Kotimaa http://markusjansson.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/2/all Fri, 16 Nov 2018 16:08:27 +0200 fi Kysymys Sinulle. Hankkisitko lapsia jos olisit? http://pelisuomi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264286-kysymys-sinulle-hankkisitko-lapsia-jos-olisit <p>1) Pätkätyöläinen&nbsp;</p><p>2) Ylivelkainen&nbsp;</p><p>3) Ulosotossa&nbsp;</p><p>4) Luottotiedoton&nbsp;</p><p>5) Tulosi alle 1.500&euro;/kk&nbsp;</p><p>6) Työtön&nbsp;</p><p>7) Omaishoitaja&nbsp;</p><p>8)&nbsp;Asunnoton</p><p>9) Kaikki mikä tulee, niin menee jo</p><p>&nbsp;</p><p>Kysymys tilastotieteilijälle, että montako prosenttia 18-45 vuotiaista kuuluu edellä mainittuihin ryhmiin?&nbsp;</p><p>Oma arvioni on, että Suomessa on todellisuudessa aika pieni määrä 18-45 vuotiaita, joilla on talous ja elämä kunnossa, että vauvan uskaltaa hankkia.&nbsp;</p><p>Yksi todellinen ongelma on vielä lapsiperheillä se, että jos ei ole autoa, niin päivittäistavaroiden hankkiminen on kallista ja hankalaa, kun kaupanmonopolit ovat syöneet lähikaupat. Sitä ei helpota se, että iltamyöhällä ja yöllä on kaupat auki.</p><p>On vielä se nuorten aikuisten ryhmä, joiden vanhempien ja isovanhempien omaisuus ryöstettiin 90-luvun pankkikriisissä. He saivat kokea, että Suomeen syntyminen oli kaikkea muuta kuin lottovoitto. Kaikki minkä eteen perheet ja suvut olivat tehneet töitä sata viimeistä vuotta, anastettiin laittomasti saamatta oikeudelta turvaa. Sellaiseen maahan ei halua jälkikasvua synnyttää.</p><p><strong>Katsokoon päättäjät itseään peilistä !</strong></p> 1) Pätkätyöläinen 

2) Ylivelkainen 

3) Ulosotossa 

4) Luottotiedoton 

5) Tulosi alle 1.500€/kk 

6) Työtön 

7) Omaishoitaja 

8) Asunnoton

9) Kaikki mikä tulee, niin menee jo

 

Kysymys tilastotieteilijälle, että montako prosenttia 18-45 vuotiaista kuuluu edellä mainittuihin ryhmiin? 

Oma arvioni on, että Suomessa on todellisuudessa aika pieni määrä 18-45 vuotiaita, joilla on talous ja elämä kunnossa, että vauvan uskaltaa hankkia. 

Yksi todellinen ongelma on vielä lapsiperheillä se, että jos ei ole autoa, niin päivittäistavaroiden hankkiminen on kallista ja hankalaa, kun kaupanmonopolit ovat syöneet lähikaupat. Sitä ei helpota se, että iltamyöhällä ja yöllä on kaupat auki.

On vielä se nuorten aikuisten ryhmä, joiden vanhempien ja isovanhempien omaisuus ryöstettiin 90-luvun pankkikriisissä. He saivat kokea, että Suomeen syntyminen oli kaikkea muuta kuin lottovoitto. Kaikki minkä eteen perheet ja suvut olivat tehneet töitä sata viimeistä vuotta, anastettiin laittomasti saamatta oikeudelta turvaa. Sellaiseen maahan ei halua jälkikasvua synnyttää.

Katsokoon päättäjät itseään peilistä !

]]>
44 http://pelisuomi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264286-kysymys-sinulle-hankkisitko-lapsia-jos-olisit#comments Kotimaa Huoltosuhde Pätkätyöt Syntyvyys Ylivelkaantuminen Fri, 16 Nov 2018 14:08:27 +0000 Pertti Lindeman http://pelisuomi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264286-kysymys-sinulle-hankkisitko-lapsia-jos-olisit
Kantasuomalainen eläkeläinen on pian jäämässä ilman hoitajaa http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264266-kantasuomalainen-elakelainen-on-pian-jaamassa-ilman-hoitajaa <p>Oli suuri vitsailun aihe, kun sdp:n puheenjohtaja Antti Rinne kannusti suomalaisia &rdquo;<a href="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005337981.html">synnytystalkoisiin</a>&rdquo;&nbsp;kesällä 2017. Sille nauroi puolueen omakin väki.</p><p>Rinne puhui oikeasta asiasta, mutta täysin pieleen mennein sanavalinnoin. Syntyvyys pienenee ja eläkeläisten osuus Suomessa kasvaa.</p><p><a href="http://stat.fi/til/vaenn/2018/vaenn_2018_2018-11-16_tie_001_fi.html">Tilastokeskuksen tänään julkaiseman</a> väestöennusteen mukaan Suomen väkiluvun oletetaan kääntyvän laskuun vuonna 2035 eli 17 vuoden kuluttua. Suomen väestön lukemaksi kirjattaisiin noihin aikoihin 5,62 miljoonaa asukasta.</p><p>Käänteen taustalla on syntyvyys, joka on pienentynyt koko kuluvan vuosikymmenen ajan syistä, jota oikein kukaan ei tunne. Tätä eivät viisaimmatkaan nähneet vielä kymmenen vuotta sitten.</p><p>Jonkun näkemyksen mukaan älykännykät ovat tulleet sängyssä lapsentekoaikeiden tielle ja joidenkin arvioiden mukaan nuoret aikuiset matkailevat maailmalla mieluummin kuin ryhtyvät lapsenkasvatuspuuhaan. Siitä kun leviää kaveripiirissä ja mediassa mitä hurjimpia kauhutarinoita.</p><p>Edes maahanmuutto ei ennusteen mukaan pelasta Suomea ennustetulta kohtalolta, jossa väestö alkaa pienentyä kuin se kuuluisa pyy maailmanlopun edellä.</p><p>Tilastokeskuksen malliin on pantu joku määrä maahanmuuttajia, mutta todellisessa maailmassa muualta maailmasta pitäisi saada Suomeen paljon enemmän väkeä, jotta suomalainen yhteiskunta pyörii myös tämän vuosisadan jälkipuoliskolla ja sen jälkeen.</p><p><a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/264780-hammastys-leviaa-tama-kuva-suomen-tyoikaisista-vetaa-sanattomaksi">Huoli väestön kutistumisesta</a> on aiheellinen sen keskellä, kun oikeistopopulistit perussuomalaisten puheenjohtajan Jussi Halla-ahon johdolla maalailevat omia kummia ja pelottelevia kuviaan <a href="http://https://www.suomenuutiset.fi/halla-aho-puhe-vaestonvaihdoksesta-foliohattuilua-liioittelua/">&rdquo;väestönvaihdoksesta&rdquo;</a>. Jos erilaisia etnisiä taustoja syrjivä ajattelu olisi Suomessa valtavirtaa, ei tänne haluaisi tulla kukaan opiskelemaan ja töihin.</p><p>Kuka sitten hoitaisi kantasuomalaisen eläkeläisen?</p> Oli suuri vitsailun aihe, kun sdp:n puheenjohtaja Antti Rinne kannusti suomalaisia synnytystalkoisiin kesällä 2017. Sille nauroi puolueen omakin väki.

Rinne puhui oikeasta asiasta, mutta täysin pieleen mennein sanavalinnoin. Syntyvyys pienenee ja eläkeläisten osuus Suomessa kasvaa.

Tilastokeskuksen tänään julkaiseman väestöennusteen mukaan Suomen väkiluvun oletetaan kääntyvän laskuun vuonna 2035 eli 17 vuoden kuluttua. Suomen väestön lukemaksi kirjattaisiin noihin aikoihin 5,62 miljoonaa asukasta.

Käänteen taustalla on syntyvyys, joka on pienentynyt koko kuluvan vuosikymmenen ajan syistä, jota oikein kukaan ei tunne. Tätä eivät viisaimmatkaan nähneet vielä kymmenen vuotta sitten.

Jonkun näkemyksen mukaan älykännykät ovat tulleet sängyssä lapsentekoaikeiden tielle ja joidenkin arvioiden mukaan nuoret aikuiset matkailevat maailmalla mieluummin kuin ryhtyvät lapsenkasvatuspuuhaan. Siitä kun leviää kaveripiirissä ja mediassa mitä hurjimpia kauhutarinoita.

Edes maahanmuutto ei ennusteen mukaan pelasta Suomea ennustetulta kohtalolta, jossa väestö alkaa pienentyä kuin se kuuluisa pyy maailmanlopun edellä.

Tilastokeskuksen malliin on pantu joku määrä maahanmuuttajia, mutta todellisessa maailmassa muualta maailmasta pitäisi saada Suomeen paljon enemmän väkeä, jotta suomalainen yhteiskunta pyörii myös tämän vuosisadan jälkipuoliskolla ja sen jälkeen.

Huoli väestön kutistumisesta on aiheellinen sen keskellä, kun oikeistopopulistit perussuomalaisten puheenjohtajan Jussi Halla-ahon johdolla maalailevat omia kummia ja pelottelevia kuviaan ”väestönvaihdoksesta”. Jos erilaisia etnisiä taustoja syrjivä ajattelu olisi Suomessa valtavirtaa, ei tänne haluaisi tulla kukaan opiskelemaan ja töihin.

Kuka sitten hoitaisi kantasuomalaisen eläkeläisen?

]]>
101 http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264266-kantasuomalainen-elakelainen-on-pian-jaamassa-ilman-hoitajaa#comments Kotimaa Väestöennuste Fri, 16 Nov 2018 09:10:32 +0000 Markku Huusko http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264266-kantasuomalainen-elakelainen-on-pian-jaamassa-ilman-hoitajaa
Puolustus ei parane kysymyksiä tekemällä http://majuripasi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264201-puolustus-ei-parane-kysymyksia-tekemalla <p>Päivän IS:n mukaan presidentti Niinistö on 10 vuoden ajan kysynyt EU-johtajilta, mitä EU tekee jos joku jäsenmaa valloitetaan. IS on arvioinut Niinistön kysymyksen sävyltään tiukaksi.&nbsp;</p><p>Toimittaja on jättänyt olennaisimman täysin huomioimatta. Olennaisin asia ei ole Niinistön kysymys tai sen sävy. Olennaisin seikka ei ole edes EU-johtajien täydellinen kyvyttömyys osata vastata Niinistön kysymykseen.&nbsp;IS:n toimittaja olisi voinut näyttää ammattitaitoaan ja kysyä itse presidentiltä, mitä Suomi on 10 vuoden aikana tehnyt puolustuksen parantamiseksi, ottaen huomioon EU-johtajilta Niinistön kysymykseen saatu informaatio. Jos toimittaja olisi halunnut terävöittää omaa kysymystään, hän olisi voinut kysyä, mitä presidentti Niinistön aikana on tehty. Vastaus: Ei käytännössä mitään, jolla on positiivista merkitystä Suomen mahdollista miehitystä ajatellen.</p><p>Kun toimittaja ei ole osannut kysyä, teen kysymykset itse: Herra presidentti, mitä itse olette tehnyt sen eteen, että Suomen puolustusta parannetaan, ottaen huomioon EU-johtajien vastaus &quot;tiukkaan&quot; kysymyksenne? Montako sitovaa puolustussopimusta Suomi on solminut teidän hallintoaikananne?</p><p>Ei kysymysten teko vaikeaa ole. Mielenkiintoisempaa on vastausten kuuleminen.</p><p>&nbsp;</p><p><a href="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005900056.html" title="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005900056.html">https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005900056.html</a></p> Päivän IS:n mukaan presidentti Niinistö on 10 vuoden ajan kysynyt EU-johtajilta, mitä EU tekee jos joku jäsenmaa valloitetaan. IS on arvioinut Niinistön kysymyksen sävyltään tiukaksi. 

Toimittaja on jättänyt olennaisimman täysin huomioimatta. Olennaisin asia ei ole Niinistön kysymys tai sen sävy. Olennaisin seikka ei ole edes EU-johtajien täydellinen kyvyttömyys osata vastata Niinistön kysymykseen. IS:n toimittaja olisi voinut näyttää ammattitaitoaan ja kysyä itse presidentiltä, mitä Suomi on 10 vuoden aikana tehnyt puolustuksen parantamiseksi, ottaen huomioon EU-johtajilta Niinistön kysymykseen saatu informaatio. Jos toimittaja olisi halunnut terävöittää omaa kysymystään, hän olisi voinut kysyä, mitä presidentti Niinistön aikana on tehty. Vastaus: Ei käytännössä mitään, jolla on positiivista merkitystä Suomen mahdollista miehitystä ajatellen.

Kun toimittaja ei ole osannut kysyä, teen kysymykset itse: Herra presidentti, mitä itse olette tehnyt sen eteen, että Suomen puolustusta parannetaan, ottaen huomioon EU-johtajien vastaus "tiukkaan" kysymyksenne? Montako sitovaa puolustussopimusta Suomi on solminut teidän hallintoaikananne?

Ei kysymysten teko vaikeaa ole. Mielenkiintoisempaa on vastausten kuuleminen.

 

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005900056.html

]]>
91 http://majuripasi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264201-puolustus-ei-parane-kysymyksia-tekemalla#comments Kotimaa Lissabonin sopimus Presidentti Niinistö Thu, 15 Nov 2018 07:24:42 +0000 pasi majuri http://majuripasi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264201-puolustus-ei-parane-kysymyksia-tekemalla
Mikä ihmisiä kiinnostaa http://heikkisavola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264168-mika-ihmisia-kiinnostaa <p><a href="https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/3471" target="_blank">Aloite dieselautojen käyttövoimaveron poistamisesta</a> sai vuorokaudessa yli 100 000 kannattajaa. Harva aloite saa näin uskomattoman suuren suosion. Asia on ollut esillä aiemminkin, mm. <a href="https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000004507410.html" target="_blank">2007 kun Vihreät otti asian</a> puheeksi.</p><p>Todennäköisesti käyttövoimaverolle tehdään nyt jotain ja samalla pohditaan polttoaine- ja ajoneuvoverotusta ylipäätään, sillä pelkän <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10505485" target="_blank">käyttövoimaveron poiston on arvioitu nostavan dieselin hintaa reilusti</a>. Jos joukkoliikennettä ja tavaroiden kuljetusta halutaan tukea, siihen löytynee joku parempi tapa.</p><p>&nbsp;</p><p>Ihmisten kiinnostusta kansalaisaloitteita kohtaan on vaikea arvioida etukäteen. Kun <a href="https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/3209" target="_blank">aloite raiskauksen määritelmän muuttamisesta</a> avattiin noin puoli vuotta sitten, kovinkaan moni ei ehkä uskonut että vielä kuukausien kuluttuakin allekirjoittajia on alle 50 000.</p><p>Mutta ehkä tämä kertoo jotain arvoistamme. Ikävä kyllä.</p> Aloite dieselautojen käyttövoimaveron poistamisesta sai vuorokaudessa yli 100 000 kannattajaa. Harva aloite saa näin uskomattoman suuren suosion. Asia on ollut esillä aiemminkin, mm. 2007 kun Vihreät otti asian puheeksi.

Todennäköisesti käyttövoimaverolle tehdään nyt jotain ja samalla pohditaan polttoaine- ja ajoneuvoverotusta ylipäätään, sillä pelkän käyttövoimaveron poiston on arvioitu nostavan dieselin hintaa reilusti. Jos joukkoliikennettä ja tavaroiden kuljetusta halutaan tukea, siihen löytynee joku parempi tapa.

 

Ihmisten kiinnostusta kansalaisaloitteita kohtaan on vaikea arvioida etukäteen. Kun aloite raiskauksen määritelmän muuttamisesta avattiin noin puoli vuotta sitten, kovinkaan moni ei ehkä uskonut että vielä kuukausien kuluttuakin allekirjoittajia on alle 50 000.

Mutta ehkä tämä kertoo jotain arvoistamme. Ikävä kyllä.

]]>
20 http://heikkisavola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264168-mika-ihmisia-kiinnostaa#comments Kotimaa Autoilu Diesel Kansalaisaloite Raiskaukset Verotus Wed, 14 Nov 2018 14:03:24 +0000 Heikki Savola http://heikkisavola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264168-mika-ihmisia-kiinnostaa
Ein on oltava aina ei – myös juridisesti http://emmikurkela1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264134-ei-on-oltava-aina-ei-myos-juridisesti <p>Voin kritisoida mediaa sen arvovalinnoista, mitä se päättää julkaista, ja mitä jättää julkaisematta. Voin kritisoida sinua tai minua siitä, mihin käytän sekä aikaani että mielenkiintoani, ja mihin jätän käyttämättä. Voin kritisoida koko yhteiskuntaa, ja siinä eläviä ihmisiä yhteiskuntavastuusta tai pikemminkin yhteiskuntavastuuden puutteesta. Mutta en tee sitä nyt, sillä ymmärrän, että moni ongelma yhteiskunnassa on näkymätön niin kauan kuin olet itse sen keskiössä: oikeusvaltion oikeusjärjestelmässä, joka ei anna oikeutta.</p><p>&nbsp;</p><p>On naiivia ajatella, että kyllä oikeus toteutuu, sillä niin ei todella aina käy. Meidän oikeusvaltiojärjestelmämme on luotu oikeusvaltioperiaatteiden varaan, jotka pohjaavat ihmisoikeuksille, ja väitän että se on yksi maailman parhaista. Lähtökohtaisesti jokaista oikeushenkilöä kohdellaan samoista lähtökohdista taustoistaan tai asemastaan riippumatta. Oikeus ei silti aina toteudu, ja se on surullista. Jotkut meistä joutuvat kantamaan taakkaa sisällään, josta muut kanssaeläjät eivät tiedä, ja hyväksymään sellaisenkin lopputuloksen, ettei koskaan saanut kokemalleen vääryydelle oikeutta. Aina uhrin ääni ei kanna edes oikeussaliin asti.</p><p>&nbsp;</p><p>Mitä on raiskaus? Se on voimakas termi, johon liittyy paljon erilaisia tunnelatauksia. Kuka tahansa meistä selittäisi sitä väkisin tehdyksi seksuaaliseksi teoksi ilman vastapuolen lupaa. Juridisesti se ei ole aivan näin yksinkertaista. Nykyinen raiskauslainsäädäntö lähtee siitä, että siihen on liityttävä myös 1) väkivaltaa tai sen uhkaa, taikka 2) tiedottoman tilan hyväksikäyttöä. Pelkästään pakottaminen tai väkisin toisen ottaminen ei siis riitä raiskaustunnusmerkistön täyttymiseen.</p><p>&nbsp;</p><p>On vaikea selittää aukottomasti, miksi raiskaus voi joskus tapahtua myös ilman väkivaltaa ja uhrin ollessa tietoinen ympäristöstään eli lähtökohtaisesti kykeneväinen puolustamaan itseään. Monet psykologit ovat selittäneet ihmisten yksilöllisen reagoinnin eroja yllättäviin henkeä ja terveyttä uhkaavin tilanteisiin seuraavasti: siinä missä onnettomuuden sattuessa joku menee paniikkiin, toinen lamaantuu, ja kolmas taas toimii kylmän viileästi ja järjellä. Suurin osa raiskauksista tapahtuu tutun ihmisen toimesta uhrin ollessa päihtynyt. Tilanne voi olla jo siinä hetkessä niin yllättävä ja järkyttävä, ettei uhri välttämättä osaa puolustaa itseään edellä mainituista syistä. Raiskaus on tapahtunut, mutta juridisesta näkökulmasta ei. Uhrin mieltä painaa syyllisyys ja kannettavana on loppuelämän taakka, mutta oikeusjärjestelmä ei anna oikeutta. Ei edes Suomessa. Sillä jos sanoit vain ei, se ei ollut juridisesti raiskaus.</p><p>&nbsp;</p><p>Valtaosa (75%) raiskauksista jää ilmoittamatta poliisille, mikä ei sinänsä ole yllättävää. Faktat tietää lähes jokainen. Raiskauksien uhreille on vaikea saada oikeutta, sillä jo raiskauksen tunnusmerkistö harvoin täyttyy, ja lisäksi seksuaalirikosten todistaminen on vaikeaa käytännössä. Vaikka raiskauslainsäädäntöön liittyy ongelmia, seksuaalirikosten uhrien asema on silti toiselta viranomaistaholta parantunut. Pääkaupunkiseudulta löytyy jokaista uhria 24/7 palveleva Seksuaalirikosten uhrien tukikeskus, jossa on vain seksuaalirikosten uhrien auttamiseen erikoistuneet sairaanhoitajat, lääkärit ja psykologit. Seri-tukikeskuksen palveluihin kuuluu mm. laajat lääkäritutkimukset inhimillisellä otteella sekä aidsilta suojaava Hiv-rokote. Seurantajakso on puolen vuoden mittainen, joka pitää sisällään eri ammattilaisten asiantuntijapalveluita. Sinänsä on ihme, ettei Seri-tukikeskuksia ole sijoitettu muualle Suomeen, esimerkiksi jokaiseen sairaanhoitopiiriin, sillä uhreja löytyy muualtakin Suomesta kuin vain pääkaupunkiseudulta.</p><p>&nbsp;</p><p>Jotta seksuaalirikoksien uhrit voisivat saada oikeutta, on keskityttävä olennaiseen, eli punnintaan siitä, onko seksuaalinen teko tapahtunut ilman toisen suostumusta vai ei. Ei on aina ei, ja pelkän suostumuksen puutteen tulisi täyttää raiskauksen tunnusmerkistö. Kysymmekö nakkikioskijonossa turpiinsa saaneelta henkilöltä: yrititkö puolustaa itseäsi? Vaikka kysyisimmekin, tekijä tuskin jäisi seuraamuksitta siitä huolimatta, vaikka uhri ei olisi puolustanut itseään mitenkään. Raiskaus on seksuaalista väkivaltaa, mutta juridisesti sen määritelmä&nbsp;on&nbsp;- hämmästyttävää kyllä - edelleen riippuvainen uhrin tekemisistä tai tekemättä jättämisistä.</p><p>&nbsp;</p><p>Tee palvelus raiskauksien uhreille ja koko yhteiskunnalle, ja allekirjoita kansalaisaloite &quot;Suostumus 2018&quot;, sillä joku päivä sinäkin saatat olla yksi niistä, joka huomaa lähipiirissään sen, että tietyissä rikoksissa nykyisen lainsäädännön mukaan oikeutta harvoin tulee saamaan. Uhri kärsii tapahtuneesta siitä huolimatta, saako hän asialleen oikeutta, mutta tekijän on sovitettava tekonsa uhrille ja koko yhteiskunnalle aivan kuten muissakin rikoksissa.</p><p>&nbsp;</p><p><a href="http://suostumus2018.fi/">http://suostumus2018.fi/</a></p> Voin kritisoida mediaa sen arvovalinnoista, mitä se päättää julkaista, ja mitä jättää julkaisematta. Voin kritisoida sinua tai minua siitä, mihin käytän sekä aikaani että mielenkiintoani, ja mihin jätän käyttämättä. Voin kritisoida koko yhteiskuntaa, ja siinä eläviä ihmisiä yhteiskuntavastuusta tai pikemminkin yhteiskuntavastuuden puutteesta. Mutta en tee sitä nyt, sillä ymmärrän, että moni ongelma yhteiskunnassa on näkymätön niin kauan kuin olet itse sen keskiössä: oikeusvaltion oikeusjärjestelmässä, joka ei anna oikeutta.

 

On naiivia ajatella, että kyllä oikeus toteutuu, sillä niin ei todella aina käy. Meidän oikeusvaltiojärjestelmämme on luotu oikeusvaltioperiaatteiden varaan, jotka pohjaavat ihmisoikeuksille, ja väitän että se on yksi maailman parhaista. Lähtökohtaisesti jokaista oikeushenkilöä kohdellaan samoista lähtökohdista taustoistaan tai asemastaan riippumatta. Oikeus ei silti aina toteudu, ja se on surullista. Jotkut meistä joutuvat kantamaan taakkaa sisällään, josta muut kanssaeläjät eivät tiedä, ja hyväksymään sellaisenkin lopputuloksen, ettei koskaan saanut kokemalleen vääryydelle oikeutta. Aina uhrin ääni ei kanna edes oikeussaliin asti.

 

Mitä on raiskaus? Se on voimakas termi, johon liittyy paljon erilaisia tunnelatauksia. Kuka tahansa meistä selittäisi sitä väkisin tehdyksi seksuaaliseksi teoksi ilman vastapuolen lupaa. Juridisesti se ei ole aivan näin yksinkertaista. Nykyinen raiskauslainsäädäntö lähtee siitä, että siihen on liityttävä myös 1) väkivaltaa tai sen uhkaa, taikka 2) tiedottoman tilan hyväksikäyttöä. Pelkästään pakottaminen tai väkisin toisen ottaminen ei siis riitä raiskaustunnusmerkistön täyttymiseen.

 

On vaikea selittää aukottomasti, miksi raiskaus voi joskus tapahtua myös ilman väkivaltaa ja uhrin ollessa tietoinen ympäristöstään eli lähtökohtaisesti kykeneväinen puolustamaan itseään. Monet psykologit ovat selittäneet ihmisten yksilöllisen reagoinnin eroja yllättäviin henkeä ja terveyttä uhkaavin tilanteisiin seuraavasti: siinä missä onnettomuuden sattuessa joku menee paniikkiin, toinen lamaantuu, ja kolmas taas toimii kylmän viileästi ja järjellä. Suurin osa raiskauksista tapahtuu tutun ihmisen toimesta uhrin ollessa päihtynyt. Tilanne voi olla jo siinä hetkessä niin yllättävä ja järkyttävä, ettei uhri välttämättä osaa puolustaa itseään edellä mainituista syistä. Raiskaus on tapahtunut, mutta juridisesta näkökulmasta ei. Uhrin mieltä painaa syyllisyys ja kannettavana on loppuelämän taakka, mutta oikeusjärjestelmä ei anna oikeutta. Ei edes Suomessa. Sillä jos sanoit vain ei, se ei ollut juridisesti raiskaus.

 

Valtaosa (75%) raiskauksista jää ilmoittamatta poliisille, mikä ei sinänsä ole yllättävää. Faktat tietää lähes jokainen. Raiskauksien uhreille on vaikea saada oikeutta, sillä jo raiskauksen tunnusmerkistö harvoin täyttyy, ja lisäksi seksuaalirikosten todistaminen on vaikeaa käytännössä. Vaikka raiskauslainsäädäntöön liittyy ongelmia, seksuaalirikosten uhrien asema on silti toiselta viranomaistaholta parantunut. Pääkaupunkiseudulta löytyy jokaista uhria 24/7 palveleva Seksuaalirikosten uhrien tukikeskus, jossa on vain seksuaalirikosten uhrien auttamiseen erikoistuneet sairaanhoitajat, lääkärit ja psykologit. Seri-tukikeskuksen palveluihin kuuluu mm. laajat lääkäritutkimukset inhimillisellä otteella sekä aidsilta suojaava Hiv-rokote. Seurantajakso on puolen vuoden mittainen, joka pitää sisällään eri ammattilaisten asiantuntijapalveluita. Sinänsä on ihme, ettei Seri-tukikeskuksia ole sijoitettu muualle Suomeen, esimerkiksi jokaiseen sairaanhoitopiiriin, sillä uhreja löytyy muualtakin Suomesta kuin vain pääkaupunkiseudulta.

 

Jotta seksuaalirikoksien uhrit voisivat saada oikeutta, on keskityttävä olennaiseen, eli punnintaan siitä, onko seksuaalinen teko tapahtunut ilman toisen suostumusta vai ei. Ei on aina ei, ja pelkän suostumuksen puutteen tulisi täyttää raiskauksen tunnusmerkistö. Kysymmekö nakkikioskijonossa turpiinsa saaneelta henkilöltä: yrititkö puolustaa itseäsi? Vaikka kysyisimmekin, tekijä tuskin jäisi seuraamuksitta siitä huolimatta, vaikka uhri ei olisi puolustanut itseään mitenkään. Raiskaus on seksuaalista väkivaltaa, mutta juridisesti sen määritelmä on - hämmästyttävää kyllä - edelleen riippuvainen uhrin tekemisistä tai tekemättä jättämisistä.

 

Tee palvelus raiskauksien uhreille ja koko yhteiskunnalle, ja allekirjoita kansalaisaloite "Suostumus 2018", sillä joku päivä sinäkin saatat olla yksi niistä, joka huomaa lähipiirissään sen, että tietyissä rikoksissa nykyisen lainsäädännön mukaan oikeutta harvoin tulee saamaan. Uhri kärsii tapahtuneesta siitä huolimatta, saako hän asialleen oikeutta, mutta tekijän on sovitettava tekonsa uhrille ja koko yhteiskunnalle aivan kuten muissakin rikoksissa.

 

http://suostumus2018.fi/

]]>
67 http://emmikurkela1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264134-ei-on-oltava-aina-ei-myos-juridisesti#comments Kotimaa Raiskaus Seksuaalirikokset Suostumus Suostumus2018 Tue, 13 Nov 2018 20:12:43 +0000 Emmi Kurkela http://emmikurkela1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264134-ei-on-oltava-aina-ei-myos-juridisesti
Antti Rinteen vinkeä juoni kapitalistien pään menoksi paljastui http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264115-antti-rinteen-vinkea-juoni-kapitalistien-paan-menoksi-paljastui <p>Tulevan hallituksen pääministerin tai valtiovarainministerin salkussa tiukasti kiinni oleva Antti Rinne on porukoineen julkistanut <a href="https://drive.google.com/file/d/1Ek2kQQp6ZxD6MpbphTN42Kjc1BU0IqMy/view">tänään vaihtoehtobudjettinsa</a>.</p><p>Sen pohjalta voi vetää johtopäätöksiä siitä, mihin suuntaan maata oltaisiin demareiden johdolla viemässä.</p><p>Demareilla on paljon esityksiä liittyen koulutuksen parantamiseen, ilmastonmuutoksen torjuntaan, köyhyyden poistamiseen ja työllisyyden parantamiseen, mutta ennen kaikkea he lupaavat lisää rahaa monille suomalaisille.</p><p>Kansaneläkkeisiin ja takuueläkkeisiin tehtäisiin korotuksia, opintotukeen parannuksia, pienituloisten verotukseen alennuksia ja varhaiskasvatusmaksuihin helpotuksia, jos vanhempien tulot ovat alhaiset.</p><p>Kauniita ajatuksia kaikki tähän mennessä.</p><p>Rahaa otettaisiin muun muassa yli 90&nbsp;000 euroa ansiotuloina tienaavilta uudella veroluokalla (kiristys olisi varjobudjetin mukaan kaksi prosenttia), pääomatuloja saavilta korotetuilla pääomaveroilla (30-&gt;32% ja 34-&gt;35%) ja yrittäjiltä yrittäjävähennys poistamalla.</p><p>Sdp ottaisi myös enemmän suurimpien perintöjen saajilta nostamalla yli miljoonan euron lahjojen ja perintöjen veroastetta kahdella prosenttiyksiköllä.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Ylipäätään sdp:n</strong> ideana on siirtää verotuksen painopistettä työn verotuksesta omistamisen verotukseen. Palkansaajan verotus kevenisi heidän laskelmissaan noin 5&nbsp;000 euron kuukausituloihin asti.</p><p>Pääomapiirit, eli leikkisästi sanottuna kapitalistit maksaisivat muille annettavat veronalennukset. Tai kyllä maksajiksi löytyy lopulta muitakin kuin pääoman edustajia.</p><p>Demarit ovat poimineet Elinkeinoelämän valtuuskunnan Evan julkaisemasta selvityksestä ajatuksen, että suuret institutionaaliset sijoittajat, eli esimerkiksi työeläkevakuutusyhtiöt, säätiöt, ulkomaiset sijoitusrahastot ja ammattiyhdistysliike alkaisivat maksaa osingoistaan viiden prosentin lähdeveroa.</p><p>Osinkojen lähdeveron vuosituotoksi on laskettu 400 miljoonaa, mikä on koko sdp:n vaihtoehtobudjetin kova ydin ja juuri se ratkaiseva matemaattinen keino päästä tasapainoisempaan lopputulokseen kuin Sipilän hallitus budjetteineen.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Rinteen demareiden</strong> juoni kapitalistien pään menoksi on lähes täydellinen.</p><p>Ensinnäkin, malli on poimittu <a href="https://www.eva.fi/mita-eva-tekee/">elinkeinoelämän valtuuskunnan ajatuspajan</a> Evan julkaisemasta analyysistä. Siis suoraan kapitalistien edusmiehiltä, <a href="https://www.kauppalehti.fi/uutiset/eva-ay-liikkeen-ja-elakeyhtioiden-osinkotulot-verolle/9ec71a3c-e49e-383a-8e74-84c5383d1c97">joskin selvityksen Evalle</a> on tehnyt apulaisprofessori Tomi Viitala.</p><p>Toisekseen, miten edes pääomapiirejä sujuvimmin myötäilevä oikeistopoliitikko kykenee vastustamaan mallia, joka pistäisi <a href="https://www.is.fi/politiikka/art-2000005897726.html">ay-liikkeen maksamaan osingoistaan veroja</a>?</p><p>Mitä Rinne ei kauheasti mainosta, on se, että joku tuon myös Suomessa maksaa. Se joku on verotuloja tuottavat palkansaajat ja yritykset, koska <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/264478-finanssiala-sdpn-vero-soisi-suomen-elakejarjestelmaa-ulkomaisilla-rahastoilla">työeläkemaksuihin tulisi välittömästi nostopainetta</a>.</p> Tulevan hallituksen pääministerin tai valtiovarainministerin salkussa tiukasti kiinni oleva Antti Rinne on porukoineen julkistanut tänään vaihtoehtobudjettinsa.

Sen pohjalta voi vetää johtopäätöksiä siitä, mihin suuntaan maata oltaisiin demareiden johdolla viemässä.

Demareilla on paljon esityksiä liittyen koulutuksen parantamiseen, ilmastonmuutoksen torjuntaan, köyhyyden poistamiseen ja työllisyyden parantamiseen, mutta ennen kaikkea he lupaavat lisää rahaa monille suomalaisille.

Kansaneläkkeisiin ja takuueläkkeisiin tehtäisiin korotuksia, opintotukeen parannuksia, pienituloisten verotukseen alennuksia ja varhaiskasvatusmaksuihin helpotuksia, jos vanhempien tulot ovat alhaiset.

Kauniita ajatuksia kaikki tähän mennessä.

Rahaa otettaisiin muun muassa yli 90 000 euroa ansiotuloina tienaavilta uudella veroluokalla (kiristys olisi varjobudjetin mukaan kaksi prosenttia), pääomatuloja saavilta korotetuilla pääomaveroilla (30->32% ja 34->35%) ja yrittäjiltä yrittäjävähennys poistamalla.

Sdp ottaisi myös enemmän suurimpien perintöjen saajilta nostamalla yli miljoonan euron lahjojen ja perintöjen veroastetta kahdella prosenttiyksiköllä.

 

Ylipäätään sdp:n ideana on siirtää verotuksen painopistettä työn verotuksesta omistamisen verotukseen. Palkansaajan verotus kevenisi heidän laskelmissaan noin 5 000 euron kuukausituloihin asti.

Pääomapiirit, eli leikkisästi sanottuna kapitalistit maksaisivat muille annettavat veronalennukset. Tai kyllä maksajiksi löytyy lopulta muitakin kuin pääoman edustajia.

Demarit ovat poimineet Elinkeinoelämän valtuuskunnan Evan julkaisemasta selvityksestä ajatuksen, että suuret institutionaaliset sijoittajat, eli esimerkiksi työeläkevakuutusyhtiöt, säätiöt, ulkomaiset sijoitusrahastot ja ammattiyhdistysliike alkaisivat maksaa osingoistaan viiden prosentin lähdeveroa.

Osinkojen lähdeveron vuosituotoksi on laskettu 400 miljoonaa, mikä on koko sdp:n vaihtoehtobudjetin kova ydin ja juuri se ratkaiseva matemaattinen keino päästä tasapainoisempaan lopputulokseen kuin Sipilän hallitus budjetteineen.

 

Rinteen demareiden juoni kapitalistien pään menoksi on lähes täydellinen.

Ensinnäkin, malli on poimittu elinkeinoelämän valtuuskunnan ajatuspajan Evan julkaisemasta analyysistä. Siis suoraan kapitalistien edusmiehiltä, joskin selvityksen Evalle on tehnyt apulaisprofessori Tomi Viitala.

Toisekseen, miten edes pääomapiirejä sujuvimmin myötäilevä oikeistopoliitikko kykenee vastustamaan mallia, joka pistäisi ay-liikkeen maksamaan osingoistaan veroja?

Mitä Rinne ei kauheasti mainosta, on se, että joku tuon myös Suomessa maksaa. Se joku on verotuloja tuottavat palkansaajat ja yritykset, koska työeläkemaksuihin tulisi välittömästi nostopainetta.

]]>
34 http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264115-antti-rinteen-vinkea-juoni-kapitalistien-paan-menoksi-paljastui#comments Kotimaa Eduskuntavaalit 2019 Tue, 13 Nov 2018 13:50:21 +0000 Markku Huusko http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264115-antti-rinteen-vinkea-juoni-kapitalistien-paan-menoksi-paljastui
Jordan B. Peterson Helsingissä 11.11.2018, ensivaikutelmat esityksestä http://ossitiihonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264046-jordan-b-peterson-helsingissa-11112018-ensivaikutelmat-esityksesta <p>Olin eilen kuuntelemassa Jordan B. &nbsp;Petersonia Kulttuuritalolla. Peterson on kanadalainen psykologi, joka on saavuttanut kuuluisuutta mm. YouTube-videoillaan, nyt Helsinkiin päättyneellä loppuun myydyllä luentokiertueellaan ja terävällä argumentoinnillaan. Kerron omia vaikutelmiani tapahtumasta.</p><p>Omat odotukseni tapahtumasta eivät olleet järin korkealla, sillä olen lukenut Viktor E. Frankl:ini jo yli 30 vuotta sitten, paljon muutakin kirjallisuutta ja olen toteuttanut käytännössä monia niistä asioista, joista Peterson puhuu. Olen katsonut pari Petersonin videota ja lukenut useamman häntä parjaavan jutun, jotka vain herättivät kiinnostusta, sillä jos jotakuta kovin tunteellisesti haukutaan ja leimakirvestä ahkerasti heilutellaan, niin syntyy kiinnostus selvittää mistä on kysymys. Minulla on myös Petersonin uusin suomennettu kirja, mutta en ole kerennyt alkua pidemmälle. Olin siis liikkeellä asiasta jonkin verran tietävänä, mutten mitenkään siihen uppoutuneena.</p><p>Talo oli tupaten täynnä, liput myytiin loppuun jo kuukausia aiemmin. Silmämääräisesti arvioiden paikalla oli voittopuolisesti miehiä, suhde ehkä 20-80 naiset-miehet.</p><p>Hämmästyin hieman paikalla olleita mielestäni ylipukeutuneita nuoria miehiä. Tälle löytyi kuitenkin selitys illan aikana. Nuoret miehet olivat ottaneet mallia idolistaan. Luennon lopun kysymysosuudessa (kysymykset oli esitetty ilmeisesti netissä) joku kysyi, että milloin Petersonista tuli tyyli-ikoni. Peterson on ollut kiertueellaan erittäin hyvin pukeutunut, tällä kertaa hän oli klassisesti harmaassa puvussa, solmiossa ja liivissä. Peterson on hoikka ja kävely lavalla on rauhallista. Hän muistuttaa mielestäni hieman Jeremy Ironsia lyhyessä harmaassa parrassaan. Peterson vastasi kysymykseen tapansa mukaan ensin lyhyesti ja sitten aihetta laventaen. Tapa kertoo mielestäni hyvin kehittyneestä argumentoinnista ja nopeasta ajattelusta. Ehkä myös siitä, että hän on käynyt näitä asioita monta kertaa läpi ja mahdollisesti kuullut samat kysymykset jo aiemminkin. Peterson vastasi kysymykseen &rsquo;Tammikuussa, jolloin aloitin kiertueen.&rsquo; Laventaen asiaa hän kertoi, että hän otti puhujaopetusta kiertuetta varten ja oraatio-opettaja oli ollut hyvin pukeutunut, ilmeisesti kokopuvussa. Peterson oli sitten käyttänyt samaa räätäliä varmistaen nykyaikaisuuden ottamalla mukaansa tyttärensä. Muuten olisi ollut olemassa vaara, että hän olisi päätynyt liiaksi oman makunsa mukaiseen, vuoden 1983 muotiin, jos muistan anekdootit oikein. Hän kertoi, että hän halusi osoittaa kunnioitusta yleisölleen pukeutumisellaan. Asenne oli sellainen, että tehdään kaikki niin hyvin kuin se on mahdollista, mikä on minusta kunnioitettavaa, vaikka Petersonia selvästi harmittikin pukuihin käytetty suuri rahamäärä. Pukeutumisesta yleensä voisi tehdä ihan oman postauksensa, mutta se on tässä asiassa sivuseikka.</p><p>Luennon alussa lämmittelijänä toiminut Dave Rubin kertoi muutamia kaskuja ja huudatti Petersonin lavalle. Aplodit olivat voimakkaat ja ilmassa oli selvästi odotuksen tuntua. Jotkut taputtivat seisaaltaan. Mitään yleistä hurmosta ei näkynyt, vaikka tällaistakin on väitetty tapahtuneen. Peterson on kuvannut itseään preeriasaarnaajaksi, mikä lienee aika hyvä kuvaus.</p><p>Noin tunnin mittainen luento eteni hieman sekavasti. Ehkä turnausväsymys painoi, olihan takana jo pitkä kierros. En itse tajunnut, mistä kirjansa osasta hän puhui, vaikka etukäteen olin kuullut, että hän puhuu jokaisessa paikassa hieman eri aiheesta ja jostakin 12 säännöstään, mistä hän kirjassa &rsquo;12 elämänohjetta, käsikirja kaaosta vastaan&rsquo; kertoo. Oli isänpäivä, joten hän valitsi puhua isyydestä, maskuliinisuudesta ja miehisyydestä.</p><p>Tarinat polveilivat melkoisesti. Hänellä ei ollut minkäänlaista vaikeutta puhua tuntia putkeen, tietämystä oli selvästi valtavasti. Hän kertoi mm. pitkään tilanteesta, jossa hän oli ollut pieni poika, joka oli isänsä seurassa käynyt isän hyvän ystävän luona. Hän oli leikkinyt isän ystävän kanssa leikkiä, jossa hän yrittää nyrkillä lyödä isän ystävän jalkaa ja toinen sitä liikuttaa. Pikku-Jordanin isä oli tilanteessa yrittänyt komentaa poikaansa pois, mutta isän ystävä oli sanonut, ettei se haittaa. Tilanne oli jäänyt hyvin Petersonin mieleen &ndash; aikuinen iso, kunnianarvoisa mies leikkii hänen kanssaan. Tästä Peterson jatkoi kertomuksella, jossa hän leikkii suunnilleen vastaavaa leikkiä poikansa hieman yli vuoden vanhan tyttären kanssa lusikalla.</p><p>Peterson laajensi kertomustaan miehen rooliin yhteiskunnassa, jossa hän näki miehen tehtävänä olevan turvallisen tilan luominen lastensa leikkimistä, jälkeläistensä oppimista varten. Myöhemmin kysymysosuudessa hän sivusi aihetta siten, että hänen mielestään ihmisestä tulee aikuinen vasta kun hän on vastuussa lapsistaan. Elämän tarkoitus, fokus, siirtyy itsestä muihin. Olen sivumennen sanoen samaa mieltä aiheesta. Toki tämän voi toteuttaa muutenkin, kaikkihan eivät saa lapsia. Kysymys, joka tästä aiheesta esitettiin, oli suunnilleen seuraava &rsquo;Olen nuorehko nainen, jonka pitäisi valita, alkaako tehdä uraa luovalla alalla vai pitäisikö perustaa perhe ja tehdä lapsia?&rsquo; Petersonin vastaus oli selkeä &ndash; lasten tekoa ei kannata lykätä, sillä jo yli 30-vuotaana naisen hedelmällisyys alkaa laskea nopeasti ja &rsquo;koskaan ei ole oikea aika&rsquo;.</p><p>Kun Peterson kertoi isänsä ystävästä, hän liikuttui selvästi ja äänikin murtui. Tämä hänen isänsä ystävä oli nimittäin kuollut kaksi päivää aikaisemmin 96-vuotiaana. Petersonin kertoessa isänsä ystävästä hän käytti muistaakseni ilmausta &rsquo;one of my fathers&rsquo; tarkoittaen ilmeisesti sitä, että hän on oppinut miehen mallia muiltakin kuin omalta isältään. Ehkä tämä on osaltaan syy, miksi Peterson on niin suosittu nuorten miesten joukossa. Peterson välittää sukupolvelta toiselle ikiaikaisia hyviä miehen malleja &ndash; pidä huolta läheisistäsi, rakenna lapsillesi turvallinen leikkipaikka, jossa he voivat opetella elämää ja valmistautua maailmaa varten, joka tarjoaa haasteita ja mahdollisuuksia jne.</p><p>Peterson puhui pitkään siitä, että vanhemmat haluavat yleensä nähdä, että lapset käyttäisivät heillä olevia kykyjään mahdollisimman hyvin ja saavuttaisivat sen potentiaalin mikä heille on mahdollista tai ainakin yrittäisivät sitkeästi näin tehdä. Nuorilla miehillä on monilla se tilanne, ettei heillä ole kunnollisia miehen malleja joko sen vuoksi, ettei isä ole ollut paikalla syystä tai toisesta tai isä on ollut huono malli. Onneksi nykyisin mallia voi hakea muualtakin, esimerkiksi Petersonin videoista. Sekin on mielestäni parempi kuin että mallia ei ole mistään löydettävissä. Onko tässä Petersonin suosion salaisuus? Nuoret miehet etsivät isähahmoa tai vaihtoehtoista tai parempaa miehen mallia?</p><p>Onko Petersonin sanoma sitten yksinomaan miehille? Mielestäni ei. Monet Petersonin jutuista sopivat yhtä hyvin naisille. Hän perustaa sanomansa tutkittuun tietoon. Petersonia selvästi ärsyttävät nykyinen postmoderni &rsquo;kaikki käy&rsquo; -mentaliteetti ja löysät argumentit. Ehkä tarvitsisimme myös naispuolisen Petersonin? Jonkun sellaisen, joka ei pitäisi miessukupuolta vihollisena, patriarkaatin tyrannina ja toksisena maskuliinina, vaan suhtautuisi meihin miehiin yhteistyökumppanina maailman melskeissä?</p><p>Petersonin show oli mielestäni ihan viihdyttävä. Menisinkö uudestaan? En. Samat asiat voi nähdä juutuubista tai lukea hänen kirjoistaan. Miettien Petersonin esiintymistä tai hänen sanomaansa, ovat hänestä kirjoitetut parjaavat kolumnit täysin ylimitoitettuja ja kertonevat enemmän kolumnien kirjoittajien omista asenteista kuin Petersonista. Shown katsominen kaukaa katsomosta on jopa vähemmän miellyttävää kuin näytöltä. Sainko esityksestä uusia ajatuksia tai muuttaako se jotenkin käytöstäni? En oikein usko. Voi olla liian aikaista sanoa. Asiaa pitää hiukan haudutella.</p><p>Alla on linkkejä aiheeseen liittyvään materiaaliin:</p><p>Jordan Peterson YouTubessa: <a href="https://www.youtube.com/results?search_query=jordan+peterson">https://www.youtube.com/results?search_query=jordan+peterson</a></p><p>Viimeisin suomennettu kirja: <a href="https://www.wsoy.fi/kirja/12-elamanohjetta/9789510436134">https://www.wsoy.fi/kirja/12-elamanohjetta/9789510436134</a></p><p>Peterson hauskasti ilmastonmuutoksesta: <a href="https://www.youtube.com/watch?v=pBbvehbomrY">https://www.youtube.com/watch?v=pBbvehbomrY</a></p><p>Logoterapian perustaja: <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Viktor_Frankl">https://fi.wikipedia.org/wiki/Viktor_Frankl</a></p><p>Leo Stranius on kuvannut Franklin pääteoksen ideat hienosti kiteyttäen: <a href="http://leostranius.fi/2011/01/ihmisyyden-rajalla/">http://leostranius.fi/2011/01/ihmisyyden-rajalla/</a></p><p>&nbsp;</p> Olin eilen kuuntelemassa Jordan B.  Petersonia Kulttuuritalolla. Peterson on kanadalainen psykologi, joka on saavuttanut kuuluisuutta mm. YouTube-videoillaan, nyt Helsinkiin päättyneellä loppuun myydyllä luentokiertueellaan ja terävällä argumentoinnillaan. Kerron omia vaikutelmiani tapahtumasta.

Omat odotukseni tapahtumasta eivät olleet järin korkealla, sillä olen lukenut Viktor E. Frankl:ini jo yli 30 vuotta sitten, paljon muutakin kirjallisuutta ja olen toteuttanut käytännössä monia niistä asioista, joista Peterson puhuu. Olen katsonut pari Petersonin videota ja lukenut useamman häntä parjaavan jutun, jotka vain herättivät kiinnostusta, sillä jos jotakuta kovin tunteellisesti haukutaan ja leimakirvestä ahkerasti heilutellaan, niin syntyy kiinnostus selvittää mistä on kysymys. Minulla on myös Petersonin uusin suomennettu kirja, mutta en ole kerennyt alkua pidemmälle. Olin siis liikkeellä asiasta jonkin verran tietävänä, mutten mitenkään siihen uppoutuneena.

Talo oli tupaten täynnä, liput myytiin loppuun jo kuukausia aiemmin. Silmämääräisesti arvioiden paikalla oli voittopuolisesti miehiä, suhde ehkä 20-80 naiset-miehet.

Hämmästyin hieman paikalla olleita mielestäni ylipukeutuneita nuoria miehiä. Tälle löytyi kuitenkin selitys illan aikana. Nuoret miehet olivat ottaneet mallia idolistaan. Luennon lopun kysymysosuudessa (kysymykset oli esitetty ilmeisesti netissä) joku kysyi, että milloin Petersonista tuli tyyli-ikoni. Peterson on ollut kiertueellaan erittäin hyvin pukeutunut, tällä kertaa hän oli klassisesti harmaassa puvussa, solmiossa ja liivissä. Peterson on hoikka ja kävely lavalla on rauhallista. Hän muistuttaa mielestäni hieman Jeremy Ironsia lyhyessä harmaassa parrassaan. Peterson vastasi kysymykseen tapansa mukaan ensin lyhyesti ja sitten aihetta laventaen. Tapa kertoo mielestäni hyvin kehittyneestä argumentoinnista ja nopeasta ajattelusta. Ehkä myös siitä, että hän on käynyt näitä asioita monta kertaa läpi ja mahdollisesti kuullut samat kysymykset jo aiemminkin. Peterson vastasi kysymykseen ’Tammikuussa, jolloin aloitin kiertueen.’ Laventaen asiaa hän kertoi, että hän otti puhujaopetusta kiertuetta varten ja oraatio-opettaja oli ollut hyvin pukeutunut, ilmeisesti kokopuvussa. Peterson oli sitten käyttänyt samaa räätäliä varmistaen nykyaikaisuuden ottamalla mukaansa tyttärensä. Muuten olisi ollut olemassa vaara, että hän olisi päätynyt liiaksi oman makunsa mukaiseen, vuoden 1983 muotiin, jos muistan anekdootit oikein. Hän kertoi, että hän halusi osoittaa kunnioitusta yleisölleen pukeutumisellaan. Asenne oli sellainen, että tehdään kaikki niin hyvin kuin se on mahdollista, mikä on minusta kunnioitettavaa, vaikka Petersonia selvästi harmittikin pukuihin käytetty suuri rahamäärä. Pukeutumisesta yleensä voisi tehdä ihan oman postauksensa, mutta se on tässä asiassa sivuseikka.

Luennon alussa lämmittelijänä toiminut Dave Rubin kertoi muutamia kaskuja ja huudatti Petersonin lavalle. Aplodit olivat voimakkaat ja ilmassa oli selvästi odotuksen tuntua. Jotkut taputtivat seisaaltaan. Mitään yleistä hurmosta ei näkynyt, vaikka tällaistakin on väitetty tapahtuneen. Peterson on kuvannut itseään preeriasaarnaajaksi, mikä lienee aika hyvä kuvaus.

Noin tunnin mittainen luento eteni hieman sekavasti. Ehkä turnausväsymys painoi, olihan takana jo pitkä kierros. En itse tajunnut, mistä kirjansa osasta hän puhui, vaikka etukäteen olin kuullut, että hän puhuu jokaisessa paikassa hieman eri aiheesta ja jostakin 12 säännöstään, mistä hän kirjassa ’12 elämänohjetta, käsikirja kaaosta vastaan’ kertoo. Oli isänpäivä, joten hän valitsi puhua isyydestä, maskuliinisuudesta ja miehisyydestä.

Tarinat polveilivat melkoisesti. Hänellä ei ollut minkäänlaista vaikeutta puhua tuntia putkeen, tietämystä oli selvästi valtavasti. Hän kertoi mm. pitkään tilanteesta, jossa hän oli ollut pieni poika, joka oli isänsä seurassa käynyt isän hyvän ystävän luona. Hän oli leikkinyt isän ystävän kanssa leikkiä, jossa hän yrittää nyrkillä lyödä isän ystävän jalkaa ja toinen sitä liikuttaa. Pikku-Jordanin isä oli tilanteessa yrittänyt komentaa poikaansa pois, mutta isän ystävä oli sanonut, ettei se haittaa. Tilanne oli jäänyt hyvin Petersonin mieleen – aikuinen iso, kunnianarvoisa mies leikkii hänen kanssaan. Tästä Peterson jatkoi kertomuksella, jossa hän leikkii suunnilleen vastaavaa leikkiä poikansa hieman yli vuoden vanhan tyttären kanssa lusikalla.

Peterson laajensi kertomustaan miehen rooliin yhteiskunnassa, jossa hän näki miehen tehtävänä olevan turvallisen tilan luominen lastensa leikkimistä, jälkeläistensä oppimista varten. Myöhemmin kysymysosuudessa hän sivusi aihetta siten, että hänen mielestään ihmisestä tulee aikuinen vasta kun hän on vastuussa lapsistaan. Elämän tarkoitus, fokus, siirtyy itsestä muihin. Olen sivumennen sanoen samaa mieltä aiheesta. Toki tämän voi toteuttaa muutenkin, kaikkihan eivät saa lapsia. Kysymys, joka tästä aiheesta esitettiin, oli suunnilleen seuraava ’Olen nuorehko nainen, jonka pitäisi valita, alkaako tehdä uraa luovalla alalla vai pitäisikö perustaa perhe ja tehdä lapsia?’ Petersonin vastaus oli selkeä – lasten tekoa ei kannata lykätä, sillä jo yli 30-vuotaana naisen hedelmällisyys alkaa laskea nopeasti ja ’koskaan ei ole oikea aika’.

Kun Peterson kertoi isänsä ystävästä, hän liikuttui selvästi ja äänikin murtui. Tämä hänen isänsä ystävä oli nimittäin kuollut kaksi päivää aikaisemmin 96-vuotiaana. Petersonin kertoessa isänsä ystävästä hän käytti muistaakseni ilmausta ’one of my fathers’ tarkoittaen ilmeisesti sitä, että hän on oppinut miehen mallia muiltakin kuin omalta isältään. Ehkä tämä on osaltaan syy, miksi Peterson on niin suosittu nuorten miesten joukossa. Peterson välittää sukupolvelta toiselle ikiaikaisia hyviä miehen malleja – pidä huolta läheisistäsi, rakenna lapsillesi turvallinen leikkipaikka, jossa he voivat opetella elämää ja valmistautua maailmaa varten, joka tarjoaa haasteita ja mahdollisuuksia jne.

Peterson puhui pitkään siitä, että vanhemmat haluavat yleensä nähdä, että lapset käyttäisivät heillä olevia kykyjään mahdollisimman hyvin ja saavuttaisivat sen potentiaalin mikä heille on mahdollista tai ainakin yrittäisivät sitkeästi näin tehdä. Nuorilla miehillä on monilla se tilanne, ettei heillä ole kunnollisia miehen malleja joko sen vuoksi, ettei isä ole ollut paikalla syystä tai toisesta tai isä on ollut huono malli. Onneksi nykyisin mallia voi hakea muualtakin, esimerkiksi Petersonin videoista. Sekin on mielestäni parempi kuin että mallia ei ole mistään löydettävissä. Onko tässä Petersonin suosion salaisuus? Nuoret miehet etsivät isähahmoa tai vaihtoehtoista tai parempaa miehen mallia?

Onko Petersonin sanoma sitten yksinomaan miehille? Mielestäni ei. Monet Petersonin jutuista sopivat yhtä hyvin naisille. Hän perustaa sanomansa tutkittuun tietoon. Petersonia selvästi ärsyttävät nykyinen postmoderni ’kaikki käy’ -mentaliteetti ja löysät argumentit. Ehkä tarvitsisimme myös naispuolisen Petersonin? Jonkun sellaisen, joka ei pitäisi miessukupuolta vihollisena, patriarkaatin tyrannina ja toksisena maskuliinina, vaan suhtautuisi meihin miehiin yhteistyökumppanina maailman melskeissä?

Petersonin show oli mielestäni ihan viihdyttävä. Menisinkö uudestaan? En. Samat asiat voi nähdä juutuubista tai lukea hänen kirjoistaan. Miettien Petersonin esiintymistä tai hänen sanomaansa, ovat hänestä kirjoitetut parjaavat kolumnit täysin ylimitoitettuja ja kertonevat enemmän kolumnien kirjoittajien omista asenteista kuin Petersonista. Shown katsominen kaukaa katsomosta on jopa vähemmän miellyttävää kuin näytöltä. Sainko esityksestä uusia ajatuksia tai muuttaako se jotenkin käytöstäni? En oikein usko. Voi olla liian aikaista sanoa. Asiaa pitää hiukan haudutella.

Alla on linkkejä aiheeseen liittyvään materiaaliin:

Jordan Peterson YouTubessa: https://www.youtube.com/results?search_query=jordan+peterson

Viimeisin suomennettu kirja: https://www.wsoy.fi/kirja/12-elamanohjetta/9789510436134

Peterson hauskasti ilmastonmuutoksesta: https://www.youtube.com/watch?v=pBbvehbomrY

Logoterapian perustaja: https://fi.wikipedia.org/wiki/Viktor_Frankl

Leo Stranius on kuvannut Franklin pääteoksen ideat hienosti kiteyttäen: http://leostranius.fi/2011/01/ihmisyyden-rajalla/

 

]]>
10 http://ossitiihonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264046-jordan-b-peterson-helsingissa-11112018-ensivaikutelmat-esityksesta#comments Kotimaa Jordan Peterson Lapset ja nuoret Miehisyys Mon, 12 Nov 2018 08:52:41 +0000 Ossi Tiihonen http://ossitiihonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264046-jordan-b-peterson-helsingissa-11112018-ensivaikutelmat-esityksesta
Suomi rikkoo EU-oikeutta lintujen suojelussa  http://sirpapietikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264013-suomi-rikkoo-eu-oikeutta-lintujen-suojelussa <p>Viranomaiset ovat Suomessa omaksuneet tulkinnan, että lintudirektiivi ja luonnonsuojelulaki eivät rajoita talousmetsien kesähakkuita. Tulkinta perustuu näkemykseen, etteivät hakkuut ole lintujen tahallista häirintää.</p><p>Euroopan unionin komissio pitää Suomessa omaksuttua tulkintaa EU-oikeuden vastaisena, ilmenee komission vastauksesta kirjalliseen kysymykseeni.</p><p>Lintudirektiivin&nbsp;5&nbsp;artiklan mukaan lintujen tahallinen häirintä erityisesti lisääntymis‐ ja jälkeläisten kasvatusaikana on kielletty, jos häirintä vaikuttaisi merkittävästi direktiivin tavoitteisiin. Vaikka hakkuista aiheutuvat häiriöt eivät välttämättä aina ole merkittäviä, komission mukaan näin voi kuitenkin olla hakkuiden intensiteetin, laajuuden tai paikallisten olosuhteiden vuoksi.</p><p>Yleinen tulkinta, jonka mukaan talousmetsien hakkuut lintujen pesintäaikana eivät ole tahallista häirintää, ei olisi lintudirektiivin mukainen, todetaan komission vastauksessa.</p><p>Tein lintudirektiivin velvoitteiden noudattamisesta talousmetsien hakkuissa lintujen pesintäaikana kirjallisen kysymyksen komissiolle, koska mielestäni Suomessa omaksuttu tulkintalinja on EU:n lintudirektiivin velvoitteiden näkökulmasta kyseenalainen. Suomessa lintudirektiivi on pantu täytäntöön luonnonsuojelulailla, jonka 39 &sect;:ssä kielletään rauhoitettujen lintujen tahallinen häirintä, erityisesti niiden lisääntymisaikana.</p><p>Pyysin komissiota arvioimaan, onko Suomen viranomaisten tulkinta, että talousmetsien hakkuut lintujen pesintäaikana eivät koskaan ole tahallista häirintää EU:n lintudirektiivin mukainen. Näkemys esitetään muun muassa maa- ja metsätalousministeriön kesähakkuutyöryhmän muistiossa (MMM 2000:8, s. 24), johon edelleen usein viitataan kesähakkuista keskusteltaessa. Komission vastauksesta ilmenee, että&nbsp;komissio ei ole ollut tietoinen maa‐ ja metsätalousministeriön muistiosta eikä sen tulkinnasta. Vastauksen mukaan komissio ottaa yhteyttä Suomen viranomaisiin saadakseen asiasta selvennystä.</p><p>Komission vastaus on mielestäni merkittävä. Se osoittaa Suomen laiminlyöneen luonnonsuojeluun liittyvien EU-oikeudellisten velvoitteiden tehokkaan täytäntöönpanon.</p><p>Pidän huolestuttavana sitä, että istuva hallitus ei ole kovin tehokkaasti edistänyt luonnonsuojelua. Luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen on aikamme suurimpia uhkia ilmastonmuutoksen ohella.</p><p>WWF:n tuore Living Planet -raportti kertoo ennennäkemättömästä sukupuuttoaallosta ja kiihtyvästä eläinten määrän vähenemisestä. Suomelle metsäisenä maana uhanalaisuus ja monimuotoisuus ovat ennen kaikkea metsälajien suojeluun liittyvä kysymys.&nbsp;Seuraavan hallituksen ohjelmassa luonnon- ja ympäristönsuojelun sekä ilmastonmuutoksen torjunnan on oltava selvästi nykyistä keskeisemmällä sijalla.&nbsp;</p><p>Kirjallinen kysymys &rdquo;Lintudirektiivin velvoitteiden noudattaminen talousmetsien hakkuissa lintujen pesintäaikana&rdquo;:&nbsp;<a href="http://www.europarl.europa.eu/doceo/document/E-8-2018-003262_FI.html">http://www.europarl.europa.eu/doceo/document/E-8-2018-003262_FI.html</a></p><p>Komissaari&nbsp;Karmenu Vellan komission puolesta antama vastaus: <a href="http://www.europarl.europa.eu/doceo/document/E-8-2018-003262-ASW_FI.html">http://www.europarl.europa.eu/doceo/document/E-8-2018-003262-ASW_FI.html</a></p><p>WWF:n Living Planet Report 2018:&nbsp;<a href="https://wwf.fi/mediabank/11561.pdf">https://wwf.fi/mediabank/11561.pdf</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Viranomaiset ovat Suomessa omaksuneet tulkinnan, että lintudirektiivi ja luonnonsuojelulaki eivät rajoita talousmetsien kesähakkuita. Tulkinta perustuu näkemykseen, etteivät hakkuut ole lintujen tahallista häirintää.

Euroopan unionin komissio pitää Suomessa omaksuttua tulkintaa EU-oikeuden vastaisena, ilmenee komission vastauksesta kirjalliseen kysymykseeni.

Lintudirektiivin 5 artiklan mukaan lintujen tahallinen häirintä erityisesti lisääntymis‐ ja jälkeläisten kasvatusaikana on kielletty, jos häirintä vaikuttaisi merkittävästi direktiivin tavoitteisiin. Vaikka hakkuista aiheutuvat häiriöt eivät välttämättä aina ole merkittäviä, komission mukaan näin voi kuitenkin olla hakkuiden intensiteetin, laajuuden tai paikallisten olosuhteiden vuoksi.

Yleinen tulkinta, jonka mukaan talousmetsien hakkuut lintujen pesintäaikana eivät ole tahallista häirintää, ei olisi lintudirektiivin mukainen, todetaan komission vastauksessa.

Tein lintudirektiivin velvoitteiden noudattamisesta talousmetsien hakkuissa lintujen pesintäaikana kirjallisen kysymyksen komissiolle, koska mielestäni Suomessa omaksuttu tulkintalinja on EU:n lintudirektiivin velvoitteiden näkökulmasta kyseenalainen. Suomessa lintudirektiivi on pantu täytäntöön luonnonsuojelulailla, jonka 39 §:ssä kielletään rauhoitettujen lintujen tahallinen häirintä, erityisesti niiden lisääntymisaikana.

Pyysin komissiota arvioimaan, onko Suomen viranomaisten tulkinta, että talousmetsien hakkuut lintujen pesintäaikana eivät koskaan ole tahallista häirintää EU:n lintudirektiivin mukainen. Näkemys esitetään muun muassa maa- ja metsätalousministeriön kesähakkuutyöryhmän muistiossa (MMM 2000:8, s. 24), johon edelleen usein viitataan kesähakkuista keskusteltaessa. Komission vastauksesta ilmenee, että komissio ei ole ollut tietoinen maa‐ ja metsätalousministeriön muistiosta eikä sen tulkinnasta. Vastauksen mukaan komissio ottaa yhteyttä Suomen viranomaisiin saadakseen asiasta selvennystä.

Komission vastaus on mielestäni merkittävä. Se osoittaa Suomen laiminlyöneen luonnonsuojeluun liittyvien EU-oikeudellisten velvoitteiden tehokkaan täytäntöönpanon.

Pidän huolestuttavana sitä, että istuva hallitus ei ole kovin tehokkaasti edistänyt luonnonsuojelua. Luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen on aikamme suurimpia uhkia ilmastonmuutoksen ohella.

WWF:n tuore Living Planet -raportti kertoo ennennäkemättömästä sukupuuttoaallosta ja kiihtyvästä eläinten määrän vähenemisestä. Suomelle metsäisenä maana uhanalaisuus ja monimuotoisuus ovat ennen kaikkea metsälajien suojeluun liittyvä kysymys. Seuraavan hallituksen ohjelmassa luonnon- ja ympäristönsuojelun sekä ilmastonmuutoksen torjunnan on oltava selvästi nykyistä keskeisemmällä sijalla. 

Kirjallinen kysymys ”Lintudirektiivin velvoitteiden noudattaminen talousmetsien hakkuissa lintujen pesintäaikana”: http://www.europarl.europa.eu/doceo/document/E-8-2018-003262_FI.html

Komissaari Karmenu Vellan komission puolesta antama vastaus: http://www.europarl.europa.eu/doceo/document/E-8-2018-003262-ASW_FI.html

WWF:n Living Planet Report 2018: https://wwf.fi/mediabank/11561.pdf

]]>
29 http://sirpapietikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264013-suomi-rikkoo-eu-oikeutta-lintujen-suojelussa#comments Kotimaa Sun, 11 Nov 2018 15:47:52 +0000 Sirpa Pietikäinen http://sirpapietikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264013-suomi-rikkoo-eu-oikeutta-lintujen-suojelussa
Uraaniluotia etsimässä http://jyrkikasvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264003-uraaniluotia-etsimassa <p>Kun raskas atomiydin, esimerkiksi uraanin 235-isotooppi hajoaa neutronin törmäyksen seurauksena kahdeksi kevyemmäksi atomiksi (krypton92 ja barium141), hajoamistuotteiden yhteismassa on hitusen pienempi kuin alkuperäisen uraaniatomin. Erotus vapautuu energiana fysiikan kuuluisimman yhtälön E=mc^2 mukaan. Samalla vapautuu neutroneja, jotka muihin U235-atomiytimiin osuessaan hajottavat ne. Jos U235-atomeja on riittävän tiheässä, tuloksena on ketjureaktio, jota käytetään sekä ydinaseissa että ydinvoimaloissa.</p><p>Muidenkin lopulta havahduttua ilmastonmuutoksen todellisuuteen meiltä vihreiltä on kysytty, miksi suhtaudumme niin kriittisesti &rdquo;päästöttömään&rdquo; ydinvoimaan. Erityisesti muistellaan vuotta 2014, jolloin erosimme Kataisen hallituksesta, koska emme hyväksyneet sen päätöstä muuttaa Fennovoiman ydinvoimalupaa siten, että Rosatomista tulee Hanhikiven ydinvoimalan laitostoimittajana. Nykymaailmassa voisi moni muukin nikotella Suomen sähköhuollon sitomista venäläiseen valtionyhtiöön. Ja riittää hankkeessa <a href="https://www.tekniikkatalous.fi/tekniikka/energia/fennovoiman-turvallisuuskulttuuri-huolestuttaa-valvojaa-hanke-yllatyksellinen-suunnittelu-yha-kesken-6725626">nikoteltavaa muutenkin</a>.</p><p>Pitäisikö Vihreiden siis kyseenalaistaa kriittinen kantansa ydinvoimaan? Ainakin Tieteen ja Teknologian Vihreät eli Viite on jo pitkään vaatinut, että <a href="https://www.viite.fi/2017/03/07/vihreiden-energiavisio-tunnustaa-tosiasiat/">ydinvoimaa tulisi verrata muihin energialähteisiin neutraalisti</a> &ndash; ongelmia tietenkään unohtamatta.</p><p>Ydinvoima kun ei ole aivan niin puhtoista ja päästötöntä, kuten sen innokkaimmat kannattajat ajattelevat. Sekä <a href="https://www.theguardian.com/environment/2014/apr/15/uranium-workers-dying-cancer-rio-tinto-namibia-mine">uraanin louhinta</a> ja rikastus että käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitus ovat ongelmallisia. Uraanimalmiot eivät yleensä ole rikkaita, vaan malmia on louhittava todella paljon rikastettavaksi, ja luonnon uraanista vain 0,7% on fissiokelpoista U235-isotooppia. Eikä rikastusprosessi ole täydellinen, vaan sivukiveen jää uraania sekä sen hajoamistuotteita kuten toriumia ja radiumia, joka hajoaa radoniksi: Massiivisista sivukivikasoista ja jätevesialtaista ei saa päästä valumavesiä vesistöihin tai pohjaveteen.</p><p>Käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituksen haastavuutta kuvaa hyvin se, ettei maailmassa ole vielä käytössä yhtäkään loppusijoituspaikkaa, vaikka ydinvoimaloita on ollut käytössä 1950-luvulta alkaen. <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Onkalo_spent_nuclear_fuel_repository">Suomen Onkalosta</a> on tulossa maailman ensimmäinen toimiva loppusijoituspaikka, kun se vuonna 2020 otetaan käyttöön.</p><p>Itseäni mietityttää eniten ydinvoiman vaatima yhteiskunnan vakaus. Yhteiskunnan voimalan ympärillä on toimittava sekä voimalan 50-70 vuoden käyttöaika että käytön jälkeen seuraavat reaktorin jäähtymiseen ja purkamiseen kuluvat vuodet tai vuosikymmenet. Jos Suomeen olisi maan itsenäistyessä rakennettu ydinvoimala, sen purkutyöt olisivat nyt loppusuoralla. Sen olisi pitänyt selvitä mm. talvi- ja jatkosodan pommituksista.</p><p>Voisiko ydinvoima olla avain Suomen hiilipäästöjen nollaamiseen? Olettaen siis, että ydinvoimalan rakentaminen onnistuu alle 19 vuodessa, minkä esimerkiksi Olkiluoto 3 näyttäisi vievän, jos viimeisin aikataulu pitää paikkansa, ja <a href="https://www.tekniikkatalous.fi/tekniikka/energia/lut-selvittaa-olkiluoto-3-n-varahtelynvaimennuksen-professori-pitaa-ratkaista-ennen-voimalaitoksen-kaynnistysta-6748393">värinäonelmat saadaan ratkaistua</a>. Meillä kun ei enää ole 20 vuotta aikaa vähentää ilmastopäästöjämme.</p><p><a href="https://energia.fi/ajankohtaista_ja_materiaalipankki/tilastot/sahkotilastot">Vuonna 2017 Suomessa kulutetusta sähköstä</a> noin neljännes tuotettiin kotimaisella ydinvoimalla. Yhtä paljon sähköä tuodaan ulkomailta. Jos Suomen neljän käytössä olevan ydinlaitosyksikön yhteenlaskettu nettosähköteho on 2779 MW ja Olkiluoto 3:n 1600 MW, voimme laskeskella, että Olkiluoto 3:n joskus valmistuessa kotimaisen ydinvoiman osuus Suomessa kulutetusta sähköstä olisi nykyisellä kulutustasolla vajaat 40%. Hanhikivi 1:n varaan en uskalla vielä spekuloida mitään.</p><p>Nämä siis perustuvat viime vuoden lukuihin. En ole edes yrittänyt ennakoida esimerkiksi liikenteen sähköistymisen tai energian tuhlauksen vähentämisen vaikutuksia tulevina vuosina.</p><p>Kuinka paljon Suomen sähkömarkkinoille &rdquo;mahtuu&rdquo; ydinvoimalla tuotettua sähköä, vai haluammeko siirtyä sähkön nettotuojasta nettoviejäksi? Vesivoiman määrä pysynee ennallaan (17,1% v. 2017), tuulivoiman tuotanto kasvaa (5,6%), teollisuuden yhteistuotanto pysyy ennallaan tai kasvaa uusien sellutehtaiden myötä (10,7%). Pelivaraksi jää kaukolämmön yhteistuotanto (14,0%). Ei ihme, että viime aikoina on alettu puhua isompiin kaupunkeihin rakennettavista <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Pieni_modulaarinen_ydinreaktori">pienistä modulaarisista SMR-ydinvoimaloista</a> (Small Modular Reactor), jotka tuottaisivat sähkön lisäksi kaukolämpöä.</p><p>Olen pohtinut modulaarisista pienreaktoreita <a href="http://kasvi.org/?p=825">omassa blogissaan</a>. Perusongelmana on se, että niitä ei ole vielä markkinoilla. Ei ole tehdasta, josta voisi tilata 20 reaktoria kolmen vuoden toimitusajalla. Uuden reaktorikonseptin tuotteistus ei tapahdu hetkessä eikä muutamassa vuodessa.</p><p>Sama ongelma on esimerkiksi <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Sulasuolareaktori">torium-sulasuolahyötöreaktoreissa</a>, joiden moni toivoo ratkaisevan ydinvoiman ongelmat. Niitä ei ole vielä valmiina markkinoilla, eikä tule vielä moneen vuoteen. Olkoluoto 3 on hyvä muistutus siitä, miten haastavaa uuden reaktoritekniikan tuotteistus on. Harva tuli O3-päätöstä taannoin tehdessään ajatelleeksi, että kyseessä on uuden <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/European_Pressurized_Water_Reactor">EPR-reaktorimallin</a> prototyyppi, josta ei silloin vielä ollut edes kunnon piirustuksia.</p><p>Toinen kysymys on se, kuinka paljon kuluttajat ja teollisuus ovat valmiita maksamaan uusilla ydinvoimaloilla tuotetusta sähköstä. Vanhat kuoletetut ydinvoimalat tuottavat sähköä halvalla, mutta uusien laitosten rakentamiskustannukset ovat kohonneet niin korkeiksi, etteivät ne välttämättä enää pärjää markkinoilla ilman valtion tukea. Esimerkiksi <a href="https://www.telegraph.co.uk/finance/personalfinance/household-bills/10414889/Insane-power-station-deal-will-raise-electricity-prices-for-decades-to-come.html">Iso-Britannia on sitoutunut maksamaan Hinkley Pointiin rakennettavien EPR-reaktoreiden sähkön tuotantokustannusten ja markkinahinnan erotuksen</a>, joka on ainakin sähkön nykyisillä hinnoilla huomattavan suuri.</p><p>Ydinvoima on varteenotettava työkalu taistelussa ilmastopäästöjen vähentämiseksi, mutta hidas ja vuosi vuodelta kalliimpi. Ainakaan ydinvoima ei ole mikään uraaniluoti, joka ratkaisee meidän ilmasto-ongelmamme ilman, että meidän tarvitsee samalla korjata energiaa tuhlailevaa elämäntapaamme ja talouttamme, kunhan rakennamme lisää ydinvoimaloita. Sähkön kulutuksen vähentäminen on nopein ja tehokkain tapa vähentää sähkön tuotannon ilmastopäästöjä.</p><p>Joka tapauksessa sulasuolareaktoreita, hyötöreaktoreita ja SMR-reaktoreita kannattaa tutkia ennakkoluulottomasti. Työ ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja siihen sopeutumiseksi jatkuu myös 2030-luvun jälkeen, kun päästöjen vähentämisen asemesta keskitytään hiilen sitomiseen ilmakehästä.</p><p>[bug fix: tietysti neutroneja eikä neutriinoja]</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kun raskas atomiydin, esimerkiksi uraanin 235-isotooppi hajoaa neutronin törmäyksen seurauksena kahdeksi kevyemmäksi atomiksi (krypton92 ja barium141), hajoamistuotteiden yhteismassa on hitusen pienempi kuin alkuperäisen uraaniatomin. Erotus vapautuu energiana fysiikan kuuluisimman yhtälön E=mc^2 mukaan. Samalla vapautuu neutroneja, jotka muihin U235-atomiytimiin osuessaan hajottavat ne. Jos U235-atomeja on riittävän tiheässä, tuloksena on ketjureaktio, jota käytetään sekä ydinaseissa että ydinvoimaloissa.

Muidenkin lopulta havahduttua ilmastonmuutoksen todellisuuteen meiltä vihreiltä on kysytty, miksi suhtaudumme niin kriittisesti ”päästöttömään” ydinvoimaan. Erityisesti muistellaan vuotta 2014, jolloin erosimme Kataisen hallituksesta, koska emme hyväksyneet sen päätöstä muuttaa Fennovoiman ydinvoimalupaa siten, että Rosatomista tulee Hanhikiven ydinvoimalan laitostoimittajana. Nykymaailmassa voisi moni muukin nikotella Suomen sähköhuollon sitomista venäläiseen valtionyhtiöön. Ja riittää hankkeessa nikoteltavaa muutenkin.

Pitäisikö Vihreiden siis kyseenalaistaa kriittinen kantansa ydinvoimaan? Ainakin Tieteen ja Teknologian Vihreät eli Viite on jo pitkään vaatinut, että ydinvoimaa tulisi verrata muihin energialähteisiin neutraalisti – ongelmia tietenkään unohtamatta.

Ydinvoima kun ei ole aivan niin puhtoista ja päästötöntä, kuten sen innokkaimmat kannattajat ajattelevat. Sekä uraanin louhinta ja rikastus että käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitus ovat ongelmallisia. Uraanimalmiot eivät yleensä ole rikkaita, vaan malmia on louhittava todella paljon rikastettavaksi, ja luonnon uraanista vain 0,7% on fissiokelpoista U235-isotooppia. Eikä rikastusprosessi ole täydellinen, vaan sivukiveen jää uraania sekä sen hajoamistuotteita kuten toriumia ja radiumia, joka hajoaa radoniksi: Massiivisista sivukivikasoista ja jätevesialtaista ei saa päästä valumavesiä vesistöihin tai pohjaveteen.

Käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituksen haastavuutta kuvaa hyvin se, ettei maailmassa ole vielä käytössä yhtäkään loppusijoituspaikkaa, vaikka ydinvoimaloita on ollut käytössä 1950-luvulta alkaen. Suomen Onkalosta on tulossa maailman ensimmäinen toimiva loppusijoituspaikka, kun se vuonna 2020 otetaan käyttöön.

Itseäni mietityttää eniten ydinvoiman vaatima yhteiskunnan vakaus. Yhteiskunnan voimalan ympärillä on toimittava sekä voimalan 50-70 vuoden käyttöaika että käytön jälkeen seuraavat reaktorin jäähtymiseen ja purkamiseen kuluvat vuodet tai vuosikymmenet. Jos Suomeen olisi maan itsenäistyessä rakennettu ydinvoimala, sen purkutyöt olisivat nyt loppusuoralla. Sen olisi pitänyt selvitä mm. talvi- ja jatkosodan pommituksista.

Voisiko ydinvoima olla avain Suomen hiilipäästöjen nollaamiseen? Olettaen siis, että ydinvoimalan rakentaminen onnistuu alle 19 vuodessa, minkä esimerkiksi Olkiluoto 3 näyttäisi vievän, jos viimeisin aikataulu pitää paikkansa, ja värinäonelmat saadaan ratkaistua. Meillä kun ei enää ole 20 vuotta aikaa vähentää ilmastopäästöjämme.

Vuonna 2017 Suomessa kulutetusta sähköstä noin neljännes tuotettiin kotimaisella ydinvoimalla. Yhtä paljon sähköä tuodaan ulkomailta. Jos Suomen neljän käytössä olevan ydinlaitosyksikön yhteenlaskettu nettosähköteho on 2779 MW ja Olkiluoto 3:n 1600 MW, voimme laskeskella, että Olkiluoto 3:n joskus valmistuessa kotimaisen ydinvoiman osuus Suomessa kulutetusta sähköstä olisi nykyisellä kulutustasolla vajaat 40%. Hanhikivi 1:n varaan en uskalla vielä spekuloida mitään.

Nämä siis perustuvat viime vuoden lukuihin. En ole edes yrittänyt ennakoida esimerkiksi liikenteen sähköistymisen tai energian tuhlauksen vähentämisen vaikutuksia tulevina vuosina.

Kuinka paljon Suomen sähkömarkkinoille ”mahtuu” ydinvoimalla tuotettua sähköä, vai haluammeko siirtyä sähkön nettotuojasta nettoviejäksi? Vesivoiman määrä pysynee ennallaan (17,1% v. 2017), tuulivoiman tuotanto kasvaa (5,6%), teollisuuden yhteistuotanto pysyy ennallaan tai kasvaa uusien sellutehtaiden myötä (10,7%). Pelivaraksi jää kaukolämmön yhteistuotanto (14,0%). Ei ihme, että viime aikoina on alettu puhua isompiin kaupunkeihin rakennettavista pienistä modulaarisista SMR-ydinvoimaloista (Small Modular Reactor), jotka tuottaisivat sähkön lisäksi kaukolämpöä.

Olen pohtinut modulaarisista pienreaktoreita omassa blogissaan. Perusongelmana on se, että niitä ei ole vielä markkinoilla. Ei ole tehdasta, josta voisi tilata 20 reaktoria kolmen vuoden toimitusajalla. Uuden reaktorikonseptin tuotteistus ei tapahdu hetkessä eikä muutamassa vuodessa.

Sama ongelma on esimerkiksi torium-sulasuolahyötöreaktoreissa, joiden moni toivoo ratkaisevan ydinvoiman ongelmat. Niitä ei ole vielä valmiina markkinoilla, eikä tule vielä moneen vuoteen. Olkoluoto 3 on hyvä muistutus siitä, miten haastavaa uuden reaktoritekniikan tuotteistus on. Harva tuli O3-päätöstä taannoin tehdessään ajatelleeksi, että kyseessä on uuden EPR-reaktorimallin prototyyppi, josta ei silloin vielä ollut edes kunnon piirustuksia.

Toinen kysymys on se, kuinka paljon kuluttajat ja teollisuus ovat valmiita maksamaan uusilla ydinvoimaloilla tuotetusta sähköstä. Vanhat kuoletetut ydinvoimalat tuottavat sähköä halvalla, mutta uusien laitosten rakentamiskustannukset ovat kohonneet niin korkeiksi, etteivät ne välttämättä enää pärjää markkinoilla ilman valtion tukea. Esimerkiksi Iso-Britannia on sitoutunut maksamaan Hinkley Pointiin rakennettavien EPR-reaktoreiden sähkön tuotantokustannusten ja markkinahinnan erotuksen, joka on ainakin sähkön nykyisillä hinnoilla huomattavan suuri.

Ydinvoima on varteenotettava työkalu taistelussa ilmastopäästöjen vähentämiseksi, mutta hidas ja vuosi vuodelta kalliimpi. Ainakaan ydinvoima ei ole mikään uraaniluoti, joka ratkaisee meidän ilmasto-ongelmamme ilman, että meidän tarvitsee samalla korjata energiaa tuhlailevaa elämäntapaamme ja talouttamme, kunhan rakennamme lisää ydinvoimaloita. Sähkön kulutuksen vähentäminen on nopein ja tehokkain tapa vähentää sähkön tuotannon ilmastopäästöjä.

Joka tapauksessa sulasuolareaktoreita, hyötöreaktoreita ja SMR-reaktoreita kannattaa tutkia ennakkoluulottomasti. Työ ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja siihen sopeutumiseksi jatkuu myös 2030-luvun jälkeen, kun päästöjen vähentämisen asemesta keskitytään hiilen sitomiseen ilmakehästä.

[bug fix: tietysti neutroneja eikä neutriinoja]

]]>
18 http://jyrkikasvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264003-uraaniluotia-etsimassa#comments Kotimaa Olkiluoto 3 Ydinvoima Sun, 11 Nov 2018 12:11:20 +0000 Jyrki Kasvi http://jyrkikasvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264003-uraaniluotia-etsimassa
Kiitos rakas isä! http://kalhoriveronica84.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263983-kiitos-rakas-isa <p>Isänpäivänä muistamme isiämme ja kiitämme kaikesta, mitä he ovat tehneet lastensa eteen. Isistä on olemassa monenlaisia tarinoita. Minäkin haluan muistaa ja kiittää omaa isääni kaikesta siitä, mitä hän on tehnyt meidän eteemme. Mutta ennen kaikkea olen kiitollinen siitä, että hän on elossa ja luonamme.</p><p>Olen entinen pakolaislapsi, synnyin sodan keskellä ja elin suurimman osan lapsuudestani sodan ympäröimänä. Kyllä, juuri näin! Tiedän, mitä sota on ja mitä vainoaminen voi tehdä ihmisille. &nbsp;</p><p>Minulla on monta tarinaa kerrottavanani. Mutta päätin isänpäivänä jakaa tämän tarinan kanssanne. Se on tarina päivästä, kun olimme Pohjois-Irakissa eli Kurdistanissa. Olin aamulla normaalisti koulussa ja koko aamupäivän olin odottanut innolla pääseväni kotiin lounaalle perheeni luokse. Tulin kotiin ja istuimme perheeni kanssa lounaspöydässä. Isäni ei ollut vielä saapunut kotiin. Olin hämilläni siitä, että isä ei ollut vielä kotona. &nbsp;Me lapset kysyimme, missä isä oli, mutta äitini oli hyvin vaitonainen. Hän oli luultavasti sekä surullinen että peloissaan. Hän oli epävarma, kuinka hän kertoisi meille lapsille, mitä oli todella tapahtunut.</p><p>Yhtäkkiä hän sai jonkin verran rohkeutta kertoa meille totuuden. Isäämme oli ammuttu poliittisista syistä. Muistan elävästi vielä tänä päivänä, miltä minusta tuntui, kun suru täytti talon. Olin niin järkyttynyt ja tunsin tyhjyyttä. Rikoin hiljaisuuden ja kysyin, onko isäni kuollut vai onko hän elossa? Äitini kertoi, että isä on selvinnyt ja on nyt sairaalassa. Aloin itkeä, itkin sekä surusta että ilosta.</p><p>Isääni oli ammuttu polveen. Menin seuraavana päivänä sairaalaan katsomaan isääni. Olin iloinen siitä, että hän oli elossa ja sain tavata hänet, mutta olin kuitenkin surullinen siitä, että hän makasi verisenä sängyssä. Muistan, miten isä yritti huijata minua näyttämällä minulle toisen jalkansa. Hän lohdutti minua sanomalla, että kaikki on ok. Hän sanoi <em>katso, jalkani on kunnossa, älä itke, ei mitään hätää</em>. Olin iloinen siitä, mutta tiesin kuitenkin, että kaikki ei ollut ihan hyvin. Näin, että toinen jalka oli veressä ja laastaroituna. Isä ei ajatellut omaa tilaansa tai kipuansa, vaan halusi lohduttaa minua ja saada oman pikkutyttönsä iloiseksi. Sitä surun ja ilon hetkeä en unohda koskaan.</p><p>Olen kiitollinen siitä, että isäni selvisi ja jäi henkiin. Pääsimme muutamaa vuotta myöhemmin, tarkemmin vuonna 1999, Suomeen kiintiöpakolaisina ja näin saimme uuden alun elämäämme.</p><p>Tahdon rakas isäni kiittää Sinua kaikesta, mitä olet tehnyt meidän eteemme. Kiitos isä, että olet elossa ja edelleen elämässäni! Tiedän, että olet aina yrittänyt antaa meille turvallisen, rakkaudentäyteisen lapsuuden, vaikka oma elämäsikään ei ole aina ollut helppoa. Tiedän, että oma isäsi kuoli Iranissa, eikä sinulla ollut mahdollisuutta sanoa viimeistä sanaa hänelle tai seurata hänen matkaansa loppuun asti.</p><p>Olen onnekas, kun oma isäni on elossa ja luonamme. Otan osaa niiden puolesta, jotka ovat menettäneet isänsä tavalla tai toisella. Kiitos rohkealle ja sydämelliselle isälleni! Kiitos rakkaudestasi!</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Isänpäivänä muistamme isiämme ja kiitämme kaikesta, mitä he ovat tehneet lastensa eteen. Isistä on olemassa monenlaisia tarinoita. Minäkin haluan muistaa ja kiittää omaa isääni kaikesta siitä, mitä hän on tehnyt meidän eteemme. Mutta ennen kaikkea olen kiitollinen siitä, että hän on elossa ja luonamme.

Olen entinen pakolaislapsi, synnyin sodan keskellä ja elin suurimman osan lapsuudestani sodan ympäröimänä. Kyllä, juuri näin! Tiedän, mitä sota on ja mitä vainoaminen voi tehdä ihmisille.  

Minulla on monta tarinaa kerrottavanani. Mutta päätin isänpäivänä jakaa tämän tarinan kanssanne. Se on tarina päivästä, kun olimme Pohjois-Irakissa eli Kurdistanissa. Olin aamulla normaalisti koulussa ja koko aamupäivän olin odottanut innolla pääseväni kotiin lounaalle perheeni luokse. Tulin kotiin ja istuimme perheeni kanssa lounaspöydässä. Isäni ei ollut vielä saapunut kotiin. Olin hämilläni siitä, että isä ei ollut vielä kotona.  Me lapset kysyimme, missä isä oli, mutta äitini oli hyvin vaitonainen. Hän oli luultavasti sekä surullinen että peloissaan. Hän oli epävarma, kuinka hän kertoisi meille lapsille, mitä oli todella tapahtunut.

Yhtäkkiä hän sai jonkin verran rohkeutta kertoa meille totuuden. Isäämme oli ammuttu poliittisista syistä. Muistan elävästi vielä tänä päivänä, miltä minusta tuntui, kun suru täytti talon. Olin niin järkyttynyt ja tunsin tyhjyyttä. Rikoin hiljaisuuden ja kysyin, onko isäni kuollut vai onko hän elossa? Äitini kertoi, että isä on selvinnyt ja on nyt sairaalassa. Aloin itkeä, itkin sekä surusta että ilosta.

Isääni oli ammuttu polveen. Menin seuraavana päivänä sairaalaan katsomaan isääni. Olin iloinen siitä, että hän oli elossa ja sain tavata hänet, mutta olin kuitenkin surullinen siitä, että hän makasi verisenä sängyssä. Muistan, miten isä yritti huijata minua näyttämällä minulle toisen jalkansa. Hän lohdutti minua sanomalla, että kaikki on ok. Hän sanoi katso, jalkani on kunnossa, älä itke, ei mitään hätää. Olin iloinen siitä, mutta tiesin kuitenkin, että kaikki ei ollut ihan hyvin. Näin, että toinen jalka oli veressä ja laastaroituna. Isä ei ajatellut omaa tilaansa tai kipuansa, vaan halusi lohduttaa minua ja saada oman pikkutyttönsä iloiseksi. Sitä surun ja ilon hetkeä en unohda koskaan.

Olen kiitollinen siitä, että isäni selvisi ja jäi henkiin. Pääsimme muutamaa vuotta myöhemmin, tarkemmin vuonna 1999, Suomeen kiintiöpakolaisina ja näin saimme uuden alun elämäämme.

Tahdon rakas isäni kiittää Sinua kaikesta, mitä olet tehnyt meidän eteemme. Kiitos isä, että olet elossa ja edelleen elämässäni! Tiedän, että olet aina yrittänyt antaa meille turvallisen, rakkaudentäyteisen lapsuuden, vaikka oma elämäsikään ei ole aina ollut helppoa. Tiedän, että oma isäsi kuoli Iranissa, eikä sinulla ollut mahdollisuutta sanoa viimeistä sanaa hänelle tai seurata hänen matkaansa loppuun asti.

Olen onnekas, kun oma isäni on elossa ja luonamme. Otan osaa niiden puolesta, jotka ovat menettäneet isänsä tavalla tai toisella. Kiitos rohkealle ja sydämelliselle isälleni! Kiitos rakkaudestasi!

]]>
4 http://kalhoriveronica84.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263983-kiitos-rakas-isa#comments Kotimaa Isänpäivä Kiitollisuus Sun, 11 Nov 2018 07:10:14 +0000 Veronica Kalhori http://kalhoriveronica84.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263983-kiitos-rakas-isa
Isänpäivä ilman krapulaa -Alkoholistin itsepetos http://christerschoultz.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263972-isanpaiva-ilman-krapulaa-alkoholistin-itsepetos <p>Facebook nosti esiin kuvan kuuden vuoden takaa, jossa istuin aamutakissa nauttien isänpäiväaamiaisesta. Sydämenmuotoon tehtyjä leipiä. Esikoiseni on mukana kuvassa.</p><p>Suurensin kuvaa ruudulla, koska se näytti jotenkin kummalliselta. Kuvassa kasvoni ovat turvoksissa.</p><p>&nbsp;</p><p>En ole koskaan elämässäni ollut krapulassa isänpäivänä, siksi kuva hämmensi. Olin täysin varma, etten ole kännissä kuvassa, enkä krapulassa, mutta kuitenkin naamani näyttää siltä.</p><p>&nbsp;</p><p>Alkoholisteja on erilaisia. On niitä jotka ovat &rdquo;pienessä hiipissä&rdquo; tai &rdquo;seitin ohuessa&rdquo; lähes jatkuvasti, tai sitten on niitä kuin minä, jolle on keksitty yhtä idioottimainen nimitys, tuurijuoppo. Kävi hyvä tuuri perheelle, jos onnistuin ryyppäämään ennen juhlapyhää, silloin en pilannut sitä? Tai kävi hyvä tuuri jos löysin jemmasta viinapullon? Ymmärrän sanan &rdquo;tuuri&rdquo; positiivisena käsitteenä, enkä löydä ryyppyreissuistani kyllä mitään positiivista. Mistä nimi juontaa juurensa, sitä en tiedä.</p><p>Oma alkoholinkäyttöni on ollut sellaista, että kun korkki aukesi, ei juomistani pysäyttänyt mikään muu, kuin pääsy siihen pisteeseen, ettei järjestelmäni enää voi vastaanottaa viinaa. Tätä jatkui &nbsp;pari vuorokautta, kunne palasin nöyränä takaisin Tellukselle, rakastavaksi puolisoksi ja isäksi, hyvittäen fyysisen ja/ tai henkisen poissaoloni. Tätä kierrettä jatkui omassa elämässäni vuosikymmeniä. Alussa ryyppääminen kesti vain illan, ja väliin saattoi jäädä viikkojakin, loppuvaiheessa ryyppääminen jatkui aina seuraavana aamuna jos illalla olin avannut korkin, muttei koskaan useita päiviä. Väliin mahtuvat kuivat päivät vähenivät kuitenkin koko ajan, ja lopussa jo viikon tauko ryyppäämiseltä tuntui lähes ylipääsemättömältä.</p><p>&nbsp;</p><p>Isänpäivä on ollut minulle aina todella tärkeä. Erolapsena ja alkoholisti-isän poikana suhteeni isänpäivään on hyvin moniulotteinen. Ikinä ei elämässäni isänpäivään ole kuitenkaan liittynyt alkoholin käyttöä: Ei oman edesmenneen isäni toimesta, eikä omasta toimestani. Mutta kun näin tuon Facebook muiston vuosien takaa, tajusin tänään, millaista se oli.</p><p>&nbsp;</p><p>Varmistaakseni etten juonut isänpäivänä, olen ryypännyt ennen isänpäivää niin, ettei edeltävänä iltana enää viina maistu. Tämä on hyvin tyypillistä alkoholisteilla. Puhutaan juomisen aikaistamisesta.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Alkoholistilla elämä on oikeastaan elämistä yhdestä juomakerrasta toiseen juomakertaan. Siinä välissä tapahtuu asioita joita täytyy hoitaa ja tehdä. Alkoholistilla alkoholi täyttää arjen ja kalenterin, se täyttää kaiken suunnittelun. Milloin, koska, tai oikeastaan koska ei voi juoda, kunnes lopuksi ei pysty enää edes itse päättämään, että koska ei. Näin tapahtui omalla kohdallani, ja tapahtuu kaikkien muiden kohdalla, ellei saa apua. Itse en loppuvaiheessa enää kyennyt millään tasolla kontrolloimaan koska en joisi, vaikka haitat olivat kiistattomat ja on voitu olettaa, että olen ollut haitoista tietoinen. Koska kuitenkin tunsin aika hyvin oman turnauskestävyyteni, eli käytännössä paljonko ja kuinka pitkään dokaan, sekä tiesin, että ryyppykertaa seuraa aina vähintään pari toipumisvuorokautta, niin join ennen tilannetta, jossa minun tuli olla selvin päin. Näin varmistin, että olisin juomatta ja selvin päin tällaisessa tilanteessa. Se voi kuulostaa aivan hullulta, mutta tämä on se toimintamalli, johon alkoholisti ajautuu. Hän ei halua tuottaa pettymystä, erityisesti lähimmäisilleen, kuka sellaista nyt haluaisi. Tällöin tulee kaikki mahdolliset keinot, ettei pettymyksiä tulisi. Alkoholisti ei kuitenkaan lainkaan ymmärrä, että hänen konstinsa vain pahetavat koko perheen sairastumista. Alkoholismisairauden loppuvaiheessa ei edes aikaistaminen enää välttämättä toimi. Itse onnistuin tällä tavoin pitkään olemaan juomatta tilanteissa, joissa se olisi ollut katastrofi. Lopussa menetin tästäkin kontrollin.</p><p>&nbsp;</p><p>Juuri tällainen facebookmuisto tuli vastaan tänään usean vuoden takaa. Siinä olin ikuistettuna valokuvaan, selvin päin. Koska hyvä isät ovat selvin päin isänpäivänä. Muistiini palautui oma toimintamallini. Kuvaa katsomalla pystyin sanomaan, että olen dokannut torstai illasta perjantai iltaan, lauantain olen maannut sängyssä, ja sunnuntaina aamuyöstä promillet ovat olleet vihdoin nollassa, ja olen tehnyt paluun Tellukselle. Muutamaa tuntia myöhemmin minut on herätetty aamiaiselle Kruununhaassa.</p><p>&nbsp;</p><p>Olen todella kiitollinen tälle FB:n muistot -ominaisuudelle, joka muistuttaa minua usein siitä, miten kavala sairaus päihderiippuvuus on. Nykyään tajuan mitä isänpäivää tai muita juhlapyhiä edeltävät päivät ovat tarkoittaneet perheelleni, he ovat kokeneet sen oikean todellisuuden. Muut ovat nähneet facebookin kautta saman illuusion kuin minä itse: Isä on suloisesti aamutakissa tukka vähän pörröllä aamiaispöydässä. Siinä illuusiossa ei näy puoltakaan päihdeperheen todellisuudesta.</p><p>&nbsp;</p><p>Tällä &rdquo;poustauskonstilla&rdquo; alkoholisti myös lisää omavoimaisuuttaan. Kehun sisäisesti itselleni: &rdquo;Katsokaa nyt millainen malli-isä olen, isänpäivänäkin herään krapulatta, vaikka olisin ihan hyvin voinut sentään lauantai-iltana muutaman naukun ottaa&rdquo;. Juhlapyhistä ja merkkipäivistä, jotka alkoholisti on krapulaton ja juomaton, saa perheet maksaa kovan hinnan arjessa. &nbsp;Sitä ei kukaan ulkopuolinen näe, se tapahtuu neljän seinän sisällä.</p><p>&nbsp;</p><p>Alkoholismin kohdalla puhutaan juomisen aikaistamisesta. Se voi tapahtua kahta kautta. Niin, kuten yllä kuvailin, että alkoholisti tuntee juomistyylinsä, ja juomalla pystyy kontrolloimaan koska olisi juomatta (aikaistaa tai ajoittaa juomistaan suunnitellusti), eli hankkii itselleen sellaisen krapulan jolloin viina ei maistu. Toinen hyvin yleinen juomisen aikaistaminen liittyy tuleviin juhliin, joissa alkoholisti tietää olevan viinaa tarjolla. Tällekin on löytyy yleisiä termejä: Etkot, pikkulauantai, pikkuperjantai, pikkujoulut jne. Suurimmalle osalle nämä liittyvät hauskanpitoon, mutta meille alkoholisteille nämä ovat ainoastaan pikku mekanismi saada ottaa enemmän pikkuviinaaviinaa, ja ennen kaikkea, pikkuisen aikaisemmin.</p><p>&nbsp;</p><p>Jos törmää henkilöön juhlissa, joka on aivan päissään kun juhlat ovat vasta alkaneet, voi olla aika varma, että kyseessä on alkoholisti. Aina välillä saa lukea lehdistä jostain valtiollisista juhlista, jossa joku on ollut hyvin päissään jo illallisen alussa. Kyseessä on lähes varmuudella alkoholismista. Kyky hallita käytön alkua ja lopetusta on heikentynyt.</p><p>Me alkoholistit aikaistamme juomistamme. Meidän juhlat alkaa aikaisemmin. Me juhlimme pitempään. Me emme pysty kontrolloimaan sitä. Alkoholismidiagnoosin yksi lääketieteellisistä perusteista on, että alkoholismissa on kyse siitä, ettei henkilö pysty kontrolloimaan juomisen alkamista, määrää, tai lopettamista.</p><p>&nbsp;</p><p>Olen tätä nykyä todella onnellinen ja kiitollinen siitä, että minun ei tarvitse enää pelätä missä kunnossa olen. Esimerkiksi minä koen kiitollisuutta siitä, että tiedän herääväni isänpäiväaamuna omassa sängyssäni selvin päin. Minulle se ei todellakaan ole ollut itsestäänselvyys.</p><p>Olen ollut aina hyvin rakastava isä. Rakastan lapsia ja toivoin aina saavani suuren perheen. Sellaisen sainkin, ja se on yksi kantavimmista tukipilareista elämässäni. Kuitenkin sairastuin elämänmatkallani päihderiippuvuuteen. Sairaus joka alkoi varastamaan tilaa minussa. Ja lopuksi täytti koko elämänn. Se oli kaappasi Christerin kokonaan. Vaikka kuinka rakastin lapsiani, meni se niidenkin edelle. Kunnes sain apua, ja raitistuin.</p><p>&nbsp;</p><p>Katselin vanhimman poikani kanssa tuota FB valokuvaa tänään, ja kerroin, millaista se tuska sisälläni oli. Hän sanoi minulle, että faija, ilman että sä olisit sairastunut, et pystyisi auttamaan niin hyvin ja niin monia ihmisiä nykyään.</p><p>Kaikella on tarkoituksensa. Hyvää tulevaa isänpäivää kaikille iseille &lt;3</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Facebook nosti esiin kuvan kuuden vuoden takaa, jossa istuin aamutakissa nauttien isänpäiväaamiaisesta. Sydämenmuotoon tehtyjä leipiä. Esikoiseni on mukana kuvassa.

Suurensin kuvaa ruudulla, koska se näytti jotenkin kummalliselta. Kuvassa kasvoni ovat turvoksissa.

 

En ole koskaan elämässäni ollut krapulassa isänpäivänä, siksi kuva hämmensi. Olin täysin varma, etten ole kännissä kuvassa, enkä krapulassa, mutta kuitenkin naamani näyttää siltä.

 

Alkoholisteja on erilaisia. On niitä jotka ovat ”pienessä hiipissä” tai ”seitin ohuessa” lähes jatkuvasti, tai sitten on niitä kuin minä, jolle on keksitty yhtä idioottimainen nimitys, tuurijuoppo. Kävi hyvä tuuri perheelle, jos onnistuin ryyppäämään ennen juhlapyhää, silloin en pilannut sitä? Tai kävi hyvä tuuri jos löysin jemmasta viinapullon? Ymmärrän sanan ”tuuri” positiivisena käsitteenä, enkä löydä ryyppyreissuistani kyllä mitään positiivista. Mistä nimi juontaa juurensa, sitä en tiedä.

Oma alkoholinkäyttöni on ollut sellaista, että kun korkki aukesi, ei juomistani pysäyttänyt mikään muu, kuin pääsy siihen pisteeseen, ettei järjestelmäni enää voi vastaanottaa viinaa. Tätä jatkui  pari vuorokautta, kunne palasin nöyränä takaisin Tellukselle, rakastavaksi puolisoksi ja isäksi, hyvittäen fyysisen ja/ tai henkisen poissaoloni. Tätä kierrettä jatkui omassa elämässäni vuosikymmeniä. Alussa ryyppääminen kesti vain illan, ja väliin saattoi jäädä viikkojakin, loppuvaiheessa ryyppääminen jatkui aina seuraavana aamuna jos illalla olin avannut korkin, muttei koskaan useita päiviä. Väliin mahtuvat kuivat päivät vähenivät kuitenkin koko ajan, ja lopussa jo viikon tauko ryyppäämiseltä tuntui lähes ylipääsemättömältä.

 

Isänpäivä on ollut minulle aina todella tärkeä. Erolapsena ja alkoholisti-isän poikana suhteeni isänpäivään on hyvin moniulotteinen. Ikinä ei elämässäni isänpäivään ole kuitenkaan liittynyt alkoholin käyttöä: Ei oman edesmenneen isäni toimesta, eikä omasta toimestani. Mutta kun näin tuon Facebook muiston vuosien takaa, tajusin tänään, millaista se oli.

 

Varmistaakseni etten juonut isänpäivänä, olen ryypännyt ennen isänpäivää niin, ettei edeltävänä iltana enää viina maistu. Tämä on hyvin tyypillistä alkoholisteilla. Puhutaan juomisen aikaistamisesta.

 

 

Alkoholistilla elämä on oikeastaan elämistä yhdestä juomakerrasta toiseen juomakertaan. Siinä välissä tapahtuu asioita joita täytyy hoitaa ja tehdä. Alkoholistilla alkoholi täyttää arjen ja kalenterin, se täyttää kaiken suunnittelun. Milloin, koska, tai oikeastaan koska ei voi juoda, kunnes lopuksi ei pysty enää edes itse päättämään, että koska ei. Näin tapahtui omalla kohdallani, ja tapahtuu kaikkien muiden kohdalla, ellei saa apua. Itse en loppuvaiheessa enää kyennyt millään tasolla kontrolloimaan koska en joisi, vaikka haitat olivat kiistattomat ja on voitu olettaa, että olen ollut haitoista tietoinen. Koska kuitenkin tunsin aika hyvin oman turnauskestävyyteni, eli käytännössä paljonko ja kuinka pitkään dokaan, sekä tiesin, että ryyppykertaa seuraa aina vähintään pari toipumisvuorokautta, niin join ennen tilannetta, jossa minun tuli olla selvin päin. Näin varmistin, että olisin juomatta ja selvin päin tällaisessa tilanteessa. Se voi kuulostaa aivan hullulta, mutta tämä on se toimintamalli, johon alkoholisti ajautuu. Hän ei halua tuottaa pettymystä, erityisesti lähimmäisilleen, kuka sellaista nyt haluaisi. Tällöin tulee kaikki mahdolliset keinot, ettei pettymyksiä tulisi. Alkoholisti ei kuitenkaan lainkaan ymmärrä, että hänen konstinsa vain pahetavat koko perheen sairastumista. Alkoholismisairauden loppuvaiheessa ei edes aikaistaminen enää välttämättä toimi. Itse onnistuin tällä tavoin pitkään olemaan juomatta tilanteissa, joissa se olisi ollut katastrofi. Lopussa menetin tästäkin kontrollin.

 

Juuri tällainen facebookmuisto tuli vastaan tänään usean vuoden takaa. Siinä olin ikuistettuna valokuvaan, selvin päin. Koska hyvä isät ovat selvin päin isänpäivänä. Muistiini palautui oma toimintamallini. Kuvaa katsomalla pystyin sanomaan, että olen dokannut torstai illasta perjantai iltaan, lauantain olen maannut sängyssä, ja sunnuntaina aamuyöstä promillet ovat olleet vihdoin nollassa, ja olen tehnyt paluun Tellukselle. Muutamaa tuntia myöhemmin minut on herätetty aamiaiselle Kruununhaassa.

 

Olen todella kiitollinen tälle FB:n muistot -ominaisuudelle, joka muistuttaa minua usein siitä, miten kavala sairaus päihderiippuvuus on. Nykyään tajuan mitä isänpäivää tai muita juhlapyhiä edeltävät päivät ovat tarkoittaneet perheelleni, he ovat kokeneet sen oikean todellisuuden. Muut ovat nähneet facebookin kautta saman illuusion kuin minä itse: Isä on suloisesti aamutakissa tukka vähän pörröllä aamiaispöydässä. Siinä illuusiossa ei näy puoltakaan päihdeperheen todellisuudesta.

 

Tällä ”poustauskonstilla” alkoholisti myös lisää omavoimaisuuttaan. Kehun sisäisesti itselleni: ”Katsokaa nyt millainen malli-isä olen, isänpäivänäkin herään krapulatta, vaikka olisin ihan hyvin voinut sentään lauantai-iltana muutaman naukun ottaa”. Juhlapyhistä ja merkkipäivistä, jotka alkoholisti on krapulaton ja juomaton, saa perheet maksaa kovan hinnan arjessa.  Sitä ei kukaan ulkopuolinen näe, se tapahtuu neljän seinän sisällä.

 

Alkoholismin kohdalla puhutaan juomisen aikaistamisesta. Se voi tapahtua kahta kautta. Niin, kuten yllä kuvailin, että alkoholisti tuntee juomistyylinsä, ja juomalla pystyy kontrolloimaan koska olisi juomatta (aikaistaa tai ajoittaa juomistaan suunnitellusti), eli hankkii itselleen sellaisen krapulan jolloin viina ei maistu. Toinen hyvin yleinen juomisen aikaistaminen liittyy tuleviin juhliin, joissa alkoholisti tietää olevan viinaa tarjolla. Tällekin on löytyy yleisiä termejä: Etkot, pikkulauantai, pikkuperjantai, pikkujoulut jne. Suurimmalle osalle nämä liittyvät hauskanpitoon, mutta meille alkoholisteille nämä ovat ainoastaan pikku mekanismi saada ottaa enemmän pikkuviinaaviinaa, ja ennen kaikkea, pikkuisen aikaisemmin.

 

Jos törmää henkilöön juhlissa, joka on aivan päissään kun juhlat ovat vasta alkaneet, voi olla aika varma, että kyseessä on alkoholisti. Aina välillä saa lukea lehdistä jostain valtiollisista juhlista, jossa joku on ollut hyvin päissään jo illallisen alussa. Kyseessä on lähes varmuudella alkoholismista. Kyky hallita käytön alkua ja lopetusta on heikentynyt.

Me alkoholistit aikaistamme juomistamme. Meidän juhlat alkaa aikaisemmin. Me juhlimme pitempään. Me emme pysty kontrolloimaan sitä. Alkoholismidiagnoosin yksi lääketieteellisistä perusteista on, että alkoholismissa on kyse siitä, ettei henkilö pysty kontrolloimaan juomisen alkamista, määrää, tai lopettamista.

 

Olen tätä nykyä todella onnellinen ja kiitollinen siitä, että minun ei tarvitse enää pelätä missä kunnossa olen. Esimerkiksi minä koen kiitollisuutta siitä, että tiedän herääväni isänpäiväaamuna omassa sängyssäni selvin päin. Minulle se ei todellakaan ole ollut itsestäänselvyys.

Olen ollut aina hyvin rakastava isä. Rakastan lapsia ja toivoin aina saavani suuren perheen. Sellaisen sainkin, ja se on yksi kantavimmista tukipilareista elämässäni. Kuitenkin sairastuin elämänmatkallani päihderiippuvuuteen. Sairaus joka alkoi varastamaan tilaa minussa. Ja lopuksi täytti koko elämänn. Se oli kaappasi Christerin kokonaan. Vaikka kuinka rakastin lapsiani, meni se niidenkin edelle. Kunnes sain apua, ja raitistuin.

 

Katselin vanhimman poikani kanssa tuota FB valokuvaa tänään, ja kerroin, millaista se tuska sisälläni oli. Hän sanoi minulle, että faija, ilman että sä olisit sairastunut, et pystyisi auttamaan niin hyvin ja niin monia ihmisiä nykyään.

Kaikella on tarkoituksensa. Hyvää tulevaa isänpäivää kaikille iseille <3

]]>
15 http://christerschoultz.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263972-isanpaiva-ilman-krapulaa-alkoholistin-itsepetos#comments Kotimaa Sat, 10 Nov 2018 19:07:57 +0000 Christer Schoultz http://christerschoultz.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263972-isanpaiva-ilman-krapulaa-alkoholistin-itsepetos
Mikä on EI2? http://jussiniinisto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263963-mika-on-ei2 <p><a href="http://jussiniinisto.fi/wp-content/uploads/2018/11/EI2.jpg"><img alt="" height="1536" src="http://jussiniinisto.fi/wp-content/uploads/2018/11/EI2.jpg" width="2048" /></a></p><p>Koska suomalaista mediaa <a href="https://www.iltalehti.fi/politiikka/2abb37a9-15ac-49d0-a7ae-2e5691843b0d_pi.shtml">Iltalehteä</a> lukuunottamatta ei ole kiinnostanut Suomen tällä viikolla tapahtunut liittyminen EI2-aloitteeseen, on syytä hieman avata tätä konseptia. EI2 on kuitenkin uusi kappale eurooppalaista puolustuspolitiikkaa.</p><p>Presidentti <strong>Macron</strong> teki EI2- eli Euroopan interventioaloitteen syksyllä 2017. Ensimmäisessä vaiheessa Ranska kutsui valmisteluihin mukaan yhdeksän valtiota (Alankomaat, Belgia, Espanja, Iso-Britannia, Italia, Portugali, Saksa, Tanska ja Viro).Italiaa lukuun ottamatta em. maiden puolustusministerit allekirjoittivat maidensa puolesta aloitetta koskevan aiesopimuksen (<em>Letter of Intent</em>) kesäkuussa Luxemburgissa.</p><p>Ranska lähestyi Suomea keväällä 2018 tiedustellen kiinnostustamme EI2-aloitetta kohtaan. Olen keskustellut aloitteesta Ranskan puolustusministeri <strong>Parlyn</strong> kanssa useaan otteeseen kesän ja syksyn aikana, mm. hänen vieraillessaan Suomessa elokuussa. Keskusteluissa Parly toi esille Suomen mahdollisuuden halutessaan liittyä aloitteeseen. Myös Macron toivotti elokuussa Helsingin-vierailullaan Suomen tervetulleeksi liittymään aloitteeseen.</p><p>Suomen kiinnostus liittymiseen on linjattu TP-UTVA:ssa ja se vahvistettiin Ranskalle Macroniin vierailun jälkeen. Ranska on tämän jälkeen todennut kaikkien EI2-maiden hyväksyvän Suomen liittymisen aloitteeseen ja ministeri Parly kutsui minut allekirjoittamaan aloitetta koskevan aiesopimuksen EI2-puolustusministerikokoukseen Pariisiin. Näin 7.11.2018 teinkin, siitä yllä oleva kuva.</p><p>Aloitteen sisältö on kehittynyt paljon kuluneen vuoden aikana ja tulee edelleen kehittymään. Myös oma ymmärryksemme aloitteesta ja siitä kuinka se nivoutuu muihin puolustusaloitteisiin on kasvanut. EI2-aloitetta ei ole sidottu EU:n tai Naton rakenteisiin. Aloite tähtää Euroopan maiden toimintaedellytysten vahvistamiseen parantamalla tilannetietoisuutta ja päätöksentekovalmiutta uusista operaatiosta päätettäessä.</p><p>Perimmäisenä julkilausuttuna tavoitteena on yhteisen strategisen toimintakulttuurin kehittäminen tukemaan Euroopan maiden kykyä toteuttaa sotilaallisia operaatioita EU:n, Naton, YK:n tai tilannekohtaisesti koottavien maakoalitioiden puitteissa.</p><p>Kyse on eurooppalaisen toimintakyvyn parantamisesta yhteistyötä tiivistämällä. Aloitteessa ei siis ole kyse uuden nopean toiminnan joukon tai esikunnan perustamisesta. Aloitteen tarpeisiin ei korvamerkitä joukkoja, kuten esim. EU:n taisteluosastoihin. Työ tulee tapahtumaan Ranskan pääesikunnan operaatiokeskuksessa Pariisissa, minkä ansiosta uusia rakenteita ei tarvitse perustaa.</p><p>Aloite pyrkii tukemaan EU:n pysyvän rakenteellisen yhteistyön (PRY) tavoitteita ja projekteja. Näin ollen aloite tukee <a href="https://www.defmin.fi/files/3683/J05_2017_VN_puolustusselonteko_Su_PLM.pdf">puolustusselonteon</a> linjauksia: &rdquo;Suomi tukee unionin pysyvää rakenteellista yhteistyötä sekä kriisinhallintaoperaatioiden suunnittelu- ja johtamiskyvyn vahvistamista.&rdquo;</p><p>Kansallisessa arviossamme on myös huomioitu Ranskan vahva asema Euroopan puolustusulottuvuuden kehittämisessä. Brexitin myötä Ranska on EU:n merkittävinen sotilaallinen toimija.</p><p>On hyvä muistaa, että myös Suomen ja Ranskan kahdenvälinen puolustusyhteistyö on tiivistymässä. Allekirjoitimme Brysselissä 4.10.2018 kahdenvälistä puolustusyhteistyötä koskevan yhteistyöasiakirjan (<em>Framework Paper</em>). Puolustusyhteistyön tiivistymisen lisäksi kahdenvälinen asiakirja ja osallistuminen EI2-aloitteeseen lisäävät strategista dialogia Helsingin ja Pariisin välillä.</p><p>Suomen liittyminen EI2-aloitteeseen on perusteltua puolustuspoliittisesta näkökulmasta. Suomi on sotilaallisesti liittoutumaton maa ja erilaisiin maaryhmiin kuuluminen &ndash; kuten Britannian johtama JEF (<em>Joint Expeditionary Force</em>) tai Saksan johtama kehysvaltioyhteistyö &ndash; lisää mahdollisuuksiamme harjoitella todenmukaisissa ympäristöissä sekä lisää ainakin teoriassa mahdollisuuksiamme saada sotilaallista apua, mikäli sitä tarvitaan.</p><p>On myös huomattava, että osallistuminen EI2-aloitteeseen ei luo osallistujamaille velvoitetta osallistua mahdollisiin operaatioihin. Niihin osallistumisesta päätettäisiin aina kansallisesti ja kansallisten päätöksentekomenettelyjen mukaisesti.</p>

Koska suomalaista mediaa Iltalehteä lukuunottamatta ei ole kiinnostanut Suomen tällä viikolla tapahtunut liittyminen EI2-aloitteeseen, on syytä hieman avata tätä konseptia. EI2 on kuitenkin uusi kappale eurooppalaista puolustuspolitiikkaa.

Presidentti Macron teki EI2- eli Euroopan interventioaloitteen syksyllä 2017. Ensimmäisessä vaiheessa Ranska kutsui valmisteluihin mukaan yhdeksän valtiota (Alankomaat, Belgia, Espanja, Iso-Britannia, Italia, Portugali, Saksa, Tanska ja Viro).Italiaa lukuun ottamatta em. maiden puolustusministerit allekirjoittivat maidensa puolesta aloitetta koskevan aiesopimuksen (Letter of Intent) kesäkuussa Luxemburgissa.

Ranska lähestyi Suomea keväällä 2018 tiedustellen kiinnostustamme EI2-aloitetta kohtaan. Olen keskustellut aloitteesta Ranskan puolustusministeri Parlyn kanssa useaan otteeseen kesän ja syksyn aikana, mm. hänen vieraillessaan Suomessa elokuussa. Keskusteluissa Parly toi esille Suomen mahdollisuuden halutessaan liittyä aloitteeseen. Myös Macron toivotti elokuussa Helsingin-vierailullaan Suomen tervetulleeksi liittymään aloitteeseen.

Suomen kiinnostus liittymiseen on linjattu TP-UTVA:ssa ja se vahvistettiin Ranskalle Macroniin vierailun jälkeen. Ranska on tämän jälkeen todennut kaikkien EI2-maiden hyväksyvän Suomen liittymisen aloitteeseen ja ministeri Parly kutsui minut allekirjoittamaan aloitetta koskevan aiesopimuksen EI2-puolustusministerikokoukseen Pariisiin. Näin 7.11.2018 teinkin, siitä yllä oleva kuva.

Aloitteen sisältö on kehittynyt paljon kuluneen vuoden aikana ja tulee edelleen kehittymään. Myös oma ymmärryksemme aloitteesta ja siitä kuinka se nivoutuu muihin puolustusaloitteisiin on kasvanut. EI2-aloitetta ei ole sidottu EU:n tai Naton rakenteisiin. Aloite tähtää Euroopan maiden toimintaedellytysten vahvistamiseen parantamalla tilannetietoisuutta ja päätöksentekovalmiutta uusista operaatiosta päätettäessä.

Perimmäisenä julkilausuttuna tavoitteena on yhteisen strategisen toimintakulttuurin kehittäminen tukemaan Euroopan maiden kykyä toteuttaa sotilaallisia operaatioita EU:n, Naton, YK:n tai tilannekohtaisesti koottavien maakoalitioiden puitteissa.

Kyse on eurooppalaisen toimintakyvyn parantamisesta yhteistyötä tiivistämällä. Aloitteessa ei siis ole kyse uuden nopean toiminnan joukon tai esikunnan perustamisesta. Aloitteen tarpeisiin ei korvamerkitä joukkoja, kuten esim. EU:n taisteluosastoihin. Työ tulee tapahtumaan Ranskan pääesikunnan operaatiokeskuksessa Pariisissa, minkä ansiosta uusia rakenteita ei tarvitse perustaa.

Aloite pyrkii tukemaan EU:n pysyvän rakenteellisen yhteistyön (PRY) tavoitteita ja projekteja. Näin ollen aloite tukee puolustusselonteon linjauksia: ”Suomi tukee unionin pysyvää rakenteellista yhteistyötä sekä kriisinhallintaoperaatioiden suunnittelu- ja johtamiskyvyn vahvistamista.”

Kansallisessa arviossamme on myös huomioitu Ranskan vahva asema Euroopan puolustusulottuvuuden kehittämisessä. Brexitin myötä Ranska on EU:n merkittävinen sotilaallinen toimija.

On hyvä muistaa, että myös Suomen ja Ranskan kahdenvälinen puolustusyhteistyö on tiivistymässä. Allekirjoitimme Brysselissä 4.10.2018 kahdenvälistä puolustusyhteistyötä koskevan yhteistyöasiakirjan (Framework Paper). Puolustusyhteistyön tiivistymisen lisäksi kahdenvälinen asiakirja ja osallistuminen EI2-aloitteeseen lisäävät strategista dialogia Helsingin ja Pariisin välillä.

Suomen liittyminen EI2-aloitteeseen on perusteltua puolustuspoliittisesta näkökulmasta. Suomi on sotilaallisesti liittoutumaton maa ja erilaisiin maaryhmiin kuuluminen – kuten Britannian johtama JEF (Joint Expeditionary Force) tai Saksan johtama kehysvaltioyhteistyö – lisää mahdollisuuksiamme harjoitella todenmukaisissa ympäristöissä sekä lisää ainakin teoriassa mahdollisuuksiamme saada sotilaallista apua, mikäli sitä tarvitaan.

On myös huomattava, että osallistuminen EI2-aloitteeseen ei luo osallistujamaille velvoitetta osallistua mahdollisiin operaatioihin. Niihin osallistumisesta päätettäisiin aina kansallisesti ja kansallisten päätöksentekomenettelyjen mukaisesti.

]]>
15 http://jussiniinisto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263963-mika-on-ei2#comments Kotimaa Sat, 10 Nov 2018 14:39:07 +0000 Jussi Niinistö http://jussiniinisto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263963-mika-on-ei2
Sähkön kallistumiselle on laitettava stoppi http://matiashilden.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263962-sahkon-kallistumiselle-on-laitettava-stoppi <p>Jokaista meitä harmittaa sähkökatkot. Harmitus on lievä sana sähkökatkon pitkittyessä. &nbsp;Tuolloin huomaamme riippuvuutemme vakaasta sähköverkosta. Pitkät sähkökatkot saavat niistä kärsivät yleensä vihaisiksi, varsinkin jos niihin ei ole erityisesti totuttu. Maaseudulla, jossa katkoista yleensä eniten kärsitään, niihin on toki totuttu.</p><p>Vuonna 2013 tuli voimaan uusi sähkömarkkinalaki. Se velvoitti verkkoyhtiöt parantamaan sähkön toimitusvarmuutta selvästi. Sen mukaan jakeluverkon vioittuminen myrskyn tai lumikuorman seurauksena ei saisi aiheuttaa asemakaava-alueella verkon käyttäjälle yli 6 tuntia kestävää sähkönjakelun keskeytystä. Muilla alueilla keskeytys saa olla enintään 36 tuntia, siis puolitoista vuorokautta.</p><p>Nämä vaatimukset on pääsääntöisesti täytettävä vuonna 2028. Saaret ja vähän sähköä käyttävät käyttöpaikat on rajattu vaatimusten ulkopuolelle. Vuoden 2019 lopussa käyttöpaikoista puolen tulee täyttää vaatimukset. Vuoden 2023 lopussa peittoasteen tulee olla 75 prosenttia. Energiavirastolla on kuitenkin tähän poikkeusmahdollisuuksia. Edellä mainituissa välitavoitteissa ei oteta huomioon vapaa-ajan asuntoja.</p><p>Vuoden 2010 marraskuussa sähköllä lämmitettävän pientalon sähkönsiirto maksoi koko maassa keskimäärin 2,73 senttiä kilowattitunnilta ilman sähkö- tai arvonlisäveroa. Marraskuussa 2018 tämä kustannus oli noussut noin sentillä, 3,71 senttiin. Kun huomioidaan inflaatio (kuluttajahintaindeksin muutos n. 11 prosenttia, joka sisältää sähkön hinnan nousun), niin havaitaan sähkön siirtohintojen nousseet reaalisesti noin 0,67 senttiä kilowattituntia kohden vuoden 2018 hintatasossa. Tämä tarkoittaa yli 20 prosentin reaalihinnan nousua, siis yli viidenneksen. Itä-Suomessa siirtohinta on noussut tätäkin jyrkemmin, yli sentillä kilowattituntia kohden, mikä on tarkoittanut noin 30 % hintakasvua. Kuluttajan kukkarossa tätä nousua on tasapainottanut se, että sähköenergian veroton hinta on vastaavana ajankohtana reaalisesti alentunut.</p><p>Suomen kotitaloudet ja maatilat käyttävät noin neljänneksen Suomessa kulutetusta sähköstä. Kun sähkönkulutus on noin 85 terawattituntia, niin yllä mainittu 0,67 sentin hinnannousu tarkoittaa vuositasolla noin 150 miljoonaa euroa pelkästään suorissa kuluttajahinnoissa. Luonnollisesti kuluttajat maksavat loppujen lopuksi myös muun kuin vientiteollisuuteen kohdistuvan sähkön, eli voimme hyvin ajatella suoran rasituksen olevan reilusti yli kaksinkertainen.</p><p>Valitettavasti ei ole näköpiirissä, että hintojen nousu päättyisi. Pikemminkin päinvastoin. Syitä on kolme: sähkömarkkinalain velvoitteet, sähköverkon yksityistäminen (erityisesti Caruna) sekä teknologinen kehitys. Jälkimmäisellä tarkoitan sitä, että sähkön pientuotanto on helpottunut ja helpottuu edelleen. Erityisesti paljon sähköä käyttävien on entistä kannattavampaa rakentaa vaikkapa aurinkosähköjärjestelmiä. Ongelma on sama kuin väestöään menettävien taajamien vesilaitoksilla: kulutetun veden määrän lasku pakottaa nostamaan kiinteitä hintoja. Onnellinen tulee olemaan se, joka voi irrottaa itsensä kansallisesta sähköverkosta.</p><p>Yllä mainitut kolme toisistaan riippumatonta toimea tai kehitystä muodostavat yhteiskunnallisen ongelman, eikä tässä varmasti yksikään puolue ole syytön. Korjausliikkeitä ei kaikilta osin voida enää tehdä, mutta kehitystä voidaan loiventaa.</p><p>Ensimmäinen liittyy jakeluvarmuudesta säätämiseen. Yllä mainitut, sinänsä hyvät verkkotavoitteet tulee lieventää välittömästi siten, että uudeksi määrävuodeksi asetetaan esimerkiksi vuosi 2045, kun nyt pääsääntöisenä lain määräaikana on vuosi 2028. Käytännössä tavoitteena tulee olla se, että jakeluverkkoyhtiöt joutuvat uusimaan vain sellaista sähköverkkoa, joka muutenkin tulee uusittavaksi käyttöiän päättyessä. Sähkökatkoista maksettavia korvauksia tulee toki edelleen suorittaa kuluttajille ja tällä tavoin kannustaa verkkoyhtiöitä toimitusvarmuuteen.</p><p>Kaikkien maakaapelointien yhteydessä tulee myös aina asentaa valokuitua. Näin siksi, että valokuituyhteydet tulevat olemaan jatkossa entistä tärkeämpiä muun muassa 5G-teknologian runkoverkkona. Mikäli kuidun asentamiseen ei löydy halukasta operaattoria, vastaisi sen kustannuksista valtio, joka kuitua käyttöönotettaessa voisi luovuttaa sen esimerkiksi kunnan tai verkko-operaattorin käyttöön.</p><p>Toinen suuri muutos tarvitaan yksityistämisistä johtuvaan sähköverkon hinnoitteluun, joka tulee uudistaa. Tällä hetkellä hinnoittelua säädellään ns. kohtuullisen tuoton menetelmällä, joka on kuitenkin osoittautunut toimimattomaksi erityisesti sen viiveen vuoksi. Jatkossa sähkönsiirron hinnoittelua tulee tiukentaa radikaalisti, esimerkiksi seuraavalla tavalla:</p><p>Nykyisin siirtomaksujen on oltava yhden jakeluverkkoyhtiöiden koko alueella yhtäläisiä, mutta verkkoyhtiöiden välillä on toki eroja. Siitä syystä esimerkiksi laajojen verkkoalueiden asiakkaiden maksut ovat korkeampia kuin pelkästään taajamassa operoivien asiakkaiden maksut. Jatkossa sähkönsiirtoon tulee määrittää käyttöpaikkakohtainen maksimisiirtomaksu, joka perustuu kulutuksen määrään ja on koko maassa sama. Tätä kattohintaa määritettäessä arvioidaan verkkoyhtiöiden taloudellinen tilanne.</p><p>Jokaiselle sähkönkäyttöpaikalle määritetään lisäksi erillinen verkkometrihinta, joka on pääsääntöisesti kiinteä kuukausimaksu. Tämä maksu korvaisi nykyiset perusmaksut. Tässä maksussa voidaan ottaa huomioon esimerkiksi jo toteutetut maakaapeloinnit: eli mitä suurempi sähkövarmuus yksittäisellä asiakkaalla on, sen korkeampi perusmaksu asiakkaalla saa myös olla. Verkkometrihinnan määritys tapahtuisi siis samaan tapaan kuin yksityistiemaksuissa: siinä voidaan ottaa huomioon käyttöpaikkaa varten ylläpidettävän sähköverkon ylläpito- ja osittain myös rakennuskustannukset. Edelleen voidaan jatkaa käyttöpaikkakohtaista liittymähinnoittelua, jossa otetaan huomioon liittymän rakentamiskustannukset.</p><p>Tämän lisäksi sähköyhtiöille tulee luoda yllä mainittuun verkoston laajuuteen perustuva tasausjärjestelmä. Eli kun nyt kustannuksia tasataan käytännössä verkkoyhtiön sisällä, niin jatkossa tasausta tehtäisiin yhtiöiden välillä.</p><p>Lisäksi verkkoyhtiöille tulee antaa kannustin edistää alueellaan paikallista ja puhdasta piensähkötuotantoa. Ne voisivat esimerkiksi rahoittaa sähköomavaraisuutta kasvattavien aurinkopaneelien tai sähköakkujen asentamista ja saada vastineeksi oikeuden periä kustannukset perusmaksussa. Näin verkkoyhtiöt saisivat nykyistä parempaa tuottoa myös niiltä käyttöpaikoilta, jotka omavaraisuuden vuoksi käyttäisivät vähemmän verkkosähköä ja osallistuvat sen vuoksi pienemmällä osuudella sähköverkon kustannuksiin. Toisaalta nämä paikat olisivat myös riippumattomampia verkkohäiriöistä.<br /><br />EDIT: Korjattu sähkönsiirron hintakehitystä koskevat luvut euroista senteiksi.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Jokaista meitä harmittaa sähkökatkot. Harmitus on lievä sana sähkökatkon pitkittyessä.  Tuolloin huomaamme riippuvuutemme vakaasta sähköverkosta. Pitkät sähkökatkot saavat niistä kärsivät yleensä vihaisiksi, varsinkin jos niihin ei ole erityisesti totuttu. Maaseudulla, jossa katkoista yleensä eniten kärsitään, niihin on toki totuttu.

Vuonna 2013 tuli voimaan uusi sähkömarkkinalaki. Se velvoitti verkkoyhtiöt parantamaan sähkön toimitusvarmuutta selvästi. Sen mukaan jakeluverkon vioittuminen myrskyn tai lumikuorman seurauksena ei saisi aiheuttaa asemakaava-alueella verkon käyttäjälle yli 6 tuntia kestävää sähkönjakelun keskeytystä. Muilla alueilla keskeytys saa olla enintään 36 tuntia, siis puolitoista vuorokautta.

Nämä vaatimukset on pääsääntöisesti täytettävä vuonna 2028. Saaret ja vähän sähköä käyttävät käyttöpaikat on rajattu vaatimusten ulkopuolelle. Vuoden 2019 lopussa käyttöpaikoista puolen tulee täyttää vaatimukset. Vuoden 2023 lopussa peittoasteen tulee olla 75 prosenttia. Energiavirastolla on kuitenkin tähän poikkeusmahdollisuuksia. Edellä mainituissa välitavoitteissa ei oteta huomioon vapaa-ajan asuntoja.

Vuoden 2010 marraskuussa sähköllä lämmitettävän pientalon sähkönsiirto maksoi koko maassa keskimäärin 2,73 senttiä kilowattitunnilta ilman sähkö- tai arvonlisäveroa. Marraskuussa 2018 tämä kustannus oli noussut noin sentillä, 3,71 senttiin. Kun huomioidaan inflaatio (kuluttajahintaindeksin muutos n. 11 prosenttia, joka sisältää sähkön hinnan nousun), niin havaitaan sähkön siirtohintojen nousseet reaalisesti noin 0,67 senttiä kilowattituntia kohden vuoden 2018 hintatasossa. Tämä tarkoittaa yli 20 prosentin reaalihinnan nousua, siis yli viidenneksen. Itä-Suomessa siirtohinta on noussut tätäkin jyrkemmin, yli sentillä kilowattituntia kohden, mikä on tarkoittanut noin 30 % hintakasvua. Kuluttajan kukkarossa tätä nousua on tasapainottanut se, että sähköenergian veroton hinta on vastaavana ajankohtana reaalisesti alentunut.

Suomen kotitaloudet ja maatilat käyttävät noin neljänneksen Suomessa kulutetusta sähköstä. Kun sähkönkulutus on noin 85 terawattituntia, niin yllä mainittu 0,67 sentin hinnannousu tarkoittaa vuositasolla noin 150 miljoonaa euroa pelkästään suorissa kuluttajahinnoissa. Luonnollisesti kuluttajat maksavat loppujen lopuksi myös muun kuin vientiteollisuuteen kohdistuvan sähkön, eli voimme hyvin ajatella suoran rasituksen olevan reilusti yli kaksinkertainen.

Valitettavasti ei ole näköpiirissä, että hintojen nousu päättyisi. Pikemminkin päinvastoin. Syitä on kolme: sähkömarkkinalain velvoitteet, sähköverkon yksityistäminen (erityisesti Caruna) sekä teknologinen kehitys. Jälkimmäisellä tarkoitan sitä, että sähkön pientuotanto on helpottunut ja helpottuu edelleen. Erityisesti paljon sähköä käyttävien on entistä kannattavampaa rakentaa vaikkapa aurinkosähköjärjestelmiä. Ongelma on sama kuin väestöään menettävien taajamien vesilaitoksilla: kulutetun veden määrän lasku pakottaa nostamaan kiinteitä hintoja. Onnellinen tulee olemaan se, joka voi irrottaa itsensä kansallisesta sähköverkosta.

Yllä mainitut kolme toisistaan riippumatonta toimea tai kehitystä muodostavat yhteiskunnallisen ongelman, eikä tässä varmasti yksikään puolue ole syytön. Korjausliikkeitä ei kaikilta osin voida enää tehdä, mutta kehitystä voidaan loiventaa.

Ensimmäinen liittyy jakeluvarmuudesta säätämiseen. Yllä mainitut, sinänsä hyvät verkkotavoitteet tulee lieventää välittömästi siten, että uudeksi määrävuodeksi asetetaan esimerkiksi vuosi 2045, kun nyt pääsääntöisenä lain määräaikana on vuosi 2028. Käytännössä tavoitteena tulee olla se, että jakeluverkkoyhtiöt joutuvat uusimaan vain sellaista sähköverkkoa, joka muutenkin tulee uusittavaksi käyttöiän päättyessä. Sähkökatkoista maksettavia korvauksia tulee toki edelleen suorittaa kuluttajille ja tällä tavoin kannustaa verkkoyhtiöitä toimitusvarmuuteen.

Kaikkien maakaapelointien yhteydessä tulee myös aina asentaa valokuitua. Näin siksi, että valokuituyhteydet tulevat olemaan jatkossa entistä tärkeämpiä muun muassa 5G-teknologian runkoverkkona. Mikäli kuidun asentamiseen ei löydy halukasta operaattoria, vastaisi sen kustannuksista valtio, joka kuitua käyttöönotettaessa voisi luovuttaa sen esimerkiksi kunnan tai verkko-operaattorin käyttöön.

Toinen suuri muutos tarvitaan yksityistämisistä johtuvaan sähköverkon hinnoitteluun, joka tulee uudistaa. Tällä hetkellä hinnoittelua säädellään ns. kohtuullisen tuoton menetelmällä, joka on kuitenkin osoittautunut toimimattomaksi erityisesti sen viiveen vuoksi. Jatkossa sähkönsiirron hinnoittelua tulee tiukentaa radikaalisti, esimerkiksi seuraavalla tavalla:

Nykyisin siirtomaksujen on oltava yhden jakeluverkkoyhtiöiden koko alueella yhtäläisiä, mutta verkkoyhtiöiden välillä on toki eroja. Siitä syystä esimerkiksi laajojen verkkoalueiden asiakkaiden maksut ovat korkeampia kuin pelkästään taajamassa operoivien asiakkaiden maksut. Jatkossa sähkönsiirtoon tulee määrittää käyttöpaikkakohtainen maksimisiirtomaksu, joka perustuu kulutuksen määrään ja on koko maassa sama. Tätä kattohintaa määritettäessä arvioidaan verkkoyhtiöiden taloudellinen tilanne.

Jokaiselle sähkönkäyttöpaikalle määritetään lisäksi erillinen verkkometrihinta, joka on pääsääntöisesti kiinteä kuukausimaksu. Tämä maksu korvaisi nykyiset perusmaksut. Tässä maksussa voidaan ottaa huomioon esimerkiksi jo toteutetut maakaapeloinnit: eli mitä suurempi sähkövarmuus yksittäisellä asiakkaalla on, sen korkeampi perusmaksu asiakkaalla saa myös olla. Verkkometrihinnan määritys tapahtuisi siis samaan tapaan kuin yksityistiemaksuissa: siinä voidaan ottaa huomioon käyttöpaikkaa varten ylläpidettävän sähköverkon ylläpito- ja osittain myös rakennuskustannukset. Edelleen voidaan jatkaa käyttöpaikkakohtaista liittymähinnoittelua, jossa otetaan huomioon liittymän rakentamiskustannukset.

Tämän lisäksi sähköyhtiöille tulee luoda yllä mainittuun verkoston laajuuteen perustuva tasausjärjestelmä. Eli kun nyt kustannuksia tasataan käytännössä verkkoyhtiön sisällä, niin jatkossa tasausta tehtäisiin yhtiöiden välillä.

Lisäksi verkkoyhtiöille tulee antaa kannustin edistää alueellaan paikallista ja puhdasta piensähkötuotantoa. Ne voisivat esimerkiksi rahoittaa sähköomavaraisuutta kasvattavien aurinkopaneelien tai sähköakkujen asentamista ja saada vastineeksi oikeuden periä kustannukset perusmaksussa. Näin verkkoyhtiöt saisivat nykyistä parempaa tuottoa myös niiltä käyttöpaikoilta, jotka omavaraisuuden vuoksi käyttäisivät vähemmän verkkosähköä ja osallistuvat sen vuoksi pienemmällä osuudella sähköverkon kustannuksiin. Toisaalta nämä paikat olisivat myös riippumattomampia verkkohäiriöistä.

EDIT: Korjattu sähkönsiirron hintakehitystä koskevat luvut euroista senteiksi.

]]>
10 http://matiashilden.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263962-sahkon-kallistumiselle-on-laitettava-stoppi#comments Kotimaa Carunan investoinnit sähköverkkoon Sähkömarkkinalaki Sähkön hinta Sähkönsiirto Sat, 10 Nov 2018 14:18:39 +0000 Matias Hilden http://matiashilden.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263962-sahkon-kallistumiselle-on-laitettava-stoppi
Seuraavan hallituksen peruttava taksiuudistus: Et tiedä kyydin hintaa http://jukkakleppalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263895-seuraavan-hallituksen-peruttava-taksiuudistus-et-tieda-kyydin-hintaa <p>Sipilän hallituksen &rdquo;taksiuudistus&rdquo; on johtanut siihen, että matkustaja ei taksiin astuessaan tiedä mitä kyyti tulee maksamaan. Tämä käy ilmi, jos tutkii suurimpien toimijoiden hinnastot vaikka googlettamalla. Veloitus riippuu matkaan käytetystä ajasta, joten taksin juuttuessa liikenneonnettomuuden synnyttämään ruuhkaan moottoritiellä, voi veloitus helposti olla monin kertainen verrattuna keskimääräiseen matka-aikaan perustuvaan veloitukseen.</p><p>&nbsp;Eihän tässä nyt näin pitänyt käydä! Todistellessaan &rdquo;uudistuksen&rdquo; erinomaisuutta liikenneministeri Berner ja virkamiehet opastivat kysymään hinnan ennen taksiin astumista. No, selvännäkijältäkö asiaa pitäisi tiedustella?</p><p>Yritin kysyä sinänsä kohteliaalta taksikuskilta hintaa mutta sanoi vaan että olemme edullisin. Autossa hinnasto oli liimattu etupenkin eteen mutta präntti oli niin pientä, ettei sinne takapenkiltä nähnyt. Eikös hintojen pitänyt olla selkeästi näkyvillä?</p><p>Kun aiemmin soitin tilauksen tilauskeskuksesta, olin varma, että tilaus tavoittaa kaikki lähialueen vapaat taksit. Tällä on merkitystä erityisesti ruuhka-aikoina. Mikä on tilanne nyt? Jos jätän tilauksen johonkin kilpailevista firmoista, tavoittaako tilaus vain kyseessä olevan firman autot, joita on vähemmän? Jos autoa ei kuulu ruuhkan tähden, onko soitettava toiseen firmaan?</p><p>Kuluttajan kannalta &rdquo;uudistus&rdquo; on sekava huononnus taksipalveluihin. Seuraavan hallituksen on peruttava tämä huononnus.</p> Sipilän hallituksen ”taksiuudistus” on johtanut siihen, että matkustaja ei taksiin astuessaan tiedä mitä kyyti tulee maksamaan. Tämä käy ilmi, jos tutkii suurimpien toimijoiden hinnastot vaikka googlettamalla. Veloitus riippuu matkaan käytetystä ajasta, joten taksin juuttuessa liikenneonnettomuuden synnyttämään ruuhkaan moottoritiellä, voi veloitus helposti olla monin kertainen verrattuna keskimääräiseen matka-aikaan perustuvaan veloitukseen.

 Eihän tässä nyt näin pitänyt käydä! Todistellessaan ”uudistuksen” erinomaisuutta liikenneministeri Berner ja virkamiehet opastivat kysymään hinnan ennen taksiin astumista. No, selvännäkijältäkö asiaa pitäisi tiedustella?

Yritin kysyä sinänsä kohteliaalta taksikuskilta hintaa mutta sanoi vaan että olemme edullisin. Autossa hinnasto oli liimattu etupenkin eteen mutta präntti oli niin pientä, ettei sinne takapenkiltä nähnyt. Eikös hintojen pitänyt olla selkeästi näkyvillä?

Kun aiemmin soitin tilauksen tilauskeskuksesta, olin varma, että tilaus tavoittaa kaikki lähialueen vapaat taksit. Tällä on merkitystä erityisesti ruuhka-aikoina. Mikä on tilanne nyt? Jos jätän tilauksen johonkin kilpailevista firmoista, tavoittaako tilaus vain kyseessä olevan firman autot, joita on vähemmän? Jos autoa ei kuulu ruuhkan tähden, onko soitettava toiseen firmaan?

Kuluttajan kannalta ”uudistus” on sekava huononnus taksipalveluihin. Seuraavan hallituksen on peruttava tämä huononnus.

]]>
43 http://jukkakleppalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263895-seuraavan-hallituksen-peruttava-taksiuudistus-et-tieda-kyydin-hintaa#comments Kotimaa Juha Sipilän hallitus Katastrofi Taksilakiuudistus Fri, 09 Nov 2018 08:06:29 +0000 Jukka Leppälahti http://jukkakleppalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263895-seuraavan-hallituksen-peruttava-taksiuudistus-et-tieda-kyydin-hintaa
Keskustassa on ministeriruletin aika http://joonaskontta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263877-keskustassa-on-ministeriruletin-aika <p><a href="https://yle.fi/uutiset/3-10496137">Yle julkaisi uusimmat puoluegallupit eilen torstaina</a> (8.11). Keskustan osalta keltaista tähän asti näyttäneet varoitusmerkit kääntyivät viimeistään nyt punaisen puolelle: alas tultiin yli prosenttiyksikkö, yhden kuukauden aikana.</p><p>Huoli on ollut suuri jo toista vuotta. Keskustan kannatuskäyrä on ollut pitkään kuin kuolleen aivokäyrä. Pelkkää viivaa.</p><p>Keskusta ei kiinnosta.</p><p>Nyt koetun kannatuslaskun on oltava viimeinen merkki herätä. Vanhan pelikirjan sivuja on luettu pian yli kolme vuotta ja kannatus loistaa poissaolollaan.&nbsp;Keskustan tähänastinen linja toimia asianhoitajana ei sytytä omia, naapureita eikä vieraita.</p><p>Hallituskauden alussa tehdyt vaikeat päätökset ovat luoneet pohjan, jonka päälle on hyvä rakentaa parempaa Suomea.&nbsp;Mutta mikä on keskustan visio tulevaisuuden Suomesta? Tämä on jäänyt liian monelle epäselväksi.</p><p>Keskustan harmaaseen syksyyn tarvitaan väriä.</p><p>Vastuunkantaminen ei saa tarkoittaa hallinnointia vailla omaa poliittista linjaa. Kyllä Suomessa virkamiehiä riittää.&nbsp;Aatettaan puolustaville poliitikoille taas olisi tilausta.</p><p>Keskustan on puolustettava sivistystä vaihtoehtoisen totuuden aikana.&nbsp;Keskustan on puhuttava rohkeasti perustulon puolesta, kun epävarmuus lisääntyy ihmisten arjessa.&nbsp;Keskustan on oltava vahvasti oikeudenmukaisuuden puolesta, kun julkisen vallan toiminta ei käy yksiin kansan oikeustajun kanssa.</p><p>On rehellistä sanoa, että poliittisessa linjassakin on tarkastamisen varaa.</p><p>Perusturvan leikkaukset, tuomioistuinviraston sijoittaminen pääkaupunkiseudulle ja rajut leikkaukset koulutukseen, joista kovimmat iskut on ottanut ammatillinen koulutus, hämärtävät kuvaa siitä, mistä keskustassa on tosiasiassa kyse: heikoimpien puolustamisesta ja koko Suomen kehittämisestä.</p><p>Nyt on viimeinen aika toimia.</p><p>Keskustassa on toteutettava ministerikierrätys. Tarvitaan rytminmuutos, jos keskusta haluaa voittaa vaalit. Tarvitaan uusia, tulevaisuuden kasvoja.</p><p>Yksi tällainen nimi voisi olla kesän puoluekokouksessa toiselle kaudelle suurimmalla äänisaaliilla valittu, keskustan varapuheenjohtaja Katri Kulmuni.&nbsp;On luontevaa, että puoluekokouksen valitsema varapuheenjohtaja, äänikuningatar, kantaisi myös ministerin vastuuta.</p><p>Toisaalta Rovaniemen kaupunginhallituksen puheenjohtaja, tohtori Liisa Ansala on myös kova tulevaisuuden nimi ja näyttänyt jo vahvaa osaamista yhteisten asioiden hoitamisessa myös EU-kentillä.</p><p>Keskustanuorten entinen puheenjohtaja, valtion nuorisoneuvoston ja Asikkalan valtuuston puheenjohtaja Hilkka Kemppi olisi myös varteenotettava nimi.</p><p>Kannustaisin puolueen puheenjohtajaa, pääministeri Juha Sipilää vakavasti harkitsemaan tätä ja muita keinoja oman porukan herättämiseksi.</p><p>Suomi tarvitsee keskustaa, mutta kansan edessä on oltava nöyrin mielin ja menetetty luottamus ansaittava takaisin selkeällä omalla linjalla ja kilpakumppaneita uskottavammalla visiolla.</p><p><a href="http://www.joonaskontta.fi">www.joonaskontta.fi</a></p> Yle julkaisi uusimmat puoluegallupit eilen torstaina (8.11). Keskustan osalta keltaista tähän asti näyttäneet varoitusmerkit kääntyivät viimeistään nyt punaisen puolelle: alas tultiin yli prosenttiyksikkö, yhden kuukauden aikana.

Huoli on ollut suuri jo toista vuotta. Keskustan kannatuskäyrä on ollut pitkään kuin kuolleen aivokäyrä. Pelkkää viivaa.

Keskusta ei kiinnosta.

Nyt koetun kannatuslaskun on oltava viimeinen merkki herätä. Vanhan pelikirjan sivuja on luettu pian yli kolme vuotta ja kannatus loistaa poissaolollaan. Keskustan tähänastinen linja toimia asianhoitajana ei sytytä omia, naapureita eikä vieraita.

Hallituskauden alussa tehdyt vaikeat päätökset ovat luoneet pohjan, jonka päälle on hyvä rakentaa parempaa Suomea. Mutta mikä on keskustan visio tulevaisuuden Suomesta? Tämä on jäänyt liian monelle epäselväksi.

Keskustan harmaaseen syksyyn tarvitaan väriä.

Vastuunkantaminen ei saa tarkoittaa hallinnointia vailla omaa poliittista linjaa. Kyllä Suomessa virkamiehiä riittää. Aatettaan puolustaville poliitikoille taas olisi tilausta.

Keskustan on puolustettava sivistystä vaihtoehtoisen totuuden aikana. Keskustan on puhuttava rohkeasti perustulon puolesta, kun epävarmuus lisääntyy ihmisten arjessa. Keskustan on oltava vahvasti oikeudenmukaisuuden puolesta, kun julkisen vallan toiminta ei käy yksiin kansan oikeustajun kanssa.

On rehellistä sanoa, että poliittisessa linjassakin on tarkastamisen varaa.

Perusturvan leikkaukset, tuomioistuinviraston sijoittaminen pääkaupunkiseudulle ja rajut leikkaukset koulutukseen, joista kovimmat iskut on ottanut ammatillinen koulutus, hämärtävät kuvaa siitä, mistä keskustassa on tosiasiassa kyse: heikoimpien puolustamisesta ja koko Suomen kehittämisestä.

Nyt on viimeinen aika toimia.

Keskustassa on toteutettava ministerikierrätys. Tarvitaan rytminmuutos, jos keskusta haluaa voittaa vaalit. Tarvitaan uusia, tulevaisuuden kasvoja.

Yksi tällainen nimi voisi olla kesän puoluekokouksessa toiselle kaudelle suurimmalla äänisaaliilla valittu, keskustan varapuheenjohtaja Katri Kulmuni. On luontevaa, että puoluekokouksen valitsema varapuheenjohtaja, äänikuningatar, kantaisi myös ministerin vastuuta.

Toisaalta Rovaniemen kaupunginhallituksen puheenjohtaja, tohtori Liisa Ansala on myös kova tulevaisuuden nimi ja näyttänyt jo vahvaa osaamista yhteisten asioiden hoitamisessa myös EU-kentillä.

Keskustanuorten entinen puheenjohtaja, valtion nuorisoneuvoston ja Asikkalan valtuuston puheenjohtaja Hilkka Kemppi olisi myös varteenotettava nimi.

Kannustaisin puolueen puheenjohtajaa, pääministeri Juha Sipilää vakavasti harkitsemaan tätä ja muita keinoja oman porukan herättämiseksi.

Suomi tarvitsee keskustaa, mutta kansan edessä on oltava nöyrin mielin ja menetetty luottamus ansaittava takaisin selkeällä omalla linjalla ja kilpakumppaneita uskottavammalla visiolla.

www.joonaskontta.fi

]]>
22 http://joonaskontta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263877-keskustassa-on-ministeriruletin-aika#comments Kotimaa Eduskuntavaalit gallup Kannatus Keskusta Politiikka Fri, 09 Nov 2018 05:15:00 +0000 Joonas Könttä http://joonaskontta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263877-keskustassa-on-ministeriruletin-aika