteriaaltonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259615-totta-ja-tarua-sdpn-sote-mallista
Suomen historian huonoin hallitus http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259603-suomen-historian-huonoin-hallitus <p>Professori Markku Kuisma korvaa sairauden takia pitämättä jäänyttä jäähyväisluentoaan laajalla haastattelulla Helsingin Sanomissa 27.7.2018. Sitä on jo paljon käsitelty aina Hesarin pääkirjoitusta ja Ilta-Sanomien Timo Haapalaa myöten, mutta panenpa minäkin vielä lusikkani soppaan. Muutaman viikon aikaviive on auttanut järjestämään ajatuksia.</p><p>Olisi ollut yllätys, jos Kuisman tokaisu Sipilän hallituksesta Suomen historian huonoimpana ei olisi saanut haastattelussa ja varsinkin sen jälkeen eniten huomiota, onhan Sipilän hallituksen haukkumisesta tullut miltei pakollinen riitti, jolla osoitetaan edistyksellisyyttä, urbaanisuutta ja moukkamaisuudettomuutta. Haastattelutekstin mukaan hän heti katui päästäneensä tämän lauseen suustaan, mutta kun se oli ulkona pullosta, ei hän sitä enää sinne takaisin saanut, eikä ehkä niin hirveästi sitä surrutkaan (jos nyt uskaltaa vähän arvailla).</p><p>Lause oli historioitsijalta aika rohkea, etten sanoisi harkitsematon. Vaikka panisi Suomeakin hallinneet Ruotsin kuninkaat syrjään, Suomi sai oman hallituksen jo vuonna 1809, niitä on siis meillä ollut jo 209 vuotta. Eikö tosiaankaan Sipilää huonompia tältä ajanjaksolta löydy? Miten pärjäsi esimerkiksi J.W. Snellmanin hallitus 1860-luvun lopulla? Silloin kuoli ainakin kahdeksan prosenttia Suomen silloisesta väestöstä nälkään. Sisällissodan jälkiselvittelyjen aikaan vuonna 1918 kuoli toistakymmentä tuhatta punavankia teloituksiin, tauteihin ja nälkään. Samaan aikaan hankittiin kuningasta Saksasta, jonka häviö maailmansodassa oli jo selviö kaikille paitsi Suomen hallitukselle.</p><p>Lähempänä tätä päivää on huonoimmaksi hallitukseksi sitkeästi sovitettu Esko Ahon hallitusta, ja niin on tehty taas Kuisman haastatteluakin kommentoitaessa. Haapala ja minä olemme kuitenkin eri mieltä.&nbsp; Ahon hallitus sai suuren laman syliinsä Holkerin hallitukselta. Valtiovarainministeri Iiro Viinanen löysi vuonna 1993 maailmasta vain yhden pankin, joka suostui antamaan Suomen hallitukselle lainaa. Laman syyt ja seuraukset olivat moninaiset eivätkä ainoastaan Holkerin hallituksen &ndash; tai ylipäänsä hallitusten &ndash; tekosia, mutta sen sälyttäminen vain Ahon hallituksen ja varsinkin Ahon syyksi on ollut nykyterminologiaa käyttääkseni poliittisessa äskeishistoriassamme hybridivaikuttamista onnistuneimmasta päästä.</p><p>Spekuloinnista tykkäävä voisi päätyä arvioon, että Sipilän hallituksen historiallinen huonous johtuu professori Kuisman mielestä sen tekemistä koulutusleikkauksista enemmän kuin mistään muusta, vaikka hän juuri niistä ei mitään sanokaan. Sinänsä on hyvä kysymys, miksi niihin päädyttiin. Reaalipoliittisesti asennoitunut tarkkailija voi päätyä vain johtopäätökseen, että kun vastakkain olivat sosiaaliturva, terveydenhoito ja koulutus (ja myöhemmin yritystuet), koulutuksen puolesta vain ei löytynyt yhtä voimakkaita poliittisia voimaryhmiä, ja niinpä leikattiin siitä &ndash; vaikka kyllähän muualtakin on leikattu. Koulutusleikkauksia ja varsinkin korkeakouluihin kohdistuneita leikkauksia on kritisoitu kaikkein äänekkäimmin, koska niiden kohteet &ndash; päinvastoin kuin vähäosaisemmat &ndash; saavat äänensä tehokkaimmin kuuluviin.</p><p>Kuisman haastattelussa oli kuitenkin myös huomionarvoisia ajatuksia. Se varaus on tosin tehtävä, että haastatteluahan ei ole kirjoittanut Kuisma, vaan toimittaja. Olikin vanhinko, että sairaus esti professoria julkaisemasta ajatuksiaan itse, joko luennon muodossa tai muuten. Toisaalta voisi kuvitella, että hän on hyväksynyt etukäteen ainakin omien puheidensa sitaatit, ellei koko tekstinkin.</p><p>Ensimmäiseksi pisti silmään kysymys kapitalismista ja markkinataloudesta, niiden siunauksesta ja/tai kirouksesta. Sanonta hyvästä rengistä ja huonosta isännästä on niin usein käytetty että se jo etoo, mutta onhan siinä tässäkin kohden itua. Kapitalismi ei itsestään tuota aitoa markkinataloutta, ei ainakaan sellaista, jossa toteutuu aito kilpailu. Päinvastoin, kapitalisteilla on sisäsyntyinen tarve &ndash; eli he kokevat oman etunsa vaativan &ndash; rajoittaa kilpailua. Niinpä kilpailun aikaansaamiseen tarvitaan ulkopuolelta tuleva voimatekijä, eikä sellaiseksi ole muita kuin julkinen valta ilmaantunut.</p><p>Kapitalismilla näyttää myös olevan taipumus jakaa tulot ja varallisuus erittäin epätasaisesti. Näin on ollut lähes koko tunnetun historian ajan, ja poikkeukset tähän ovat olleet nimenomaan poikkeuksia, poikkeuksellisten olosuhteiden tuottamia. Sellainen poikkeus näyttää olevan myös nykyaikainen hyvinvointivaltio, ja trendi näyttää olevan kohti sitä mitä on aina ollut, ja joka siis näyttää aina olevan. Sekään, että tällainen asiantila on laajalti koettu epäoikeudenmukaiseksi, ei ole riitättänyt tilannetta muuttamaan, ja selvältä näyttää, että ilman jatkuvaa, kapitalismin sisäsyntyistä tendenssiä vastaan toimivaa julkisen vallan politiikkaa ei tulojen ja varallisuuden epätasaista jakautumista voida muuksi muuttaa.</p><p>ETLA:n toimitusjohtaja Vesa Vihriälä on kaatanut professori Kuisman väitteet sektorin pienentämispyrkimyksistä ainakin Suomessa (kts. hänen 12.8.2018 julkaisemansa kolumni ETLA:n nettisivuilla). Korkeintaan on saatu sen kasvua rajoitettua, ja rajoittamisen tarpeen hän osoittaa niin ikään vakuuttavasti.</p><p>Julkisen sektorin koko ja se, mitä sen pitäisi keskittyä &ndash; tai rajoittua &ndash; tekemään on ainainen ideologisen rajankäynnin kohde. Siitä vallinnee marxismi-leninismin tähänastisten käytännön sovellutusten jälkeen melko suuri yksimielisyys, että tuotantovälineiden vapaa omistaminen ja hintamekanismi kysynnän ja tarjonnan sääntelijänä ovat ylivoimainen järjestelmä suunnitelma- eli oikeammin komentotalouteen verrattuna. Kiistanalaista on sen sijaan, missä määrin ja mitkä toiminnot olisi markkinataloudessakin pidettävä kokonaan julkisen vallan suoraan järjestäminä tai ainakin sen rahoittamina, vaikka itse toiminnot ostettaisiinkin kokonaan tai osittain yksityiseltä sektorilta.</p><p>Edellä olevasta muistui mieleeni puhe, joka minut kutsuttiin pitämään amerikkalaisen Rutgers-yliopiston Pekingissä sijaitsevan &rdquo;satelliitin&rdquo; opiskelijoiden valmistumisjuhlaan runsaat kymmenen vuotta sitten, siis ennen finanssikriisiä. Otin siinä teemaksi julkisen ja yksityisen sektorin suhteen, joskaan en suoraan koko- vaan tehokkuusnäkökulmasta. Suosittu teesi &ndash; tai uskomus &ndash; oli silloin ja onhan se vieläkin, että julkinen valta on aina ja varmasti toiminnassaan tehottomampi kuin voittomotiivilla (ja konkurssin pelossa) toimivat yksityiset yritykset.</p><p>Tämä saattaakin olla sinänsä totta, ainakin keskimääräisesti. Mutta ei sen tarvitsisi olla totta, eikä se aina olekaan. Ensinnäkin on toimintoja ja tilanteita, joissa markkinat tunnetusti eivät toimi kunnolla (esimerkiksi niin sanotut luonnolliset monopolit). Väitin kuitenkin lisäksi, että julkinen sektori voi toimia ja se voidaan panna toimimaan yhtä tehokkaasti kuin yksityinen yritys. Se vain vaatii ammattitaitoa, jota julkisen sektorin &rdquo;isännillä&rdquo;, poliittisilla päättäjillä ja viime kädessä äänestäjillä, ei useinkaan ole. Varsinkaan sitä ei ole ollut silloin kun julkinen valta päättää hankkia julkisia palveluja yksityisiltä tuottajilta. Tähän puutteeseen ollaan heräämässä, mutta kivuliaasti se näyttää käyvän. Syvempi sanomani kuitenkin oli, että ei ole mitään sisäsyntyisiä syitä, miksi julkinen sektori olisi huonompi toimija kuin yksityinen. Tätä pääosin amerikkalaiset ja amerikkalaisuudesta mallia hakemaan tulleet kiinalaiset opiskelijat kuuntelivat hiiren hiljaa ja varmaankin monet ymmällään. En näe syytä luopua tästä näkemyksestä nytkään.</p><p>Kuisma oli haastattelussa oikeilla jäljillä näkemyksissään maailmanpoliittisten valtasuhteiden muutoksesta, jota Kiina johtaa mutta ei yksin se. Millaisella järjestyksellä nykyinen systeemi korvautuu, on mahdoton vielä tietää, vaikka aavistella voi sen tulevan sisältämään piirteitä Keskustan valtakunnan maailmankäsityksestä. Omasta historiastaan jaa arvomaailmastaanhan he tietysti ajatusmallinsa hakevat, niin kuin haimme me länsimaalaisetkin silloin kun olimme pääsemässä niskan päälle.</p> Professori Markku Kuisma korvaa sairauden takia pitämättä jäänyttä jäähyväisluentoaan laajalla haastattelulla Helsingin Sanomissa 27.7.2018. Sitä on jo paljon käsitelty aina Hesarin pääkirjoitusta ja Ilta-Sanomien Timo Haapalaa myöten, mutta panenpa minäkin vielä lusikkani soppaan. Muutaman viikon aikaviive on auttanut järjestämään ajatuksia.

Olisi ollut yllätys, jos Kuisman tokaisu Sipilän hallituksesta Suomen historian huonoimpana ei olisi saanut haastattelussa ja varsinkin sen jälkeen eniten huomiota, onhan Sipilän hallituksen haukkumisesta tullut miltei pakollinen riitti, jolla osoitetaan edistyksellisyyttä, urbaanisuutta ja moukkamaisuudettomuutta. Haastattelutekstin mukaan hän heti katui päästäneensä tämän lauseen suustaan, mutta kun se oli ulkona pullosta, ei hän sitä enää sinne takaisin saanut, eikä ehkä niin hirveästi sitä surrutkaan (jos nyt uskaltaa vähän arvailla).

Lause oli historioitsijalta aika rohkea, etten sanoisi harkitsematon. Vaikka panisi Suomeakin hallinneet Ruotsin kuninkaat syrjään, Suomi sai oman hallituksen jo vuonna 1809, niitä on siis meillä ollut jo 209 vuotta. Eikö tosiaankaan Sipilää huonompia tältä ajanjaksolta löydy? Miten pärjäsi esimerkiksi J.W. Snellmanin hallitus 1860-luvun lopulla? Silloin kuoli ainakin kahdeksan prosenttia Suomen silloisesta väestöstä nälkään. Sisällissodan jälkiselvittelyjen aikaan vuonna 1918 kuoli toistakymmentä tuhatta punavankia teloituksiin, tauteihin ja nälkään. Samaan aikaan hankittiin kuningasta Saksasta, jonka häviö maailmansodassa oli jo selviö kaikille paitsi Suomen hallitukselle.

Lähempänä tätä päivää on huonoimmaksi hallitukseksi sitkeästi sovitettu Esko Ahon hallitusta, ja niin on tehty taas Kuisman haastatteluakin kommentoitaessa. Haapala ja minä olemme kuitenkin eri mieltä.  Ahon hallitus sai suuren laman syliinsä Holkerin hallitukselta. Valtiovarainministeri Iiro Viinanen löysi vuonna 1993 maailmasta vain yhden pankin, joka suostui antamaan Suomen hallitukselle lainaa. Laman syyt ja seuraukset olivat moninaiset eivätkä ainoastaan Holkerin hallituksen – tai ylipäänsä hallitusten – tekosia, mutta sen sälyttäminen vain Ahon hallituksen ja varsinkin Ahon syyksi on ollut nykyterminologiaa käyttääkseni poliittisessa äskeishistoriassamme hybridivaikuttamista onnistuneimmasta päästä.

Spekuloinnista tykkäävä voisi päätyä arvioon, että Sipilän hallituksen historiallinen huonous johtuu professori Kuisman mielestä sen tekemistä koulutusleikkauksista enemmän kuin mistään muusta, vaikka hän juuri niistä ei mitään sanokaan. Sinänsä on hyvä kysymys, miksi niihin päädyttiin. Reaalipoliittisesti asennoitunut tarkkailija voi päätyä vain johtopäätökseen, että kun vastakkain olivat sosiaaliturva, terveydenhoito ja koulutus (ja myöhemmin yritystuet), koulutuksen puolesta vain ei löytynyt yhtä voimakkaita poliittisia voimaryhmiä, ja niinpä leikattiin siitä – vaikka kyllähän muualtakin on leikattu. Koulutusleikkauksia ja varsinkin korkeakouluihin kohdistuneita leikkauksia on kritisoitu kaikkein äänekkäimmin, koska niiden kohteet – päinvastoin kuin vähäosaisemmat – saavat äänensä tehokkaimmin kuuluviin.

Kuisman haastattelussa oli kuitenkin myös huomionarvoisia ajatuksia. Se varaus on tosin tehtävä, että haastatteluahan ei ole kirjoittanut Kuisma, vaan toimittaja. Olikin vanhinko, että sairaus esti professoria julkaisemasta ajatuksiaan itse, joko luennon muodossa tai muuten. Toisaalta voisi kuvitella, että hän on hyväksynyt etukäteen ainakin omien puheidensa sitaatit, ellei koko tekstinkin.

Ensimmäiseksi pisti silmään kysymys kapitalismista ja markkinataloudesta, niiden siunauksesta ja/tai kirouksesta. Sanonta hyvästä rengistä ja huonosta isännästä on niin usein käytetty että se jo etoo, mutta onhan siinä tässäkin kohden itua. Kapitalismi ei itsestään tuota aitoa markkinataloutta, ei ainakaan sellaista, jossa toteutuu aito kilpailu. Päinvastoin, kapitalisteilla on sisäsyntyinen tarve – eli he kokevat oman etunsa vaativan – rajoittaa kilpailua. Niinpä kilpailun aikaansaamiseen tarvitaan ulkopuolelta tuleva voimatekijä, eikä sellaiseksi ole muita kuin julkinen valta ilmaantunut.

Kapitalismilla näyttää myös olevan taipumus jakaa tulot ja varallisuus erittäin epätasaisesti. Näin on ollut lähes koko tunnetun historian ajan, ja poikkeukset tähän ovat olleet nimenomaan poikkeuksia, poikkeuksellisten olosuhteiden tuottamia. Sellainen poikkeus näyttää olevan myös nykyaikainen hyvinvointivaltio, ja trendi näyttää olevan kohti sitä mitä on aina ollut, ja joka siis näyttää aina olevan. Sekään, että tällainen asiantila on laajalti koettu epäoikeudenmukaiseksi, ei ole riitättänyt tilannetta muuttamaan, ja selvältä näyttää, että ilman jatkuvaa, kapitalismin sisäsyntyistä tendenssiä vastaan toimivaa julkisen vallan politiikkaa ei tulojen ja varallisuuden epätasaista jakautumista voida muuksi muuttaa.

ETLA:n toimitusjohtaja Vesa Vihriälä on kaatanut professori Kuisman väitteet sektorin pienentämispyrkimyksistä ainakin Suomessa (kts. hänen 12.8.2018 julkaisemansa kolumni ETLA:n nettisivuilla). Korkeintaan on saatu sen kasvua rajoitettua, ja rajoittamisen tarpeen hän osoittaa niin ikään vakuuttavasti.

Julkisen sektorin koko ja se, mitä sen pitäisi keskittyä – tai rajoittua – tekemään on ainainen ideologisen rajankäynnin kohde. Siitä vallinnee marxismi-leninismin tähänastisten käytännön sovellutusten jälkeen melko suuri yksimielisyys, että tuotantovälineiden vapaa omistaminen ja hintamekanismi kysynnän ja tarjonnan sääntelijänä ovat ylivoimainen järjestelmä suunnitelma- eli oikeammin komentotalouteen verrattuna. Kiistanalaista on sen sijaan, missä määrin ja mitkä toiminnot olisi markkinataloudessakin pidettävä kokonaan julkisen vallan suoraan järjestäminä tai ainakin sen rahoittamina, vaikka itse toiminnot ostettaisiinkin kokonaan tai osittain yksityiseltä sektorilta.

Edellä olevasta muistui mieleeni puhe, joka minut kutsuttiin pitämään amerikkalaisen Rutgers-yliopiston Pekingissä sijaitsevan ”satelliitin” opiskelijoiden valmistumisjuhlaan runsaat kymmenen vuotta sitten, siis ennen finanssikriisiä. Otin siinä teemaksi julkisen ja yksityisen sektorin suhteen, joskaan en suoraan koko- vaan tehokkuusnäkökulmasta. Suosittu teesi – tai uskomus – oli silloin ja onhan se vieläkin, että julkinen valta on aina ja varmasti toiminnassaan tehottomampi kuin voittomotiivilla (ja konkurssin pelossa) toimivat yksityiset yritykset.

Tämä saattaakin olla sinänsä totta, ainakin keskimääräisesti. Mutta ei sen tarvitsisi olla totta, eikä se aina olekaan. Ensinnäkin on toimintoja ja tilanteita, joissa markkinat tunnetusti eivät toimi kunnolla (esimerkiksi niin sanotut luonnolliset monopolit). Väitin kuitenkin lisäksi, että julkinen sektori voi toimia ja se voidaan panna toimimaan yhtä tehokkaasti kuin yksityinen yritys. Se vain vaatii ammattitaitoa, jota julkisen sektorin ”isännillä”, poliittisilla päättäjillä ja viime kädessä äänestäjillä, ei useinkaan ole. Varsinkaan sitä ei ole ollut silloin kun julkinen valta päättää hankkia julkisia palveluja yksityisiltä tuottajilta. Tähän puutteeseen ollaan heräämässä, mutta kivuliaasti se näyttää käyvän. Syvempi sanomani kuitenkin oli, että ei ole mitään sisäsyntyisiä syitä, miksi julkinen sektori olisi huonompi toimija kuin yksityinen. Tätä pääosin amerikkalaiset ja amerikkalaisuudesta mallia hakemaan tulleet kiinalaiset opiskelijat kuuntelivat hiiren hiljaa ja varmaankin monet ymmällään. En näe syytä luopua tästä näkemyksestä nytkään.

Kuisma oli haastattelussa oikeilla jäljillä näkemyksissään maailmanpoliittisten valtasuhteiden muutoksesta, jota Kiina johtaa mutta ei yksin se. Millaisella järjestyksellä nykyinen systeemi korvautuu, on mahdoton vielä tietää, vaikka aavistella voi sen tulevan sisältämään piirteitä Keskustan valtakunnan maailmankäsityksestä. Omasta historiastaan jaa arvomaailmastaanhan he tietysti ajatusmallinsa hakevat, niin kuin haimme me länsimaalaisetkin silloin kun olimme pääsemässä niskan päälle.

]]>
26 http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259603-suomen-historian-huonoin-hallitus#comments Kotimaa Kapitalismi Koulutusleikkaukset Markkinatalous Sipilä Fri, 17 Aug 2018 08:06:06 +0000 Antti Kuosmanen http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259603-suomen-historian-huonoin-hallitus
Kiiski ja lohi http://anttijuhanikasvio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259596-kiiski-ja-lohi <p>Tasavallan presidentti on jakanut meille runon, jossa kerrotaan pikkupojan onkeen tarttuneen kiiskenpoikasen muuttumisesta tarinoissa suuren suureksi loheksi.</p><p>Tarinat ovat mukavia, joten jatketaan.</p><p>Olipa kerran iso maa ja isossa maassa sen sotilasmahdin kannalta avainasemassa oleva yhtiö, joka halusi kerätä isännilleen rahaa rakentamalla ydinvoimaloita kaikkialle maailmaan. Länsimaat eivät moisia myllyjä halunneet ostaa, mutta oli sentään pienehkö naapurimaa, joka oli entisinä aikoina saatu sellaisia hankkimaan.</p><p>Ydinvoimalaa haluttiin naapurimaassa sen vuoksi, että sen uskottiin kykenevän tuottamaan omistajilleen halpaa energiaa vuosikymmenien ajan varmasti ja säävaihteluista riippumatta.</p><p>Voimalaa kuitenkin myös vastustettiin, ja siksi sovittiin että uuden omistuksen pitäisi sentään pysyä pääosin kotimaassa &ndash; tai yhteismarkkinalainsäädäntö huomioon ottaen edes EU:ssa.</p><p>Ratkaisu ongelmaan löydettiin nopeasti, mutta kun kiireellä ja vähän vasemmalla kädellä tehtiin, siitä ei tullut ollenkaan uskottavan näköistä.</p><p>Tämän jälkeen päätettiin puhua oikein ison veljen äänellä. Pienen maan elinkeinoministeri kutsuttiin ison maan pääkaupunkiin harjattavaksi, ja pienen maan presidentinkin kanssa puhuttiin. Tämän jälkeen löytyi naapurimaasta iso energiayhtiö, joka aiempien puheidensa vastaisesti ilmoitti lähtevänsä varmistamaan tarvittavan kotimaisen omistusosuuden. Heti sen jälkeen pienen maan parlamentti sai kokoon riittävän enemmistön periaateluvan myöntämiseksi voimalalle.</p><p>Ei hankkeen eteenpäinvieminen tuon jälkeenkään ole ollut helppoa muun muassa läntisten turvallisuusvaatimusten vuoksi. Eteenpäin kuitenkin mennään, tarvittaessa &rdquo;yleisten syiden&rdquo; auttamana.</p><p>Se nyt tietysti on vähän ongelmana, että uudet energiantuotannon teknologiat ovat kehittyneet niin, että voimalan aikanaan valmistuessa sen omistajat joutuvat todennäköisesti ostamaan vuosikymmenien ajan sen tuottamaa sähköä paljon markkinahintoja kalliimmalla. Omistuksesta ei pääse irtikään, sillä kuka nykymaailmassa enää tuollaiseen hankkeeseen lähtisi vapaaehtoisesti?</p><p>Voimalan toimittamisesta maksettavat rahat virtaavat kuitenkin ison maan yhtiön tilille. Siellä niille löytyykin kunnon käyttöä, esittelihän maan presidentti muutama kuukausi sitten muhkean listan uusia yhtiön osaamiseen perustuvia superaseita, joilla hän uskoo voivansa kiristää naapureitaan ja koko muuta maailmaa vielä vuosikymmeniä eteenpäinkin.</p><p>Eli kyllä pienistä kiiskistä joskus aika suuriakin lohia voi kehkeytyä. Mutta kun kyse on vain tarinoista, niihin voi joko uskoa tai olla uskomatta.</p> Tasavallan presidentti on jakanut meille runon, jossa kerrotaan pikkupojan onkeen tarttuneen kiiskenpoikasen muuttumisesta tarinoissa suuren suureksi loheksi.

Tarinat ovat mukavia, joten jatketaan.

Olipa kerran iso maa ja isossa maassa sen sotilasmahdin kannalta avainasemassa oleva yhtiö, joka halusi kerätä isännilleen rahaa rakentamalla ydinvoimaloita kaikkialle maailmaan. Länsimaat eivät moisia myllyjä halunneet ostaa, mutta oli sentään pienehkö naapurimaa, joka oli entisinä aikoina saatu sellaisia hankkimaan.

Ydinvoimalaa haluttiin naapurimaassa sen vuoksi, että sen uskottiin kykenevän tuottamaan omistajilleen halpaa energiaa vuosikymmenien ajan varmasti ja säävaihteluista riippumatta.

Voimalaa kuitenkin myös vastustettiin, ja siksi sovittiin että uuden omistuksen pitäisi sentään pysyä pääosin kotimaassa – tai yhteismarkkinalainsäädäntö huomioon ottaen edes EU:ssa.

Ratkaisu ongelmaan löydettiin nopeasti, mutta kun kiireellä ja vähän vasemmalla kädellä tehtiin, siitä ei tullut ollenkaan uskottavan näköistä.

Tämän jälkeen päätettiin puhua oikein ison veljen äänellä. Pienen maan elinkeinoministeri kutsuttiin ison maan pääkaupunkiin harjattavaksi, ja pienen maan presidentinkin kanssa puhuttiin. Tämän jälkeen löytyi naapurimaasta iso energiayhtiö, joka aiempien puheidensa vastaisesti ilmoitti lähtevänsä varmistamaan tarvittavan kotimaisen omistusosuuden. Heti sen jälkeen pienen maan parlamentti sai kokoon riittävän enemmistön periaateluvan myöntämiseksi voimalalle.

Ei hankkeen eteenpäinvieminen tuon jälkeenkään ole ollut helppoa muun muassa läntisten turvallisuusvaatimusten vuoksi. Eteenpäin kuitenkin mennään, tarvittaessa ”yleisten syiden” auttamana.

Se nyt tietysti on vähän ongelmana, että uudet energiantuotannon teknologiat ovat kehittyneet niin, että voimalan aikanaan valmistuessa sen omistajat joutuvat todennäköisesti ostamaan vuosikymmenien ajan sen tuottamaa sähköä paljon markkinahintoja kalliimmalla. Omistuksesta ei pääse irtikään, sillä kuka nykymaailmassa enää tuollaiseen hankkeeseen lähtisi vapaaehtoisesti?

Voimalan toimittamisesta maksettavat rahat virtaavat kuitenkin ison maan yhtiön tilille. Siellä niille löytyykin kunnon käyttöä, esittelihän maan presidentti muutama kuukausi sitten muhkean listan uusia yhtiön osaamiseen perustuvia superaseita, joilla hän uskoo voivansa kiristää naapureitaan ja koko muuta maailmaa vielä vuosikymmeniä eteenpäinkin.

Eli kyllä pienistä kiiskistä joskus aika suuriakin lohia voi kehkeytyä. Mutta kun kyse on vain tarinoista, niihin voi joko uskoa tai olla uskomatta.

]]>
9 http://anttijuhanikasvio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259596-kiiski-ja-lohi#comments Kotimaa Fennovoima Fortum Tasavallan presidentti Fri, 17 Aug 2018 05:46:37 +0000 Antti Kasvio http://anttijuhanikasvio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259596-kiiski-ja-lohi
Jarruttaako valiokunta sote-käsittelyä? Ministeriö kävi luvut läpi http://ossikurkisuonio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259578-jarruttaako-valiokunta-sote-kasittelya-ministerio-kavi-luvut-lapi <p>&rdquo;Kyllä tämän kevään valinnanvapausesitys on edellyttänyt meidän virkamiehiltämme enemmän kuin viime kevään esitys&rdquo;. Näin arvioi sosiaali- ja terveysministeriön ylijohtaja Kirsi Varhila torstaina järjestetyssä mediatilaisuudessa.</p><p>Arvion taakse ministeriö keräsi lukuja. Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta on tämän kevään valinnanvapausmallin käsittelyn aikana kuullut 187 eri asiantuntijaa, pyytänyt ministeriöltä ainakin 23 lisäselvitystä ja viisi lausuntoa.</p><p>Se on melkoisen paljon. Varsinkin kun ottaa huomioon, että valiokunta alkoi käsitellä valinnanvapauden lakiesitystä viikolla 11 ja jäi kesälomalle viikolla 27. Keskimäärin sosiaali- ja terveysvaliokunta on tehnyt ministeriölle lisäselvityspyynnön 1,35 kertaa viikossa.</p><p>Kun sama valiokunta vuosi sitten Tuula Haataisen (sd.) johdolla käsitteli silloista valinnanvapausesitystä, asiantuntijalausuntoja annettiin ministeriön arvion mukaan noin 173. Lisäselvityspyyntöjä oli nolla.</p><p>&rdquo;Me pidämme tietysti tätä valiokunnan tiedonsaantioikeutta ihan oikeutettuna, koska olemme valmistelemassa hyvin uudentyyppistä lainsäädäntöä, joka pitää sisällään yksityiskohtia, joihin on perusteltua etsiä yksityiskohtaisia vastauksia&rdquo;, sotesta vastaava ministeri Annika Saarikko (kesk.) pehmensi torstaina.</p><p>Kuitenkin kevään aikana julkisuuteen on tihkunut tietoja, että sosiaali- ja terveysvaliokunnassa hallitus- ja oppositiopuolueiden kansanedustajien välit olisivat tulehtuneet. Uutta puheenjohtajaa Krista Kiurua (sd.) on syytetty käsittelyn jarruttamisesta. Valiokunnan keskustalaiset kansanedustajat sekä sinisten Vesa-Matti Saarakkala laativat Kiurusta yhdessä kantelun, jossa he kertovat tämän estäneen neljä kertaa äänestysten järjestämisen valiokunnassa.</p><p>Kantelun allekirjoittaneet kansanedustajat myös katsovat, että asiantuntijakuulemisissakin kansanedustajille on myönnetty hyvinkin pitkiä puheenvuoroja ja kysymyksiä, jotka ovat vain löyhästi liittyneet kulloinkin käsiteltävään asiaan.</p><p>Keskimäärin 1,35 lisäselvitystä viikossa eivät kyllä helpota Kiurun asemaa jarrutussyytösten keskellä, vaikka hän toistaisikin 23 kertaa valiokunnan tekevän työtä erittäin tarkkaan, jotta valinnanvapaus nyt tällä kertaa menisi läpi.</p><p><strong>LISÄÄ AIHEESTA:</strong></p><p><a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/253066-17-kansanedustajaa-paatyi-erikoiseen-aanestykseen-jarruttaako-sotea-hallitus-vai"><strong>17 kansanedustajaa päätyi erikoiseen äänestykseen &ndash; Jarruttaako sotea hallitus vai oppositio?</strong></a></p><p><a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/253183-kansanedustajien-kova-avautuminen-krista-kiurusta-tama-voimakas-hatahuuto"><strong>Kansanedustajien kova avautuminen Krista Kiurusta: &rdquo;Tämä on voimakas hätähuuto&rdquo;</strong></a></p><p><a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/253134-outi-alanko-kahiluoto-hallitus-tietaa-jo-etta-sote-kaatuu-nyt-pelataan"><strong>Outi Alanko-Kahiluoto: Hallitus tietää jo että sote kaatuu &ndash; Nyt pelataan viivytystaktiikkaa</strong></a></p><p><a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/256303-ministerilta-kipakka-vastaus-krista-kiurulle-minulle-uutta-etta-sielta-tehdaan"><strong>Ministeriltä kipakka vastaus Krista Kiurulle: &rdquo;Minulle uutta, että sieltä tehdään perustuslailliset arviot&rdquo;</strong></a></p> ”Kyllä tämän kevään valinnanvapausesitys on edellyttänyt meidän virkamiehiltämme enemmän kuin viime kevään esitys”. Näin arvioi sosiaali- ja terveysministeriön ylijohtaja Kirsi Varhila torstaina järjestetyssä mediatilaisuudessa.

Arvion taakse ministeriö keräsi lukuja. Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta on tämän kevään valinnanvapausmallin käsittelyn aikana kuullut 187 eri asiantuntijaa, pyytänyt ministeriöltä ainakin 23 lisäselvitystä ja viisi lausuntoa.

Se on melkoisen paljon. Varsinkin kun ottaa huomioon, että valiokunta alkoi käsitellä valinnanvapauden lakiesitystä viikolla 11 ja jäi kesälomalle viikolla 27. Keskimäärin sosiaali- ja terveysvaliokunta on tehnyt ministeriölle lisäselvityspyynnön 1,35 kertaa viikossa.

Kun sama valiokunta vuosi sitten Tuula Haataisen (sd.) johdolla käsitteli silloista valinnanvapausesitystä, asiantuntijalausuntoja annettiin ministeriön arvion mukaan noin 173. Lisäselvityspyyntöjä oli nolla.

”Me pidämme tietysti tätä valiokunnan tiedonsaantioikeutta ihan oikeutettuna, koska olemme valmistelemassa hyvin uudentyyppistä lainsäädäntöä, joka pitää sisällään yksityiskohtia, joihin on perusteltua etsiä yksityiskohtaisia vastauksia”, sotesta vastaava ministeri Annika Saarikko (kesk.) pehmensi torstaina.

Kuitenkin kevään aikana julkisuuteen on tihkunut tietoja, että sosiaali- ja terveysvaliokunnassa hallitus- ja oppositiopuolueiden kansanedustajien välit olisivat tulehtuneet. Uutta puheenjohtajaa Krista Kiurua (sd.) on syytetty käsittelyn jarruttamisesta. Valiokunnan keskustalaiset kansanedustajat sekä sinisten Vesa-Matti Saarakkala laativat Kiurusta yhdessä kantelun, jossa he kertovat tämän estäneen neljä kertaa äänestysten järjestämisen valiokunnassa.

Kantelun allekirjoittaneet kansanedustajat myös katsovat, että asiantuntijakuulemisissakin kansanedustajille on myönnetty hyvinkin pitkiä puheenvuoroja ja kysymyksiä, jotka ovat vain löyhästi liittyneet kulloinkin käsiteltävään asiaan.

Keskimäärin 1,35 lisäselvitystä viikossa eivät kyllä helpota Kiurun asemaa jarrutussyytösten keskellä, vaikka hän toistaisikin 23 kertaa valiokunnan tekevän työtä erittäin tarkkaan, jotta valinnanvapaus nyt tällä kertaa menisi läpi.

LISÄÄ AIHEESTA:

17 kansanedustajaa päätyi erikoiseen äänestykseen – Jarruttaako sotea hallitus vai oppositio?

Kansanedustajien kova avautuminen Krista Kiurusta: ”Tämä on voimakas hätähuuto”

Outi Alanko-Kahiluoto: Hallitus tietää jo että sote kaatuu – Nyt pelataan viivytystaktiikkaa

Ministeriltä kipakka vastaus Krista Kiurulle: ”Minulle uutta, että sieltä tehdään perustuslailliset arviot”

]]>
4 http://ossikurkisuonio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259578-jarruttaako-valiokunta-sote-kasittelya-ministerio-kavi-luvut-lapi#comments Kotimaa Sote-uudistus Sote-valinnanvapaus Thu, 16 Aug 2018 14:46:07 +0000 Ossi Kurki-Suonio http://ossikurkisuonio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259578-jarruttaako-valiokunta-sote-kasittelya-ministerio-kavi-luvut-lapi
Perttu Häkkinen 1979-2018 http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259548-perttu-hakkinen-1979-2018 <p>Olen suuressa kiitollisuudenvelassa Perttu Häkkiselle, ja onneksi ehdin kertoa tämän hänelle vielä hänen eläessään. Kukaan ala-asteen aikainen ystäväni ei ole vaikuttanut minuun yhtä paljon.</p><p>Aloitimme peruskoulun kolmannen luokan yhdessä Itäkeskuksen ala-asteella vuonna 1988. Perttu oli syntynyt yhtä päivää myöhemmin kuin minä. Vaikka olimme rinnakkaisluokilla, bondasimme viimeistään silloin, kun Perttu oli ensimmäisenä syksynä välitunnin aikana kirjoittanut luokkansa liitutaululle Sex Pistolsin Anarchy in the UK:n sanat (Sex Pistols oli ainoa punkbändi jonka tiesin ennen kuin tunsin Pertun). Olimme samassa ranskanryhmässä.</p><p>Seuraavien vuosien aikana suurin osa musiikista ja elokuvista joihin tutustuin tuli Pertun kautta. Perttu oli kulttuurintuntemuksessa minua huomattavasti edellä, osin vanhempien sisarustensa ansiosta. Pertun isoveli oli 12 vuotta vanhempi, töissä levykaupassa ja omisti yli 1000 vinyylin kokoelman jota menimme usein (salaa?) ihailemaan ja kuuntelemaan. Pertun isosisko oli vielä muutamia vuosia isoveljeä vanhempi, ja oli (kuulemma) osallistunut Lepakon valtaukseen.</p><p>Perttu osasi jo kolmannella luokalla ulkoa Jake Nymanin Rocktiedon. Ensimmäiset kaksi levyäni olen ostanut Pertun kanssa, ne olivat Pretty Thingsin kokoelma ja Led Zeppelinin III. Ensimmäinen Pertulta saamani joululahja oli Motörheadin Birthday Party, taisin antaa vastalahjaksi Talking Headsin Remain in Lightin. Perttu äänitti minulle kaseteille esimerkiksi Dinosaur Jr:ia, Soundgardenia (ennen kuin grungesta tuli isosti muotia) ja Suicidal Tendenciesiä. Vein Pertun äänittämää MC5:ia koulun musiikkitunnin levyraatiin, mutta se taisi kärsiä murskatappion New Kids on the Blockille.</p><p>Kuuntelimme Doorsia joka ei ollut lainkaan muotia ennen Oliver Stonen elokuvaa, kuten ei koko 60-luku ylipäätään. Muotia ei ollut myöskään punk. Vietimme viidennellä luokalla yhdessä Jimi Hendrixin kuoleman 20-vuotispäivää. Kävimme ensimmäisellä keikallani ilman vanhempiani Herttoniemen nuorisotalolla. Kävin ensimmäistä kertaa Lepakossa Pertun kanssa katsomassa Kingston Wallia (Pertun isä kuskasi meidät sinne ja takaisin autolla). Edelleen harmittaa, etten uskaltanut lähteä Pertun kanssa katsomaan Ramonesia kulttuuritalolle 1990. Perttu oli varmaan sen keikan nuorin katsoja.</p><p>Kaikkia Pertun musiikkijuttuja en tajunnut, esimerkiksi räppiä aloin itse kuuntelemaan vasta paljon myöhemmin. Perttu saattoi kiinnostua ja syventyä mitä monenlaisimpiin asioihin, vaikkapa ikonimaalaukseen. Edes Pertu ala-asteajan kiinnostuksista en tässä pysty listamaan puoliakaan. Lisäksi Perttu saattoi laittaa voileivän päälle kuivattuja luumuja ja perunamuussia.</p><p>Musiikin lisäksi harrastimme elokuvia. Pertun ansiosta tutuksi tulivat vaikkapa Johnny Watersin, Peter Jacksonin ja Sam Raimin alkuaikojen tuotannot. 90-luvulla lapsilla taisi olla enemmän vapauksia kuin nykyään, joten usein saimme katsella Pertun valikoimia elokuvia koulussa. Muistelen hämärästi, että olisimme joskus katsoneet siellä Herschell Gordon Lewisin Gore Gore Girlsiä. Tutustuin myös ensimmäistä kertaa pornoelokuviin Pertun kellarissa.</p><p>Kuvasimme myös itse elokuvia. Näistä ensimmäinen oli Pertun käsikirjoittama, lama-ajan kouluruoan inspiroima Tappajamoussaka. Pertun isä kuvasi sen kaitafilmille, ja meitä näyttelijöitä oli kolme. Erikoistehosteena käytimme koulun ruokalasta muovisessa kertakäyttömaitopurkissa salakuljettamaamme ruokaa, joka ruokalistan mukaan oli &rdquo;moussakaa&rdquo;. Seuraava elokuva kuvattiin jo videolle, ja työryhmä oli isompi. Muistan että tuossa elokuvassa roolihahmoni lähti kotiin katsomaa L.A. Beatia (jota näytettiin myöhemmin nimellä Beverly Hills 90210), mutta joutui Herttoniemen metsissä vaanivan zombien murhaamaksi.</p><p>Taiteilijoista meitä kiinnosti Andy Warhol ja hänen skenensä. Luimme myös varhaisnuoren maailmankuvaa avartavia sarjakuvia, esimerkiksi Kalervo Palsaa ja Tom of Finlandia. Suurin piirtein neljännen luokan aikana teimme Pertun päätoimittaman lehden, eikä tämä ollut mikään koululehti vaan omakustanne. Kirjoitin siihen Pertun ehdotuksesta Eduard Uspenskista, joka kohtalon oikusta kuoli vain kaksi päivää Perttua myöhemmin.</p><p>Yläasteella päädyimme samalle luokalle, mutta aloimme etääntymään. Pääsyy tähän oli, että Perttu alkoi viettämään ns. murrosikää noin 3 vuotta aikaisemmin kuin minä. Minua alkoivat kiinnostamaan rooli- ja tietokonepelit ja muut nörttijutut, Perttua nuorisolaisten jutut. Hengailimme kuitenkin toisinaan, yleensä levyjen kuuntelemisen merkeissä.</p><p>Päädyimme eri lukioihin, ja pian minua kiinnosti vain aktivismi. Pari vuotta lukion jälkeen muutin Venäjälle. Tapasimme Pertun kanssa enää harvakseltaan, kävin silloin tällöin moikkaamassa Perttua hänen DJ- tai livekeikoillaan. Edelleen sain näissä tapaamisissa usein oppia jonkun bändin, artistin tai kokonaisen genren, josta en ollut koskaan ennen kuullutkaan. Pertun 1980-luvun lankapuhelinnumeron muistan edelleen ulkoa.</p><p>Kuolemaan Perttu suhtautui mutkattomammin kuin moni muu. Jos joku kulttuuripersoona kuoli, Perttu toivotti &rdquo;kepeät mullat&rdquo;. Perttu ymmärsi hyvin elämän arvaamattomuuden ja satunnaisuuden, ja hän ehti myös <a href="https://twitter.com/PerttuHakkinen/status/812222356861100032">kirjoittamaan twitteriin oman kuolinilmoituksensa</a>. Asiat jotka kiinnostivat 9-vuotiasta Perttua kiinnostivat myös 39-vuotiasta Perttua, ja niistä hän sai myös elantonsa. Perttu teki radio-ohjelmia samoista oudoista, alakulttuurisista ja marginaalisista aiheista joita me harrastimme ala-asteella. Pertun elämä päättyi liian aikasin, mutta ainakin hän sai vuosien ajan tehdä sitä mitä itse halusi.</p><p>Vaikka politiikka, radikaalipolitiikka mukaanlukien kiinnosti Perttua suuresti, en muista hänen ottaneen kantaa minkään aatesuunnan puolesta, paitsi feminismiä vastaan. Tästä huolimatta myös moni feministi arvosti Pertun tuotantoa. Pertun kuoltua on osoittautunut, kuinka laajasti häntä on arvostettu. Tämä on huomattava saavutus ihmiselle, joka ei koskaan erityisesti pyrkinyt suosioon.</p><p>Pertulle ominaisen avomielisyyden seurauksena hän oli kaveripiirissäni ainoa, jota arvostetaan myös poliittisen kentän minusta vastakkaisella äärilaidalla. Ilman kontakteja äärioikeistoon ei Pertun tutkimus suomalaisen okkultismin historiasta olisi ollut mahdollinen. Kellekään muulle kaverilleni en ole hyväksynyt tällaisia kontakteja, Perttu oli poikkeus koska olen hänelle niin paljosta velkaa.</p><p>Oma nykyinen politiikkani on tavallaan osa samaa alakulttuurista ja marginaalista jatkumoa joka alkoi Pertun kanssa Itäkeskuksen ala-asteella vuonna 1988. Mutta siinä missä itse ryhdyin tutkimaan asiaa sisältäpäin, Pertun kiinnostus aiheeseen pysyi kulttuurillisena ja aihetta avomielisesti ulkoa käsin tarkkailevana. Voi olla, että muutaman vuosikymmenen päästä totean, että Pertun tapa kiinnostua näistä asioista oli hedelmällisempi kuin omani.</p><p>Antti Rautiainen</p><p><br />Pääsin pari kertaa Pertun siivellä radioon, ohjelmia voi kuunnella täältä:</p><p>Suomalainen mies: Antti Rautiainen</p><p><a href="https://areena.yle.fi/1-1547289">https://areena.yle.fi/1-1547289</a></p><p>Perttu Häkkinen: Anarkismia ja kuokkavieraita</p><p><a href="https://areena.yle.fi/1-4078116">https://areena.yle.fi/1-4078116</a></p><p><a href="https://www.facebook.com/photo.php?fbid=10155316428322303&amp;set=a.470612852302&amp;type=3&amp;theater">Tässä fb-ketju</a> jossa tietoa mahdollisuuksista tukea perhettä.</p><p>&nbsp;</p> Olen suuressa kiitollisuudenvelassa Perttu Häkkiselle, ja onneksi ehdin kertoa tämän hänelle vielä hänen eläessään. Kukaan ala-asteen aikainen ystäväni ei ole vaikuttanut minuun yhtä paljon.

Aloitimme peruskoulun kolmannen luokan yhdessä Itäkeskuksen ala-asteella vuonna 1988. Perttu oli syntynyt yhtä päivää myöhemmin kuin minä. Vaikka olimme rinnakkaisluokilla, bondasimme viimeistään silloin, kun Perttu oli ensimmäisenä syksynä välitunnin aikana kirjoittanut luokkansa liitutaululle Sex Pistolsin Anarchy in the UK:n sanat (Sex Pistols oli ainoa punkbändi jonka tiesin ennen kuin tunsin Pertun). Olimme samassa ranskanryhmässä.

Seuraavien vuosien aikana suurin osa musiikista ja elokuvista joihin tutustuin tuli Pertun kautta. Perttu oli kulttuurintuntemuksessa minua huomattavasti edellä, osin vanhempien sisarustensa ansiosta. Pertun isoveli oli 12 vuotta vanhempi, töissä levykaupassa ja omisti yli 1000 vinyylin kokoelman jota menimme usein (salaa?) ihailemaan ja kuuntelemaan. Pertun isosisko oli vielä muutamia vuosia isoveljeä vanhempi, ja oli (kuulemma) osallistunut Lepakon valtaukseen.

Perttu osasi jo kolmannella luokalla ulkoa Jake Nymanin Rocktiedon. Ensimmäiset kaksi levyäni olen ostanut Pertun kanssa, ne olivat Pretty Thingsin kokoelma ja Led Zeppelinin III. Ensimmäinen Pertulta saamani joululahja oli Motörheadin Birthday Party, taisin antaa vastalahjaksi Talking Headsin Remain in Lightin. Perttu äänitti minulle kaseteille esimerkiksi Dinosaur Jr:ia, Soundgardenia (ennen kuin grungesta tuli isosti muotia) ja Suicidal Tendenciesiä. Vein Pertun äänittämää MC5:ia koulun musiikkitunnin levyraatiin, mutta se taisi kärsiä murskatappion New Kids on the Blockille.

Kuuntelimme Doorsia joka ei ollut lainkaan muotia ennen Oliver Stonen elokuvaa, kuten ei koko 60-luku ylipäätään. Muotia ei ollut myöskään punk. Vietimme viidennellä luokalla yhdessä Jimi Hendrixin kuoleman 20-vuotispäivää. Kävimme ensimmäisellä keikallani ilman vanhempiani Herttoniemen nuorisotalolla. Kävin ensimmäistä kertaa Lepakossa Pertun kanssa katsomassa Kingston Wallia (Pertun isä kuskasi meidät sinne ja takaisin autolla). Edelleen harmittaa, etten uskaltanut lähteä Pertun kanssa katsomaan Ramonesia kulttuuritalolle 1990. Perttu oli varmaan sen keikan nuorin katsoja.

Kaikkia Pertun musiikkijuttuja en tajunnut, esimerkiksi räppiä aloin itse kuuntelemaan vasta paljon myöhemmin. Perttu saattoi kiinnostua ja syventyä mitä monenlaisimpiin asioihin, vaikkapa ikonimaalaukseen. Edes Pertu ala-asteajan kiinnostuksista en tässä pysty listamaan puoliakaan. Lisäksi Perttu saattoi laittaa voileivän päälle kuivattuja luumuja ja perunamuussia.

Musiikin lisäksi harrastimme elokuvia. Pertun ansiosta tutuksi tulivat vaikkapa Johnny Watersin, Peter Jacksonin ja Sam Raimin alkuaikojen tuotannot. 90-luvulla lapsilla taisi olla enemmän vapauksia kuin nykyään, joten usein saimme katsella Pertun valikoimia elokuvia koulussa. Muistelen hämärästi, että olisimme joskus katsoneet siellä Herschell Gordon Lewisin Gore Gore Girlsiä. Tutustuin myös ensimmäistä kertaa pornoelokuviin Pertun kellarissa.

Kuvasimme myös itse elokuvia. Näistä ensimmäinen oli Pertun käsikirjoittama, lama-ajan kouluruoan inspiroima Tappajamoussaka. Pertun isä kuvasi sen kaitafilmille, ja meitä näyttelijöitä oli kolme. Erikoistehosteena käytimme koulun ruokalasta muovisessa kertakäyttömaitopurkissa salakuljettamaamme ruokaa, joka ruokalistan mukaan oli ”moussakaa”. Seuraava elokuva kuvattiin jo videolle, ja työryhmä oli isompi. Muistan että tuossa elokuvassa roolihahmoni lähti kotiin katsomaa L.A. Beatia (jota näytettiin myöhemmin nimellä Beverly Hills 90210), mutta joutui Herttoniemen metsissä vaanivan zombien murhaamaksi.

Taiteilijoista meitä kiinnosti Andy Warhol ja hänen skenensä. Luimme myös varhaisnuoren maailmankuvaa avartavia sarjakuvia, esimerkiksi Kalervo Palsaa ja Tom of Finlandia. Suurin piirtein neljännen luokan aikana teimme Pertun päätoimittaman lehden, eikä tämä ollut mikään koululehti vaan omakustanne. Kirjoitin siihen Pertun ehdotuksesta Eduard Uspenskista, joka kohtalon oikusta kuoli vain kaksi päivää Perttua myöhemmin.

Yläasteella päädyimme samalle luokalle, mutta aloimme etääntymään. Pääsyy tähän oli, että Perttu alkoi viettämään ns. murrosikää noin 3 vuotta aikaisemmin kuin minä. Minua alkoivat kiinnostamaan rooli- ja tietokonepelit ja muut nörttijutut, Perttua nuorisolaisten jutut. Hengailimme kuitenkin toisinaan, yleensä levyjen kuuntelemisen merkeissä.

Päädyimme eri lukioihin, ja pian minua kiinnosti vain aktivismi. Pari vuotta lukion jälkeen muutin Venäjälle. Tapasimme Pertun kanssa enää harvakseltaan, kävin silloin tällöin moikkaamassa Perttua hänen DJ- tai livekeikoillaan. Edelleen sain näissä tapaamisissa usein oppia jonkun bändin, artistin tai kokonaisen genren, josta en ollut koskaan ennen kuullutkaan. Pertun 1980-luvun lankapuhelinnumeron muistan edelleen ulkoa.

Kuolemaan Perttu suhtautui mutkattomammin kuin moni muu. Jos joku kulttuuripersoona kuoli, Perttu toivotti ”kepeät mullat”. Perttu ymmärsi hyvin elämän arvaamattomuuden ja satunnaisuuden, ja hän ehti myös kirjoittamaan twitteriin oman kuolinilmoituksensa. Asiat jotka kiinnostivat 9-vuotiasta Perttua kiinnostivat myös 39-vuotiasta Perttua, ja niistä hän sai myös elantonsa. Perttu teki radio-ohjelmia samoista oudoista, alakulttuurisista ja marginaalisista aiheista joita me harrastimme ala-asteella. Pertun elämä päättyi liian aikasin, mutta ainakin hän sai vuosien ajan tehdä sitä mitä itse halusi.

Vaikka politiikka, radikaalipolitiikka mukaanlukien kiinnosti Perttua suuresti, en muista hänen ottaneen kantaa minkään aatesuunnan puolesta, paitsi feminismiä vastaan. Tästä huolimatta myös moni feministi arvosti Pertun tuotantoa. Pertun kuoltua on osoittautunut, kuinka laajasti häntä on arvostettu. Tämä on huomattava saavutus ihmiselle, joka ei koskaan erityisesti pyrkinyt suosioon.

Pertulle ominaisen avomielisyyden seurauksena hän oli kaveripiirissäni ainoa, jota arvostetaan myös poliittisen kentän minusta vastakkaisella äärilaidalla. Ilman kontakteja äärioikeistoon ei Pertun tutkimus suomalaisen okkultismin historiasta olisi ollut mahdollinen. Kellekään muulle kaverilleni en ole hyväksynyt tällaisia kontakteja, Perttu oli poikkeus koska olen hänelle niin paljosta velkaa.

Oma nykyinen politiikkani on tavallaan osa samaa alakulttuurista ja marginaalista jatkumoa joka alkoi Pertun kanssa Itäkeskuksen ala-asteella vuonna 1988. Mutta siinä missä itse ryhdyin tutkimaan asiaa sisältäpäin, Pertun kiinnostus aiheeseen pysyi kulttuurillisena ja aihetta avomielisesti ulkoa käsin tarkkailevana. Voi olla, että muutaman vuosikymmenen päästä totean, että Pertun tapa kiinnostua näistä asioista oli hedelmällisempi kuin omani.

Antti Rautiainen


Pääsin pari kertaa Pertun siivellä radioon, ohjelmia voi kuunnella täältä:

Suomalainen mies: Antti Rautiainen

https://areena.yle.fi/1-1547289

Perttu Häkkinen: Anarkismia ja kuokkavieraita

https://areena.yle.fi/1-4078116

Tässä fb-ketju jossa tietoa mahdollisuuksista tukea perhettä.

 

]]>
5 http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259548-perttu-hakkinen-1979-2018#comments Kotimaa Musiikki Thu, 16 Aug 2018 07:19:42 +0000 Antti Rautiainen http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259548-perttu-hakkinen-1979-2018
Parasta, mitä voi saada kuulumatta Natoon http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259520-parasta-mita-voi-saada-kuulumatta-natoon <p>&rdquo;Suomen ja Ruotsin sitoutuminen Naton rakenteisiin on huolestuttavaa&hellip; Nato saa vapaan pääsyn näiden maiden ilmatilaan ja aluevesille&rdquo;<em>.</em></p><p>Tällaisia tuskaili Venäjän puolustusministeri Sergei Šoigu heinäkuun loppupuolella, hieman Helsingin huippukokouksen jälkeen. (Käyttämäni käännös on peräisin t<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259406-presidentti-niiniston-ilmoittamana-suomi-on-nyt-sotilaallisesti-liittoutunut">urvallisuuspolitiikan bloggaajalta Ari Pesoselta)</a></p><p>Suomessa nosteltiin kulmakarvoja, ja puolustusministeriö oikoi venäläisministerin kommentteja. Sen mukaan Šoigu esittää virheellisesti, että Suomea ollaan vetämässä mukaan Natoon.&nbsp;</p><p>&rdquo;Natolla ei ole rajoittamatonta pääsyä Suomen aluevesille ja ilmatilaan, vaan valtion alusten ja ilma-alusten pääsy Suomen alueelle edellyttää lupaa lupaviranomaiselta eli Puolustusvoimilta&rdquo;, <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/254739-suomen-puolustusministerio-oikoo-venajan-puolustusministerin-vaitteita-useita">ministeriö tiedotti.</a></p><p>Muutakin korjailtavaa vastatoimiin viitanneen Šoigun puheissa oli. Puolustusministeri <a href="https://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/puolustusministeri-niinisto-ei-yllattynyt-venajan-puolustusministerin-lausunnoista-taman-tyyppista-huolestumista-silloin-talloin-venajalta-kuullaan/800423/">Jussi Niinistön (sin.) mukaan</a> &rdquo;Helsingin hybridiosaamiskeskus näyttää muuntuneen Yhdysvaltoihin linkkautuneeksi kyberoperaatiokeskukseksi, mitä se ei todellakaan ole. Myös tämä toukokuussa Suomen, Ruotsin ja Yhdysvaltain kesken allekirjoitettu kolmikantainen aiejulistus näyttää sekoittuneen jo vuonna 2014 allekirjoitettuun Naton isäntämaatukisopimukseen&rdquo;.</p><p>Tämä ei ollut ensimmäinen eikä varmaan myöskään viimeinen kerta kuin korjauksia ulkomailla esitettyihin näkemyksiin tehdään. Myös heinäkuun 16. päivänä pidetyn Trump-Putin-tapaamisen yhteydessä Suomessa oli jouduttu selittämään ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaamme.</p><p>Tasavallan presidentti Sauli Niinistö paalutti tuolloin tiedotustilaisuudessa Suomen länteen eikä neutraalille vyöhykkeelle, kuten jotkut ulkomaiset tiedotusvälineet olivat Helsingin huipputapaamisen uutisoinnin yhteydessä tehneet. <a href="https://www.iltalehti.fi/kotimaa/201807162201078498_u0.shtml">Näin raportoi Iltalehti.</a></p><p>Keskustelu Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjan määrittelystä aktivoitui menneenä viikonloppuna, kun turpo-bloggaaja <a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259406-presidentti-niiniston-ilmoittamana-suomi-on-nyt-sotilaallisesti-liittoutunut">Ari Pesonen kirjoitti aiheesta oman tulkintansa</a> otsikolla &rdquo;Presidentti Niinistön ilmoittamana Suomi on nyt sotilaallisesti liittoutunut&rdquo;.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Tämän viikon turpo-keskustelulle</strong> on luonut otolliset puitteet myös Lauri Nurmen ja Matti Mörttisen <em>Mäntyniemen herra </em>-kirjan (Into) sekä Risto Uimosen <em>Sauli Niinistö - tasavallan presidentti </em>(WSOY) -kirjan ilmestyminen. Mäntyniemen herrassa kerrottiin Niinistön esimerkiksi puhuvan kulisseissa, että <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/255993-kirjavaite-presidentti-sauli-niinisto-puhuu-suljettujen-ovien-takana-suomen">Suomella olisi &rdquo;tosiasialliset turvatakuut&rdquo;.</a></p><p>Bloggaaja Pesonen viittasi omassa analyysissään presidentti Niinistön kommenttiin 16.7., jossa presidentti luetteli Suomen EU-jäsenyyden, Nato-kumppanuuden sekä puolustusyhteistyöjulistuksen Yhdysvaltain, Suomen ja Ruotsin välillä osoituksena siitä, että Suomi ei ole neutraali.</p><p>Tunnettua on, että olemme yhdessä EU:n kanssa asettaneet talouspakotteita Venäjälle, joka operoi keväällä 2014 Krimin valloituksen.</p><p>Pesonen luetteli pitkän listan suomalaisten huippupoliitikkojen lausumia, joissa nousi esiin heidän käyttämänsä sana liittoutumattomuus. Esimerkiksi pääministeri <a href="https://www.iltalehti.fi/politiikka/201807172201079570_pi.shtml?_ga=2.25403325.1411483466.1534237391-840861080.1529052547">Juha Sipilä (kesk.) </a>ja entinen ulkoministeri <a href="https://tuomioja.org/blogi/2017/05/suurin-uhkamme-kestamaton-kehitys/">Erkki Tuomioja (sd.)</a> ovat puhuneet Suomen sotilaallisesta liittoutumattomuudesta, kun virallinen termi on sotilasliittoon kuulumaton.</p><p>Koska suomalaiset taplailevat terminologiassa, ei ole todellakaan kummallista, että näin käy ulkomailla. Kyse kun on myös sanoista, joille ei löydy suoria vastineita toisista kielistä.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Ulkopoliittisen instituutin</strong> vanhempi tutkija <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/256140-sauli-niiniston-sanat-nousivat-esiin-tutkija-charly-salonius-pasternak-suomi">Charly Salonius-Pasternak sanoi tiistaina Uuden Suomen haastattelussa</a>, että &rdquo;huomioiden, kenelle Niinistö puhui, se on voinut olla hyvin selvä, valikoitu viesti kansainväliselle medialle ja ehkä jopa, miksei taas kerran, suomalaisille, että emme ole neutraali ja tässä on kaikki nämä syyt. Se oli muistutus siitä, että Suomen turvallisuuspolitiikka ja ulkopolitiikka on oikeasti muuttunut&rdquo;.</p><p>On selvää, että puhuminen Suomen sotilaallisesta liittoutumattomuudesta on erheellistä, mutta niin ikään puhuminen Suomen sotilaallisesta liittoutumisesta on hieman harhaanjohtavaa, koska sen yhdistää väkisinkin sotilasliittoon. Meillä on periaatteessa turvatakuut EU:n Lissabonin sopimuksen 42.7.-artiklan kautta, mutta ne ovat teoreettiset.</p><p>Olemme Salonius-Pasternakin sanoin joka tapauksessa &rdquo;militarily aligned&rdquo;. Tämä tarkoittaa suomeksi sitä, että olemme lukuisin sopimuksin sotilaallisesti suuntautuneita tai asemoituneita länteen. Joskin ilman todellisia turvatakuita, kuten <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/256020-kokenut-diplomaatti-hannu-himanen-jyrkasti-eri-mielta-sauli-niiniston-vaitetyista">entinen Moskovan-suurlähettiläs Hannu Himanen muistutti.</a></p><p>Se on kuitenkin parasta, mitä voi saada kuulumatta Natoon, johon kuuluvilla valtioilla turvatakuut kiistatta ovat.</p> ”Suomen ja Ruotsin sitoutuminen Naton rakenteisiin on huolestuttavaa… Nato saa vapaan pääsyn näiden maiden ilmatilaan ja aluevesille”.

Tällaisia tuskaili Venäjän puolustusministeri Sergei Šoigu heinäkuun loppupuolella, hieman Helsingin huippukokouksen jälkeen. (Käyttämäni käännös on peräisin turvallisuuspolitiikan bloggaajalta Ari Pesoselta)

Suomessa nosteltiin kulmakarvoja, ja puolustusministeriö oikoi venäläisministerin kommentteja. Sen mukaan Šoigu esittää virheellisesti, että Suomea ollaan vetämässä mukaan Natoon. 

”Natolla ei ole rajoittamatonta pääsyä Suomen aluevesille ja ilmatilaan, vaan valtion alusten ja ilma-alusten pääsy Suomen alueelle edellyttää lupaa lupaviranomaiselta eli Puolustusvoimilta”, ministeriö tiedotti.

Muutakin korjailtavaa vastatoimiin viitanneen Šoigun puheissa oli. Puolustusministeri Jussi Niinistön (sin.) mukaan ”Helsingin hybridiosaamiskeskus näyttää muuntuneen Yhdysvaltoihin linkkautuneeksi kyberoperaatiokeskukseksi, mitä se ei todellakaan ole. Myös tämä toukokuussa Suomen, Ruotsin ja Yhdysvaltain kesken allekirjoitettu kolmikantainen aiejulistus näyttää sekoittuneen jo vuonna 2014 allekirjoitettuun Naton isäntämaatukisopimukseen”.

Tämä ei ollut ensimmäinen eikä varmaan myöskään viimeinen kerta kuin korjauksia ulkomailla esitettyihin näkemyksiin tehdään. Myös heinäkuun 16. päivänä pidetyn Trump-Putin-tapaamisen yhteydessä Suomessa oli jouduttu selittämään ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaamme.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö paalutti tuolloin tiedotustilaisuudessa Suomen länteen eikä neutraalille vyöhykkeelle, kuten jotkut ulkomaiset tiedotusvälineet olivat Helsingin huipputapaamisen uutisoinnin yhteydessä tehneet. Näin raportoi Iltalehti.

Keskustelu Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjan määrittelystä aktivoitui menneenä viikonloppuna, kun turpo-bloggaaja Ari Pesonen kirjoitti aiheesta oman tulkintansa otsikolla ”Presidentti Niinistön ilmoittamana Suomi on nyt sotilaallisesti liittoutunut”.

 

Tämän viikon turpo-keskustelulle on luonut otolliset puitteet myös Lauri Nurmen ja Matti Mörttisen Mäntyniemen herra -kirjan (Into) sekä Risto Uimosen Sauli Niinistö - tasavallan presidentti (WSOY) -kirjan ilmestyminen. Mäntyniemen herrassa kerrottiin Niinistön esimerkiksi puhuvan kulisseissa, että Suomella olisi ”tosiasialliset turvatakuut”.

Bloggaaja Pesonen viittasi omassa analyysissään presidentti Niinistön kommenttiin 16.7., jossa presidentti luetteli Suomen EU-jäsenyyden, Nato-kumppanuuden sekä puolustusyhteistyöjulistuksen Yhdysvaltain, Suomen ja Ruotsin välillä osoituksena siitä, että Suomi ei ole neutraali.

Tunnettua on, että olemme yhdessä EU:n kanssa asettaneet talouspakotteita Venäjälle, joka operoi keväällä 2014 Krimin valloituksen.

Pesonen luetteli pitkän listan suomalaisten huippupoliitikkojen lausumia, joissa nousi esiin heidän käyttämänsä sana liittoutumattomuus. Esimerkiksi pääministeri Juha Sipilä (kesk.) ja entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd.) ovat puhuneet Suomen sotilaallisesta liittoutumattomuudesta, kun virallinen termi on sotilasliittoon kuulumaton.

Koska suomalaiset taplailevat terminologiassa, ei ole todellakaan kummallista, että näin käy ulkomailla. Kyse kun on myös sanoista, joille ei löydy suoria vastineita toisista kielistä.

 

Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Charly Salonius-Pasternak sanoi tiistaina Uuden Suomen haastattelussa, että ”huomioiden, kenelle Niinistö puhui, se on voinut olla hyvin selvä, valikoitu viesti kansainväliselle medialle ja ehkä jopa, miksei taas kerran, suomalaisille, että emme ole neutraali ja tässä on kaikki nämä syyt. Se oli muistutus siitä, että Suomen turvallisuuspolitiikka ja ulkopolitiikka on oikeasti muuttunut”.

On selvää, että puhuminen Suomen sotilaallisesta liittoutumattomuudesta on erheellistä, mutta niin ikään puhuminen Suomen sotilaallisesta liittoutumisesta on hieman harhaanjohtavaa, koska sen yhdistää väkisinkin sotilasliittoon. Meillä on periaatteessa turvatakuut EU:n Lissabonin sopimuksen 42.7.-artiklan kautta, mutta ne ovat teoreettiset.

Olemme Salonius-Pasternakin sanoin joka tapauksessa ”militarily aligned”. Tämä tarkoittaa suomeksi sitä, että olemme lukuisin sopimuksin sotilaallisesti suuntautuneita tai asemoituneita länteen. Joskin ilman todellisia turvatakuita, kuten entinen Moskovan-suurlähettiläs Hannu Himanen muistutti.

Se on kuitenkin parasta, mitä voi saada kuulumatta Natoon, johon kuuluvilla valtioilla turvatakuut kiistatta ovat.

]]>
93 http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259520-parasta-mita-voi-saada-kuulumatta-natoon#comments Kotimaa Turpo Wed, 15 Aug 2018 12:59:54 +0000 Markku Huusko http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259520-parasta-mita-voi-saada-kuulumatta-natoon
Kaaos, joka jäi tulematta http://timoekman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259502-kaaos-joka-jai-tulematta <p>Vajaat kahdeksan kuukautta nelosta on saanut maitokaupoista. Vajaat kuusi kuukautta on saanut yökerhot myydä viinaa puoli tuntia pitempään ja muut paikat 1,5-2,5 tuntia omalla ilmoituksella.<br /><br />Lopputulos?<br /><br />Neljännen veroluokan alkoholituotteet ovat vallanneet kauppojen hyllytilasta aika niukan osuuden, lonkerot näyttelevät vahvaa osaa. Hintaero kolmosolueen siinä kolminkertainen, joten tältä pohjalta niukan invaasion ymmärtää. Vanha kuolematon totuus, että halvin lager-olut on myydyin, on voimassa edelleen.<br /><br />Nopea vilkaisu poisheitettyihin tölkkeihin ei tarjoa silmämääräisesti mitään merkittävää muutosta. Laivalta ja muista maista tuotujen pantittomien tölkkien osuus näyttää aavistuksen vähentyneen takavuosiin nähden. Hyvä niin, veroeurot jäävät kotimaahan maksakirroosien hoitoon.<br /><br />Vaan kuinkas kapakoiden aukioloaikojen muutos?<br /><br />En äkkiseltään muista vastaavaa tilannetta, mikä olisi säätelyn vapautumisen jälkeen tehnyt näin hiuksenhienoja muutoksia. Puoli kahdelta pilkkunsa antavat paikat antavat edelleen pilkkunsa puoli kaksi arkisin.<br /><br />Siellä viikonlopussa tultu vanhaan maksimiin, kyllä, luit oikein, vanhaan maksimiin, eli alkoholia anniskellaan puoli neljään asti. Eli nykyisen lain sallimaa maksimia, 04:ää, ei käytä laskujeni mukaan kuin pari paikkaa.<br /><br />Tämä on ehkä tämän vuoden vaikuttavimpia ilmiöitä vapaan markkinatalouden puolesta. Yrittäjät pitävät auki sen aikaa, mikä on liiketaloudellisesti kannattavaa. Mitään aukiolokartellia ei voi edes kuvitella, sillä anniskelupaikkojen omistuspohja on niin kirjava.<br /><br />Tulikuuma kesä on ollut aivan ideaali puistoissa ja rannoilla pussikaljoittelulle. Mitään silmitöntä piikkiä ei ole näkynyt ihmisten määrissä tai tyhjissä tölkeissä koko kesänä. Virallisia tilastoja toki odotellessa, mutta ensimmäiset viitteet alkoholinkulutuksen suunnasta olivat jo viime talvelta, kun maitokaupoista tuli palautetta, että juuri mitään heilahdusta ei ole tapahtunut mihinkään suuntaan.</p><p>Raittiusväen ja erilaisten pekkapuskien kauhuskenaariot tuntuvat olevan entistä enemmän vailla pohjaa.<br /><br />Tässä nopea silmämääräinen arvio Seinäjoelta.<br /><br />Kuinkas muualla? Sana on vapaa kommenttikentässä.</p> Vajaat kahdeksan kuukautta nelosta on saanut maitokaupoista. Vajaat kuusi kuukautta on saanut yökerhot myydä viinaa puoli tuntia pitempään ja muut paikat 1,5-2,5 tuntia omalla ilmoituksella.

Lopputulos?

Neljännen veroluokan alkoholituotteet ovat vallanneet kauppojen hyllytilasta aika niukan osuuden, lonkerot näyttelevät vahvaa osaa. Hintaero kolmosolueen siinä kolminkertainen, joten tältä pohjalta niukan invaasion ymmärtää. Vanha kuolematon totuus, että halvin lager-olut on myydyin, on voimassa edelleen.

Nopea vilkaisu poisheitettyihin tölkkeihin ei tarjoa silmämääräisesti mitään merkittävää muutosta. Laivalta ja muista maista tuotujen pantittomien tölkkien osuus näyttää aavistuksen vähentyneen takavuosiin nähden. Hyvä niin, veroeurot jäävät kotimaahan maksakirroosien hoitoon.

Vaan kuinkas kapakoiden aukioloaikojen muutos?

En äkkiseltään muista vastaavaa tilannetta, mikä olisi säätelyn vapautumisen jälkeen tehnyt näin hiuksenhienoja muutoksia. Puoli kahdelta pilkkunsa antavat paikat antavat edelleen pilkkunsa puoli kaksi arkisin.

Siellä viikonlopussa tultu vanhaan maksimiin, kyllä, luit oikein, vanhaan maksimiin, eli alkoholia anniskellaan puoli neljään asti. Eli nykyisen lain sallimaa maksimia, 04:ää, ei käytä laskujeni mukaan kuin pari paikkaa.

Tämä on ehkä tämän vuoden vaikuttavimpia ilmiöitä vapaan markkinatalouden puolesta. Yrittäjät pitävät auki sen aikaa, mikä on liiketaloudellisesti kannattavaa. Mitään aukiolokartellia ei voi edes kuvitella, sillä anniskelupaikkojen omistuspohja on niin kirjava.

Tulikuuma kesä on ollut aivan ideaali puistoissa ja rannoilla pussikaljoittelulle. Mitään silmitöntä piikkiä ei ole näkynyt ihmisten määrissä tai tyhjissä tölkeissä koko kesänä. Virallisia tilastoja toki odotellessa, mutta ensimmäiset viitteet alkoholinkulutuksen suunnasta olivat jo viime talvelta, kun maitokaupoista tuli palautetta, että juuri mitään heilahdusta ei ole tapahtunut mihinkään suuntaan.

Raittiusväen ja erilaisten pekkapuskien kauhuskenaariot tuntuvat olevan entistä enemmän vailla pohjaa.

Tässä nopea silmämääräinen arvio Seinäjoelta.

Kuinkas muualla? Sana on vapaa kommenttikentässä.

]]>
20 http://timoekman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259502-kaaos-joka-jai-tulematta#comments Kotimaa Alkoholilainsäädännön uudistus Pekka Puska Wed, 15 Aug 2018 01:29:54 +0000 Timo Ekman http://timoekman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259502-kaaos-joka-jai-tulematta
Mitä yhteistä on Lapin poliisilla ja liito-oravalla? http://sannaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259493-mita-yhteista-on-lapin-poliisilla-ja-liito-oravalla <p>Mitä yhteistä on liito-oravalla ja Lapin poliisilla?</p><p>Vuonna 2017 niitä laskettiin olevan vain 292 yksilöä ja jäljelle jääneet joutuvat kohtuuttomien ympäristökuormitusten rasittamiksi. Heidän elinympäristönsä on kutistunut merkittävästi, eikä niitä havaita enää kuin harvakseltaan Ylä-Lapissa: 13&nbsp;600 neliökilometrin alueella ei ole rekisteröity enää yhtäkään yksilöä. Kuulostaako ikävältä? Niimpä. Lapin poliisi on jo uhanalainen ja tarvitsee tehokkaita suojelutoimia kannan säilymiseksi, ihan kuin liito-oravat.</p><p>Lapissa elettiin vuonna 2017 huikeaa matkailun supertalvea: Rovaniemellä kirjattiin rekisteröityjä yöpymisiä yhteensä 631&nbsp;000 kappaletta ja koko Lapissa 2&nbsp;909&nbsp;000 yöpymistä. Varsinkin sesonkiaikana Lapin kuntien väkimäärä on melkoinen! Upean matkailun kehityksen rinnalla poliisien määrä on puolestaan vähentynyt, sillä koko Lapin turvallisuuden ja rikostorjunnan varmistaa enää 292 poliisia.</p><p>Kuten kaikki tietävät, Enontekiöllä ja Utsjoella ei ole enää omia poliisipartioita eikä -virkoja, vaan Enontekiöllä poliisin tehtävät hoidetaan Muonion ja Kittilän toimesta. Utsjoella tapahtuviin hätätilanteisiin porhaltaa puolestaan partio Ivalosta (Inarin poliisiasemalta). Ylä-Lapin poliisittomuus rasittaa koko Lapin poliisiresursseja: mikäli Utsjoella tai Enontekiöllä tapahtuu keskivertovakava rikos, sitä lähtee todennäköisesti tutkimaan ja selvittämään rikospoliisit Rovaniemeltä.</p><p>Pitkät välimatkat kuulostavat lappilaisen korvaan tavalliselta, mutta mitäpä jos samat välimatkat suhteutettaisiin pääkaupunkiseudulle? Vastaavanlainen tilanne syntyisi, mikäli Helsingin keskustassa tapahtuisi uhkaava aseenkäyttötilanne ja tehtävälle lähetettäisiin poliisipartio Turusta (Utsjoki-Ivalo: 168 km). Tai miltä kuulostaisi, jos Helsingissä tapahtunutta henkirikosta määrättäisiin selvittämään Joensuun tai Vaasan rikospoliisit (Utsjoki-Rovaniemi: 453 km). Kiireelliselle tehtävälle Enontekiöön poliisipartio ajelee Muoniosta 80 kilometrin verran. Se on hieman enemmän, kuin Helsingin keskustassa olisi henkilö liikuskellut aseen kanssa ja poliisipartio Riihimäeltä lähtee salamana matkaan. (Enontekiö-Muonio: 80 km). Jos kuvitteellinen tilanne Helsingin keskustassa olisikin todella vakava ja vaatisikin useamman poliisipartion paikalle, ei hätää, tukipartio saadaan kyllä näppärästi Tampereelta (Enontekiö-Kittilä: 160 km).</p><p>En malta olla vielä havainnollistamatta pinta-alojen muodossa, kuinka suurista alueista me oikein puhumme:</p><p>Enontekiön pinta-ala on 8391 km&sup2;. Suhteutettuna se vastaa 66,6 kertaa Riihimäen kaupunkia. Turku mahtuisi Enontekiön alueelle 33,5 kertaa ja Espoo 25,4 kertaa. Utsjokikin vastaa 5372 neliökilometrin alueellaan 21 kertaa Turun kaupunkia.</p><p>Toki poliisien virkapaikkoja ja resursseja laskiessa pinta-alalla ja etäisyyksillä ei ole merkitystä. Joka tapauksessa sen seurauksena ihmishenget tai varallisuus eivät ole enää samanarvoisia joka puolella Suomea. Oikeusturva toteutuu epätasaisesti eri puolilla maatamme. Henkilöetsinnöissä ja rikostutkinnassa ensimmäiset minuutit ja tunnit ovat ratkaisevia. Rikostutkintaa on mahdotonta suorittaa laadukkaasti ja tuloksellisesti, jos ensimmäinen poliisipartio on paikalla vasta tuntien, jopa päivien kuluttua. Tai kuka kadonneen henkilön omainen haluaisi kuulla poliisilta, ettei etsintään juuri nyt kevään aikana voida kohdistaa resursseja, mutta voisiko omainen palata asiaan syksymmällä, kun silloin poliiseja on taas enemmän töissä?</p><p>No tapahtuuko Lapissa poliisia edellyttäviä tilanteita? Koko Lapin alueella poliisille annettiin 18&nbsp;907 tehtävää (v. 2017). Rovaniemen osuus tästä oli 7042 tehtävää. Enontekiöllä kaivattiin poliisia paikalle 244 kertaa ja Utsjoella 66 kertaa. Pääasiassa poliisi tuli varsin ripeästi paikalle! Kiireellisiksi luokitelluissa A-luokan tehtävissä (esim. väkivaltatilanteet) poliisi saapui turvaamaan tilannetta ja nappaamaan epäiltyjä kiinni Rovaniemellä 2353 kertaa, jolloin toimintavalmiusaika (TVA) oli keskimäärin 17,5 minuuttia. Kemissä poliisia kaivattiin kiireellisesti hätiin 947 kertaa ja &rdquo;maija&rdquo; kaartoi kohteeseen 20,1 minuutissa. Torniossa vastaavat luvut olivat 701 kertaa ja toimintavalmiusaika 21,1 minuuttia. Kuulostaa varsin kohtuusuoritukselta, kun miettii, millaisia kilometrimääriä partio saattaa joutua ajamaan.</p><p>Utsjoella ja Enontekiöllä ei kannata joutua poliisin apua edellyttävään tilanteeseen, ellei sinulla satu olemaan ylimääräistä aikaa. Utsjoella A-luokan kiireellisiin tehtäviin saatiin poliisi keskimäärin 85,4 minuutissa. Kaikki tehtävät huomioiden poliisipartio oli sidoksissa yhteen tehtävään jopa 252 minuuttia (tehtäväsidonnaisuusaika). Enontekiöllä puolestaan tarvittiin poliisia pikaisesti paikalle 81 kertaa, jolloin partio kurvasi näköpiiriin keskimäärin 88 minuutissa! Siis keskimäärin. Joskus partio oli valmiiksi lähempänä, joskus odotusaika oli tuotakin aikaa pidempi. Tehtäväsidonnaisuusaika oli 207 minuuttia. Kyse ei ole partion hitaudesta tai välinpitämättömyydestä, vaan välimatkoista ja partioiden vähyydestä.</p><p>Luettuna tämä saattaa ihmetyttää, mutta koettuna tyrmistyttää.</p><p>Lapin poliisin tilanne on perusoikeuksien ja oikeusperiaatteiden vastainen. Tutkinta-ajat venyvät ja rikostutkintaa joudutaan keskittämään kiireellisiin ja isoimpiin juttuihin. Pahimmillaan rikosjuttu kaatuu oikeudenkäynnissä vajavaiseen näyttöön tai muuhun prosessiväitteeseen, jota ei kerta kaikkiaan ehditty miettiä tai hoitaa tutkinnan aikana. Joskus se tavanomainen, tuntemattoman tekijän suorittama nakkikioskipahoinpitely on työssäkäyvälle veronmaksajalle ainutlaatuinen kokemus rikosprosessista, mutta kukaan ei muista tapahtumista 3 vuoden jälkeen. Syytteiden hylkääminen näytön puuttumisen vuoksi tai hätätilanteessa 3 tunnin poliisin odottelu tuskin lisää kansalaisten luottamusta oikeusvaltioon ja oikeusvarmuuteen.</p><p>Olisi vähintäänkin perustuslain ja yhdenvertaisuusperiaatteen mukaista, mikäli Lapin poliisilaitokselle osoitettaisiin määrärahat edes yhden poliisipartion palkkaamiseen kalustoineen sekä Utsjoelle että Enontekiölle. Kustannus on verraten pieni: noin 200&nbsp;000 euroa vuodessa /partio. Ylä-Lapin partiot voisivat teemaluontoisesti suorittaa ennaltaestävää rikostorjuntaa, erit. liikennevalvontaa, mutta myös suorittaa tutkintaa tai toimia tukipartiona Muonioon, Kittilään ja Ivaloon erityisesti matkailusesonkina. Turvattomuuden tunne, mikä alueen asukkailla tällä hetkellä on, on häpeänpilkku oikeusvaltiossamme.</p><p>Lappi on alueena ainutlaatuinen verrattuna muuhun Suomeen: upea luonto houkuttelee matkailijoita luontoon ja hiihtokeskuksiin, välimatkat ovat pitkät ja talviset olosuhteet ankarat ja haastavat. Huolehditaan siitä, että kaikki ovat yhdenvertaisia ja oikeusturva toteutuu oikeusvaltiossamme. Huolehditaan siitäkin, että Lapin poliisi saa tehdä sitä työtä mikä sille kuuluu.</p> Mitä yhteistä on liito-oravalla ja Lapin poliisilla?

Vuonna 2017 niitä laskettiin olevan vain 292 yksilöä ja jäljelle jääneet joutuvat kohtuuttomien ympäristökuormitusten rasittamiksi. Heidän elinympäristönsä on kutistunut merkittävästi, eikä niitä havaita enää kuin harvakseltaan Ylä-Lapissa: 13 600 neliökilometrin alueella ei ole rekisteröity enää yhtäkään yksilöä. Kuulostaako ikävältä? Niimpä. Lapin poliisi on jo uhanalainen ja tarvitsee tehokkaita suojelutoimia kannan säilymiseksi, ihan kuin liito-oravat.

Lapissa elettiin vuonna 2017 huikeaa matkailun supertalvea: Rovaniemellä kirjattiin rekisteröityjä yöpymisiä yhteensä 631 000 kappaletta ja koko Lapissa 2 909 000 yöpymistä. Varsinkin sesonkiaikana Lapin kuntien väkimäärä on melkoinen! Upean matkailun kehityksen rinnalla poliisien määrä on puolestaan vähentynyt, sillä koko Lapin turvallisuuden ja rikostorjunnan varmistaa enää 292 poliisia.

Kuten kaikki tietävät, Enontekiöllä ja Utsjoella ei ole enää omia poliisipartioita eikä -virkoja, vaan Enontekiöllä poliisin tehtävät hoidetaan Muonion ja Kittilän toimesta. Utsjoella tapahtuviin hätätilanteisiin porhaltaa puolestaan partio Ivalosta (Inarin poliisiasemalta). Ylä-Lapin poliisittomuus rasittaa koko Lapin poliisiresursseja: mikäli Utsjoella tai Enontekiöllä tapahtuu keskivertovakava rikos, sitä lähtee todennäköisesti tutkimaan ja selvittämään rikospoliisit Rovaniemeltä.

Pitkät välimatkat kuulostavat lappilaisen korvaan tavalliselta, mutta mitäpä jos samat välimatkat suhteutettaisiin pääkaupunkiseudulle? Vastaavanlainen tilanne syntyisi, mikäli Helsingin keskustassa tapahtuisi uhkaava aseenkäyttötilanne ja tehtävälle lähetettäisiin poliisipartio Turusta (Utsjoki-Ivalo: 168 km). Tai miltä kuulostaisi, jos Helsingissä tapahtunutta henkirikosta määrättäisiin selvittämään Joensuun tai Vaasan rikospoliisit (Utsjoki-Rovaniemi: 453 km). Kiireelliselle tehtävälle Enontekiöön poliisipartio ajelee Muoniosta 80 kilometrin verran. Se on hieman enemmän, kuin Helsingin keskustassa olisi henkilö liikuskellut aseen kanssa ja poliisipartio Riihimäeltä lähtee salamana matkaan. (Enontekiö-Muonio: 80 km). Jos kuvitteellinen tilanne Helsingin keskustassa olisikin todella vakava ja vaatisikin useamman poliisipartion paikalle, ei hätää, tukipartio saadaan kyllä näppärästi Tampereelta (Enontekiö-Kittilä: 160 km).

En malta olla vielä havainnollistamatta pinta-alojen muodossa, kuinka suurista alueista me oikein puhumme:

Enontekiön pinta-ala on 8391 km². Suhteutettuna se vastaa 66,6 kertaa Riihimäen kaupunkia. Turku mahtuisi Enontekiön alueelle 33,5 kertaa ja Espoo 25,4 kertaa. Utsjokikin vastaa 5372 neliökilometrin alueellaan 21 kertaa Turun kaupunkia.

Toki poliisien virkapaikkoja ja resursseja laskiessa pinta-alalla ja etäisyyksillä ei ole merkitystä. Joka tapauksessa sen seurauksena ihmishenget tai varallisuus eivät ole enää samanarvoisia joka puolella Suomea. Oikeusturva toteutuu epätasaisesti eri puolilla maatamme. Henkilöetsinnöissä ja rikostutkinnassa ensimmäiset minuutit ja tunnit ovat ratkaisevia. Rikostutkintaa on mahdotonta suorittaa laadukkaasti ja tuloksellisesti, jos ensimmäinen poliisipartio on paikalla vasta tuntien, jopa päivien kuluttua. Tai kuka kadonneen henkilön omainen haluaisi kuulla poliisilta, ettei etsintään juuri nyt kevään aikana voida kohdistaa resursseja, mutta voisiko omainen palata asiaan syksymmällä, kun silloin poliiseja on taas enemmän töissä?

No tapahtuuko Lapissa poliisia edellyttäviä tilanteita? Koko Lapin alueella poliisille annettiin 18 907 tehtävää (v. 2017). Rovaniemen osuus tästä oli 7042 tehtävää. Enontekiöllä kaivattiin poliisia paikalle 244 kertaa ja Utsjoella 66 kertaa. Pääasiassa poliisi tuli varsin ripeästi paikalle! Kiireellisiksi luokitelluissa A-luokan tehtävissä (esim. väkivaltatilanteet) poliisi saapui turvaamaan tilannetta ja nappaamaan epäiltyjä kiinni Rovaniemellä 2353 kertaa, jolloin toimintavalmiusaika (TVA) oli keskimäärin 17,5 minuuttia. Kemissä poliisia kaivattiin kiireellisesti hätiin 947 kertaa ja ”maija” kaartoi kohteeseen 20,1 minuutissa. Torniossa vastaavat luvut olivat 701 kertaa ja toimintavalmiusaika 21,1 minuuttia. Kuulostaa varsin kohtuusuoritukselta, kun miettii, millaisia kilometrimääriä partio saattaa joutua ajamaan.

Utsjoella ja Enontekiöllä ei kannata joutua poliisin apua edellyttävään tilanteeseen, ellei sinulla satu olemaan ylimääräistä aikaa. Utsjoella A-luokan kiireellisiin tehtäviin saatiin poliisi keskimäärin 85,4 minuutissa. Kaikki tehtävät huomioiden poliisipartio oli sidoksissa yhteen tehtävään jopa 252 minuuttia (tehtäväsidonnaisuusaika). Enontekiöllä puolestaan tarvittiin poliisia pikaisesti paikalle 81 kertaa, jolloin partio kurvasi näköpiiriin keskimäärin 88 minuutissa! Siis keskimäärin. Joskus partio oli valmiiksi lähempänä, joskus odotusaika oli tuotakin aikaa pidempi. Tehtäväsidonnaisuusaika oli 207 minuuttia. Kyse ei ole partion hitaudesta tai välinpitämättömyydestä, vaan välimatkoista ja partioiden vähyydestä.

Luettuna tämä saattaa ihmetyttää, mutta koettuna tyrmistyttää.

Lapin poliisin tilanne on perusoikeuksien ja oikeusperiaatteiden vastainen. Tutkinta-ajat venyvät ja rikostutkintaa joudutaan keskittämään kiireellisiin ja isoimpiin juttuihin. Pahimmillaan rikosjuttu kaatuu oikeudenkäynnissä vajavaiseen näyttöön tai muuhun prosessiväitteeseen, jota ei kerta kaikkiaan ehditty miettiä tai hoitaa tutkinnan aikana. Joskus se tavanomainen, tuntemattoman tekijän suorittama nakkikioskipahoinpitely on työssäkäyvälle veronmaksajalle ainutlaatuinen kokemus rikosprosessista, mutta kukaan ei muista tapahtumista 3 vuoden jälkeen. Syytteiden hylkääminen näytön puuttumisen vuoksi tai hätätilanteessa 3 tunnin poliisin odottelu tuskin lisää kansalaisten luottamusta oikeusvaltioon ja oikeusvarmuuteen.

Olisi vähintäänkin perustuslain ja yhdenvertaisuusperiaatteen mukaista, mikäli Lapin poliisilaitokselle osoitettaisiin määrärahat edes yhden poliisipartion palkkaamiseen kalustoineen sekä Utsjoelle että Enontekiölle. Kustannus on verraten pieni: noin 200 000 euroa vuodessa /partio. Ylä-Lapin partiot voisivat teemaluontoisesti suorittaa ennaltaestävää rikostorjuntaa, erit. liikennevalvontaa, mutta myös suorittaa tutkintaa tai toimia tukipartiona Muonioon, Kittilään ja Ivaloon erityisesti matkailusesonkina. Turvattomuuden tunne, mikä alueen asukkailla tällä hetkellä on, on häpeänpilkku oikeusvaltiossamme.

Lappi on alueena ainutlaatuinen verrattuna muuhun Suomeen: upea luonto houkuttelee matkailijoita luontoon ja hiihtokeskuksiin, välimatkat ovat pitkät ja talviset olosuhteet ankarat ja haastavat. Huolehditaan siitä, että kaikki ovat yhdenvertaisia ja oikeusturva toteutuu oikeusvaltiossamme. Huolehditaan siitäkin, että Lapin poliisi saa tehdä sitä työtä mikä sille kuuluu.

]]>
0 http://sannaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259493-mita-yhteista-on-lapin-poliisilla-ja-liito-oravalla#comments Kotimaa Tue, 14 Aug 2018 17:46:32 +0000 Sanna Luoma http://sannaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259493-mita-yhteista-on-lapin-poliisilla-ja-liito-oravalla